Pian viimeisimmän bloggaukseni jälkeen saimme kuulla suru-uutisen: Tuksu on perunut omat häänsä! Olemme omien surujemme murtamina, koska olisimme halunneet glamouriset prinsessa-häät ja onnellisen Tuksun. Viimesimmässä blogi-päivityksessään hän kuitenkin ilmoittaa epäsuorasti, että häät ovat jäissä, mutta eivät peruttu. Vielä on siis toivoa! Onneksi vaimoni saivat vähän prinsessa-tyylistä glamouria eilen, koska rakas tummahiuksinen vaimoni Pinja täytti 2-kymmentä vuotta ja hän sai Justin Bieber -synttärikakun. Lisäksi näin helluntain kunniaksi he ovat käyneet kirkossa! Toivottavasti kenellekkään ei paljastunut meidän kirkkoonkuulumattomuutemme. Minä olin oman itseni ja suunnistajaystävieni kanssa etelän lämmössä suunnistamassa.
Matkasin siis Oulusta noin 632 kilometrin päähän Kirkkonummelle, jotta voisin suunnistaa lauantaina 2,1 ja 2,3 kilometriä. Matkalla keikkabussi-tyyppisessä asuntoautossa pelasimme tuppea mennessä noin 8 tuntia, siirtymisissä muihin hienostuneisiin ja kuuluisiin paikkoihin (Sammatti, Lohja, Somero) noin 2 tuntia, ja takaisin tullessa taas noin 8 tuntia. Tuppi on kyllä todella glamourinen ja hienostunut seurapiirileikki.
Glamouriseen elämään ei välttämättä vaadita miljoonaelämää ja jetset-piirejä. Olen huomannut, että mieheltä saadut huomionosoitukset ja sanat ovat tärkeitä, ja arvostan turvallista ja taloudellisesti tasapainoista elämää. Työttömyyspäivärahalla elää ihan hyvin, mutta opintotuki on liian pieni. Ei ole väliä onko mies käynyt kouluja, kunhan hän on hyväsydäminen ja ajattelee kauniisti.
Oma henkilökohtainen itseni odottaa innolla alle kahden viikon päästä olevia ystävieni valmistujaisjuhlia. Tavoitteenani on ehtiä noin kahdeksaan juhlapaikkaan viikonlopun aikana, suurin osa ajoittuu lauantaille. Minulla on niin suuret piirit, että elämäni on välillä todella rankkaa, koska minulla ei ole liikkumiseen yksityislentokonetta, joka olisi todella kätevä! Juhlia varten olen pitkän metsästyksen tuloksena onnistunut hankkimaan glamourisen pinkin prinsessa-tyylisen mekon. Pidän siitä todella kovasti, se saa minut tuntemaan oloni naiselliseksi ja kauniiksi. Vielä kun siihen yhdistää nämä sensuellit huulet ja glamouriset sirot korkokenkäni, joita omistan noin yksi (1) paria, on lopputulos lähen täydellisyyttä hipova!
Tiia
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tuppi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tuppi. Näytä kaikki tekstit
maanantai 24. toukokuuta 2010
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
KRAPULAA, AGGRESSIIVISIA TEINEJÄ, PARTIOTA JA TISSIT
Joku anonyymi oksennusrefleksitön, työtön, mukaurheilijavaimo poti koko helvetin perjantain krapulaa, vaikka on yleensä niin sanotusti krapulavapaa, eli ei ikinä pode krapulaa. Tai oikeastaan tämä kyseinen kerta oli kolmas hänen glamourisessa alkoholistisessa elämässään. Parastahan tässä oli tietenkin se, että hänen täytyi lähteä iltapäiväjunalla jätkien kans Kokkolaan harrastamaan partiota.
Palataan aikakoneellamme torstaihin, penkkaripäivään ja suuren suuriin odotuksiin. Olin menossa Norssille katsomaan abigaalaa, koska muun muassa glamouriset ystäväni Lauri, Tuomo, Juhani ja Arttu villeinä siellä juhlivat. Päätin kuitenkin ottaa vaimot mukaan, joten ajoin autoa torstaina reittiä: Kaakkuri - Toppila - Kirkkokangas - Myllyoja - Lipasto - Syynimaa - Keskusta - Syynimaa - Toppila - Ylä-Haapalehto - Kaakkuri - Kuivasjärvi - Toppila. Jätkät olivat glamourisia mustissa hiuksissaan, rintakarvoissaan ja aurinkopuuterinaamoissaan. Rekoissa emme nähneet paljon tuttuja, paitsi glamourisen Johanna Tukiaisen! Illalla päätimme vaimojen kanssa koko konkkaronkka osallistua kaikkien koulujen penkkareiden jatkoille, koska emme osanneet päättää minne menisimme!
Kävimme ensin glamourisessa Amarillossa, jossa näimme paljon glamourisia ystäviämme. Tämän jälkeen kävimme Wingerissä yksillä harmitellen, ettei siellä tarjoilla ranskiksia yöllä. Puolen yön jälkeen sorruimme jonottamaan (noloa, olemme niin glamourisia, että meidän pitäisi aina päästä jonojen ohi) Kaarleen. Jono ei ollut pitkä, mutta portsarit olivat natseja. Järkyttävintä tässä kuitenkin oli se, että joku hädintuskin täysi-ikäinen minua hädin tuskin leukaan asti oleva pieni tsirbula alkoi haastamaan riitaa kanssani. Kielsin häntä etuilemasta meitä. Keskustelu kävi suunnilleen näin:
Tiia: "Joo meeppä takas tonne."
Tsiksi: "Mitä vittua sää mulle alat mitää sanomaan?"
Tiia: "No sitä vittua että et etuile mua."
Tsiksi: "No en vitussa etuile saatana et mun kanssa ala haastaa riitaa."
Tiia: "No mutta sää meet vitussa nyt takasi tonne taakse."
Tsiksi: (kattoo murhaavasti) "Saatana et oikiasti mulle ala."
(jäätävää tuijottelua)
Tiia: "Saatana älä ite ala ja meet nyt tuonne."
Lopputulos oli että tämä kyseinen teini siirtyi äkäisesti manaillen taakse ja en tajunnu muutamaan minuuttin että mun varpaat oli helvetin jäässä.
Sisällä tanssimme, löysimme tuttuja, joimme shotteja ja aiheutimme toisen kapakkatappelun. Joku jätkä jotaki pörräs mun takana, sit se alkoi jotai hämärää säätää ja minun rakas vaimoni Pinja päätti kokeilla, että jos tämän omassa kädessään olevaa tuoppia vähän tönäisee, niin mitä tapahtuu. Tämä kyseinen jätkä nakkasi tuoppinsa lattialle ja alkoi töniä Lauria ja väittää että Lauri heitti hänen tuoppinsa lattialle hänen omasta kädestään. Hoidimme tilanteen muistaakseni suhteellisen mallikkaasti. Tästä eteen päin en oikeastaan muista paljonkaan, saatika kotimatkasta tai oikeastaan mistään muustakaan. Kun aamulla heräsin, olin vielä humalassa ennen kuin eräs kyseinen vieroitusoire iski ja elämänlaatu heikkeni muun muassa kyvyttömyyteni oksentaa vuoksi.
Viikonlopun vietin Kokkolassa glamourisessa seurassa. Meitä oli kämpässä 6-8 henkilöä ja 4-5 tietokonetta. Suunnittelimme kisoja, pelasimme Uunoa ja Tuppia, katsoimme jääkiekkoa ja mäkihyppyä (paitsi minä, koska en pidä niistä ja en nähnyt kunnolla telkkaria, koska se oli niin kaukana), teimme ja söimme ruokaa, puhuimme suunnistuksesta ja harrastimme matematiikkaa. Aamulla vessansiivousvuorot ja loput ruuat jaettiin demokraattisesti Uunossa pärjäämisen perusteella.
Paluumatka oli jännittävä! Kyllä VR osaa taas hommansa. Kyytimme kämpästä Kokkolan asemalle tuli vähän myöhässä, joten meitä ahtautui neljä takapenkille pienen käsimatkatavaramäärän kanssa. Ehdimme asemalle juuri sopivasti hakemaan lippuja, ja junamaatilla ollessamme kuulemaan, että Lauran etelään lähtevä juna on lähdössä. Minä ja Eetu seisoimme veturin edessä, ettei juna lähtisi ilman Lauraa. Lauri seisoi vaunun ovella ja Mika juoksi Lauran tavaroiden kanssa. Hyvin ehti. Menimme sisälle odottamaan omaa junaamme, ja saman tien tuli kuulutus, että kyseinen juna on peruttu. Siinä sitten menimme vaihtamaan lippuja ja kyselemään seuraavaa junaa, joka oli joku special-pikajuna. Pelattiin Tuppia ootellessa.
Lauri ja Eetu meni monesti tuppeen, heh heh.
Tiia
Palataan aikakoneellamme torstaihin, penkkaripäivään ja suuren suuriin odotuksiin. Olin menossa Norssille katsomaan abigaalaa, koska muun muassa glamouriset ystäväni Lauri, Tuomo, Juhani ja Arttu villeinä siellä juhlivat. Päätin kuitenkin ottaa vaimot mukaan, joten ajoin autoa torstaina reittiä: Kaakkuri - Toppila - Kirkkokangas - Myllyoja - Lipasto - Syynimaa - Keskusta - Syynimaa - Toppila - Ylä-Haapalehto - Kaakkuri - Kuivasjärvi - Toppila. Jätkät olivat glamourisia mustissa hiuksissaan, rintakarvoissaan ja aurinkopuuterinaamoissaan. Rekoissa emme nähneet paljon tuttuja, paitsi glamourisen Johanna Tukiaisen! Illalla päätimme vaimojen kanssa koko konkkaronkka osallistua kaikkien koulujen penkkareiden jatkoille, koska emme osanneet päättää minne menisimme!
Kävimme ensin glamourisessa Amarillossa, jossa näimme paljon glamourisia ystäviämme. Tämän jälkeen kävimme Wingerissä yksillä harmitellen, ettei siellä tarjoilla ranskiksia yöllä. Puolen yön jälkeen sorruimme jonottamaan (noloa, olemme niin glamourisia, että meidän pitäisi aina päästä jonojen ohi) Kaarleen. Jono ei ollut pitkä, mutta portsarit olivat natseja. Järkyttävintä tässä kuitenkin oli se, että joku hädintuskin täysi-ikäinen minua hädin tuskin leukaan asti oleva pieni tsirbula alkoi haastamaan riitaa kanssani. Kielsin häntä etuilemasta meitä. Keskustelu kävi suunnilleen näin:
Tiia: "Joo meeppä takas tonne."
Tsiksi: "Mitä vittua sää mulle alat mitää sanomaan?"
Tiia: "No sitä vittua että et etuile mua."
Tsiksi: "No en vitussa etuile saatana et mun kanssa ala haastaa riitaa."
Tiia: "No mutta sää meet vitussa nyt takasi tonne taakse."
Tsiksi: (kattoo murhaavasti) "Saatana et oikiasti mulle ala."
(jäätävää tuijottelua)
Tiia: "Saatana älä ite ala ja meet nyt tuonne."
Lopputulos oli että tämä kyseinen teini siirtyi äkäisesti manaillen taakse ja en tajunnu muutamaan minuuttin että mun varpaat oli helvetin jäässä.
Sisällä tanssimme, löysimme tuttuja, joimme shotteja ja aiheutimme toisen kapakkatappelun. Joku jätkä jotaki pörräs mun takana, sit se alkoi jotai hämärää säätää ja minun rakas vaimoni Pinja päätti kokeilla, että jos tämän omassa kädessään olevaa tuoppia vähän tönäisee, niin mitä tapahtuu. Tämä kyseinen jätkä nakkasi tuoppinsa lattialle ja alkoi töniä Lauria ja väittää että Lauri heitti hänen tuoppinsa lattialle hänen omasta kädestään. Hoidimme tilanteen muistaakseni suhteellisen mallikkaasti. Tästä eteen päin en oikeastaan muista paljonkaan, saatika kotimatkasta tai oikeastaan mistään muustakaan. Kun aamulla heräsin, olin vielä humalassa ennen kuin eräs kyseinen vieroitusoire iski ja elämänlaatu heikkeni muun muassa kyvyttömyyteni oksentaa vuoksi.
Viikonlopun vietin Kokkolassa glamourisessa seurassa. Meitä oli kämpässä 6-8 henkilöä ja 4-5 tietokonetta. Suunnittelimme kisoja, pelasimme Uunoa ja Tuppia, katsoimme jääkiekkoa ja mäkihyppyä (paitsi minä, koska en pidä niistä ja en nähnyt kunnolla telkkaria, koska se oli niin kaukana), teimme ja söimme ruokaa, puhuimme suunnistuksesta ja harrastimme matematiikkaa. Aamulla vessansiivousvuorot ja loput ruuat jaettiin demokraattisesti Uunossa pärjäämisen perusteella.
Paluumatka oli jännittävä! Kyllä VR osaa taas hommansa. Kyytimme kämpästä Kokkolan asemalle tuli vähän myöhässä, joten meitä ahtautui neljä takapenkille pienen käsimatkatavaramäärän kanssa. Ehdimme asemalle juuri sopivasti hakemaan lippuja, ja junamaatilla ollessamme kuulemaan, että Lauran etelään lähtevä juna on lähdössä. Minä ja Eetu seisoimme veturin edessä, ettei juna lähtisi ilman Lauraa. Lauri seisoi vaunun ovella ja Mika juoksi Lauran tavaroiden kanssa. Hyvin ehti. Menimme sisälle odottamaan omaa junaamme, ja saman tien tuli kuulutus, että kyseinen juna on peruttu. Siinä sitten menimme vaihtamaan lippuja ja kyselemään seuraavaa junaa, joka oli joku special-pikajuna. Pelattiin Tuppia ootellessa.
Lauri ja Eetu meni monesti tuppeen, heh heh.
Tiia
maanantai 12. lokakuuta 2009
Tissit
Olin viettämässä viikonloppua Ruotsissa, jotain 25km Tuhkolmasta jonnekkin, jossa oli tarpeeksi metsää. Ennen kisaa jäädytimme Kukkiksen kanssa varpaamme, joita sitten hilpeyttä aiheuttaen lämmittelimme laukussani seuratelttamme patiolla. Kummatkin seuramme joukkueet hylättiin, mutta se ei ketään haitannut. Pääasia oli, että kaikilla oli riittävästi juotavaa ja kertakäyttögrillillä saivat halukkaat paistaa makkaransa, kukaan ei joutunut tuppeen ja kaikki selviytyivät laivaan.
Naapurihytissämme oli aina bileet, johon sisältyi jätkien päärynämehujuoma (60%). Valvoimme myöhään ja kaikki eivät olleet edes kovin humaltuneita, toiset "menivät nukkumaan" melkein sänkyyn ja toiset eivät menneet ollenkaan. Menomatkalla lauloimme karaokea, mutta tullessa emme uskaltaneet koska mielestäni vastaava "homokaraokebaari" oli täynnä miehiä, ja ajattelin että he eivät kaipaa sinne näin lahjakkaita naislaulajia. Onneksi tämä paikka muuttui jossain välissä aamuyötä discoksi, jossa riitti vientiä kaikille.
Laivamatkaamme palatessa viihdytti kaikkien rakastama Cheek. (Eikö siitä pääse millään laivamatkalla eroon ?! Huomatkaa: viime kevään abiristelyni.) No, onneksi myös toisella puolella laivaa oli tilaa.
Mutta elämä jatkui myös kaiken tämän jälkeen. Tällä hetkellä sijaitsen jossain hyvin korvessa (Kuivasjärvi?) ja olen vähän jumissa, koska minulla ei ole autoa eikä pyörää. Itse asiassa myös kotiavaimeni taitaa olla kotona, joten pitää soitella vaimoille kun haluan päästä sisälle. Sitä ennen voisin etsiä jostain laturin ja ladata puhelimen, jotta soittaminen olisi helpompaa.
Tuntuu vähän tyhjältä kun kisakausi on nyt loppu. Pitää kehittää jotain järkevää tekemistä talveksi, jotta selviän hengissä. Vois mennä takas talviunille.
- Tiia
Naapurihytissämme oli aina bileet, johon sisältyi jätkien päärynämehujuoma (60%). Valvoimme myöhään ja kaikki eivät olleet edes kovin humaltuneita, toiset "menivät nukkumaan" melkein sänkyyn ja toiset eivät menneet ollenkaan. Menomatkalla lauloimme karaokea, mutta tullessa emme uskaltaneet koska mielestäni vastaava "homokaraokebaari" oli täynnä miehiä, ja ajattelin että he eivät kaipaa sinne näin lahjakkaita naislaulajia. Onneksi tämä paikka muuttui jossain välissä aamuyötä discoksi, jossa riitti vientiä kaikille.
Laivamatkaamme palatessa viihdytti kaikkien rakastama Cheek. (Eikö siitä pääse millään laivamatkalla eroon ?! Huomatkaa: viime kevään abiristelyni.) No, onneksi myös toisella puolella laivaa oli tilaa.
Mutta elämä jatkui myös kaiken tämän jälkeen. Tällä hetkellä sijaitsen jossain hyvin korvessa (Kuivasjärvi?) ja olen vähän jumissa, koska minulla ei ole autoa eikä pyörää. Itse asiassa myös kotiavaimeni taitaa olla kotona, joten pitää soitella vaimoille kun haluan päästä sisälle. Sitä ennen voisin etsiä jostain laturin ja ladata puhelimen, jotta soittaminen olisi helpompaa.
Tuntuu vähän tyhjältä kun kisakausi on nyt loppu. Pitää kehittää jotain järkevää tekemistä talveksi, jotta selviän hengissä. Vois mennä takas talviunille.
- Tiia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)