No, oikeastaan liioittelin, koska ei elämäni ole täysin uusi. Olen edelleen 19 vuotta vanha ja minulla on edelleen Yö-niminen vaimo ja hiukset jotka saksalaisten mielestä ovat blondit ja Tiian mielestä ruskeat ja Tuksun mielestä varmasti lyhyet, ohuet ja epänaiselliset. Uutta on kuitenkin se että en enää asu Toppilassa vaan esim Toivoniemessä aivan Oulun keskustan hoodeilla. Kämppäni myös sijaitsee jokisuistossa eli meren rannalla eli elän aivan kuin Miamissa. Talo on todella hieno, siellä on 9 kerrosta ja valtava määrä kaikkea! Mummotkin ovat aivan ihania ja tervehtivät rapussa, en ymmärrä miksei Suomessa ole aina näin! :)
Yön kanssa olemme tulleet toimeen hyvin mikä ei oikeastaan ole ihme koska we're almost married and basically the same person niin kuin eräässä kännipäiväkirjassamme taitaa lukea. Pöllimme toistemme ruokia ja pidämme melko paljon bileitä ja etkoja, että saamme rahaa vessapaperiin. On kivaa ja taloudellisesti kannattavaa pyytää kavereita kylään, sosiaalinen elämä on kyllä todella tärkeä asia. Se auttaa pitämään kiinni elämässä ja estää tunnetusti hyppäämästä ikkunasta tai syömästä liikaa lääkkeitä. Alkoholin juomista se ei kyllä valitettavasti estä. Olen syysalkoholisoitunut melko hienosti, mutta se on niin mukavaa, että ihan sama. 2-kymppisenä kuitenkin kuuluu käydä juhlissa ja yökerhoissa, villasukkien ja seesteisen elämän aika on sitten myöhemmin!!
Seesteisestä elämästä puheenollen, Tuksu kirjoittaa viime blogissaan ettei kauniilla ja näyttävillä naisilla ole sellaiseen mahdollisuutta. Jos on hyvännäköinen ja itsevarma, niin miehet eivät halua. Sen sijaan vaatimattoman näköiset henkilöt hedelmöittyvät jatkuvasti, heidän miehensä ostelevat heille koteja yms. Itse kyllä päättelen tästä olevani todella näyttävä, jopa ns. pornahtava skandaaliblondi. ;)
Minultakin saa ostaa talvisaappaat 1000 eurolla!! Ne ovat mustat ja puolipitkät, todella seksikkäät. Kaupan päälle tulee ainejärjestöni viimevuotinen mieskalenteri, jossa on aivan upeita kuvia =)
Elämä on melko hienoa, kaikki läheiseni ovat minulle todella tärkeitä ja olen innoissani uusista projekteista. En tosin ole päässyt shoppailemaan, koska olen ollut ns. perse auki. Lauantaina minulla on kuitenkin iltapukujuhlat, joten elämä on myös täynnä glamouria. Ainoastaan järkyttävä ikävä etävaimoja kohtaan kalvaa mieltäni. Asuimme avovaimojeni kanssa kuitenkin yhdessä 10-kuukautta ja olimme todella läheisiä. En ikinä voinut kuvitella, että he olisivat pettäneet minua. Nyt Tiia ja Laura asuvat siellä Helsingissä ja Pinjakin kahden kilometrin päässä Välkkylässä, joskin onneksi aika paljon myös meillä. Avoliitto on kuitenkin ohi ja varsinkin pimenevinä syysiltoina tulee kyllä mietittyä, että entä jos. Kaikeksi onneksi vaimoni ilmeisesti aikovat tulla meille minun syntymäpäivä-juhlilleni marraskuussa, mikä olisi aivan loistavaa!
glamourterveisin (ei Toivoniemestä, vaan Linnanmaalta, huoh),
Veera
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alkoholi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alkoholi. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
lauantai 28. elokuuta 2010
GLAMOURISTA VIP-ELÄMÄÄ HELSINGISSÄ JA TISSIT!
Minua ei pelota enää yhtään niin paljon liikkua ulkona, koska opettelin eilen koulussa itsepuolustusta. Tiedän nyt teoriassa, mitä pitää tehdä kun joku tulee puukon kanssa heilumaan nakkijonossa. Sain siitä kyllä pari mustelmaa ja oman nyrkin jonkun tytön päähän. Meillä oli kuitenkin niin mukavaa, että päätimme taas lintsata koulusta, niin kuin kunnon tulevien koulunkäyntiavustajien kuuluu.
Taiteiden yön (heh, Yö, heh <3) johdosta päätin eilen illalla mennä vaimoni ja avomieheni kanssa käväseen keskustan huudeilla. Saavuin siis kotiin puoli kahdeksalta tänä aamuna. Kuulun selkeesti sisäpiireihin, koska join aamuyöllä Maunulassa jonku kerrostalon pihalla viskiä Huippumalli-Jennan entisen naapurin kanssa.
Haluan vielä korostaa, että jos joskus tulee tilaisuus lähteä viettämään laatuaikaa kuuden porvoolaisen jätkän kanssa, niin älä missaa tätä tilaisuutta!!
Laajasalon opistosta valmistuu tunnetusti vain julkkiksia. Sen lisäksi siellä voi myös tavata jo valmiiksi überkuuluisia ihmisiä, esim. Salkkari-Oonan lisäksi Salkkari-Sampon. Myös pari BB-tyyppiä on käynyt kyseistä koulua, ja onhan siellä eräs glamourinen oululainen blondi.
Kuulin myös maanantaina, että eräs glamourinen ystäväni tulee keväällä näkymään Salkkareissa jossain roolissa, josta ei saa vielä hiiskua enempää.
Olen tänään illalla menossa jonnekin glamourisiin VIP-bileisiin Itä-Pakilaan ystäväni Jasun kanssa. Jasun pitää kuulemma viedä sinne kokonainen vesimeloni ja avec, en ole varma kumpaa niistä edustan.
Näin joku päivä metrossa jonku julkkiksen, jonka nimeä en muista ja en kyllä muista muutenkaan minkä näköinen hän oli. Joka tapauksessa olen siis melkein sukua julkkikselle.
Laura-vaimoni oli käynyt juttelemassa Kelan tädille avoliitto-ongelmistamme. Hänelle sanottiin, että hänen pitää päättää onko hän avoliitossa Iiron vai Laurin kanssa. Kamalaa, että tällaisista asioista täytyy tällä tavalla päättää näin nopeasti.
Etävaimoni Pinja muistuttaa päivä päivältä enemmän Edward Cullenia. Olen hänestä hyvin ylpeä.
Lisää seikkailuja luvassa taas pian!
Tiia
Taiteiden yön (heh, Yö, heh <3) johdosta päätin eilen illalla mennä vaimoni ja avomieheni kanssa käväseen keskustan huudeilla. Saavuin siis kotiin puoli kahdeksalta tänä aamuna. Kuulun selkeesti sisäpiireihin, koska join aamuyöllä Maunulassa jonku kerrostalon pihalla viskiä Huippumalli-Jennan entisen naapurin kanssa.
Haluan vielä korostaa, että jos joskus tulee tilaisuus lähteä viettämään laatuaikaa kuuden porvoolaisen jätkän kanssa, niin älä missaa tätä tilaisuutta!!
Laajasalon opistosta valmistuu tunnetusti vain julkkiksia. Sen lisäksi siellä voi myös tavata jo valmiiksi überkuuluisia ihmisiä, esim. Salkkari-Oonan lisäksi Salkkari-Sampon. Myös pari BB-tyyppiä on käynyt kyseistä koulua, ja onhan siellä eräs glamourinen oululainen blondi.
Kuulin myös maanantaina, että eräs glamourinen ystäväni tulee keväällä näkymään Salkkareissa jossain roolissa, josta ei saa vielä hiiskua enempää.
Olen tänään illalla menossa jonnekin glamourisiin VIP-bileisiin Itä-Pakilaan ystäväni Jasun kanssa. Jasun pitää kuulemma viedä sinne kokonainen vesimeloni ja avec, en ole varma kumpaa niistä edustan.
Näin joku päivä metrossa jonku julkkiksen, jonka nimeä en muista ja en kyllä muista muutenkaan minkä näköinen hän oli. Joka tapauksessa olen siis melkein sukua julkkikselle.
Laura-vaimoni oli käynyt juttelemassa Kelan tädille avoliitto-ongelmistamme. Hänelle sanottiin, että hänen pitää päättää onko hän avoliitossa Iiron vai Laurin kanssa. Kamalaa, että tällaisista asioista täytyy tällä tavalla päättää näin nopeasti.
Etävaimoni Pinja muistuttaa päivä päivältä enemmän Edward Cullenia. Olen hänestä hyvin ylpeä.
Lisää seikkailuja luvassa taas pian!
Tiia
keskiviikko 21. heinäkuuta 2010
HYVIÄ VINKKEJÄ OULUUN MATKAAVILLE!
Hyvää Tuksun nimipäivää kaikille!!
Olen saanut paljon kyselyjä facebookissa Oulusta ja sen erilaisista mahdollisuuksista varsinkin glamouriseen yöelämään liittyen.
Tässä vinkkejä Oulun yöelämään matkaaville:
Maanantaisin ehdoton suosikki on Hevimesta, koska siellä on eurot. Sinne kannattaa mennä jo heti klo 22 isolla porukalla ja juoda kilpaa kavereita pöydän alle. Jos haluaa sivistyneesti huijata itseään eli mennä "yksille", voi mennä esimerkiksi Kulumaan (ottavat sisälle vaikka olisit nainen ja sinulla on viikset ja sombrero!). Varma valinta kesäisenä päivänä on myös pussikaljoittelu torinrannassa OSYK:in huudeilla.
Tiistai on hyvä päivä viettää yöelämää missä päin Oulua tahansa, koska kukaan ei ole liikenteessä ja mikään paikka ei ole auki. Tämä on vähän surullista, koska tiistaihan on pikkuperjantai siinä missä keskiviikko on pikkulauantai. Yksi vaihtoehto on mennä yliopisto-opiskelijoiden keskelle Caioon (mikä tietenkin vaatii rohkeutta), mutta se on nyt remontissa 31.8. asti. Pussikaljoittelu totta kai onnistuu esimerkiksi Leeverissä tai Kiikelissä. Rohkeimmat voivat tutustua Timpan mestaan, mutta todennäköisesti se alkaa olla kuuden jälkeen jo täynnä keski-ikäisiä känniääliötä.
Keskiviikko on hyvä päivä lähteä liikkeelle. Halutessaan voi mennä Onnelaan, siellä ei ole juuri ketään, jos ei lasketa seinän vierellä kyylääviä keski-ikäisiä pervoja, jotka ilmeisesti asuvat siellä. Muu väestö on lähinnä liian vähiin vaatteisiin pukeutuneita tsirbuloita, joiden ikä on keskimäärin 17. Oikeasti hyvä valinta on Kaarlenholvi, jonne jopa pääsee ihan virallisestikin 18-vuotiaat näin arkisin. Ainakin jos jaksaa jonottaa tarpeeksi kauan 25 asteen pakkasessa eikä haasta riitaa kovin monen tsiksin kanssa. Siellä on hyvä tanssia ja monesti ihan opiskelijaystävälliset hinnat. Eräs portsari on todella natsi, joten ei kannata suututtaa sitä. Keskiviikko on myös hyvä päivä kiertää pienempiä kivoja baareja, esimerkiksi Otto K., Never Grow Old, Graali yms.
Torstaina Hevimestan eurot kutsuvat kanta-asiakkaitaan. Muuta vaihtoehtoa ei ole, jollei sitten halua mennä laulamaan Pepperiin karaokea tai lähteä Dixoniin ranskiksille. Jälkimmäisen lähettyvillä ei kannata liikkua yksin, eikä pelkässä naisseurassa. Suosittelen välttelemään tyyppejä, jotka kantavat asetta tai näyttävät muuten vain hyvin toppilalaisilta.
Perjantaina kaikki 15-18 vuotiaat ouluaistytsyt ottavat poitsufrendinsä mukaan ja menevät jonottamaan Onnelaan kuka kenenkin henkkareilla. Me muut yritämme joko hyvällä itseluottamuksella Kaarlenholviin toivoen että natsi-portsari ei ole töissä, tai menemme 45seen jos siellä ei ole liian kallista keikkaa. 45 on viihtyisä ja mukava yökerho hyvällä sijainnilla. Yksi vaihtoehto on pitää perjantaina vapaapäivä. Myös Yöhuikka on käymisen arvoinen paikka, se aukeaa vasta klo 23.
Lauantaisin on joskus Bar Becksukin auki, mutta ei aina. Ikärajat ovat Oulussa lauantaisin korkeimmillaan, mutta ei ole tavatonta mennä esimerkiksi Cabaretiin (k22) kahdeksantoistavuotiaana ilmaiseksi jonojen ohi, jos vain on niin VIP kuin me. Kantis on viihtyisä paikka, ja ainakin koulujen päättäjäisiltana siellä on paljon porukkaa, vaikka musiikki olikin silloin täyttä kuraa.
Sunnuntaina Cabaretiin on hyvä mennä, koska ikäraja on silloin 18 ja siellä on eurot. Tämän jälkeen on suositeltavaa mennä vielä leikkimään Ainolanpuistoon ja uimaan Tuiran rantaan.
Tervemenoa kokeilemaan!
Tiia
Olen saanut paljon kyselyjä facebookissa Oulusta ja sen erilaisista mahdollisuuksista varsinkin glamouriseen yöelämään liittyen.
Tässä vinkkejä Oulun yöelämään matkaaville:
Maanantaisin ehdoton suosikki on Hevimesta, koska siellä on eurot. Sinne kannattaa mennä jo heti klo 22 isolla porukalla ja juoda kilpaa kavereita pöydän alle. Jos haluaa sivistyneesti huijata itseään eli mennä "yksille", voi mennä esimerkiksi Kulumaan (ottavat sisälle vaikka olisit nainen ja sinulla on viikset ja sombrero!). Varma valinta kesäisenä päivänä on myös pussikaljoittelu torinrannassa OSYK:in huudeilla.
Tiistai on hyvä päivä viettää yöelämää missä päin Oulua tahansa, koska kukaan ei ole liikenteessä ja mikään paikka ei ole auki. Tämä on vähän surullista, koska tiistaihan on pikkuperjantai siinä missä keskiviikko on pikkulauantai. Yksi vaihtoehto on mennä yliopisto-opiskelijoiden keskelle Caioon (mikä tietenkin vaatii rohkeutta), mutta se on nyt remontissa 31.8. asti. Pussikaljoittelu totta kai onnistuu esimerkiksi Leeverissä tai Kiikelissä. Rohkeimmat voivat tutustua Timpan mestaan, mutta todennäköisesti se alkaa olla kuuden jälkeen jo täynnä keski-ikäisiä känniääliötä.
Keskiviikko on hyvä päivä lähteä liikkeelle. Halutessaan voi mennä Onnelaan, siellä ei ole juuri ketään, jos ei lasketa seinän vierellä kyylääviä keski-ikäisiä pervoja, jotka ilmeisesti asuvat siellä. Muu väestö on lähinnä liian vähiin vaatteisiin pukeutuneita tsirbuloita, joiden ikä on keskimäärin 17. Oikeasti hyvä valinta on Kaarlenholvi, jonne jopa pääsee ihan virallisestikin 18-vuotiaat näin arkisin. Ainakin jos jaksaa jonottaa tarpeeksi kauan 25 asteen pakkasessa eikä haasta riitaa kovin monen tsiksin kanssa. Siellä on hyvä tanssia ja monesti ihan opiskelijaystävälliset hinnat. Eräs portsari on todella natsi, joten ei kannata suututtaa sitä. Keskiviikko on myös hyvä päivä kiertää pienempiä kivoja baareja, esimerkiksi Otto K., Never Grow Old, Graali yms.
Torstaina Hevimestan eurot kutsuvat kanta-asiakkaitaan. Muuta vaihtoehtoa ei ole, jollei sitten halua mennä laulamaan Pepperiin karaokea tai lähteä Dixoniin ranskiksille. Jälkimmäisen lähettyvillä ei kannata liikkua yksin, eikä pelkässä naisseurassa. Suosittelen välttelemään tyyppejä, jotka kantavat asetta tai näyttävät muuten vain hyvin toppilalaisilta.
Perjantaina kaikki 15-18 vuotiaat ouluaistytsyt ottavat poitsufrendinsä mukaan ja menevät jonottamaan Onnelaan kuka kenenkin henkkareilla. Me muut yritämme joko hyvällä itseluottamuksella Kaarlenholviin toivoen että natsi-portsari ei ole töissä, tai menemme 45seen jos siellä ei ole liian kallista keikkaa. 45 on viihtyisä ja mukava yökerho hyvällä sijainnilla. Yksi vaihtoehto on pitää perjantaina vapaapäivä. Myös Yöhuikka on käymisen arvoinen paikka, se aukeaa vasta klo 23.
Lauantaisin on joskus Bar Becksukin auki, mutta ei aina. Ikärajat ovat Oulussa lauantaisin korkeimmillaan, mutta ei ole tavatonta mennä esimerkiksi Cabaretiin (k22) kahdeksantoistavuotiaana ilmaiseksi jonojen ohi, jos vain on niin VIP kuin me. Kantis on viihtyisä paikka, ja ainakin koulujen päättäjäisiltana siellä on paljon porukkaa, vaikka musiikki olikin silloin täyttä kuraa.
Sunnuntaina Cabaretiin on hyvä mennä, koska ikäraja on silloin 18 ja siellä on eurot. Tämän jälkeen on suositeltavaa mennä vielä leikkimään Ainolanpuistoon ja uimaan Tuiran rantaan.
Tervemenoa kokeilemaan!
Tiia
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Glitteriä, arkea ja kaatosade
Hei taas. Viime viikonloppuna minun ja Yön (kaunis, vaaleat lyhyet hiukset) elämä oli todella glamourista, sillä osallistuimme Euroviisusitseille. Sitsithän ovat akateeminen pöytäjuhla, jossa mm. juodaan alkoholia ja lisäksi ehkä vähän lauletaan ja syödään. Nämä sitsit olivat euroviisupukukoodin johdosta hyperglamouriset. Päällämme meillä oli Ruotsista uniikkivaateliikkeestä ostetut glamouröverimekot, jotka maksoivat tosi paljon, esim 320 (kruunua). Oli todella hienoa päästä käyttämään niitä =) Lisäksi jaksoimme meikata ainakin n. sata vuotta, minä aikana Yö sai jopa timantti-irtoripset päähänsä. Omissa kasvoissamme oli lisäksi ripsiliimattuja minitimantteja ja glitteriä sekä muuta kiinnostavaa, kun lopulta lähdimme kipittämään sitsipaikalle. Herätimme matkalla hieman huomiota, tämä on varma todiste siitä että suomessa glamour ei ole vielä aivan jokapäiväinen asia. Esimerkiksi todella harvat naiset käyttävät irtoripsiä ja korkokenkiä joka päivä, luojan kiitos.
Myös itse sitsit olivat todella hienot. Oman pöytämme esittämä versio Catcatin Bye bye baby -kappaleesta peräti voitti laulukilpailun, jossa piti työstää oma versio koreografioineen jostain euroviisubiisistä! Virallisen ohjelman loputtua päädyimme myös hiimailemaan ympäri yliopistoa n. 20 ihmisen yhteensidotussa läjässä, mutta ei siitä sen enempää. Jatkot olivat Caiossa, jossa mm. laulettiin (ja tanssittiin) karaokea. Tyylikästä. Ainoa miinus siitä, ettemme kumpikaan voittaneet parhaan pukeutujan palkintoa, vaan tittelin nappasi joku rintakarvaton mieshenkilö. Niisk.
Sitsien jälkeen elämä onkin ollut melko arkista. Tietokoneeni näppis on esim hajonnut, välilyöntiä saa hakata todella lujaa. Lisäksi on kylmä ja esim. tänään satoi helvetisti vettä. Emme ole juhlineet (eikä siihen olisi ollut aihettakaan), vaan yksinkertaisesti esim. nukkuneet, tehneet töitä ja urheilleet. Jälkimmäinenkin on haasteellista nykyään, itse olen penikkataudissa ja urheilijavaimoni Tiia repi jalkansa pari päivää sitten todella pahasti metsässä ja siitä tuli kuulemma paljon verta (ällöttävää). Nyt hänellä on glamouriset, nude-sävyiset (kevään muotiväri!) laastarit kahdessakohtaa jalassaan =)
Olemme myös seuranneet huolestuneina Johanna Tukiaisen tilannetta mm. Facebookissa ja netin viihdeuutissaiteilla. Onneksi et kuollut, Tuksu! Itsellenikin tuli hieman itsetuhoinen olo, kun luin, millaisia älykkäitä kommentteja ihmiset olivat jättäneet Tuksun itsemurhauhkailuihin. Ellei ole mitään kivaa tai fiksua sanottavaa, mielestäni kannattaisi olla hiljaa tai perustaa oma blogi.
rakkain terveisin, saamaton bloggaajavaimo Veera
Myös itse sitsit olivat todella hienot. Oman pöytämme esittämä versio Catcatin Bye bye baby -kappaleesta peräti voitti laulukilpailun, jossa piti työstää oma versio koreografioineen jostain euroviisubiisistä! Virallisen ohjelman loputtua päädyimme myös hiimailemaan ympäri yliopistoa n. 20 ihmisen yhteensidotussa läjässä, mutta ei siitä sen enempää. Jatkot olivat Caiossa, jossa mm. laulettiin (ja tanssittiin) karaokea. Tyylikästä. Ainoa miinus siitä, ettemme kumpikaan voittaneet parhaan pukeutujan palkintoa, vaan tittelin nappasi joku rintakarvaton mieshenkilö. Niisk.
Sitsien jälkeen elämä onkin ollut melko arkista. Tietokoneeni näppis on esim hajonnut, välilyöntiä saa hakata todella lujaa. Lisäksi on kylmä ja esim. tänään satoi helvetisti vettä. Emme ole juhlineet (eikä siihen olisi ollut aihettakaan), vaan yksinkertaisesti esim. nukkuneet, tehneet töitä ja urheilleet. Jälkimmäinenkin on haasteellista nykyään, itse olen penikkataudissa ja urheilijavaimoni Tiia repi jalkansa pari päivää sitten todella pahasti metsässä ja siitä tuli kuulemma paljon verta (ällöttävää). Nyt hänellä on glamouriset, nude-sävyiset (kevään muotiväri!) laastarit kahdessakohtaa jalassaan =)
Olemme myös seuranneet huolestuneina Johanna Tukiaisen tilannetta mm. Facebookissa ja netin viihdeuutissaiteilla. Onneksi et kuollut, Tuksu! Itsellenikin tuli hieman itsetuhoinen olo, kun luin, millaisia älykkäitä kommentteja ihmiset olivat jättäneet Tuksun itsemurhauhkailuihin. Ellei ole mitään kivaa tai fiksua sanottavaa, mielestäni kannattaisi olla hiljaa tai perustaa oma blogi.
rakkain terveisin, saamaton bloggaajavaimo Veera
maanantai 3. toukokuuta 2010
TAUTISET KOHUVAIMOT JUHLIVAT JA NÄKIVÄT TISSEJÄ!
Veera tässä taas tosi pitkästä aikaa, moi vaan. Kirjoitan, koska Tiia käski. Käsky tuli tosi otolliseen aikaan, sillä minun pitää palauttaa n. 17 tunnin kuluttua 10-sivuinen essee, jota en ole tehnyt, mutta jonka aion tehdä, mikäli kuume ei taas nouse. Essee käsittelee erään Johannan kirjoituksia. Kyseessä eivät yllättäen ole Tuksun blogitekstit, vaan Johanna Korhosen kolumnit Hesarissa. Minusta molemmat Johannat ovat söpöjä ja erityisiä naisia, joilla on paljon mielipiteitä. :) Luulen, että heillä olisi paljon sanottavaa myös toisistaan.
Vappumme alkoi tosiaan hyvissä ajoin. Pinjan ja Yön kanssa aloitimme juhlimisen edellisen viikon lauantaina Becksussa. Ennen baariin lähtöä minä ja Yö saimme vuosisadan naisellisuuspuuskan ja esim. meikkasimme ja teimme tukalle juttuja, vaikka Pinja örisi vieressä. Olimme hieman huolissamme, että saamme turpiin (tämä oli molemmille eka kerta, heh) mutta näin ei käynyt, vaan oli aivan todella hauska ilta! Pitkät hiukseni vain herättivät hieman hämmennystä, minulta kysyttiin nimittäin kahdesti, mikä olen.
Seuraavana aamuna lähdimme Kirkkovenesoutuihin. Aurinko paistoi ja oli glamourista. Missasimme valitettavasti minun ja Yön opiskelukaverit, lähtö kun oli hieman myöhästynyt anonyymien henkilöiden krapulan vuoksi. Illalla menimme Fionaan ja sielläkin oli ihan kivaa, vaikka paikka oli omista mielistämme jokseenkin perseestä. Seurassamme liikkui myös Yön ja poikien joukkoon iskeytynyt, jännittävä henkilö, jota en ollut nähnyt aikaisemmin eivätkä hekään!
Viikko sitten maanantaina taas kävin piknikillä Adan (pitkät, punertavat hiukset). Piknikillä oli hieman kylmä, joten menimme Graaliin juomaan kaljaa ja Adan tilaamia, siistejä drinkkejä. Graali on hieno paikka maanantai-iltapäivänä. Joku jätkä tuli ilahtuneena kysymään minulta, olivatko päälläni olevat violetit haalarit Finanssin (taloustieteilijöitä, ällöö) ja missä tänään olisi bileet.
Tiistaina kävimme Reiveissä, niin kuin Tiia jo kertoikin. Aloitimme illan Päiväkännillä n. klo 15, mistä siirryimme Peppersiin (jossa oli jäätävää porukkaa, esim. spurguja ja karaokea laulavia kemistifukseja). Sieltä minä lähdin teatterille laulamaan juomalauluja muiden humanistien kanssa ja tytöt kotiin ehostautumaan sekä etkoilemaan lisää ennen Reivejä, jonne tsumbailin perässä joskus yhdeksän maissa. Matkalla huomasimme opiskelukavereideni kanssa mm., että on vaikeaa laulaa samalla kun pyöräilee, sillä happi loppuu kesken. Typerää. Tiistain ja keskiviikon bileistä en sitten jaksakaan kertoa enempää, koska niistä on tosi pitkä aika ja silleen. Heh heh.
Torstaina pidimme vaimoporukalla glamourisen oman välipäivän, jolloin söimme ruokaa, leivoimme kakun, pelasimme Afrikan tähteä (vitun tylsää ja Tiia voittaa aina), nautimme olkkarin glamourdiskopallotunnelmasta yms. Joimme myös hienostuneesti lasilliset punaviiniä. Tai siis ehkä kolmasosalasilliset. Kummitädiltäni saamani viinilasit ovat nimittäin aika isoja.
Rauhallisesti vietetty välipäivä kostautui, koska vappuaaton aamuna herätessäni olin vitun kuollut. Kurkkuun sattui eikä pystynyt puhumaan. Kaiken lisäksi Yökin oli herännyt tautisena! Myös Pinja oli vieläkin vähän kipeä. Tiia onneksi douppasi minut biletyskuntoon puoleenpäivään mennessä (Berocca-porejuomaa, c-vitaminia, kurkunpuudutustabletteja, teetä, hunajaa, Ibumaxia yms.) ja sitten lähdimme keskustaan. Eteisessä astuin muuten edellisenä päivänä selvinpäin rikkomani mukin minisirpaleeseen ja sain kantapäähäni ison, aggressiivisesti vuotavan haavan, jonka Tiia onneksi tukki Batman-laastarilla. Ei ihme, että vaimoni haki nyt keväällä esim. ensihoitajaksi. Hänellä on valtavasti lahjoja ja työkokemusta alalle.
Vappuaattona hiimailimme aluksi keskustassa, esim. Ainolassa, Stockalla, Subwaylla, kadunvaltauksessa, Lyseolla ja uudestaan Ainolassa. Tänä noin kahden tunnin aikana törmäsimme erääseen Juha-ystäväämme suunnilleen 40 kertaa. Näimme myös Pekan!! Se oli aivan helvetin jännittävää. Ylipäänsä tapasimme verrattain paljon ihmisiä, jotka olivat 1) vuoden ensimmäistä kertaa humalassa 2) eivät käyttäneet Facebookia. Kuinka eksoottista ja mukavaa. Kävimme myös Alkossa ja apteekissa, mikä oli mielestäni aika huvittava yhdistelmä. Apteekista ostin Bafucin-kurkkutabletteja, sillä kurkkuni oli edelleen vitun kipeä, ja myyjänainen toivotti minulle hauskaa vappua.
Tässä yhteydessä pitää myös mainita, että Ainolassa uittoja katsellessamme näimme myös ainakin kahdet tissit! Tiialla on tästä kuvallisia todisteitakin. Jotkut reippaat teekkaritytöt nimittäin pulahtivat vesiliukumäkeä alas ilman bikiniyläosan kiertämää. Näimme tietysti myös paljon alastomia miehiä, mutta se ei ollut kovin spessua. Asummehan Oulussa, jossa esimerkiksi useimpien Teekkaritalobileiden osanottajat järjestään unohtavat laittaa pyyhkeen päälle kun lähtevät saunasta.
Lopulta vakiinnuimme Ainolaan, jossa istuimme joidenkin opiskelijatyyppien kanssa ja nautimme glamourisesti esim. mehua, toista mehua, kaljaa, karpalolonkkua ja viiniä. Sieltä siirryimme eräisiin kotibileisiin (joissa aloin juoda viiniä vielä aggressiivisemmin, koska ääntä ei meinannut tulla yhtään ja sain eräältä toiselta flunssajuhlijalta tämän järkevän neuvon) ja sieltä toisiin, kälymme Tiian järjestämiin kotibileisiin, jossa äänentuotto-ongelmaa ei enää ollutkaan. Lähdimme sieltä lopulta kymmeneksi nelivitoseen, jossa ei kuitenkaan ollut ketään, paitsi aggressiivinen leipurijätkä joka lyöttäytyi seuraamme. Niinpä feidasimme kyseisen tyypin ja lähdimmekin jonottamaan Onnelaan.
Onnelan jono oli SAATANAN pitkä. En ole ikinä nähnyt yhtä pitkää jonoa. Seisoin siinä n. 15 minuuttia ja etenimme noin viisi metriä, mutta olimme edelleen kaukana esim. talon nurkasta. Jonottaminen sinne oli tosin kivempaa kuin vaikkapa Kaarleen jonottaminen penkkarien aikaan, koska oli n. 30 astetta lämpimämpää ja Yön glamourystävä Joni kivasti nesteytti meitä. Lopulta kuitenkin tympäännyin jonotukseen ja lähdin viettämään loppuiltaa Kantikseen muiden reippaiden opiskelijoiden kanssa. Kantis oli yllättävän glamourinen paikka, varsinkin kun ottaa huomioon, että olin kuvitellut sen enemmän Timpan mestan tapaiseksi. Tanssimme innokkaasti, kunnes kahdelta simahdin väsymykseen ja kurkkukipuun ja lähdin heivautumaan kotiin. Olin siis huono opiskelija, koska en jatkanut esim. Asematunnelin örinöihin ja Shamppanjamatineaan asti (eli yli yhdeksän aamulla), vaan ehkä ensi vuonna? Kotimatkalla tapasin Tiian, Yön ja Jonin ja kävelin Tiian kanssa koko matkan. Vaimo kertoi illan tapahtumista ja minä nyökyttelin, ravistelin päätä ja näytin peukkua.
Tällaista kommunikointia olen oikeastaan harrastanut siitä asti. Tänään tosin puhuin puhelimessa monta lausetta, kun kaunis ystäväni Ellu (vaaleat hiukset) soitti ja Tiia kävi viisi minuuttia kotona. Loppuosan päivästä olenkin nukkunut, datannut, syönyt Pirkka-nuudeleita (en ole addiktoitunut, mutta pidän niistä ja tulen surulliseksi ellen saa niitä), vältellyt esseetä ja lukenut kirjaa. Vähän on yksinäistä, sillä Pinja ja Yö tauteilevat jossain kuusessa vanhempiensa luona ja Tisbe välttelee kotia, ettei itse sairastu pahemmin. Huomenna ajattelin kuitenkin olla jo elävien kirjoissa. Tavallaan ei harmita, sillä kyllä vappu ja kaikki sen aikana kerätyt hienot kokemukset olivat tauteilun avoisia. Kuten vastikään kihlautunut Tuksu sanoisi, ihminen on 2-kymppinen vain kerran omassa elämässään, heh heh !! :)
Vappumme alkoi tosiaan hyvissä ajoin. Pinjan ja Yön kanssa aloitimme juhlimisen edellisen viikon lauantaina Becksussa. Ennen baariin lähtöä minä ja Yö saimme vuosisadan naisellisuuspuuskan ja esim. meikkasimme ja teimme tukalle juttuja, vaikka Pinja örisi vieressä. Olimme hieman huolissamme, että saamme turpiin (tämä oli molemmille eka kerta, heh) mutta näin ei käynyt, vaan oli aivan todella hauska ilta! Pitkät hiukseni vain herättivät hieman hämmennystä, minulta kysyttiin nimittäin kahdesti, mikä olen.
Seuraavana aamuna lähdimme Kirkkovenesoutuihin. Aurinko paistoi ja oli glamourista. Missasimme valitettavasti minun ja Yön opiskelukaverit, lähtö kun oli hieman myöhästynyt anonyymien henkilöiden krapulan vuoksi. Illalla menimme Fionaan ja sielläkin oli ihan kivaa, vaikka paikka oli omista mielistämme jokseenkin perseestä. Seurassamme liikkui myös Yön ja poikien joukkoon iskeytynyt, jännittävä henkilö, jota en ollut nähnyt aikaisemmin eivätkä hekään!
Viikko sitten maanantaina taas kävin piknikillä Adan (pitkät, punertavat hiukset). Piknikillä oli hieman kylmä, joten menimme Graaliin juomaan kaljaa ja Adan tilaamia, siistejä drinkkejä. Graali on hieno paikka maanantai-iltapäivänä. Joku jätkä tuli ilahtuneena kysymään minulta, olivatko päälläni olevat violetit haalarit Finanssin (taloustieteilijöitä, ällöö) ja missä tänään olisi bileet.
Tiistaina kävimme Reiveissä, niin kuin Tiia jo kertoikin. Aloitimme illan Päiväkännillä n. klo 15, mistä siirryimme Peppersiin (jossa oli jäätävää porukkaa, esim. spurguja ja karaokea laulavia kemistifukseja). Sieltä minä lähdin teatterille laulamaan juomalauluja muiden humanistien kanssa ja tytöt kotiin ehostautumaan sekä etkoilemaan lisää ennen Reivejä, jonne tsumbailin perässä joskus yhdeksän maissa. Matkalla huomasimme opiskelukavereideni kanssa mm., että on vaikeaa laulaa samalla kun pyöräilee, sillä happi loppuu kesken. Typerää. Tiistain ja keskiviikon bileistä en sitten jaksakaan kertoa enempää, koska niistä on tosi pitkä aika ja silleen. Heh heh.
Torstaina pidimme vaimoporukalla glamourisen oman välipäivän, jolloin söimme ruokaa, leivoimme kakun, pelasimme Afrikan tähteä (vitun tylsää ja Tiia voittaa aina), nautimme olkkarin glamourdiskopallotunnelmasta yms. Joimme myös hienostuneesti lasilliset punaviiniä. Tai siis ehkä kolmasosalasilliset. Kummitädiltäni saamani viinilasit ovat nimittäin aika isoja.
Rauhallisesti vietetty välipäivä kostautui, koska vappuaaton aamuna herätessäni olin vitun kuollut. Kurkkuun sattui eikä pystynyt puhumaan. Kaiken lisäksi Yökin oli herännyt tautisena! Myös Pinja oli vieläkin vähän kipeä. Tiia onneksi douppasi minut biletyskuntoon puoleenpäivään mennessä (Berocca-porejuomaa, c-vitaminia, kurkunpuudutustabletteja, teetä, hunajaa, Ibumaxia yms.) ja sitten lähdimme keskustaan. Eteisessä astuin muuten edellisenä päivänä selvinpäin rikkomani mukin minisirpaleeseen ja sain kantapäähäni ison, aggressiivisesti vuotavan haavan, jonka Tiia onneksi tukki Batman-laastarilla. Ei ihme, että vaimoni haki nyt keväällä esim. ensihoitajaksi. Hänellä on valtavasti lahjoja ja työkokemusta alalle.
Vappuaattona hiimailimme aluksi keskustassa, esim. Ainolassa, Stockalla, Subwaylla, kadunvaltauksessa, Lyseolla ja uudestaan Ainolassa. Tänä noin kahden tunnin aikana törmäsimme erääseen Juha-ystäväämme suunnilleen 40 kertaa. Näimme myös Pekan!! Se oli aivan helvetin jännittävää. Ylipäänsä tapasimme verrattain paljon ihmisiä, jotka olivat 1) vuoden ensimmäistä kertaa humalassa 2) eivät käyttäneet Facebookia. Kuinka eksoottista ja mukavaa. Kävimme myös Alkossa ja apteekissa, mikä oli mielestäni aika huvittava yhdistelmä. Apteekista ostin Bafucin-kurkkutabletteja, sillä kurkkuni oli edelleen vitun kipeä, ja myyjänainen toivotti minulle hauskaa vappua.
Tässä yhteydessä pitää myös mainita, että Ainolassa uittoja katsellessamme näimme myös ainakin kahdet tissit! Tiialla on tästä kuvallisia todisteitakin. Jotkut reippaat teekkaritytöt nimittäin pulahtivat vesiliukumäkeä alas ilman bikiniyläosan kiertämää. Näimme tietysti myös paljon alastomia miehiä, mutta se ei ollut kovin spessua. Asummehan Oulussa, jossa esimerkiksi useimpien Teekkaritalobileiden osanottajat järjestään unohtavat laittaa pyyhkeen päälle kun lähtevät saunasta.
Lopulta vakiinnuimme Ainolaan, jossa istuimme joidenkin opiskelijatyyppien kanssa ja nautimme glamourisesti esim. mehua, toista mehua, kaljaa, karpalolonkkua ja viiniä. Sieltä siirryimme eräisiin kotibileisiin (joissa aloin juoda viiniä vielä aggressiivisemmin, koska ääntä ei meinannut tulla yhtään ja sain eräältä toiselta flunssajuhlijalta tämän järkevän neuvon) ja sieltä toisiin, kälymme Tiian järjestämiin kotibileisiin, jossa äänentuotto-ongelmaa ei enää ollutkaan. Lähdimme sieltä lopulta kymmeneksi nelivitoseen, jossa ei kuitenkaan ollut ketään, paitsi aggressiivinen leipurijätkä joka lyöttäytyi seuraamme. Niinpä feidasimme kyseisen tyypin ja lähdimmekin jonottamaan Onnelaan.
Onnelan jono oli SAATANAN pitkä. En ole ikinä nähnyt yhtä pitkää jonoa. Seisoin siinä n. 15 minuuttia ja etenimme noin viisi metriä, mutta olimme edelleen kaukana esim. talon nurkasta. Jonottaminen sinne oli tosin kivempaa kuin vaikkapa Kaarleen jonottaminen penkkarien aikaan, koska oli n. 30 astetta lämpimämpää ja Yön glamourystävä Joni kivasti nesteytti meitä. Lopulta kuitenkin tympäännyin jonotukseen ja lähdin viettämään loppuiltaa Kantikseen muiden reippaiden opiskelijoiden kanssa. Kantis oli yllättävän glamourinen paikka, varsinkin kun ottaa huomioon, että olin kuvitellut sen enemmän Timpan mestan tapaiseksi. Tanssimme innokkaasti, kunnes kahdelta simahdin väsymykseen ja kurkkukipuun ja lähdin heivautumaan kotiin. Olin siis huono opiskelija, koska en jatkanut esim. Asematunnelin örinöihin ja Shamppanjamatineaan asti (eli yli yhdeksän aamulla), vaan ehkä ensi vuonna? Kotimatkalla tapasin Tiian, Yön ja Jonin ja kävelin Tiian kanssa koko matkan. Vaimo kertoi illan tapahtumista ja minä nyökyttelin, ravistelin päätä ja näytin peukkua.
Tällaista kommunikointia olen oikeastaan harrastanut siitä asti. Tänään tosin puhuin puhelimessa monta lausetta, kun kaunis ystäväni Ellu (vaaleat hiukset) soitti ja Tiia kävi viisi minuuttia kotona. Loppuosan päivästä olenkin nukkunut, datannut, syönyt Pirkka-nuudeleita (en ole addiktoitunut, mutta pidän niistä ja tulen surulliseksi ellen saa niitä), vältellyt esseetä ja lukenut kirjaa. Vähän on yksinäistä, sillä Pinja ja Yö tauteilevat jossain kuusessa vanhempiensa luona ja Tisbe välttelee kotia, ettei itse sairastu pahemmin. Huomenna ajattelin kuitenkin olla jo elävien kirjoissa. Tavallaan ei harmita, sillä kyllä vappu ja kaikki sen aikana kerätyt hienot kokemukset olivat tauteilun avoisia. Kuten vastikään kihlautunut Tuksu sanoisi, ihminen on 2-kymppinen vain kerran omassa elämässään, heh heh !! :)
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
GLAMOUR-KYNSIÄ JA VILLIÄ JUHLIMISTA
Viikko sitten olin taas aikuisten naisten kutsuilla, jossa meille oli kynsihoitoa ja sain taas glamourisia kynsikoruja ja täydellisen sensuellit kynnet. Kyllä tällaisia kelpaa esitellä. Harmi vaan viikonloppuna sattui olemaan suunnistuskilpailut ja kynteni ottivat vähän kontaktia luonnon kanssa kiipeillessäni kallioita omin kätösin. No, mutta minulla on tapana etsiä asioista positiivisuutta, joten en murehdi pikkujuttuja!
Viime viikon keskiviikkona Johanna Tukiainen oli Maria! tv-showssa esiintymässä. Minä ja vaimoni katsoimme tietenkin kyseisen jakson kukin omilla tahoillamme. Torstaina keskustelimme aiheesta, kuten ohjelmassa mainostetaan. Lisäksi katsoimme yhdessä netistä parhaat palat. Tuksu on niin glamourinen ja viehättävä nainen! Hän edusti prinsessamekossaan vaikka oli vasta saanut turpaan joltai hulttiomieheltä. En haluaisi yleistää, mutta yleisesti ottaen kaikki miehet ovat just tollasia.
Kyllä tämä pohjoisen Miamin ilmasto on jännittävä! Maanantaina oli aivan kesä, varmaan kymmenen astetta lämmintä ja aurinko paistoi kauniisti. Tiistaiaamuna satoi vettä ja päivällä oli karmea lumimyrsky! Iltapäivällä paistoikin jo taas aurinko ja oli kaunis ilma, joka on jatkunut tähän aamuun.
Olemme aloittaneet Vapun vieton. Vaimoni aloittelivat ilmeisesti jo viime viikonloppuna kirkkoveneitä tuijotellen Tuiran rannassa, mutta minä olin silloin Lapissa ja Raumalla. Eleganttiin tyyliimme olemme sisustaneet kotimme teeman mukaisesti: olen hankkinut serpentiinejä! Meillä on myös simaa, mutta se on varmaan parasta vasta pitkälti Vapun jälkeen...
Eilen menimme Hevimestaan päiväkänneille. Joku nerokas opiskelija oli keksinyt, että eikö olisi kiva jos baarista tullessa bussit kulkisivat normaalisti (tai niin normaalisti kun ne Oulussa voivat kulkea, Oulun bussiliikenne 666) ja päivätaksalla, kaikki pitseeriat olisivat vielä auki ja kaljaa saisi kaupasta! Hieman ennen baarin sulkemista puoli viiden aikaan siirryimme vielä Pepperiin laulamaan karaokea näin tiistai-iltapäivän kunniaksi.
Illalla menimme vielä reiveihin Teekkaritalolle. Laitoimme Yön kanssa glamour-meikit omiin kasvoihimme ja etsimme sopivia asuja suuresta vaatevalikoimastamme. Neonkeltaiset suunnistushousuni miellyttivät kovasti Yötä, mutta hän tyytyi silti haalareihin. Matkalla eivät pysyneet kaikki muumit laaksossa, tai ainakaan Pinja ei pysynyt alamäessä Yön tarakalla, vaan tipahti ojaan ja satutti oman tissinsä! Onneksi Pinjan kalja (1 kpl) pysyi ehjänä. Paikalle saapuessamme huomasimme, että joku muukin oli tehnyt samanlaisen ratkaisun haalareiden suhteen! Suuren maailman meininkiin kuuluu tietenkin, että me olimme silti kaikista glamourisimpia.
Olen huomannut että painoni on noussut sitten seitsemännen luokan. Ainakin kaksi kiloa. En tiedä mistä se johtuu, en käytä masennuslääkkeitä, minulla ei ole ollut malariaa eikä todettu vajaatoimintaa omassa kilpirauhasessani. Luulen tämän johtuvan Britney Spears -ilmiöstä. Olen aina syvästi järkyttynyt kun painoani kysytään esimerkiksi verenluovutuksessa tai suksia ostaessa. Minusta on ilkeämielistä udella naisen omaa painoa! Onneksi eräs kuuluisa nainen on sanonut kannustavasti: "Jos haukutaan "läskiksi" voi aina ajatella, että voi laihduttaa. Rumat ihmiset eivät sen sijaan voi tehdä oikein mitään ulkonäölleen."
Tiia
Viime viikon keskiviikkona Johanna Tukiainen oli Maria! tv-showssa esiintymässä. Minä ja vaimoni katsoimme tietenkin kyseisen jakson kukin omilla tahoillamme. Torstaina keskustelimme aiheesta, kuten ohjelmassa mainostetaan. Lisäksi katsoimme yhdessä netistä parhaat palat. Tuksu on niin glamourinen ja viehättävä nainen! Hän edusti prinsessamekossaan vaikka oli vasta saanut turpaan joltai hulttiomieheltä. En haluaisi yleistää, mutta yleisesti ottaen kaikki miehet ovat just tollasia.
Kyllä tämä pohjoisen Miamin ilmasto on jännittävä! Maanantaina oli aivan kesä, varmaan kymmenen astetta lämmintä ja aurinko paistoi kauniisti. Tiistaiaamuna satoi vettä ja päivällä oli karmea lumimyrsky! Iltapäivällä paistoikin jo taas aurinko ja oli kaunis ilma, joka on jatkunut tähän aamuun.
Olemme aloittaneet Vapun vieton. Vaimoni aloittelivat ilmeisesti jo viime viikonloppuna kirkkoveneitä tuijotellen Tuiran rannassa, mutta minä olin silloin Lapissa ja Raumalla. Eleganttiin tyyliimme olemme sisustaneet kotimme teeman mukaisesti: olen hankkinut serpentiinejä! Meillä on myös simaa, mutta se on varmaan parasta vasta pitkälti Vapun jälkeen...
Eilen menimme Hevimestaan päiväkänneille. Joku nerokas opiskelija oli keksinyt, että eikö olisi kiva jos baarista tullessa bussit kulkisivat normaalisti (tai niin normaalisti kun ne Oulussa voivat kulkea, Oulun bussiliikenne 666) ja päivätaksalla, kaikki pitseeriat olisivat vielä auki ja kaljaa saisi kaupasta! Hieman ennen baarin sulkemista puoli viiden aikaan siirryimme vielä Pepperiin laulamaan karaokea näin tiistai-iltapäivän kunniaksi.
Illalla menimme vielä reiveihin Teekkaritalolle. Laitoimme Yön kanssa glamour-meikit omiin kasvoihimme ja etsimme sopivia asuja suuresta vaatevalikoimastamme. Neonkeltaiset suunnistushousuni miellyttivät kovasti Yötä, mutta hän tyytyi silti haalareihin. Matkalla eivät pysyneet kaikki muumit laaksossa, tai ainakaan Pinja ei pysynyt alamäessä Yön tarakalla, vaan tipahti ojaan ja satutti oman tissinsä! Onneksi Pinjan kalja (1 kpl) pysyi ehjänä. Paikalle saapuessamme huomasimme, että joku muukin oli tehnyt samanlaisen ratkaisun haalareiden suhteen! Suuren maailman meininkiin kuuluu tietenkin, että me olimme silti kaikista glamourisimpia.
Olen huomannut että painoni on noussut sitten seitsemännen luokan. Ainakin kaksi kiloa. En tiedä mistä se johtuu, en käytä masennuslääkkeitä, minulla ei ole ollut malariaa eikä todettu vajaatoimintaa omassa kilpirauhasessani. Luulen tämän johtuvan Britney Spears -ilmiöstä. Olen aina syvästi järkyttynyt kun painoani kysytään esimerkiksi verenluovutuksessa tai suksia ostaessa. Minusta on ilkeämielistä udella naisen omaa painoa! Onneksi eräs kuuluisa nainen on sanonut kannustavasti: "Jos haukutaan "läskiksi" voi aina ajatella, että voi laihduttaa. Rumat ihmiset eivät sen sijaan voi tehdä oikein mitään ulkonäölleen."
Tiia
perjantai 16. huhtikuuta 2010
MEIDÄT HALUTAAN TELKKARIIN, KAUHUN HETKIÄ JA TISSIT
Sergelin Torgelilla koimme kauhun hetkiä, kun lokki kakkasi vain aavistuksen verran oikealle puolelleni, eli melkein meidän omien itsiemme päälle! Kyllä ruotsalaiset lintuset ovat välillä arvaamattomia!
Tukholmanreissun lopusta vielä sen verran, että terminaalissa tiedettiin meidän glamourisuudesta, joten meille annettiin B-luokan hytti, vaikka olimme varanneet ja maksaneet C-luokan hytin. Tämä kyseinen hytti oli tietenkin paljon glamourisempi kun ne autokannen alapuolella sijaitsevat kopperot, tämä nimittäin sijaitsi kannella yhdeksän, eli tax freen ja baarien yläpuolella. Lisäksi hyttiin kuului laajakuvatelevisio, kaappeja, paljon peilejä ja säälittävän pieni suihku. Tieto meistä oli kiirinyt myös Turkuun, sillä junalippujenmyyjäsetä halusi välttämättä laittaa meidät ykkösluokkaan istumaan, koska olemme niin glamourisia.
Junassa koin kauhun hetkiä, kun joku ulkomaalainen mieshenkilö tuli ahdistelemaan minua ja minun kaljojani! Hän olisi halunnut keskustella, mutta minä en halunnut keskustella hänen kanssaan muun muassa siksi, koska hän haisi pahalle ja oli kaikin tavoin hyvin epäilyttävä. Onneksi Pinja oli hyvä poikaystävä ja hääti hänet sinne missä pippuri kasvaa.
Mutta näin kotiin päästyämme olemme aloittaneet taas juhlimisen, olimme keskiviikkona Kaarlessa juhlimassa kesää glamouristen ystäviemme kanssa. Myös Laura-vaimo on Oulussa ja paikalla! Ilta venyi aamuun ja torstaipäivä oli kaikkien mielestä ratkiriemukas. Laura-vaimo jatkoi juhlintaa myös torstaina, ja jatkaa myös perjantaina, ja lauantaina.. Minun oma itseni keskittyy tasapainoisuuteen ja urheiluun koska pian täytyy avata kilpailukausi!
Meihin otettiin yhteyttä couchsurfing-profiilimme kautta: meitä halutaan kuvata irlantilaiseen tv-ohjelmaan! Tämä kyseinen irlantilainen seksikäs ja kaunis nainen oli tutustunut ja ihastunut profiiliimme ja kaikin puolin glamouriselta kuulostavaan elämäämme ja otti yhteyttä. Harmi vaan hän olisi tulossa kuvaamaan heinäkuussa, ja se on kiireistä aikaa meille kaikille, sitä paitsi saatan olla silloin jo Helsingissä. Elämässämme on niin paljon tällaisia hetkiä, että meillä on varaa karsia omien menojemme mukaan.
Helsingistä tai seudulta on vaikea löytää vuokrattavaa 5-6 huoneen omakotitaloa. Jos joku tietää jonkun niin kertokaa! Olemme perustamassa uutta kommuunia tulevien vaimojeni (Laura, Pirianna, Lauri, Valtteri ja Iiro) kanssa heinäkuun alusta.
Tiia
Tukholmanreissun lopusta vielä sen verran, että terminaalissa tiedettiin meidän glamourisuudesta, joten meille annettiin B-luokan hytti, vaikka olimme varanneet ja maksaneet C-luokan hytin. Tämä kyseinen hytti oli tietenkin paljon glamourisempi kun ne autokannen alapuolella sijaitsevat kopperot, tämä nimittäin sijaitsi kannella yhdeksän, eli tax freen ja baarien yläpuolella. Lisäksi hyttiin kuului laajakuvatelevisio, kaappeja, paljon peilejä ja säälittävän pieni suihku. Tieto meistä oli kiirinyt myös Turkuun, sillä junalippujenmyyjäsetä halusi välttämättä laittaa meidät ykkösluokkaan istumaan, koska olemme niin glamourisia.
Junassa koin kauhun hetkiä, kun joku ulkomaalainen mieshenkilö tuli ahdistelemaan minua ja minun kaljojani! Hän olisi halunnut keskustella, mutta minä en halunnut keskustella hänen kanssaan muun muassa siksi, koska hän haisi pahalle ja oli kaikin tavoin hyvin epäilyttävä. Onneksi Pinja oli hyvä poikaystävä ja hääti hänet sinne missä pippuri kasvaa.
Mutta näin kotiin päästyämme olemme aloittaneet taas juhlimisen, olimme keskiviikkona Kaarlessa juhlimassa kesää glamouristen ystäviemme kanssa. Myös Laura-vaimo on Oulussa ja paikalla! Ilta venyi aamuun ja torstaipäivä oli kaikkien mielestä ratkiriemukas. Laura-vaimo jatkoi juhlintaa myös torstaina, ja jatkaa myös perjantaina, ja lauantaina.. Minun oma itseni keskittyy tasapainoisuuteen ja urheiluun koska pian täytyy avata kilpailukausi!
Meihin otettiin yhteyttä couchsurfing-profiilimme kautta: meitä halutaan kuvata irlantilaiseen tv-ohjelmaan! Tämä kyseinen irlantilainen seksikäs ja kaunis nainen oli tutustunut ja ihastunut profiiliimme ja kaikin puolin glamouriselta kuulostavaan elämäämme ja otti yhteyttä. Harmi vaan hän olisi tulossa kuvaamaan heinäkuussa, ja se on kiireistä aikaa meille kaikille, sitä paitsi saatan olla silloin jo Helsingissä. Elämässämme on niin paljon tällaisia hetkiä, että meillä on varaa karsia omien menojemme mukaan.
Helsingistä tai seudulta on vaikea löytää vuokrattavaa 5-6 huoneen omakotitaloa. Jos joku tietää jonkun niin kertokaa! Olemme perustamassa uutta kommuunia tulevien vaimojeni (Laura, Pirianna, Lauri, Valtteri ja Iiro) kanssa heinäkuun alusta.
Tiia
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
GLAMOURINEN VAIMO-MATKA TUKHOLMAAN TULOSSA, PALJON TISSEJÄ.
Terppaleiskis, glamour-elämä on jälleen ollut niin glamourista, että kilpaa olemme kirjoitelleet elämämme tapahtumia ylös ja ympäri. Ja kappas vain, tässä sitä taas ollaan. Siis niin todella keravalaista.
Me (Tiia, Pinja, Veera ja Yö) olemme lähdössä torstaina vaimo-matkalle Tukholmaan. Tukholma on glamourinen ja elegantti pleissi. Majoitumme aivan keskustassa sijaitsevaan vähintäänkin viiden tähden hotelliin, jossa pidämme uskomattomia hotellibileitä. Aiomme myös käydä hienostuneissa yökerhoissa, emme missään pintaliitopaikoissa. Alkoholia nautimme tunnetusti ainoastaan harkiten ja sivistyneesti. Tutustumme paikalliseen väestöön ja kulttuurieroihin, mahdollisesti hankimme uusia ystäviä ja uudet sensuellit tissit tai huulet. Rakennekynsiä en voi hankkia, koska ne häiritsevät kiipeilyharrastustani.
Pääsiäinen oli ja meni. Lempijuhla omasta mielestä, saa niin paljon munaa kun haluaa, heh heh... ;) Toivottavasti kaikki saivat iloa irti tästä suuresta munajuhlasta. Minä ainakin sain, vaikka en menestynytkään Tiimarin munakilpailussa! Aivan pöyristyttävää ja rahvaanomaista, etten saanut tarpeeksi ääniä. Ehkä kuitenkin toivun tästä ystävieni ja Jumalan voimalla. Katsoin muuten suomalaisen elokuvan "Kielletty hedelmä", johon samaistuin kovasti. Suosittelen lämpimästi kaikille joilla on omakohtaisia kokemuksia Jumalasta. Muistan yhden tapahtuman kuin eilisen päivän omasta lapsuudestani. Kahdeksanvuotiaana paras ystäväni kysyi minulta, että uskonko Jumalaan. Kielsin uskoni, joten hän sanoi etten pääse taivaaseen. Onneksi elämäni on kuin maanpäällinen taivas.
Haluan vielä palata parin viikon päähän, kun koimme kauhun hetkiä baarista tullessamme. Glamourinen vaaleahiuksinen vaimoni Yö liukastui liukkaalla alustalla oululaisen glamourisen yökerhon edessä, kaatui ja kolautti päänsä kiviseinään. Tästä hyvästä häntä käytettiin päivystyksessä, huomasimme että kommuuniimme mahtuu ainakin yhdeksän nukkumaan (jos otetaan käyttöön patjat ja kääpiökännisohva) ja nukuin ainoastaan kaksi tuntia, jonka jälkeen menin keittämään puuroa partiolaisille. Kyllä elämämme on täynnä jännitystä!
On kummallista, että oma painoni ei ole noussut mitenkään vaikka olen syönyt paljon erilaisia lääkkeitä, esimerkiksi rautakapselit ja poretabletit (c-vitamiini). Olen kuullut monilta naispuolisilta kavereiltani, että jotku asiat saattavat alkaa lihottamaan, esimerkiksi pitsa, hampurilaiset, tupakointi, alkoholi, liikunnan puute... Onneksi en tupakoi. Minusta se on niin inhottavaa, kun joku haisee tupakalle. Siitä voisi tulla myös vieroitusoireita. Vähän niin kun kahvista tai Carcassonnesta. Alkoholi ei aiheuta minulle riippuvuutta. Minä vain pidän siitä, ja minulle tulee paha mieli jos en saa sitä. Nyt emme ole kyllä käyttäneet alkoholia. Siihen on syy. Huomenna menemme koko konkkaronkka luovuttamaan verta omista ruumiistamme jotta pelastaisimme maailman.
Eilen meillä oli tyttöjen ilta. Paikalla olivat Tiia, Veera, Pinja, Yö, Ellu, Jenny, Ada ja Lauri. Ellu on todella glamourinen, koska Aasian-matkallaan hän on hankkinut hiustenpidennyksiä! Jokaisella itseään kunnioittavalla naisella tulisi olla sellaiset, koska ne ovat sensuellit ja kauniit. Uusia tissejä tai huulia hän ei ollut (vielä) hankkinut. Keskustelimme fiksuista ja tärkeistä aiheista, kuten politiikka, lääketiede, opiskelut, oikeustiede, lihaksikkaat miehet ja Hunks-tanssijat. Tulimme siihen tulokseen, ettemme halua omalla miehellämme olevan isompia tissejä kuin omalla itsellämme. Minusta se on tärkeä huomio.
Olen nyt vierailemassa omien vanhempieni luona. Täällä on niin turvallinen olo kun on paljon ruokaa ja toimiva netti. Toin lapseni Maken tänne hoitoon Tukholman-matkamme takia. Makesta on tullut todella ketterä ja lihava. Rakastamme häntä.
Olen myös käynyt Sannan glamourisilla syntymäpäiväjuhlilla sekä nähnyt Juuso ja Jani Seurujärven (he viettävät nykyään merkillisen paljon aikaa yhdessä). Lisäksi olen menettänyt facebook-kaverin, toiset meistä useamman. Miten joku on voinutkin poistaa oman tunnuksensa? Miten hän nyt pysyy elämässä mukana? Kuinka voimme enää stalkata? Elämä on täynnä yllätyksiä. May all your dreams come true. Pus.
Tiia
Me (Tiia, Pinja, Veera ja Yö) olemme lähdössä torstaina vaimo-matkalle Tukholmaan. Tukholma on glamourinen ja elegantti pleissi. Majoitumme aivan keskustassa sijaitsevaan vähintäänkin viiden tähden hotelliin, jossa pidämme uskomattomia hotellibileitä. Aiomme myös käydä hienostuneissa yökerhoissa, emme missään pintaliitopaikoissa. Alkoholia nautimme tunnetusti ainoastaan harkiten ja sivistyneesti. Tutustumme paikalliseen väestöön ja kulttuurieroihin, mahdollisesti hankimme uusia ystäviä ja uudet sensuellit tissit tai huulet. Rakennekynsiä en voi hankkia, koska ne häiritsevät kiipeilyharrastustani.
Pääsiäinen oli ja meni. Lempijuhla omasta mielestä, saa niin paljon munaa kun haluaa, heh heh... ;) Toivottavasti kaikki saivat iloa irti tästä suuresta munajuhlasta. Minä ainakin sain, vaikka en menestynytkään Tiimarin munakilpailussa! Aivan pöyristyttävää ja rahvaanomaista, etten saanut tarpeeksi ääniä. Ehkä kuitenkin toivun tästä ystävieni ja Jumalan voimalla. Katsoin muuten suomalaisen elokuvan "Kielletty hedelmä", johon samaistuin kovasti. Suosittelen lämpimästi kaikille joilla on omakohtaisia kokemuksia Jumalasta. Muistan yhden tapahtuman kuin eilisen päivän omasta lapsuudestani. Kahdeksanvuotiaana paras ystäväni kysyi minulta, että uskonko Jumalaan. Kielsin uskoni, joten hän sanoi etten pääse taivaaseen. Onneksi elämäni on kuin maanpäällinen taivas.
Haluan vielä palata parin viikon päähän, kun koimme kauhun hetkiä baarista tullessamme. Glamourinen vaaleahiuksinen vaimoni Yö liukastui liukkaalla alustalla oululaisen glamourisen yökerhon edessä, kaatui ja kolautti päänsä kiviseinään. Tästä hyvästä häntä käytettiin päivystyksessä, huomasimme että kommuuniimme mahtuu ainakin yhdeksän nukkumaan (jos otetaan käyttöön patjat ja kääpiökännisohva) ja nukuin ainoastaan kaksi tuntia, jonka jälkeen menin keittämään puuroa partiolaisille. Kyllä elämämme on täynnä jännitystä!
On kummallista, että oma painoni ei ole noussut mitenkään vaikka olen syönyt paljon erilaisia lääkkeitä, esimerkiksi rautakapselit ja poretabletit (c-vitamiini). Olen kuullut monilta naispuolisilta kavereiltani, että jotku asiat saattavat alkaa lihottamaan, esimerkiksi pitsa, hampurilaiset, tupakointi, alkoholi, liikunnan puute... Onneksi en tupakoi. Minusta se on niin inhottavaa, kun joku haisee tupakalle. Siitä voisi tulla myös vieroitusoireita. Vähän niin kun kahvista tai Carcassonnesta. Alkoholi ei aiheuta minulle riippuvuutta. Minä vain pidän siitä, ja minulle tulee paha mieli jos en saa sitä. Nyt emme ole kyllä käyttäneet alkoholia. Siihen on syy. Huomenna menemme koko konkkaronkka luovuttamaan verta omista ruumiistamme jotta pelastaisimme maailman.
Eilen meillä oli tyttöjen ilta. Paikalla olivat Tiia, Veera, Pinja, Yö, Ellu, Jenny, Ada ja Lauri. Ellu on todella glamourinen, koska Aasian-matkallaan hän on hankkinut hiustenpidennyksiä! Jokaisella itseään kunnioittavalla naisella tulisi olla sellaiset, koska ne ovat sensuellit ja kauniit. Uusia tissejä tai huulia hän ei ollut (vielä) hankkinut. Keskustelimme fiksuista ja tärkeistä aiheista, kuten politiikka, lääketiede, opiskelut, oikeustiede, lihaksikkaat miehet ja Hunks-tanssijat. Tulimme siihen tulokseen, ettemme halua omalla miehellämme olevan isompia tissejä kuin omalla itsellämme. Minusta se on tärkeä huomio.
Olen nyt vierailemassa omien vanhempieni luona. Täällä on niin turvallinen olo kun on paljon ruokaa ja toimiva netti. Toin lapseni Maken tänne hoitoon Tukholman-matkamme takia. Makesta on tullut todella ketterä ja lihava. Rakastamme häntä.
Olen myös käynyt Sannan glamourisilla syntymäpäiväjuhlilla sekä nähnyt Juuso ja Jani Seurujärven (he viettävät nykyään merkillisen paljon aikaa yhdessä). Lisäksi olen menettänyt facebook-kaverin, toiset meistä useamman. Miten joku on voinutkin poistaa oman tunnuksensa? Miten hän nyt pysyy elämässä mukana? Kuinka voimme enää stalkata? Elämä on täynnä yllätyksiä. May all your dreams come true. Pus.
Tiia
keskiviikko 10. maaliskuuta 2010
LÄRVI-LATEN LERVAUSTA, KIIMAISIA POROMIEHIÄ JA TISSIT
Terveiset Lapista! Tämä vaimo lomailee nyt viikon Levillä. Vaikka en ole mikään yksinelävä sinkku uranainen, olen erittäin läheisyyden kaipuunhakuinen ihminen. Muut ovatkin päivittäneet kuulumisiaan, kuka mistäkin päin glamourista maailmaa. Loma täällä glamourisessa ja ykkösluokkaisessa ympäristössä on viihdyttänyt minua syvästi. Ilmeisesti tämä on viihdyttänyt tämän kyseisen illan osalta muitakin, koska Lärvi-Late on pitänyt omaa showta yllä.
Minä, Vessu, Sampo ja Lärvi-Late olimme viettämässä laatuaikaa tänä iltana Sampon mökillä vodka-pullon kanssa. Kuuntelimme musiikkia, soitimme kännipuheluita, Sampo ja Lärvi-Late laskivat pulkkamäkeä ja joimme sivistyneesti erinnäisiä alkoholiasioita. Lärvi-Late varsinkin nautti suuresti vodkan ystävyydestä, sillä minun täytyi soittaa heti ensimmäisestä baarista Veeralle, jotta hän tulisi hakemaan meidät pois. Baariin saavuimme siis juosten (Lärvi-Late ryömien/liukuen) hiihtolatua pitkin. Lärvi-Late ei pysynyt pystyssä omilla jaloillaan. Panimo-pubissa työskentelevä Sampon ystäväkin oli sitä mieltä, että Lärvi-Late ei enää tilaa alkoholia, ja että hänen olisi parempi lähteä kotiin. Hän myös ystävällisesti auttoi meitä etsimään Lärvi-Laten lapasia ja passia, jotka löytyivät lopulta hänen omasta hihastaan. Nyt hän on örveltänyt ja lervaillut ananaksia ja muuta kaunista pidemmän aikaa. Minä, Matti, Anna, Veera ja Lärvi-Laten oma äiti olemme auttaneet häntä parhaamme mukaan ja Matin kanssa olemme ottaneet valokuvia ja videopätkiä. ”Lauri, onko nyt yö vai päivä?”, ”Yööö.” Todella keravalaista.
Kaikki päivämme eivät ole olleet tällaisia. Yleensä seuraamme vain banaanien liikkeitä. Annan ja Laurin mielestä banaanit kuuluvat jääkaappiin, mikä on aivan pöyristyttävän mieletön väite. Siksi minä ja Anna siirtelemme banaaneja koko ajan edestakaisin jääkaapin ja hedelmäkulhon välillä.
Saavuimme tänne sunnuntaina, ja olin vielä vähän kipeä joten en tehnyt juuri mitään erikoista. Maanantaina minä, Matti, Veera ja Anna olimme laskettelemassa. Paikoittain oli ihan kammottavia jonoja, koska ilma oli mahtava ja joillain on nyt ilmeisesti hiihtoloma. Viihdytin Veeraa hississä flirttailemassa kapula-miehille ja kertomalla Tuksu-juttuja. Jossain välissä eksyimme hirvittävään lumimyrskyyn ja olimme kuolla ja paleltua hengiltä ja se oli todella traumaattista enkä suosittele sitä henkilökohtaisesti kenenkään omalle kohdalle. Selvisimme kuitenkin ja vyöryimme jossain välissä eturinteenkin alas ja soitimme kyydin. Illalla minä, Anna ja Veera kävimme kylillä ajamassa pillu-rallia ja tyhjentämässä paikallisen pelikoneen.
Myöhemmin minä, Lauri ja Veera menimme glamouriseen paikalliseen yökerhoon, koska siellä oli PMMP:n keikka. Siellä oli myös joku muukin, porukka vaikutti hyvin keski-ikäiseltä meidän omista mielistämme. Keikka oli hyvä, ja minulle kolmas kerta kun olin eturivissä katsomassa kyseistä yhtyettä. Sieltä aitiopaikalta näki hyvin hameiden alle ja fiilis oli loistava. Veera sai kiljua Paula Vesalan mikkiin. Keikan jälkeen jatkoimme armotonta biletystä, ja ympärillämme tanssi ja meille lirkutteli paljon kiimaisia (poro?)miehiä. Tunnelma muuttui vähän samaksi kun esimerkiksi Oulun Onnelassa, mutta porukka ei ollut täällä alaikäistä.
Tänään päivällä ennen hiukan epäonnista vodka-reissua minä, Veera ja Anna kävimme hiihtämässä! Otimme avarat ja ennakkoluulottomat mielemme mukaan ja lähdimme. Ensimmäisen reeni kesti noin 20 minuuttia ja matkaa kertyi lähes kaksi (2) kilometriä! Tämän urhean urheilusuorituksen kunniaksi menimme kaakaolle Zero Pointiin. Kun olimme toipuneet, lähdimme tekemään toista reeniä, joka oli 4,2 kilometriä ja pääosin ylämäkeen! Olimme todella rohkeita ja sen kunniaksi katsoimme High School Musical 2 –leffan, kun pääsimme takaisin mökille. Olemme piilottaneet änärin, koska se on ääliömäinen peli ja aiheuttaa vain riitoja ja pahaa mieltä kaikille.
Tiia
Minä, Vessu, Sampo ja Lärvi-Late olimme viettämässä laatuaikaa tänä iltana Sampon mökillä vodka-pullon kanssa. Kuuntelimme musiikkia, soitimme kännipuheluita, Sampo ja Lärvi-Late laskivat pulkkamäkeä ja joimme sivistyneesti erinnäisiä alkoholiasioita. Lärvi-Late varsinkin nautti suuresti vodkan ystävyydestä, sillä minun täytyi soittaa heti ensimmäisestä baarista Veeralle, jotta hän tulisi hakemaan meidät pois. Baariin saavuimme siis juosten (Lärvi-Late ryömien/liukuen) hiihtolatua pitkin. Lärvi-Late ei pysynyt pystyssä omilla jaloillaan. Panimo-pubissa työskentelevä Sampon ystäväkin oli sitä mieltä, että Lärvi-Late ei enää tilaa alkoholia, ja että hänen olisi parempi lähteä kotiin. Hän myös ystävällisesti auttoi meitä etsimään Lärvi-Laten lapasia ja passia, jotka löytyivät lopulta hänen omasta hihastaan. Nyt hän on örveltänyt ja lervaillut ananaksia ja muuta kaunista pidemmän aikaa. Minä, Matti, Anna, Veera ja Lärvi-Laten oma äiti olemme auttaneet häntä parhaamme mukaan ja Matin kanssa olemme ottaneet valokuvia ja videopätkiä. ”Lauri, onko nyt yö vai päivä?”, ”Yööö.” Todella keravalaista.
Kaikki päivämme eivät ole olleet tällaisia. Yleensä seuraamme vain banaanien liikkeitä. Annan ja Laurin mielestä banaanit kuuluvat jääkaappiin, mikä on aivan pöyristyttävän mieletön väite. Siksi minä ja Anna siirtelemme banaaneja koko ajan edestakaisin jääkaapin ja hedelmäkulhon välillä.
Saavuimme tänne sunnuntaina, ja olin vielä vähän kipeä joten en tehnyt juuri mitään erikoista. Maanantaina minä, Matti, Veera ja Anna olimme laskettelemassa. Paikoittain oli ihan kammottavia jonoja, koska ilma oli mahtava ja joillain on nyt ilmeisesti hiihtoloma. Viihdytin Veeraa hississä flirttailemassa kapula-miehille ja kertomalla Tuksu-juttuja. Jossain välissä eksyimme hirvittävään lumimyrskyyn ja olimme kuolla ja paleltua hengiltä ja se oli todella traumaattista enkä suosittele sitä henkilökohtaisesti kenenkään omalle kohdalle. Selvisimme kuitenkin ja vyöryimme jossain välissä eturinteenkin alas ja soitimme kyydin. Illalla minä, Anna ja Veera kävimme kylillä ajamassa pillu-rallia ja tyhjentämässä paikallisen pelikoneen.
Myöhemmin minä, Lauri ja Veera menimme glamouriseen paikalliseen yökerhoon, koska siellä oli PMMP:n keikka. Siellä oli myös joku muukin, porukka vaikutti hyvin keski-ikäiseltä meidän omista mielistämme. Keikka oli hyvä, ja minulle kolmas kerta kun olin eturivissä katsomassa kyseistä yhtyettä. Sieltä aitiopaikalta näki hyvin hameiden alle ja fiilis oli loistava. Veera sai kiljua Paula Vesalan mikkiin. Keikan jälkeen jatkoimme armotonta biletystä, ja ympärillämme tanssi ja meille lirkutteli paljon kiimaisia (poro?)miehiä. Tunnelma muuttui vähän samaksi kun esimerkiksi Oulun Onnelassa, mutta porukka ei ollut täällä alaikäistä.
Tänään päivällä ennen hiukan epäonnista vodka-reissua minä, Veera ja Anna kävimme hiihtämässä! Otimme avarat ja ennakkoluulottomat mielemme mukaan ja lähdimme. Ensimmäisen reeni kesti noin 20 minuuttia ja matkaa kertyi lähes kaksi (2) kilometriä! Tämän urhean urheilusuorituksen kunniaksi menimme kaakaolle Zero Pointiin. Kun olimme toipuneet, lähdimme tekemään toista reeniä, joka oli 4,2 kilometriä ja pääosin ylämäkeen! Olimme todella rohkeita ja sen kunniaksi katsoimme High School Musical 2 –leffan, kun pääsimme takaisin mökille. Olemme piilottaneet änärin, koska se on ääliömäinen peli ja aiheuttaa vain riitoja ja pahaa mieltä kaikille.
Tiia
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
KRAPULAA, AGGRESSIIVISIA TEINEJÄ, PARTIOTA JA TISSIT
Joku anonyymi oksennusrefleksitön, työtön, mukaurheilijavaimo poti koko helvetin perjantain krapulaa, vaikka on yleensä niin sanotusti krapulavapaa, eli ei ikinä pode krapulaa. Tai oikeastaan tämä kyseinen kerta oli kolmas hänen glamourisessa alkoholistisessa elämässään. Parastahan tässä oli tietenkin se, että hänen täytyi lähteä iltapäiväjunalla jätkien kans Kokkolaan harrastamaan partiota.
Palataan aikakoneellamme torstaihin, penkkaripäivään ja suuren suuriin odotuksiin. Olin menossa Norssille katsomaan abigaalaa, koska muun muassa glamouriset ystäväni Lauri, Tuomo, Juhani ja Arttu villeinä siellä juhlivat. Päätin kuitenkin ottaa vaimot mukaan, joten ajoin autoa torstaina reittiä: Kaakkuri - Toppila - Kirkkokangas - Myllyoja - Lipasto - Syynimaa - Keskusta - Syynimaa - Toppila - Ylä-Haapalehto - Kaakkuri - Kuivasjärvi - Toppila. Jätkät olivat glamourisia mustissa hiuksissaan, rintakarvoissaan ja aurinkopuuterinaamoissaan. Rekoissa emme nähneet paljon tuttuja, paitsi glamourisen Johanna Tukiaisen! Illalla päätimme vaimojen kanssa koko konkkaronkka osallistua kaikkien koulujen penkkareiden jatkoille, koska emme osanneet päättää minne menisimme!
Kävimme ensin glamourisessa Amarillossa, jossa näimme paljon glamourisia ystäviämme. Tämän jälkeen kävimme Wingerissä yksillä harmitellen, ettei siellä tarjoilla ranskiksia yöllä. Puolen yön jälkeen sorruimme jonottamaan (noloa, olemme niin glamourisia, että meidän pitäisi aina päästä jonojen ohi) Kaarleen. Jono ei ollut pitkä, mutta portsarit olivat natseja. Järkyttävintä tässä kuitenkin oli se, että joku hädintuskin täysi-ikäinen minua hädin tuskin leukaan asti oleva pieni tsirbula alkoi haastamaan riitaa kanssani. Kielsin häntä etuilemasta meitä. Keskustelu kävi suunnilleen näin:
Tiia: "Joo meeppä takas tonne."
Tsiksi: "Mitä vittua sää mulle alat mitää sanomaan?"
Tiia: "No sitä vittua että et etuile mua."
Tsiksi: "No en vitussa etuile saatana et mun kanssa ala haastaa riitaa."
Tiia: "No mutta sää meet vitussa nyt takasi tonne taakse."
Tsiksi: (kattoo murhaavasti) "Saatana et oikiasti mulle ala."
(jäätävää tuijottelua)
Tiia: "Saatana älä ite ala ja meet nyt tuonne."
Lopputulos oli että tämä kyseinen teini siirtyi äkäisesti manaillen taakse ja en tajunnu muutamaan minuuttin että mun varpaat oli helvetin jäässä.
Sisällä tanssimme, löysimme tuttuja, joimme shotteja ja aiheutimme toisen kapakkatappelun. Joku jätkä jotaki pörräs mun takana, sit se alkoi jotai hämärää säätää ja minun rakas vaimoni Pinja päätti kokeilla, että jos tämän omassa kädessään olevaa tuoppia vähän tönäisee, niin mitä tapahtuu. Tämä kyseinen jätkä nakkasi tuoppinsa lattialle ja alkoi töniä Lauria ja väittää että Lauri heitti hänen tuoppinsa lattialle hänen omasta kädestään. Hoidimme tilanteen muistaakseni suhteellisen mallikkaasti. Tästä eteen päin en oikeastaan muista paljonkaan, saatika kotimatkasta tai oikeastaan mistään muustakaan. Kun aamulla heräsin, olin vielä humalassa ennen kuin eräs kyseinen vieroitusoire iski ja elämänlaatu heikkeni muun muassa kyvyttömyyteni oksentaa vuoksi.
Viikonlopun vietin Kokkolassa glamourisessa seurassa. Meitä oli kämpässä 6-8 henkilöä ja 4-5 tietokonetta. Suunnittelimme kisoja, pelasimme Uunoa ja Tuppia, katsoimme jääkiekkoa ja mäkihyppyä (paitsi minä, koska en pidä niistä ja en nähnyt kunnolla telkkaria, koska se oli niin kaukana), teimme ja söimme ruokaa, puhuimme suunnistuksesta ja harrastimme matematiikkaa. Aamulla vessansiivousvuorot ja loput ruuat jaettiin demokraattisesti Uunossa pärjäämisen perusteella.
Paluumatka oli jännittävä! Kyllä VR osaa taas hommansa. Kyytimme kämpästä Kokkolan asemalle tuli vähän myöhässä, joten meitä ahtautui neljä takapenkille pienen käsimatkatavaramäärän kanssa. Ehdimme asemalle juuri sopivasti hakemaan lippuja, ja junamaatilla ollessamme kuulemaan, että Lauran etelään lähtevä juna on lähdössä. Minä ja Eetu seisoimme veturin edessä, ettei juna lähtisi ilman Lauraa. Lauri seisoi vaunun ovella ja Mika juoksi Lauran tavaroiden kanssa. Hyvin ehti. Menimme sisälle odottamaan omaa junaamme, ja saman tien tuli kuulutus, että kyseinen juna on peruttu. Siinä sitten menimme vaihtamaan lippuja ja kyselemään seuraavaa junaa, joka oli joku special-pikajuna. Pelattiin Tuppia ootellessa.
Lauri ja Eetu meni monesti tuppeen, heh heh.
Tiia
Palataan aikakoneellamme torstaihin, penkkaripäivään ja suuren suuriin odotuksiin. Olin menossa Norssille katsomaan abigaalaa, koska muun muassa glamouriset ystäväni Lauri, Tuomo, Juhani ja Arttu villeinä siellä juhlivat. Päätin kuitenkin ottaa vaimot mukaan, joten ajoin autoa torstaina reittiä: Kaakkuri - Toppila - Kirkkokangas - Myllyoja - Lipasto - Syynimaa - Keskusta - Syynimaa - Toppila - Ylä-Haapalehto - Kaakkuri - Kuivasjärvi - Toppila. Jätkät olivat glamourisia mustissa hiuksissaan, rintakarvoissaan ja aurinkopuuterinaamoissaan. Rekoissa emme nähneet paljon tuttuja, paitsi glamourisen Johanna Tukiaisen! Illalla päätimme vaimojen kanssa koko konkkaronkka osallistua kaikkien koulujen penkkareiden jatkoille, koska emme osanneet päättää minne menisimme!
Kävimme ensin glamourisessa Amarillossa, jossa näimme paljon glamourisia ystäviämme. Tämän jälkeen kävimme Wingerissä yksillä harmitellen, ettei siellä tarjoilla ranskiksia yöllä. Puolen yön jälkeen sorruimme jonottamaan (noloa, olemme niin glamourisia, että meidän pitäisi aina päästä jonojen ohi) Kaarleen. Jono ei ollut pitkä, mutta portsarit olivat natseja. Järkyttävintä tässä kuitenkin oli se, että joku hädintuskin täysi-ikäinen minua hädin tuskin leukaan asti oleva pieni tsirbula alkoi haastamaan riitaa kanssani. Kielsin häntä etuilemasta meitä. Keskustelu kävi suunnilleen näin:
Tiia: "Joo meeppä takas tonne."
Tsiksi: "Mitä vittua sää mulle alat mitää sanomaan?"
Tiia: "No sitä vittua että et etuile mua."
Tsiksi: "No en vitussa etuile saatana et mun kanssa ala haastaa riitaa."
Tiia: "No mutta sää meet vitussa nyt takasi tonne taakse."
Tsiksi: (kattoo murhaavasti) "Saatana et oikiasti mulle ala."
(jäätävää tuijottelua)
Tiia: "Saatana älä ite ala ja meet nyt tuonne."
Lopputulos oli että tämä kyseinen teini siirtyi äkäisesti manaillen taakse ja en tajunnu muutamaan minuuttin että mun varpaat oli helvetin jäässä.
Sisällä tanssimme, löysimme tuttuja, joimme shotteja ja aiheutimme toisen kapakkatappelun. Joku jätkä jotaki pörräs mun takana, sit se alkoi jotai hämärää säätää ja minun rakas vaimoni Pinja päätti kokeilla, että jos tämän omassa kädessään olevaa tuoppia vähän tönäisee, niin mitä tapahtuu. Tämä kyseinen jätkä nakkasi tuoppinsa lattialle ja alkoi töniä Lauria ja väittää että Lauri heitti hänen tuoppinsa lattialle hänen omasta kädestään. Hoidimme tilanteen muistaakseni suhteellisen mallikkaasti. Tästä eteen päin en oikeastaan muista paljonkaan, saatika kotimatkasta tai oikeastaan mistään muustakaan. Kun aamulla heräsin, olin vielä humalassa ennen kuin eräs kyseinen vieroitusoire iski ja elämänlaatu heikkeni muun muassa kyvyttömyyteni oksentaa vuoksi.
Viikonlopun vietin Kokkolassa glamourisessa seurassa. Meitä oli kämpässä 6-8 henkilöä ja 4-5 tietokonetta. Suunnittelimme kisoja, pelasimme Uunoa ja Tuppia, katsoimme jääkiekkoa ja mäkihyppyä (paitsi minä, koska en pidä niistä ja en nähnyt kunnolla telkkaria, koska se oli niin kaukana), teimme ja söimme ruokaa, puhuimme suunnistuksesta ja harrastimme matematiikkaa. Aamulla vessansiivousvuorot ja loput ruuat jaettiin demokraattisesti Uunossa pärjäämisen perusteella.
Paluumatka oli jännittävä! Kyllä VR osaa taas hommansa. Kyytimme kämpästä Kokkolan asemalle tuli vähän myöhässä, joten meitä ahtautui neljä takapenkille pienen käsimatkatavaramäärän kanssa. Ehdimme asemalle juuri sopivasti hakemaan lippuja, ja junamaatilla ollessamme kuulemaan, että Lauran etelään lähtevä juna on lähdössä. Minä ja Eetu seisoimme veturin edessä, ettei juna lähtisi ilman Lauraa. Lauri seisoi vaunun ovella ja Mika juoksi Lauran tavaroiden kanssa. Hyvin ehti. Menimme sisälle odottamaan omaa junaamme, ja saman tien tuli kuulutus, että kyseinen juna on peruttu. Siinä sitten menimme vaihtamaan lippuja ja kyselemään seuraavaa junaa, joka oli joku special-pikajuna. Pelattiin Tuppia ootellessa.
Lauri ja Eetu meni monesti tuppeen, heh heh.
Tiia
maanantai 8. helmikuuta 2010
ALKOHOLIA, PANNUKAKKUA JA TISSIT
Glamour-elämässämme on taas tapahtunut paljon! Viime torstai oli tavallisuudesta poikkeava. Laskin yhteen yksi ja kaksi kun kuulin, että lähes kaikilla omilla vaimoillani oli menoa! Pinja oli menossa glamouriseen Oulun Onnelaan (todella epätavallista häneltä) hakemaan haalarimerkkiä, Laura oli lähdössä yksille (todella normaalia hänelle, mutta yleensä yksi on enemmän kuin kaksi ja niin edelleen) ja glamourinen Veera-vaimoni oli lähdössä VIP-ihmisten sekasaunailtaan! Aloitin siis mielettömän shown facebookissa ja heti kohta Yö-vaimoni ja Jake (tummat hiukset) lupautuivat tulemaan Toppilaan vetämään sivistyneet ja glamouriset perseet. Tästä vielä mainittakoon, että puoli yhdeksän aikaan torstai-iltana olin Yön kanssa kahdestaan kotona kännissä pelaamassa Kärsäpeliä, jossa etenkin Yöllä oli suuren suuria vaikeuksia, koska kärsä meni aivan sekaisin! Lopulta yhdistimme kärsämme ja näin tuli tasapeli ja olimme onnellisia.
Viikonlopun vietimme raittiisti ja sivistyneesti, kuten kuka tahansa epätasapainoinen perhe. Glamourinen Hanna-ystävämme (ruskeat hiukset) tuli viikonlopuksi kylään hienostuneesta kylästä Ilmajoelta! Kaikkihan me tiedämme, että Ilmajoella sijaitsee glamourinen Koskenkorvan tehdas, heh heh.
Lauantaina juhlimme koko päivän aamusta iltaan minun omia nimipäiviäni! Tämän (ja lähes vanhentuneen maitoni) kunniaksi leivoimme Hannan ja Pinjan kanssa pannukakun! Se oli hyvin jännittävää. Pinja myös omin käsin pesi meidän saunan ja hajotti rikkinäisen lampun suojan. Myös äitini toi mariannen suklaakakkua, koska pidän siitä kovasti. Lauri oli myös leiponut "suklaakakun" joka muistutti hyvin paljon kyllä räjähtänyttä taikinakasaa. Se oli silti kaunis ajatus ja glamourinen yllätys. Katsoimme illalla Sinkkuelämää lähes koko perhe koolla.
Haluan myös kertoa, että viime viikolla minua tervehti rapussa mies, joka meni sitten omilla avaimillaan Kanniaisen mummon asuntoon! Jännittävää.
Tänä aamuna kävin taas perinteisellä maanantaihiihtoretkellä sukulaisten kanssa. Opettelin asiantuntijan opastuksella luisteluhiihtotyylejä. Se oli hyvin jännittävää, ja tunsin myös oman itseni täysin ammattilaiseksi. Tässä voisin lainata erästä glamourisen kaunista blondia naista: "on ihanaa kun on paljon lunta". Toisaalta hän on puhunut samassa kappaleessa kiinnostavasta Raamattu-koulusta, joten epäilen myös vähän lumen ihanuutta. Itse asiassa en itse henkilökohtaisesti pidä ollenkaan lumesta ja talvesta, saatika hiihtämisestä! Minulla on vain koko ajan kylmä ja tykkään paljon mieluummin juosta. Olin kuitenkin tänään taas maailman paras hiihtäjä, koska tein sitä.
Lisäsin julkkisblogimme blogilistaan, tervetuloa uudet lukijat! :)
Tiia
Viikonlopun vietimme raittiisti ja sivistyneesti, kuten kuka tahansa epätasapainoinen perhe. Glamourinen Hanna-ystävämme (ruskeat hiukset) tuli viikonlopuksi kylään hienostuneesta kylästä Ilmajoelta! Kaikkihan me tiedämme, että Ilmajoella sijaitsee glamourinen Koskenkorvan tehdas, heh heh.
Lauantaina juhlimme koko päivän aamusta iltaan minun omia nimipäiviäni! Tämän (ja lähes vanhentuneen maitoni) kunniaksi leivoimme Hannan ja Pinjan kanssa pannukakun! Se oli hyvin jännittävää. Pinja myös omin käsin pesi meidän saunan ja hajotti rikkinäisen lampun suojan. Myös äitini toi mariannen suklaakakkua, koska pidän siitä kovasti. Lauri oli myös leiponut "suklaakakun" joka muistutti hyvin paljon kyllä räjähtänyttä taikinakasaa. Se oli silti kaunis ajatus ja glamourinen yllätys. Katsoimme illalla Sinkkuelämää lähes koko perhe koolla.
Haluan myös kertoa, että viime viikolla minua tervehti rapussa mies, joka meni sitten omilla avaimillaan Kanniaisen mummon asuntoon! Jännittävää.
Tänä aamuna kävin taas perinteisellä maanantaihiihtoretkellä sukulaisten kanssa. Opettelin asiantuntijan opastuksella luisteluhiihtotyylejä. Se oli hyvin jännittävää, ja tunsin myös oman itseni täysin ammattilaiseksi. Tässä voisin lainata erästä glamourisen kaunista blondia naista: "on ihanaa kun on paljon lunta". Toisaalta hän on puhunut samassa kappaleessa kiinnostavasta Raamattu-koulusta, joten epäilen myös vähän lumen ihanuutta. Itse asiassa en itse henkilökohtaisesti pidä ollenkaan lumesta ja talvesta, saatika hiihtämisestä! Minulla on vain koko ajan kylmä ja tykkään paljon mieluummin juosta. Olin kuitenkin tänään taas maailman paras hiihtäjä, koska tein sitä.
Lisäsin julkkisblogimme blogilistaan, tervetuloa uudet lukijat! :)
Tiia
torstai 4. helmikuuta 2010
MAKE ON OLEMASSA, TISSIT ON OLEMASSA
Yö tässä hei. Vietän juuri laatuaikaa Tiia-vaimon kanssa Toppilassa. Pitkästä aikaa niin kännissä, että on vaikeaa kirjoittaa. Pitkästä aikaa myös niin kännissä, että mokailin kärsäpelissä melko pahasti. Loppujen lopuksi teimme Tiian kanssa yhteisen suunnitelman ja yhdistimme kärsämme. Yksi kaikkien, ja kaikki yhden kärsän puolesta. Ja silleen.
Meillä on Jake kylässä täällä (glamourinen nuori mies, tummat hiukset). Tiia esittelee hänelle väristyskirjaa ja tarjoilee minulle kaljaa.
Olen juonut tänään kohta maggis-pullon. Olen myös maistellut hieman tsekkiläistä vanukasta ja tätä jääkylmää kaljaa, jonka Tiia minulle tarjoili.
Koulu tuntuu melko stressaavalta. Koko elämä on melko stressaavaa. Eilen glamourinen isäni sanoi minulle, että kannattais varata YTHS:n mielenterveysjuttu, kun olen koko ajan vittuuntunut. Tänään hän sanoi, että jos varaisin sen ajan nyt, pääsisin ehkä tilittämään syysmasennuksestani. Jonot on pitkät, vitun yhteiskunta. Alkoholi jees, yhteiskunta tyhmä. ja silleen. Mun mielenterveys kusee koko ajan.
Huomasin äsken, että en osaa puhua oikein. Kirjaimet jotenki vaihtaa paikkoja. On myös vaikeaa kirjoittaa, mutta onneksi tässä voi painaa tuota nappia, joka poistaa kirjaimia. Mikä helvetti sen nimi nyt onkaan.
Puhumme kirjoituksista. Jake kirjoittaa tänä keväänä. Itse kirjoitin viime keväänä. Mitähän teen ensi keväänä? Tai syksynä? Kesän aion viettää pussikaljan parissa.
Elämä on ihan hienoa, kun on kännissä. Muuten ahistaa.
Pusuja ja haleja,
Yö
Meillä on Jake kylässä täällä (glamourinen nuori mies, tummat hiukset). Tiia esittelee hänelle väristyskirjaa ja tarjoilee minulle kaljaa.
Olen juonut tänään kohta maggis-pullon. Olen myös maistellut hieman tsekkiläistä vanukasta ja tätä jääkylmää kaljaa, jonka Tiia minulle tarjoili.
Koulu tuntuu melko stressaavalta. Koko elämä on melko stressaavaa. Eilen glamourinen isäni sanoi minulle, että kannattais varata YTHS:n mielenterveysjuttu, kun olen koko ajan vittuuntunut. Tänään hän sanoi, että jos varaisin sen ajan nyt, pääsisin ehkä tilittämään syysmasennuksestani. Jonot on pitkät, vitun yhteiskunta. Alkoholi jees, yhteiskunta tyhmä. ja silleen. Mun mielenterveys kusee koko ajan.
Huomasin äsken, että en osaa puhua oikein. Kirjaimet jotenki vaihtaa paikkoja. On myös vaikeaa kirjoittaa, mutta onneksi tässä voi painaa tuota nappia, joka poistaa kirjaimia. Mikä helvetti sen nimi nyt onkaan.
Puhumme kirjoituksista. Jake kirjoittaa tänä keväänä. Itse kirjoitin viime keväänä. Mitähän teen ensi keväänä? Tai syksynä? Kesän aion viettää pussikaljan parissa.
Elämä on ihan hienoa, kun on kännissä. Muuten ahistaa.
Pusuja ja haleja,
Yö
tiistai 2. helmikuuta 2010
KIELTÄ, LUNTA JA TISSEJÄ!
Veera tässä hei. En ole taas kirjoittanut vähään aikaan koska elämäni on ollut liian täynnä kieltä esim suomen kieltä ja lehti juttuja. Olen joutunut opiskelemaan mm äänne ja muoto oppia mikä on aivan kamalaa !! :( Tein myös eilen kielen huollon tentin mistä sain ehkä pari opintopistettä mikä on tietysti ihan ok. Olen nykyään aika uupunut, olen totisesti huomannut etten enää jaksa samanlaista kielellistä tykitystä mitä tein 1-kymppisenä kun saatoin lukea monta kirjaa putkeen ja kirjoitin aivan vapaaehtoisesti myös todella pitkiä kouluaineita!!
Nautin nykyään todella paljon siitä, että voin vain heeboilla villasukat jalassa sen sijaan että esim kirjoittaisin ja lukisin joka yö. Yritänkin löytää uusia harrastuksia, joihin ei liittyisi kieltä, mutta se on vähän hankalaa. Urheillut olen aika paljon, varsinkin nyt kun myös glamourinen vaimoni Pinja (tummat hiukset) innostui aiheesta. Urheilu on kyllä terveyden kannalta hyvä ja urheillessa myös kiinteytyy kovasti kuten Henna Kurhiainen on sanonut!! Laura taas ehdotti että alkaisin urheilemaan, anteeksi ryyppäämään enemmän, mutta alkoholin nielemiseenkin tarvitsee kieltä joten en ole tästä ehdotuksesta aivan varma.
Tänään satoi tosi paljon lunta, olin kuolla kun pyöräilin Tuiran silloilla!! Oli hirveästi loskaa jäisen tien päällä ja paljon uria ja pyöräni yritti syöstä minut 6-kymppiä ajavien autojen joukkoon aivan jatkuvasti. Myös eilen melkein kuolin sillä leikkasin vahingossa leipäveitsellä sormeeni syvän viillon, kun yritin itse asiassa leikata kaalia. Kauniilla vaimollani Tiialla (vaaleat hiukset) oli onneksi muumilaastari, josta hän teki pätevän kiristyssiteen, niinpä pelastuin !! Ystävät ovat kyllä tärkeitä elämässä ja perhekin. Tänään sain Pinjalta miehen persettä kuvaavan laastarin, sillä muumilaastari oli irronnut, kun tiskasin. Minulla oli muuten tiskatessani hyvin "50's" olo sillä kesken tiskien Pinja tuli kotiin ja halasi minua takaapäin sekä suukotti poskelle ennen kuin meni tietokoneelle!! Aivan kuin olisin jonkinlainen ns. housewife. En kyllä oikein tiedä mitä ajattelen perinteisistä perherooleista, heh heh :)
Nyt taidan mennä sänkyyn koulutehtävien kanssa, sillä arvostan myös elämän teoreettista puolta suuresti vaikka aina ei siltä tunnukkaan!!
Suudelmia ja halauksia,
tuksuflow-Veera
Nautin nykyään todella paljon siitä, että voin vain heeboilla villasukat jalassa sen sijaan että esim kirjoittaisin ja lukisin joka yö. Yritänkin löytää uusia harrastuksia, joihin ei liittyisi kieltä, mutta se on vähän hankalaa. Urheillut olen aika paljon, varsinkin nyt kun myös glamourinen vaimoni Pinja (tummat hiukset) innostui aiheesta. Urheilu on kyllä terveyden kannalta hyvä ja urheillessa myös kiinteytyy kovasti kuten Henna Kurhiainen on sanonut!! Laura taas ehdotti että alkaisin urheilemaan, anteeksi ryyppäämään enemmän, mutta alkoholin nielemiseenkin tarvitsee kieltä joten en ole tästä ehdotuksesta aivan varma.
Tänään satoi tosi paljon lunta, olin kuolla kun pyöräilin Tuiran silloilla!! Oli hirveästi loskaa jäisen tien päällä ja paljon uria ja pyöräni yritti syöstä minut 6-kymppiä ajavien autojen joukkoon aivan jatkuvasti. Myös eilen melkein kuolin sillä leikkasin vahingossa leipäveitsellä sormeeni syvän viillon, kun yritin itse asiassa leikata kaalia. Kauniilla vaimollani Tiialla (vaaleat hiukset) oli onneksi muumilaastari, josta hän teki pätevän kiristyssiteen, niinpä pelastuin !! Ystävät ovat kyllä tärkeitä elämässä ja perhekin. Tänään sain Pinjalta miehen persettä kuvaavan laastarin, sillä muumilaastari oli irronnut, kun tiskasin. Minulla oli muuten tiskatessani hyvin "50's" olo sillä kesken tiskien Pinja tuli kotiin ja halasi minua takaapäin sekä suukotti poskelle ennen kuin meni tietokoneelle!! Aivan kuin olisin jonkinlainen ns. housewife. En kyllä oikein tiedä mitä ajattelen perinteisistä perherooleista, heh heh :)
Nyt taidan mennä sänkyyn koulutehtävien kanssa, sillä arvostan myös elämän teoreettista puolta suuresti vaikka aina ei siltä tunnukkaan!!
Suudelmia ja halauksia,
tuksuflow-Veera
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
666-ELÄMÄ, OSTOSTEEVEE JA TISSIT
Vaikka kotona Toppilassa on vietetty paljon glamour-elämää, välillä on alamäkiä meillä kaikilla. Olemme viettäneet 666-elämää. En tiedä mistä se alun perin lähti ensin liikkeelle, mutta olemme kaikki jollain tasolla syvällä suossa. En ala nyt vääristelemään omin sanoin muiden tunnetiloista, mutta minulle on hyvää vauhtia syntymässä jokatalvinen ahdistus. En käytä sanaa masennus, koska minua inhottaa kun sitä väärinkäytetään niin paljon ja minulla tulee siitä mieleen pitkäaikaisempi sairaus, ja minulla tämä ahdistus koskee vain noin neljäsosaa elämästäni, eli talvea.
Yleensä tämä vaivaa minua vain psyykkisesti; olen stressaantunut, itkeskelevä, pahalla tuulella (ikuinen PMS), väsynyt ja en kiinnostu mistään. Nyt tähän liittyy kuitenkin pitkäaikaista flunssaa ja heikottamista, väsymystä, ylenpalttista nukkumista (noin 14h/vuorokausi), motivaation puutetta ja kauheita raivostumiskohtauksia, sekä juopottelua. Olin koko syksyn terveenä. Juuri silloin kun paremmat ihmiset hakivat kauhuissaan sikainfluenssaan (jota uusi missimme Viivi Pumpanen luuli ydinpommiksi) rokotetta pitkissä rokotejonoissa, koska pelkäsivät menettävänsä työpaikkansa, läheisensä, mielenterveytensä ja kuolevansa ja koska olivat jo sairaana. Nyt olen kuitenkin ollut kipeänä noin joka toinen viikko, ja yrittänyt taas urheilla terveellä viikolla. Myös vaimoni ovat alkaneet urheilemaan, mikä on erittäin hienoa. On mukavaa saada Ouluhallille seuraa mittarimato- ja muihin leikkeihin.
Tein kännikaverivieraspäiväkirjaan pienen listan (noin 150 kohtaa) elämän 666-asioista. Listassa olivat muun muassa: ketsuppi, Svea-pipot, hämähäkit, jäätiköt, miehet, naiset, mummot, vanukkaat, se että kun haluaa laskea pulkalla niin pitää ensin kävellä mäen päälle, autokoulu, yläaste, Lauri Tähkä & Elonkerjuu, Salkkarit, se että jääkaappi ei täyty itestään, parisuhteutuneet ihmiset, se ettei Hunksit oo hyvännäköisiä, liettualaiset -93 mallit IRC-Galleriassa, vesimeloni ja liian uskonnolliset ihmiset.
Olen viettänyt apaattisia kotiaamupäiviä katsellen laajakuvakotiteatteristamme muun muassa venäläisiä draamakomediasarjoja ja ostosteeveetä. Tänään nukahdin ostosteeveen aikaan, kun sama imurimainos alkoi kolmatta kertaa. En väitä että mainos olisi huono, päin vastoin siivousmainoksissa on sitä jotain, mutta ne kestävät aika pitkään ja olen koko ajan hyvin väsynyt. Sitä paitsi Veeran imuriin verrattuna haluaisin mennä naimisiin tämän kyseisen imuriyksilön kanssa. Naimisiinmenosta tuli mieleeni eräs typerä teeveeohjelma, jota katsoin tänään. Siinä oli kaksi pariskuntaa, jotka suunnittelivat toistensa häät toisten vihjeiden perusteella. Kaikki naiset itkivät vuorotellen omalla vuorollaan nähdessään hääpukunsa, joista eivät pitäneet. En ikinä antaisi kenenkään muun valita minun hääpukua omasta puolestani!
Ruokavaliostani on myös kehittymässä turhan yksipuolinen. Käytännössä elän poretableteilla. Tai no, syön kyllä myös C-vitamiinitabletteja ja rautakapseleita. Välillä myös esim karkkia, suklaata, pitsaa, nuudeleita ja sipsejä. Veera myös epäili että saan 90% energiastani alkoholista. Haluaisin oppia pitämään ruuanlaitosta niin en aina olisi niin nälissäni. Oletteko muuten miettineet kuinka panna-verbiä käytetään usein laittaa-verbin sijasta? Voi panna oven kiinni, panna kennät jalkaan, laittaa auton roikkaan, entä ruuan laitto...? Entä tiesittekö lapsena miksi auto laitetaan roikkaan? Minulla ainakin oli varma tieto siitä: ettei auto karkaa! Koiratkin köytetään narun päähän.
Minulla on kyllä nyt taas niin sekava ja olo että taidan lopettaa tarinoinnin heti lyhyeen etten puhu itseäni omaan pussiin.
Tiia
Yleensä tämä vaivaa minua vain psyykkisesti; olen stressaantunut, itkeskelevä, pahalla tuulella (ikuinen PMS), väsynyt ja en kiinnostu mistään. Nyt tähän liittyy kuitenkin pitkäaikaista flunssaa ja heikottamista, väsymystä, ylenpalttista nukkumista (noin 14h/vuorokausi), motivaation puutetta ja kauheita raivostumiskohtauksia, sekä juopottelua. Olin koko syksyn terveenä. Juuri silloin kun paremmat ihmiset hakivat kauhuissaan sikainfluenssaan (jota uusi missimme Viivi Pumpanen luuli ydinpommiksi) rokotetta pitkissä rokotejonoissa, koska pelkäsivät menettävänsä työpaikkansa, läheisensä, mielenterveytensä ja kuolevansa ja koska olivat jo sairaana. Nyt olen kuitenkin ollut kipeänä noin joka toinen viikko, ja yrittänyt taas urheilla terveellä viikolla. Myös vaimoni ovat alkaneet urheilemaan, mikä on erittäin hienoa. On mukavaa saada Ouluhallille seuraa mittarimato- ja muihin leikkeihin.
Tein kännikaverivieraspäiväkirjaan pienen listan (noin 150 kohtaa) elämän 666-asioista. Listassa olivat muun muassa: ketsuppi, Svea-pipot, hämähäkit, jäätiköt, miehet, naiset, mummot, vanukkaat, se että kun haluaa laskea pulkalla niin pitää ensin kävellä mäen päälle, autokoulu, yläaste, Lauri Tähkä & Elonkerjuu, Salkkarit, se että jääkaappi ei täyty itestään, parisuhteutuneet ihmiset, se ettei Hunksit oo hyvännäköisiä, liettualaiset -93 mallit IRC-Galleriassa, vesimeloni ja liian uskonnolliset ihmiset.
Olen viettänyt apaattisia kotiaamupäiviä katsellen laajakuvakotiteatteristamme muun muassa venäläisiä draamakomediasarjoja ja ostosteeveetä. Tänään nukahdin ostosteeveen aikaan, kun sama imurimainos alkoi kolmatta kertaa. En väitä että mainos olisi huono, päin vastoin siivousmainoksissa on sitä jotain, mutta ne kestävät aika pitkään ja olen koko ajan hyvin väsynyt. Sitä paitsi Veeran imuriin verrattuna haluaisin mennä naimisiin tämän kyseisen imuriyksilön kanssa. Naimisiinmenosta tuli mieleeni eräs typerä teeveeohjelma, jota katsoin tänään. Siinä oli kaksi pariskuntaa, jotka suunnittelivat toistensa häät toisten vihjeiden perusteella. Kaikki naiset itkivät vuorotellen omalla vuorollaan nähdessään hääpukunsa, joista eivät pitäneet. En ikinä antaisi kenenkään muun valita minun hääpukua omasta puolestani!
Ruokavaliostani on myös kehittymässä turhan yksipuolinen. Käytännössä elän poretableteilla. Tai no, syön kyllä myös C-vitamiinitabletteja ja rautakapseleita. Välillä myös esim karkkia, suklaata, pitsaa, nuudeleita ja sipsejä. Veera myös epäili että saan 90% energiastani alkoholista. Haluaisin oppia pitämään ruuanlaitosta niin en aina olisi niin nälissäni. Oletteko muuten miettineet kuinka panna-verbiä käytetään usein laittaa-verbin sijasta? Voi panna oven kiinni, panna kennät jalkaan, laittaa auton roikkaan, entä ruuan laitto...? Entä tiesittekö lapsena miksi auto laitetaan roikkaan? Minulla ainakin oli varma tieto siitä: ettei auto karkaa! Koiratkin köytetään narun päähän.
Minulla on kyllä nyt taas niin sekava ja olo että taidan lopettaa tarinoinnin heti lyhyeen etten puhu itseäni omaan pussiin.
Tiia
lauantai 16. tammikuuta 2010
GLAMOURELÄMÄÄ JA TISSIT
Kuten glamouriseen elämäämme kuuluu, perjantai-iltaa vietettiin taas elitistisesti ja tyylikkäästi. En tarkoita että minä ja ystäväni olisimme parempia ihmisiä kuin muut, mutta meidän elämämme nyt vain sattuu olemaan täynnä glamouria ja yllätyksiä. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, koska Jumala on luonut meidät ja olen viime aikoina lukenut Pinjan kanssa Raamattua niin tiedämme sen hyvin. Raamatussa neuvotaan esimerkiksi ettei portaita saa rakentaa alttarille. Raamatussa muutenkin on todella mielenkiintoisia tarinoita, suosittelen siihen syventymistä oman henkilökohtaisen kokemuksen kautta.
Koska glamourisen miehekäs Pinja-vaimoni ja kaunis ja ihana Veera-vaimoni viettävät alkoholitonta ja rauhallista elämää, lähdin tällä kertaa Yö-elämään ilman heitä. He olivat ihanien Yö-vaimoni ja Laura-vaimoni kanssa urheilemassa yhdessä, kun minä ja Lauri menimme ystävättäremme Ingan (tummat hiukset) tyylikkäisiin juhliin.
Nämä kyseiset glamour-juhlat olivat hieman erilaiset kuin ne, joissa yleensä käyn. Varsinkin ne olivat hyvin paljon erilaiset kuin juhlat, joita itse järjestän. Tämä johtui mahdollisesti siitä, että tämä kyseinen juhlapaikka oli täynnä alaikäisia ammattikoululaisia. En tarkoita että ammattikoulussa olisi jotain pahaa, mutta kyllähän kuka tahansa omilla aivoilla ajatteleva ja omilla silmillä katsova tajuaa, että kyllä ammattikoululaiset ovat erilaisia kuin lukiolaiset. En tietenkään halua yleistää mitään, mutta näin yleisesti ottaen. Ja minä taisin olla paikan vanhin. Minusta sekin oli merkillistä, koska yleensä olen tottunut siihen, että olen nuorimmasta päästä, koska minun syntymäpäiväni on marraskuussa. No, juhlat olivat ihan kivat, varsinkin sen jälkeen kun Lauri kävi hakemassa Lidlistä lisää juotavaa. Tutustuimme muun muassa Ylikiiminkiläisiin Taivalkoskella opiskeleviin pojankolleihin ja oikeaan saamelaiseen Green Dayn laulajan näköiseen henkilöön.
Oikeastaan menimme juhliin alun perin siksi, että Laurin glamourinen Veera-serkku (sama glamourinen nimi kuin ihanalla vaimollani!) täytti 18 vuotta. Tämän johdosta siirryimme myös tyylikkäästi limusiinilla (tai vastaavan amisauton takapenkillä) Heinäpäästä keskustaan suoraan erään paikallisen glamourisen yökerhon eteen. Portsari tarkisti mustakantisesta kirjasta nimemme ja pääsimme jonon (jossa oli tähän aikaan ainakin viisi henkilöä, huoh) ohi, ilmaiseksi ja saimme vielä glamouriset rannekorut, joilla sai juomat puoleen hintaan. Saimme myös pullollisen skumppaa ja glamouriset lasit. Illan aikana pääsimme myös käymään VIP-tiloissa kolmannessa kerroksessa. Näimme paljon glamourisia julkkisystäviämme ja vietimme ikimuistoisen illan. Kotiin pääsimme glamourisen ystävättäremme Heidin (tummat hiukset) kyydillä. Hän oli juuri saanut kortin mutta ajoi aivan hyvin!
Tiia
Koska glamourisen miehekäs Pinja-vaimoni ja kaunis ja ihana Veera-vaimoni viettävät alkoholitonta ja rauhallista elämää, lähdin tällä kertaa Yö-elämään ilman heitä. He olivat ihanien Yö-vaimoni ja Laura-vaimoni kanssa urheilemassa yhdessä, kun minä ja Lauri menimme ystävättäremme Ingan (tummat hiukset) tyylikkäisiin juhliin.
Nämä kyseiset glamour-juhlat olivat hieman erilaiset kuin ne, joissa yleensä käyn. Varsinkin ne olivat hyvin paljon erilaiset kuin juhlat, joita itse järjestän. Tämä johtui mahdollisesti siitä, että tämä kyseinen juhlapaikka oli täynnä alaikäisia ammattikoululaisia. En tarkoita että ammattikoulussa olisi jotain pahaa, mutta kyllähän kuka tahansa omilla aivoilla ajatteleva ja omilla silmillä katsova tajuaa, että kyllä ammattikoululaiset ovat erilaisia kuin lukiolaiset. En tietenkään halua yleistää mitään, mutta näin yleisesti ottaen. Ja minä taisin olla paikan vanhin. Minusta sekin oli merkillistä, koska yleensä olen tottunut siihen, että olen nuorimmasta päästä, koska minun syntymäpäiväni on marraskuussa. No, juhlat olivat ihan kivat, varsinkin sen jälkeen kun Lauri kävi hakemassa Lidlistä lisää juotavaa. Tutustuimme muun muassa Ylikiiminkiläisiin Taivalkoskella opiskeleviin pojankolleihin ja oikeaan saamelaiseen Green Dayn laulajan näköiseen henkilöön.
Oikeastaan menimme juhliin alun perin siksi, että Laurin glamourinen Veera-serkku (sama glamourinen nimi kuin ihanalla vaimollani!) täytti 18 vuotta. Tämän johdosta siirryimme myös tyylikkäästi limusiinilla (tai vastaavan amisauton takapenkillä) Heinäpäästä keskustaan suoraan erään paikallisen glamourisen yökerhon eteen. Portsari tarkisti mustakantisesta kirjasta nimemme ja pääsimme jonon (jossa oli tähän aikaan ainakin viisi henkilöä, huoh) ohi, ilmaiseksi ja saimme vielä glamouriset rannekorut, joilla sai juomat puoleen hintaan. Saimme myös pullollisen skumppaa ja glamouriset lasit. Illan aikana pääsimme myös käymään VIP-tiloissa kolmannessa kerroksessa. Näimme paljon glamourisia julkkisystäviämme ja vietimme ikimuistoisen illan. Kotiin pääsimme glamourisen ystävättäremme Heidin (tummat hiukset) kyydillä. Hän oli juuri saanut kortin mutta ajoi aivan hyvin!
Tiia
tiistai 12. tammikuuta 2010
KULTTUURIA, NAAPUREITA JA TISSIT
Olimme eilen hyvin kultturelleja, koska katsoimme kolmea dokumenttia. Ensimmäinen kertoi kolmesta pariskunnasta: 16-vuotiaasta tytöstä joka oli raskaana 18-vuotiaalle pojalle, 17-vuotiaasta tytöstä joka odotti 48-vuotiaalle miehelle lasta (mies oli aikaisemmin istunut linnassa 8 kuukautta tämän tytön kidnappauksesta, he olivat kovin rakastuneita) sekä 40-vuotiaasta naisesta jolla oli lapsi 20-vuotiaan pojan kanssa. Tämänjälkeisessä dokumentissa perehdyttiin lihavien (noin 150 kiloisten) naisten synnyttämiseen ja raskausaikaan ja noin 7 kiloisina syntyneisiin lapsiin. Lopuksi yritin vielä kiinnostua dokumentista, joka käsitteli seksiaddiktia ruotsalaista miestennielijänaista, mutta se oli aika tylsä.
Samaan aikaan kun minä, Veera ja Lauri vietimme kyseistä rauhallista ja kehittävää koti-iltaa, Pinja-vaimo ja Laura-vaimo olivat kaupungilla humputtelemassa. Mestan eurot palaavat keskiviikoiksi ja torstaiksi! Tämä on todella iloinen uutinen opiskelijoiden ja työttömien rahabudjetille. Se ei ole kuitenkaan hyvä opiskelijoiden ja työttömien maksoille ja läksyille ja värityskirjojen värittelyille.
Olen ehkä tulossa kipeäksi. En kuitenkaan myönnä sitä vielä, koska on tylsää olla kipeä. Varsinkin kun on työtön ja värityskirjan parhaimmat kuvat on jo väritetty. Olen itse asiassa miettinyt, että hakisin töitä. En ehkä kuitenkaan hae, koska sitten minulla ei välttämättä olisi talvilomaa viikolla 10, enkä pääsisi Leville ryyp- lumilautailemaan ja hiihtämään. Olen myös suunnitellut glamourisen ystävättäreni Ellin (vaaleat hiukset) kanssa matkaa jonnekin lämpimään ja eksoottiseen ja hienostuneeseen paikkaan kun hänellä alkaa kesäloma maaliskuun lopussa.
Istun taas Veeran koneella, koska omani ei tykkää naapurin netistä ja mummosta. Mutta se on aivan oikeutettua ehkä, koska lainasin Veeralle poikaystävääni. Kaikki on vaimojen kesken yhteistä.
Minulla on ruokaa jääkaapissa. Alkoholia vain hyvin vähän. Se on merkillistä, koska yleensä jääkaappimme näyttää siltä, että täällä asuisi noin 5 miespuolista yliopisto-opiskelijaa (mahdollisesti koneteekkareita). Tai niinkuin Veera-vaimoni naispuoliset sukulaiset ajattelevat: "täällä vietetään railakaista opiskelijaelämää".
Naapurimme ovat niin kamalia (alakerran lapsi itkee usein keskellä päivää, mummot kyyläävät, jurot miehet eivät tervehdi, söpö salibandymailatyttö ei näyttäydy juuri koskaan), että olemme katselleet sopivia vuokra-asuntoja netistä, jos muuttaisimme huhtikuun alussa. Koskelantie 54:ssä oli sopiva ehdokas. Voisimme käydä katsomassa sitä.
Tiia
Samaan aikaan kun minä, Veera ja Lauri vietimme kyseistä rauhallista ja kehittävää koti-iltaa, Pinja-vaimo ja Laura-vaimo olivat kaupungilla humputtelemassa. Mestan eurot palaavat keskiviikoiksi ja torstaiksi! Tämä on todella iloinen uutinen opiskelijoiden ja työttömien rahabudjetille. Se ei ole kuitenkaan hyvä opiskelijoiden ja työttömien maksoille ja läksyille ja värityskirjojen värittelyille.
Olen ehkä tulossa kipeäksi. En kuitenkaan myönnä sitä vielä, koska on tylsää olla kipeä. Varsinkin kun on työtön ja värityskirjan parhaimmat kuvat on jo väritetty. Olen itse asiassa miettinyt, että hakisin töitä. En ehkä kuitenkaan hae, koska sitten minulla ei välttämättä olisi talvilomaa viikolla 10, enkä pääsisi Leville ryyp- lumilautailemaan ja hiihtämään. Olen myös suunnitellut glamourisen ystävättäreni Ellin (vaaleat hiukset) kanssa matkaa jonnekin lämpimään ja eksoottiseen ja hienostuneeseen paikkaan kun hänellä alkaa kesäloma maaliskuun lopussa.
Istun taas Veeran koneella, koska omani ei tykkää naapurin netistä ja mummosta. Mutta se on aivan oikeutettua ehkä, koska lainasin Veeralle poikaystävääni. Kaikki on vaimojen kesken yhteistä.
Minulla on ruokaa jääkaapissa. Alkoholia vain hyvin vähän. Se on merkillistä, koska yleensä jääkaappimme näyttää siltä, että täällä asuisi noin 5 miespuolista yliopisto-opiskelijaa (mahdollisesti koneteekkareita). Tai niinkuin Veera-vaimoni naispuoliset sukulaiset ajattelevat: "täällä vietetään railakaista opiskelijaelämää".
Naapurimme ovat niin kamalia (alakerran lapsi itkee usein keskellä päivää, mummot kyyläävät, jurot miehet eivät tervehdi, söpö salibandymailatyttö ei näyttäydy juuri koskaan), että olemme katselleet sopivia vuokra-asuntoja netistä, jos muuttaisimme huhtikuun alussa. Koskelantie 54:ssä oli sopiva ehdokas. Voisimme käydä katsomassa sitä.
Tiia
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Heräsin tuoreen vaimoni vierestä ja aurinko melkein paistaa!
Blogin päivittäminen on tosiaan viime aikoina kärsinyt, uskon sen johtuvan kaamoksesta. Pimeällä suomalaisten on vaikea tehdä mitään, koska masentaa. Tämän olemme todenneet myös Koskelantiellä. Meidän tekee mieli nukkua ja toisinaan käyttää alkoholia humalahakuisesti (yleensä ottaen, itse olen absolutisti). Mummot ovat kuitenkin saaneet olla rauhassa, sillä olemme nyttemmin nukkuneet kotona ja ryypänneet baareissa, emme toisinpäin.
Pimeässä ja kylmässä ihmisen ikävä toisen luo on myös suurimmillaan. Tämäkin ilmenee meillä hienosti: Tiia ja Lauri eivät jaksaneet lähteä eilen baariin, koska katsoivat suomalaista komediaa, Lauralla taas on jokin satumainen säätö. Itse heräsin juuri tuoreen vaimoni Pinjan vierestä. <3 Myös Yö on ollut paljon enemmän kiinni elämässä, hän kävi Yö-kylässä eilen ja olen vieraillut Kastellissakin hänen sairasvuoteellaan ja -tietokoneellaan nyt pari kertaa! Ihmisen ikävää toisaalle aiomme tyydyttää Yön kanssa lähtemällä kahden kuukauden päästä Berliiniin, mistä olemme varsin innoissamme. Pidämme matkalla mahdollisesti erilaisia teemapäiviä, esim. lapsipäivä, juutalaispäivä, homopäivä, muuripäivä, seksipäivä. Joka päivä on luonnollisesti kiva päivä, kuvauspäivä ja kaljapäivä.
Mutta palataksemme säähän. Tällä hetkellä, 10.1.2010 k LO 12:15 ulkona näkyy hitusia sinistä taivasta, valoa on melkein yhtä paljon kuin Yön kirkasvalolampussa ja PAKKASTA ON ENÄÄ VAIN 3,5 ASTETTA!!!! Tämä on superduperhienoa, sillä yliopisto alkaa huomenna, ja joutunen kävelemään. Erittäin glamourinen ystäväni Jenny joutui perjantaina -31 asteessa turvautumaan bussiin päästäkseen kouluun, hän ei sitä paitsi ole mikään nynny!
Toissapäivänä oli perjantai, joten vaimoni lähtivät baariin (itse menin Kirkkokankaalle mummini luokse). Tosin Yö ei lähtenyt, koska tekee yhä kuolemaa, eikä myöskään Pinja, joka teki kirjastotätitehtäviä. Tiia, Lauri, Laura ja Sampo sen sijaan lähtivät. Heillä oli ilmeisesti hauskaa, kunnes Laura meni hukkaan tuntikausiksi. Häntä etsittiin keskellä yötä joka paikasta monta tuntia. Pakkasta oli noin 25 astetta ja yö (vrk-aika) pimeä, joten se ei varmasti ollut hauskaa. Lopulta selvisi, että ex-vaimo oli päätynyt ilmeisesti bussin kuljettamana pikkuveljensä sohvalle nukkumaan ja oli onnellisesti siis elossa. En ihan tiedä yksityiskohtia. Voi juku joka tapauksessa!
Tämän jälkeen ei ole ihmekään, että minä ja Pinja saimme lähteä eilen baariin kolmisin Sampon kanssa, joka toimi kuskina. Tiia ja Lauri olivat liian väsyneitä ja Lauralla oli liian paha morkkis. Viihdyimme pari tuntia St. Michaelissa ystäväni Juhan seurassa, minkä jälkeen tulimme Sampon kyydissä kotiin juomaan kaljaa (Pinja yhden), syömään tortilloja, dataamaan ja muutenkin viettämään laatuaikaa. Pinja on jo varsin hyvin integroitunut Toppilaan, hän sanoi yöllä tykkäävänsä kovasti esim meidän lämpövoimalasta!
Olen keksinyt uuden tavan viettää laatuaikaa Maken kanssa. Koneeni on Maken häkin vieressä ja istun siinä dataamassa. Häkin kaltereiden väleistä Make voi sitten kurkistella, mitä äiti milloinkin tekee eli syö. Eilen syötin hänelle palan omenaa omasta omenastani. Herkkiä nämä lapsuusajat.
Myös oma pikkuveljeni Arvi 6 v. ja Pinjan oma pikkuveli Aato 2 v. tykkäävät Makesta aivan järkyttävästi! Arvi sanoo Makea läskipalleroksi, Aato taas amtteriksi. Molemmat vonkaavat jatkuvasti, että pääsisivät taas katsomaan Makea tänne. Tiian pikkusisko Sonja (kohta 16 v., voi sentään) ei vonkaa, mutta tulee varmaankin huolehtimaan Makesta, jos se elää kauemmin kuin meidän kommuuni. Hienoja sisaruksia meillä.
Pimeässä ja kylmässä ihmisen ikävä toisen luo on myös suurimmillaan. Tämäkin ilmenee meillä hienosti: Tiia ja Lauri eivät jaksaneet lähteä eilen baariin, koska katsoivat suomalaista komediaa, Lauralla taas on jokin satumainen säätö. Itse heräsin juuri tuoreen vaimoni Pinjan vierestä. <3 Myös Yö on ollut paljon enemmän kiinni elämässä, hän kävi Yö-kylässä eilen ja olen vieraillut Kastellissakin hänen sairasvuoteellaan ja -tietokoneellaan nyt pari kertaa! Ihmisen ikävää toisaalle aiomme tyydyttää Yön kanssa lähtemällä kahden kuukauden päästä Berliiniin, mistä olemme varsin innoissamme. Pidämme matkalla mahdollisesti erilaisia teemapäiviä, esim. lapsipäivä, juutalaispäivä, homopäivä, muuripäivä, seksipäivä. Joka päivä on luonnollisesti kiva päivä, kuvauspäivä ja kaljapäivä.
Mutta palataksemme säähän. Tällä hetkellä, 10.1.2010 k LO 12:15 ulkona näkyy hitusia sinistä taivasta, valoa on melkein yhtä paljon kuin Yön kirkasvalolampussa ja PAKKASTA ON ENÄÄ VAIN 3,5 ASTETTA!!!! Tämä on superduperhienoa, sillä yliopisto alkaa huomenna, ja joutunen kävelemään. Erittäin glamourinen ystäväni Jenny joutui perjantaina -31 asteessa turvautumaan bussiin päästäkseen kouluun, hän ei sitä paitsi ole mikään nynny!
Toissapäivänä oli perjantai, joten vaimoni lähtivät baariin (itse menin Kirkkokankaalle mummini luokse). Tosin Yö ei lähtenyt, koska tekee yhä kuolemaa, eikä myöskään Pinja, joka teki kirjastotätitehtäviä. Tiia, Lauri, Laura ja Sampo sen sijaan lähtivät. Heillä oli ilmeisesti hauskaa, kunnes Laura meni hukkaan tuntikausiksi. Häntä etsittiin keskellä yötä joka paikasta monta tuntia. Pakkasta oli noin 25 astetta ja yö (vrk-aika) pimeä, joten se ei varmasti ollut hauskaa. Lopulta selvisi, että ex-vaimo oli päätynyt ilmeisesti bussin kuljettamana pikkuveljensä sohvalle nukkumaan ja oli onnellisesti siis elossa. En ihan tiedä yksityiskohtia. Voi juku joka tapauksessa!
Tämän jälkeen ei ole ihmekään, että minä ja Pinja saimme lähteä eilen baariin kolmisin Sampon kanssa, joka toimi kuskina. Tiia ja Lauri olivat liian väsyneitä ja Lauralla oli liian paha morkkis. Viihdyimme pari tuntia St. Michaelissa ystäväni Juhan seurassa, minkä jälkeen tulimme Sampon kyydissä kotiin juomaan kaljaa (Pinja yhden), syömään tortilloja, dataamaan ja muutenkin viettämään laatuaikaa. Pinja on jo varsin hyvin integroitunut Toppilaan, hän sanoi yöllä tykkäävänsä kovasti esim meidän lämpövoimalasta!
Olen keksinyt uuden tavan viettää laatuaikaa Maken kanssa. Koneeni on Maken häkin vieressä ja istun siinä dataamassa. Häkin kaltereiden väleistä Make voi sitten kurkistella, mitä äiti milloinkin tekee eli syö. Eilen syötin hänelle palan omenaa omasta omenastani. Herkkiä nämä lapsuusajat.
Myös oma pikkuveljeni Arvi 6 v. ja Pinjan oma pikkuveli Aato 2 v. tykkäävät Makesta aivan järkyttävästi! Arvi sanoo Makea läskipalleroksi, Aato taas amtteriksi. Molemmat vonkaavat jatkuvasti, että pääsisivät taas katsomaan Makea tänne. Tiian pikkusisko Sonja (kohta 16 v., voi sentään) ei vonkaa, mutta tulee varmaankin huolehtimaan Makesta, jos se elää kauemmin kuin meidän kommuuni. Hienoja sisaruksia meillä.
torstai 7. tammikuuta 2010
UUSI VUOSI, UUDET KUJEET (JA TISSIT)
Kappas vain, glamourinen elämämme on niin glamourista ettei kukaan ehdi ikinä koskaan (varsinkaan Koskelantiellä) istumaan tietokoneensa ääressä ja näin ollen kirjoittaa elämästämme. Onneksi nämä pohjoisen arktiset olosuhteet (-30 astetta) suovat nyt sen, että en ole esimerkiksi hiihtämässä tai lenkillä, vaan voin hetkeksi istahtaa aivan rauhassa alas ja miettiä, mitä sitä on viime aikoina tullut tehtyä. Kerran meinasin jo lähteä hiihtämään, mutta tulin sitten järkiini. Illalla lähden mummojumppaan. Luulen, että pingviinitkin kuolevat kylmyyteen.
Olemme tehneet jokaiselle vaimolle oman kännipäiväkirjan keittiömme seinälle. Minun ja Veeran päiväkirjat ovat sellaisia, että jos olemme käyttäneet alkoholia, laitamme päivän kohdalle kauttaviivan (/) ja jos olemme juoneet humalahakuisesti (tai olemme muuten vain olleet humalassa), laitamme rastin (x). Laura merkitsee jokaisen päivän kohdalle annosten määrän (3, 4, 15..) ja Pinja laittaa rastin ruutuun jos on ollut joku päivä käyttämättä alkoholia.
Vuoden vaiheessa on siis tapahtunut virallinen vaimojen vaihto. Laura-vaimo on nyt virallisesti muuttanut Helsinkiin asumaan avopuolisonsa Henrin luokse. Käytännössä hän majailee vielä Koskelantiellä, koska hänellä on autokoulu kesken ja hän muuten vain rakastaa meitä kovasti. Pinja-vaimo on muuttanut Lauran huoneeseen. Meillä on nykyään leivänpaahdin ja kaksi mikroa, ei stereoita ja vähemmän tuoppeja. Meillä on myös köysi.
Yö-vaimo on ollut hyvin pitkään hyvin kipeä. Häntä ei tämän vuoksi ole juurikaan näkynyt. Hänellä on keuhkokuume. Kun hän paranee, hänkin tekee kännipäiväkirjan keittiön seinälle. Valtteri oli meillä muutaman päivän kylässä. Veimme hänet baariin maanantaina. Pidin Veera-vaimoni hiuksia kun hän oksensi Mestan vessassa. Voi juku.
Myös Venla on käynyt Suomessa. Hänen matkansa Lontoosta Tampereelle RyanAir-lentoyhtiöllä sujui hienosti. Koska Lontoossa oli satanut vähän lunta, kaikki oli mennyt aivan sekaisin. Lento oli viisi tuntia myöhässä ja kone oli laskeutunut Helsinkiin! Toivottavasti matka takaisin on sujunut vähintään yhtä upeasti.
Make sai joululahjaksi banaaniasian. Hän sai muutenkin paljon lahjoja, hän oli ollut erityisen kiltti. Make voi hyvin, ja melkein joka päivä muistamme, että hän on olemassa.
Tiia
Olemme tehneet jokaiselle vaimolle oman kännipäiväkirjan keittiömme seinälle. Minun ja Veeran päiväkirjat ovat sellaisia, että jos olemme käyttäneet alkoholia, laitamme päivän kohdalle kauttaviivan (/) ja jos olemme juoneet humalahakuisesti (tai olemme muuten vain olleet humalassa), laitamme rastin (x). Laura merkitsee jokaisen päivän kohdalle annosten määrän (3, 4, 15..) ja Pinja laittaa rastin ruutuun jos on ollut joku päivä käyttämättä alkoholia.
Vuoden vaiheessa on siis tapahtunut virallinen vaimojen vaihto. Laura-vaimo on nyt virallisesti muuttanut Helsinkiin asumaan avopuolisonsa Henrin luokse. Käytännössä hän majailee vielä Koskelantiellä, koska hänellä on autokoulu kesken ja hän muuten vain rakastaa meitä kovasti. Pinja-vaimo on muuttanut Lauran huoneeseen. Meillä on nykyään leivänpaahdin ja kaksi mikroa, ei stereoita ja vähemmän tuoppeja. Meillä on myös köysi.
Yö-vaimo on ollut hyvin pitkään hyvin kipeä. Häntä ei tämän vuoksi ole juurikaan näkynyt. Hänellä on keuhkokuume. Kun hän paranee, hänkin tekee kännipäiväkirjan keittiön seinälle. Valtteri oli meillä muutaman päivän kylässä. Veimme hänet baariin maanantaina. Pidin Veera-vaimoni hiuksia kun hän oksensi Mestan vessassa. Voi juku.
Myös Venla on käynyt Suomessa. Hänen matkansa Lontoosta Tampereelle RyanAir-lentoyhtiöllä sujui hienosti. Koska Lontoossa oli satanut vähän lunta, kaikki oli mennyt aivan sekaisin. Lento oli viisi tuntia myöhässä ja kone oli laskeutunut Helsinkiin! Toivottavasti matka takaisin on sujunut vähintään yhtä upeasti.
Make sai joululahjaksi banaaniasian. Hän sai muutenkin paljon lahjoja, hän oli ollut erityisen kiltti. Make voi hyvin, ja melkein joka päivä muistamme, että hän on olemassa.
Tiia
perjantai 25. joulukuuta 2009
JOULUPUKKI JA TISSIT
Elämässämme tapahtuu nykyään niin paljon, että emme ehdi kertoa kaikista seikkailuistamme. Kun palasimme Ouluun rakkaan ystäväni Pirin (tummat hiukset) kanssa, oli junamatka taas jännittävä. Vaunuumme tuli Ylivieskasta matkaliputon, kossupullollinen mieshenkilö, joka oli kovasti juovuksissa. Hän tarkisti jokaisen matkustajan, ettei kenelläkään ole piilopulloja. Tästä järkyttyneenä hain konduktöörin paikalle, enhän voi sietää alkoholisoituneita ihmisiä! He keskustelivat vilkkaasti Oulaisiin asti, jolloin tämä kyseinen matkustaja poistui junasta.
Kävin seuraavana päivänä Oulun keskustassa ja näin neljä glamourista Ö-pipoa, sekä paljon Helsingistä Ouluun rantautuneita erittäin noloja helsingin kansallispipoina paremmin tunnettuja Svea-pipoja!
Keskiviikkona oli glamourisen ja rakkaan vaimoni Lauran (tummat hiukset) syntymäpäivä! Laura täytti pyöreät 18 vuotta, ja saavutti siis täysi-ikäisyyden. Myös komea ystäväni Sampo (tummat hiukset) juhli syntymistään, hänellä vuosia on kertynyt jo 20! Laura oli leiponut meille neljä pitsaa, sekä raakoja ja kuivia muffinsseja. Hän on niin näppärä! Hänellä kävi paljon glamourisia syntymäpäivävieraita. Illalla ennen hiljaisuutta (n k LO 21,25) lähdimme kaupunkiin jatkamaan juhlimista. Ruut ja pojat (Lauri, Sampo, Jani Ikonen ja Jani Seurujärvi) menivät autolla ja minä, Laura, Aino ja Pinja menimme bussilla (teki mieli kirjoittaa dösällä?!).
Olimme sopineet treffit poikien kanssa St. Michaeliin, mutta kun saavuimme paikalle, eivät pojat olleet siellä. Yritin soittaa Laurille, mutta hän ei vastannut. Sitten soitin Sampolle, joka sanoi että he ovat Erotic clubilla! (tai oikeastaan sen kohdalla kävelemässä). Siirryimme kuitenkin heti pian Neveriin heti pian poikien saavuttua. Olimme siellä hetken aikaa, ja siirryimme Hevimestaan Vessun ja Artun saavuttua. Aino lähti kotiin.
Aloitimme joulun vieton siis glamourisesti mestassa puolitoistaeuroilla. Olimme enemmän ja vähemmän humaltuneita (Lauri enemmän). Hauskinta tässä oli, että minä olin menossa yöksi vanhempieni luokse, kuten myös Vessu ja Arttu, sekä Sampo ja Jani Ikonen. Myös äidilläni ja siskollani Sonjalla (tummat hiukset) oli hauskaa, kun Lauri tuli meille oks- nukkumaan. Hän oli hyvin puhelias yöllä, vaikkakin välillä myös kovin huonovointinen. Laura ja Jani Seurujärvi menivät kahdestaan Toppilaan!!
Jouluaattona Vessu ja Arttu vanhempineen tulivat meille jouluruokailemaan. Vessu, Arttu ja Lauri tykkäsivät istua, mutta ruoka maistui yllättävän hyvin. Illalla minä söin vielä toisen jouluaterian Laurin isän naisystävän ja hänen vanhempiensa kanssa. Näin myös ihkaoikean Joulupukin!
Tiia
Kävin seuraavana päivänä Oulun keskustassa ja näin neljä glamourista Ö-pipoa, sekä paljon Helsingistä Ouluun rantautuneita erittäin noloja helsingin kansallispipoina paremmin tunnettuja Svea-pipoja!
Keskiviikkona oli glamourisen ja rakkaan vaimoni Lauran (tummat hiukset) syntymäpäivä! Laura täytti pyöreät 18 vuotta, ja saavutti siis täysi-ikäisyyden. Myös komea ystäväni Sampo (tummat hiukset) juhli syntymistään, hänellä vuosia on kertynyt jo 20! Laura oli leiponut meille neljä pitsaa, sekä raakoja ja kuivia muffinsseja. Hän on niin näppärä! Hänellä kävi paljon glamourisia syntymäpäivävieraita. Illalla ennen hiljaisuutta (n k LO 21,25) lähdimme kaupunkiin jatkamaan juhlimista. Ruut ja pojat (Lauri, Sampo, Jani Ikonen ja Jani Seurujärvi) menivät autolla ja minä, Laura, Aino ja Pinja menimme bussilla (teki mieli kirjoittaa dösällä?!).
Olimme sopineet treffit poikien kanssa St. Michaeliin, mutta kun saavuimme paikalle, eivät pojat olleet siellä. Yritin soittaa Laurille, mutta hän ei vastannut. Sitten soitin Sampolle, joka sanoi että he ovat Erotic clubilla! (tai oikeastaan sen kohdalla kävelemässä). Siirryimme kuitenkin heti pian Neveriin heti pian poikien saavuttua. Olimme siellä hetken aikaa, ja siirryimme Hevimestaan Vessun ja Artun saavuttua. Aino lähti kotiin.
Aloitimme joulun vieton siis glamourisesti mestassa puolitoistaeuroilla. Olimme enemmän ja vähemmän humaltuneita (Lauri enemmän). Hauskinta tässä oli, että minä olin menossa yöksi vanhempieni luokse, kuten myös Vessu ja Arttu, sekä Sampo ja Jani Ikonen. Myös äidilläni ja siskollani Sonjalla (tummat hiukset) oli hauskaa, kun Lauri tuli meille oks- nukkumaan. Hän oli hyvin puhelias yöllä, vaikkakin välillä myös kovin huonovointinen. Laura ja Jani Seurujärvi menivät kahdestaan Toppilaan!!
Jouluaattona Vessu ja Arttu vanhempineen tulivat meille jouluruokailemaan. Vessu, Arttu ja Lauri tykkäsivät istua, mutta ruoka maistui yllättävän hyvin. Illalla minä söin vielä toisen jouluaterian Laurin isän naisystävän ja hänen vanhempiensa kanssa. Näin myös ihkaoikean Joulupukin!
Tiia
lauantai 19. joulukuuta 2009
KOHUVAIMOT BILETTIVÄT ILMAN HOUSUJA! TISSIT
Hei taas kaikki! Paljon halauksia ja suudelmia! Tulin tosiaan Helsinkiin vaimoni Tiian kanssa samalla puoli-ilmaisella yöjunalla. Ensimmäinen päivä sujui hyvin glamouristi yhden tunnin yöunien voimin ja töitä tehden. Deadlinet tunkivat päälle, pomoa oli vaikeasti tavoiteltava, yritimme turhaan päästä langattomaan nettiin Kampissa, kaiken huipuksi jouduin lukemaan glamouriselle haastateltavalleni Reetalle artikkelin ääneen puhelimessa Pasilan aseman lipunmyynnissä paikallisten kyyläpappojen tuijottaessa. Lopulta koneesta loppui akku, muistitikkua ei ollut, hermoni romahtivat ja se oli aivan kamalaa! Onneksi Tiia oli hyvin kärsivällinen ja rauhoittava. En myöskään lopulta saanut potkuja vaan päivän lisäaikaa. No, se työasioista, mutta pakko myöntää, että joinain hetkinä tuntuisi glamourimmalta myydä esimerkiksi Jumalan luomaa omaa vartaloa kuin omia aivoja.
Kamppiin tuli myös ihana ystävämme Jani, joka vei meidät kahville hienoon paikkaan, josta sai esim. KOFEIINIA!! Tämä teki minut hyvin onnelliseksi, sillä pidän kahvista varsin paljon, vaikkakaan en ole siihen koukussa. Etsimme ostoskeskuksesta epäjoululahjoja ja löysimmekin jotain. Viiden maissa lähdin mummolaan, tapasin hienoja sukulaisiani ja en oikein muista, mitä tein, koska olin vähän väsynyt. Sammuin puoli yhdeksän maissa, mikä varmaan huvitti myöhempään valvoneita serkkujani (4 kpl, syntyneet v. 1999-2005).
Eilisaamuna heräsin, tein työt loppuun ja lähdin Helsinkiin k LO 13,00 maissa. Tapasin jälleen Kampissa Tiian (blondi), Piriannan (tummat hiukset) ja rovaniemeläisen, Ilmajoella asuvan ja Helsingissä työssäoppivan ystävämme Hannan (myös tummat hiukset). Naiset nauroivat minulle ja esittivät nuivia, vaikka olin vain noin neljä tuntia myöhemmin liikkeellä kuin he. Puhuimme Laura-vaimolta saamastamme puhelusta, joka käsitteli isännöitsijältä tullutta kirjettä. Päätimme valittaa siitä, koska olemme viime aikoina koittaneet huomioida naapurit paremmin. Kirjeessä ei myöskään eritelty tarkemmin, milloin meiltä on valitettu kuuluneen meteliä. Olemme siis saattaneet saada niskoillemme naapureidenkin bileitä! Tämä ei jää tähän.
Eilen tutustuimme Helsingin yöhön Tiian, Piriannan ja oululaissynt. ystävämme Ollin (vähän vaaleahkoja hiuksia) kanssa. Minulle ja Tiialle kyseessä oli eka kerta! Olimme etukäteen hyvin jännittyneitä, mutta rentouduimme Pirin ihanassa asunnossa parhaamme mukaan. Riisuimme housut, joimme viiniä ja söimme sitruunan. Ai niin, saatoimme myös kumota pari shottia Piriannan tequilaa. Matkalla Ollin luo Etelä-Haagaan menevään bussiin Tiia naureskeli tequilan kihonneen omaan päähän, ja viisi minuuttia myöhemmin koin itse saman ilmiön.
Ollin luona istuimme nojatuoleissa ja tyhjensimme miehen glamourista baarikaappia (hänen omasta pyynnöstään). Keskustelimme esim. geriatriasta (Olli ja Piri) ja Oulun murteen ja pääkaupunkiseutulaisen aluepuhekielen eroista. Olli mm. kysyi, haluuttekste juoda bissee. Vastasin, että mää voin juua kalijaa. Olli sanoi myös, että "mää tekkiin duunii", mille repeilimme hienosti. Kielitieteily kännissä on hienoa. Matkalla Ollille Pirianna myös kertoi synnytyksistä, esim. että en luultavasti halua epiduraalipuudutusta. Muistiinpanoja bussista:
Tiia: Tequila nousi kyllä omaan päähän.
Piri: Synnyttäminen on positiivista kipua. Epiduraali yleensä pahentaa repeämisiä.
(Tiian käsialalla:) Veera harrastaa liikuntaa, minä en synnytä, olemme menossa Olli Haapalalle, Piri osaa synnyttää.
Tyylikästä!
Ollilta siirryimme Helsingin keskustaan ja baariin, glamouriselta nimeltään Ale Pub. Matkalla joimme bissee/kalijaa, minä ja Piri hurjan korkean lumivuoren päällä. Jonossa Olli kertoi, että sinne ei kuulemma mielellään päästetä mustaihoisia, koska joku somali oli joskus oksentanut siellä sohvalle (vähän hiuksia, haisee). Mielestäni tällä logiikalla Oulussa ei kyllä pitäisi päästää valkoisia miehiä yökerhoihin. Menimme silti sisälle, koska paikassa oli kuulemma halpaa ja Ollin mukaan hänen glamourisia ystäviään oli paikalla.
Ollin glamouriset ystävät olivat inttijätkiä nimeltä Niklas ja Petteri. Tanssimme välillä neljästään, välillä kuudestaan ja välillä muissa epämääräisissä muodostelmissa. Minä, Piri ja Tiia pelastimme toisiamme vuorotellen miehiltä ja osoitimme muutenkin keskinäistä rakkautta (kaunista, erivärisiä hiuksia sekaisin). Kuten Johanna Tukiainen kirjoittaa, Helsingissä kyllä todella arvostetaan pohjoisia blondeja! Edes blondius ja isot tissit eivät olleet illan edetessä välttämättömiä, kun etelän miehet juopuivat, vaan syntymäpaikka riitti. Okei, ei ihan kaikille (jätkä: "Mis sä asut?", Tiia: "Mää asun Oulussa", jätkä: "Öö, mä asun Eirassa", jätkä lähtee vetämään).
Kuulimme kohteliaisuuksia mm. omista hiuksista, nenästä (!!!!), silmistä ("mä oon ihan kusessa suhun, johtuukohan tää sun silmistä") ja ylipäätään kauneudesta (klassikko "olet todella kaunisssh"). Hieman ahdistavaa, onneksi meillä oli toisemme. Väitin ekaa kertaa elämässäni olevani Tiian tyttöystävä, mutta minua ei uskottu. Myöhemmin ilmeni, että meitä sitkeästi kiehnäävä punapaitainen jätkä (lyhyet tummat hiukset), jolle yritin esittää lesboa, seurasi meitä, koska vaimoni oli oman selkäni takana flirttaillut hänelle! Piriannan kanssa kommunikaatiomme pelasi sentään paremmin, ja leikimme toistemme henki- ja siveysvartijoita tarvittaessa.
Nyt olemme Pirin luona Kannelmäessä ja lähdemme kohta Kauniaisiin juomaan glögiä tätini perheen ja heidän 50-100 ystävänsä kanssa. Melko tasapainoista, voi juku! Huomenna menemme kai Suomenlinnaan ja tekemään lisää joulu_ostoksia. Odotan innolla!
Kamppiin tuli myös ihana ystävämme Jani, joka vei meidät kahville hienoon paikkaan, josta sai esim. KOFEIINIA!! Tämä teki minut hyvin onnelliseksi, sillä pidän kahvista varsin paljon, vaikkakaan en ole siihen koukussa. Etsimme ostoskeskuksesta epäjoululahjoja ja löysimmekin jotain. Viiden maissa lähdin mummolaan, tapasin hienoja sukulaisiani ja en oikein muista, mitä tein, koska olin vähän väsynyt. Sammuin puoli yhdeksän maissa, mikä varmaan huvitti myöhempään valvoneita serkkujani (4 kpl, syntyneet v. 1999-2005).
Eilisaamuna heräsin, tein työt loppuun ja lähdin Helsinkiin k LO 13,00 maissa. Tapasin jälleen Kampissa Tiian (blondi), Piriannan (tummat hiukset) ja rovaniemeläisen, Ilmajoella asuvan ja Helsingissä työssäoppivan ystävämme Hannan (myös tummat hiukset). Naiset nauroivat minulle ja esittivät nuivia, vaikka olin vain noin neljä tuntia myöhemmin liikkeellä kuin he. Puhuimme Laura-vaimolta saamastamme puhelusta, joka käsitteli isännöitsijältä tullutta kirjettä. Päätimme valittaa siitä, koska olemme viime aikoina koittaneet huomioida naapurit paremmin. Kirjeessä ei myöskään eritelty tarkemmin, milloin meiltä on valitettu kuuluneen meteliä. Olemme siis saattaneet saada niskoillemme naapureidenkin bileitä! Tämä ei jää tähän.
Eilen tutustuimme Helsingin yöhön Tiian, Piriannan ja oululaissynt. ystävämme Ollin (vähän vaaleahkoja hiuksia) kanssa. Minulle ja Tiialle kyseessä oli eka kerta! Olimme etukäteen hyvin jännittyneitä, mutta rentouduimme Pirin ihanassa asunnossa parhaamme mukaan. Riisuimme housut, joimme viiniä ja söimme sitruunan. Ai niin, saatoimme myös kumota pari shottia Piriannan tequilaa. Matkalla Ollin luo Etelä-Haagaan menevään bussiin Tiia naureskeli tequilan kihonneen omaan päähän, ja viisi minuuttia myöhemmin koin itse saman ilmiön.
Ollin luona istuimme nojatuoleissa ja tyhjensimme miehen glamourista baarikaappia (hänen omasta pyynnöstään). Keskustelimme esim. geriatriasta (Olli ja Piri) ja Oulun murteen ja pääkaupunkiseutulaisen aluepuhekielen eroista. Olli mm. kysyi, haluuttekste juoda bissee. Vastasin, että mää voin juua kalijaa. Olli sanoi myös, että "mää tekkiin duunii", mille repeilimme hienosti. Kielitieteily kännissä on hienoa. Matkalla Ollille Pirianna myös kertoi synnytyksistä, esim. että en luultavasti halua epiduraalipuudutusta. Muistiinpanoja bussista:
Tiia: Tequila nousi kyllä omaan päähän.
Piri: Synnyttäminen on positiivista kipua. Epiduraali yleensä pahentaa repeämisiä.
(Tiian käsialalla:) Veera harrastaa liikuntaa, minä en synnytä, olemme menossa Olli Haapalalle, Piri osaa synnyttää.
Tyylikästä!
Ollilta siirryimme Helsingin keskustaan ja baariin, glamouriselta nimeltään Ale Pub. Matkalla joimme bissee/kalijaa, minä ja Piri hurjan korkean lumivuoren päällä. Jonossa Olli kertoi, että sinne ei kuulemma mielellään päästetä mustaihoisia, koska joku somali oli joskus oksentanut siellä sohvalle (vähän hiuksia, haisee). Mielestäni tällä logiikalla Oulussa ei kyllä pitäisi päästää valkoisia miehiä yökerhoihin. Menimme silti sisälle, koska paikassa oli kuulemma halpaa ja Ollin mukaan hänen glamourisia ystäviään oli paikalla.
Ollin glamouriset ystävät olivat inttijätkiä nimeltä Niklas ja Petteri. Tanssimme välillä neljästään, välillä kuudestaan ja välillä muissa epämääräisissä muodostelmissa. Minä, Piri ja Tiia pelastimme toisiamme vuorotellen miehiltä ja osoitimme muutenkin keskinäistä rakkautta (kaunista, erivärisiä hiuksia sekaisin). Kuten Johanna Tukiainen kirjoittaa, Helsingissä kyllä todella arvostetaan pohjoisia blondeja! Edes blondius ja isot tissit eivät olleet illan edetessä välttämättömiä, kun etelän miehet juopuivat, vaan syntymäpaikka riitti. Okei, ei ihan kaikille (jätkä: "Mis sä asut?", Tiia: "Mää asun Oulussa", jätkä: "Öö, mä asun Eirassa", jätkä lähtee vetämään).
Kuulimme kohteliaisuuksia mm. omista hiuksista, nenästä (!!!!), silmistä ("mä oon ihan kusessa suhun, johtuukohan tää sun silmistä") ja ylipäätään kauneudesta (klassikko "olet todella kaunisssh"). Hieman ahdistavaa, onneksi meillä oli toisemme. Väitin ekaa kertaa elämässäni olevani Tiian tyttöystävä, mutta minua ei uskottu. Myöhemmin ilmeni, että meitä sitkeästi kiehnäävä punapaitainen jätkä (lyhyet tummat hiukset), jolle yritin esittää lesboa, seurasi meitä, koska vaimoni oli oman selkäni takana flirttaillut hänelle! Piriannan kanssa kommunikaatiomme pelasi sentään paremmin, ja leikimme toistemme henki- ja siveysvartijoita tarvittaessa.
Nyt olemme Pirin luona Kannelmäessä ja lähdemme kohta Kauniaisiin juomaan glögiä tätini perheen ja heidän 50-100 ystävänsä kanssa. Melko tasapainoista, voi juku! Huomenna menemme kai Suomenlinnaan ja tekemään lisää joulu_ostoksia. Odotan innolla!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)