Olin viikonlopun pitkästä aikaa partiotaitokisoissa Minnan (vaaleat hiukset) ja Lauran (ruskeat hiukset) kanssa. Partiokisat ovat hauskoja. Onko mitään hienompaa kuin lähteä huonosti nukutun yön jälkeen reppu selässä lauantaiaamuna metsään tietäen tekevänsä kaikkea omituista ja tyhmää palellen ja kastuen sekä nälkäisenä, väsyneenä, vittuuntuneena ja puolikuolleena ilman yöunia ulkona seuraavat noin 30 tuntia?
"Partio? Onko se sitä että te vapaaehtoisesti teette työtä ja kaikkea outoa jossai korvessa ihan ilmaiseksi?"
"Ei, kyllä me maksetaan siitä."
Nämä kyseiset kisat olivat astetta urbaanimmat. En tosiaan ollut ollut kisoissa pariin vuoteen. Hyvin paljon asioita on muuttunut! Esimerkiksi hyvin monella vartiolla oli trikoot, myös meillä eli Einolla, vaikka ennen lähinnä naureskelimme sellaiselle. Pakara-miehillä oli kyllä tuttuun tapaan fleece-kiltit yllään. Oli myös outoa, että mukana sai kantaa digikameraa, kisan aikana sai käydä kahvilla ja syömässä (osa kävi jopa Mäkkärissä), sekä sisävessoissa, ja lähtötehtävään siirryimme lähijunalla!
Lähtötehtävässä teimme sementtiä. Perus lauantaiaamu siis kaikin puolin. Lauantain tehtävät olivat muutenkin hienoja. Kävin suunnistamassa ja kartoitimme yhden 100m x 100m alueen, löysimme kastematoja ja kokosimme jakkaran, ompelimme jokainen fleece-pipot (joiden käyttämisestä sunnuntaina sai pisteen), piirsimme sääkarttoja ja pakkasimme kaasupulloja ja puukehikkoja peräkärryyn.
Kun yörastilla viidettä tuntia sahasin huonolla rautasahalla vaneerilevyä ihmeellisessä asennossa levy villasukkieni välissä makuualustalla istuen, niin kävi mielessä, että mitähän muut ikäiseni nuoret naiset ovat samaan aikaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tekemässä, ja onkohan heillä yhtä mukavaa, mutta jatkoin hyvillä mielin työskentelyäni. Yörasti sijaitsi Espoon Ikean pihalla, mikä oli myös hyvin hämmentävää.
Yösuunnistus oli hauska. Jokaisella meillä kolmella oli 2 kilometrin rata, ja käytimme niiden suorittamiseen aikaa yhteensä noin kaksi ja puoli tuntia. Saimme vielä aika hyvät pisteet! Yörastilla valmistimme myös näkkileivän ja maksapasteijan. Kukaan meistä ei tiennyt miltä maksapasteijan kuuluisi näyttää tai millainen sen koostumuksen pitäisi olla, mutta koska naisen vaisto niin sekin tuli omalla tavallaan tehtyä.
Yörastilta poistuminen alkoi kivasti, kun saimme kantaa kanootin ojaan ja lähteä meloen tunnistamaan espoolaisia lintuja. Saimme myös laulaa Ultra Starilla Partiomarssia, ja varsinkin Minnan kanssa olimme aivan liekeissä. Tehtävä "Ice Age 5" viittasi kaikkien mielestä jääkauteen ja siihen oli valmistauduttu, itse lähinnä valmistauduin katsomassa Ice Age -leffoja, minulla on ne kaikki kolme! Jääkausiaiheisten kysymysten lisäksi meidän piti tunnistaa kuvasta Sid-laiskiainen ja tietää että pähkinää syö sapelihammasorava (ei muuten kovin moni tiennyt Jyrsiksen virallista eläinnimeä...!).
Ylitystehtävä oli ihana! Rakensimme nopeasti rinkkalautan laittamalla kaikkien kolmen rinkat jätesäkkeihin ja säkit pressun sisään köyttäen. Sitten vain enimmät vaatteet pois ja minä menin lautan päälle ja lautasilla meloin nopeasti lammen toiselle puolelle ilmoittautumaan rastimiehelle. En oikein jaksanut kantaa tavaroita rinnettä ylös ja takaisin lammen toiselle puolelle, niin kysyin että saanko mennä hienolla lautallamme myös samaa reittiä takaisin. Matkalla kävin myös pelastamassa rastimiesten kumiankan keskeltä lampea, kun "kerta tykkään vapaaehtoisesti uida kylmässä lammessa".
Kisan loppupuolella oli vielä kiva suunnistus, jossa sain suunnistaa kartalla johon oli piirretty vain rastipisteet, ei karttamerkkejä. Rasteilla oli vihjeitä, joilla piti tunnistaa syyllinen maalissa. Minna ja Laura juoksivat perässäni ja käyttivät aivojaan kun minä keskityin vain löytämään oikeat rastit, koska metsässä oli myös hämäysrasteja joilla oli vääriä vihjeitä.
Kisan jälkeen mietin, että kuinka menisin ja minne. Jos olisin mennyt Länsimäkeen, niin minun olisi pitänyt mennä ensin Ruskeasuolle hakemaan avain, ja jos sitten olisin halunnut lähteä jonnekkin, niin avain olisi pitänyt viedä takaisin. Meillä on siis tällä hetkellä vain yksi avain, koska känni-vaimo ja Otaniemi. Niimpä sitten hyppäsin jonku miehen kyytiin ja hän toi minut Lappeenrantaan.
Täällä on joku japsivaihtari kotona, en ole nähnyt mutta välillä vähän kuullut. Pekka nukkui myös hetki sitten vielä keittiön eräänlaisella kääpiökännisohvalla, mutta hänkin lähti käymään kotona harrastamassa hetken tasapainoista elämää. Ehkä näemme silti vielä illalla. Ossi on koulussa, ja niimpä minä olen pelannut netticarcassonnea, käynyt lenkillä, syönyt raejuustoa ja pullaa sekä popittanut kovaa ja häirinnyt naapureita. Elämä on täynnä glamouria.
xoxo Tiia
