Lopunaikoja ja tissejä.

Öö hei vaan kaikki rakkaat lukijat (ja heidän tissinsä). Nyt on kumma olo. Soitin juuri Posaukselle ja varmistin, että he onnellisina saavat minut asukkaakseen. Muutan siis Välkkylään heti heinäkuun alussa. Meinasi iskeä shokki, koska tajusin, että tämä erohan alkaa käydä konkreettiseksi. Mielellänihän olisin pitänyt vaimoja orjinani vielä jonkin aikaa, mutta eihän sille mitään voi, kun maailma kutsuu heitä eri kolkkiin. Onneksi kukaan ei esim. kuole, joten jonkinlaiset exäilyt lienevät mahdollisia tulevaisuudessa. Ja sitoohan meitä Maken yhteishuoltajuus, joten luultavasti pysyttelemme puheväleissä kuitenkin.

Olen yrittänyt pysytellä positiivisella mielellä kaiken tämän erosurun (lol, eiku? -kohun?) keskellä ajattelemalla tulevaa kämppääni. Se on helppoa, sillä olen jo nyt hitusen rakastunut tulevan asuinsijani pohjaratkaisuun. Lisäksi aina, kun muistan, että koulumatkani lyhenee n. 20 min. ja että sen voi suorittaa ilman kulkuneuvoja, ilostuttaa suunnattomasti. Omasta mielestäni hienoa on myös se, että voin sitten kyylätä tulevasta asunnostani kauniin ystävättäreni Annikan (blondatut hiukset, mätsää hyvin mm. hänen persoonallisuuteensa) elämää. Hän itse ei ole vaikuttanut olevan yhtä innoissaan. Itse asiassa hän on hakenut uutta kämppää, jossa kämppiskin heittää spagettia seinille ja ikkuna ittää. Spagetin kypsyys on erittäin hauska testata heittämällä se seinään kyllä.

Välkkylässä on sekin hyvä puoli, että liikuntamahdollisuudet ovat lähellä. Eli mielikuvitus pääsee taas liikkeelle tekosyitä keksiessä. Yö tosin ehotteli, että voisin joka aamu hiihtää tahi rullaluistella kouluun yhdessä Annikan kanssa. Omasta mielestä se on mahdotonta koska a) en omista monoja (sukset+sauvat kyllä löytyy) tai b) kuolisin joka aamu kateudesta, koska Annikalla on hienot roller derby -luistimet. Nii kerta.

Annikasta puheen ollen, tässä on juoruiluvastaus hänelle:
a) olen käynyt koulussa
b) olen ajatellut vaimoja
c) olen syönyt
d) olen yrittänyt nukkua

Siinä suunnilleen kaikki. Uskon, ettei kiinnosta.

Yleisön taholta on tullut toinenkin pyyntö, elikkä tekstaripaljastelusarjan jatko-osaa on toivottu. En jaksa nyt, ehkä ensi blogitekstissäni sitten. Ellei käy niin kuin Tukiaisen Johannalle, joka aina kertoo, mitä seuraavassa tekstissä kirjottaa, mutta ikinä ei sitten kirjoitakaan siitä vaan aivan jostain muusta. Huoh, naiset.

Oho, asia loppu. t. Pinja, tuleva kirjaston aikuisten osaston portsari

ETSITÄÄN TUKSUN TISSEJÄ TUKHOLMASTA.

Huoh hei, Pinja täällä terve. Vaimo on ääliö. Hän oli hienosti saanut viime blogitekstissään suunnilleen kaikki itseäni koskevat faktat väärin! a) En haahuillut ympäriinsä kuin kummitus. Vein vain kirkkaanpunaisen hupparini naulakkoon, HUOH. b) Oma suoneni ei karannut. Se päätti vuotaa. Minkä vuoksi oma käteni on suurelta alalta nyt violetinkirjava. Huoh. Tosi hieno silti. Oma käsi siis. Ja vaimokin on ihan hyvä.

MUTTA! Olemme siis Tukholmassa nyt. Vaimot Tiia+Veera+Yö lähtivät jokin aika sitten kohti ylihinnoiteltua ja -ikäistettyä mutta glamourista yöelämää, itse jäin hotellille, koska oma pää. Lupailin jollekin vaimolle, että päivittäisin, joten päivitän jotain. Unohdan luultavasti noin kaikki hienot tapahtumat, mutta antakaa anteeksi. Anteeksi ei muuten kuulu vastata sanaan moi, se on opittu ainakin tällä reissulla. Terveisiä Veera-vaimolle.

Niin siis joo. Lähdimme joskus torstaina varmaan (siitä on kulunut jo ikuisuus) joskus hirveän aikaisin paikallista aikaa aamulla (eli ennen puoltapäivää) junalla kohti Turkua. Junassa itse henkilökohtaisesti yritin keskittyä kaikkiin terveisiin harrastuksiin, kuten lukkiin Twilightia ja pelasin Lemmingsiä. Lemmings on maailman hienoin peli, mutta vaimot ovat idiootteja, kun haukkuvat sitä. He eivät ymmärrä, että oma lapsuuteni oli n. maailman paras juuri Lemmingsin takia. Ja sen historiallisen pelin, jossa sai nuijia nuijalla jotain lohikäärmeitä päähän. Tiia hauskuutti heti alkumatkasta ainakin omaa itseäni kertomalla tarinan, jossa joku oli hakenut nopeasti pitsaa ilmeisesti Tampereelta junanvaihdon yhteydessä. Tästä suivaantuneena Jumala päätti sotkeutua elämiimme. Oman muistini mukaan ensimmäiseltä pysäkiltä, eli Ylivieskasta lol, kyytiin nousi mukula+äiti+isä, joilla saatanoilla oli kaksi saatanan pitsaa mukana. Vitutusaste nousi ilmeisesti kaikilla suhteellisen korkealle. Itse selvisin ruisleivällä ja banaanilla hienosti Tampereelle saakka, jolloin vaihdoimme junaa. Vaihtoon kuului luonnollisesti vr-mäistä myöhästelydramatiikkaa.

Jälkimmäisessä junassa pitsavitutus unohtui. Jaa miksikö? No, ne vitun pissistytöt (n. 7, yhen nimi oli Jessica, sen vitun laukusta tippu vettä omaan päähäni saatana), jotka sattuivat samassa vaunussa olemaan (ne saatanat oli eka yrittäny pölliä meiän paikat saatana!), avasivat omat siideritölkit n. heti junan lähdettyä. Kuten myös välioven takana olevat pässit. Meillähän EI yleisistä ennakkoluuloista huolimatta tietenkään ollut yhtään alkoholia mukana. Oma vitutusaste löysi uusia ulottuvuuksia viimeistään siinä vaiheessa, kun tytöt keskustelivat salkkareitten viimeisimmistä juonenkäänteistä, eli kenen vierestä Niko oli herännyt eli ne on niin in lööv. Itse olen joskus omassa henkilökohtaisessa elämässäni herännyt semmoistenkin ihmisten vierestä, joihin en ole syvästi rakastunut. Mutta se olenkin vain minä. Vituttaa muuten ku ei saa/voi/kannata/haluta ryypätä, by the fucking way.

Saavuimme terminaaliinkin ihan oikeesti. Laivaanpääsyä odotellessa meihin piti silmäpeliä eräs nuori mies lippalakissaan! Itse pidin tilannetta lähinnä omituisena. Törmäsimme häneen myöhemmin, kun yritimme etsiä tietä ulos omasta hytistämme, joka saattoi tai saattoi olla sijaitsematta autokannen alla lol. Vielä myöhemmin hän tuli samalle tanssilattialle, jolloin aivan itse uskalsin kysyä herran nimeä. Terveisiä E(e)milille.

Laivan tanssilattiat olivat luku erikseen. Aina kun menimme tanssimaan, ympäriltä kuului "NAISIA!!!"-karjaisu ja jo seuraavan biisin soidessa ympärillä oli vähintään pari mutta yleensä jokaiselle oma ja pari ekstraa itseään alfaurokseksi luulevaa mieskänniääliötä. Itse tein lähempää tuttavuutta vain erään ruotsalaisen Danielin kanssa. Suurin osa mieskänniääliöistä oli ilmeisesti juuri armeijasta selvinneitä poikia. Heillä oli "Ohi on 270" -lappuja, huoh. Samoja lappuja näkyi Tukholmassakin perjantainakin, SUPERHUOH. Yleensä ulkomailla suomen kauniin kielen kuuleminen tuntuu lohdulliselta ja mukavalta, täällä se tuottaa monesti vain (myötä)häpeää. Olen huomannut.

Saavuimme Tukholmaan siis perjantaina aamulla vähän kuuden jälkeen paikallista aikaa oman muistini mukaan. Koska jokaiseen matkaan kuuluu hankkia ylimääräistä dramatiikkaa, oma satamamme oli omasta mielestä eri paikassa kuin missä se kartan mukaan oli. Emme kuitenkaan pienistä epävarmoista hetkistä huolimatta joutuneet hukkaan, sillä mm. omat ja Tiiankin kartanlukutaidot ovat erinomaiset. Glamouraamiaisen söimme 7-Elevenissä, mikä on ehkä hienointa ikinä. Koska Tukholma on turhan lähellä Suomea (vrt. Suomikänniääliöt), ja suuren maailman tyyliin pitää olla globaaleja, saimme sään suoraan Lontoosta. En muista nähneeni aurinkoa tällä reissulla vielä kertaakaan. Huoh. Hotelliintumista odotellessamme yritimme hankaloittaa elämää ääliömäisen maihinnousuajan lisäksi muilla mielikuvitusta vaativilla tempuilla. Esimerkiksi kävelimme ihan vitusti, kannoimme omia ihan vitusti painavia matkatavaroitamme ja kävimme syömässä Subwayssä. Itselleni se oli toinen kerta koko elämäni aikana. Eka kerta oli Torniossa, kun kävimme Haaparannalla, ja sekin oli aivan hirveää. Vaimojen mielestä olin valmis seuraavalle levelille, eli kielikynnyksen ylittämiseen. En tiedä, miten Veera ja Yö pärjäsivät, mutta oma ja Tiian suoritukset olivat kehumatta huippuluokkaa. Itse selvisin puhtaasti englannilla, mutta rakas Tiia-vaimoni käytti jopa ruotsia! Olen hänestä niin ylpeä.

Tähän väliin nukuimme mm. päiväunet ja yöunet, mutta en jaksa tylsistyttää niillä. Ja söimme glamourisen aamupalan.

Seuraavana päivänä, eli tänään, lähdimme joskus ihan hirveän aikaisin paikallista aikaa (esim. ennen puoltapäivää) shoppailemaan. Vaimot ostivat mm. Cheap Monday -merkkisä farkkuhousuja. Itselleni tulee omaan mieleeni niistä vain Sturm und Drangin laulaja ja Annika (nimenomaan tuossa järjestyksessä, terveisiä Annikalle). Totesin, että Tukholman shoppailtavissa kaupoissa on surkea poikaystäväpenkkitilanne, mutta ainakin Topshopissa oli sohva. Vaimot raahasivat minut sinne tänään katsomaan, oliko valikoima vaihtunut sitten eilisen. Ei muuten ollut. Itse istuinkin heti kärkeen poikaystäväsohvalle, johon pian istuuntui toinenkin poikaystävä! Olin hiukan kateellinen, koska hän oli varustautunut kirjalla, ja oma (tai siis lainattu) Twilightini oli jäänyt hotellille. Ehkä hänkin oli hiukan kateellinen, kun joutui jäämään yksin odottamaan tyttö- tai poikaystäväänsä, kun omat vaimoni (3 kpl, kaikki jumalattoman kauniita, viisaita ja ns. pantavia ja silleen) tulivat hakemaan omaa minua.

Shoppailun keskellä tekkiin aivan oman syrjähypyn, kun akat menivät kirpparikierrokselle. Minä itse menin kirjastoon, olenhan kirjastoalan opiskelija ja tulevaisuus. Ensin menin kansainväliseen kirjastoon, mikä oli orgastinen paikka. Sieltä menin naapurirakennukseen eli Stadsbiblioteketiin. Siellä meinasin kuolla omasta onnesta. Voisin käyttää koko loppuelämäni paikan kuvailemiseen, mutta en jaksa, eikä vaimotkaan oikein ymmärrä kirjastoseksuaalisuutta, joten enpä kerro. Googlen kuvahaulla löytyy kuvia. Itse olen varsin haka tiedonhakija, ainakin jos saan käyttää Tiia-vaimon kykyjä hyväkseni. Olen hänestä erittäin ylpeä.

Vaimot tulivat juuri takaisin baarista, ei kuulemma ollut tarpeeksi glamourista paikkaa. Kello on 00.03 paikallista aikaa, huoh. Pitää varmaan lopettaa. Ensi kerralla lisää tai silleen.

LIVEPÄIVITYS RUOTSIN TUNNILTA! BRÖST!

Hej på dig! Jag heter Pinja. Jag är en fågelhund. Mina hustrur är jätte glamouriska! Niin, en oikein jaksa keskittyä muiden kirjailijaesityksiin (omani on ensi viikolla, voi juku!), joten päivitänkin sen sijaan blogia, heh heh. Äskön tämä tosin kostautui, koska minä ja Annika (tummat hiukset, pipo) jouduimme tarkentavan kysymyksen kysymisvuoroon, enkä ollut kuunnellut poikien esitystä, se oli aivan kamalaa! Onneksi jag är bra, kuten Annika sanoisi, ruotsissa ja pystyin kysymään opettajan (vaaleat hiukset) ja Annikan upealla avustuksella postimerkkikysymyksen! Se oli mahtavaa! Mainitsin äskön Annikan kovin monesti, heh heh. Olen kovin ylpeä hänestä, sillä hän lukee blogiamme!

Opettajallamme on tissit!!! Hän on todella glamourinen, vaikka en löytänytkään häntä Facebookista. Ehkä minun pitäisi antaa tehtävä Tiia-vaimolleni, hän on varsin haka löytämään ihmisiä esim. galleriasta. Myös Tiia-vaimollani on tissit, mutta en nyt keskity niihin. Olin jo tullut siihen lopputulokseen, että olen enemmän perse- kuin tissimiehiä, mutta sitten luin Mensan foorumilta, että on olemassa myös säärimiehiä! Voi juku! Minä EN yleisistä harhaluuloista (esim. omistani) huolimatta ole säärimies, mutta mielessäni on pyörinyt nyt viimeiset pari viikkoa monta kysymystä asian tiimoilta. Voivatko sääret muka painia samassa sarjassa tissien ja perseen kanssa? Jos voi olla säärimies eli -seksuaali, voiko olla myös reisi-, käsivarsi-, maha-, selkä-, yms. -miehiä? Oliko siis se kyynärpääseksuaali, jonka tapasin syksyllä Otto K.:n vessassa, täysin normaali ihminen? Huoh.

Niin, tämä on ehkä täysin turhaa tietoa, joka on jo saatettu kertoa teille sata200 kertaa, joten kannattaa ehkä skipata tämä kappale. Kyllä, tapasin ihka oikean kyynärpääseksuaalin, hän puhui englantia, ihan niin kuin kaikki kansainväliset henkilöt! Tuksukin puhuu, nii kerta. En halua mennä tapaamisen tarkempiin yksityiskohtiin.

Annikan mielestä minä en houkuta luokseni, kun sanon "Flickorna! Kom hit! Jag vill prata!" Huoh, naiset. :(

Kävimme siis äskön keskustelun paperi- ja nettilehdistä, jonka aikana tapahtui jotain hirvittävän kamalaa! Opettaja tuli taakseni seuraamaan keskusteluamme, ja huomautti minulle, että "du visst surfar på nätet". Minäpä viisaana peitin ensimmäiset kaksi välilehteä, joissa oli Facebook auki, ja loihin lausumahan "nämen ja e inte på Facebook"... Luulen, että lärarella riittää huumorintaju minun kanssani. Mutta kamalampaa oli, että unohdin peittää tämän sivun välilehtijutun, josta opettaja pystyi halutessaan lukemaan blogimme nimen. Ei olisi varmaan kovin vaikeaa googlettaa meidän blogimme luo! Tuleekohan hänestäkin meidän lukijamme? Je jee.

Tällä tunnilla opittuja sanoja: omprioritering = uudelleenpriorisointi, drake = lohikäärme, leija.

Myös juuri nyt meneillään oleva välitunti on jännittävä! Päädyin taas vaihteeksi googlen kuvahaulla Silvia Modigin luo! <3 Tämä tasan sen takia, että en muistanut Silvian joululaulun sanoja ja yritin hakea niitä netistä, mutta eksyin matkalla. Silvia Modig on ihana. Minusta silviamodigseksuaalisuus on huomattavasti glamourisempaa kuin esim. kyynärpääseksuaalisuus.

Voi kamala, tunti alkaa taas. Tai siis loistavaaupeaamahtavaa, minä tykkään ruotsista!