Koska viime viikon torstai oli viimeinen iltani Oulussa, niin vietin sen totta kai Hevimestassa seuranani glamouriset ystäväni Lauri (ruskeat hiukset, enemmän kiharat kuin ennen?!), Tuomo ja Teme (hiuksia molemmilla löytyy). Perjantaiaamuna otin vuodeksi pakkaamani rinkan selkään, hyppäsin Mikan ja Lauran kyytiin ja lähdin Kauhavalle luottareille.
Viikonloppu oli kuin mikä tahansa partiotapahtuma, eli täynnä glamouria. Pidimme jatkuvasti kisajaoston kokouksia välillä syöden hyvin (brunssi ja välipalaruokailu muistuttivat kyllä hieman toisiaan..), mutta paljon. Lauantai-iltana meillä oli gaalaillallinen glamourisine ohjelmanumeroineen ja kun baari aukesi, saimme ihastuttavia glamour-drinkkejä. Kaikilla oli totta kai päällään glamouriset tuksuyliöverijuhlavaatteet (tai partiopaita niin kuin minulla).
Drinkkien jälkeen (noin kymmenen aikaan illalla) minä, Mika, Laura ja Minna päätimme siirtyä Kauhavan glamour-miljööstä Jyväskylään yksille, ennen kuin ryömimme koloihimme nukkumaan.
Olin yötä glamourisen ystäväni Minnan (vaaleat hiukset) luona, ja aamulla koimme jännittäviä hetkiä! Minna on tärkeä ihminen Kortepohjassa, hän tuntee ihan kaikki ja koko kaupunginosa olisi aivan hukassa ilman hänen suhteitaan ja tietojaan! Minnan ystävä laittoi hänelle aamupäivällä viestiä, että oli löytänyt maasta kännykän, jonka sim-kortti ei toiminut, mutta jonka muistiin oli tallennettu Minnan numero! Kännykkä siis kuului mitä ilmeisemmin jollekkin Minnan ystävälle! (Muita numeroita olivat mm. Röntgen-mies..) Me sitten tietenkin aloimme tekemään salapoliisityötä lärvikirjassa, ja kuinkas ollakkaan, löysimme statuspäivityksen, jossa manailtiin pöllittyä/hukattua/pakkasessa kärsivää kännykkää ja yhteydenpito-ongelmaa. Ja näin kännykkä löysi omistajansa! Näppärää!
Iltapäivällä hyppäsin bussiin ja matkustin Mikkeliin ja sieltä niinikään Lappeenrantaan. Minua vastassa ollut limusiinikuljetus toi minut paikkaan, jossa oli kynttilöitä ja musiikkia. Oksettavaa ja glamourista. Täällä on kamalan kylmä, ja koska minulla on rinkallinen shortseja ja kiipeily-, suunnistus-, ja lenkkikenkiä, niin elämäni on välillä vähän haastavaa. Kävin eilen kuitenkin glamourisen ystäväni Pekan luona katsomassa Paavo Pesusientä ja syömässä pitsaa. Nautin myös lasillisen punaviiniä! Illalla pelasin Muuttuvaa labyrinttia.
Siirryn piakkoin tässä Helsinkiin tapaamaan ystäviäni, lento Australian lämpöön lähtee tasan viikon kuluttua! En malta odottaa 36 tunnin lentoani!! Toivottavasti Hello Kitty -pinnini eivät tipahtele mereen matkalla! Odotan innolla uutta tulevaa rusketustani, siitä ei vaan mihinkään pääse että rusketus kaunistaa ja komistaa kaikkia naisia ja myös miehiä!
xoxo Tiia
Näytetään tekstit, joissa on tunniste partio. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste partio. Näytä kaikki tekstit
tiistai 17. tammikuuta 2012
maanantai 3. lokakuuta 2011
PARTIOTAITOKISAT JA MÄRÄT TISSIT
Olin viikonlopun pitkästä aikaa partiotaitokisoissa Minnan (vaaleat hiukset) ja Lauran (ruskeat hiukset) kanssa. Partiokisat ovat hauskoja. Onko mitään hienompaa kuin lähteä huonosti nukutun yön jälkeen reppu selässä lauantaiaamuna metsään tietäen tekevänsä kaikkea omituista ja tyhmää palellen ja kastuen sekä nälkäisenä, väsyneenä, vittuuntuneena ja puolikuolleena ilman yöunia ulkona seuraavat noin 30 tuntia?
"Partio? Onko se sitä että te vapaaehtoisesti teette työtä ja kaikkea outoa jossai korvessa ihan ilmaiseksi?"
"Ei, kyllä me maksetaan siitä."
Nämä kyseiset kisat olivat astetta urbaanimmat. En tosiaan ollut ollut kisoissa pariin vuoteen. Hyvin paljon asioita on muuttunut! Esimerkiksi hyvin monella vartiolla oli trikoot, myös meillä eli Einolla, vaikka ennen lähinnä naureskelimme sellaiselle. Pakara-miehillä oli kyllä tuttuun tapaan fleece-kiltit yllään. Oli myös outoa, että mukana sai kantaa digikameraa, kisan aikana sai käydä kahvilla ja syömässä (osa kävi jopa Mäkkärissä), sekä sisävessoissa, ja lähtötehtävään siirryimme lähijunalla!
Lähtötehtävässä teimme sementtiä. Perus lauantaiaamu siis kaikin puolin. Lauantain tehtävät olivat muutenkin hienoja. Kävin suunnistamassa ja kartoitimme yhden 100m x 100m alueen, löysimme kastematoja ja kokosimme jakkaran, ompelimme jokainen fleece-pipot (joiden käyttämisestä sunnuntaina sai pisteen), piirsimme sääkarttoja ja pakkasimme kaasupulloja ja puukehikkoja peräkärryyn.
Kun yörastilla viidettä tuntia sahasin huonolla rautasahalla vaneerilevyä ihmeellisessä asennossa levy villasukkieni välissä makuualustalla istuen, niin kävi mielessä, että mitähän muut ikäiseni nuoret naiset ovat samaan aikaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tekemässä, ja onkohan heillä yhtä mukavaa, mutta jatkoin hyvillä mielin työskentelyäni. Yörasti sijaitsi Espoon Ikean pihalla, mikä oli myös hyvin hämmentävää.
Yösuunnistus oli hauska. Jokaisella meillä kolmella oli 2 kilometrin rata, ja käytimme niiden suorittamiseen aikaa yhteensä noin kaksi ja puoli tuntia. Saimme vielä aika hyvät pisteet! Yörastilla valmistimme myös näkkileivän ja maksapasteijan. Kukaan meistä ei tiennyt miltä maksapasteijan kuuluisi näyttää tai millainen sen koostumuksen pitäisi olla, mutta koska naisen vaisto niin sekin tuli omalla tavallaan tehtyä.
Yörastilta poistuminen alkoi kivasti, kun saimme kantaa kanootin ojaan ja lähteä meloen tunnistamaan espoolaisia lintuja. Saimme myös laulaa Ultra Starilla Partiomarssia, ja varsinkin Minnan kanssa olimme aivan liekeissä. Tehtävä "Ice Age 5" viittasi kaikkien mielestä jääkauteen ja siihen oli valmistauduttu, itse lähinnä valmistauduin katsomassa Ice Age -leffoja, minulla on ne kaikki kolme! Jääkausiaiheisten kysymysten lisäksi meidän piti tunnistaa kuvasta Sid-laiskiainen ja tietää että pähkinää syö sapelihammasorava (ei muuten kovin moni tiennyt Jyrsiksen virallista eläinnimeä...!).
Ylitystehtävä oli ihana! Rakensimme nopeasti rinkkalautan laittamalla kaikkien kolmen rinkat jätesäkkeihin ja säkit pressun sisään köyttäen. Sitten vain enimmät vaatteet pois ja minä menin lautan päälle ja lautasilla meloin nopeasti lammen toiselle puolelle ilmoittautumaan rastimiehelle. En oikein jaksanut kantaa tavaroita rinnettä ylös ja takaisin lammen toiselle puolelle, niin kysyin että saanko mennä hienolla lautallamme myös samaa reittiä takaisin. Matkalla kävin myös pelastamassa rastimiesten kumiankan keskeltä lampea, kun "kerta tykkään vapaaehtoisesti uida kylmässä lammessa".
Kisan loppupuolella oli vielä kiva suunnistus, jossa sain suunnistaa kartalla johon oli piirretty vain rastipisteet, ei karttamerkkejä. Rasteilla oli vihjeitä, joilla piti tunnistaa syyllinen maalissa. Minna ja Laura juoksivat perässäni ja käyttivät aivojaan kun minä keskityin vain löytämään oikeat rastit, koska metsässä oli myös hämäysrasteja joilla oli vääriä vihjeitä.
Kisan jälkeen mietin, että kuinka menisin ja minne. Jos olisin mennyt Länsimäkeen, niin minun olisi pitänyt mennä ensin Ruskeasuolle hakemaan avain, ja jos sitten olisin halunnut lähteä jonnekkin, niin avain olisi pitänyt viedä takaisin. Meillä on siis tällä hetkellä vain yksi avain, koska känni-vaimo ja Otaniemi. Niimpä sitten hyppäsin jonku miehen kyytiin ja hän toi minut Lappeenrantaan.
Täällä on joku japsivaihtari kotona, en ole nähnyt mutta välillä vähän kuullut. Pekka nukkui myös hetki sitten vielä keittiön eräänlaisella kääpiökännisohvalla, mutta hänkin lähti käymään kotona harrastamassa hetken tasapainoista elämää. Ehkä näemme silti vielä illalla. Ossi on koulussa, ja niimpä minä olen pelannut netticarcassonnea, käynyt lenkillä, syönyt raejuustoa ja pullaa sekä popittanut kovaa ja häirinnyt naapureita. Elämä on täynnä glamouria.
xoxo Tiia
"Partio? Onko se sitä että te vapaaehtoisesti teette työtä ja kaikkea outoa jossai korvessa ihan ilmaiseksi?"
"Ei, kyllä me maksetaan siitä."
Nämä kyseiset kisat olivat astetta urbaanimmat. En tosiaan ollut ollut kisoissa pariin vuoteen. Hyvin paljon asioita on muuttunut! Esimerkiksi hyvin monella vartiolla oli trikoot, myös meillä eli Einolla, vaikka ennen lähinnä naureskelimme sellaiselle. Pakara-miehillä oli kyllä tuttuun tapaan fleece-kiltit yllään. Oli myös outoa, että mukana sai kantaa digikameraa, kisan aikana sai käydä kahvilla ja syömässä (osa kävi jopa Mäkkärissä), sekä sisävessoissa, ja lähtötehtävään siirryimme lähijunalla!
Lähtötehtävässä teimme sementtiä. Perus lauantaiaamu siis kaikin puolin. Lauantain tehtävät olivat muutenkin hienoja. Kävin suunnistamassa ja kartoitimme yhden 100m x 100m alueen, löysimme kastematoja ja kokosimme jakkaran, ompelimme jokainen fleece-pipot (joiden käyttämisestä sunnuntaina sai pisteen), piirsimme sääkarttoja ja pakkasimme kaasupulloja ja puukehikkoja peräkärryyn.
Kun yörastilla viidettä tuntia sahasin huonolla rautasahalla vaneerilevyä ihmeellisessä asennossa levy villasukkieni välissä makuualustalla istuen, niin kävi mielessä, että mitähän muut ikäiseni nuoret naiset ovat samaan aikaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tekemässä, ja onkohan heillä yhtä mukavaa, mutta jatkoin hyvillä mielin työskentelyäni. Yörasti sijaitsi Espoon Ikean pihalla, mikä oli myös hyvin hämmentävää.
Yösuunnistus oli hauska. Jokaisella meillä kolmella oli 2 kilometrin rata, ja käytimme niiden suorittamiseen aikaa yhteensä noin kaksi ja puoli tuntia. Saimme vielä aika hyvät pisteet! Yörastilla valmistimme myös näkkileivän ja maksapasteijan. Kukaan meistä ei tiennyt miltä maksapasteijan kuuluisi näyttää tai millainen sen koostumuksen pitäisi olla, mutta koska naisen vaisto niin sekin tuli omalla tavallaan tehtyä.
Yörastilta poistuminen alkoi kivasti, kun saimme kantaa kanootin ojaan ja lähteä meloen tunnistamaan espoolaisia lintuja. Saimme myös laulaa Ultra Starilla Partiomarssia, ja varsinkin Minnan kanssa olimme aivan liekeissä. Tehtävä "Ice Age 5" viittasi kaikkien mielestä jääkauteen ja siihen oli valmistauduttu, itse lähinnä valmistauduin katsomassa Ice Age -leffoja, minulla on ne kaikki kolme! Jääkausiaiheisten kysymysten lisäksi meidän piti tunnistaa kuvasta Sid-laiskiainen ja tietää että pähkinää syö sapelihammasorava (ei muuten kovin moni tiennyt Jyrsiksen virallista eläinnimeä...!).
Ylitystehtävä oli ihana! Rakensimme nopeasti rinkkalautan laittamalla kaikkien kolmen rinkat jätesäkkeihin ja säkit pressun sisään köyttäen. Sitten vain enimmät vaatteet pois ja minä menin lautan päälle ja lautasilla meloin nopeasti lammen toiselle puolelle ilmoittautumaan rastimiehelle. En oikein jaksanut kantaa tavaroita rinnettä ylös ja takaisin lammen toiselle puolelle, niin kysyin että saanko mennä hienolla lautallamme myös samaa reittiä takaisin. Matkalla kävin myös pelastamassa rastimiesten kumiankan keskeltä lampea, kun "kerta tykkään vapaaehtoisesti uida kylmässä lammessa".
Kisan loppupuolella oli vielä kiva suunnistus, jossa sain suunnistaa kartalla johon oli piirretty vain rastipisteet, ei karttamerkkejä. Rasteilla oli vihjeitä, joilla piti tunnistaa syyllinen maalissa. Minna ja Laura juoksivat perässäni ja käyttivät aivojaan kun minä keskityin vain löytämään oikeat rastit, koska metsässä oli myös hämäysrasteja joilla oli vääriä vihjeitä.
Kisan jälkeen mietin, että kuinka menisin ja minne. Jos olisin mennyt Länsimäkeen, niin minun olisi pitänyt mennä ensin Ruskeasuolle hakemaan avain, ja jos sitten olisin halunnut lähteä jonnekkin, niin avain olisi pitänyt viedä takaisin. Meillä on siis tällä hetkellä vain yksi avain, koska känni-vaimo ja Otaniemi. Niimpä sitten hyppäsin jonku miehen kyytiin ja hän toi minut Lappeenrantaan.
Täällä on joku japsivaihtari kotona, en ole nähnyt mutta välillä vähän kuullut. Pekka nukkui myös hetki sitten vielä keittiön eräänlaisella kääpiökännisohvalla, mutta hänkin lähti käymään kotona harrastamassa hetken tasapainoista elämää. Ehkä näemme silti vielä illalla. Ossi on koulussa, ja niimpä minä olen pelannut netticarcassonnea, käynyt lenkillä, syönyt raejuustoa ja pullaa sekä popittanut kovaa ja häirinnyt naapureita. Elämä on täynnä glamouria.
xoxo Tiia
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
KRAPULAA, AGGRESSIIVISIA TEINEJÄ, PARTIOTA JA TISSIT
Joku anonyymi oksennusrefleksitön, työtön, mukaurheilijavaimo poti koko helvetin perjantain krapulaa, vaikka on yleensä niin sanotusti krapulavapaa, eli ei ikinä pode krapulaa. Tai oikeastaan tämä kyseinen kerta oli kolmas hänen glamourisessa alkoholistisessa elämässään. Parastahan tässä oli tietenkin se, että hänen täytyi lähteä iltapäiväjunalla jätkien kans Kokkolaan harrastamaan partiota.
Palataan aikakoneellamme torstaihin, penkkaripäivään ja suuren suuriin odotuksiin. Olin menossa Norssille katsomaan abigaalaa, koska muun muassa glamouriset ystäväni Lauri, Tuomo, Juhani ja Arttu villeinä siellä juhlivat. Päätin kuitenkin ottaa vaimot mukaan, joten ajoin autoa torstaina reittiä: Kaakkuri - Toppila - Kirkkokangas - Myllyoja - Lipasto - Syynimaa - Keskusta - Syynimaa - Toppila - Ylä-Haapalehto - Kaakkuri - Kuivasjärvi - Toppila. Jätkät olivat glamourisia mustissa hiuksissaan, rintakarvoissaan ja aurinkopuuterinaamoissaan. Rekoissa emme nähneet paljon tuttuja, paitsi glamourisen Johanna Tukiaisen! Illalla päätimme vaimojen kanssa koko konkkaronkka osallistua kaikkien koulujen penkkareiden jatkoille, koska emme osanneet päättää minne menisimme!
Kävimme ensin glamourisessa Amarillossa, jossa näimme paljon glamourisia ystäviämme. Tämän jälkeen kävimme Wingerissä yksillä harmitellen, ettei siellä tarjoilla ranskiksia yöllä. Puolen yön jälkeen sorruimme jonottamaan (noloa, olemme niin glamourisia, että meidän pitäisi aina päästä jonojen ohi) Kaarleen. Jono ei ollut pitkä, mutta portsarit olivat natseja. Järkyttävintä tässä kuitenkin oli se, että joku hädintuskin täysi-ikäinen minua hädin tuskin leukaan asti oleva pieni tsirbula alkoi haastamaan riitaa kanssani. Kielsin häntä etuilemasta meitä. Keskustelu kävi suunnilleen näin:
Tiia: "Joo meeppä takas tonne."
Tsiksi: "Mitä vittua sää mulle alat mitää sanomaan?"
Tiia: "No sitä vittua että et etuile mua."
Tsiksi: "No en vitussa etuile saatana et mun kanssa ala haastaa riitaa."
Tiia: "No mutta sää meet vitussa nyt takasi tonne taakse."
Tsiksi: (kattoo murhaavasti) "Saatana et oikiasti mulle ala."
(jäätävää tuijottelua)
Tiia: "Saatana älä ite ala ja meet nyt tuonne."
Lopputulos oli että tämä kyseinen teini siirtyi äkäisesti manaillen taakse ja en tajunnu muutamaan minuuttin että mun varpaat oli helvetin jäässä.
Sisällä tanssimme, löysimme tuttuja, joimme shotteja ja aiheutimme toisen kapakkatappelun. Joku jätkä jotaki pörräs mun takana, sit se alkoi jotai hämärää säätää ja minun rakas vaimoni Pinja päätti kokeilla, että jos tämän omassa kädessään olevaa tuoppia vähän tönäisee, niin mitä tapahtuu. Tämä kyseinen jätkä nakkasi tuoppinsa lattialle ja alkoi töniä Lauria ja väittää että Lauri heitti hänen tuoppinsa lattialle hänen omasta kädestään. Hoidimme tilanteen muistaakseni suhteellisen mallikkaasti. Tästä eteen päin en oikeastaan muista paljonkaan, saatika kotimatkasta tai oikeastaan mistään muustakaan. Kun aamulla heräsin, olin vielä humalassa ennen kuin eräs kyseinen vieroitusoire iski ja elämänlaatu heikkeni muun muassa kyvyttömyyteni oksentaa vuoksi.
Viikonlopun vietin Kokkolassa glamourisessa seurassa. Meitä oli kämpässä 6-8 henkilöä ja 4-5 tietokonetta. Suunnittelimme kisoja, pelasimme Uunoa ja Tuppia, katsoimme jääkiekkoa ja mäkihyppyä (paitsi minä, koska en pidä niistä ja en nähnyt kunnolla telkkaria, koska se oli niin kaukana), teimme ja söimme ruokaa, puhuimme suunnistuksesta ja harrastimme matematiikkaa. Aamulla vessansiivousvuorot ja loput ruuat jaettiin demokraattisesti Uunossa pärjäämisen perusteella.
Paluumatka oli jännittävä! Kyllä VR osaa taas hommansa. Kyytimme kämpästä Kokkolan asemalle tuli vähän myöhässä, joten meitä ahtautui neljä takapenkille pienen käsimatkatavaramäärän kanssa. Ehdimme asemalle juuri sopivasti hakemaan lippuja, ja junamaatilla ollessamme kuulemaan, että Lauran etelään lähtevä juna on lähdössä. Minä ja Eetu seisoimme veturin edessä, ettei juna lähtisi ilman Lauraa. Lauri seisoi vaunun ovella ja Mika juoksi Lauran tavaroiden kanssa. Hyvin ehti. Menimme sisälle odottamaan omaa junaamme, ja saman tien tuli kuulutus, että kyseinen juna on peruttu. Siinä sitten menimme vaihtamaan lippuja ja kyselemään seuraavaa junaa, joka oli joku special-pikajuna. Pelattiin Tuppia ootellessa.
Lauri ja Eetu meni monesti tuppeen, heh heh.
Tiia
Palataan aikakoneellamme torstaihin, penkkaripäivään ja suuren suuriin odotuksiin. Olin menossa Norssille katsomaan abigaalaa, koska muun muassa glamouriset ystäväni Lauri, Tuomo, Juhani ja Arttu villeinä siellä juhlivat. Päätin kuitenkin ottaa vaimot mukaan, joten ajoin autoa torstaina reittiä: Kaakkuri - Toppila - Kirkkokangas - Myllyoja - Lipasto - Syynimaa - Keskusta - Syynimaa - Toppila - Ylä-Haapalehto - Kaakkuri - Kuivasjärvi - Toppila. Jätkät olivat glamourisia mustissa hiuksissaan, rintakarvoissaan ja aurinkopuuterinaamoissaan. Rekoissa emme nähneet paljon tuttuja, paitsi glamourisen Johanna Tukiaisen! Illalla päätimme vaimojen kanssa koko konkkaronkka osallistua kaikkien koulujen penkkareiden jatkoille, koska emme osanneet päättää minne menisimme!
Kävimme ensin glamourisessa Amarillossa, jossa näimme paljon glamourisia ystäviämme. Tämän jälkeen kävimme Wingerissä yksillä harmitellen, ettei siellä tarjoilla ranskiksia yöllä. Puolen yön jälkeen sorruimme jonottamaan (noloa, olemme niin glamourisia, että meidän pitäisi aina päästä jonojen ohi) Kaarleen. Jono ei ollut pitkä, mutta portsarit olivat natseja. Järkyttävintä tässä kuitenkin oli se, että joku hädintuskin täysi-ikäinen minua hädin tuskin leukaan asti oleva pieni tsirbula alkoi haastamaan riitaa kanssani. Kielsin häntä etuilemasta meitä. Keskustelu kävi suunnilleen näin:
Tiia: "Joo meeppä takas tonne."
Tsiksi: "Mitä vittua sää mulle alat mitää sanomaan?"
Tiia: "No sitä vittua että et etuile mua."
Tsiksi: "No en vitussa etuile saatana et mun kanssa ala haastaa riitaa."
Tiia: "No mutta sää meet vitussa nyt takasi tonne taakse."
Tsiksi: (kattoo murhaavasti) "Saatana et oikiasti mulle ala."
(jäätävää tuijottelua)
Tiia: "Saatana älä ite ala ja meet nyt tuonne."
Lopputulos oli että tämä kyseinen teini siirtyi äkäisesti manaillen taakse ja en tajunnu muutamaan minuuttin että mun varpaat oli helvetin jäässä.
Sisällä tanssimme, löysimme tuttuja, joimme shotteja ja aiheutimme toisen kapakkatappelun. Joku jätkä jotaki pörräs mun takana, sit se alkoi jotai hämärää säätää ja minun rakas vaimoni Pinja päätti kokeilla, että jos tämän omassa kädessään olevaa tuoppia vähän tönäisee, niin mitä tapahtuu. Tämä kyseinen jätkä nakkasi tuoppinsa lattialle ja alkoi töniä Lauria ja väittää että Lauri heitti hänen tuoppinsa lattialle hänen omasta kädestään. Hoidimme tilanteen muistaakseni suhteellisen mallikkaasti. Tästä eteen päin en oikeastaan muista paljonkaan, saatika kotimatkasta tai oikeastaan mistään muustakaan. Kun aamulla heräsin, olin vielä humalassa ennen kuin eräs kyseinen vieroitusoire iski ja elämänlaatu heikkeni muun muassa kyvyttömyyteni oksentaa vuoksi.
Viikonlopun vietin Kokkolassa glamourisessa seurassa. Meitä oli kämpässä 6-8 henkilöä ja 4-5 tietokonetta. Suunnittelimme kisoja, pelasimme Uunoa ja Tuppia, katsoimme jääkiekkoa ja mäkihyppyä (paitsi minä, koska en pidä niistä ja en nähnyt kunnolla telkkaria, koska se oli niin kaukana), teimme ja söimme ruokaa, puhuimme suunnistuksesta ja harrastimme matematiikkaa. Aamulla vessansiivousvuorot ja loput ruuat jaettiin demokraattisesti Uunossa pärjäämisen perusteella.
Paluumatka oli jännittävä! Kyllä VR osaa taas hommansa. Kyytimme kämpästä Kokkolan asemalle tuli vähän myöhässä, joten meitä ahtautui neljä takapenkille pienen käsimatkatavaramäärän kanssa. Ehdimme asemalle juuri sopivasti hakemaan lippuja, ja junamaatilla ollessamme kuulemaan, että Lauran etelään lähtevä juna on lähdössä. Minä ja Eetu seisoimme veturin edessä, ettei juna lähtisi ilman Lauraa. Lauri seisoi vaunun ovella ja Mika juoksi Lauran tavaroiden kanssa. Hyvin ehti. Menimme sisälle odottamaan omaa junaamme, ja saman tien tuli kuulutus, että kyseinen juna on peruttu. Siinä sitten menimme vaihtamaan lippuja ja kyselemään seuraavaa junaa, joka oli joku special-pikajuna. Pelattiin Tuppia ootellessa.
Lauri ja Eetu meni monesti tuppeen, heh heh.
Tiia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)