Vaikka komea työkaverini ei ole mikään ruotsalainen snobi (katso aikaisempi kirjoitus), niin minulle paljastui että hän on kuitenkin ruotsalainen! Vaikka australialaiset eivät huomaa eroa suomen ja ruotsin kielten puhumisen välillä, niin ruotsalaiset näköjään huomaavat. Olen myös löytänyt hänet jo facebookista, mutta en ole vielä uskaltanut virallistaa kaveruuttamme. Harmi että australialaiset pikkujoulut ovat kesällä, jolloin en enää ole täällä töissä, niin en voi iskeä häntä. Työkavereitahan saa iskeä oikeastaan vain pikkujouluissa.
Teen töissä todella hyvää omaa spesial-kahvia, joka ei kyllä maistu edes Ossille, vaikka hänen mukaansa se on ”ilmaisesti hyvin suomalaista, mutta epäilyttävää, koska lusikka pysyy siinä pystyssä”. Todella keravalainen kommentti.
Voisin käydä valittamassa naapurillemme netin pihtaamisesta ja vain ajoittaisesta toiminnasta, mutta en ole varma kenen naapurin netti tämä yleisimmin käyttämäni on, joten en ole saanut vielä aikaiseksi. Onneksi löysin saudiarabialaisen kämppäkaverini kiikarit, joten olen voinut viihdyttää netin puutteessa itseäni istumalla parvekkeella katsellen muiden ihmisten jännittävää elämää.
Viime sunnuntaina oli vähän hämmentävää kun lähes etupihallamme sijaitsevat sunnuntaimarkkinat täyttyivät lappeenrantaa puhuvista ihmisistä. Ossin Helmi-ystävä (vaaleat hiukset) vanhempineen oli Townsvillessa lomailemassa ja kävimme hänen ja hänen australialaisen glamourisen Ali-ystävänsä (tummat hiukset) kanssa kokiksella. Pidän myös kaupunkimme keskiviikko- ja perjantaimarkkinoista. Toppilalaiseen tyyliin aina on hyvä syy pitää markkinoita!!
Minulle on tarjottu töitä alastonmallina vaikka taiteilija ei ollutkaan suomalainen (huomaa aikaisempi blogikirjoitus, jossa jo epäilin asiaa). Nyt minulle on tarjottu myös töitä miestenlehdestä, mutta en ole vielä tarttunut tarjouksiin. Sen sijaan olen työskennellyt parina päivänä erään asianajajapariskunnan kotona istuen keittiön lattialla halaillen kaapinovia. He maksavat todella isoilla seteleillä, joita on pelottavaa kuljettaa mukanaan.
Saudiarabialainen kämppiksemme aikoo mahdollisesti muuttaa vaimonsa luokse Brasiliaan. Onneksi meillä on vara-asunto 10 minuutin kävelymatkan päässä merenrannalla. Työpaikka olisi aavistuksen verran lähempänä ja aamulenkkirannalle voisi lähteä melkein etupihalta. Takapihan grilliterassilta pääsee suoraan venelaitureille. Täällä olisi myös kajakki, lemmikkikaloja, pari uutta kitaraa, kosketinsoittimet, flipperi, ehjiä kattiloita, oma kylpyhuone ja Wi-Fi! Sekä pari mahtavaa uutta hippikämppistä, joista toinen on australialainen kiipeilijäystävämme Mark (vaaleat hiukset) ja toinen hänen glamourinen englantilainen hippityttöystävänsä Katie (ruskeat hiukset). Saa nähdä mitä tapahtuu. Kämppiksemme kuitenkin sanoi että olemme ”kivoja ja rauhallisia”, joten hän pitää meistä. Ovatko minun edelliset kämppikseni samaa mieltä?
Ostin myös uuden kameran, nyt minulla on täällä sitten kolme kameraa. On joitain asioita joihin tulee panostaa, esim. urheilu, kitarat ja kamerat.
Maanantaina, kun olimme illallistamassa ystäviemme luona, niin rikoin viimein yli kuukauden kestävän alkoholittoman putkeni, ja join kaksi kaljaa. Tämän johdosta tai siitä huolimatta juoksentelin yöllä kotiin ilman kenkiä ja torstai-iltana minulla oli huono olo.
Ossilla on tuulettimen kuva nenässään, koska hän löi nenänsä tuulettimeen. Se on vähän höhlä välillä. Varmaan joku lappeenrantalainen aamuleikki.
Meen kattoo lissää Gossip Girliä.
xoxo Tiia
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alkoholin puute. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste alkoholin puute. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 24. kesäkuuta 2012
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
AUTOONMURTOJA, KAUHUNHETKIÄ JA TISSIT.
Terveisiä jälleen aurinkoisesta Townsvillesta! En enää asu pomoni kellarissa, vaan nykyinen glamourasuntoni sijaitsee aivan Townsvillen ydinkeskustassa, turvallisessa ympäristössä jossa saudiarabialainen kämppikseni huoletta jättää ulko-ovemme usein auki lähtiessään kyllille hiihtelemään.
Tämä tapa ei ole hänestä poistunut, vaikka viikonvaihteessa hänen pyöränsä pöllittiin ja autoonsa murtauduttiin, vaikka niitä (kuten minunkin autoani) säilytetään 10. kerroksessa valvontakameroilla varustetussa parkkihallissa, jonne pääsee ainoastaan kulkulupakortilla portista tai hissistä.
Toisaalta viime viikolla joku riemuidiootti oli ajanut neljän aikaan aamuyöllä 8. kerroksessa tiiliseinään. Hississä kuulin kyylänaapureilta salaliittoteorioista tiiliseinän takana olevien varastojen suhteen. Ehkä ajo olikin tahallinen ja tiilejä oli siirrelty jo aikaisemmin! (Sopii sitten ihmetellä miten). Toisaalta minunkin huoneesani on seinässä nyrkin kokoinen reikä. Öhöm. Heppoisia nämä australialaiset seinät.
Joka tapauksessa minun uudessa kodissani on tietenkin myös oma parveke, josta avartuu mahtavat näkymät vuorille ja keskustan yli. Katolla minulla on uima-allas, kuntosali, tenniskenttä ja grillialue, jossa on kaasugrilli ja suuri pöytä sekä paljon tuoleja. Teen kotiesittelyvideon hiukan myöhemmin. Lisäksi asunnossani hääräilee pari miestä, joista ainakin toinen unohtaa usein laittaa paidan päälle ja tekee hyvää ruokaa.
Työskentelen noin kilometrin päässä merenrannalla glamourisessa seafood-ravintolassa. Meillä on siellä töissä paljon ulkomaalaisia, joten minun pitää puhua englantia koska ne eivät muuten ymmärrä. Minulla on eräs hyvin komea ulkomaalainen työkaveri, jonka kanssa minulla on taas yhteinen iltavuoro lauantaina!! En usko, että hän vetää vertoja ex-avomiehelleni, jota tulen kyllä rakastamaan aina ja varmasti vielä vanhainkodissakin muistelen minulle tärkeitä ja rakkaita ihmisiä, joistain ei vain koskaan pääse yli, mutta hän on sentään ulkomaalainen, eikä yhtään ruotsalainen snobi. Täytän marraskuussa kuitenkin jo 22 vuotta ja tuota... Ehkä minulla on siis vielä aikaa toipua tästä ja varmaan vielä monista muistakin asioista elämässä!
Jos haluaisin parisuhteen niin voisin tehdä siitä reality-ohjelman, mutta keskityn mielummin nyt vain lataamaan naapurin netillä lisää Gossip Girliä ja L-koodia ja katsomaan niitä sitten.
Minulla on uusi glamourinen mekko, jonka ystäväni osti minulle yhdestä kansainvälisesti tunnetusta kaupasta hintaan $3,75. Se on tosi ihana, en malta odottaa juhlia jossa voisin käyttää sitä!!
Niin kuin eräs kuuluisa ystävämme tietää, Mozzarella-pakastepitsoja syömällä laihtuu!! Terveisiä entiseen elämääni Toppilaan ja vaimoille! Kaipaan teissä niin monia asioita täältä glamourin keskeltä.
xoxo Tiia
Tämä tapa ei ole hänestä poistunut, vaikka viikonvaihteessa hänen pyöränsä pöllittiin ja autoonsa murtauduttiin, vaikka niitä (kuten minunkin autoani) säilytetään 10. kerroksessa valvontakameroilla varustetussa parkkihallissa, jonne pääsee ainoastaan kulkulupakortilla portista tai hissistä.
Toisaalta viime viikolla joku riemuidiootti oli ajanut neljän aikaan aamuyöllä 8. kerroksessa tiiliseinään. Hississä kuulin kyylänaapureilta salaliittoteorioista tiiliseinän takana olevien varastojen suhteen. Ehkä ajo olikin tahallinen ja tiilejä oli siirrelty jo aikaisemmin! (Sopii sitten ihmetellä miten). Toisaalta minunkin huoneesani on seinässä nyrkin kokoinen reikä. Öhöm. Heppoisia nämä australialaiset seinät.
Joka tapauksessa minun uudessa kodissani on tietenkin myös oma parveke, josta avartuu mahtavat näkymät vuorille ja keskustan yli. Katolla minulla on uima-allas, kuntosali, tenniskenttä ja grillialue, jossa on kaasugrilli ja suuri pöytä sekä paljon tuoleja. Teen kotiesittelyvideon hiukan myöhemmin. Lisäksi asunnossani hääräilee pari miestä, joista ainakin toinen unohtaa usein laittaa paidan päälle ja tekee hyvää ruokaa.
Työskentelen noin kilometrin päässä merenrannalla glamourisessa seafood-ravintolassa. Meillä on siellä töissä paljon ulkomaalaisia, joten minun pitää puhua englantia koska ne eivät muuten ymmärrä. Minulla on eräs hyvin komea ulkomaalainen työkaveri, jonka kanssa minulla on taas yhteinen iltavuoro lauantaina!! En usko, että hän vetää vertoja ex-avomiehelleni, jota tulen kyllä rakastamaan aina ja varmasti vielä vanhainkodissakin muistelen minulle tärkeitä ja rakkaita ihmisiä, joistain ei vain koskaan pääse yli, mutta hän on sentään ulkomaalainen, eikä yhtään ruotsalainen snobi. Täytän marraskuussa kuitenkin jo 22 vuotta ja tuota... Ehkä minulla on siis vielä aikaa toipua tästä ja varmaan vielä monista muistakin asioista elämässä!
Jos haluaisin parisuhteen niin voisin tehdä siitä reality-ohjelman, mutta keskityn mielummin nyt vain lataamaan naapurin netillä lisää Gossip Girliä ja L-koodia ja katsomaan niitä sitten.
Minulla on uusi glamourinen mekko, jonka ystäväni osti minulle yhdestä kansainvälisesti tunnetusta kaupasta hintaan $3,75. Se on tosi ihana, en malta odottaa juhlia jossa voisin käyttää sitä!!
Niin kuin eräs kuuluisa ystävämme tietää, Mozzarella-pakastepitsoja syömällä laihtuu!! Terveisiä entiseen elämääni Toppilaan ja vaimoille! Kaipaan teissä niin monia asioita täältä glamourin keskeltä.
xoxo Tiia
lauantai 28. huhtikuuta 2012
KOKKASIN PRAVUURIRUOKIANI AUSTRALIASSA, TISSIT!
Australialaiset ovat todella kannustavia autoilun suhteen. Minua voisi jopa jännittää ajaa vasemmalla puolella tietä, kun rattikin on väärä puolella, uusi autoni on automaattivaihteinen (olen yhdesti Suomessa ajanut epämanuaalivauhteista autoa, mun vasen jalka kaipaa äksöniä) ja laitan vinkkarit päälle usein kun on tarkoitus ilmoittaa muille kaistan vaihdosta tai kääntymisestä. Onneksi sentään itärannikon teiden varsilla on kannustavia kylttejä, kuten "SURVIVE THIS DRIVE", "REST OR R.I.P." ja "BREAK THE DRIVE STAY ALIVE". Meitä myös kannustettiin kylteillä pelaamaan triviaa, koska se pitää kuskin hereillä ja skarppina. Mutta kun kylteissä alkoi oikeasti lukea vuorotellen kysymyksiä ja vastauksia, niin meillä meni repeilyyn niin paljon energiaa että arvailu meni vähän ohi.
Mutta eipä siinä, minulla on tosiaan nykyään auto, niin kuin jokaisella itseään kunnioittavalla naisella kuuluisi olla. Se on valkoinen ja siinä on tosiaan ratti väärällä puolella. Suunnittelin auton ostoa jopa melkein viikon. Ja oikeastaan ystäväni Ossi osti sen (vaikkakin se on minun nimissäni ja joiduin myöhemmin maksamaan siitä puolet...), minusta on hyvä ostaa naisille kalliita lahjoja, kuten auto.
Vietän nykyään tasapainoista elämää Townsvillessa. Halusin muuttaa tänne, koska tämä on tarpeeksi pohjoisessa tulevaa kylmää talvea ajatellen. Nytkin täällä on vain noin +30 astetta päivällä. Oikeastaan rakastuin tähän ensisilmäyksellä, koska täällä on vuori keskellä kaupunkia!
Lisäksi täällä kaikki on vain sujunut oikein hienosti. Etsimme töitä aluksi ympäri Australiaa noin kuukauden ajan, kunnes saavuimme tänne. Tadaa, Ossi sai kaksi työtä samana päivänä, ja minä sain myöhemmin töitä samasta ravintolasta jossa hän nyt työskentelee. Hyvän palkan lisäksi työsuhde-etuihin kuuluu, että asumme pomon kellarissa. Täällä on Wi-Fi ja kaikki mitä glamour-elämään tarvii.
Australia on kyllä joidenkin asioiden suhteen hieman erikoinen paikka. Täällä pohjoisessa ei esimerkiksi voi mennä uimaan mereen missä haluaa, vaan pitää uida häkissä. Johtuu meduusoista. Hämähäkit ovat myös vähän arvaamattomia, yksi teki seitin tyynyni alle. Kengurun kakkaa pitää varoa kun juoksee metsässä, se ei ole kivaa varpaiden välissä. Koalat ovat tosi tylsiä, ne eivät juuri liiku. Linnut kuulostavat usein joltain apinan ja kuolemaa tekevän pingviinin sekoitukselta.
Minulta kysytään usein, mikä on suomalaista perinneruokaa. Tämä selittänee jotain. Ollaan valmistettu makaroonilaatikkoa, lihapullia ja karjalanpiirakoita. Rohkeimmille syötettiin salmiakkia silloin kun sitä vielä oli. Minusta sellainen ruoka on hyvää, mitä haluaa lisää. Suomalaisuus on todella eksoottista ja aivan helvetin upeaa.
Muuten ruuanlaitto on ollut välillä hyvin glamourista. Meillä on retkikeitin, ja olen syönyt paljon muun muassa pastaa, pastaa, pastaa, nuudeleita, riisiä, puuroa, pastaa ja sellaista. Ja tonnikalaa, koska se on kätevää ja hyvää. Olen kulinaristi, arvostan kaikkia elämän nautintoja.
Maanantaina aloitan työt tosiaan glamourisessa fish and chips -ravintolassa, joten ehkäpä kalansyöntini lisääntyy..! Pomoni myös vihjas eräs ilta että voisimme lähteä kalastamaan hänen veneellään. Aivan, meillä on täällä vene (kuten glamour-elämään kuuluu)! Epäilen tässä myös pientä Britney Spears -ilmiön syntyä, koska olen suoraan sanottuna lihonut tässä viime aikoina ja mitä sitä turhaan kieltämään, kaikki miehethän tykkäävät muodokkaista vaaleista näyttävistä naisista, jos joku on erimieltä hän on väärässä!!
Joo, anteeksi taas vain hiukan jähmeästä flowsta ja hyvää vappua, täällä ei taida mulle olla simaa ja munkkeja saati vappuhattua, mutta eilen söin melkein dinosaurus-donitsin ja tänään säilykepurkkimakrilleja, että näillä mennään ja palaillaan!!
xoxo Tiia
Mutta eipä siinä, minulla on tosiaan nykyään auto, niin kuin jokaisella itseään kunnioittavalla naisella kuuluisi olla. Se on valkoinen ja siinä on tosiaan ratti väärällä puolella. Suunnittelin auton ostoa jopa melkein viikon. Ja oikeastaan ystäväni Ossi osti sen (vaikkakin se on minun nimissäni ja joiduin myöhemmin maksamaan siitä puolet...), minusta on hyvä ostaa naisille kalliita lahjoja, kuten auto.
Vietän nykyään tasapainoista elämää Townsvillessa. Halusin muuttaa tänne, koska tämä on tarpeeksi pohjoisessa tulevaa kylmää talvea ajatellen. Nytkin täällä on vain noin +30 astetta päivällä. Oikeastaan rakastuin tähän ensisilmäyksellä, koska täällä on vuori keskellä kaupunkia!
Lisäksi täällä kaikki on vain sujunut oikein hienosti. Etsimme töitä aluksi ympäri Australiaa noin kuukauden ajan, kunnes saavuimme tänne. Tadaa, Ossi sai kaksi työtä samana päivänä, ja minä sain myöhemmin töitä samasta ravintolasta jossa hän nyt työskentelee. Hyvän palkan lisäksi työsuhde-etuihin kuuluu, että asumme pomon kellarissa. Täällä on Wi-Fi ja kaikki mitä glamour-elämään tarvii.
Australia on kyllä joidenkin asioiden suhteen hieman erikoinen paikka. Täällä pohjoisessa ei esimerkiksi voi mennä uimaan mereen missä haluaa, vaan pitää uida häkissä. Johtuu meduusoista. Hämähäkit ovat myös vähän arvaamattomia, yksi teki seitin tyynyni alle. Kengurun kakkaa pitää varoa kun juoksee metsässä, se ei ole kivaa varpaiden välissä. Koalat ovat tosi tylsiä, ne eivät juuri liiku. Linnut kuulostavat usein joltain apinan ja kuolemaa tekevän pingviinin sekoitukselta.
Minulta kysytään usein, mikä on suomalaista perinneruokaa. Tämä selittänee jotain. Ollaan valmistettu makaroonilaatikkoa, lihapullia ja karjalanpiirakoita. Rohkeimmille syötettiin salmiakkia silloin kun sitä vielä oli. Minusta sellainen ruoka on hyvää, mitä haluaa lisää. Suomalaisuus on todella eksoottista ja aivan helvetin upeaa.
Muuten ruuanlaitto on ollut välillä hyvin glamourista. Meillä on retkikeitin, ja olen syönyt paljon muun muassa pastaa, pastaa, pastaa, nuudeleita, riisiä, puuroa, pastaa ja sellaista. Ja tonnikalaa, koska se on kätevää ja hyvää. Olen kulinaristi, arvostan kaikkia elämän nautintoja.
Maanantaina aloitan työt tosiaan glamourisessa fish and chips -ravintolassa, joten ehkäpä kalansyöntini lisääntyy..! Pomoni myös vihjas eräs ilta että voisimme lähteä kalastamaan hänen veneellään. Aivan, meillä on täällä vene (kuten glamour-elämään kuuluu)! Epäilen tässä myös pientä Britney Spears -ilmiön syntyä, koska olen suoraan sanottuna lihonut tässä viime aikoina ja mitä sitä turhaan kieltämään, kaikki miehethän tykkäävät muodokkaista vaaleista näyttävistä naisista, jos joku on erimieltä hän on väärässä!!
Joo, anteeksi taas vain hiukan jähmeästä flowsta ja hyvää vappua, täällä ei taida mulle olla simaa ja munkkeja saati vappuhattua, mutta eilen söin melkein dinosaurus-donitsin ja tänään säilykepurkkimakrilleja, että näillä mennään ja palaillaan!!
xoxo Tiia
maanantai 3. lokakuuta 2011
PARTIOTAITOKISAT JA MÄRÄT TISSIT
Olin viikonlopun pitkästä aikaa partiotaitokisoissa Minnan (vaaleat hiukset) ja Lauran (ruskeat hiukset) kanssa. Partiokisat ovat hauskoja. Onko mitään hienompaa kuin lähteä huonosti nukutun yön jälkeen reppu selässä lauantaiaamuna metsään tietäen tekevänsä kaikkea omituista ja tyhmää palellen ja kastuen sekä nälkäisenä, väsyneenä, vittuuntuneena ja puolikuolleena ilman yöunia ulkona seuraavat noin 30 tuntia?
"Partio? Onko se sitä että te vapaaehtoisesti teette työtä ja kaikkea outoa jossai korvessa ihan ilmaiseksi?"
"Ei, kyllä me maksetaan siitä."
Nämä kyseiset kisat olivat astetta urbaanimmat. En tosiaan ollut ollut kisoissa pariin vuoteen. Hyvin paljon asioita on muuttunut! Esimerkiksi hyvin monella vartiolla oli trikoot, myös meillä eli Einolla, vaikka ennen lähinnä naureskelimme sellaiselle. Pakara-miehillä oli kyllä tuttuun tapaan fleece-kiltit yllään. Oli myös outoa, että mukana sai kantaa digikameraa, kisan aikana sai käydä kahvilla ja syömässä (osa kävi jopa Mäkkärissä), sekä sisävessoissa, ja lähtötehtävään siirryimme lähijunalla!
Lähtötehtävässä teimme sementtiä. Perus lauantaiaamu siis kaikin puolin. Lauantain tehtävät olivat muutenkin hienoja. Kävin suunnistamassa ja kartoitimme yhden 100m x 100m alueen, löysimme kastematoja ja kokosimme jakkaran, ompelimme jokainen fleece-pipot (joiden käyttämisestä sunnuntaina sai pisteen), piirsimme sääkarttoja ja pakkasimme kaasupulloja ja puukehikkoja peräkärryyn.
Kun yörastilla viidettä tuntia sahasin huonolla rautasahalla vaneerilevyä ihmeellisessä asennossa levy villasukkieni välissä makuualustalla istuen, niin kävi mielessä, että mitähän muut ikäiseni nuoret naiset ovat samaan aikaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tekemässä, ja onkohan heillä yhtä mukavaa, mutta jatkoin hyvillä mielin työskentelyäni. Yörasti sijaitsi Espoon Ikean pihalla, mikä oli myös hyvin hämmentävää.
Yösuunnistus oli hauska. Jokaisella meillä kolmella oli 2 kilometrin rata, ja käytimme niiden suorittamiseen aikaa yhteensä noin kaksi ja puoli tuntia. Saimme vielä aika hyvät pisteet! Yörastilla valmistimme myös näkkileivän ja maksapasteijan. Kukaan meistä ei tiennyt miltä maksapasteijan kuuluisi näyttää tai millainen sen koostumuksen pitäisi olla, mutta koska naisen vaisto niin sekin tuli omalla tavallaan tehtyä.
Yörastilta poistuminen alkoi kivasti, kun saimme kantaa kanootin ojaan ja lähteä meloen tunnistamaan espoolaisia lintuja. Saimme myös laulaa Ultra Starilla Partiomarssia, ja varsinkin Minnan kanssa olimme aivan liekeissä. Tehtävä "Ice Age 5" viittasi kaikkien mielestä jääkauteen ja siihen oli valmistauduttu, itse lähinnä valmistauduin katsomassa Ice Age -leffoja, minulla on ne kaikki kolme! Jääkausiaiheisten kysymysten lisäksi meidän piti tunnistaa kuvasta Sid-laiskiainen ja tietää että pähkinää syö sapelihammasorava (ei muuten kovin moni tiennyt Jyrsiksen virallista eläinnimeä...!).
Ylitystehtävä oli ihana! Rakensimme nopeasti rinkkalautan laittamalla kaikkien kolmen rinkat jätesäkkeihin ja säkit pressun sisään köyttäen. Sitten vain enimmät vaatteet pois ja minä menin lautan päälle ja lautasilla meloin nopeasti lammen toiselle puolelle ilmoittautumaan rastimiehelle. En oikein jaksanut kantaa tavaroita rinnettä ylös ja takaisin lammen toiselle puolelle, niin kysyin että saanko mennä hienolla lautallamme myös samaa reittiä takaisin. Matkalla kävin myös pelastamassa rastimiesten kumiankan keskeltä lampea, kun "kerta tykkään vapaaehtoisesti uida kylmässä lammessa".
Kisan loppupuolella oli vielä kiva suunnistus, jossa sain suunnistaa kartalla johon oli piirretty vain rastipisteet, ei karttamerkkejä. Rasteilla oli vihjeitä, joilla piti tunnistaa syyllinen maalissa. Minna ja Laura juoksivat perässäni ja käyttivät aivojaan kun minä keskityin vain löytämään oikeat rastit, koska metsässä oli myös hämäysrasteja joilla oli vääriä vihjeitä.
Kisan jälkeen mietin, että kuinka menisin ja minne. Jos olisin mennyt Länsimäkeen, niin minun olisi pitänyt mennä ensin Ruskeasuolle hakemaan avain, ja jos sitten olisin halunnut lähteä jonnekkin, niin avain olisi pitänyt viedä takaisin. Meillä on siis tällä hetkellä vain yksi avain, koska känni-vaimo ja Otaniemi. Niimpä sitten hyppäsin jonku miehen kyytiin ja hän toi minut Lappeenrantaan.
Täällä on joku japsivaihtari kotona, en ole nähnyt mutta välillä vähän kuullut. Pekka nukkui myös hetki sitten vielä keittiön eräänlaisella kääpiökännisohvalla, mutta hänkin lähti käymään kotona harrastamassa hetken tasapainoista elämää. Ehkä näemme silti vielä illalla. Ossi on koulussa, ja niimpä minä olen pelannut netticarcassonnea, käynyt lenkillä, syönyt raejuustoa ja pullaa sekä popittanut kovaa ja häirinnyt naapureita. Elämä on täynnä glamouria.
xoxo Tiia
"Partio? Onko se sitä että te vapaaehtoisesti teette työtä ja kaikkea outoa jossai korvessa ihan ilmaiseksi?"
"Ei, kyllä me maksetaan siitä."
Nämä kyseiset kisat olivat astetta urbaanimmat. En tosiaan ollut ollut kisoissa pariin vuoteen. Hyvin paljon asioita on muuttunut! Esimerkiksi hyvin monella vartiolla oli trikoot, myös meillä eli Einolla, vaikka ennen lähinnä naureskelimme sellaiselle. Pakara-miehillä oli kyllä tuttuun tapaan fleece-kiltit yllään. Oli myös outoa, että mukana sai kantaa digikameraa, kisan aikana sai käydä kahvilla ja syömässä (osa kävi jopa Mäkkärissä), sekä sisävessoissa, ja lähtötehtävään siirryimme lähijunalla!
Lähtötehtävässä teimme sementtiä. Perus lauantaiaamu siis kaikin puolin. Lauantain tehtävät olivat muutenkin hienoja. Kävin suunnistamassa ja kartoitimme yhden 100m x 100m alueen, löysimme kastematoja ja kokosimme jakkaran, ompelimme jokainen fleece-pipot (joiden käyttämisestä sunnuntaina sai pisteen), piirsimme sääkarttoja ja pakkasimme kaasupulloja ja puukehikkoja peräkärryyn.
Kun yörastilla viidettä tuntia sahasin huonolla rautasahalla vaneerilevyä ihmeellisessä asennossa levy villasukkieni välissä makuualustalla istuen, niin kävi mielessä, että mitähän muut ikäiseni nuoret naiset ovat samaan aikaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä tekemässä, ja onkohan heillä yhtä mukavaa, mutta jatkoin hyvillä mielin työskentelyäni. Yörasti sijaitsi Espoon Ikean pihalla, mikä oli myös hyvin hämmentävää.
Yösuunnistus oli hauska. Jokaisella meillä kolmella oli 2 kilometrin rata, ja käytimme niiden suorittamiseen aikaa yhteensä noin kaksi ja puoli tuntia. Saimme vielä aika hyvät pisteet! Yörastilla valmistimme myös näkkileivän ja maksapasteijan. Kukaan meistä ei tiennyt miltä maksapasteijan kuuluisi näyttää tai millainen sen koostumuksen pitäisi olla, mutta koska naisen vaisto niin sekin tuli omalla tavallaan tehtyä.
Yörastilta poistuminen alkoi kivasti, kun saimme kantaa kanootin ojaan ja lähteä meloen tunnistamaan espoolaisia lintuja. Saimme myös laulaa Ultra Starilla Partiomarssia, ja varsinkin Minnan kanssa olimme aivan liekeissä. Tehtävä "Ice Age 5" viittasi kaikkien mielestä jääkauteen ja siihen oli valmistauduttu, itse lähinnä valmistauduin katsomassa Ice Age -leffoja, minulla on ne kaikki kolme! Jääkausiaiheisten kysymysten lisäksi meidän piti tunnistaa kuvasta Sid-laiskiainen ja tietää että pähkinää syö sapelihammasorava (ei muuten kovin moni tiennyt Jyrsiksen virallista eläinnimeä...!).
Ylitystehtävä oli ihana! Rakensimme nopeasti rinkkalautan laittamalla kaikkien kolmen rinkat jätesäkkeihin ja säkit pressun sisään köyttäen. Sitten vain enimmät vaatteet pois ja minä menin lautan päälle ja lautasilla meloin nopeasti lammen toiselle puolelle ilmoittautumaan rastimiehelle. En oikein jaksanut kantaa tavaroita rinnettä ylös ja takaisin lammen toiselle puolelle, niin kysyin että saanko mennä hienolla lautallamme myös samaa reittiä takaisin. Matkalla kävin myös pelastamassa rastimiesten kumiankan keskeltä lampea, kun "kerta tykkään vapaaehtoisesti uida kylmässä lammessa".
Kisan loppupuolella oli vielä kiva suunnistus, jossa sain suunnistaa kartalla johon oli piirretty vain rastipisteet, ei karttamerkkejä. Rasteilla oli vihjeitä, joilla piti tunnistaa syyllinen maalissa. Minna ja Laura juoksivat perässäni ja käyttivät aivojaan kun minä keskityin vain löytämään oikeat rastit, koska metsässä oli myös hämäysrasteja joilla oli vääriä vihjeitä.
Kisan jälkeen mietin, että kuinka menisin ja minne. Jos olisin mennyt Länsimäkeen, niin minun olisi pitänyt mennä ensin Ruskeasuolle hakemaan avain, ja jos sitten olisin halunnut lähteä jonnekkin, niin avain olisi pitänyt viedä takaisin. Meillä on siis tällä hetkellä vain yksi avain, koska känni-vaimo ja Otaniemi. Niimpä sitten hyppäsin jonku miehen kyytiin ja hän toi minut Lappeenrantaan.
Täällä on joku japsivaihtari kotona, en ole nähnyt mutta välillä vähän kuullut. Pekka nukkui myös hetki sitten vielä keittiön eräänlaisella kääpiökännisohvalla, mutta hänkin lähti käymään kotona harrastamassa hetken tasapainoista elämää. Ehkä näemme silti vielä illalla. Ossi on koulussa, ja niimpä minä olen pelannut netticarcassonnea, käynyt lenkillä, syönyt raejuustoa ja pullaa sekä popittanut kovaa ja häirinnyt naapureita. Elämä on täynnä glamouria.
xoxo Tiia
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
AHDISTAA, KUN ELÄMÄ KATOILEE KUIN KANI.
Maanantaina kutsuin kommuunimme täyteen glamourisia, ihastuttavia ystäviäni viettämään tärkeää ja rakkaudentäytteistä ystävänpäivää, sekä parantamaan omaa henkistä hyvinvointiani. Mukana olivat muun muassa tällä hetkellä suuresti elämääni vaikuttaneet (uudehkot) ystäväni Katri (vaaleat hiukset), Julia (tummat hiukset), Niki (mustat hiukset) ja Timi (tummat hiukset), sekä Salkkari-tähti Olli ja paljon muita hienoja, kuuluisia henkilöitä.
Teimme kaikille omat eriväriset pahvisydämet. Kirjoittelimme jokaisen omaan sydämeen romanttisia lauseita. Minun sydämessäni lukee muun muassa "oot tosi sexy", "etevä ja on hienoa, että tykkäät syödä!", "söpö peppu", "et pure jäykkiä peniksiä" ja "olet superglamourinen ja kaikkien tuxujen kuningatar". Kiitos. Pelasimme myös Iiron uutta peliä, jossa tapetaan ja raadellaan ihmisiä, sekä syödään toistemme aivoja. Se oli hyvin juhlaan sopiva peli.
Söimme myös paljon kaikkea glamourista! Laura-vaimo oli tehnyt todella glamourisen (tietysti pinkin ja naisellisen) kakun, ja Lauri myöskin hyvin glamourisen mutakakun. Pidän myös kauniista mekoista ja tyllistä.
Koska elämässäni on tällä hetkellä "reactio acuta e stressu", niin syön nappeja, jotka voivat aiheuttaa huonolla mäihällä kaikille glamour-elämän varjopuoliin tutustuneille tutun seurauksen: Britney Spears -ilmiön. Olen hyvin huolissani tästä mahdollisesta sivuvaikutuksesta, koska olen jo huomannut lisääntyneen syömishaluni (syön siis enemmän kuin sen jälkeen kun olin neljä päivää syömättä).
Olen tällä hetkellä siis kaikin puolin erittäin vapaa, joten seuranhaku/haluilmoituksia voi laittaa facebookissa, lupaan olla vastaamatta niihin ja huomaamatta niitä. Ja niin kuin eräs glamourinen ystäväni sanoisi: "Tiia, sinusta on tullut hyvin levoton nyt kun sinä olet sinkku".
Olen miettinyt kirjoittavani glamourisista seikkailuistani esimerkiksi Tallinnassa, Korsossa, Itä-Helsingissä ja kaikkialla muualla, mutta luulen että mielenterveydelleni olisi tällä hetkellä parasta olla ajattelematta liian iloisia asioita. Joka tapauksessa kaikenlaista hienoa ja glamourista on tapahtunut, ja elämäni on hienoa, vaikka läheiseni tietävät että kaikki ei ole aina niin täydellistä kuin annan ymmärtää. "Eihän tässä maailmassa kukaan mikään täydellinen ole", niin kuin eräs glamorinen julkisuuden henkilö on sanonut.
Muuttaisin vaikka Korsoon asumaan jos voisin muuttaa joitain asioita. Tiedän, olen pohjalla.
Pari viikkoa sitten olin ihanien ihmisten kanssa Pariisin kevään keikalla Virgin Oilissa Helsingin keskustassa. Mukana oli tietenkin glamourinen ystäväni Aki, jonka veli on Pariisin kevään laulaja. Ennen sitä aloittelimme Kinopalatsin alakerrassa poppareilla ja limsalla parin glamourisen ystäväni kanssa. Tämä johtui lähinnä siitä, että kaikki Kallion glamour-baarit olivat liian täynnä ja kävimme siellä jäätäviä keskusteluja jonku miespuolisen henkilön kanssa. Jostain kumman syystä keski-ikäisillä miehillä on minulle hyvin paljon sanottavaa varsinkin perjantai-iltaisin muutaman bissen jälkeen. Lienee jokin stadilainen tapa, kulttuurierot ovat kiehtovia. Tai jotain.
Muuten en ole oikein ehtinyt paljon juhlimaan, jos ei lasketa sitä että elämäni on yhtä juhlaa, ja koska olen ollut työharjoittelussa, joka jää kyllä nyt toistaiseksi kesken sairaslomani takia.
Lähden ensi viikolla Viroon liftaamaan ystäväni Piriannan kanssa, koska elämässä pitää kokeilla kaikkia hienoja, uusia juttuja, olla spontaani, toimia oman vaiston varassa ja tehdä yleisesti ottaen kaikkea typerää. Mutta täällä Helsingissä asuessani olen ainakin oppinut, että mikään ei ole väärin.
May all your dreams come true!!!!11one
Tiia
Teimme kaikille omat eriväriset pahvisydämet. Kirjoittelimme jokaisen omaan sydämeen romanttisia lauseita. Minun sydämessäni lukee muun muassa "oot tosi sexy", "etevä ja on hienoa, että tykkäät syödä!", "söpö peppu", "et pure jäykkiä peniksiä" ja "olet superglamourinen ja kaikkien tuxujen kuningatar". Kiitos. Pelasimme myös Iiron uutta peliä, jossa tapetaan ja raadellaan ihmisiä, sekä syödään toistemme aivoja. Se oli hyvin juhlaan sopiva peli.
Söimme myös paljon kaikkea glamourista! Laura-vaimo oli tehnyt todella glamourisen (tietysti pinkin ja naisellisen) kakun, ja Lauri myöskin hyvin glamourisen mutakakun. Pidän myös kauniista mekoista ja tyllistä.
Koska elämässäni on tällä hetkellä "reactio acuta e stressu", niin syön nappeja, jotka voivat aiheuttaa huonolla mäihällä kaikille glamour-elämän varjopuoliin tutustuneille tutun seurauksen: Britney Spears -ilmiön. Olen hyvin huolissani tästä mahdollisesta sivuvaikutuksesta, koska olen jo huomannut lisääntyneen syömishaluni (syön siis enemmän kuin sen jälkeen kun olin neljä päivää syömättä).
Olen tällä hetkellä siis kaikin puolin erittäin vapaa, joten seuranhaku/haluilmoituksia voi laittaa facebookissa, lupaan olla vastaamatta niihin ja huomaamatta niitä. Ja niin kuin eräs glamourinen ystäväni sanoisi: "Tiia, sinusta on tullut hyvin levoton nyt kun sinä olet sinkku".
Olen miettinyt kirjoittavani glamourisista seikkailuistani esimerkiksi Tallinnassa, Korsossa, Itä-Helsingissä ja kaikkialla muualla, mutta luulen että mielenterveydelleni olisi tällä hetkellä parasta olla ajattelematta liian iloisia asioita. Joka tapauksessa kaikenlaista hienoa ja glamourista on tapahtunut, ja elämäni on hienoa, vaikka läheiseni tietävät että kaikki ei ole aina niin täydellistä kuin annan ymmärtää. "Eihän tässä maailmassa kukaan mikään täydellinen ole", niin kuin eräs glamorinen julkisuuden henkilö on sanonut.
Muuttaisin vaikka Korsoon asumaan jos voisin muuttaa joitain asioita. Tiedän, olen pohjalla.
Pari viikkoa sitten olin ihanien ihmisten kanssa Pariisin kevään keikalla Virgin Oilissa Helsingin keskustassa. Mukana oli tietenkin glamourinen ystäväni Aki, jonka veli on Pariisin kevään laulaja. Ennen sitä aloittelimme Kinopalatsin alakerrassa poppareilla ja limsalla parin glamourisen ystäväni kanssa. Tämä johtui lähinnä siitä, että kaikki Kallion glamour-baarit olivat liian täynnä ja kävimme siellä jäätäviä keskusteluja jonku miespuolisen henkilön kanssa. Jostain kumman syystä keski-ikäisillä miehillä on minulle hyvin paljon sanottavaa varsinkin perjantai-iltaisin muutaman bissen jälkeen. Lienee jokin stadilainen tapa, kulttuurierot ovat kiehtovia. Tai jotain.
Muuten en ole oikein ehtinyt paljon juhlimaan, jos ei lasketa sitä että elämäni on yhtä juhlaa, ja koska olen ollut työharjoittelussa, joka jää kyllä nyt toistaiseksi kesken sairaslomani takia.
Lähden ensi viikolla Viroon liftaamaan ystäväni Piriannan kanssa, koska elämässä pitää kokeilla kaikkia hienoja, uusia juttuja, olla spontaani, toimia oman vaiston varassa ja tehdä yleisesti ottaen kaikkea typerää. Mutta täällä Helsingissä asuessani olen ainakin oppinut, että mikään ei ole väärin.
May all your dreams come true!!!!11one
Tiia
perjantai 12. marraskuuta 2010
HYVÄÄ 2-KYMPPIS SYNTYMÄ PÄIVÄÄ MINUILLE JA TISSIT!
Tänään juhlitaan minun omia glamour-syntymäpäiviä! VIP-kutsuvieraita on tulossa aina Oulusta asti! Minulla on nyt pienimuotoinen aamustressi, koska minun pitäisi taikoa opehuoneeseen tänään kakku, mutta minulla ei ole uunia. Minusta kyllä muut voisivat hommata sen kakun minulle, koska minulla on syntymäpäivä.
Kävin toissapäivänä hakemassa meille pöydän keittiöön, emme ole asuneet ilman sitä vielä edes neljää kuukautta. Se on nyt auton perällä, joku vahva kuten mies voisi tulla kantamaan sitä!
En ole miettinyt, että jos vaihtaisimme Maken nimeksi "Hello Kitty", vaikka sillä on pieni, litteä ja pyöreä naama.
Kävin viime lauantaina Helsingin Messukeskuksessa glamouristen ystävättärieni Monan (mustat hiukset) ja Jasun (ruskeat hiukset) kanssa Boardexpossa. Katsoimme Hunks-tanssioiden glamourshowta ja näimme ehkä myös joitain muita turhia julkkiksia, joku söpö Peetu-lumilautailija jakeli nimmereita. Emme löytäneet omaa nimmareidenjakelupöytäämme mistään, joten jätimme tällä kertaa väliin ja tyydyimme olemaan vain sivustakatsojia ja täytimme aikamme kuluksi jokainen noin 3-kymmentä arvontalipuketta. Kun tulokset tulevan, niin pääsemme ainakin Keniaan, Leville, Ylläkselle ja Saariselälle! Tulee lähtö kirjaimellisesti kuuseen!
Minulla oli tarkoituis lentää Rovaniemelle erotiikkamessuille, mutta tosiaan en lentänyt. Huh huh, siellä ei varmasti ole muita kuin glamourinen ystäväni Sampo (tummat hiukset) ja poroja...
Lauri on tällä hetkellä elämässäni sellainen Lapin tonttu (tonttu sanan varsinaisessa merkityksessä!). Jos olisin bimboblondi ja tyhjäpää niin elämäni olisi varmasti hienompaa ja glamourisempaa.
Mutta näin se aika vain rientää milloin mihinkin suuntaan! Joskus nuorena noin 19-vuotiaana kuvittelin vielä että nuoruus vain jatkuu ikuisesti ja sitä hillutaan Oulussa ja Helsingissä ympäriinsä erittäin rikkaiden miesten kanssa. Eipä ne miehet nyt niin älyttömän rikkaita...
Olen luonteeltani kauhean herkkä ja tunteellinen, eli minulla on herkkä psyyke, siksi voin sairastua helposti esim. alkoholismiin ja seksiriippuvuuteen.
Paljon onnea minuille!!
Tiia
Kävin toissapäivänä hakemassa meille pöydän keittiöön, emme ole asuneet ilman sitä vielä edes neljää kuukautta. Se on nyt auton perällä, joku vahva kuten mies voisi tulla kantamaan sitä!
En ole miettinyt, että jos vaihtaisimme Maken nimeksi "Hello Kitty", vaikka sillä on pieni, litteä ja pyöreä naama.
Kävin viime lauantaina Helsingin Messukeskuksessa glamouristen ystävättärieni Monan (mustat hiukset) ja Jasun (ruskeat hiukset) kanssa Boardexpossa. Katsoimme Hunks-tanssioiden glamourshowta ja näimme ehkä myös joitain muita turhia julkkiksia, joku söpö Peetu-lumilautailija jakeli nimmereita. Emme löytäneet omaa nimmareidenjakelupöytäämme mistään, joten jätimme tällä kertaa väliin ja tyydyimme olemaan vain sivustakatsojia ja täytimme aikamme kuluksi jokainen noin 3-kymmentä arvontalipuketta. Kun tulokset tulevan, niin pääsemme ainakin Keniaan, Leville, Ylläkselle ja Saariselälle! Tulee lähtö kirjaimellisesti kuuseen!
Minulla oli tarkoituis lentää Rovaniemelle erotiikkamessuille, mutta tosiaan en lentänyt. Huh huh, siellä ei varmasti ole muita kuin glamourinen ystäväni Sampo (tummat hiukset) ja poroja...
Lauri on tällä hetkellä elämässäni sellainen Lapin tonttu (tonttu sanan varsinaisessa merkityksessä!). Jos olisin bimboblondi ja tyhjäpää niin elämäni olisi varmasti hienompaa ja glamourisempaa.
Mutta näin se aika vain rientää milloin mihinkin suuntaan! Joskus nuorena noin 19-vuotiaana kuvittelin vielä että nuoruus vain jatkuu ikuisesti ja sitä hillutaan Oulussa ja Helsingissä ympäriinsä erittäin rikkaiden miesten kanssa. Eipä ne miehet nyt niin älyttömän rikkaita...
Olen luonteeltani kauhean herkkä ja tunteellinen, eli minulla on herkkä psyyke, siksi voin sairastua helposti esim. alkoholismiin ja seksiriippuvuuteen.
Paljon onnea minuille!!
Tiia
tiistai 17. elokuuta 2010
GLAMOUR-ELÄMÄÄ JA TISSEJÄ PIHLAJAMÄESSÄ.
Minä vaikutan nykyään myös Helsingissä, koska minulla tuli ikävä ex-vaimoani Lauraa (ruskeat hiukset) ja päätin muuttaa takaisin hänen luokseen. Olemme myös adoptoineet pari poika-lasta: Laurin (18 vuotta, ruskeat hiukset) ja Iiron (20 vuotta, ruskeat hiukset). Itse asiassa Kelan mukaan minä olen avoliitossa Iiron kanssa. Vaikka kuinka yritin selittää ettei asia ole näin, niin minua ei uskottu. En voinut edes vaihtaa avomiestäni Lauriksi, koska Kela ei uskonut että häntä olisi olemassa. Perhesuhteemme on myös hieman kieroutunut siltä osin, että Lauri ja Iiro ovat nyt tietenkin vähintäänkin isäpuolia Makelle (ruskeaa karvaa), koska asuvat hänen kanssaan.
Minulla alkoi eilen koulu. Minä olen amis. Opiston kristillisyydestä ja omasta kirkkoonkuulumattomuudestani huolimatta olen viihtynyt. Elämäni on täynnä glamouria, koska Salkkari-Oona (blondit rastat) on minun kanssa samassa koulussa, minä näin hänet omin henkilökohtaisin silmin. Minulla on myös paljon hienoja koulutovereita. Olemme jo opetelleet toistemme nimiä ja tärkeitä faktoja toisistamme (esim. kuka meistä on joskus laittanut nastan opettajan tuolille, ihastunut opettajaansa, lintsannut uskonnon tunteja yms.). Olen myös oppinut että pojat ovat tyttöjä aggressiivisempia hiekkalaatikolla ja kaikki koulunkäyntiavustajat ovat itse joskus luntanneet kokeessa.
Pihlajamäessä on arveluttavaa liikkua ostarilla alkuiltapäivällä, koska siellä on paljon miehiä. Ei siinä vielä mitään, olen joskus ennenkin nähnyt miehiä, mutta ne käyttävät alkoholia, tupakoivat ja viheltelevät perään! Aivan pöyristyttävää käytöstä omasta mielestäni.
Välillä tuntuu kuin olisi vieraassa maassa, ihmiset puhuvat aivan kummallisesti. Minä en ala kyllä ikinä menee dösäl Hertsikkaa tai juomaa bissee. Enkä ole vielä tavannut Tuksua. :/
Tiia
P.S. Tulkaa toki käymään kylässä, otamme rakkaat vieraat avosylin vastaan! Meillä on paljon tilaa ja nukkumapaikkoja. Muistakaa myös meidän glamour-tuparit syyskuussa!! (Tuparit Facebookissa)
Minulla alkoi eilen koulu. Minä olen amis. Opiston kristillisyydestä ja omasta kirkkoonkuulumattomuudestani huolimatta olen viihtynyt. Elämäni on täynnä glamouria, koska Salkkari-Oona (blondit rastat) on minun kanssa samassa koulussa, minä näin hänet omin henkilökohtaisin silmin. Minulla on myös paljon hienoja koulutovereita. Olemme jo opetelleet toistemme nimiä ja tärkeitä faktoja toisistamme (esim. kuka meistä on joskus laittanut nastan opettajan tuolille, ihastunut opettajaansa, lintsannut uskonnon tunteja yms.). Olen myös oppinut että pojat ovat tyttöjä aggressiivisempia hiekkalaatikolla ja kaikki koulunkäyntiavustajat ovat itse joskus luntanneet kokeessa.
Pihlajamäessä on arveluttavaa liikkua ostarilla alkuiltapäivällä, koska siellä on paljon miehiä. Ei siinä vielä mitään, olen joskus ennenkin nähnyt miehiä, mutta ne käyttävät alkoholia, tupakoivat ja viheltelevät perään! Aivan pöyristyttävää käytöstä omasta mielestäni.
Välillä tuntuu kuin olisi vieraassa maassa, ihmiset puhuvat aivan kummallisesti. Minä en ala kyllä ikinä menee dösäl Hertsikkaa tai juomaa bissee. Enkä ole vielä tavannut Tuksua. :/
Tiia
P.S. Tulkaa toki käymään kylässä, otamme rakkaat vieraat avosylin vastaan! Meillä on paljon tilaa ja nukkumapaikkoja. Muistakaa myös meidän glamour-tuparit syyskuussa!! (Tuparit Facebookissa)
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Glitteriä, arkea ja kaatosade
Hei taas. Viime viikonloppuna minun ja Yön (kaunis, vaaleat lyhyet hiukset) elämä oli todella glamourista, sillä osallistuimme Euroviisusitseille. Sitsithän ovat akateeminen pöytäjuhla, jossa mm. juodaan alkoholia ja lisäksi ehkä vähän lauletaan ja syödään. Nämä sitsit olivat euroviisupukukoodin johdosta hyperglamouriset. Päällämme meillä oli Ruotsista uniikkivaateliikkeestä ostetut glamouröverimekot, jotka maksoivat tosi paljon, esim 320 (kruunua). Oli todella hienoa päästä käyttämään niitä =) Lisäksi jaksoimme meikata ainakin n. sata vuotta, minä aikana Yö sai jopa timantti-irtoripset päähänsä. Omissa kasvoissamme oli lisäksi ripsiliimattuja minitimantteja ja glitteriä sekä muuta kiinnostavaa, kun lopulta lähdimme kipittämään sitsipaikalle. Herätimme matkalla hieman huomiota, tämä on varma todiste siitä että suomessa glamour ei ole vielä aivan jokapäiväinen asia. Esimerkiksi todella harvat naiset käyttävät irtoripsiä ja korkokenkiä joka päivä, luojan kiitos.
Myös itse sitsit olivat todella hienot. Oman pöytämme esittämä versio Catcatin Bye bye baby -kappaleesta peräti voitti laulukilpailun, jossa piti työstää oma versio koreografioineen jostain euroviisubiisistä! Virallisen ohjelman loputtua päädyimme myös hiimailemaan ympäri yliopistoa n. 20 ihmisen yhteensidotussa läjässä, mutta ei siitä sen enempää. Jatkot olivat Caiossa, jossa mm. laulettiin (ja tanssittiin) karaokea. Tyylikästä. Ainoa miinus siitä, ettemme kumpikaan voittaneet parhaan pukeutujan palkintoa, vaan tittelin nappasi joku rintakarvaton mieshenkilö. Niisk.
Sitsien jälkeen elämä onkin ollut melko arkista. Tietokoneeni näppis on esim hajonnut, välilyöntiä saa hakata todella lujaa. Lisäksi on kylmä ja esim. tänään satoi helvetisti vettä. Emme ole juhlineet (eikä siihen olisi ollut aihettakaan), vaan yksinkertaisesti esim. nukkuneet, tehneet töitä ja urheilleet. Jälkimmäinenkin on haasteellista nykyään, itse olen penikkataudissa ja urheilijavaimoni Tiia repi jalkansa pari päivää sitten todella pahasti metsässä ja siitä tuli kuulemma paljon verta (ällöttävää). Nyt hänellä on glamouriset, nude-sävyiset (kevään muotiväri!) laastarit kahdessakohtaa jalassaan =)
Olemme myös seuranneet huolestuneina Johanna Tukiaisen tilannetta mm. Facebookissa ja netin viihdeuutissaiteilla. Onneksi et kuollut, Tuksu! Itsellenikin tuli hieman itsetuhoinen olo, kun luin, millaisia älykkäitä kommentteja ihmiset olivat jättäneet Tuksun itsemurhauhkailuihin. Ellei ole mitään kivaa tai fiksua sanottavaa, mielestäni kannattaisi olla hiljaa tai perustaa oma blogi.
rakkain terveisin, saamaton bloggaajavaimo Veera
Myös itse sitsit olivat todella hienot. Oman pöytämme esittämä versio Catcatin Bye bye baby -kappaleesta peräti voitti laulukilpailun, jossa piti työstää oma versio koreografioineen jostain euroviisubiisistä! Virallisen ohjelman loputtua päädyimme myös hiimailemaan ympäri yliopistoa n. 20 ihmisen yhteensidotussa läjässä, mutta ei siitä sen enempää. Jatkot olivat Caiossa, jossa mm. laulettiin (ja tanssittiin) karaokea. Tyylikästä. Ainoa miinus siitä, ettemme kumpikaan voittaneet parhaan pukeutujan palkintoa, vaan tittelin nappasi joku rintakarvaton mieshenkilö. Niisk.
Sitsien jälkeen elämä onkin ollut melko arkista. Tietokoneeni näppis on esim hajonnut, välilyöntiä saa hakata todella lujaa. Lisäksi on kylmä ja esim. tänään satoi helvetisti vettä. Emme ole juhlineet (eikä siihen olisi ollut aihettakaan), vaan yksinkertaisesti esim. nukkuneet, tehneet töitä ja urheilleet. Jälkimmäinenkin on haasteellista nykyään, itse olen penikkataudissa ja urheilijavaimoni Tiia repi jalkansa pari päivää sitten todella pahasti metsässä ja siitä tuli kuulemma paljon verta (ällöttävää). Nyt hänellä on glamouriset, nude-sävyiset (kevään muotiväri!) laastarit kahdessakohtaa jalassaan =)
Olemme myös seuranneet huolestuneina Johanna Tukiaisen tilannetta mm. Facebookissa ja netin viihdeuutissaiteilla. Onneksi et kuollut, Tuksu! Itsellenikin tuli hieman itsetuhoinen olo, kun luin, millaisia älykkäitä kommentteja ihmiset olivat jättäneet Tuksun itsemurhauhkailuihin. Ellei ole mitään kivaa tai fiksua sanottavaa, mielestäni kannattaisi olla hiljaa tai perustaa oma blogi.
rakkain terveisin, saamaton bloggaajavaimo Veera
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
GLAMOURINEN VAIMO-MATKA TUKHOLMAAN TULOSSA, PALJON TISSEJÄ.
Terppaleiskis, glamour-elämä on jälleen ollut niin glamourista, että kilpaa olemme kirjoitelleet elämämme tapahtumia ylös ja ympäri. Ja kappas vain, tässä sitä taas ollaan. Siis niin todella keravalaista.
Me (Tiia, Pinja, Veera ja Yö) olemme lähdössä torstaina vaimo-matkalle Tukholmaan. Tukholma on glamourinen ja elegantti pleissi. Majoitumme aivan keskustassa sijaitsevaan vähintäänkin viiden tähden hotelliin, jossa pidämme uskomattomia hotellibileitä. Aiomme myös käydä hienostuneissa yökerhoissa, emme missään pintaliitopaikoissa. Alkoholia nautimme tunnetusti ainoastaan harkiten ja sivistyneesti. Tutustumme paikalliseen väestöön ja kulttuurieroihin, mahdollisesti hankimme uusia ystäviä ja uudet sensuellit tissit tai huulet. Rakennekynsiä en voi hankkia, koska ne häiritsevät kiipeilyharrastustani.
Pääsiäinen oli ja meni. Lempijuhla omasta mielestä, saa niin paljon munaa kun haluaa, heh heh... ;) Toivottavasti kaikki saivat iloa irti tästä suuresta munajuhlasta. Minä ainakin sain, vaikka en menestynytkään Tiimarin munakilpailussa! Aivan pöyristyttävää ja rahvaanomaista, etten saanut tarpeeksi ääniä. Ehkä kuitenkin toivun tästä ystävieni ja Jumalan voimalla. Katsoin muuten suomalaisen elokuvan "Kielletty hedelmä", johon samaistuin kovasti. Suosittelen lämpimästi kaikille joilla on omakohtaisia kokemuksia Jumalasta. Muistan yhden tapahtuman kuin eilisen päivän omasta lapsuudestani. Kahdeksanvuotiaana paras ystäväni kysyi minulta, että uskonko Jumalaan. Kielsin uskoni, joten hän sanoi etten pääse taivaaseen. Onneksi elämäni on kuin maanpäällinen taivas.
Haluan vielä palata parin viikon päähän, kun koimme kauhun hetkiä baarista tullessamme. Glamourinen vaaleahiuksinen vaimoni Yö liukastui liukkaalla alustalla oululaisen glamourisen yökerhon edessä, kaatui ja kolautti päänsä kiviseinään. Tästä hyvästä häntä käytettiin päivystyksessä, huomasimme että kommuuniimme mahtuu ainakin yhdeksän nukkumaan (jos otetaan käyttöön patjat ja kääpiökännisohva) ja nukuin ainoastaan kaksi tuntia, jonka jälkeen menin keittämään puuroa partiolaisille. Kyllä elämämme on täynnä jännitystä!
On kummallista, että oma painoni ei ole noussut mitenkään vaikka olen syönyt paljon erilaisia lääkkeitä, esimerkiksi rautakapselit ja poretabletit (c-vitamiini). Olen kuullut monilta naispuolisilta kavereiltani, että jotku asiat saattavat alkaa lihottamaan, esimerkiksi pitsa, hampurilaiset, tupakointi, alkoholi, liikunnan puute... Onneksi en tupakoi. Minusta se on niin inhottavaa, kun joku haisee tupakalle. Siitä voisi tulla myös vieroitusoireita. Vähän niin kun kahvista tai Carcassonnesta. Alkoholi ei aiheuta minulle riippuvuutta. Minä vain pidän siitä, ja minulle tulee paha mieli jos en saa sitä. Nyt emme ole kyllä käyttäneet alkoholia. Siihen on syy. Huomenna menemme koko konkkaronkka luovuttamaan verta omista ruumiistamme jotta pelastaisimme maailman.
Eilen meillä oli tyttöjen ilta. Paikalla olivat Tiia, Veera, Pinja, Yö, Ellu, Jenny, Ada ja Lauri. Ellu on todella glamourinen, koska Aasian-matkallaan hän on hankkinut hiustenpidennyksiä! Jokaisella itseään kunnioittavalla naisella tulisi olla sellaiset, koska ne ovat sensuellit ja kauniit. Uusia tissejä tai huulia hän ei ollut (vielä) hankkinut. Keskustelimme fiksuista ja tärkeistä aiheista, kuten politiikka, lääketiede, opiskelut, oikeustiede, lihaksikkaat miehet ja Hunks-tanssijat. Tulimme siihen tulokseen, ettemme halua omalla miehellämme olevan isompia tissejä kuin omalla itsellämme. Minusta se on tärkeä huomio.
Olen nyt vierailemassa omien vanhempieni luona. Täällä on niin turvallinen olo kun on paljon ruokaa ja toimiva netti. Toin lapseni Maken tänne hoitoon Tukholman-matkamme takia. Makesta on tullut todella ketterä ja lihava. Rakastamme häntä.
Olen myös käynyt Sannan glamourisilla syntymäpäiväjuhlilla sekä nähnyt Juuso ja Jani Seurujärven (he viettävät nykyään merkillisen paljon aikaa yhdessä). Lisäksi olen menettänyt facebook-kaverin, toiset meistä useamman. Miten joku on voinutkin poistaa oman tunnuksensa? Miten hän nyt pysyy elämässä mukana? Kuinka voimme enää stalkata? Elämä on täynnä yllätyksiä. May all your dreams come true. Pus.
Tiia
Me (Tiia, Pinja, Veera ja Yö) olemme lähdössä torstaina vaimo-matkalle Tukholmaan. Tukholma on glamourinen ja elegantti pleissi. Majoitumme aivan keskustassa sijaitsevaan vähintäänkin viiden tähden hotelliin, jossa pidämme uskomattomia hotellibileitä. Aiomme myös käydä hienostuneissa yökerhoissa, emme missään pintaliitopaikoissa. Alkoholia nautimme tunnetusti ainoastaan harkiten ja sivistyneesti. Tutustumme paikalliseen väestöön ja kulttuurieroihin, mahdollisesti hankimme uusia ystäviä ja uudet sensuellit tissit tai huulet. Rakennekynsiä en voi hankkia, koska ne häiritsevät kiipeilyharrastustani.
Pääsiäinen oli ja meni. Lempijuhla omasta mielestä, saa niin paljon munaa kun haluaa, heh heh... ;) Toivottavasti kaikki saivat iloa irti tästä suuresta munajuhlasta. Minä ainakin sain, vaikka en menestynytkään Tiimarin munakilpailussa! Aivan pöyristyttävää ja rahvaanomaista, etten saanut tarpeeksi ääniä. Ehkä kuitenkin toivun tästä ystävieni ja Jumalan voimalla. Katsoin muuten suomalaisen elokuvan "Kielletty hedelmä", johon samaistuin kovasti. Suosittelen lämpimästi kaikille joilla on omakohtaisia kokemuksia Jumalasta. Muistan yhden tapahtuman kuin eilisen päivän omasta lapsuudestani. Kahdeksanvuotiaana paras ystäväni kysyi minulta, että uskonko Jumalaan. Kielsin uskoni, joten hän sanoi etten pääse taivaaseen. Onneksi elämäni on kuin maanpäällinen taivas.
Haluan vielä palata parin viikon päähän, kun koimme kauhun hetkiä baarista tullessamme. Glamourinen vaaleahiuksinen vaimoni Yö liukastui liukkaalla alustalla oululaisen glamourisen yökerhon edessä, kaatui ja kolautti päänsä kiviseinään. Tästä hyvästä häntä käytettiin päivystyksessä, huomasimme että kommuuniimme mahtuu ainakin yhdeksän nukkumaan (jos otetaan käyttöön patjat ja kääpiökännisohva) ja nukuin ainoastaan kaksi tuntia, jonka jälkeen menin keittämään puuroa partiolaisille. Kyllä elämämme on täynnä jännitystä!
On kummallista, että oma painoni ei ole noussut mitenkään vaikka olen syönyt paljon erilaisia lääkkeitä, esimerkiksi rautakapselit ja poretabletit (c-vitamiini). Olen kuullut monilta naispuolisilta kavereiltani, että jotku asiat saattavat alkaa lihottamaan, esimerkiksi pitsa, hampurilaiset, tupakointi, alkoholi, liikunnan puute... Onneksi en tupakoi. Minusta se on niin inhottavaa, kun joku haisee tupakalle. Siitä voisi tulla myös vieroitusoireita. Vähän niin kun kahvista tai Carcassonnesta. Alkoholi ei aiheuta minulle riippuvuutta. Minä vain pidän siitä, ja minulle tulee paha mieli jos en saa sitä. Nyt emme ole kyllä käyttäneet alkoholia. Siihen on syy. Huomenna menemme koko konkkaronkka luovuttamaan verta omista ruumiistamme jotta pelastaisimme maailman.
Eilen meillä oli tyttöjen ilta. Paikalla olivat Tiia, Veera, Pinja, Yö, Ellu, Jenny, Ada ja Lauri. Ellu on todella glamourinen, koska Aasian-matkallaan hän on hankkinut hiustenpidennyksiä! Jokaisella itseään kunnioittavalla naisella tulisi olla sellaiset, koska ne ovat sensuellit ja kauniit. Uusia tissejä tai huulia hän ei ollut (vielä) hankkinut. Keskustelimme fiksuista ja tärkeistä aiheista, kuten politiikka, lääketiede, opiskelut, oikeustiede, lihaksikkaat miehet ja Hunks-tanssijat. Tulimme siihen tulokseen, ettemme halua omalla miehellämme olevan isompia tissejä kuin omalla itsellämme. Minusta se on tärkeä huomio.
Olen nyt vierailemassa omien vanhempieni luona. Täällä on niin turvallinen olo kun on paljon ruokaa ja toimiva netti. Toin lapseni Maken tänne hoitoon Tukholman-matkamme takia. Makesta on tullut todella ketterä ja lihava. Rakastamme häntä.
Olen myös käynyt Sannan glamourisilla syntymäpäiväjuhlilla sekä nähnyt Juuso ja Jani Seurujärven (he viettävät nykyään merkillisen paljon aikaa yhdessä). Lisäksi olen menettänyt facebook-kaverin, toiset meistä useamman. Miten joku on voinutkin poistaa oman tunnuksensa? Miten hän nyt pysyy elämässä mukana? Kuinka voimme enää stalkata? Elämä on täynnä yllätyksiä. May all your dreams come true. Pus.
Tiia
torstai 4. maaliskuuta 2010
MUNANMAALAUSTA, STREPTOKOKKEJA JA TISSIT
Hei rakkaat innokkaat lukijamme! Glamour-elämäni on tällä hetkellä hyvin perseestä. Olen harkinnut illan aikana monta kertaa muun muassa hyppyä mummon omiin pöksyihin, päiväkännien vetoa (tai juontia), epämääräistä rappukäytävässä juoksemista kiljuen ilman omia vaatteita ja aggressiivista netti-Carcassonnen pelaamista 48 tuntia putkeen. Mielessä on myös käynyt vuolla ranteita Antti Tuiskun levyllä (jonka glamour-vaimoni Pinja lainasi tänään kirjastosta), syödä Pinjan kaikki karkit ja mennä rakentamaan lumiukkoja esimerkiksi naapurin vierasparkkipaikalle.
Aamupäivä sujui ihan hyvin. Nukuin puolille päivin uneksien kesästä, metsästä ja autolla ajamisesta ilman loskapaskaa, kunnes olin nukkunut niin monta tuntia että yksinkertaisesti heräsin ei-mihinkään. Samalla omaksi ilokseni huomasin, että oma pääni ei ollut täynnä omaa räkääni, eli olin hyvin terveen oloinen. Tai ainakin sillä tavalla terve kun voin olla kun en ole kipeä. Tästä riemastuneena menin heti pelaamaan muutaman voitokkaan erän netti-Carcassonnea. Iltapäivällä maalasin munia hienoiksi, koska aion osallistua glamouriseen munanmaalauskilpailuun!
Kerrottakoon vielä vähän viime päivien tapahtumista. Kävin viikko sitten Tuiran arvauskeskuksessa, koska minulla oli ollut jonkin aikaa järkyttävän paska olo, ja epäilin että sairastan taas jotain raskaudenaikaista seksitautia. Minut lähetettiin verikokeeseen ja nieluviljelyyn. Vitsikäs lääkäri oli onnellinen, koska en pelännyt neuloja ja osasin puhua suu auki kurkku kipeänä kun hän on tunkenut jotain pitkää ja inhottavaa suuhuni. Tulokset tulivat maanantaina, ja minulle soitettiin että ei näy streptokokkeja eikä mitään muutakaan. Tästä onnellisena tunsin hetkessä parantuvani, kunnes tiistaina tulokset yhtäkkiä muuttuivat, ja minulla todettiin streptokokki G. Nyt aion kuitenkin olla täysin terve ja aloittaa urheilun uudestaan.
Tiia
Aamupäivä sujui ihan hyvin. Nukuin puolille päivin uneksien kesästä, metsästä ja autolla ajamisesta ilman loskapaskaa, kunnes olin nukkunut niin monta tuntia että yksinkertaisesti heräsin ei-mihinkään. Samalla omaksi ilokseni huomasin, että oma pääni ei ollut täynnä omaa räkääni, eli olin hyvin terveen oloinen. Tai ainakin sillä tavalla terve kun voin olla kun en ole kipeä. Tästä riemastuneena menin heti pelaamaan muutaman voitokkaan erän netti-Carcassonnea. Iltapäivällä maalasin munia hienoiksi, koska aion osallistua glamouriseen munanmaalauskilpailuun!
Kerrottakoon vielä vähän viime päivien tapahtumista. Kävin viikko sitten Tuiran arvauskeskuksessa, koska minulla oli ollut jonkin aikaa järkyttävän paska olo, ja epäilin että sairastan taas jotain raskaudenaikaista seksitautia. Minut lähetettiin verikokeeseen ja nieluviljelyyn. Vitsikäs lääkäri oli onnellinen, koska en pelännyt neuloja ja osasin puhua suu auki kurkku kipeänä kun hän on tunkenut jotain pitkää ja inhottavaa suuhuni. Tulokset tulivat maanantaina, ja minulle soitettiin että ei näy streptokokkeja eikä mitään muutakaan. Tästä onnellisena tunsin hetkessä parantuvani, kunnes tiistaina tulokset yhtäkkiä muuttuivat, ja minulla todettiin streptokokki G. Nyt aion kuitenkin olla täysin terve ja aloittaa urheilun uudestaan.
Tiia
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
KRAPULAA, AGGRESSIIVISIA TEINEJÄ, PARTIOTA JA TISSIT
Joku anonyymi oksennusrefleksitön, työtön, mukaurheilijavaimo poti koko helvetin perjantain krapulaa, vaikka on yleensä niin sanotusti krapulavapaa, eli ei ikinä pode krapulaa. Tai oikeastaan tämä kyseinen kerta oli kolmas hänen glamourisessa alkoholistisessa elämässään. Parastahan tässä oli tietenkin se, että hänen täytyi lähteä iltapäiväjunalla jätkien kans Kokkolaan harrastamaan partiota.
Palataan aikakoneellamme torstaihin, penkkaripäivään ja suuren suuriin odotuksiin. Olin menossa Norssille katsomaan abigaalaa, koska muun muassa glamouriset ystäväni Lauri, Tuomo, Juhani ja Arttu villeinä siellä juhlivat. Päätin kuitenkin ottaa vaimot mukaan, joten ajoin autoa torstaina reittiä: Kaakkuri - Toppila - Kirkkokangas - Myllyoja - Lipasto - Syynimaa - Keskusta - Syynimaa - Toppila - Ylä-Haapalehto - Kaakkuri - Kuivasjärvi - Toppila. Jätkät olivat glamourisia mustissa hiuksissaan, rintakarvoissaan ja aurinkopuuterinaamoissaan. Rekoissa emme nähneet paljon tuttuja, paitsi glamourisen Johanna Tukiaisen! Illalla päätimme vaimojen kanssa koko konkkaronkka osallistua kaikkien koulujen penkkareiden jatkoille, koska emme osanneet päättää minne menisimme!
Kävimme ensin glamourisessa Amarillossa, jossa näimme paljon glamourisia ystäviämme. Tämän jälkeen kävimme Wingerissä yksillä harmitellen, ettei siellä tarjoilla ranskiksia yöllä. Puolen yön jälkeen sorruimme jonottamaan (noloa, olemme niin glamourisia, että meidän pitäisi aina päästä jonojen ohi) Kaarleen. Jono ei ollut pitkä, mutta portsarit olivat natseja. Järkyttävintä tässä kuitenkin oli se, että joku hädintuskin täysi-ikäinen minua hädin tuskin leukaan asti oleva pieni tsirbula alkoi haastamaan riitaa kanssani. Kielsin häntä etuilemasta meitä. Keskustelu kävi suunnilleen näin:
Tiia: "Joo meeppä takas tonne."
Tsiksi: "Mitä vittua sää mulle alat mitää sanomaan?"
Tiia: "No sitä vittua että et etuile mua."
Tsiksi: "No en vitussa etuile saatana et mun kanssa ala haastaa riitaa."
Tiia: "No mutta sää meet vitussa nyt takasi tonne taakse."
Tsiksi: (kattoo murhaavasti) "Saatana et oikiasti mulle ala."
(jäätävää tuijottelua)
Tiia: "Saatana älä ite ala ja meet nyt tuonne."
Lopputulos oli että tämä kyseinen teini siirtyi äkäisesti manaillen taakse ja en tajunnu muutamaan minuuttin että mun varpaat oli helvetin jäässä.
Sisällä tanssimme, löysimme tuttuja, joimme shotteja ja aiheutimme toisen kapakkatappelun. Joku jätkä jotaki pörräs mun takana, sit se alkoi jotai hämärää säätää ja minun rakas vaimoni Pinja päätti kokeilla, että jos tämän omassa kädessään olevaa tuoppia vähän tönäisee, niin mitä tapahtuu. Tämä kyseinen jätkä nakkasi tuoppinsa lattialle ja alkoi töniä Lauria ja väittää että Lauri heitti hänen tuoppinsa lattialle hänen omasta kädestään. Hoidimme tilanteen muistaakseni suhteellisen mallikkaasti. Tästä eteen päin en oikeastaan muista paljonkaan, saatika kotimatkasta tai oikeastaan mistään muustakaan. Kun aamulla heräsin, olin vielä humalassa ennen kuin eräs kyseinen vieroitusoire iski ja elämänlaatu heikkeni muun muassa kyvyttömyyteni oksentaa vuoksi.
Viikonlopun vietin Kokkolassa glamourisessa seurassa. Meitä oli kämpässä 6-8 henkilöä ja 4-5 tietokonetta. Suunnittelimme kisoja, pelasimme Uunoa ja Tuppia, katsoimme jääkiekkoa ja mäkihyppyä (paitsi minä, koska en pidä niistä ja en nähnyt kunnolla telkkaria, koska se oli niin kaukana), teimme ja söimme ruokaa, puhuimme suunnistuksesta ja harrastimme matematiikkaa. Aamulla vessansiivousvuorot ja loput ruuat jaettiin demokraattisesti Uunossa pärjäämisen perusteella.
Paluumatka oli jännittävä! Kyllä VR osaa taas hommansa. Kyytimme kämpästä Kokkolan asemalle tuli vähän myöhässä, joten meitä ahtautui neljä takapenkille pienen käsimatkatavaramäärän kanssa. Ehdimme asemalle juuri sopivasti hakemaan lippuja, ja junamaatilla ollessamme kuulemaan, että Lauran etelään lähtevä juna on lähdössä. Minä ja Eetu seisoimme veturin edessä, ettei juna lähtisi ilman Lauraa. Lauri seisoi vaunun ovella ja Mika juoksi Lauran tavaroiden kanssa. Hyvin ehti. Menimme sisälle odottamaan omaa junaamme, ja saman tien tuli kuulutus, että kyseinen juna on peruttu. Siinä sitten menimme vaihtamaan lippuja ja kyselemään seuraavaa junaa, joka oli joku special-pikajuna. Pelattiin Tuppia ootellessa.
Lauri ja Eetu meni monesti tuppeen, heh heh.
Tiia
Palataan aikakoneellamme torstaihin, penkkaripäivään ja suuren suuriin odotuksiin. Olin menossa Norssille katsomaan abigaalaa, koska muun muassa glamouriset ystäväni Lauri, Tuomo, Juhani ja Arttu villeinä siellä juhlivat. Päätin kuitenkin ottaa vaimot mukaan, joten ajoin autoa torstaina reittiä: Kaakkuri - Toppila - Kirkkokangas - Myllyoja - Lipasto - Syynimaa - Keskusta - Syynimaa - Toppila - Ylä-Haapalehto - Kaakkuri - Kuivasjärvi - Toppila. Jätkät olivat glamourisia mustissa hiuksissaan, rintakarvoissaan ja aurinkopuuterinaamoissaan. Rekoissa emme nähneet paljon tuttuja, paitsi glamourisen Johanna Tukiaisen! Illalla päätimme vaimojen kanssa koko konkkaronkka osallistua kaikkien koulujen penkkareiden jatkoille, koska emme osanneet päättää minne menisimme!
Kävimme ensin glamourisessa Amarillossa, jossa näimme paljon glamourisia ystäviämme. Tämän jälkeen kävimme Wingerissä yksillä harmitellen, ettei siellä tarjoilla ranskiksia yöllä. Puolen yön jälkeen sorruimme jonottamaan (noloa, olemme niin glamourisia, että meidän pitäisi aina päästä jonojen ohi) Kaarleen. Jono ei ollut pitkä, mutta portsarit olivat natseja. Järkyttävintä tässä kuitenkin oli se, että joku hädintuskin täysi-ikäinen minua hädin tuskin leukaan asti oleva pieni tsirbula alkoi haastamaan riitaa kanssani. Kielsin häntä etuilemasta meitä. Keskustelu kävi suunnilleen näin:
Tiia: "Joo meeppä takas tonne."
Tsiksi: "Mitä vittua sää mulle alat mitää sanomaan?"
Tiia: "No sitä vittua että et etuile mua."
Tsiksi: "No en vitussa etuile saatana et mun kanssa ala haastaa riitaa."
Tiia: "No mutta sää meet vitussa nyt takasi tonne taakse."
Tsiksi: (kattoo murhaavasti) "Saatana et oikiasti mulle ala."
(jäätävää tuijottelua)
Tiia: "Saatana älä ite ala ja meet nyt tuonne."
Lopputulos oli että tämä kyseinen teini siirtyi äkäisesti manaillen taakse ja en tajunnu muutamaan minuuttin että mun varpaat oli helvetin jäässä.
Sisällä tanssimme, löysimme tuttuja, joimme shotteja ja aiheutimme toisen kapakkatappelun. Joku jätkä jotaki pörräs mun takana, sit se alkoi jotai hämärää säätää ja minun rakas vaimoni Pinja päätti kokeilla, että jos tämän omassa kädessään olevaa tuoppia vähän tönäisee, niin mitä tapahtuu. Tämä kyseinen jätkä nakkasi tuoppinsa lattialle ja alkoi töniä Lauria ja väittää että Lauri heitti hänen tuoppinsa lattialle hänen omasta kädestään. Hoidimme tilanteen muistaakseni suhteellisen mallikkaasti. Tästä eteen päin en oikeastaan muista paljonkaan, saatika kotimatkasta tai oikeastaan mistään muustakaan. Kun aamulla heräsin, olin vielä humalassa ennen kuin eräs kyseinen vieroitusoire iski ja elämänlaatu heikkeni muun muassa kyvyttömyyteni oksentaa vuoksi.
Viikonlopun vietin Kokkolassa glamourisessa seurassa. Meitä oli kämpässä 6-8 henkilöä ja 4-5 tietokonetta. Suunnittelimme kisoja, pelasimme Uunoa ja Tuppia, katsoimme jääkiekkoa ja mäkihyppyä (paitsi minä, koska en pidä niistä ja en nähnyt kunnolla telkkaria, koska se oli niin kaukana), teimme ja söimme ruokaa, puhuimme suunnistuksesta ja harrastimme matematiikkaa. Aamulla vessansiivousvuorot ja loput ruuat jaettiin demokraattisesti Uunossa pärjäämisen perusteella.
Paluumatka oli jännittävä! Kyllä VR osaa taas hommansa. Kyytimme kämpästä Kokkolan asemalle tuli vähän myöhässä, joten meitä ahtautui neljä takapenkille pienen käsimatkatavaramäärän kanssa. Ehdimme asemalle juuri sopivasti hakemaan lippuja, ja junamaatilla ollessamme kuulemaan, että Lauran etelään lähtevä juna on lähdössä. Minä ja Eetu seisoimme veturin edessä, ettei juna lähtisi ilman Lauraa. Lauri seisoi vaunun ovella ja Mika juoksi Lauran tavaroiden kanssa. Hyvin ehti. Menimme sisälle odottamaan omaa junaamme, ja saman tien tuli kuulutus, että kyseinen juna on peruttu. Siinä sitten menimme vaihtamaan lippuja ja kyselemään seuraavaa junaa, joka oli joku special-pikajuna. Pelattiin Tuppia ootellessa.
Lauri ja Eetu meni monesti tuppeen, heh heh.
Tiia
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
VAIMON LIVETISSIT
Vietämme laatuaikaa vaimojen kesken Koskelantiellä. Pelasimme juuri glamourista "Toppilalaisen päiväkirja" -peliä ja saimme aikaan kahdeksan hienoa tarinaa.
"Lähisiwan kassapoika
ja Make "Rapsa" Tukiainen
hakkasivat mummon
SAUNASSA (!! jota Veera ei ole pessyt)
yöjuoksukauden avajaisiltana
koska eivät muutakaan voineet.
Mummot huusivat ikkunasta sisään: "Muistakaa ehkäisy!""
"Kakkapylly
ja Johanna Tukiaisen vasen tissi
piileskelivät kaapissa
pariisilaisen hotellin glamourisessa kattohuoneistossa
Kjell Westön synttärien aikaan
koska Laura pakotti.
Mummo sanoi siihen: "Nyt loppuu tuo yöllinen ramppaaminen!""
"Veeran alaston ruumis
ja Matti ja Mervi Nykänen
katosivat jälkeäkään jättämättä - vaatteet löytyivät parkkipaikalta
pilluralliautomaton päällä
samana yönä kuin heteroseksiä harrastettiin Koskelantien kommuunin saunassa
koska he pitävät siitä kovasti...
Ja kerrankin mummot eivät sanoneet yhtään mitään, vaan tyytyivät ainoastaan mulkoilemaan nuoria murhaavasti."
"Vaimot
ja BB-talon asukkaat
söivät kiellosta huolimatta aivan vitusti ruokaa
kirkonpenkillä
huomenna (HEH, HEH)
koska limusiininkuljettajalla ei ollut koskaan ollut minkäänlaisia käytöstapoja.
Mummot sanoivat: "Mennäänkö panemaan?""
"Viivi Pumpasen Hunks-mies
ja Jani Seurujärvi inttikavereineen
nukkuivat teltassa
koillishelsinkiläisessä kerrostalolähiössä
JUST NYT
koska Veera ei ollut saanut pitkään aikaan.
"Haluan mukaan", eräs mummo sanoi."
"Tiia Keltamäki
ja Johanna Tukiainen
saivat ensimmäisen (1.) varoituksen häiritsevät elämän johdosta
Koskelantie 56 A 8:ssa
kun taivaalta satoi pieniä lapsia
koska elämä on 666
ja tähän mummot reagoivat juoruilemalla päiväkahvien parissa: "Häiritsevää elämää, kerrassaan. Ei saa rauhassa edes pöksyjä tuulettaa!""
"Kanniaisen mummo
ja Maken eläinlääkäri
imuroivat banaanikärpäsiä
Onnelan naistenvessan keskimmäisen lavuaarin alla
tällä hetkellä
toistaiseksi mysteerinä pysyvistä syistä, joilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä Johanna Tukiaisen kuoleman kanssa.
Anne Kanniainen huokaili myöhemmin papparakastajalleen: "Hankkisit sinäkin viagraa!""
"Jani Seurujärvi
ja Heinähattu ja Vilttitossu
pornotähteilivät
Koskelantien hippikommuunissa
viime kesän keskiviikkona
koska olivat nauttineet alkoholia.
"Kuinka herttaista!" mummot hykertelivät."
Nautimme kaikki suuresti omilla tavoillamme tästä illasta, koska Veera-vaimomme viuhahti! Minä missasin tämän glamourisen hetken, koska olin selin, mutta näin muiden vaimojen innostuksen- ja häkellyksensekaiset ilmeet. Tästä inspiroituneina keksimme alkaa pelaamaan glamourista peliämme.
Olen erittäin ylpeä vaimoistani Pinjasta ja Laurasta, koska he ovat oppineet arvostamaan Carcassonnea. Carcassonne on ehdottomasti maailman paras ja kehittävin peli. Suosittelen lämpimästi. Suosittelen myös kaikkia julkkisblogimme glamourisia vakiopanokävijöitämme liittymään kaljaa ja klamuuria -fanikerhoon facebookissa.
Tiia
"Lähisiwan kassapoika
ja Make "Rapsa" Tukiainen
hakkasivat mummon
SAUNASSA (!! jota Veera ei ole pessyt)
yöjuoksukauden avajaisiltana
koska eivät muutakaan voineet.
Mummot huusivat ikkunasta sisään: "Muistakaa ehkäisy!""
"Kakkapylly
ja Johanna Tukiaisen vasen tissi
piileskelivät kaapissa
pariisilaisen hotellin glamourisessa kattohuoneistossa
Kjell Westön synttärien aikaan
koska Laura pakotti.
Mummo sanoi siihen: "Nyt loppuu tuo yöllinen ramppaaminen!""
"Veeran alaston ruumis
ja Matti ja Mervi Nykänen
katosivat jälkeäkään jättämättä - vaatteet löytyivät parkkipaikalta
pilluralliautomaton päällä
samana yönä kuin heteroseksiä harrastettiin Koskelantien kommuunin saunassa
koska he pitävät siitä kovasti...
Ja kerrankin mummot eivät sanoneet yhtään mitään, vaan tyytyivät ainoastaan mulkoilemaan nuoria murhaavasti."
"Vaimot
ja BB-talon asukkaat
söivät kiellosta huolimatta aivan vitusti ruokaa
kirkonpenkillä
huomenna (HEH, HEH)
koska limusiininkuljettajalla ei ollut koskaan ollut minkäänlaisia käytöstapoja.
Mummot sanoivat: "Mennäänkö panemaan?""
"Viivi Pumpasen Hunks-mies
ja Jani Seurujärvi inttikavereineen
nukkuivat teltassa
koillishelsinkiläisessä kerrostalolähiössä
JUST NYT
koska Veera ei ollut saanut pitkään aikaan.
"Haluan mukaan", eräs mummo sanoi."
"Tiia Keltamäki
ja Johanna Tukiainen
saivat ensimmäisen (1.) varoituksen häiritsevät elämän johdosta
Koskelantie 56 A 8:ssa
kun taivaalta satoi pieniä lapsia
koska elämä on 666
ja tähän mummot reagoivat juoruilemalla päiväkahvien parissa: "Häiritsevää elämää, kerrassaan. Ei saa rauhassa edes pöksyjä tuulettaa!""
"Kanniaisen mummo
ja Maken eläinlääkäri
imuroivat banaanikärpäsiä
Onnelan naistenvessan keskimmäisen lavuaarin alla
tällä hetkellä
toistaiseksi mysteerinä pysyvistä syistä, joilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä Johanna Tukiaisen kuoleman kanssa.
Anne Kanniainen huokaili myöhemmin papparakastajalleen: "Hankkisit sinäkin viagraa!""
"Jani Seurujärvi
ja Heinähattu ja Vilttitossu
pornotähteilivät
Koskelantien hippikommuunissa
viime kesän keskiviikkona
koska olivat nauttineet alkoholia.
"Kuinka herttaista!" mummot hykertelivät."
Nautimme kaikki suuresti omilla tavoillamme tästä illasta, koska Veera-vaimomme viuhahti! Minä missasin tämän glamourisen hetken, koska olin selin, mutta näin muiden vaimojen innostuksen- ja häkellyksensekaiset ilmeet. Tästä inspiroituneina keksimme alkaa pelaamaan glamourista peliämme.
Olen erittäin ylpeä vaimoistani Pinjasta ja Laurasta, koska he ovat oppineet arvostamaan Carcassonnea. Carcassonne on ehdottomasti maailman paras ja kehittävin peli. Suosittelen lämpimästi. Suosittelen myös kaikkia julkkisblogimme glamourisia vakiopanokävijöitämme liittymään kaljaa ja klamuuria -fanikerhoon facebookissa.
Tiia
lauantai 16. tammikuuta 2010
GLAMOURELÄMÄÄ JA TISSIT
Kuten glamouriseen elämäämme kuuluu, perjantai-iltaa vietettiin taas elitistisesti ja tyylikkäästi. En tarkoita että minä ja ystäväni olisimme parempia ihmisiä kuin muut, mutta meidän elämämme nyt vain sattuu olemaan täynnä glamouria ja yllätyksiä. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, koska Jumala on luonut meidät ja olen viime aikoina lukenut Pinjan kanssa Raamattua niin tiedämme sen hyvin. Raamatussa neuvotaan esimerkiksi ettei portaita saa rakentaa alttarille. Raamatussa muutenkin on todella mielenkiintoisia tarinoita, suosittelen siihen syventymistä oman henkilökohtaisen kokemuksen kautta.
Koska glamourisen miehekäs Pinja-vaimoni ja kaunis ja ihana Veera-vaimoni viettävät alkoholitonta ja rauhallista elämää, lähdin tällä kertaa Yö-elämään ilman heitä. He olivat ihanien Yö-vaimoni ja Laura-vaimoni kanssa urheilemassa yhdessä, kun minä ja Lauri menimme ystävättäremme Ingan (tummat hiukset) tyylikkäisiin juhliin.
Nämä kyseiset glamour-juhlat olivat hieman erilaiset kuin ne, joissa yleensä käyn. Varsinkin ne olivat hyvin paljon erilaiset kuin juhlat, joita itse järjestän. Tämä johtui mahdollisesti siitä, että tämä kyseinen juhlapaikka oli täynnä alaikäisia ammattikoululaisia. En tarkoita että ammattikoulussa olisi jotain pahaa, mutta kyllähän kuka tahansa omilla aivoilla ajatteleva ja omilla silmillä katsova tajuaa, että kyllä ammattikoululaiset ovat erilaisia kuin lukiolaiset. En tietenkään halua yleistää mitään, mutta näin yleisesti ottaen. Ja minä taisin olla paikan vanhin. Minusta sekin oli merkillistä, koska yleensä olen tottunut siihen, että olen nuorimmasta päästä, koska minun syntymäpäiväni on marraskuussa. No, juhlat olivat ihan kivat, varsinkin sen jälkeen kun Lauri kävi hakemassa Lidlistä lisää juotavaa. Tutustuimme muun muassa Ylikiiminkiläisiin Taivalkoskella opiskeleviin pojankolleihin ja oikeaan saamelaiseen Green Dayn laulajan näköiseen henkilöön.
Oikeastaan menimme juhliin alun perin siksi, että Laurin glamourinen Veera-serkku (sama glamourinen nimi kuin ihanalla vaimollani!) täytti 18 vuotta. Tämän johdosta siirryimme myös tyylikkäästi limusiinilla (tai vastaavan amisauton takapenkillä) Heinäpäästä keskustaan suoraan erään paikallisen glamourisen yökerhon eteen. Portsari tarkisti mustakantisesta kirjasta nimemme ja pääsimme jonon (jossa oli tähän aikaan ainakin viisi henkilöä, huoh) ohi, ilmaiseksi ja saimme vielä glamouriset rannekorut, joilla sai juomat puoleen hintaan. Saimme myös pullollisen skumppaa ja glamouriset lasit. Illan aikana pääsimme myös käymään VIP-tiloissa kolmannessa kerroksessa. Näimme paljon glamourisia julkkisystäviämme ja vietimme ikimuistoisen illan. Kotiin pääsimme glamourisen ystävättäremme Heidin (tummat hiukset) kyydillä. Hän oli juuri saanut kortin mutta ajoi aivan hyvin!
Tiia
Koska glamourisen miehekäs Pinja-vaimoni ja kaunis ja ihana Veera-vaimoni viettävät alkoholitonta ja rauhallista elämää, lähdin tällä kertaa Yö-elämään ilman heitä. He olivat ihanien Yö-vaimoni ja Laura-vaimoni kanssa urheilemassa yhdessä, kun minä ja Lauri menimme ystävättäremme Ingan (tummat hiukset) tyylikkäisiin juhliin.
Nämä kyseiset glamour-juhlat olivat hieman erilaiset kuin ne, joissa yleensä käyn. Varsinkin ne olivat hyvin paljon erilaiset kuin juhlat, joita itse järjestän. Tämä johtui mahdollisesti siitä, että tämä kyseinen juhlapaikka oli täynnä alaikäisia ammattikoululaisia. En tarkoita että ammattikoulussa olisi jotain pahaa, mutta kyllähän kuka tahansa omilla aivoilla ajatteleva ja omilla silmillä katsova tajuaa, että kyllä ammattikoululaiset ovat erilaisia kuin lukiolaiset. En tietenkään halua yleistää mitään, mutta näin yleisesti ottaen. Ja minä taisin olla paikan vanhin. Minusta sekin oli merkillistä, koska yleensä olen tottunut siihen, että olen nuorimmasta päästä, koska minun syntymäpäiväni on marraskuussa. No, juhlat olivat ihan kivat, varsinkin sen jälkeen kun Lauri kävi hakemassa Lidlistä lisää juotavaa. Tutustuimme muun muassa Ylikiiminkiläisiin Taivalkoskella opiskeleviin pojankolleihin ja oikeaan saamelaiseen Green Dayn laulajan näköiseen henkilöön.
Oikeastaan menimme juhliin alun perin siksi, että Laurin glamourinen Veera-serkku (sama glamourinen nimi kuin ihanalla vaimollani!) täytti 18 vuotta. Tämän johdosta siirryimme myös tyylikkäästi limusiinilla (tai vastaavan amisauton takapenkillä) Heinäpäästä keskustaan suoraan erään paikallisen glamourisen yökerhon eteen. Portsari tarkisti mustakantisesta kirjasta nimemme ja pääsimme jonon (jossa oli tähän aikaan ainakin viisi henkilöä, huoh) ohi, ilmaiseksi ja saimme vielä glamouriset rannekorut, joilla sai juomat puoleen hintaan. Saimme myös pullollisen skumppaa ja glamouriset lasit. Illan aikana pääsimme myös käymään VIP-tiloissa kolmannessa kerroksessa. Näimme paljon glamourisia julkkisystäviämme ja vietimme ikimuistoisen illan. Kotiin pääsimme glamourisen ystävättäremme Heidin (tummat hiukset) kyydillä. Hän oli juuri saanut kortin mutta ajoi aivan hyvin!
Tiia
tiistai 12. tammikuuta 2010
KULTTUURIA, NAAPUREITA JA TISSIT
Olimme eilen hyvin kultturelleja, koska katsoimme kolmea dokumenttia. Ensimmäinen kertoi kolmesta pariskunnasta: 16-vuotiaasta tytöstä joka oli raskaana 18-vuotiaalle pojalle, 17-vuotiaasta tytöstä joka odotti 48-vuotiaalle miehelle lasta (mies oli aikaisemmin istunut linnassa 8 kuukautta tämän tytön kidnappauksesta, he olivat kovin rakastuneita) sekä 40-vuotiaasta naisesta jolla oli lapsi 20-vuotiaan pojan kanssa. Tämänjälkeisessä dokumentissa perehdyttiin lihavien (noin 150 kiloisten) naisten synnyttämiseen ja raskausaikaan ja noin 7 kiloisina syntyneisiin lapsiin. Lopuksi yritin vielä kiinnostua dokumentista, joka käsitteli seksiaddiktia ruotsalaista miestennielijänaista, mutta se oli aika tylsä.
Samaan aikaan kun minä, Veera ja Lauri vietimme kyseistä rauhallista ja kehittävää koti-iltaa, Pinja-vaimo ja Laura-vaimo olivat kaupungilla humputtelemassa. Mestan eurot palaavat keskiviikoiksi ja torstaiksi! Tämä on todella iloinen uutinen opiskelijoiden ja työttömien rahabudjetille. Se ei ole kuitenkaan hyvä opiskelijoiden ja työttömien maksoille ja läksyille ja värityskirjojen värittelyille.
Olen ehkä tulossa kipeäksi. En kuitenkaan myönnä sitä vielä, koska on tylsää olla kipeä. Varsinkin kun on työtön ja värityskirjan parhaimmat kuvat on jo väritetty. Olen itse asiassa miettinyt, että hakisin töitä. En ehkä kuitenkaan hae, koska sitten minulla ei välttämättä olisi talvilomaa viikolla 10, enkä pääsisi Leville ryyp- lumilautailemaan ja hiihtämään. Olen myös suunnitellut glamourisen ystävättäreni Ellin (vaaleat hiukset) kanssa matkaa jonnekin lämpimään ja eksoottiseen ja hienostuneeseen paikkaan kun hänellä alkaa kesäloma maaliskuun lopussa.
Istun taas Veeran koneella, koska omani ei tykkää naapurin netistä ja mummosta. Mutta se on aivan oikeutettua ehkä, koska lainasin Veeralle poikaystävääni. Kaikki on vaimojen kesken yhteistä.
Minulla on ruokaa jääkaapissa. Alkoholia vain hyvin vähän. Se on merkillistä, koska yleensä jääkaappimme näyttää siltä, että täällä asuisi noin 5 miespuolista yliopisto-opiskelijaa (mahdollisesti koneteekkareita). Tai niinkuin Veera-vaimoni naispuoliset sukulaiset ajattelevat: "täällä vietetään railakaista opiskelijaelämää".
Naapurimme ovat niin kamalia (alakerran lapsi itkee usein keskellä päivää, mummot kyyläävät, jurot miehet eivät tervehdi, söpö salibandymailatyttö ei näyttäydy juuri koskaan), että olemme katselleet sopivia vuokra-asuntoja netistä, jos muuttaisimme huhtikuun alussa. Koskelantie 54:ssä oli sopiva ehdokas. Voisimme käydä katsomassa sitä.
Tiia
Samaan aikaan kun minä, Veera ja Lauri vietimme kyseistä rauhallista ja kehittävää koti-iltaa, Pinja-vaimo ja Laura-vaimo olivat kaupungilla humputtelemassa. Mestan eurot palaavat keskiviikoiksi ja torstaiksi! Tämä on todella iloinen uutinen opiskelijoiden ja työttömien rahabudjetille. Se ei ole kuitenkaan hyvä opiskelijoiden ja työttömien maksoille ja läksyille ja värityskirjojen värittelyille.
Olen ehkä tulossa kipeäksi. En kuitenkaan myönnä sitä vielä, koska on tylsää olla kipeä. Varsinkin kun on työtön ja värityskirjan parhaimmat kuvat on jo väritetty. Olen itse asiassa miettinyt, että hakisin töitä. En ehkä kuitenkaan hae, koska sitten minulla ei välttämättä olisi talvilomaa viikolla 10, enkä pääsisi Leville ryyp- lumilautailemaan ja hiihtämään. Olen myös suunnitellut glamourisen ystävättäreni Ellin (vaaleat hiukset) kanssa matkaa jonnekin lämpimään ja eksoottiseen ja hienostuneeseen paikkaan kun hänellä alkaa kesäloma maaliskuun lopussa.
Istun taas Veeran koneella, koska omani ei tykkää naapurin netistä ja mummosta. Mutta se on aivan oikeutettua ehkä, koska lainasin Veeralle poikaystävääni. Kaikki on vaimojen kesken yhteistä.
Minulla on ruokaa jääkaapissa. Alkoholia vain hyvin vähän. Se on merkillistä, koska yleensä jääkaappimme näyttää siltä, että täällä asuisi noin 5 miespuolista yliopisto-opiskelijaa (mahdollisesti koneteekkareita). Tai niinkuin Veera-vaimoni naispuoliset sukulaiset ajattelevat: "täällä vietetään railakaista opiskelijaelämää".
Naapurimme ovat niin kamalia (alakerran lapsi itkee usein keskellä päivää, mummot kyyläävät, jurot miehet eivät tervehdi, söpö salibandymailatyttö ei näyttäydy juuri koskaan), että olemme katselleet sopivia vuokra-asuntoja netistä, jos muuttaisimme huhtikuun alussa. Koskelantie 54:ssä oli sopiva ehdokas. Voisimme käydä katsomassa sitä.
Tiia
keskiviikko 16. joulukuuta 2009
PLOP JA TISSIT
Tiia 21:55
plop
plop
plop
plop
plop
plop
Veera 21:56
plop
Tiia: 21:56
plop
plop
Veera 21:56
polo
polo
FEILASIN JUST ELÄMÄN
plop
plop
plop
plop
plop
plop
Veera 21:56
plop
Tiia: 21:56
plop
plop
Veera 21:56
polo
polo
FEILASIN JUST ELÄMÄN
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
Glögiä, ei tissejä
Meillä on tänään oikeasti glögiä, se on todella glamourista! Yritimme keskittyä hieman myös opiskeluun, mutta turhaan. Fonetiikkaa, huoh. Tenttiki on vasta keskiviikkona ja luettavaa vaivaiset 250 sivua + luentomateriaalit. Sen sijaan kävin bodaamalla karkottamassa Britney Spears -ilmiötä.
Juodaan kahvia. En kuulemma osaa kirjoittaa tuksumaisesti. Olen liian koherentti. Ehkä jopa älyllinen. Tällä hetkellä muistutan Kari Hotakaista. Tämä siksi, että kirjoitan lähinnä päälauseita. Olen lisäksi lihonut ja miehistynyt viime aikoina suhteessa pre-toppila-olemukseeni. Harrin kaavion mukaan sijoitun kielenkäytössäni kohtaan "maalainen (kielt.), maskuliininen, reipas, mutkaton, suora". Käytän nimittäin svaavokkaalia ja ylleisgeminaatiota. Vaimon mukaan ei pitäisi kirjoittaa kieliopista. Siispä olen hiljaa.
t. Veera
Ilta Toppilassa. Piti lukea, mutta siitä ei tullut kakkaakaan, niinku ei koko viikonloppuna. Pohdin kuumeisesti, miksi synnyttävien naisten sisäreisiä pitää pestä ja tulin siihen tulokseen etten tiiä yhtään mitä synnytyksessä tapahtuu. En oo oman syntymiseni jälkeen ollut koskaan synnytyksessä. Enkä hautajaisissa. Yläasteella meille tosin näytettiin synnytysvideo. En muista uskalsinko katsoa. Hautajaisissa olisin voinut käydä muutama viikko sitten, mutta silloin olin kaikesta bilettämisestä niin väsynyt ja aivokuollut ettei pystynyt.
Saa nähdä olenko samassa tilassa taas ensi viikon jälkeen. Tisusuti on tiistaina ja tuparit kestävät koko viikonlopun. Suunnittelin ryyppääväni perjantaina enemmän kuin lauantaina, sillä sunnuntai-aamuna minun täytyy ehtiä junaaan joka vie minut glamourlomalle. Veera on mulle velkaa muistamisen. Ja Laura vissiin myös. Ainakin kaksi. Olen kuitenkin jalomielinen vaimo enkä vaadi vaimoja olemaan juomatta! En myöskään aio lyödä heitä vaikka olisinkin aggressiivinen kännissä ja vaikka minulla olisi kauhea melanooma johon olisin kuolemaisillani. Joka tapauksessa tämä yli viikon kestänyt juomattomuus on saanut minut hyvin levottomaksi. Himoitsen alkoholia koko ajan ja tekisi mieli olla perjantaina ns naamat (homonaamat, huom.)
May all my dreams come true = taivaasta tippuu viinaa just nyt ja yliopisto räjähtää. Ja synkeä talvi menee pois. En kestä kun talvi levittää melankoliaa ja kalpeutta.
Viinan sijasta juomme kahvia. Ennustus: en nuku tai nukun tosi vähän ensiyönä ja olen huomenna taas ylihilpeä. Alhainen kofeiininsietokyky!
Veera venyttelee lattialla. Hän alkoi venytellä kovin äkillisesti. Laura-vaimo iloitsee Saksaan menosta.
Veera sanoi että multa syntyy tekstiä. Sillä itsellään oli writer's block. Yritin esittää Veeralle teoriaani Tuksu-flowsta ja osoittaa veeran viimeksi kirjoittamasta lauseesta monta kohtaa, johon tarttua ja joista kirjottaa lisää. Veera ei ole ehkä vielä löytänyt sisäistä Tuksuaan. Se on kuitenkin ihan sisäisestä mentaliteetista ja ajattelumaailmasta kiinni.
<3 Yö
PS otsikon selitys: lukijoiden pyynnöstä olemme päättäneet lopettaa ns. false advertisingin. Tämä blogipostaus EI SISÄLLÄ TISSEJÄ. Emme kuitenkaan väitä, etteivätkö tissit joskus tulevaisuudessa liittyisi blogimme sisältöön olennaisesti. Stay tuned.
Juodaan kahvia. En kuulemma osaa kirjoittaa tuksumaisesti. Olen liian koherentti. Ehkä jopa älyllinen. Tällä hetkellä muistutan Kari Hotakaista. Tämä siksi, että kirjoitan lähinnä päälauseita. Olen lisäksi lihonut ja miehistynyt viime aikoina suhteessa pre-toppila-olemukseeni. Harrin kaavion mukaan sijoitun kielenkäytössäni kohtaan "maalainen (kielt.), maskuliininen, reipas, mutkaton, suora". Käytän nimittäin svaavokkaalia ja ylleisgeminaatiota. Vaimon mukaan ei pitäisi kirjoittaa kieliopista. Siispä olen hiljaa.
t. Veera
Ilta Toppilassa. Piti lukea, mutta siitä ei tullut kakkaakaan, niinku ei koko viikonloppuna. Pohdin kuumeisesti, miksi synnyttävien naisten sisäreisiä pitää pestä ja tulin siihen tulokseen etten tiiä yhtään mitä synnytyksessä tapahtuu. En oo oman syntymiseni jälkeen ollut koskaan synnytyksessä. Enkä hautajaisissa. Yläasteella meille tosin näytettiin synnytysvideo. En muista uskalsinko katsoa. Hautajaisissa olisin voinut käydä muutama viikko sitten, mutta silloin olin kaikesta bilettämisestä niin väsynyt ja aivokuollut ettei pystynyt.
Saa nähdä olenko samassa tilassa taas ensi viikon jälkeen. Tisusuti on tiistaina ja tuparit kestävät koko viikonlopun. Suunnittelin ryyppääväni perjantaina enemmän kuin lauantaina, sillä sunnuntai-aamuna minun täytyy ehtiä junaaan joka vie minut glamourlomalle. Veera on mulle velkaa muistamisen. Ja Laura vissiin myös. Ainakin kaksi. Olen kuitenkin jalomielinen vaimo enkä vaadi vaimoja olemaan juomatta! En myöskään aio lyödä heitä vaikka olisinkin aggressiivinen kännissä ja vaikka minulla olisi kauhea melanooma johon olisin kuolemaisillani. Joka tapauksessa tämä yli viikon kestänyt juomattomuus on saanut minut hyvin levottomaksi. Himoitsen alkoholia koko ajan ja tekisi mieli olla perjantaina ns naamat (homonaamat, huom.)
May all my dreams come true = taivaasta tippuu viinaa just nyt ja yliopisto räjähtää. Ja synkeä talvi menee pois. En kestä kun talvi levittää melankoliaa ja kalpeutta.
Viinan sijasta juomme kahvia. Ennustus: en nuku tai nukun tosi vähän ensiyönä ja olen huomenna taas ylihilpeä. Alhainen kofeiininsietokyky!
Veera venyttelee lattialla. Hän alkoi venytellä kovin äkillisesti. Laura-vaimo iloitsee Saksaan menosta.
Veera sanoi että multa syntyy tekstiä. Sillä itsellään oli writer's block. Yritin esittää Veeralle teoriaani Tuksu-flowsta ja osoittaa veeran viimeksi kirjoittamasta lauseesta monta kohtaa, johon tarttua ja joista kirjottaa lisää. Veera ei ole ehkä vielä löytänyt sisäistä Tuksuaan. Se on kuitenkin ihan sisäisestä mentaliteetista ja ajattelumaailmasta kiinni.
<3 Yö
PS otsikon selitys: lukijoiden pyynnöstä olemme päättäneet lopettaa ns. false advertisingin. Tämä blogipostaus EI SISÄLLÄ TISSEJÄ. Emme kuitenkaan väitä, etteivätkö tissit joskus tulevaisuudessa liittyisi blogimme sisältöön olennaisesti. Stay tuned.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)