Heräsin tuoreen vaimoni vierestä ja aurinko melkein paistaa!

Blogin päivittäminen on tosiaan viime aikoina kärsinyt, uskon sen johtuvan kaamoksesta. Pimeällä suomalaisten on vaikea tehdä mitään, koska masentaa. Tämän olemme todenneet myös Koskelantiellä. Meidän tekee mieli nukkua ja toisinaan käyttää alkoholia humalahakuisesti (yleensä ottaen, itse olen absolutisti). Mummot ovat kuitenkin saaneet olla rauhassa, sillä olemme nyttemmin nukkuneet kotona ja ryypänneet baareissa, emme toisinpäin.

Pimeässä ja kylmässä ihmisen ikävä toisen luo on myös suurimmillaan. Tämäkin ilmenee meillä hienosti: Tiia ja Lauri eivät jaksaneet lähteä eilen baariin, koska katsoivat suomalaista komediaa, Lauralla taas on jokin satumainen säätö. Itse heräsin juuri tuoreen vaimoni Pinjan vierestä. <3 Myös Yö on ollut paljon enemmän kiinni elämässä, hän kävi Yö-kylässä eilen ja olen vieraillut Kastellissakin hänen sairasvuoteellaan ja -tietokoneellaan nyt pari kertaa! Ihmisen ikävää toisaalle aiomme tyydyttää Yön kanssa lähtemällä kahden kuukauden päästä Berliiniin, mistä olemme varsin innoissamme. Pidämme matkalla mahdollisesti erilaisia teemapäiviä, esim. lapsipäivä, juutalaispäivä, homopäivä, muuripäivä, seksipäivä. Joka päivä on luonnollisesti kiva päivä, kuvauspäivä ja kaljapäivä.

Mutta palataksemme säähän. Tällä hetkellä, 10.1.2010 k LO 12:15 ulkona näkyy hitusia sinistä taivasta, valoa on melkein yhtä paljon kuin Yön kirkasvalolampussa ja PAKKASTA ON ENÄÄ VAIN 3,5 ASTETTA!!!! Tämä on superduperhienoa, sillä yliopisto alkaa huomenna, ja joutunen kävelemään. Erittäin glamourinen ystäväni Jenny joutui perjantaina -31 asteessa turvautumaan bussiin päästäkseen kouluun, hän ei sitä paitsi ole mikään nynny!

Toissapäivänä oli perjantai, joten vaimoni lähtivät baariin (itse menin Kirkkokankaalle mummini luokse). Tosin Yö ei lähtenyt, koska tekee yhä kuolemaa, eikä myöskään Pinja, joka teki kirjastotätitehtäviä. Tiia, Lauri, Laura ja Sampo sen sijaan lähtivät. Heillä oli ilmeisesti hauskaa, kunnes Laura meni hukkaan tuntikausiksi. Häntä etsittiin keskellä yötä joka paikasta monta tuntia. Pakkasta oli noin 25 astetta ja yö (vrk-aika) pimeä, joten se ei varmasti ollut hauskaa. Lopulta selvisi, että ex-vaimo oli päätynyt ilmeisesti bussin kuljettamana pikkuveljensä sohvalle nukkumaan ja oli onnellisesti siis elossa. En ihan tiedä yksityiskohtia. Voi juku joka tapauksessa!

Tämän jälkeen ei ole ihmekään, että minä ja Pinja saimme lähteä eilen baariin kolmisin Sampon kanssa, joka toimi kuskina. Tiia ja Lauri olivat liian väsyneitä ja Lauralla oli liian paha morkkis. Viihdyimme pari tuntia St. Michaelissa ystäväni Juhan seurassa, minkä jälkeen tulimme Sampon kyydissä kotiin juomaan kaljaa (Pinja yhden), syömään tortilloja, dataamaan ja muutenkin viettämään laatuaikaa. Pinja on jo varsin hyvin integroitunut Toppilaan, hän sanoi yöllä tykkäävänsä kovasti esim meidän lämpövoimalasta!

Olen keksinyt uuden tavan viettää laatuaikaa Maken kanssa. Koneeni on Maken häkin vieressä ja istun siinä dataamassa. Häkin kaltereiden väleistä Make voi sitten kurkistella, mitä äiti milloinkin tekee eli syö. Eilen syötin hänelle palan omenaa omasta omenastani. Herkkiä nämä lapsuusajat.

Myös oma pikkuveljeni Arvi 6 v. ja Pinjan oma pikkuveli Aato 2 v. tykkäävät Makesta aivan järkyttävästi! Arvi sanoo Makea läskipalleroksi, Aato taas amtteriksi. Molemmat vonkaavat jatkuvasti, että pääsisivät taas katsomaan Makea tänne. Tiian pikkusisko Sonja (kohta 16 v., voi sentään) ei vonkaa, mutta tulee varmaankin huolehtimaan Makesta, jos se elää kauemmin kuin meidän kommuuni. Hienoja sisaruksia meillä.

KOHUVAIMOT BILETTIVÄT ILMAN HOUSUJA! TISSIT

Hei taas kaikki! Paljon halauksia ja suudelmia! Tulin tosiaan Helsinkiin vaimoni Tiian kanssa samalla puoli-ilmaisella yöjunalla. Ensimmäinen päivä sujui hyvin glamouristi yhden tunnin yöunien voimin ja töitä tehden. Deadlinet tunkivat päälle, pomoa oli vaikeasti tavoiteltava, yritimme turhaan päästä langattomaan nettiin Kampissa, kaiken huipuksi jouduin lukemaan glamouriselle haastateltavalleni Reetalle artikkelin ääneen puhelimessa Pasilan aseman lipunmyynnissä paikallisten kyyläpappojen tuijottaessa. Lopulta koneesta loppui akku, muistitikkua ei ollut, hermoni romahtivat ja se oli aivan kamalaa! Onneksi Tiia oli hyvin kärsivällinen ja rauhoittava. En myöskään lopulta saanut potkuja vaan päivän lisäaikaa. No, se työasioista, mutta pakko myöntää, että joinain hetkinä tuntuisi glamourimmalta myydä esimerkiksi Jumalan luomaa omaa vartaloa kuin omia aivoja.

Kamppiin tuli myös ihana ystävämme Jani, joka vei meidät kahville hienoon paikkaan, josta sai esim. KOFEIINIA!! Tämä teki minut hyvin onnelliseksi, sillä pidän kahvista varsin paljon, vaikkakaan en ole siihen koukussa. Etsimme ostoskeskuksesta epäjoululahjoja ja löysimmekin jotain. Viiden maissa lähdin mummolaan, tapasin hienoja sukulaisiani ja en oikein muista, mitä tein, koska olin vähän väsynyt. Sammuin puoli yhdeksän maissa, mikä varmaan huvitti myöhempään valvoneita serkkujani (4 kpl, syntyneet v. 1999-2005).

Eilisaamuna heräsin, tein työt loppuun ja lähdin Helsinkiin k LO 13,00 maissa. Tapasin jälleen Kampissa Tiian (blondi), Piriannan (tummat hiukset) ja rovaniemeläisen, Ilmajoella asuvan ja Helsingissä työssäoppivan ystävämme Hannan (myös tummat hiukset). Naiset nauroivat minulle ja esittivät nuivia, vaikka olin vain noin neljä tuntia myöhemmin liikkeellä kuin he. Puhuimme Laura-vaimolta saamastamme puhelusta, joka käsitteli isännöitsijältä tullutta kirjettä. Päätimme valittaa siitä, koska olemme viime aikoina koittaneet huomioida naapurit paremmin. Kirjeessä ei myöskään eritelty tarkemmin, milloin meiltä on valitettu kuuluneen meteliä. Olemme siis saattaneet saada niskoillemme naapureidenkin bileitä! Tämä ei jää tähän.

Eilen tutustuimme Helsingin yöhön Tiian, Piriannan ja oululaissynt. ystävämme Ollin (vähän vaaleahkoja hiuksia) kanssa. Minulle ja Tiialle kyseessä oli eka kerta! Olimme etukäteen hyvin jännittyneitä, mutta rentouduimme Pirin ihanassa asunnossa parhaamme mukaan. Riisuimme housut, joimme viiniä ja söimme sitruunan. Ai niin, saatoimme myös kumota pari shottia Piriannan tequilaa. Matkalla Ollin luo Etelä-Haagaan menevään bussiin Tiia naureskeli tequilan kihonneen omaan päähän, ja viisi minuuttia myöhemmin koin itse saman ilmiön.

Ollin luona istuimme nojatuoleissa ja tyhjensimme miehen glamourista baarikaappia (hänen omasta pyynnöstään). Keskustelimme esim. geriatriasta (Olli ja Piri) ja Oulun murteen ja pääkaupunkiseutulaisen aluepuhekielen eroista. Olli mm. kysyi, haluuttekste juoda bissee. Vastasin, että mää voin juua kalijaa. Olli sanoi myös, että "mää tekkiin duunii", mille repeilimme hienosti. Kielitieteily kännissä on hienoa. Matkalla Ollille Pirianna myös kertoi synnytyksistä, esim. että en luultavasti halua epiduraalipuudutusta. Muistiinpanoja bussista:

Tiia: Tequila nousi kyllä omaan päähän.
Piri: Synnyttäminen on positiivista kipua. Epiduraali yleensä pahentaa repeämisiä.
(Tiian käsialalla:) Veera harrastaa liikuntaa, minä en synnytä, olemme menossa Olli Haapalalle, Piri osaa synnyttää.

Tyylikästä!

Ollilta siirryimme Helsingin keskustaan ja baariin, glamouriselta nimeltään Ale Pub. Matkalla joimme bissee/kalijaa, minä ja Piri hurjan korkean lumivuoren päällä. Jonossa Olli kertoi, että sinne ei kuulemma mielellään päästetä mustaihoisia, koska joku somali oli joskus oksentanut siellä sohvalle (vähän hiuksia, haisee). Mielestäni tällä logiikalla Oulussa ei kyllä pitäisi päästää valkoisia miehiä yökerhoihin. Menimme silti sisälle, koska paikassa oli kuulemma halpaa ja Ollin mukaan hänen glamourisia ystäviään oli paikalla.

Ollin glamouriset ystävät olivat inttijätkiä nimeltä Niklas ja Petteri. Tanssimme välillä neljästään, välillä kuudestaan ja välillä muissa epämääräisissä muodostelmissa. Minä, Piri ja Tiia pelastimme toisiamme vuorotellen miehiltä ja osoitimme muutenkin keskinäistä rakkautta (kaunista, erivärisiä hiuksia sekaisin). Kuten Johanna Tukiainen kirjoittaa, Helsingissä kyllä todella arvostetaan pohjoisia blondeja! Edes blondius ja isot tissit eivät olleet illan edetessä välttämättömiä, kun etelän miehet juopuivat, vaan syntymäpaikka riitti. Okei, ei ihan kaikille (jätkä: "Mis sä asut?", Tiia: "Mää asun Oulussa", jätkä: "Öö, mä asun Eirassa", jätkä lähtee vetämään).

Kuulimme kohteliaisuuksia mm. omista hiuksista, nenästä (!!!!), silmistä ("mä oon ihan kusessa suhun, johtuukohan tää sun silmistä") ja ylipäätään kauneudesta (klassikko "olet todella kaunisssh"). Hieman ahdistavaa, onneksi meillä oli toisemme. Väitin ekaa kertaa elämässäni olevani Tiian tyttöystävä, mutta minua ei uskottu. Myöhemmin ilmeni, että meitä sitkeästi kiehnäävä punapaitainen jätkä (lyhyet tummat hiukset), jolle yritin esittää lesboa, seurasi meitä, koska vaimoni oli oman selkäni takana flirttaillut hänelle! Piriannan kanssa kommunikaatiomme pelasi sentään paremmin, ja leikimme toistemme henki- ja siveysvartijoita tarvittaessa.

Nyt olemme Pirin luona Kannelmäessä ja lähdemme kohta Kauniaisiin juomaan glögiä tätini perheen ja heidän 50-100 ystävänsä kanssa. Melko tasapainoista, voi juku! Huomenna menemme kai Suomenlinnaan ja tekemään lisää joulu_ostoksia. Odotan innolla!