Australialaiset ovat todella kannustavia autoilun suhteen. Minua voisi jopa jännittää ajaa vasemmalla puolella tietä, kun rattikin on väärä puolella, uusi autoni on automaattivaihteinen (olen yhdesti Suomessa ajanut epämanuaalivauhteista autoa, mun vasen jalka kaipaa äksöniä) ja laitan vinkkarit päälle usein kun on tarkoitus ilmoittaa muille kaistan vaihdosta tai kääntymisestä. Onneksi sentään itärannikon teiden varsilla on kannustavia kylttejä, kuten "SURVIVE THIS DRIVE", "REST OR R.I.P." ja "BREAK THE DRIVE STAY ALIVE". Meitä myös kannustettiin kylteillä pelaamaan triviaa, koska se pitää kuskin hereillä ja skarppina. Mutta kun kylteissä alkoi oikeasti lukea vuorotellen kysymyksiä ja vastauksia, niin meillä meni repeilyyn niin paljon energiaa että arvailu meni vähän ohi.
Mutta eipä siinä, minulla on tosiaan nykyään auto, niin kuin jokaisella itseään kunnioittavalla naisella kuuluisi olla. Se on valkoinen ja siinä on tosiaan ratti väärällä puolella. Suunnittelin auton ostoa jopa melkein viikon. Ja oikeastaan ystäväni Ossi osti sen (vaikkakin se on minun nimissäni ja joiduin myöhemmin maksamaan siitä puolet...), minusta on hyvä ostaa naisille kalliita lahjoja, kuten auto.
Vietän nykyään tasapainoista elämää Townsvillessa. Halusin muuttaa tänne, koska tämä on tarpeeksi pohjoisessa tulevaa kylmää talvea ajatellen. Nytkin täällä on vain noin +30 astetta päivällä. Oikeastaan rakastuin tähän ensisilmäyksellä, koska täällä on vuori keskellä kaupunkia!
Lisäksi täällä kaikki on vain sujunut oikein hienosti. Etsimme töitä aluksi ympäri Australiaa noin kuukauden ajan, kunnes saavuimme tänne. Tadaa, Ossi sai kaksi työtä samana päivänä, ja minä sain myöhemmin töitä samasta ravintolasta jossa hän nyt työskentelee. Hyvän palkan lisäksi työsuhde-etuihin kuuluu, että asumme pomon kellarissa. Täällä on Wi-Fi ja kaikki mitä glamour-elämään tarvii.
Australia on kyllä joidenkin asioiden suhteen hieman erikoinen paikka. Täällä pohjoisessa ei esimerkiksi voi mennä uimaan mereen missä haluaa, vaan pitää uida häkissä. Johtuu meduusoista. Hämähäkit ovat myös vähän arvaamattomia, yksi teki seitin tyynyni alle. Kengurun kakkaa pitää varoa kun juoksee metsässä, se ei ole kivaa varpaiden välissä. Koalat ovat tosi tylsiä, ne eivät juuri liiku. Linnut kuulostavat usein joltain apinan ja kuolemaa tekevän pingviinin sekoitukselta.
Minulta kysytään usein, mikä on suomalaista perinneruokaa. Tämä selittänee jotain. Ollaan valmistettu makaroonilaatikkoa, lihapullia ja karjalanpiirakoita. Rohkeimmille syötettiin salmiakkia silloin kun sitä vielä oli. Minusta sellainen ruoka on hyvää, mitä haluaa lisää. Suomalaisuus on todella eksoottista ja aivan helvetin upeaa.
Muuten ruuanlaitto on ollut välillä hyvin glamourista. Meillä on retkikeitin, ja olen syönyt paljon muun muassa pastaa, pastaa, pastaa, nuudeleita, riisiä, puuroa, pastaa ja sellaista. Ja tonnikalaa, koska se on kätevää ja hyvää. Olen kulinaristi, arvostan kaikkia elämän nautintoja.
Maanantaina aloitan työt tosiaan glamourisessa fish and chips -ravintolassa, joten ehkäpä kalansyöntini lisääntyy..! Pomoni myös vihjas eräs ilta että voisimme lähteä kalastamaan hänen veneellään. Aivan, meillä on täällä vene (kuten glamour-elämään kuuluu)! Epäilen tässä myös pientä Britney Spears -ilmiön syntyä, koska olen suoraan sanottuna lihonut tässä viime aikoina ja mitä sitä turhaan kieltämään, kaikki miehethän tykkäävät muodokkaista vaaleista näyttävistä naisista, jos joku on erimieltä hän on väärässä!!
Joo, anteeksi taas vain hiukan jähmeästä flowsta ja hyvää vappua, täällä ei taida mulle olla simaa ja munkkeja saati vappuhattua, mutta eilen söin melkein dinosaurus-donitsin ja tänään säilykepurkkimakrilleja, että näillä mennään ja palaillaan!!
xoxo Tiia
lauantai 28. huhtikuuta 2012
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
GLAMOURELÄMÄÄ AUSTRALIASSA!
Hellurrei ja terveisiä täältä maapallon toiselta puolelta paikasta, jossa kaikki on ylösalaisin (ainakin koalat ja lappeenrantalaiset jotka roikkuu puissa). Olen vilpittömästi pahoillani päivityskatkosta, mutta tämä johtuu pelkästään elämän hektisyydestä ja glamourisuudesta, ei lainkaan laiskuudestani.
Olen siis asunut nyt reilut pari kuukautta Australiassa. Ensimmäiset pari viikkoa olivat hermoja raastavat, koska tulin tänne yksin ilman englannin kielen taitoa, ja on muuten harvinaisen turhauttavaa kun ei pysty ilmaisemaan itseään samalla voimalla, mihin on tottunut. Nyt kielikin alkaa jo kuitenkin sujua paremmin, joten elämä alkaa olla helpompaa!
Olin siis pari viikkoa Brisbanessa, jonka jälkeen otin bussin Byron Bayhin paremman elämän toivossa. Ja sieltähän se löytyi! Byron Bay; jokaisen vapaan sielun ja elämäntapaintiaanihipin paratiisi. Siellä soittelimme kitaraa pimeällä rannalla, söimme jäätelöä lämpimän kesätuulen nostaessa hameitamme ja pussikaljoittelimme kenguruiden ympäröimänä Australian itäisemmillä kallioilla ilta-auringon hämärtyessä.
Ja siellä tapasin Norman, ranskalaisen uuden ystäväni, joka opetti minulle englantia ranskalaisella aksentilla ("I 'ate spiders!', Are you 'appy?") tai kommunikoimaan ilman sitä. Norman kanssa huomasimme kuinka miehet haluavat vain seksiä ja kuinka ei kannata hukata passiaan Australiassa, kuinka sushi vaan on niin tajuttoman hyvää ja miten selviytyä autiolla leirintäalueella saarella kovassa myrskyssä ilman vedenpitävää telttaa.
Matkustin Norman kanssa reilun kuukauden. Byron Bayn jälkeen kävimme Surfers Paradisessa (jossa oli maailman glamourisin vessa), Brisbanessa, Noosassa, Moreton Islandilla, jälleen Brisbanessa - ja Ossin saavuttua Australiaan Roadtripillä Sydneyssä. Matkalla näimme paljon kaikenlaista. Alla videopätkä glamour-tripistämme.
Jos Suomessa ei muuten osata tehdä tasokkaita ohjelmia, niin on meillä sentään tämä!!!!
Muutenkin glamour-elämääni on nyt helpompi seurata matkablogistani Hetki muualla ja omasta facebook-profiilistani. Vaimojen elämää pääsee parhaiten seuraamaan heidän omista henkilökohtaisista facebook-profiileistaan sekä Veeraa hänen Viesti ja vimma -blogista. Tuksun elämää voi seurata parhaiten hänen Seiskan julkkisblogistaan.
Olen siis asunut nyt reilut pari kuukautta Australiassa. Ensimmäiset pari viikkoa olivat hermoja raastavat, koska tulin tänne yksin ilman englannin kielen taitoa, ja on muuten harvinaisen turhauttavaa kun ei pysty ilmaisemaan itseään samalla voimalla, mihin on tottunut. Nyt kielikin alkaa jo kuitenkin sujua paremmin, joten elämä alkaa olla helpompaa!
Olin siis pari viikkoa Brisbanessa, jonka jälkeen otin bussin Byron Bayhin paremman elämän toivossa. Ja sieltähän se löytyi! Byron Bay; jokaisen vapaan sielun ja elämäntapaintiaanihipin paratiisi. Siellä soittelimme kitaraa pimeällä rannalla, söimme jäätelöä lämpimän kesätuulen nostaessa hameitamme ja pussikaljoittelimme kenguruiden ympäröimänä Australian itäisemmillä kallioilla ilta-auringon hämärtyessä.
Ja siellä tapasin Norman, ranskalaisen uuden ystäväni, joka opetti minulle englantia ranskalaisella aksentilla ("I 'ate spiders!', Are you 'appy?") tai kommunikoimaan ilman sitä. Norman kanssa huomasimme kuinka miehet haluavat vain seksiä ja kuinka ei kannata hukata passiaan Australiassa, kuinka sushi vaan on niin tajuttoman hyvää ja miten selviytyä autiolla leirintäalueella saarella kovassa myrskyssä ilman vedenpitävää telttaa.
Matkustin Norman kanssa reilun kuukauden. Byron Bayn jälkeen kävimme Surfers Paradisessa (jossa oli maailman glamourisin vessa), Brisbanessa, Noosassa, Moreton Islandilla, jälleen Brisbanessa - ja Ossin saavuttua Australiaan Roadtripillä Sydneyssä. Matkalla näimme paljon kaikenlaista. Alla videopätkä glamour-tripistämme.
Jos Suomessa ei muuten osata tehdä tasokkaita ohjelmia, niin on meillä sentään tämä!!!!
Muutenkin glamour-elämääni on nyt helpompi seurata matkablogistani Hetki muualla ja omasta facebook-profiilistani. Vaimojen elämää pääsee parhaiten seuraamaan heidän omista henkilökohtaisista facebook-profiileistaan sekä Veeraa hänen Viesti ja vimma -blogista. Tuksun elämää voi seurata parhaiten hänen Seiskan julkkisblogistaan.
tiistai 17. tammikuuta 2012
GAALAILLALLISIA, GLAMOURIA JA TISSIT
Koska viime viikon torstai oli viimeinen iltani Oulussa, niin vietin sen totta kai Hevimestassa seuranani glamouriset ystäväni Lauri (ruskeat hiukset, enemmän kiharat kuin ennen?!), Tuomo ja Teme (hiuksia molemmilla löytyy). Perjantaiaamuna otin vuodeksi pakkaamani rinkan selkään, hyppäsin Mikan ja Lauran kyytiin ja lähdin Kauhavalle luottareille.
Viikonloppu oli kuin mikä tahansa partiotapahtuma, eli täynnä glamouria. Pidimme jatkuvasti kisajaoston kokouksia välillä syöden hyvin (brunssi ja välipalaruokailu muistuttivat kyllä hieman toisiaan..), mutta paljon. Lauantai-iltana meillä oli gaalaillallinen glamourisine ohjelmanumeroineen ja kun baari aukesi, saimme ihastuttavia glamour-drinkkejä. Kaikilla oli totta kai päällään glamouriset tuksuyliöverijuhlavaatteet (tai partiopaita niin kuin minulla).
Drinkkien jälkeen (noin kymmenen aikaan illalla) minä, Mika, Laura ja Minna päätimme siirtyä Kauhavan glamour-miljööstä Jyväskylään yksille, ennen kuin ryömimme koloihimme nukkumaan.
Olin yötä glamourisen ystäväni Minnan (vaaleat hiukset) luona, ja aamulla koimme jännittäviä hetkiä! Minna on tärkeä ihminen Kortepohjassa, hän tuntee ihan kaikki ja koko kaupunginosa olisi aivan hukassa ilman hänen suhteitaan ja tietojaan! Minnan ystävä laittoi hänelle aamupäivällä viestiä, että oli löytänyt maasta kännykän, jonka sim-kortti ei toiminut, mutta jonka muistiin oli tallennettu Minnan numero! Kännykkä siis kuului mitä ilmeisemmin jollekkin Minnan ystävälle! (Muita numeroita olivat mm. Röntgen-mies..) Me sitten tietenkin aloimme tekemään salapoliisityötä lärvikirjassa, ja kuinkas ollakkaan, löysimme statuspäivityksen, jossa manailtiin pöllittyä/hukattua/pakkasessa kärsivää kännykkää ja yhteydenpito-ongelmaa. Ja näin kännykkä löysi omistajansa! Näppärää!
Iltapäivällä hyppäsin bussiin ja matkustin Mikkeliin ja sieltä niinikään Lappeenrantaan. Minua vastassa ollut limusiinikuljetus toi minut paikkaan, jossa oli kynttilöitä ja musiikkia. Oksettavaa ja glamourista. Täällä on kamalan kylmä, ja koska minulla on rinkallinen shortseja ja kiipeily-, suunnistus-, ja lenkkikenkiä, niin elämäni on välillä vähän haastavaa. Kävin eilen kuitenkin glamourisen ystäväni Pekan luona katsomassa Paavo Pesusientä ja syömässä pitsaa. Nautin myös lasillisen punaviiniä! Illalla pelasin Muuttuvaa labyrinttia.
Siirryn piakkoin tässä Helsinkiin tapaamaan ystäviäni, lento Australian lämpöön lähtee tasan viikon kuluttua! En malta odottaa 36 tunnin lentoani!! Toivottavasti Hello Kitty -pinnini eivät tipahtele mereen matkalla! Odotan innolla uutta tulevaa rusketustani, siitä ei vaan mihinkään pääse että rusketus kaunistaa ja komistaa kaikkia naisia ja myös miehiä!
xoxo Tiia
Viikonloppu oli kuin mikä tahansa partiotapahtuma, eli täynnä glamouria. Pidimme jatkuvasti kisajaoston kokouksia välillä syöden hyvin (brunssi ja välipalaruokailu muistuttivat kyllä hieman toisiaan..), mutta paljon. Lauantai-iltana meillä oli gaalaillallinen glamourisine ohjelmanumeroineen ja kun baari aukesi, saimme ihastuttavia glamour-drinkkejä. Kaikilla oli totta kai päällään glamouriset tuksuyliöverijuhlavaatteet (tai partiopaita niin kuin minulla).
Drinkkien jälkeen (noin kymmenen aikaan illalla) minä, Mika, Laura ja Minna päätimme siirtyä Kauhavan glamour-miljööstä Jyväskylään yksille, ennen kuin ryömimme koloihimme nukkumaan.
Olin yötä glamourisen ystäväni Minnan (vaaleat hiukset) luona, ja aamulla koimme jännittäviä hetkiä! Minna on tärkeä ihminen Kortepohjassa, hän tuntee ihan kaikki ja koko kaupunginosa olisi aivan hukassa ilman hänen suhteitaan ja tietojaan! Minnan ystävä laittoi hänelle aamupäivällä viestiä, että oli löytänyt maasta kännykän, jonka sim-kortti ei toiminut, mutta jonka muistiin oli tallennettu Minnan numero! Kännykkä siis kuului mitä ilmeisemmin jollekkin Minnan ystävälle! (Muita numeroita olivat mm. Röntgen-mies..) Me sitten tietenkin aloimme tekemään salapoliisityötä lärvikirjassa, ja kuinkas ollakkaan, löysimme statuspäivityksen, jossa manailtiin pöllittyä/hukattua/pakkasessa kärsivää kännykkää ja yhteydenpito-ongelmaa. Ja näin kännykkä löysi omistajansa! Näppärää!
Iltapäivällä hyppäsin bussiin ja matkustin Mikkeliin ja sieltä niinikään Lappeenrantaan. Minua vastassa ollut limusiinikuljetus toi minut paikkaan, jossa oli kynttilöitä ja musiikkia. Oksettavaa ja glamourista. Täällä on kamalan kylmä, ja koska minulla on rinkallinen shortseja ja kiipeily-, suunnistus-, ja lenkkikenkiä, niin elämäni on välillä vähän haastavaa. Kävin eilen kuitenkin glamourisen ystäväni Pekan luona katsomassa Paavo Pesusientä ja syömässä pitsaa. Nautin myös lasillisen punaviiniä! Illalla pelasin Muuttuvaa labyrinttia.
Siirryn piakkoin tässä Helsinkiin tapaamaan ystäviäni, lento Australian lämpöön lähtee tasan viikon kuluttua! En malta odottaa 36 tunnin lentoani!! Toivottavasti Hello Kitty -pinnini eivät tipahtele mereen matkalla! Odotan innolla uutta tulevaa rusketustani, siitä ei vaan mihinkään pääse että rusketus kaunistaa ja komistaa kaikkia naisia ja myös miehiä!
xoxo Tiia
keskiviikko 11. tammikuuta 2012
EHKÄPÄ TAPAAN PARATIISISAARELLA SUOMALAISEN KUVAAJAN, JOKA HALUAA OTTAA MINUSTA EROOTTISIA TAIDEKUVIA! TISSIT!
Olen tässä talvella hengaillut nyt parin kuukauden ajan Oulussa, ja voin sanoa että asiat ovat muuttuneet sitten sen ajan kun olen täällä pohjoisen Miamissa viimeksi asunut. Yö-vaimosta on tullut tasapainoinen työssäkäyvä viikonloppuryyppääjä. Olen hieman huolissani hänen omasta henkilökohtaisesta mielenterveydestään, tuollainen alkoholinkäytön patouttaminen muutamalle sallitulle päivälle elämässä ei voi olla tervettä ja kannattavaa kenenkään glamourisen nuoren naisen elämässä.
Itse olen tänä vuonna viettänyt lähes tipatonta tammikuuta. Olen juonut kahtena iltana (viime viikon keskiviikko ja eilen tiistai) yhden (1) kaljan, eli aina kun olen ollut kuskina. Eilen olin tosiaan glamourisen ystäväni Laurin kanssa 45:ssa katsomassa stand up -komiikkaa. Kaikki vitsit oli varastettu suoraan omasta henkilökohtaisesta elämästäni, joten kyllä nauratti!!
Emme ole vielä(kään) ostaneet Pinjan kanssa pinkkiä Tuksu-pulkkaa ja viettäneet Tuksu-pulkan kastejuhlaa. Täällä oli alkuperäisten bileiden aikaan niin sanottu lumipula, eli täällä ei voinut pulkkailla. Nyt se onkin sitten vähän jäänyt tuo pulkkailu, kun olemme vain pelanneet Kimbleä. Ostin kyllä Tuulialle 20-vuotislahjaksi pulkan, koska se on se juttu mitä jokainen 20-vuotias nuori nainen tarvitsee.
Ahdistuneisuuteni Suomessa on välillä kamalaa. Nukun kaikki päivät verhot suljettuina, vaikka eipä sillä olisi niin väliä, kun täällä on koko ajan niin pimeää. En kestä pimeää ja kylmyyttä, onneksi muutan kahden viikon päästä Brisbaneen, Australiaan, ja siellä on lämmintä ja kenguruja.
Olin eilen Vesaisenlinnalla tanssimassa. Minua hieman jännitti, mutta Annukan ja Sonjan painostuksesta kuitenkin lähdin. Kun saavuin saliin ja huomasin seinänvierustalla rivissä istuvat keski-iän ylittäneet ylikiiminkiläiset glamouriset miehet, niin ensimmäinen ajatukseni ei ollut juosta karkuun kuin carcassonnelaatta pyllyssä, vai miten se meni. Tämä oli vasta toinen ajatus. Ensimmäiseksi lähinnä juoksin vessaan tyttöjen kanssa oksentamaan ja nauramaan, koska tilanne oli niin miellyttävä. Tanssimme muun muassa kuukkeleista kertovan laulun tahtiin.
Menen tänään Kiiminkiin iskän kanssa testaamaan uuden bingon! Ennen joulua voitin Nuorittan kinkkubingossa kolme pikkukinkkua ja kahvia! Olen loistava bingonpelaaja!
Jotta kaikki eivät saa sitä (todellista) käsitystä, että olen kaksi kuukautta Oulussa vain pelannut Kimbleä ja käynyt bingossa, niin voin kertoa myös syvällisemmistä asioista. Keskustelimme Pinjan kanssa toissa yönä kovasti tärkeistä asioista. Pinjan kanssa on aina mielenkiintoista keskustella. Keskustelimme Aliasta (huonosti) pelaavista miehistä (lähinnä Otosta ja Antosta), Britannian kuningassuvuista (koska sain inspiraation tehä vähän tutkimusta, ketä nyt ei kiinnosta kolmesataa vuotta sitten kuolleiden kaikkien samannimisten ihmisten sairaat suku- ja ihmissuhteet kolmelta aamuyöllä?!), Mooseksesta ja siitä, että se tiesi että surut pitää jakaa ja harmittelimme myös sitä, että noinkin viisas mies eli eri aikaan kuin me, koska hän olisi varmasti hyvä Aliaksessa, kosimisesta yöbussissa (huonot jutut ei vanhene koskaan), ruuasta, naisista, ohdakeperhosista, pingviineistä ja ylipäänsä kaikesta, mitä näitä yhdistämällä voi tulla mieleen. Keskustelun voi käydä kokonaisuudessaan lukemasta minun omalta henkilökohtaiselta facebook-seinältäni, jos on minun facebook-kaverini (joita minulla on noin 3).
Voisin tässä vielä käydä äänestämässä yhtä homoa presidentiksi ennen bingoa! Kiitos ajastanne!
xoxo Tiia
Itse olen tänä vuonna viettänyt lähes tipatonta tammikuuta. Olen juonut kahtena iltana (viime viikon keskiviikko ja eilen tiistai) yhden (1) kaljan, eli aina kun olen ollut kuskina. Eilen olin tosiaan glamourisen ystäväni Laurin kanssa 45:ssa katsomassa stand up -komiikkaa. Kaikki vitsit oli varastettu suoraan omasta henkilökohtaisesta elämästäni, joten kyllä nauratti!!
Emme ole vielä(kään) ostaneet Pinjan kanssa pinkkiä Tuksu-pulkkaa ja viettäneet Tuksu-pulkan kastejuhlaa. Täällä oli alkuperäisten bileiden aikaan niin sanottu lumipula, eli täällä ei voinut pulkkailla. Nyt se onkin sitten vähän jäänyt tuo pulkkailu, kun olemme vain pelanneet Kimbleä. Ostin kyllä Tuulialle 20-vuotislahjaksi pulkan, koska se on se juttu mitä jokainen 20-vuotias nuori nainen tarvitsee.
Ahdistuneisuuteni Suomessa on välillä kamalaa. Nukun kaikki päivät verhot suljettuina, vaikka eipä sillä olisi niin väliä, kun täällä on koko ajan niin pimeää. En kestä pimeää ja kylmyyttä, onneksi muutan kahden viikon päästä Brisbaneen, Australiaan, ja siellä on lämmintä ja kenguruja.
Olin eilen Vesaisenlinnalla tanssimassa. Minua hieman jännitti, mutta Annukan ja Sonjan painostuksesta kuitenkin lähdin. Kun saavuin saliin ja huomasin seinänvierustalla rivissä istuvat keski-iän ylittäneet ylikiiminkiläiset glamouriset miehet, niin ensimmäinen ajatukseni ei ollut juosta karkuun kuin carcassonnelaatta pyllyssä, vai miten se meni. Tämä oli vasta toinen ajatus. Ensimmäiseksi lähinnä juoksin vessaan tyttöjen kanssa oksentamaan ja nauramaan, koska tilanne oli niin miellyttävä. Tanssimme muun muassa kuukkeleista kertovan laulun tahtiin.
Menen tänään Kiiminkiin iskän kanssa testaamaan uuden bingon! Ennen joulua voitin Nuorittan kinkkubingossa kolme pikkukinkkua ja kahvia! Olen loistava bingonpelaaja!
Jotta kaikki eivät saa sitä (todellista) käsitystä, että olen kaksi kuukautta Oulussa vain pelannut Kimbleä ja käynyt bingossa, niin voin kertoa myös syvällisemmistä asioista. Keskustelimme Pinjan kanssa toissa yönä kovasti tärkeistä asioista. Pinjan kanssa on aina mielenkiintoista keskustella. Keskustelimme Aliasta (huonosti) pelaavista miehistä (lähinnä Otosta ja Antosta), Britannian kuningassuvuista (koska sain inspiraation tehä vähän tutkimusta, ketä nyt ei kiinnosta kolmesataa vuotta sitten kuolleiden kaikkien samannimisten ihmisten sairaat suku- ja ihmissuhteet kolmelta aamuyöllä?!), Mooseksesta ja siitä, että se tiesi että surut pitää jakaa ja harmittelimme myös sitä, että noinkin viisas mies eli eri aikaan kuin me, koska hän olisi varmasti hyvä Aliaksessa, kosimisesta yöbussissa (huonot jutut ei vanhene koskaan), ruuasta, naisista, ohdakeperhosista, pingviineistä ja ylipäänsä kaikesta, mitä näitä yhdistämällä voi tulla mieleen. Keskustelun voi käydä kokonaisuudessaan lukemasta minun omalta henkilökohtaiselta facebook-seinältäni, jos on minun facebook-kaverini (joita minulla on noin 3).
Voisin tässä vielä käydä äänestämässä yhtä homoa presidentiksi ennen bingoa! Kiitos ajastanne!
xoxo Tiia
perjantai 6. tammikuuta 2012
GLAMOURIA JA TISSIT MILANOSSA!
Voiko kukaan nainen kieltäytyä jos mies pyytää häntä treffeille päiväkahville Milanoon? Oman elämäni glamourisuus ainakin tuntuu yllättävän oman itseni vähän väliä. Päiväkahvi-ideasta kehkeytyi lopulta viikon glamour-matka täynnä jännittäviä paikkoja ja ihmisiä.
Matka alkoi tyylikkäästi Lappeenrannan lentokentältä (aivan, siellä on lentokenttä). Ensimmäiset kolme yötä majailimme erään italialaisen nudistin, Daviden, luona. En kyllä nähnyt hänen hengailevan mitenkään erityisen nudistisella tavalla ainakaan kotonaan... Hänellä oli todella glamourinen koti, jossa oli kolme makuuhuonetta ja kaksi kylpyhuonetta, vaikka hän asui yksin! Hän opetti meille mitä "yksillä käyminen" tarkoittaa Italiassa ja mitä on paikallinen "Happy Hour". (Yksille voi mennä autolla, koska siellä juodaan OIKEASTI vain yhdet, ja "Happy Hour" tarkoittaa yhtä juomaa ja buffet-ruokailua). Ja kuten kenen tahansa yksin elävän miehen glamour-elämään kuuluu; hänellä kävi siivooja, ja hän asui äitinsä naapurissa!
Hän oli myös erittäin vieraanvarainen. Hän halusi ruokkia meitä, tarjota baarissa, kuskata autolla ja hän antoi välillä meille ainot kotiavaimensa kun oli töissä.
Eräänä iltana kun olimme cs-miitissä milanolaisessa taidebaarissa, niin tutustuimme iranilaiseen mieheen, joka kutsui meidät kanssaan tutustumaan pariin italialaiseen glamour-kaupunkiin Comoon ja Bellagioon muutaman kymmentä kilometriä pohjoiseen Milanosta. No me totta kai suostuimme tähän erikoiseen tarjoukseen ja lähdimme käymään siellä! Kaupungit olivat todella kauniita ja näin ihania vuoria. Pidän vuorista.
Loput kolme yötä vietimme toisen italialaisen miehen luona, hänkin oli glamourinen, vaikka ei ollutkaan nudisti!
Milanon reissustakin alkaa olla aikaa jo niin kauan, että olen ehtinyt siirtyä taas elämässä eteen päin ja kohti uusia seikkailuja! Vuosi on vaihtunut ja glamourisuus sen kuin lisääntynyt! Muutan Brisbaneen alle kolmen viikon kuluttua ja minua jännittää ihan hitsin paljon!
Olen tässä parin viikon aikana Oulussa pelannut paljon Kimbleä ja Carcassonnea. Tulen varmasti kaipaamaan niitä Australiassa! Olen myös käynyt hiihtämässä ja kerran lumilautailemassa ja ratsastamassa. Olen myös opetellut tuntemaan sieniä.
Toissapäivänä olin muutaman glamourisen ystäväni Ossin, Pinjan ja Lotan kanssa Tuirassa glamourisessa baarissa nimeltä Joku paikallinen pub. Myös ystävämme Jani, Eetu, Sanna, Veera ja Suvi kävivät paikalla, mutta katosivat jostain kuka mistäkin syystä jossakin välissä. Pelasimme Kimbleä ja lauloimme karaokea, sekä löysimme aliaksenpelaamisseuraksemme kaksi känniääliötä, jotka sanoivat nimekseen ehkä Otto ja Anto. Tulimme noin kymmenen minuuttia liian myöhään juuri missataksemme baarivisailun, ja menetimme matkan Iihin!!
Tiia
Matka alkoi tyylikkäästi Lappeenrannan lentokentältä (aivan, siellä on lentokenttä). Ensimmäiset kolme yötä majailimme erään italialaisen nudistin, Daviden, luona. En kyllä nähnyt hänen hengailevan mitenkään erityisen nudistisella tavalla ainakaan kotonaan... Hänellä oli todella glamourinen koti, jossa oli kolme makuuhuonetta ja kaksi kylpyhuonetta, vaikka hän asui yksin! Hän opetti meille mitä "yksillä käyminen" tarkoittaa Italiassa ja mitä on paikallinen "Happy Hour". (Yksille voi mennä autolla, koska siellä juodaan OIKEASTI vain yhdet, ja "Happy Hour" tarkoittaa yhtä juomaa ja buffet-ruokailua). Ja kuten kenen tahansa yksin elävän miehen glamour-elämään kuuluu; hänellä kävi siivooja, ja hän asui äitinsä naapurissa!
Hän oli myös erittäin vieraanvarainen. Hän halusi ruokkia meitä, tarjota baarissa, kuskata autolla ja hän antoi välillä meille ainot kotiavaimensa kun oli töissä.
Eräänä iltana kun olimme cs-miitissä milanolaisessa taidebaarissa, niin tutustuimme iranilaiseen mieheen, joka kutsui meidät kanssaan tutustumaan pariin italialaiseen glamour-kaupunkiin Comoon ja Bellagioon muutaman kymmentä kilometriä pohjoiseen Milanosta. No me totta kai suostuimme tähän erikoiseen tarjoukseen ja lähdimme käymään siellä! Kaupungit olivat todella kauniita ja näin ihania vuoria. Pidän vuorista.
Loput kolme yötä vietimme toisen italialaisen miehen luona, hänkin oli glamourinen, vaikka ei ollutkaan nudisti!
Milanon reissustakin alkaa olla aikaa jo niin kauan, että olen ehtinyt siirtyä taas elämässä eteen päin ja kohti uusia seikkailuja! Vuosi on vaihtunut ja glamourisuus sen kuin lisääntynyt! Muutan Brisbaneen alle kolmen viikon kuluttua ja minua jännittää ihan hitsin paljon!
Olen tässä parin viikon aikana Oulussa pelannut paljon Kimbleä ja Carcassonnea. Tulen varmasti kaipaamaan niitä Australiassa! Olen myös käynyt hiihtämässä ja kerran lumilautailemassa ja ratsastamassa. Olen myös opetellut tuntemaan sieniä.
Toissapäivänä olin muutaman glamourisen ystäväni Ossin, Pinjan ja Lotan kanssa Tuirassa glamourisessa baarissa nimeltä Joku paikallinen pub. Myös ystävämme Jani, Eetu, Sanna, Veera ja Suvi kävivät paikalla, mutta katosivat jostain kuka mistäkin syystä jossakin välissä. Pelasimme Kimbleä ja lauloimme karaokea, sekä löysimme aliaksenpelaamisseuraksemme kaksi känniääliötä, jotka sanoivat nimekseen ehkä Otto ja Anto. Tulimme noin kymmenen minuuttia liian myöhään juuri missataksemme baarivisailun, ja menetimme matkan Iihin!!
Tiia
perjantai 11. marraskuuta 2011
OLEN KODITON JA TYÖTÖN = VAPAUS JA TISSIT!
Minä täytän huomenna pyöreät 21 vuotta! Enkä enää jaksa juhlia yhtään niin rankasti kuin sillon joskus nuorena 2-kymppisenä, oi niitä aikoja!! Sen sijaan minulle ehkä opetetaan huomenna miten lappeenrantalaiset vaihtaa autoon talvirenkaat, tämä on niin jännittävää!!
Kaikkea iloista ja ikävää on sattunut omassa glamour-maailmassamme! Rakas tyttäremme ja hamsterimme Make delas päivää ennen 2-vuotis synttäreitään 17.10.2011, lepää rauhassa Make! Kävimme sitten seuraavana yönä Laura-vaimon kanssa perus meiningein itävantaalaisittain hävittämässä yhden ruumiin metsään. Maken synttärijuhlat kyllä peruttiin tästä johdosta, se oli vähän harmi!
Pian tämän jälkeen elämäni matkailu-lois-pummina alkoi. Olen siis nykyään opiskelupaikaton, työtön ja asunnoton! Elämäni on hienompaa ja vapaampaa kuin pitkään aikaan! Kodittomana voi asua kaikkialla. Minulla on mukanani rinkka, jossa on kaikkea tarpeellista kiipeily- ja suunnistuskamoista biletysvaatteisiin.
Olen hankkinut uuden passin ja työviisumin Australiaan, lähtö sen kuin lähestyy!!
Vajaa kolme viikkoa sitten karkasin pariksi päiväksi Lappeenrantaan, muutin sieltä yhdeksi yöksi Kruununhakaan Hannalle, kunnes hän muutti Rovaniemelle, ja sieltä menin Töölöön Monan kommuuniin toisen kodittoman loiseläjän, Jounin, kanssa. Joimme paljon maitoplussaa, puhuimme glamourisista elämäntilanteistamme ja nautimme toisistamme lattialla makoillen ja räpäten! Sieltä menin sitten viikonlopuksi Ruotsiin, Mariannelundiin, päättämään suunnistuskisakauteni loistokkaasti ottamalla yöosuudella viestissä hylsyn. Meni vissiin vähän perhoslenkit sekasi, onneksi osaan hyvin ruotsia ja sain sitten sitä puhua niin.
Tulin takaisin Helsinkiin siis seuraavana maanantaina, ja lähdin liftaamaan Lappeenrantaan, koska en keksinyt oikein muutakaan ratkaisua, koska kaikki glamouriset ystäväni olivat töissä, niin reippaita kun ovatkaan! Olinkin Lappeenrannassa viikon verran. Tein ruokaa, tiskasin, pesin pyykkiä, kävin lenkillä ja yösuunnistamassa sekä tietenkin eksyin sähköpäiville, teekkaribileisiin, Iltatähti-nimiseen glamouriseen yökerhoon, jossa tutustuin mukavaan pellolaiseen Timoon, jonka naapurina ihana kaunis ystäväni Rita on ollut! Kyllä maailma on taas jälleen kerran ollut pieni. Maailman pienuudesta myös vielä se, että eräs päivä kun hiimailin yliopistolla, niin näin siellä sattumalta erään suunnistajapojan, jonka kanssa olin Puolassa leirillä keväällä! Villi-Santtu näytti hämmentyneeltä, mutta sellaista se elo Lappeenrannassa on!! Viikonloppuna olin vielä töissä perinteisillä Kekri-markkinoilla Lappeenrannan linnoituksella, siellä oli paljon hienoja ihmisiä!
Joku imatralainen Ismo toi minut seuraavana maanantaina onneksi Länsimäkeen Laura-vaimon hoiviin ja pääsin tiistaina aamulla journalismin pääsykokeisiin Pasilaan. Siellä näin paljon erinnäisiä tuttuja, muun muassa ihanan, glamourisen ystäväni Minnan (vaaleat hiukset), johon tutustuin kesällä Jurassic rockissa! Yritimme esittää täyspäisiä 10 minuutin ajan psykologin haastatteluissa, mutta on hyvin todennäköistä että he aavistelivat jotain.
Seuraavana päivänä joku Raija toi minut Jyväskylään, ja täällä sitä yhä ollaan! Raija oli hieno 48-vuotias nuorekas nainen, joka lupasi että saan lainata hänen Sörnäisten vara-asuntoaan jos haluan esimerkiksi mennä joskus kodittomana Helsinkiin ryyppäämään ystävieni kanssa! Kaikenlaiset suhteet ja niiden luominen ovat tärkeitä glamour-elämän ylläpitämiseen! Kyydissä oli myös mukava virolainen tyttö, joka tarjosi minulle tyttömäistä pientä glamour-tupakkaa, jossa luki vielä kauniilla fontilla "Glamour".
Illalla menin ihanien nykyisten jyväskyläläisten ystävättärieni Minnan (vaaleat hiukset) ja Lauran (tummat hiukset) kanssa tutustumaan jyväskyläläiseen yöelämään. Kävimme ensin ihanassa baarissa, jonka nimi oli Ruma. Se oli todella kaunis, ja siellä oli sauna (joka oli kyllä kylmä), ja siellä soi Risto! Hieman myöhemmin valuimme Bra-nimiseen yökerhoon, jonne Lauralla oli joku VIP-kortti, niin kuin glamourelämään kuuluu, ja siellä tapasin myös ystäväni Teemun (vaaleat hiukset), johon olin myös tutustunut niin ikään Jurassic rockissa.
Olen pelasimme Lauran kanssa raivokkaasti illalla Super Mario Bros. 3:sta 7. levelille asti, edes Salkkareita ei näkynyt välissä lätkän takia, joten mikään ei meitä hidastanut!! Näen pian vielä Minnan, ja joskus iltapäivällä lähden jonku tyypin kyydillä jatkamaan matkaa. Minulle on luvattu kyyti Kouvolaan, ja yritän sieltä sitten liftata Lappeenrantaan, koska siellä on kuulemma jotain happeninkiä. Huomenna juhlitaan sitten synttäreitä oikein urakalla, muistakaa ostaa minulle paljon lahjoja!!
Ps. Varsinaiset "42 = Veera ja Tiia" -juhlat vietetään 19.11. Oulussa Veeran luona! Lennän Ouluun ensi maanantaina 14.11., siellä sitten bileet jatkuu!
Rakkautta ja rankkaa juhlintaa
xoxo Tiia
Kaikkea iloista ja ikävää on sattunut omassa glamour-maailmassamme! Rakas tyttäremme ja hamsterimme Make delas päivää ennen 2-vuotis synttäreitään 17.10.2011, lepää rauhassa Make! Kävimme sitten seuraavana yönä Laura-vaimon kanssa perus meiningein itävantaalaisittain hävittämässä yhden ruumiin metsään. Maken synttärijuhlat kyllä peruttiin tästä johdosta, se oli vähän harmi!
Pian tämän jälkeen elämäni matkailu-lois-pummina alkoi. Olen siis nykyään opiskelupaikaton, työtön ja asunnoton! Elämäni on hienompaa ja vapaampaa kuin pitkään aikaan! Kodittomana voi asua kaikkialla. Minulla on mukanani rinkka, jossa on kaikkea tarpeellista kiipeily- ja suunnistuskamoista biletysvaatteisiin.
Olen hankkinut uuden passin ja työviisumin Australiaan, lähtö sen kuin lähestyy!!
Vajaa kolme viikkoa sitten karkasin pariksi päiväksi Lappeenrantaan, muutin sieltä yhdeksi yöksi Kruununhakaan Hannalle, kunnes hän muutti Rovaniemelle, ja sieltä menin Töölöön Monan kommuuniin toisen kodittoman loiseläjän, Jounin, kanssa. Joimme paljon maitoplussaa, puhuimme glamourisista elämäntilanteistamme ja nautimme toisistamme lattialla makoillen ja räpäten! Sieltä menin sitten viikonlopuksi Ruotsiin, Mariannelundiin, päättämään suunnistuskisakauteni loistokkaasti ottamalla yöosuudella viestissä hylsyn. Meni vissiin vähän perhoslenkit sekasi, onneksi osaan hyvin ruotsia ja sain sitten sitä puhua niin.
Tulin takaisin Helsinkiin siis seuraavana maanantaina, ja lähdin liftaamaan Lappeenrantaan, koska en keksinyt oikein muutakaan ratkaisua, koska kaikki glamouriset ystäväni olivat töissä, niin reippaita kun ovatkaan! Olinkin Lappeenrannassa viikon verran. Tein ruokaa, tiskasin, pesin pyykkiä, kävin lenkillä ja yösuunnistamassa sekä tietenkin eksyin sähköpäiville, teekkaribileisiin, Iltatähti-nimiseen glamouriseen yökerhoon, jossa tutustuin mukavaan pellolaiseen Timoon, jonka naapurina ihana kaunis ystäväni Rita on ollut! Kyllä maailma on taas jälleen kerran ollut pieni. Maailman pienuudesta myös vielä se, että eräs päivä kun hiimailin yliopistolla, niin näin siellä sattumalta erään suunnistajapojan, jonka kanssa olin Puolassa leirillä keväällä! Villi-Santtu näytti hämmentyneeltä, mutta sellaista se elo Lappeenrannassa on!! Viikonloppuna olin vielä töissä perinteisillä Kekri-markkinoilla Lappeenrannan linnoituksella, siellä oli paljon hienoja ihmisiä!
Joku imatralainen Ismo toi minut seuraavana maanantaina onneksi Länsimäkeen Laura-vaimon hoiviin ja pääsin tiistaina aamulla journalismin pääsykokeisiin Pasilaan. Siellä näin paljon erinnäisiä tuttuja, muun muassa ihanan, glamourisen ystäväni Minnan (vaaleat hiukset), johon tutustuin kesällä Jurassic rockissa! Yritimme esittää täyspäisiä 10 minuutin ajan psykologin haastatteluissa, mutta on hyvin todennäköistä että he aavistelivat jotain.
Seuraavana päivänä joku Raija toi minut Jyväskylään, ja täällä sitä yhä ollaan! Raija oli hieno 48-vuotias nuorekas nainen, joka lupasi että saan lainata hänen Sörnäisten vara-asuntoaan jos haluan esimerkiksi mennä joskus kodittomana Helsinkiin ryyppäämään ystävieni kanssa! Kaikenlaiset suhteet ja niiden luominen ovat tärkeitä glamour-elämän ylläpitämiseen! Kyydissä oli myös mukava virolainen tyttö, joka tarjosi minulle tyttömäistä pientä glamour-tupakkaa, jossa luki vielä kauniilla fontilla "Glamour".
Illalla menin ihanien nykyisten jyväskyläläisten ystävättärieni Minnan (vaaleat hiukset) ja Lauran (tummat hiukset) kanssa tutustumaan jyväskyläläiseen yöelämään. Kävimme ensin ihanassa baarissa, jonka nimi oli Ruma. Se oli todella kaunis, ja siellä oli sauna (joka oli kyllä kylmä), ja siellä soi Risto! Hieman myöhemmin valuimme Bra-nimiseen yökerhoon, jonne Lauralla oli joku VIP-kortti, niin kuin glamourelämään kuuluu, ja siellä tapasin myös ystäväni Teemun (vaaleat hiukset), johon olin myös tutustunut niin ikään Jurassic rockissa.
Olen pelasimme Lauran kanssa raivokkaasti illalla Super Mario Bros. 3:sta 7. levelille asti, edes Salkkareita ei näkynyt välissä lätkän takia, joten mikään ei meitä hidastanut!! Näen pian vielä Minnan, ja joskus iltapäivällä lähden jonku tyypin kyydillä jatkamaan matkaa. Minulle on luvattu kyyti Kouvolaan, ja yritän sieltä sitten liftata Lappeenrantaan, koska siellä on kuulemma jotain happeninkiä. Huomenna juhlitaan sitten synttäreitä oikein urakalla, muistakaa ostaa minulle paljon lahjoja!!
Ps. Varsinaiset "42 = Veera ja Tiia" -juhlat vietetään 19.11. Oulussa Veeran luona! Lennän Ouluun ensi maanantaina 14.11., siellä sitten bileet jatkuu!
Rakkautta ja rankkaa juhlintaa
xoxo Tiia
maanantai 3. lokakuuta 2011
PARTIOTAITOKISAT JA MÄRÄT TISSIT
Olin viikonlopun pitkästä aikaa partiotaitokisoissa Minnan (vaaleat hiukset) ja Lauran (ruskeat hiukset) kanssa. Partiokisat ovat hauskoja. Onko mitään hienompaa kuin lähteä huonosti nukutun yön jälkeen reppu selässä lauantaiaamuna metsään tietäen tekevänsä kaikkea omituista ja tyhmää palellen ja kastuen sekä nälkäisenä, väsyneenä, vittuuntuneena ja puolikuolleena ilman yöunia ulkona seuraavat noin 30 tuntia?
"Partio? Onko se sitä että te vapaaehtoisesti teette työtä ja kaikkea outoa jossai korvessa ihan ilmaiseksi?"
"Ei, kyllä me maksetaan siitä."
Nämä kyseiset kisat olivat astetta urbaanimmat. En tosiaan ollut ollut kisoissa pariin vuoteen. Hyvin paljon asioita on muuttunut! Esimerkiksi hyvin monella vartiolla oli trikoot, myös meillä eli Einolla, vaikka ennen lähinnä naureskelimme sellaiselle. Pakara-miehillä oli kyllä tuttuun tapaan fleece-kiltit yllään. Oli myös outoa, että mukana sai kantaa digikameraa, kisan aikana sai käydä kahvilla ja syömässä (osa kävi jopa Mäkkärissä), sekä sisävessoissa, ja lähtötehtävään siirryimme lähijunalla!
Lähtötehtävässä teimme sementtiä. Perus lauantaiaamu siis kaikin puolin. Lauantain tehtävät olivat muutenkin hienoja. Kävin suunnistamassa ja kartoitimme yhden 100m x 100m alueen, löysimme kastematoja ja kokosimme jakkaran, ompelimme jokainen fleece-pipot (joiden käyttämisestä sunnuntaina sai pisteen), piirsimme sääkarttoja ja pakkasimme kaasupulloja ja puukehikkoja peräkärryyn.
Kun yörastilla viidettä tuntia sahasin huonolla rautasahalla vaneerilevyä ihmeellisessä asennossa levy villasukkieni välissä makuualustalla istuen, niin kävi mielessä, että mitähän muut ikäiseni nuoret naiset ovat samaan aikaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tekemässä, ja onkohan heillä yhtä mukavaa, mutta jatkoin hyvillä mielin työskentelyäni. Yörasti sijaitsi Espoon Ikean pihalla, mikä oli myös hyvin hämmentävää.
Yösuunnistus oli hauska. Jokaisella meillä kolmella oli 2 kilometrin rata, ja käytimme niiden suorittamiseen aikaa yhteensä noin kaksi ja puoli tuntia. Saimme vielä aika hyvät pisteet! Yörastilla valmistimme myös näkkileivän ja maksapasteijan. Kukaan meistä ei tiennyt miltä maksapasteijan kuuluisi näyttää tai millainen sen koostumuksen pitäisi olla, mutta koska naisen vaisto niin sekin tuli omalla tavallaan tehtyä.
Yörastilta poistuminen alkoi kivasti, kun saimme kantaa kanootin ojaan ja lähteä meloen tunnistamaan espoolaisia lintuja. Saimme myös laulaa Ultra Starilla Partiomarssia, ja varsinkin Minnan kanssa olimme aivan liekeissä. Tehtävä "Ice Age 5" viittasi kaikkien mielestä jääkauteen ja siihen oli valmistauduttu, itse lähinnä valmistauduin katsomassa Ice Age -leffoja, minulla on ne kaikki kolme! Jääkausiaiheisten kysymysten lisäksi meidän piti tunnistaa kuvasta Sid-laiskiainen ja tietää että pähkinää syö sapelihammasorava (ei muuten kovin moni tiennyt Jyrsiksen virallista eläinnimeä...!).
Ylitystehtävä oli ihana! Rakensimme nopeasti rinkkalautan laittamalla kaikkien kolmen rinkat jätesäkkeihin ja säkit pressun sisään köyttäen. Sitten vain enimmät vaatteet pois ja minä menin lautan päälle ja lautasilla meloin nopeasti lammen toiselle puolelle ilmoittautumaan rastimiehelle. En oikein jaksanut kantaa tavaroita rinnettä ylös ja takaisin lammen toiselle puolelle, niin kysyin että saanko mennä hienolla lautallamme myös samaa reittiä takaisin. Matkalla kävin myös pelastamassa rastimiesten kumiankan keskeltä lampea, kun "kerta tykkään vapaaehtoisesti uida kylmässä lammessa".
Kisan loppupuolella oli vielä kiva suunnistus, jossa sain suunnistaa kartalla johon oli piirretty vain rastipisteet, ei karttamerkkejä. Rasteilla oli vihjeitä, joilla piti tunnistaa syyllinen maalissa. Minna ja Laura juoksivat perässäni ja käyttivät aivojaan kun minä keskityin vain löytämään oikeat rastit, koska metsässä oli myös hämäysrasteja joilla oli vääriä vihjeitä.
Kisan jälkeen mietin, että kuinka menisin ja minne. Jos olisin mennyt Länsimäkeen, niin minun olisi pitänyt mennä ensin Ruskeasuolle hakemaan avain, ja jos sitten olisin halunnut lähteä jonnekkin, niin avain olisi pitänyt viedä takaisin. Meillä on siis tällä hetkellä vain yksi avain, koska känni-vaimo ja Otaniemi. Niimpä sitten hyppäsin jonku miehen kyytiin ja hän toi minut Lappeenrantaan.
Täällä on joku japsivaihtari kotona, en ole nähnyt mutta välillä vähän kuullut. Pekka nukkui myös hetki sitten vielä keittiön eräänlaisella kääpiökännisohvalla, mutta hänkin lähti käymään kotona harrastamassa hetken tasapainoista elämää. Ehkä näemme silti vielä illalla. Ossi on koulussa, ja niimpä minä olen pelannut netticarcassonnea, käynyt lenkillä, syönyt raejuustoa ja pullaa sekä popittanut kovaa ja häirinnyt naapureita. Elämä on täynnä glamouria.
xoxo Tiia
"Partio? Onko se sitä että te vapaaehtoisesti teette työtä ja kaikkea outoa jossai korvessa ihan ilmaiseksi?"
"Ei, kyllä me maksetaan siitä."
Nämä kyseiset kisat olivat astetta urbaanimmat. En tosiaan ollut ollut kisoissa pariin vuoteen. Hyvin paljon asioita on muuttunut! Esimerkiksi hyvin monella vartiolla oli trikoot, myös meillä eli Einolla, vaikka ennen lähinnä naureskelimme sellaiselle. Pakara-miehillä oli kyllä tuttuun tapaan fleece-kiltit yllään. Oli myös outoa, että mukana sai kantaa digikameraa, kisan aikana sai käydä kahvilla ja syömässä (osa kävi jopa Mäkkärissä), sekä sisävessoissa, ja lähtötehtävään siirryimme lähijunalla!
Lähtötehtävässä teimme sementtiä. Perus lauantaiaamu siis kaikin puolin. Lauantain tehtävät olivat muutenkin hienoja. Kävin suunnistamassa ja kartoitimme yhden 100m x 100m alueen, löysimme kastematoja ja kokosimme jakkaran, ompelimme jokainen fleece-pipot (joiden käyttämisestä sunnuntaina sai pisteen), piirsimme sääkarttoja ja pakkasimme kaasupulloja ja puukehikkoja peräkärryyn.
Kun yörastilla viidettä tuntia sahasin huonolla rautasahalla vaneerilevyä ihmeellisessä asennossa levy villasukkieni välissä makuualustalla istuen, niin kävi mielessä, että mitähän muut ikäiseni nuoret naiset ovat samaan aikaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tekemässä, ja onkohan heillä yhtä mukavaa, mutta jatkoin hyvillä mielin työskentelyäni. Yörasti sijaitsi Espoon Ikean pihalla, mikä oli myös hyvin hämmentävää.
Yösuunnistus oli hauska. Jokaisella meillä kolmella oli 2 kilometrin rata, ja käytimme niiden suorittamiseen aikaa yhteensä noin kaksi ja puoli tuntia. Saimme vielä aika hyvät pisteet! Yörastilla valmistimme myös näkkileivän ja maksapasteijan. Kukaan meistä ei tiennyt miltä maksapasteijan kuuluisi näyttää tai millainen sen koostumuksen pitäisi olla, mutta koska naisen vaisto niin sekin tuli omalla tavallaan tehtyä.
Yörastilta poistuminen alkoi kivasti, kun saimme kantaa kanootin ojaan ja lähteä meloen tunnistamaan espoolaisia lintuja. Saimme myös laulaa Ultra Starilla Partiomarssia, ja varsinkin Minnan kanssa olimme aivan liekeissä. Tehtävä "Ice Age 5" viittasi kaikkien mielestä jääkauteen ja siihen oli valmistauduttu, itse lähinnä valmistauduin katsomassa Ice Age -leffoja, minulla on ne kaikki kolme! Jääkausiaiheisten kysymysten lisäksi meidän piti tunnistaa kuvasta Sid-laiskiainen ja tietää että pähkinää syö sapelihammasorava (ei muuten kovin moni tiennyt Jyrsiksen virallista eläinnimeä...!).
Ylitystehtävä oli ihana! Rakensimme nopeasti rinkkalautan laittamalla kaikkien kolmen rinkat jätesäkkeihin ja säkit pressun sisään köyttäen. Sitten vain enimmät vaatteet pois ja minä menin lautan päälle ja lautasilla meloin nopeasti lammen toiselle puolelle ilmoittautumaan rastimiehelle. En oikein jaksanut kantaa tavaroita rinnettä ylös ja takaisin lammen toiselle puolelle, niin kysyin että saanko mennä hienolla lautallamme myös samaa reittiä takaisin. Matkalla kävin myös pelastamassa rastimiesten kumiankan keskeltä lampea, kun "kerta tykkään vapaaehtoisesti uida kylmässä lammessa".
Kisan loppupuolella oli vielä kiva suunnistus, jossa sain suunnistaa kartalla johon oli piirretty vain rastipisteet, ei karttamerkkejä. Rasteilla oli vihjeitä, joilla piti tunnistaa syyllinen maalissa. Minna ja Laura juoksivat perässäni ja käyttivät aivojaan kun minä keskityin vain löytämään oikeat rastit, koska metsässä oli myös hämäysrasteja joilla oli vääriä vihjeitä.
Kisan jälkeen mietin, että kuinka menisin ja minne. Jos olisin mennyt Länsimäkeen, niin minun olisi pitänyt mennä ensin Ruskeasuolle hakemaan avain, ja jos sitten olisin halunnut lähteä jonnekkin, niin avain olisi pitänyt viedä takaisin. Meillä on siis tällä hetkellä vain yksi avain, koska känni-vaimo ja Otaniemi. Niimpä sitten hyppäsin jonku miehen kyytiin ja hän toi minut Lappeenrantaan.
Täällä on joku japsivaihtari kotona, en ole nähnyt mutta välillä vähän kuullut. Pekka nukkui myös hetki sitten vielä keittiön eräänlaisella kääpiökännisohvalla, mutta hänkin lähti käymään kotona harrastamassa hetken tasapainoista elämää. Ehkä näemme silti vielä illalla. Ossi on koulussa, ja niimpä minä olen pelannut netticarcassonnea, käynyt lenkillä, syönyt raejuustoa ja pullaa sekä popittanut kovaa ja häirinnyt naapureita. Elämä on täynnä glamouria.
xoxo Tiia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)