Olen tässä talvella hengaillut nyt parin kuukauden ajan Oulussa, ja voin sanoa että asiat ovat muuttuneet sitten sen ajan kun olen täällä pohjoisen Miamissa viimeksi asunut. Yö-vaimosta on tullut tasapainoinen työssäkäyvä viikonloppuryyppääjä. Olen hieman huolissani hänen omasta henkilökohtaisesta mielenterveydestään, tuollainen alkoholinkäytön patouttaminen muutamalle sallitulle päivälle elämässä ei voi olla tervettä ja kannattavaa kenenkään glamourisen nuoren naisen elämässä.
Itse olen tänä vuonna viettänyt lähes tipatonta tammikuuta. Olen juonut kahtena iltana (viime viikon keskiviikko ja eilen tiistai) yhden (1) kaljan, eli aina kun olen ollut kuskina. Eilen olin tosiaan glamourisen ystäväni Laurin kanssa 45:ssa katsomassa stand up -komiikkaa. Kaikki vitsit oli varastettu suoraan omasta henkilökohtaisesta elämästäni, joten kyllä nauratti!!
Emme ole vielä(kään) ostaneet Pinjan kanssa pinkkiä Tuksu-pulkkaa ja viettäneet Tuksu-pulkan kastejuhlaa. Täällä oli alkuperäisten bileiden aikaan niin sanottu lumipula, eli täällä ei voinut pulkkailla. Nyt se onkin sitten vähän jäänyt tuo pulkkailu, kun olemme vain pelanneet Kimbleä. Ostin kyllä Tuulialle 20-vuotislahjaksi pulkan, koska se on se juttu mitä jokainen 20-vuotias nuori nainen tarvitsee.
Ahdistuneisuuteni Suomessa on välillä kamalaa. Nukun kaikki päivät verhot suljettuina, vaikka eipä sillä olisi niin väliä, kun täällä on koko ajan niin pimeää. En kestä pimeää ja kylmyyttä, onneksi muutan kahden viikon päästä Brisbaneen, Australiaan, ja siellä on lämmintä ja kenguruja.
Olin eilen Vesaisenlinnalla tanssimassa. Minua hieman jännitti, mutta Annukan ja Sonjan painostuksesta kuitenkin lähdin. Kun saavuin saliin ja huomasin seinänvierustalla rivissä istuvat keski-iän ylittäneet ylikiiminkiläiset glamouriset miehet, niin ensimmäinen ajatukseni ei ollut juosta karkuun kuin carcassonnelaatta pyllyssä, vai miten se meni. Tämä oli vasta toinen ajatus. Ensimmäiseksi lähinnä juoksin vessaan tyttöjen kanssa oksentamaan ja nauramaan, koska tilanne oli niin miellyttävä. Tanssimme muun muassa kuukkeleista kertovan laulun tahtiin.
Menen tänään Kiiminkiin iskän kanssa testaamaan uuden bingon! Ennen joulua voitin Nuorittan kinkkubingossa kolme pikkukinkkua ja kahvia! Olen loistava bingonpelaaja!
Jotta kaikki eivät saa sitä (todellista) käsitystä, että olen kaksi kuukautta Oulussa vain pelannut Kimbleä ja käynyt bingossa, niin voin kertoa myös syvällisemmistä asioista. Keskustelimme Pinjan kanssa toissa yönä kovasti tärkeistä asioista. Pinjan kanssa on aina mielenkiintoista keskustella. Keskustelimme Aliasta (huonosti) pelaavista miehistä (lähinnä Otosta ja Antosta), Britannian kuningassuvuista (koska sain inspiraation tehä vähän tutkimusta, ketä nyt ei kiinnosta kolmesataa vuotta sitten kuolleiden kaikkien samannimisten ihmisten sairaat suku- ja ihmissuhteet kolmelta aamuyöllä?!), Mooseksesta ja siitä, että se tiesi että surut pitää jakaa ja harmittelimme myös sitä, että noinkin viisas mies eli eri aikaan kuin me, koska hän olisi varmasti hyvä Aliaksessa, kosimisesta yöbussissa (huonot jutut ei vanhene koskaan), ruuasta, naisista, ohdakeperhosista, pingviineistä ja ylipäänsä kaikesta, mitä näitä yhdistämällä voi tulla mieleen. Keskustelun voi käydä kokonaisuudessaan lukemasta minun omalta henkilökohtaiselta facebook-seinältäni, jos on minun facebook-kaverini (joita minulla on noin 3).
Voisin tässä vielä käydä äänestämässä yhtä homoa presidentiksi ennen bingoa! Kiitos ajastanne!
xoxo Tiia
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yö. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 11. tammikuuta 2012
tiistai 13. syyskuuta 2011
MAAILMANMATKAILUA GLAMOURTYYLIIN JA YLLÄTYSVIERAILU OULUSSA = TISSIT?
Tää on selkeästi joku perhejuttu, että ollaan kaikki kohta Hesburgerissa töissä. Sain siis tänään paikan samasta Hesestä, missä glamourinen Laura-vaimoni on vuoropäällikkönä! Eli sen lisäksi, että hän pitää minua komero-orjana kotona, niin hän on nyt myös pomoni töissä! Myös Katri on saanut töitä Hesburgerista! Kyllä elämä on hienoa!
Oma elämäni on kyllä viimeisen viikon aikana ollut muutenkin aika suhteellisen erikoista. Tiistaina tapasin opistotovereitani glamourisessa ravintolassa Helsingin päärautatieasemaa vastapäätä. Söimme ja joimme hyvin, jonka jälkeen lähdimme osan porukan kanssa vielä erääseen hienoon kaljoittelumestaan Helsingin ydinkeskustaan. Kaikki muut olivat menossa töihin aamulla, joten minä ja Jouni pidimme omat jatkot ja olin kotona Länsimäessä noin 15 minuuttia ennen kuin Laura-vaimo heräsi töihin aamuvuoroon.
Tästä innostuneena päätin lähteä siis päivällä liftaamaan pariksi päiväksi Lappeenrantaan. Sain kyydin kahdelta keski-ikäiseltä mieheltä. Miehet olivat mukavia, he tarjosivat minulle karkkia ja minä nukuin takapenkillä. Itärajaa lähestyessämme aloimme keskustella Venäjällä käymisestä. Päädyin lopulta kuitenkin ystäväni Ossin hienoon solukämppään, enkä seksiorjaksi (Venäjälle). Minusta on ihan ok että kolmen jätkän kylppärissä on ehkä 50 pulloa shampoota. Kaikki glamouristamisvälineet ovat toki tarpeellisia!! Ossi voisi muuten hankkia kattilan, jotta ruuanlaitto olisi helpompaa.
Lappeenranta on hieno kaupunki. Siellä on paljon pimeää metsää ja hiljaisia yökerhoja. Kielimuuri oli välillä hidasteena, koska lappeenrantalaiset puhuvat hyvin tyhymästi. Yritin opettaa niitä puhumaan oulua, mutta olin aika pahasti alakynnessä.
Perjantaina lähdimme Ossin kanssa Mikkeliin kahville glamouriseen kahvilaan, jossa oli glitteriä seinissä. Olen käynyt Mikkelissä aika monesti jo tänä kesänä. Lähdimme sieltä yhteisbussikuljetuksella Jyväskylään Jurassic Rockin karonkkaan. Juhlat olivat hyvin hienostuneet. Siellä oli ilmaista viinaa ja ruokaa, sekasauna ja miehiä. Heräsin lauantaiaamuna jostain päin Jyväskylää Ossin veljen yksiöstä, ostin permanenttitussin, dyykkasin roskiksesta pahvin ja lähdin liftaamaan Ouluun syömään äidin tekemää ruokaa.
Illalla Oulussa soitin Vessun viemään minut ja Ossin Yön uuteen glamouriseen asuntoon, joka sijaitsee aivan Oulun ydinkeskustassa Stockmannia vastapäätä. Myös Veera, Tuomo ja Severi leikkivät kanssamme. Kävimme Linja25-nimisessä ravintolassa, sekä osa porukkaa myös Hesburgerissa! Juuso ei tullut mukaan, koska hän joi kotona yksin viinaa.
Sunnuntaiaamuna lähdimme liftaamaan takaisin Helsinkiin. Tupoksen abc:llä vietimme laatuaikaa lähes kaksi tuntia, koska kaikki olisivat halunneet viedä meidät vain pohjoiseen! Pääsimme lopulta perille kuitenkin vain(?) viidellä kyydillä. Meiltä kysyttiin matkalla, että kauanko olemme asuneet yhdessä ja minulla on kuulemma ujo poikaystävä. Ihan kivasti siihen nähden, että tapasimme tosiaan kuukausi sitten festareilla ja minun oma poikaystäväni oli Otaniemessä ryyppäämässä.
Tänään heräsin siis omasta pimeästä, turvallisesta komerostani Itä-Vantaalta. Elämässä kaikki hyvin?
xoxo Tiia
Oma elämäni on kyllä viimeisen viikon aikana ollut muutenkin aika suhteellisen erikoista. Tiistaina tapasin opistotovereitani glamourisessa ravintolassa Helsingin päärautatieasemaa vastapäätä. Söimme ja joimme hyvin, jonka jälkeen lähdimme osan porukan kanssa vielä erääseen hienoon kaljoittelumestaan Helsingin ydinkeskustaan. Kaikki muut olivat menossa töihin aamulla, joten minä ja Jouni pidimme omat jatkot ja olin kotona Länsimäessä noin 15 minuuttia ennen kuin Laura-vaimo heräsi töihin aamuvuoroon.
Tästä innostuneena päätin lähteä siis päivällä liftaamaan pariksi päiväksi Lappeenrantaan. Sain kyydin kahdelta keski-ikäiseltä mieheltä. Miehet olivat mukavia, he tarjosivat minulle karkkia ja minä nukuin takapenkillä. Itärajaa lähestyessämme aloimme keskustella Venäjällä käymisestä. Päädyin lopulta kuitenkin ystäväni Ossin hienoon solukämppään, enkä seksiorjaksi (Venäjälle). Minusta on ihan ok että kolmen jätkän kylppärissä on ehkä 50 pulloa shampoota. Kaikki glamouristamisvälineet ovat toki tarpeellisia!! Ossi voisi muuten hankkia kattilan, jotta ruuanlaitto olisi helpompaa.
Lappeenranta on hieno kaupunki. Siellä on paljon pimeää metsää ja hiljaisia yökerhoja. Kielimuuri oli välillä hidasteena, koska lappeenrantalaiset puhuvat hyvin tyhymästi. Yritin opettaa niitä puhumaan oulua, mutta olin aika pahasti alakynnessä.
Perjantaina lähdimme Ossin kanssa Mikkeliin kahville glamouriseen kahvilaan, jossa oli glitteriä seinissä. Olen käynyt Mikkelissä aika monesti jo tänä kesänä. Lähdimme sieltä yhteisbussikuljetuksella Jyväskylään Jurassic Rockin karonkkaan. Juhlat olivat hyvin hienostuneet. Siellä oli ilmaista viinaa ja ruokaa, sekasauna ja miehiä. Heräsin lauantaiaamuna jostain päin Jyväskylää Ossin veljen yksiöstä, ostin permanenttitussin, dyykkasin roskiksesta pahvin ja lähdin liftaamaan Ouluun syömään äidin tekemää ruokaa.
Illalla Oulussa soitin Vessun viemään minut ja Ossin Yön uuteen glamouriseen asuntoon, joka sijaitsee aivan Oulun ydinkeskustassa Stockmannia vastapäätä. Myös Veera, Tuomo ja Severi leikkivät kanssamme. Kävimme Linja25-nimisessä ravintolassa, sekä osa porukkaa myös Hesburgerissa! Juuso ei tullut mukaan, koska hän joi kotona yksin viinaa.
Sunnuntaiaamuna lähdimme liftaamaan takaisin Helsinkiin. Tupoksen abc:llä vietimme laatuaikaa lähes kaksi tuntia, koska kaikki olisivat halunneet viedä meidät vain pohjoiseen! Pääsimme lopulta perille kuitenkin vain(?) viidellä kyydillä. Meiltä kysyttiin matkalla, että kauanko olemme asuneet yhdessä ja minulla on kuulemma ujo poikaystävä. Ihan kivasti siihen nähden, että tapasimme tosiaan kuukausi sitten festareilla ja minun oma poikaystäväni oli Otaniemessä ryyppäämässä.
Tänään heräsin siis omasta pimeästä, turvallisesta komerostani Itä-Vantaalta. Elämässä kaikki hyvin?
xoxo Tiia
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
KALJAA JA KLAMYDIA.
Lukijoitten pyynnöstä lupauduin päivittämään glamour-blogiamme, joten täältä pesee! Emme viettäneet tipatonta tammikuuta, mutta tekstitöntä näköjään kyllä. Suuret pahoittelut kaikille, jotka ovat vesi kielellä uutta päivitystä odottaneet!
Allekirjoittanut on viime aikoina erikoistunut lähinnä ruoka- ja sisustusblogien seuraamiseen, ja kaikissa glamour-blogeissahan monesti näytetään kuvia, mitä gourmet-aterioita on tullut syötyä, niin ajattelin itse siirtyä samalle linjalle, koska olen ns. läski ja pidän ruoasta. Valitettavasti en ole herkkuaterioista ottanut kuvia, mutta otin kyllä sunnuntaina kuvan lautasesta, jonka olin tyhjentänyt saatanan kokoisesta kebab ranskalaisilla, riisillä ja salaatilla -annoksesta. Tosin sekin kuva on uudessa kännykässäni, enkä osaa sitä tänne blogiin siirtää, koska en ole lukenut kännykän käyttöohjeita, joten joudutte pärjäämään ilman.
Mutta siis! Tässähän on nyt käynyt niin, että viime viikolla minä ja Yö kävimme Helsingissä, koska Hurts ja vaimot ja etelä ja rakkaus. Olimme jo etukäteen suunnitelleet keskittyvämme matkalla ns. pikaruokavalioon, koska Oulussa täytyy jatkuvasti laihuttaa huoh. Ke-su-matkallamme kerkesin itse syödä mm. 2 Arizona-ateriaa, mega-aterian, kokonaisen subin, 1/3 pitsaa ja edellämainitun kebab-kasan. Nälkä ei ole vieläkään palautunut omaan elämääni, vaikka kolme päivää olen syönyt kuin mallit konsanaan.
Torstaina tai joskus shoppailimme ja söimme yhdessä juustoja. Se oli herkkää ja ihanaa! Tämä siis toki sen jälkeen kun nimeltämainitsemattomat vaimot olivat tilanneet ja syöneet pitsat, koska pelkkä juustojen nauttiminenhan voisi laihuttaa tai jotai, eiku? Kuvia todistusaineistoksi voi udella vaikka Tiialta. Olen muuten syvästi rakastunut Katrin pokkaan, koska hän tilasi Laurille Erotica-pitsan.
Ei toki tarvitse huolestua! Kyllä matkalla tuli viinaakin nautittua. Esim. Katrin tupareissa, jonne veimme hänelle vibraattorin lahjaksi. Kannattaa aina varoa mitä pyytää, koska meillä on haluja ja resursseja toteuttaa toivomuksia! Tuparit olivat ilmeisesti juuri viinan ja vibraattorin takia niin onnistuneet, että niistä pidetään jatko-osa (tähän liittyy ehkä melkein-Salkkari-Olli ja sairaanhoitaja-asu, mut ei siitä vielä enempää!). Itse en sinne pääse vissiin huoh, mut elämä jatkuu ja silleen. Toivon kovasti pääseväni kolmansiin tupareihin, joissa pitää kuulemma lahjoa anaaliplugilla tai jottain. En haluaisi yleistää, mutta yleisesti ottaen Itiksen Hot Lips on naisen paras shoppailupaikka.
En tietenkään nyt jaksa kertoa kaikesta glamourista, jota tässä reilun kuukauden blogihiljaisuuden aikana on tapahtunut, mutta voin vannoa, että tylsää ei ainakaan ole ollut! Jospa joku vaikka kertoisi lisää esim. uudenvuodenmenoista vielä tässä kuussa, se olisi hienoa.
Rakkain terveisin
Pinja
Ps. Otsikko viittaa siihen, että sain omalta henkilökohtaiselta tyttöystävältäni kupan joululahjaksi.
Allekirjoittanut on viime aikoina erikoistunut lähinnä ruoka- ja sisustusblogien seuraamiseen, ja kaikissa glamour-blogeissahan monesti näytetään kuvia, mitä gourmet-aterioita on tullut syötyä, niin ajattelin itse siirtyä samalle linjalle, koska olen ns. läski ja pidän ruoasta. Valitettavasti en ole herkkuaterioista ottanut kuvia, mutta otin kyllä sunnuntaina kuvan lautasesta, jonka olin tyhjentänyt saatanan kokoisesta kebab ranskalaisilla, riisillä ja salaatilla -annoksesta. Tosin sekin kuva on uudessa kännykässäni, enkä osaa sitä tänne blogiin siirtää, koska en ole lukenut kännykän käyttöohjeita, joten joudutte pärjäämään ilman.
Mutta siis! Tässähän on nyt käynyt niin, että viime viikolla minä ja Yö kävimme Helsingissä, koska Hurts ja vaimot ja etelä ja rakkaus. Olimme jo etukäteen suunnitelleet keskittyvämme matkalla ns. pikaruokavalioon, koska Oulussa täytyy jatkuvasti laihuttaa huoh. Ke-su-matkallamme kerkesin itse syödä mm. 2 Arizona-ateriaa, mega-aterian, kokonaisen subin, 1/3 pitsaa ja edellämainitun kebab-kasan. Nälkä ei ole vieläkään palautunut omaan elämääni, vaikka kolme päivää olen syönyt kuin mallit konsanaan.
Torstaina tai joskus shoppailimme ja söimme yhdessä juustoja. Se oli herkkää ja ihanaa! Tämä siis toki sen jälkeen kun nimeltämainitsemattomat vaimot olivat tilanneet ja syöneet pitsat, koska pelkkä juustojen nauttiminenhan voisi laihuttaa tai jotai, eiku? Kuvia todistusaineistoksi voi udella vaikka Tiialta. Olen muuten syvästi rakastunut Katrin pokkaan, koska hän tilasi Laurille Erotica-pitsan.
Ei toki tarvitse huolestua! Kyllä matkalla tuli viinaakin nautittua. Esim. Katrin tupareissa, jonne veimme hänelle vibraattorin lahjaksi. Kannattaa aina varoa mitä pyytää, koska meillä on haluja ja resursseja toteuttaa toivomuksia! Tuparit olivat ilmeisesti juuri viinan ja vibraattorin takia niin onnistuneet, että niistä pidetään jatko-osa (tähän liittyy ehkä melkein-Salkkari-Olli ja sairaanhoitaja-asu, mut ei siitä vielä enempää!). Itse en sinne pääse vissiin huoh, mut elämä jatkuu ja silleen. Toivon kovasti pääseväni kolmansiin tupareihin, joissa pitää kuulemma lahjoa anaaliplugilla tai jottain. En haluaisi yleistää, mutta yleisesti ottaen Itiksen Hot Lips on naisen paras shoppailupaikka.
En tietenkään nyt jaksa kertoa kaikesta glamourista, jota tässä reilun kuukauden blogihiljaisuuden aikana on tapahtunut, mutta voin vannoa, että tylsää ei ainakaan ole ollut! Jospa joku vaikka kertoisi lisää esim. uudenvuodenmenoista vielä tässä kuussa, se olisi hienoa.
Rakkain terveisin
Pinja
Ps. Otsikko viittaa siihen, että sain omalta henkilökohtaiselta tyttöystävältäni kupan joululahjaksi.
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
SYNTTÄRIJUHLIA JA GLAMOURYSTÄVIÄ JA TISSIT
Syntymäpäiväjuhlani olivat täynnä glamouria! Yö lensi Oulusta yllätysvieraaksi minun oman itseni vuoksi tänne, rakkaus on suuri! Sain lahjaksi paljon kaikkea hienoa, kuten Hello Kitty tossut, -sateenvarjon, -huulirasvan, -käsirasvan, -tikkarin, -kynsiviilan, -meikkipussin, -laastareita, -taskupeilin ja -purkin. Lisäksi sain paljon kaikkea muuta glamouria! Parasta oli kuitenkin ystävät, jotka saapuivat paikalle ja olivat todella glamourisia! Elämä ei olisi mitään ilman ystäviä!
Ystäväni Olli oli myös salaliitossa Monan ja Laurin kanssa soitellut Johanna Tukiaiselle pyytäen häntä esiintymään syntymäpäivilleni. Tuksu oli kuitenkin viettämässä laatuaikaa kirjaimellisesti kuusessa, joten hän ei tällä kertaa päässyt paikalle.
Koska elämäni ei täällä ole tällä hetkellä niin glamourista kuin yleensä, ja kaipaan rakkauden keskukseen eli Lappiin laskemaan pulkkamäkeä, niin olen varannut lennon ylihuomiseksi Ouluun. Olen myös kunnon glamour-etävaimo ja saavun Veeran synttäreille, vaikka hän ei tullutkaan minun syntymäpäivilleni.
Toivottavasti joku hommaa minulle suuren poronluun näykittäväksi!
Kävin tänään koululla katsomassa näytelmää, jossa Salkkari-Sampo ja Salkkari-Oona esiintyivät. Minusta he vetivät oikein hyvin, Salkkareissa on varmaan kielletty näyttelemästä laadukkaasti, koska se nyt on sellaista epäglamourista sähellystä. Aivan kuin seikkailisi ympäriinsä ilman meikkiä ja rakennekynsiä. Juttelin myös taas Salkkari-Sampon kanssa samalla kun kävin kerjäämässä info-mieheltä ruokalippua vaikka mulla ja Jasulla oli vähän liian vähän rahaa vaikka yhdistimme voimamme. Tarvitsisimme selkeästi rikkaan miehen.
Tiia
Ystäväni Olli oli myös salaliitossa Monan ja Laurin kanssa soitellut Johanna Tukiaiselle pyytäen häntä esiintymään syntymäpäivilleni. Tuksu oli kuitenkin viettämässä laatuaikaa kirjaimellisesti kuusessa, joten hän ei tällä kertaa päässyt paikalle.
Koska elämäni ei täällä ole tällä hetkellä niin glamourista kuin yleensä, ja kaipaan rakkauden keskukseen eli Lappiin laskemaan pulkkamäkeä, niin olen varannut lennon ylihuomiseksi Ouluun. Olen myös kunnon glamour-etävaimo ja saavun Veeran synttäreille, vaikka hän ei tullutkaan minun syntymäpäivilleni.
Toivottavasti joku hommaa minulle suuren poronluun näykittäväksi!
Kävin tänään koululla katsomassa näytelmää, jossa Salkkari-Sampo ja Salkkari-Oona esiintyivät. Minusta he vetivät oikein hyvin, Salkkareissa on varmaan kielletty näyttelemästä laadukkaasti, koska se nyt on sellaista epäglamourista sähellystä. Aivan kuin seikkailisi ympäriinsä ilman meikkiä ja rakennekynsiä. Juttelin myös taas Salkkari-Sampon kanssa samalla kun kävin kerjäämässä info-mieheltä ruokalippua vaikka mulla ja Jasulla oli vähän liian vähän rahaa vaikka yhdistimme voimamme. Tarvitsisimme selkeästi rikkaan miehen.
Tiia
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
EN OLE TEHNYT ITSEMURHAA VAAN ALOITTANUT UUDEN ELÄMÄN! TOIVONIEMI JA TISSIT!
No, oikeastaan liioittelin, koska ei elämäni ole täysin uusi. Olen edelleen 19 vuotta vanha ja minulla on edelleen Yö-niminen vaimo ja hiukset jotka saksalaisten mielestä ovat blondit ja Tiian mielestä ruskeat ja Tuksun mielestä varmasti lyhyet, ohuet ja epänaiselliset. Uutta on kuitenkin se että en enää asu Toppilassa vaan esim Toivoniemessä aivan Oulun keskustan hoodeilla. Kämppäni myös sijaitsee jokisuistossa eli meren rannalla eli elän aivan kuin Miamissa. Talo on todella hieno, siellä on 9 kerrosta ja valtava määrä kaikkea! Mummotkin ovat aivan ihania ja tervehtivät rapussa, en ymmärrä miksei Suomessa ole aina näin! :)
Yön kanssa olemme tulleet toimeen hyvin mikä ei oikeastaan ole ihme koska we're almost married and basically the same person niin kuin eräässä kännipäiväkirjassamme taitaa lukea. Pöllimme toistemme ruokia ja pidämme melko paljon bileitä ja etkoja, että saamme rahaa vessapaperiin. On kivaa ja taloudellisesti kannattavaa pyytää kavereita kylään, sosiaalinen elämä on kyllä todella tärkeä asia. Se auttaa pitämään kiinni elämässä ja estää tunnetusti hyppäämästä ikkunasta tai syömästä liikaa lääkkeitä. Alkoholin juomista se ei kyllä valitettavasti estä. Olen syysalkoholisoitunut melko hienosti, mutta se on niin mukavaa, että ihan sama. 2-kymppisenä kuitenkin kuuluu käydä juhlissa ja yökerhoissa, villasukkien ja seesteisen elämän aika on sitten myöhemmin!!
Seesteisestä elämästä puheenollen, Tuksu kirjoittaa viime blogissaan ettei kauniilla ja näyttävillä naisilla ole sellaiseen mahdollisuutta. Jos on hyvännäköinen ja itsevarma, niin miehet eivät halua. Sen sijaan vaatimattoman näköiset henkilöt hedelmöittyvät jatkuvasti, heidän miehensä ostelevat heille koteja yms. Itse kyllä päättelen tästä olevani todella näyttävä, jopa ns. pornahtava skandaaliblondi. ;)
Minultakin saa ostaa talvisaappaat 1000 eurolla!! Ne ovat mustat ja puolipitkät, todella seksikkäät. Kaupan päälle tulee ainejärjestöni viimevuotinen mieskalenteri, jossa on aivan upeita kuvia =)
Elämä on melko hienoa, kaikki läheiseni ovat minulle todella tärkeitä ja olen innoissani uusista projekteista. En tosin ole päässyt shoppailemaan, koska olen ollut ns. perse auki. Lauantaina minulla on kuitenkin iltapukujuhlat, joten elämä on myös täynnä glamouria. Ainoastaan järkyttävä ikävä etävaimoja kohtaan kalvaa mieltäni. Asuimme avovaimojeni kanssa kuitenkin yhdessä 10-kuukautta ja olimme todella läheisiä. En ikinä voinut kuvitella, että he olisivat pettäneet minua. Nyt Tiia ja Laura asuvat siellä Helsingissä ja Pinjakin kahden kilometrin päässä Välkkylässä, joskin onneksi aika paljon myös meillä. Avoliitto on kuitenkin ohi ja varsinkin pimenevinä syysiltoina tulee kyllä mietittyä, että entä jos. Kaikeksi onneksi vaimoni ilmeisesti aikovat tulla meille minun syntymäpäivä-juhlilleni marraskuussa, mikä olisi aivan loistavaa!
glamourterveisin (ei Toivoniemestä, vaan Linnanmaalta, huoh),
Veera
Yön kanssa olemme tulleet toimeen hyvin mikä ei oikeastaan ole ihme koska we're almost married and basically the same person niin kuin eräässä kännipäiväkirjassamme taitaa lukea. Pöllimme toistemme ruokia ja pidämme melko paljon bileitä ja etkoja, että saamme rahaa vessapaperiin. On kivaa ja taloudellisesti kannattavaa pyytää kavereita kylään, sosiaalinen elämä on kyllä todella tärkeä asia. Se auttaa pitämään kiinni elämässä ja estää tunnetusti hyppäämästä ikkunasta tai syömästä liikaa lääkkeitä. Alkoholin juomista se ei kyllä valitettavasti estä. Olen syysalkoholisoitunut melko hienosti, mutta se on niin mukavaa, että ihan sama. 2-kymppisenä kuitenkin kuuluu käydä juhlissa ja yökerhoissa, villasukkien ja seesteisen elämän aika on sitten myöhemmin!!
Seesteisestä elämästä puheenollen, Tuksu kirjoittaa viime blogissaan ettei kauniilla ja näyttävillä naisilla ole sellaiseen mahdollisuutta. Jos on hyvännäköinen ja itsevarma, niin miehet eivät halua. Sen sijaan vaatimattoman näköiset henkilöt hedelmöittyvät jatkuvasti, heidän miehensä ostelevat heille koteja yms. Itse kyllä päättelen tästä olevani todella näyttävä, jopa ns. pornahtava skandaaliblondi. ;)
Minultakin saa ostaa talvisaappaat 1000 eurolla!! Ne ovat mustat ja puolipitkät, todella seksikkäät. Kaupan päälle tulee ainejärjestöni viimevuotinen mieskalenteri, jossa on aivan upeita kuvia =)
Elämä on melko hienoa, kaikki läheiseni ovat minulle todella tärkeitä ja olen innoissani uusista projekteista. En tosin ole päässyt shoppailemaan, koska olen ollut ns. perse auki. Lauantaina minulla on kuitenkin iltapukujuhlat, joten elämä on myös täynnä glamouria. Ainoastaan järkyttävä ikävä etävaimoja kohtaan kalvaa mieltäni. Asuimme avovaimojeni kanssa kuitenkin yhdessä 10-kuukautta ja olimme todella läheisiä. En ikinä voinut kuvitella, että he olisivat pettäneet minua. Nyt Tiia ja Laura asuvat siellä Helsingissä ja Pinjakin kahden kilometrin päässä Välkkylässä, joskin onneksi aika paljon myös meillä. Avoliitto on kuitenkin ohi ja varsinkin pimenevinä syysiltoina tulee kyllä mietittyä, että entä jos. Kaikeksi onneksi vaimoni ilmeisesti aikovat tulla meille minun syntymäpäivä-juhlilleni marraskuussa, mikä olisi aivan loistavaa!
glamourterveisin (ei Toivoniemestä, vaan Linnanmaalta, huoh),
Veera
lauantai 28. elokuuta 2010
GLAMOURISTA VIP-ELÄMÄÄ HELSINGISSÄ JA TISSIT!
Minua ei pelota enää yhtään niin paljon liikkua ulkona, koska opettelin eilen koulussa itsepuolustusta. Tiedän nyt teoriassa, mitä pitää tehdä kun joku tulee puukon kanssa heilumaan nakkijonossa. Sain siitä kyllä pari mustelmaa ja oman nyrkin jonkun tytön päähän. Meillä oli kuitenkin niin mukavaa, että päätimme taas lintsata koulusta, niin kuin kunnon tulevien koulunkäyntiavustajien kuuluu.
Taiteiden yön (heh, Yö, heh <3) johdosta päätin eilen illalla mennä vaimoni ja avomieheni kanssa käväseen keskustan huudeilla. Saavuin siis kotiin puoli kahdeksalta tänä aamuna. Kuulun selkeesti sisäpiireihin, koska join aamuyöllä Maunulassa jonku kerrostalon pihalla viskiä Huippumalli-Jennan entisen naapurin kanssa.
Haluan vielä korostaa, että jos joskus tulee tilaisuus lähteä viettämään laatuaikaa kuuden porvoolaisen jätkän kanssa, niin älä missaa tätä tilaisuutta!!
Laajasalon opistosta valmistuu tunnetusti vain julkkiksia. Sen lisäksi siellä voi myös tavata jo valmiiksi überkuuluisia ihmisiä, esim. Salkkari-Oonan lisäksi Salkkari-Sampon. Myös pari BB-tyyppiä on käynyt kyseistä koulua, ja onhan siellä eräs glamourinen oululainen blondi.
Kuulin myös maanantaina, että eräs glamourinen ystäväni tulee keväällä näkymään Salkkareissa jossain roolissa, josta ei saa vielä hiiskua enempää.
Olen tänään illalla menossa jonnekin glamourisiin VIP-bileisiin Itä-Pakilaan ystäväni Jasun kanssa. Jasun pitää kuulemma viedä sinne kokonainen vesimeloni ja avec, en ole varma kumpaa niistä edustan.
Näin joku päivä metrossa jonku julkkiksen, jonka nimeä en muista ja en kyllä muista muutenkaan minkä näköinen hän oli. Joka tapauksessa olen siis melkein sukua julkkikselle.
Laura-vaimoni oli käynyt juttelemassa Kelan tädille avoliitto-ongelmistamme. Hänelle sanottiin, että hänen pitää päättää onko hän avoliitossa Iiron vai Laurin kanssa. Kamalaa, että tällaisista asioista täytyy tällä tavalla päättää näin nopeasti.
Etävaimoni Pinja muistuttaa päivä päivältä enemmän Edward Cullenia. Olen hänestä hyvin ylpeä.
Lisää seikkailuja luvassa taas pian!
Tiia
Taiteiden yön (heh, Yö, heh <3) johdosta päätin eilen illalla mennä vaimoni ja avomieheni kanssa käväseen keskustan huudeilla. Saavuin siis kotiin puoli kahdeksalta tänä aamuna. Kuulun selkeesti sisäpiireihin, koska join aamuyöllä Maunulassa jonku kerrostalon pihalla viskiä Huippumalli-Jennan entisen naapurin kanssa.
Haluan vielä korostaa, että jos joskus tulee tilaisuus lähteä viettämään laatuaikaa kuuden porvoolaisen jätkän kanssa, niin älä missaa tätä tilaisuutta!!
Laajasalon opistosta valmistuu tunnetusti vain julkkiksia. Sen lisäksi siellä voi myös tavata jo valmiiksi überkuuluisia ihmisiä, esim. Salkkari-Oonan lisäksi Salkkari-Sampon. Myös pari BB-tyyppiä on käynyt kyseistä koulua, ja onhan siellä eräs glamourinen oululainen blondi.
Kuulin myös maanantaina, että eräs glamourinen ystäväni tulee keväällä näkymään Salkkareissa jossain roolissa, josta ei saa vielä hiiskua enempää.
Olen tänään illalla menossa jonnekin glamourisiin VIP-bileisiin Itä-Pakilaan ystäväni Jasun kanssa. Jasun pitää kuulemma viedä sinne kokonainen vesimeloni ja avec, en ole varma kumpaa niistä edustan.
Näin joku päivä metrossa jonku julkkiksen, jonka nimeä en muista ja en kyllä muista muutenkaan minkä näköinen hän oli. Joka tapauksessa olen siis melkein sukua julkkikselle.
Laura-vaimoni oli käynyt juttelemassa Kelan tädille avoliitto-ongelmistamme. Hänelle sanottiin, että hänen pitää päättää onko hän avoliitossa Iiron vai Laurin kanssa. Kamalaa, että tällaisista asioista täytyy tällä tavalla päättää näin nopeasti.
Etävaimoni Pinja muistuttaa päivä päivältä enemmän Edward Cullenia. Olen hänestä hyvin ylpeä.
Lisää seikkailuja luvassa taas pian!
Tiia
maanantai 16. elokuuta 2010
MENIN MELKEIN KATSOMAAN TUKSUN JA ARTON ROHKEAA SHOWTA POHJANMAAN PORNOMESSUUN!
Olen viettänyt nyt useita viikkoja upeassa Välkkylän lukaalissani. Tänä aikana minulla on ollut kaksi kämppistä, joista jälkimmäinen ei vielä ole karannut. En kutsu heitä vaimoiksi, koska muutettuamme Toppilan vaimojeni kanssa erilleen en ole enää kokenut tarvetta sitoutua niin syvästi. Tai sitten se johtuu siitä, että nämä PSOASin järjestämät liitot ovat vain olleet, miten sen nyt parhaiten ilmaisisi, jännittäviä? Olen toki yrittänyt lieventää kohueroikävää hengailemalla Yön ja Veeran näköala-asunnossa ja juomalla Grandia. En samanaikaisesti vielä kumminkaan. Mutta siis! Koska eri asuinalueilla on erilaista asua, listaan nyt hyviä ja huonoja puolia asua Välkkylässä:
Hyvää:
- Turvallinen sijainti (Lähellä esim. palolaitos, poliisitalo, sairaala ja psykiatrian klinikka.)
- Kaikki tarvittava lähellä (Edellä mainitun Oussin lisäksi löytyy urheilupaikkaa, kauppaa, Alko ja apteekki, plus Ääsmarketin kylkeen avataan piakkoin vielä Subway!)
- Lyhyt koulumatka (Jos on ollut niin fiksu, että opiskelee uljaassa Oamkin Liiketalouden yksikössä, kuten allekirjoittanut.)
Huonoa:
- Lähellä esim. palolaitos, poliisitalo ja sairaala (En esim. ENÄÄ KOSKAAN vietä Qstock-viikonloppua kämpillä, kiitoshei. Tai perjantaita. Tai lauantaita. Eiku?)
- Markettien pillurallirata
- Liikaa tuttuja naapureina (Paitsi jos sokeri loppuu kesken leipomisen. (Ihan niinku koskaan leiposin muka.))
En jaksa keksiä enempää perusteluja. Jos joskus jaksan, niin teen listaa muistakin paikoista, olenhan asunut n. joka puolella Oulua.
Onneksi (ex-)vaimot ovat pyörineet kuvioissa mukana, muuten en kyllä jaksaisi. Tiia on omien sanojensa mukaan saanut asunnon ja opiskelupaikan Helsingistä, minkä takia häntä ei enää oikein näe, mutta onneksi on Facebook. En halua kuitenkaan puhua hänen ikävöimisestään, sillä hän on ollut poissa niin vähän aikaa, että jonkin sortin shokki lienee vielä kaikilla päällä.
Olen tottunut matalaan elintasoon ja sellaiseen elämäntyyliin, että kaikessa tarvitsee pihtailla. Olen sen vaimoillekin sanonut, että ryyppään mieluummin euroilla tai puistossa omia pussikaljoja kuin Onnelassa. Onhan se biologisestikin ymmärrettävää, että opiskelija haluaa turvata mieluummin halvan viinan taivaiden kuin moisten pintaliitopaikkojen toiminnan jatkumisen.
Haluan nyt kyllä hillitä juhlimista, sillä en tahdo olla kovin peeaa, ja koulukin alkaa kohta. Luulen, että siihen kannattaa panostaa enemmän, jotta kesä-2011 ei mene rästitöistä stressatessa niin kuin nyt. Joitakin asioita pitää silti juhlia: Veeran ja Yön tuparit ovat ensi lauantaina ja Tiian ja Lauran ja Laurin ja Iiron* tuparit syyskuussa. Omat tuparini ovat varmaan joskus kolmen vuoden päästä.
Unelmoin joskus, että kirjottaisin tänne samanlaisen CV:n kuin Tuksu, mutta se on näköjään jäänyt. Höhlä. Ehkä ensi kerralla.
t. Pinja
*En ole aivan varma, ketkä heistä seurustelevat keskenään. Kelan mukaan Tiia ja Iiro ovat puolisoita, kun taas Naamakaupan mukaan Tiia ja Lauri ovat parisuhteessa. Lauran ja Iiron mahdollisesta vispilänkaupasta olen kuullut lähinnä huhuja. Olen siis melkein vakuuttunut, että Tiia ja Laura ovat pariskunta, kuten myös Lauri ja Iiro. Mene ja tiedä.
(Ps. Minulla on uusi veli, joka saa piakkoin oman nimen! Isäni ei tosin innostunut ehdotuksestani nimetä hänet Tuttiritariksi. Mälsää.)
Hyvää:
- Turvallinen sijainti (Lähellä esim. palolaitos, poliisitalo, sairaala ja psykiatrian klinikka.)
- Kaikki tarvittava lähellä (Edellä mainitun Oussin lisäksi löytyy urheilupaikkaa, kauppaa, Alko ja apteekki, plus Ääsmarketin kylkeen avataan piakkoin vielä Subway!)
- Lyhyt koulumatka (Jos on ollut niin fiksu, että opiskelee uljaassa Oamkin Liiketalouden yksikössä, kuten allekirjoittanut.)
Huonoa:
- Lähellä esim. palolaitos, poliisitalo ja sairaala (En esim. ENÄÄ KOSKAAN vietä Qstock-viikonloppua kämpillä, kiitoshei. Tai perjantaita. Tai lauantaita. Eiku?)
- Markettien pillurallirata
- Liikaa tuttuja naapureina (Paitsi jos sokeri loppuu kesken leipomisen. (Ihan niinku koskaan leiposin muka.))
En jaksa keksiä enempää perusteluja. Jos joskus jaksan, niin teen listaa muistakin paikoista, olenhan asunut n. joka puolella Oulua.
Onneksi (ex-)vaimot ovat pyörineet kuvioissa mukana, muuten en kyllä jaksaisi. Tiia on omien sanojensa mukaan saanut asunnon ja opiskelupaikan Helsingistä, minkä takia häntä ei enää oikein näe, mutta onneksi on Facebook. En halua kuitenkaan puhua hänen ikävöimisestään, sillä hän on ollut poissa niin vähän aikaa, että jonkin sortin shokki lienee vielä kaikilla päällä.
Olen tottunut matalaan elintasoon ja sellaiseen elämäntyyliin, että kaikessa tarvitsee pihtailla. Olen sen vaimoillekin sanonut, että ryyppään mieluummin euroilla tai puistossa omia pussikaljoja kuin Onnelassa. Onhan se biologisestikin ymmärrettävää, että opiskelija haluaa turvata mieluummin halvan viinan taivaiden kuin moisten pintaliitopaikkojen toiminnan jatkumisen.
Haluan nyt kyllä hillitä juhlimista, sillä en tahdo olla kovin peeaa, ja koulukin alkaa kohta. Luulen, että siihen kannattaa panostaa enemmän, jotta kesä-2011 ei mene rästitöistä stressatessa niin kuin nyt. Joitakin asioita pitää silti juhlia: Veeran ja Yön tuparit ovat ensi lauantaina ja Tiian ja Lauran ja Laurin ja Iiron* tuparit syyskuussa. Omat tuparini ovat varmaan joskus kolmen vuoden päästä.
Unelmoin joskus, että kirjottaisin tänne samanlaisen CV:n kuin Tuksu, mutta se on näköjään jäänyt. Höhlä. Ehkä ensi kerralla.
t. Pinja
*En ole aivan varma, ketkä heistä seurustelevat keskenään. Kelan mukaan Tiia ja Iiro ovat puolisoita, kun taas Naamakaupan mukaan Tiia ja Lauri ovat parisuhteessa. Lauran ja Iiron mahdollisesta vispilänkaupasta olen kuullut lähinnä huhuja. Olen siis melkein vakuuttunut, että Tiia ja Laura ovat pariskunta, kuten myös Lauri ja Iiro. Mene ja tiedä.
(Ps. Minulla on uusi veli, joka saa piakkoin oman nimen! Isäni ei tosin innostunut ehdotuksestani nimetä hänet Tuttiritariksi. Mälsää.)
maanantai 19. heinäkuuta 2010
GLAMOURLOMA JA OMA HENKILÖKOHTAINEN VIP-ELÄMÄ
En löytänyt Itä-Suomesta rakkautta enkä siis muuttanut sinne asumaan. Se paikka oli täynnä miehiä joiden tyyli oli ihan taivaanrannan maalarin, eikä siis vastaa mielikuvaani turvallisesta ja rikkaasta jet-set elämää nauttivasta miehestä, joka tarjoilisi minulle shampanjaa ja luksusmatkoja Miamiin ja Hawaijille. En myöskään ole vielä löytänyt miestä, joka suostuisi ostamaan minulle tarpeeksi pitkän ja kalliin häämatkan, joten ei tästä nyt enempää.
Kahden viikon lomani etelän lämmössä muutti hiukan jo ennestäänkin glamourista ulkonäköäni epämuumimaisempaan suuntaan. Vaalean ihoni ja turvonneen olemukseni (johtuu vaan kesästä ja sitä seuraavasta lämpölaajenemisesta, en siis ole lihonut!!) vuoksi aloin omasta mielestäni muistuttaa päivä päivältä enemmän siis Muumia. Muumit ovat valkoisia ja pyöreitä otuksia. Nyt olen kuitenkin sopivasti päivettynyt ja luonnollisen vaalea tukkani on vaalentunut entisestään. Olen myös jonkin verran laihtunut. Suunnistus on hieno laji. Se on hieno laji varsinkin pitkän matkan kilpailussa paikkakunnalla, jossa samaan aikaan rikotaan lämpöennätyksiä. Välillä meni paremmin, välillä kävin kartoittamassa uusia alueita ja joskus alkoi jopa palella.
Loman aikani pääsin taas osaksi kaikenlaista VIP-ohjelmaa. Olin esimerkiksi katsomassa Huippuliigan sprinttiä viime keskiviikkona ja pääsin monta kertaa telkkariin, koska olin aitiopaikalla viimeisen rastin ja maaliviitoituksen välissä. Tunnistamista edesauttaa glamourinen pukeutumiseni, eli lähes sähkönsiniset minishortsit ja pinkki t-paita.
Kävimme perjantaina mittauttamassa rasvaprosenttimme, nesteytyksemme, lihasmassamme ja kaikkea muuta hienoa! Minä olen "hyvä/normaali" ja Lauri on "hoikka ja lihaksikas". Rasvaprosenttini oli lähes kaksinkertainen Lauriin verrattuna, mutta Lauri sanoi että se johtuu tisseistäni.
Toisen viikon mökkimme pihalla oli suuri ja kaunis järvi. Se ei paljon vilvoittanut kuumina päivinä, koska vesi oli noin 28-asteista, mutta uiminen olisi jopa ollut mielekästä jos ei olisi tarvinnut kahlata sata200 metriä ennen kuin vettä on enemmän kuin polviin. Tunnelma oli siis aivan kuin meren rannalla! Eräänä iltana koimme kauhun hetkiä, kun järven toisella puolella sattui onnettomuus. Sieltä alkoi kuulua avunhuutoja ja lähetimme soutuveneellisen miehiä (2 kpl) auttamaan. Pari moottorivenettä ehti kyseiseen paikkaan parin kilometrin päähän hiukan aikaisemmin, mutta reippaiden tiedustelijoidemme ansiosta saimme tietää mitä oli tapahtunut: joku miespuolinen henkilö oli tipahtanut moottoriveneestä veteen ja vene oli jäänyt pyörimään ympyrää. Pitää sitten leikkiä vesillä! En haluaisi yleistää, mutta yleisesti ottaen kaikki miehet on just tollasia. Myöhemmin illalla ambulanssi kävi pihallamme. Annoimme haastattelun aiheeseen liittyen.
Miehet väittivät myös nähneensä rannassa ison (kahen kilon) siian, mutta tästä ei ole todistusaineistoa, vaikka he eräänlaisella harppuunalla yrittivätkin sitä metsästää.
Viime yönä minä ja glamouriset ystäväni Yö, Heidi, Lauri, Tuomo, Jussi ja Juhani menimme Cabaretiin juhlimaan sunnuntaita. Baareilun jälkeen menimme Ainolanpuistoon leikkimään ja kävimme vielä uimassa Tuiran rannalla kolmen jälkeen! Tai minä, Yö, Lauri ja Juhani uimme, muut olivat nössöjä. Tunsin taas pitkästä aikaa eläväni! Kyllä nämä Suomen kesät ovat mahtavia!
Tiia
Kahden viikon lomani etelän lämmössä muutti hiukan jo ennestäänkin glamourista ulkonäköäni epämuumimaisempaan suuntaan. Vaalean ihoni ja turvonneen olemukseni (johtuu vaan kesästä ja sitä seuraavasta lämpölaajenemisesta, en siis ole lihonut!!) vuoksi aloin omasta mielestäni muistuttaa päivä päivältä enemmän siis Muumia. Muumit ovat valkoisia ja pyöreitä otuksia. Nyt olen kuitenkin sopivasti päivettynyt ja luonnollisen vaalea tukkani on vaalentunut entisestään. Olen myös jonkin verran laihtunut. Suunnistus on hieno laji. Se on hieno laji varsinkin pitkän matkan kilpailussa paikkakunnalla, jossa samaan aikaan rikotaan lämpöennätyksiä. Välillä meni paremmin, välillä kävin kartoittamassa uusia alueita ja joskus alkoi jopa palella.
Loman aikani pääsin taas osaksi kaikenlaista VIP-ohjelmaa. Olin esimerkiksi katsomassa Huippuliigan sprinttiä viime keskiviikkona ja pääsin monta kertaa telkkariin, koska olin aitiopaikalla viimeisen rastin ja maaliviitoituksen välissä. Tunnistamista edesauttaa glamourinen pukeutumiseni, eli lähes sähkönsiniset minishortsit ja pinkki t-paita.
Kävimme perjantaina mittauttamassa rasvaprosenttimme, nesteytyksemme, lihasmassamme ja kaikkea muuta hienoa! Minä olen "hyvä/normaali" ja Lauri on "hoikka ja lihaksikas". Rasvaprosenttini oli lähes kaksinkertainen Lauriin verrattuna, mutta Lauri sanoi että se johtuu tisseistäni.
Toisen viikon mökkimme pihalla oli suuri ja kaunis järvi. Se ei paljon vilvoittanut kuumina päivinä, koska vesi oli noin 28-asteista, mutta uiminen olisi jopa ollut mielekästä jos ei olisi tarvinnut kahlata sata200 metriä ennen kuin vettä on enemmän kuin polviin. Tunnelma oli siis aivan kuin meren rannalla! Eräänä iltana koimme kauhun hetkiä, kun järven toisella puolella sattui onnettomuus. Sieltä alkoi kuulua avunhuutoja ja lähetimme soutuveneellisen miehiä (2 kpl) auttamaan. Pari moottorivenettä ehti kyseiseen paikkaan parin kilometrin päähän hiukan aikaisemmin, mutta reippaiden tiedustelijoidemme ansiosta saimme tietää mitä oli tapahtunut: joku miespuolinen henkilö oli tipahtanut moottoriveneestä veteen ja vene oli jäänyt pyörimään ympyrää. Pitää sitten leikkiä vesillä! En haluaisi yleistää, mutta yleisesti ottaen kaikki miehet on just tollasia. Myöhemmin illalla ambulanssi kävi pihallamme. Annoimme haastattelun aiheeseen liittyen.
Miehet väittivät myös nähneensä rannassa ison (kahen kilon) siian, mutta tästä ei ole todistusaineistoa, vaikka he eräänlaisella harppuunalla yrittivätkin sitä metsästää.
Viime yönä minä ja glamouriset ystäväni Yö, Heidi, Lauri, Tuomo, Jussi ja Juhani menimme Cabaretiin juhlimaan sunnuntaita. Baareilun jälkeen menimme Ainolanpuistoon leikkimään ja kävimme vielä uimassa Tuiran rannalla kolmen jälkeen! Tai minä, Yö, Lauri ja Juhani uimme, muut olivat nössöjä. Tunsin taas pitkästä aikaa eläväni! Kyllä nämä Suomen kesät ovat mahtavia!
Tiia
sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
EHKÄ MUUTAN ITÄ-SUOMEEN ETSIMÄÄN RAKKAUTTA
Tai ehkä vain lähden kahden viikon glamour-lomalle Puolangalle ja Imatralle. Rakkautta siellä totta kai tulee olemaan ilmassa, koska elämässäni on paljon rakkautta ja pidän rakkaudesta. Nainen ei ole nainen jos ei saa osakseen rakkautta!! Olisi henkisesti todella rankkaa jos ei olisi rakkautta, koska se on tällä hetkellä ainoa suuri asia joka menee hyvin elämässäni. On rakkaita ystäviä, tovereita ja frendejä, joiden kanssa olen jo nyt kokenut uusia ja valloittavia kesämuistoja. Sen lisäksi on rakastava poikaystävä, joka jopa tarjosi minulle ylihintaista juotavaa eilen yökerhossa!
Palatakseni vielä viime viikkoihin: paljon on tapahunut, koska emme ole ehtineet päivittää ajatuksiamme! Kommuunimme on hajonnut, Pinja-vaimo on muuttanut glamouriseen asuntoon, josta on huimat näkymät viereiseen taloon ja hänellä on nykyään kuuma ja seksikäs uusi vaimo. Veera lähtee ihan pian avaraan maailmaan reilaamaan, hän varmasti kertoo itse lisää glamourintäytteisestä matkastaan! Minä en asu missään, minulla ei ole töitä eikä opiskelupaikkaa. Siihen nähden elämässäni menee hyvin! Asioista täytyy aina löytää positiivisia puolia. Niitä kyllä on. Ihan varmasti.
Perjantain käytin hienosti Kelalla ja työkkärissä asioidessani, Kelalta hankin korotonta lainaa heinäkuuksi ja työkkärissä jumitettiin tunti, koska Lauri jäi asumaan sinne koppiin jonku söpön naisen kanssa. Tai jotain. Tuomon, Pinjan ja Yön saapuessa ryntäsimme kaikki himojemme ohjaamana Subwaylle.
Eilen halusimme Yön, Veeran ja Laurin kanssa lähteä vähän juhlimaan. Ensin menimme käymään Paamin uudessa kodissa Toivoniemessä, joka on tämän pohjoisen Miamin hienostoaluetta. Tämän jälkeen suuntasimme keskustaan glamourisen Jennyn luo hänen uuteen kotiinsa. Keskustelimme vampyyreistä ja homoudesta. Tämän jälkeen lähinnä Veera-vaimon suurien Kaarle-himojen johdosta menimme jonottamaan Kaarleen, vaikka tiesimme, että lauantaisin sinne on ikäräjä 20, jonka meistä täytti ainoastaan Yö. Jos Veera ei olisi henkkarit ojossa ollut menossa kohti vittumaista natsi-portsaria, niin olisi ehkä ollut pieni mahdollisuus jopa päästä sisään (edessä olevilta tsirbuloilta ei kysytty papereita). Mutta nyt siis kävi näin. Päätimme sitten mennä Cabaretiin (joka on noin k22) ilmaiseksi jonojen ohi juomaan ilmaista skumppaa, koska olemme niin VIP ja elämämme on täynnä glamouria.
En ollut ennen käynyt kyseisessä yökerhossa, ja varsinkin näin lauantai-iltana se vaikutti hyvin viihtyisältä ja glamouriselta paikalta. Naisilla oli ehkä hiukan liian vähän vaatteita, mutta esimerkiksi Onnelaan verraten keski-ikä oli mieluisampi: lähempänä täysi-ikäisyyttä ja veikkaisin myös että lähempänä kolmeakymmentä kuin seitsemäätoista.
Ihanaa rakkauden täyttämää keskikesää kaikille faneilleni!!!! May all your dreams come true!!
Tiia
Palatakseni vielä viime viikkoihin: paljon on tapahunut, koska emme ole ehtineet päivittää ajatuksiamme! Kommuunimme on hajonnut, Pinja-vaimo on muuttanut glamouriseen asuntoon, josta on huimat näkymät viereiseen taloon ja hänellä on nykyään kuuma ja seksikäs uusi vaimo. Veera lähtee ihan pian avaraan maailmaan reilaamaan, hän varmasti kertoo itse lisää glamourintäytteisestä matkastaan! Minä en asu missään, minulla ei ole töitä eikä opiskelupaikkaa. Siihen nähden elämässäni menee hyvin! Asioista täytyy aina löytää positiivisia puolia. Niitä kyllä on. Ihan varmasti.
Perjantain käytin hienosti Kelalla ja työkkärissä asioidessani, Kelalta hankin korotonta lainaa heinäkuuksi ja työkkärissä jumitettiin tunti, koska Lauri jäi asumaan sinne koppiin jonku söpön naisen kanssa. Tai jotain. Tuomon, Pinjan ja Yön saapuessa ryntäsimme kaikki himojemme ohjaamana Subwaylle.
Eilen halusimme Yön, Veeran ja Laurin kanssa lähteä vähän juhlimaan. Ensin menimme käymään Paamin uudessa kodissa Toivoniemessä, joka on tämän pohjoisen Miamin hienostoaluetta. Tämän jälkeen suuntasimme keskustaan glamourisen Jennyn luo hänen uuteen kotiinsa. Keskustelimme vampyyreistä ja homoudesta. Tämän jälkeen lähinnä Veera-vaimon suurien Kaarle-himojen johdosta menimme jonottamaan Kaarleen, vaikka tiesimme, että lauantaisin sinne on ikäräjä 20, jonka meistä täytti ainoastaan Yö. Jos Veera ei olisi henkkarit ojossa ollut menossa kohti vittumaista natsi-portsaria, niin olisi ehkä ollut pieni mahdollisuus jopa päästä sisään (edessä olevilta tsirbuloilta ei kysytty papereita). Mutta nyt siis kävi näin. Päätimme sitten mennä Cabaretiin (joka on noin k22) ilmaiseksi jonojen ohi juomaan ilmaista skumppaa, koska olemme niin VIP ja elämämme on täynnä glamouria.
En ollut ennen käynyt kyseisessä yökerhossa, ja varsinkin näin lauantai-iltana se vaikutti hyvin viihtyisältä ja glamouriselta paikalta. Naisilla oli ehkä hiukan liian vähän vaatteita, mutta esimerkiksi Onnelaan verraten keski-ikä oli mieluisampi: lähempänä täysi-ikäisyyttä ja veikkaisin myös että lähempänä kolmeakymmentä kuin seitsemäätoista.
Ihanaa rakkauden täyttämää keskikesää kaikille faneilleni!!!! May all your dreams come true!!
Tiia
tiistai 8. kesäkuuta 2010
ITKEN MIELUUMMIN AUTOSSA KUIN POLKUPYÖRÄN TARAKALLA JA TISSIT
Minä saan pian kaksi avomiestä ja yhden avovaimon. Minun tuleva avovaimoni Laura on myös minun entinen avovaimoni täältä Toppilasta. Minun toinen tuleva avomieheni on minun uusi facebook-kaverini Iiro, jota en ole vielä koskaan tavannut, mutta joka hyväksyi kaveripyyntöni varmasti houkuttelevan viestini vuoksi ("moi oon sun tuleva avovaimo =)"). Minun toinen avomieheni on minun oma henkilökohtainen poikaystäväni, joka voisi olla jopa tuleva aviomies jos ei olisi perunut saapumista häihimme, mutta joka oikeastaan saattaa tullakkin sinne koska ei menekään MM-katsastuksiin oman kipeän kylkilihasrepeämänsä takia, mutta me emme silti ole nyt kuitenkaan menossa oikeasti naimisiin, vaan pidämme vain glamouriset VIP-grillijuhlat, joista kerron kyllä sitten myöhemmin lisää!!!!
Tulevan avoeron johdosta yhteinen lapsemme Make muuttaa Helsinkiin minun ja Laura-äitinsä kanssa. Äidit Yö, Pinja ja Veera voivat hakea lapsensa joka toinen viikonloppu, niin kuin perinteisesti toimitaan tällaisissa tilanteissa. Pitää ottaa vielä selvää, että voiko hamstereita laittaa yksin kulkemaan junalla Helsinki-Oulu väliä. Itse asiassa kannattaa tarkistaa myös Helsinki-Kouvola -reitti, joka kulkisi Oulun kautta. Helsingistä Kouvolaan junalippu maksaa opiskelijoille vain 14 euroa ja jos ottaa pikajunavuoron, jolla on vaihto Oulussa, niin pääsee kätevästi halvemmalla tänne Pohjoisen Miamiin. Tästä tulikin mieleeni, että toivottavasti SLL lähettää minulle jäsenmaksulaskun myös nyt toisena välivuonna, että pääsen liikkumaan junalla.
Eilen kävimme pitkästä aikaa Mestan euroilla. Koska Lauri oli myöhässä, minulla tuli kiire tyhjentää oma Maggikseni glamourisessa Kiikelissä auringonlaskun sädehtiessä kauniisti. Älä opeta sorsaa uimaan taikka pingviiniä lentämään, niinhän siinä sitten kävikin että oma viini kilahti omaan päähän ja olihan se mukavaa. Puhuin Lauran turkkilaiselle "Öz"-ystävälle sujuvaa englantia ja oli hyvä idea juoda vielä lisää baariin päästyämme. Sitten minun nykyään jo yleinen ahdistus ja vitutus otti taas vallan ja ei siitä sen enempää. Tämä Öz-kaveri olikin jännä tapaus. Kukaan ei oikein tiennyt hänestä mitään, Laura vain aikoi ottaa avecin mukaan tullessaan tänne Helsingistä ja meillä oli erilaisia visioita salarakkaasta Lauran uuteen lemmikkiin, ja lopulta paljastui myös että Özin nimi ei suinkaan edes ollut Öz, vaan jotain ihan muuta? Hän oli kaiken kaikkiaan hyvin hauska ja glamourinen mieshenkilö, joka osasi sanoa hienosti "voi vittu!".
Tuksun ex-kihlattu Arto on hyväksynyt facebook-kaveripyyntöni ja pystyn nyt hyvin stalkkaamaan sekä hänen, että idolini Tuksun glamour-elämää. Olen hyvin kateellinen, koska Laura-vaimo on nähnyt Tuksun oikeassa elämässä! Ehkä minäkin sitten kun asun Helsingissä, joka on täynnä kaikenlaisia julkimoita. Huolehdin kyllä siitä, että pääsen sisäpiireihin ja elämäni on kaikin puolin glamourista. Siihen tarvitaan hienoja mekkoja, glitteriä ja asennetta!!
May all your dreams come true!!!!!!!!!!!
xoxo Tiia
Tulevan avoeron johdosta yhteinen lapsemme Make muuttaa Helsinkiin minun ja Laura-äitinsä kanssa. Äidit Yö, Pinja ja Veera voivat hakea lapsensa joka toinen viikonloppu, niin kuin perinteisesti toimitaan tällaisissa tilanteissa. Pitää ottaa vielä selvää, että voiko hamstereita laittaa yksin kulkemaan junalla Helsinki-Oulu väliä. Itse asiassa kannattaa tarkistaa myös Helsinki-Kouvola -reitti, joka kulkisi Oulun kautta. Helsingistä Kouvolaan junalippu maksaa opiskelijoille vain 14 euroa ja jos ottaa pikajunavuoron, jolla on vaihto Oulussa, niin pääsee kätevästi halvemmalla tänne Pohjoisen Miamiin. Tästä tulikin mieleeni, että toivottavasti SLL lähettää minulle jäsenmaksulaskun myös nyt toisena välivuonna, että pääsen liikkumaan junalla.
Eilen kävimme pitkästä aikaa Mestan euroilla. Koska Lauri oli myöhässä, minulla tuli kiire tyhjentää oma Maggikseni glamourisessa Kiikelissä auringonlaskun sädehtiessä kauniisti. Älä opeta sorsaa uimaan taikka pingviiniä lentämään, niinhän siinä sitten kävikin että oma viini kilahti omaan päähän ja olihan se mukavaa. Puhuin Lauran turkkilaiselle "Öz"-ystävälle sujuvaa englantia ja oli hyvä idea juoda vielä lisää baariin päästyämme. Sitten minun nykyään jo yleinen ahdistus ja vitutus otti taas vallan ja ei siitä sen enempää. Tämä Öz-kaveri olikin jännä tapaus. Kukaan ei oikein tiennyt hänestä mitään, Laura vain aikoi ottaa avecin mukaan tullessaan tänne Helsingistä ja meillä oli erilaisia visioita salarakkaasta Lauran uuteen lemmikkiin, ja lopulta paljastui myös että Özin nimi ei suinkaan edes ollut Öz, vaan jotain ihan muuta? Hän oli kaiken kaikkiaan hyvin hauska ja glamourinen mieshenkilö, joka osasi sanoa hienosti "voi vittu!".
Tuksun ex-kihlattu Arto on hyväksynyt facebook-kaveripyyntöni ja pystyn nyt hyvin stalkkaamaan sekä hänen, että idolini Tuksun glamour-elämää. Olen hyvin kateellinen, koska Laura-vaimo on nähnyt Tuksun oikeassa elämässä! Ehkä minäkin sitten kun asun Helsingissä, joka on täynnä kaikenlaisia julkimoita. Huolehdin kyllä siitä, että pääsen sisäpiireihin ja elämäni on kaikin puolin glamourista. Siihen tarvitaan hienoja mekkoja, glitteriä ja asennetta!!
May all your dreams come true!!!!!!!!!!!
xoxo Tiia
maanantai 7. kesäkuuta 2010
Lopunaikoja ja tissejä.
Öö hei vaan kaikki rakkaat lukijat (ja heidän tissinsä). Nyt on kumma olo. Soitin juuri Posaukselle ja varmistin, että he onnellisina saavat minut asukkaakseen. Muutan siis Välkkylään heti heinäkuun alussa. Meinasi iskeä shokki, koska tajusin, että tämä erohan alkaa käydä konkreettiseksi. Mielellänihän olisin pitänyt vaimoja orjinani vielä jonkin aikaa, mutta eihän sille mitään voi, kun maailma kutsuu heitä eri kolkkiin. Onneksi kukaan ei esim. kuole, joten jonkinlaiset exäilyt lienevät mahdollisia tulevaisuudessa. Ja sitoohan meitä Maken yhteishuoltajuus, joten luultavasti pysyttelemme puheväleissä kuitenkin.
Olen yrittänyt pysytellä positiivisella mielellä kaiken tämän erosurun (lol, eiku? -kohun?) keskellä ajattelemalla tulevaa kämppääni. Se on helppoa, sillä olen jo nyt hitusen rakastunut tulevan asuinsijani pohjaratkaisuun. Lisäksi aina, kun muistan, että koulumatkani lyhenee n. 20 min. ja että sen voi suorittaa ilman kulkuneuvoja, ilostuttaa suunnattomasti. Omasta mielestäni hienoa on myös se, että voin sitten kyylätä tulevasta asunnostani kauniin ystävättäreni Annikan (blondatut hiukset, mätsää hyvin mm. hänen persoonallisuuteensa) elämää. Hän itse ei ole vaikuttanut olevan yhtä innoissaan. Itse asiassa hän on hakenut uutta kämppää, jossa kämppiskin heittää spagettia seinille ja ikkuna ittää. Spagetin kypsyys on erittäin hauska testata heittämällä se seinään kyllä.
Välkkylässä on sekin hyvä puoli, että liikuntamahdollisuudet ovat lähellä. Eli mielikuvitus pääsee taas liikkeelle tekosyitä keksiessä. Yö tosin ehotteli, että voisin joka aamu hiihtää tahi rullaluistella kouluun yhdessä Annikan kanssa. Omasta mielestä se on mahdotonta koska a) en omista monoja (sukset+sauvat kyllä löytyy) tai b) kuolisin joka aamu kateudesta, koska Annikalla on hienot roller derby -luistimet. Nii kerta.
Annikasta puheen ollen, tässä on juoruiluvastaus hänelle:
a) olen käynyt koulussa
b) olen ajatellut vaimoja
c) olen syönyt
d) olen yrittänyt nukkua
Siinä suunnilleen kaikki. Uskon, ettei kiinnosta.
Yleisön taholta on tullut toinenkin pyyntö, elikkä tekstaripaljastelusarjan jatko-osaa on toivottu. En jaksa nyt, ehkä ensi blogitekstissäni sitten. Ellei käy niin kuin Tukiaisen Johannalle, joka aina kertoo, mitä seuraavassa tekstissä kirjottaa, mutta ikinä ei sitten kirjoitakaan siitä vaan aivan jostain muusta. Huoh, naiset.
Oho, asia loppu. t. Pinja, tuleva kirjaston aikuisten osaston portsari
Olen yrittänyt pysytellä positiivisella mielellä kaiken tämän erosurun (lol, eiku? -kohun?) keskellä ajattelemalla tulevaa kämppääni. Se on helppoa, sillä olen jo nyt hitusen rakastunut tulevan asuinsijani pohjaratkaisuun. Lisäksi aina, kun muistan, että koulumatkani lyhenee n. 20 min. ja että sen voi suorittaa ilman kulkuneuvoja, ilostuttaa suunnattomasti. Omasta mielestäni hienoa on myös se, että voin sitten kyylätä tulevasta asunnostani kauniin ystävättäreni Annikan (blondatut hiukset, mätsää hyvin mm. hänen persoonallisuuteensa) elämää. Hän itse ei ole vaikuttanut olevan yhtä innoissaan. Itse asiassa hän on hakenut uutta kämppää, jossa kämppiskin heittää spagettia seinille ja ikkuna ittää. Spagetin kypsyys on erittäin hauska testata heittämällä se seinään kyllä.
Välkkylässä on sekin hyvä puoli, että liikuntamahdollisuudet ovat lähellä. Eli mielikuvitus pääsee taas liikkeelle tekosyitä keksiessä. Yö tosin ehotteli, että voisin joka aamu hiihtää tahi rullaluistella kouluun yhdessä Annikan kanssa. Omasta mielestä se on mahdotonta koska a) en omista monoja (sukset+sauvat kyllä löytyy) tai b) kuolisin joka aamu kateudesta, koska Annikalla on hienot roller derby -luistimet. Nii kerta.
Annikasta puheen ollen, tässä on juoruiluvastaus hänelle:
a) olen käynyt koulussa
b) olen ajatellut vaimoja
c) olen syönyt
d) olen yrittänyt nukkua
Siinä suunnilleen kaikki. Uskon, ettei kiinnosta.
Yleisön taholta on tullut toinenkin pyyntö, elikkä tekstaripaljastelusarjan jatko-osaa on toivottu. En jaksa nyt, ehkä ensi blogitekstissäni sitten. Ellei käy niin kuin Tukiaisen Johannalle, joka aina kertoo, mitä seuraavassa tekstissä kirjottaa, mutta ikinä ei sitten kirjoitakaan siitä vaan aivan jostain muusta. Huoh, naiset.
Oho, asia loppu. t. Pinja, tuleva kirjaston aikuisten osaston portsari
perjantai 4. kesäkuuta 2010
TISSITTISSITTISSIT, MYÖS MANSIKKASKUMPPAA JA GLAMOURMEKKOJA.
Otin vähän takaisin tuossa otsikossa, kun parahin Veera-vaimo teki edelliseen postaukseensa tissittömän otsikon. Mutta onhan se totta, että lähes kaikkien vaimojen tissit on niiiiiin nähty.
Omassa elämässäni on tapahtunut glamourisia ja jännittäviä asioita viime aikoina. Tiistaina kävin katsomassa Sinkkuelämää 2-elokuvan kutsuvierasnäytöksessä. Paikalla meitä odotti popcorn- ja limsatarjoilu, sekä goodie bagit, joissa oli muun muassa skumppaa, hajuvettä ja youth activator -mömmöä (muistaakseni Lancomen?) Elokuva oli kohtuullisen viihdyttävä, mutta hieman ylipitkä. Se ei missään nimessä vetänyt vertoja itse Sinkkuelämää-sarjalle. Kummallisin kohtaus oli sellainen, jossa päähenkilönelikko oli menossa ratsastamaan kamelilla. Heillä ei kuitenkaan ollut kamelinratsastusvaatteita, vaan mekot ja korkokengät. Tilanne muka pelastui, kun eräs pelastava enkeli toi heille muutamat Diorin ja Guccin kassit. "Ah, kamelinratsastusvaatteita!" Asut vaihdettuaan naiset lähtivät ratsastamaan, mutta eräällä heistä oli edelleen korkokengät. Uudet kledjut näyttivät muutenkin enemmän yökerho- kuin kamelinratsastusvaatteilta. En ihan ymmärtänyt tuota kohtausta.
Tuosta youth activatorista puheenollen, se tuli todella tarpeeseen: täytinhän eilen kaksikymmentä. Oli siis vitun tylsät synttärit. Mutta sain skumppaa aamupalaksi, mikä oli kivaaluksusta.Söin myös hyvää kakkua. Tein sen itse, heh heh. Se oli vaaleanpunainen. Veera teki toisen. Se ei ollut vaaleanpunainen, mutta se oli ihan kiva koska siinä oli mansikoita.(Veera: "Kuole,mää en tee sulle ikinä kakkua!"-> veera ei osaa päätellä yö syö vitusti - kakku on hyvää -syyseuraussuhdetta.)
Tänään vietimme Tiia- ja Veera-vaimojen kanssa upeaa päivää (typerä lause??!? peräänkuulutan aivotoimintaani) kun menimme Jaken valmistujaisiin =) Sää ei ihan suosinut meitä, joten kastuimme hieman kipitellessämme autosta kukkakauppaan yms. Kakku oli onneksi tosi hyvää. Olen syönyt viime aikoina hulluna kakkua. Veera piti erityisesti voileipäkakusta. Veimme Jakelle itsetekemämme hienon kortin, mutta joku asetteli sen pöydälle ylösalaisin (vahingossa).
Illalla jatkoimme omaa glamourpäiväämme eksklusiivisellä vaimotuokiolla Fresitan ja kärsäpelin parissa. Veeran ja Tiian kärsät hävisivät. Kävi muuten kummallinen sattuma tuolla Jaken bileissä, kun eräs satunnainen small talk-tuokio johti paljastukseen: Jaken kaverilla on myös kärsäpeli! Luulimme olevamme lähes ainoita maailmassa, jotka sitä pelailevat.
Bileet jatkuvat huomenna, sillä kiertelemme kaikki omilla tahoillamme lakkiaisissa. Kokoonnumme todennäköisesti Raulin lakkiaisiin, josta kenties suuntaamme vielä joskus keskustan hulinoihin!
Rakkainterveisin 20-kymppinen Yö, joka on tosi huono kirjoittamaan, ja jolla onvaikeuksia jähmeän välinäppäimenkanssa
ps. olen naimisissa elämä on ihanaaaaaaaaaaaaaaaa =)
ps. tykkään pinjasta tooosi paljon vaikka hän on joskus ääliö sillä olen myös itse ääliö =)
ps. tykkään titetysti myös muista vaimoista heh heh =)
Omassa elämässäni on tapahtunut glamourisia ja jännittäviä asioita viime aikoina. Tiistaina kävin katsomassa Sinkkuelämää 2-elokuvan kutsuvierasnäytöksessä. Paikalla meitä odotti popcorn- ja limsatarjoilu, sekä goodie bagit, joissa oli muun muassa skumppaa, hajuvettä ja youth activator -mömmöä (muistaakseni Lancomen?) Elokuva oli kohtuullisen viihdyttävä, mutta hieman ylipitkä. Se ei missään nimessä vetänyt vertoja itse Sinkkuelämää-sarjalle. Kummallisin kohtaus oli sellainen, jossa päähenkilönelikko oli menossa ratsastamaan kamelilla. Heillä ei kuitenkaan ollut kamelinratsastusvaatteita, vaan mekot ja korkokengät. Tilanne muka pelastui, kun eräs pelastava enkeli toi heille muutamat Diorin ja Guccin kassit. "Ah, kamelinratsastusvaatteita!" Asut vaihdettuaan naiset lähtivät ratsastamaan, mutta eräällä heistä oli edelleen korkokengät. Uudet kledjut näyttivät muutenkin enemmän yökerho- kuin kamelinratsastusvaatteilta. En ihan ymmärtänyt tuota kohtausta.
Tuosta youth activatorista puheenollen, se tuli todella tarpeeseen: täytinhän eilen kaksikymmentä. Oli siis vitun tylsät synttärit. Mutta sain skumppaa aamupalaksi, mikä oli kivaaluksusta.Söin myös hyvää kakkua. Tein sen itse, heh heh. Se oli vaaleanpunainen. Veera teki toisen. Se ei ollut vaaleanpunainen, mutta se oli ihan kiva koska siinä oli mansikoita.(Veera: "Kuole,mää en tee sulle ikinä kakkua!"-> veera ei osaa päätellä yö syö vitusti - kakku on hyvää -syyseuraussuhdetta.)
Tänään vietimme Tiia- ja Veera-vaimojen kanssa upeaa päivää (typerä lause??!? peräänkuulutan aivotoimintaani) kun menimme Jaken valmistujaisiin =) Sää ei ihan suosinut meitä, joten kastuimme hieman kipitellessämme autosta kukkakauppaan yms. Kakku oli onneksi tosi hyvää. Olen syönyt viime aikoina hulluna kakkua. Veera piti erityisesti voileipäkakusta. Veimme Jakelle itsetekemämme hienon kortin, mutta joku asetteli sen pöydälle ylösalaisin (vahingossa).
Illalla jatkoimme omaa glamourpäiväämme eksklusiivisellä vaimotuokiolla Fresitan ja kärsäpelin parissa. Veeran ja Tiian kärsät hävisivät. Kävi muuten kummallinen sattuma tuolla Jaken bileissä, kun eräs satunnainen small talk-tuokio johti paljastukseen: Jaken kaverilla on myös kärsäpeli! Luulimme olevamme lähes ainoita maailmassa, jotka sitä pelailevat.
Bileet jatkuvat huomenna, sillä kiertelemme kaikki omilla tahoillamme lakkiaisissa. Kokoonnumme todennäköisesti Raulin lakkiaisiin, josta kenties suuntaamme vielä joskus keskustan hulinoihin!
Rakkainterveisin 20-kymppinen Yö, joka on tosi huono kirjoittamaan, ja jolla onvaikeuksia jähmeän välinäppäimenkanssa
ps. olen naimisissa elämä on ihanaaaaaaaaaaaaaaaa =)
ps. tykkään pinjasta tooosi paljon vaikka hän on joskus ääliö sillä olen myös itse ääliö =)
ps. tykkään titetysti myös muista vaimoista heh heh =)
Glitteriä, arkea ja kaatosade
Hei taas. Viime viikonloppuna minun ja Yön (kaunis, vaaleat lyhyet hiukset) elämä oli todella glamourista, sillä osallistuimme Euroviisusitseille. Sitsithän ovat akateeminen pöytäjuhla, jossa mm. juodaan alkoholia ja lisäksi ehkä vähän lauletaan ja syödään. Nämä sitsit olivat euroviisupukukoodin johdosta hyperglamouriset. Päällämme meillä oli Ruotsista uniikkivaateliikkeestä ostetut glamouröverimekot, jotka maksoivat tosi paljon, esim 320 (kruunua). Oli todella hienoa päästä käyttämään niitä =) Lisäksi jaksoimme meikata ainakin n. sata vuotta, minä aikana Yö sai jopa timantti-irtoripset päähänsä. Omissa kasvoissamme oli lisäksi ripsiliimattuja minitimantteja ja glitteriä sekä muuta kiinnostavaa, kun lopulta lähdimme kipittämään sitsipaikalle. Herätimme matkalla hieman huomiota, tämä on varma todiste siitä että suomessa glamour ei ole vielä aivan jokapäiväinen asia. Esimerkiksi todella harvat naiset käyttävät irtoripsiä ja korkokenkiä joka päivä, luojan kiitos.
Myös itse sitsit olivat todella hienot. Oman pöytämme esittämä versio Catcatin Bye bye baby -kappaleesta peräti voitti laulukilpailun, jossa piti työstää oma versio koreografioineen jostain euroviisubiisistä! Virallisen ohjelman loputtua päädyimme myös hiimailemaan ympäri yliopistoa n. 20 ihmisen yhteensidotussa läjässä, mutta ei siitä sen enempää. Jatkot olivat Caiossa, jossa mm. laulettiin (ja tanssittiin) karaokea. Tyylikästä. Ainoa miinus siitä, ettemme kumpikaan voittaneet parhaan pukeutujan palkintoa, vaan tittelin nappasi joku rintakarvaton mieshenkilö. Niisk.
Sitsien jälkeen elämä onkin ollut melko arkista. Tietokoneeni näppis on esim hajonnut, välilyöntiä saa hakata todella lujaa. Lisäksi on kylmä ja esim. tänään satoi helvetisti vettä. Emme ole juhlineet (eikä siihen olisi ollut aihettakaan), vaan yksinkertaisesti esim. nukkuneet, tehneet töitä ja urheilleet. Jälkimmäinenkin on haasteellista nykyään, itse olen penikkataudissa ja urheilijavaimoni Tiia repi jalkansa pari päivää sitten todella pahasti metsässä ja siitä tuli kuulemma paljon verta (ällöttävää). Nyt hänellä on glamouriset, nude-sävyiset (kevään muotiväri!) laastarit kahdessakohtaa jalassaan =)
Olemme myös seuranneet huolestuneina Johanna Tukiaisen tilannetta mm. Facebookissa ja netin viihdeuutissaiteilla. Onneksi et kuollut, Tuksu! Itsellenikin tuli hieman itsetuhoinen olo, kun luin, millaisia älykkäitä kommentteja ihmiset olivat jättäneet Tuksun itsemurhauhkailuihin. Ellei ole mitään kivaa tai fiksua sanottavaa, mielestäni kannattaisi olla hiljaa tai perustaa oma blogi.
rakkain terveisin, saamaton bloggaajavaimo Veera
Myös itse sitsit olivat todella hienot. Oman pöytämme esittämä versio Catcatin Bye bye baby -kappaleesta peräti voitti laulukilpailun, jossa piti työstää oma versio koreografioineen jostain euroviisubiisistä! Virallisen ohjelman loputtua päädyimme myös hiimailemaan ympäri yliopistoa n. 20 ihmisen yhteensidotussa läjässä, mutta ei siitä sen enempää. Jatkot olivat Caiossa, jossa mm. laulettiin (ja tanssittiin) karaokea. Tyylikästä. Ainoa miinus siitä, ettemme kumpikaan voittaneet parhaan pukeutujan palkintoa, vaan tittelin nappasi joku rintakarvaton mieshenkilö. Niisk.
Sitsien jälkeen elämä onkin ollut melko arkista. Tietokoneeni näppis on esim hajonnut, välilyöntiä saa hakata todella lujaa. Lisäksi on kylmä ja esim. tänään satoi helvetisti vettä. Emme ole juhlineet (eikä siihen olisi ollut aihettakaan), vaan yksinkertaisesti esim. nukkuneet, tehneet töitä ja urheilleet. Jälkimmäinenkin on haasteellista nykyään, itse olen penikkataudissa ja urheilijavaimoni Tiia repi jalkansa pari päivää sitten todella pahasti metsässä ja siitä tuli kuulemma paljon verta (ällöttävää). Nyt hänellä on glamouriset, nude-sävyiset (kevään muotiväri!) laastarit kahdessakohtaa jalassaan =)
Olemme myös seuranneet huolestuneina Johanna Tukiaisen tilannetta mm. Facebookissa ja netin viihdeuutissaiteilla. Onneksi et kuollut, Tuksu! Itsellenikin tuli hieman itsetuhoinen olo, kun luin, millaisia älykkäitä kommentteja ihmiset olivat jättäneet Tuksun itsemurhauhkailuihin. Ellei ole mitään kivaa tai fiksua sanottavaa, mielestäni kannattaisi olla hiljaa tai perustaa oma blogi.
rakkain terveisin, saamaton bloggaajavaimo Veera
tiistai 1. kesäkuuta 2010
HÄÄT ON PERUTTU! TISSIT.
Johanna Tukiainen ei ole ainoa, joka joutuu luopumaan kesähäistään. Minun omat henkilökohtaiset kesähääni ovat nyt myöskin jäissä, koska ex-tuleva aviomieheni ilmoitti, että hänellä on menoa hääpäivänämme 12. kesäkuuta! Minusta on vähän huono tekosyy olla saapumatta omiin häihinsä siksi, että on silloin nuorten suunnistuksen MM-katsastuksissa.
Olen miettinyt, josko muuttaisin häätilaisuuteni tavallisiksi VIP-grillijuhliksi, koska paikka on jo varattuna. Saa nähdä, mihin oma mielenterveyteni riittää. Minulla on kyllä niin paljon glamourisia ystäviä, että saisimme hienot hääjuhlat aikaan myös ilman miestäni!
Koin tänään kauhun hetkiä, kun olin testijuoksemassa iltarastien ratoja. Nelosrastille rynnätessäni lensin mukkelis makkelis ja loukkasin varemman sääreni. Sain kaksi isoa ja veristä haavaa sekä päästin vertahyytävän karjahduksen. Jouduin keskeyttämään juoksukyvyttömyyteni vuoksi ja nilkutin takaisin. Myös Lauri oli keskeyttänyt oman ratansa oman henkilökohtaisen vatsakylkilihasrevähdysvammajuoksukyvyttömyytensä vuoksi.
Olen lukenut viime aikoina paljon erilaisia laihdutusblogeja. Saan niistä paljon vaikutteita. Mitä enemmän luen, sitä nälkäisempi minusta tulee ja sitä enemmän syön. Jos lukee paljon tieteellisiä tekstejä, joissa kerrotaan lähinnä syödyistä ja liikutuista kalorimääristä, niin kyllähän sitä vähemmästäkin alkaa tekemään mieli pitsaa ja hampurilaisia! "Voi ei, olen vain 210cm pitkä ja painan 3,4 kiloa, olen liian lihava!!" ja "Onneksi liikuin tänään 700ckal koska söin kokonaisen puolikkaan kiivin!".
Kävin eilen shoppailemassa! Yritin etsiä korkokenkiä, mutta löysinkin hameen ja aurinkolasit. Huomenna täytyy mennä uudestaan, koska on kenkien lisäksi vielä muutakin ostettavaa. Niin kuin Huippumalli-ystävämme Mari Torni on sanonut: "Jokainenhan nainen nyt osaa oikeesti niinku shoppailla. Se ei oikeesti oo jos se ei osaa shoppailla nii sit on jotai pahasti vialla. Pitää mennä käymää lääkäris."
Tänään on virallinen "Wear a Dress Day" ja olen siis pukeutunut mekkoon heti herättyäni (kompurointini metsässä ei johtunut mekosta, silloin päälläni olivat aivan omat suunnistuskamppeeni) ja nyt olen taas glamourinen ja sensuelli kauniissa mekossani. Myös Yö-vaimo (vaaleat hiukset) on pukeutunut mekkoon ja on muutenki glamourinen niin kuin aina.
Tiia
Olen miettinyt, josko muuttaisin häätilaisuuteni tavallisiksi VIP-grillijuhliksi, koska paikka on jo varattuna. Saa nähdä, mihin oma mielenterveyteni riittää. Minulla on kyllä niin paljon glamourisia ystäviä, että saisimme hienot hääjuhlat aikaan myös ilman miestäni!
Koin tänään kauhun hetkiä, kun olin testijuoksemassa iltarastien ratoja. Nelosrastille rynnätessäni lensin mukkelis makkelis ja loukkasin varemman sääreni. Sain kaksi isoa ja veristä haavaa sekä päästin vertahyytävän karjahduksen. Jouduin keskeyttämään juoksukyvyttömyyteni vuoksi ja nilkutin takaisin. Myös Lauri oli keskeyttänyt oman ratansa oman henkilökohtaisen vatsakylkilihasrevähdysvammajuoksukyvyttömyytensä vuoksi.
Olen lukenut viime aikoina paljon erilaisia laihdutusblogeja. Saan niistä paljon vaikutteita. Mitä enemmän luen, sitä nälkäisempi minusta tulee ja sitä enemmän syön. Jos lukee paljon tieteellisiä tekstejä, joissa kerrotaan lähinnä syödyistä ja liikutuista kalorimääristä, niin kyllähän sitä vähemmästäkin alkaa tekemään mieli pitsaa ja hampurilaisia! "Voi ei, olen vain 210cm pitkä ja painan 3,4 kiloa, olen liian lihava!!" ja "Onneksi liikuin tänään 700ckal koska söin kokonaisen puolikkaan kiivin!".
Kävin eilen shoppailemassa! Yritin etsiä korkokenkiä, mutta löysinkin hameen ja aurinkolasit. Huomenna täytyy mennä uudestaan, koska on kenkien lisäksi vielä muutakin ostettavaa. Niin kuin Huippumalli-ystävämme Mari Torni on sanonut: "Jokainenhan nainen nyt osaa oikeesti niinku shoppailla. Se ei oikeesti oo jos se ei osaa shoppailla nii sit on jotai pahasti vialla. Pitää mennä käymää lääkäris."
Tänään on virallinen "Wear a Dress Day" ja olen siis pukeutunut mekkoon heti herättyäni (kompurointini metsässä ei johtunut mekosta, silloin päälläni olivat aivan omat suunnistuskamppeeni) ja nyt olen taas glamourinen ja sensuelli kauniissa mekossani. Myös Yö-vaimo (vaaleat hiukset) on pukeutunut mekkoon ja on muutenki glamourinen niin kuin aina.
Tiia
maanantai 3. toukokuuta 2010
TAUTISET KOHUVAIMOT JUHLIVAT JA NÄKIVÄT TISSEJÄ!
Veera tässä taas tosi pitkästä aikaa, moi vaan. Kirjoitan, koska Tiia käski. Käsky tuli tosi otolliseen aikaan, sillä minun pitää palauttaa n. 17 tunnin kuluttua 10-sivuinen essee, jota en ole tehnyt, mutta jonka aion tehdä, mikäli kuume ei taas nouse. Essee käsittelee erään Johannan kirjoituksia. Kyseessä eivät yllättäen ole Tuksun blogitekstit, vaan Johanna Korhosen kolumnit Hesarissa. Minusta molemmat Johannat ovat söpöjä ja erityisiä naisia, joilla on paljon mielipiteitä. :) Luulen, että heillä olisi paljon sanottavaa myös toisistaan.
Vappumme alkoi tosiaan hyvissä ajoin. Pinjan ja Yön kanssa aloitimme juhlimisen edellisen viikon lauantaina Becksussa. Ennen baariin lähtöä minä ja Yö saimme vuosisadan naisellisuuspuuskan ja esim. meikkasimme ja teimme tukalle juttuja, vaikka Pinja örisi vieressä. Olimme hieman huolissamme, että saamme turpiin (tämä oli molemmille eka kerta, heh) mutta näin ei käynyt, vaan oli aivan todella hauska ilta! Pitkät hiukseni vain herättivät hieman hämmennystä, minulta kysyttiin nimittäin kahdesti, mikä olen.
Seuraavana aamuna lähdimme Kirkkovenesoutuihin. Aurinko paistoi ja oli glamourista. Missasimme valitettavasti minun ja Yön opiskelukaverit, lähtö kun oli hieman myöhästynyt anonyymien henkilöiden krapulan vuoksi. Illalla menimme Fionaan ja sielläkin oli ihan kivaa, vaikka paikka oli omista mielistämme jokseenkin perseestä. Seurassamme liikkui myös Yön ja poikien joukkoon iskeytynyt, jännittävä henkilö, jota en ollut nähnyt aikaisemmin eivätkä hekään!
Viikko sitten maanantaina taas kävin piknikillä Adan (pitkät, punertavat hiukset). Piknikillä oli hieman kylmä, joten menimme Graaliin juomaan kaljaa ja Adan tilaamia, siistejä drinkkejä. Graali on hieno paikka maanantai-iltapäivänä. Joku jätkä tuli ilahtuneena kysymään minulta, olivatko päälläni olevat violetit haalarit Finanssin (taloustieteilijöitä, ällöö) ja missä tänään olisi bileet.
Tiistaina kävimme Reiveissä, niin kuin Tiia jo kertoikin. Aloitimme illan Päiväkännillä n. klo 15, mistä siirryimme Peppersiin (jossa oli jäätävää porukkaa, esim. spurguja ja karaokea laulavia kemistifukseja). Sieltä minä lähdin teatterille laulamaan juomalauluja muiden humanistien kanssa ja tytöt kotiin ehostautumaan sekä etkoilemaan lisää ennen Reivejä, jonne tsumbailin perässä joskus yhdeksän maissa. Matkalla huomasimme opiskelukavereideni kanssa mm., että on vaikeaa laulaa samalla kun pyöräilee, sillä happi loppuu kesken. Typerää. Tiistain ja keskiviikon bileistä en sitten jaksakaan kertoa enempää, koska niistä on tosi pitkä aika ja silleen. Heh heh.
Torstaina pidimme vaimoporukalla glamourisen oman välipäivän, jolloin söimme ruokaa, leivoimme kakun, pelasimme Afrikan tähteä (vitun tylsää ja Tiia voittaa aina), nautimme olkkarin glamourdiskopallotunnelmasta yms. Joimme myös hienostuneesti lasilliset punaviiniä. Tai siis ehkä kolmasosalasilliset. Kummitädiltäni saamani viinilasit ovat nimittäin aika isoja.
Rauhallisesti vietetty välipäivä kostautui, koska vappuaaton aamuna herätessäni olin vitun kuollut. Kurkkuun sattui eikä pystynyt puhumaan. Kaiken lisäksi Yökin oli herännyt tautisena! Myös Pinja oli vieläkin vähän kipeä. Tiia onneksi douppasi minut biletyskuntoon puoleenpäivään mennessä (Berocca-porejuomaa, c-vitaminia, kurkunpuudutustabletteja, teetä, hunajaa, Ibumaxia yms.) ja sitten lähdimme keskustaan. Eteisessä astuin muuten edellisenä päivänä selvinpäin rikkomani mukin minisirpaleeseen ja sain kantapäähäni ison, aggressiivisesti vuotavan haavan, jonka Tiia onneksi tukki Batman-laastarilla. Ei ihme, että vaimoni haki nyt keväällä esim. ensihoitajaksi. Hänellä on valtavasti lahjoja ja työkokemusta alalle.
Vappuaattona hiimailimme aluksi keskustassa, esim. Ainolassa, Stockalla, Subwaylla, kadunvaltauksessa, Lyseolla ja uudestaan Ainolassa. Tänä noin kahden tunnin aikana törmäsimme erääseen Juha-ystäväämme suunnilleen 40 kertaa. Näimme myös Pekan!! Se oli aivan helvetin jännittävää. Ylipäänsä tapasimme verrattain paljon ihmisiä, jotka olivat 1) vuoden ensimmäistä kertaa humalassa 2) eivät käyttäneet Facebookia. Kuinka eksoottista ja mukavaa. Kävimme myös Alkossa ja apteekissa, mikä oli mielestäni aika huvittava yhdistelmä. Apteekista ostin Bafucin-kurkkutabletteja, sillä kurkkuni oli edelleen vitun kipeä, ja myyjänainen toivotti minulle hauskaa vappua.
Tässä yhteydessä pitää myös mainita, että Ainolassa uittoja katsellessamme näimme myös ainakin kahdet tissit! Tiialla on tästä kuvallisia todisteitakin. Jotkut reippaat teekkaritytöt nimittäin pulahtivat vesiliukumäkeä alas ilman bikiniyläosan kiertämää. Näimme tietysti myös paljon alastomia miehiä, mutta se ei ollut kovin spessua. Asummehan Oulussa, jossa esimerkiksi useimpien Teekkaritalobileiden osanottajat järjestään unohtavat laittaa pyyhkeen päälle kun lähtevät saunasta.
Lopulta vakiinnuimme Ainolaan, jossa istuimme joidenkin opiskelijatyyppien kanssa ja nautimme glamourisesti esim. mehua, toista mehua, kaljaa, karpalolonkkua ja viiniä. Sieltä siirryimme eräisiin kotibileisiin (joissa aloin juoda viiniä vielä aggressiivisemmin, koska ääntä ei meinannut tulla yhtään ja sain eräältä toiselta flunssajuhlijalta tämän järkevän neuvon) ja sieltä toisiin, kälymme Tiian järjestämiin kotibileisiin, jossa äänentuotto-ongelmaa ei enää ollutkaan. Lähdimme sieltä lopulta kymmeneksi nelivitoseen, jossa ei kuitenkaan ollut ketään, paitsi aggressiivinen leipurijätkä joka lyöttäytyi seuraamme. Niinpä feidasimme kyseisen tyypin ja lähdimmekin jonottamaan Onnelaan.
Onnelan jono oli SAATANAN pitkä. En ole ikinä nähnyt yhtä pitkää jonoa. Seisoin siinä n. 15 minuuttia ja etenimme noin viisi metriä, mutta olimme edelleen kaukana esim. talon nurkasta. Jonottaminen sinne oli tosin kivempaa kuin vaikkapa Kaarleen jonottaminen penkkarien aikaan, koska oli n. 30 astetta lämpimämpää ja Yön glamourystävä Joni kivasti nesteytti meitä. Lopulta kuitenkin tympäännyin jonotukseen ja lähdin viettämään loppuiltaa Kantikseen muiden reippaiden opiskelijoiden kanssa. Kantis oli yllättävän glamourinen paikka, varsinkin kun ottaa huomioon, että olin kuvitellut sen enemmän Timpan mestan tapaiseksi. Tanssimme innokkaasti, kunnes kahdelta simahdin väsymykseen ja kurkkukipuun ja lähdin heivautumaan kotiin. Olin siis huono opiskelija, koska en jatkanut esim. Asematunnelin örinöihin ja Shamppanjamatineaan asti (eli yli yhdeksän aamulla), vaan ehkä ensi vuonna? Kotimatkalla tapasin Tiian, Yön ja Jonin ja kävelin Tiian kanssa koko matkan. Vaimo kertoi illan tapahtumista ja minä nyökyttelin, ravistelin päätä ja näytin peukkua.
Tällaista kommunikointia olen oikeastaan harrastanut siitä asti. Tänään tosin puhuin puhelimessa monta lausetta, kun kaunis ystäväni Ellu (vaaleat hiukset) soitti ja Tiia kävi viisi minuuttia kotona. Loppuosan päivästä olenkin nukkunut, datannut, syönyt Pirkka-nuudeleita (en ole addiktoitunut, mutta pidän niistä ja tulen surulliseksi ellen saa niitä), vältellyt esseetä ja lukenut kirjaa. Vähän on yksinäistä, sillä Pinja ja Yö tauteilevat jossain kuusessa vanhempiensa luona ja Tisbe välttelee kotia, ettei itse sairastu pahemmin. Huomenna ajattelin kuitenkin olla jo elävien kirjoissa. Tavallaan ei harmita, sillä kyllä vappu ja kaikki sen aikana kerätyt hienot kokemukset olivat tauteilun avoisia. Kuten vastikään kihlautunut Tuksu sanoisi, ihminen on 2-kymppinen vain kerran omassa elämässään, heh heh !! :)
Vappumme alkoi tosiaan hyvissä ajoin. Pinjan ja Yön kanssa aloitimme juhlimisen edellisen viikon lauantaina Becksussa. Ennen baariin lähtöä minä ja Yö saimme vuosisadan naisellisuuspuuskan ja esim. meikkasimme ja teimme tukalle juttuja, vaikka Pinja örisi vieressä. Olimme hieman huolissamme, että saamme turpiin (tämä oli molemmille eka kerta, heh) mutta näin ei käynyt, vaan oli aivan todella hauska ilta! Pitkät hiukseni vain herättivät hieman hämmennystä, minulta kysyttiin nimittäin kahdesti, mikä olen.
Seuraavana aamuna lähdimme Kirkkovenesoutuihin. Aurinko paistoi ja oli glamourista. Missasimme valitettavasti minun ja Yön opiskelukaverit, lähtö kun oli hieman myöhästynyt anonyymien henkilöiden krapulan vuoksi. Illalla menimme Fionaan ja sielläkin oli ihan kivaa, vaikka paikka oli omista mielistämme jokseenkin perseestä. Seurassamme liikkui myös Yön ja poikien joukkoon iskeytynyt, jännittävä henkilö, jota en ollut nähnyt aikaisemmin eivätkä hekään!
Viikko sitten maanantaina taas kävin piknikillä Adan (pitkät, punertavat hiukset). Piknikillä oli hieman kylmä, joten menimme Graaliin juomaan kaljaa ja Adan tilaamia, siistejä drinkkejä. Graali on hieno paikka maanantai-iltapäivänä. Joku jätkä tuli ilahtuneena kysymään minulta, olivatko päälläni olevat violetit haalarit Finanssin (taloustieteilijöitä, ällöö) ja missä tänään olisi bileet.
Tiistaina kävimme Reiveissä, niin kuin Tiia jo kertoikin. Aloitimme illan Päiväkännillä n. klo 15, mistä siirryimme Peppersiin (jossa oli jäätävää porukkaa, esim. spurguja ja karaokea laulavia kemistifukseja). Sieltä minä lähdin teatterille laulamaan juomalauluja muiden humanistien kanssa ja tytöt kotiin ehostautumaan sekä etkoilemaan lisää ennen Reivejä, jonne tsumbailin perässä joskus yhdeksän maissa. Matkalla huomasimme opiskelukavereideni kanssa mm., että on vaikeaa laulaa samalla kun pyöräilee, sillä happi loppuu kesken. Typerää. Tiistain ja keskiviikon bileistä en sitten jaksakaan kertoa enempää, koska niistä on tosi pitkä aika ja silleen. Heh heh.
Torstaina pidimme vaimoporukalla glamourisen oman välipäivän, jolloin söimme ruokaa, leivoimme kakun, pelasimme Afrikan tähteä (vitun tylsää ja Tiia voittaa aina), nautimme olkkarin glamourdiskopallotunnelmasta yms. Joimme myös hienostuneesti lasilliset punaviiniä. Tai siis ehkä kolmasosalasilliset. Kummitädiltäni saamani viinilasit ovat nimittäin aika isoja.
Rauhallisesti vietetty välipäivä kostautui, koska vappuaaton aamuna herätessäni olin vitun kuollut. Kurkkuun sattui eikä pystynyt puhumaan. Kaiken lisäksi Yökin oli herännyt tautisena! Myös Pinja oli vieläkin vähän kipeä. Tiia onneksi douppasi minut biletyskuntoon puoleenpäivään mennessä (Berocca-porejuomaa, c-vitaminia, kurkunpuudutustabletteja, teetä, hunajaa, Ibumaxia yms.) ja sitten lähdimme keskustaan. Eteisessä astuin muuten edellisenä päivänä selvinpäin rikkomani mukin minisirpaleeseen ja sain kantapäähäni ison, aggressiivisesti vuotavan haavan, jonka Tiia onneksi tukki Batman-laastarilla. Ei ihme, että vaimoni haki nyt keväällä esim. ensihoitajaksi. Hänellä on valtavasti lahjoja ja työkokemusta alalle.
Vappuaattona hiimailimme aluksi keskustassa, esim. Ainolassa, Stockalla, Subwaylla, kadunvaltauksessa, Lyseolla ja uudestaan Ainolassa. Tänä noin kahden tunnin aikana törmäsimme erääseen Juha-ystäväämme suunnilleen 40 kertaa. Näimme myös Pekan!! Se oli aivan helvetin jännittävää. Ylipäänsä tapasimme verrattain paljon ihmisiä, jotka olivat 1) vuoden ensimmäistä kertaa humalassa 2) eivät käyttäneet Facebookia. Kuinka eksoottista ja mukavaa. Kävimme myös Alkossa ja apteekissa, mikä oli mielestäni aika huvittava yhdistelmä. Apteekista ostin Bafucin-kurkkutabletteja, sillä kurkkuni oli edelleen vitun kipeä, ja myyjänainen toivotti minulle hauskaa vappua.
Tässä yhteydessä pitää myös mainita, että Ainolassa uittoja katsellessamme näimme myös ainakin kahdet tissit! Tiialla on tästä kuvallisia todisteitakin. Jotkut reippaat teekkaritytöt nimittäin pulahtivat vesiliukumäkeä alas ilman bikiniyläosan kiertämää. Näimme tietysti myös paljon alastomia miehiä, mutta se ei ollut kovin spessua. Asummehan Oulussa, jossa esimerkiksi useimpien Teekkaritalobileiden osanottajat järjestään unohtavat laittaa pyyhkeen päälle kun lähtevät saunasta.
Lopulta vakiinnuimme Ainolaan, jossa istuimme joidenkin opiskelijatyyppien kanssa ja nautimme glamourisesti esim. mehua, toista mehua, kaljaa, karpalolonkkua ja viiniä. Sieltä siirryimme eräisiin kotibileisiin (joissa aloin juoda viiniä vielä aggressiivisemmin, koska ääntä ei meinannut tulla yhtään ja sain eräältä toiselta flunssajuhlijalta tämän järkevän neuvon) ja sieltä toisiin, kälymme Tiian järjestämiin kotibileisiin, jossa äänentuotto-ongelmaa ei enää ollutkaan. Lähdimme sieltä lopulta kymmeneksi nelivitoseen, jossa ei kuitenkaan ollut ketään, paitsi aggressiivinen leipurijätkä joka lyöttäytyi seuraamme. Niinpä feidasimme kyseisen tyypin ja lähdimmekin jonottamaan Onnelaan.
Onnelan jono oli SAATANAN pitkä. En ole ikinä nähnyt yhtä pitkää jonoa. Seisoin siinä n. 15 minuuttia ja etenimme noin viisi metriä, mutta olimme edelleen kaukana esim. talon nurkasta. Jonottaminen sinne oli tosin kivempaa kuin vaikkapa Kaarleen jonottaminen penkkarien aikaan, koska oli n. 30 astetta lämpimämpää ja Yön glamourystävä Joni kivasti nesteytti meitä. Lopulta kuitenkin tympäännyin jonotukseen ja lähdin viettämään loppuiltaa Kantikseen muiden reippaiden opiskelijoiden kanssa. Kantis oli yllättävän glamourinen paikka, varsinkin kun ottaa huomioon, että olin kuvitellut sen enemmän Timpan mestan tapaiseksi. Tanssimme innokkaasti, kunnes kahdelta simahdin väsymykseen ja kurkkukipuun ja lähdin heivautumaan kotiin. Olin siis huono opiskelija, koska en jatkanut esim. Asematunnelin örinöihin ja Shamppanjamatineaan asti (eli yli yhdeksän aamulla), vaan ehkä ensi vuonna? Kotimatkalla tapasin Tiian, Yön ja Jonin ja kävelin Tiian kanssa koko matkan. Vaimo kertoi illan tapahtumista ja minä nyökyttelin, ravistelin päätä ja näytin peukkua.
Tällaista kommunikointia olen oikeastaan harrastanut siitä asti. Tänään tosin puhuin puhelimessa monta lausetta, kun kaunis ystäväni Ellu (vaaleat hiukset) soitti ja Tiia kävi viisi minuuttia kotona. Loppuosan päivästä olenkin nukkunut, datannut, syönyt Pirkka-nuudeleita (en ole addiktoitunut, mutta pidän niistä ja tulen surulliseksi ellen saa niitä), vältellyt esseetä ja lukenut kirjaa. Vähän on yksinäistä, sillä Pinja ja Yö tauteilevat jossain kuusessa vanhempiensa luona ja Tisbe välttelee kotia, ettei itse sairastu pahemmin. Huomenna ajattelin kuitenkin olla jo elävien kirjoissa. Tavallaan ei harmita, sillä kyllä vappu ja kaikki sen aikana kerätyt hienot kokemukset olivat tauteilun avoisia. Kuten vastikään kihlautunut Tuksu sanoisi, ihminen on 2-kymppinen vain kerran omassa elämässään, heh heh !! :)
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
GLAMOUR-KYNSIÄ JA VILLIÄ JUHLIMISTA
Viikko sitten olin taas aikuisten naisten kutsuilla, jossa meille oli kynsihoitoa ja sain taas glamourisia kynsikoruja ja täydellisen sensuellit kynnet. Kyllä tällaisia kelpaa esitellä. Harmi vaan viikonloppuna sattui olemaan suunnistuskilpailut ja kynteni ottivat vähän kontaktia luonnon kanssa kiipeillessäni kallioita omin kätösin. No, mutta minulla on tapana etsiä asioista positiivisuutta, joten en murehdi pikkujuttuja!
Viime viikon keskiviikkona Johanna Tukiainen oli Maria! tv-showssa esiintymässä. Minä ja vaimoni katsoimme tietenkin kyseisen jakson kukin omilla tahoillamme. Torstaina keskustelimme aiheesta, kuten ohjelmassa mainostetaan. Lisäksi katsoimme yhdessä netistä parhaat palat. Tuksu on niin glamourinen ja viehättävä nainen! Hän edusti prinsessamekossaan vaikka oli vasta saanut turpaan joltai hulttiomieheltä. En haluaisi yleistää, mutta yleisesti ottaen kaikki miehet ovat just tollasia.
Kyllä tämä pohjoisen Miamin ilmasto on jännittävä! Maanantaina oli aivan kesä, varmaan kymmenen astetta lämmintä ja aurinko paistoi kauniisti. Tiistaiaamuna satoi vettä ja päivällä oli karmea lumimyrsky! Iltapäivällä paistoikin jo taas aurinko ja oli kaunis ilma, joka on jatkunut tähän aamuun.
Olemme aloittaneet Vapun vieton. Vaimoni aloittelivat ilmeisesti jo viime viikonloppuna kirkkoveneitä tuijotellen Tuiran rannassa, mutta minä olin silloin Lapissa ja Raumalla. Eleganttiin tyyliimme olemme sisustaneet kotimme teeman mukaisesti: olen hankkinut serpentiinejä! Meillä on myös simaa, mutta se on varmaan parasta vasta pitkälti Vapun jälkeen...
Eilen menimme Hevimestaan päiväkänneille. Joku nerokas opiskelija oli keksinyt, että eikö olisi kiva jos baarista tullessa bussit kulkisivat normaalisti (tai niin normaalisti kun ne Oulussa voivat kulkea, Oulun bussiliikenne 666) ja päivätaksalla, kaikki pitseeriat olisivat vielä auki ja kaljaa saisi kaupasta! Hieman ennen baarin sulkemista puoli viiden aikaan siirryimme vielä Pepperiin laulamaan karaokea näin tiistai-iltapäivän kunniaksi.
Illalla menimme vielä reiveihin Teekkaritalolle. Laitoimme Yön kanssa glamour-meikit omiin kasvoihimme ja etsimme sopivia asuja suuresta vaatevalikoimastamme. Neonkeltaiset suunnistushousuni miellyttivät kovasti Yötä, mutta hän tyytyi silti haalareihin. Matkalla eivät pysyneet kaikki muumit laaksossa, tai ainakaan Pinja ei pysynyt alamäessä Yön tarakalla, vaan tipahti ojaan ja satutti oman tissinsä! Onneksi Pinjan kalja (1 kpl) pysyi ehjänä. Paikalle saapuessamme huomasimme, että joku muukin oli tehnyt samanlaisen ratkaisun haalareiden suhteen! Suuren maailman meininkiin kuuluu tietenkin, että me olimme silti kaikista glamourisimpia.
Olen huomannut että painoni on noussut sitten seitsemännen luokan. Ainakin kaksi kiloa. En tiedä mistä se johtuu, en käytä masennuslääkkeitä, minulla ei ole ollut malariaa eikä todettu vajaatoimintaa omassa kilpirauhasessani. Luulen tämän johtuvan Britney Spears -ilmiöstä. Olen aina syvästi järkyttynyt kun painoani kysytään esimerkiksi verenluovutuksessa tai suksia ostaessa. Minusta on ilkeämielistä udella naisen omaa painoa! Onneksi eräs kuuluisa nainen on sanonut kannustavasti: "Jos haukutaan "läskiksi" voi aina ajatella, että voi laihduttaa. Rumat ihmiset eivät sen sijaan voi tehdä oikein mitään ulkonäölleen."
Tiia
Viime viikon keskiviikkona Johanna Tukiainen oli Maria! tv-showssa esiintymässä. Minä ja vaimoni katsoimme tietenkin kyseisen jakson kukin omilla tahoillamme. Torstaina keskustelimme aiheesta, kuten ohjelmassa mainostetaan. Lisäksi katsoimme yhdessä netistä parhaat palat. Tuksu on niin glamourinen ja viehättävä nainen! Hän edusti prinsessamekossaan vaikka oli vasta saanut turpaan joltai hulttiomieheltä. En haluaisi yleistää, mutta yleisesti ottaen kaikki miehet ovat just tollasia.
Kyllä tämä pohjoisen Miamin ilmasto on jännittävä! Maanantaina oli aivan kesä, varmaan kymmenen astetta lämmintä ja aurinko paistoi kauniisti. Tiistaiaamuna satoi vettä ja päivällä oli karmea lumimyrsky! Iltapäivällä paistoikin jo taas aurinko ja oli kaunis ilma, joka on jatkunut tähän aamuun.
Olemme aloittaneet Vapun vieton. Vaimoni aloittelivat ilmeisesti jo viime viikonloppuna kirkkoveneitä tuijotellen Tuiran rannassa, mutta minä olin silloin Lapissa ja Raumalla. Eleganttiin tyyliimme olemme sisustaneet kotimme teeman mukaisesti: olen hankkinut serpentiinejä! Meillä on myös simaa, mutta se on varmaan parasta vasta pitkälti Vapun jälkeen...
Eilen menimme Hevimestaan päiväkänneille. Joku nerokas opiskelija oli keksinyt, että eikö olisi kiva jos baarista tullessa bussit kulkisivat normaalisti (tai niin normaalisti kun ne Oulussa voivat kulkea, Oulun bussiliikenne 666) ja päivätaksalla, kaikki pitseeriat olisivat vielä auki ja kaljaa saisi kaupasta! Hieman ennen baarin sulkemista puoli viiden aikaan siirryimme vielä Pepperiin laulamaan karaokea näin tiistai-iltapäivän kunniaksi.
Illalla menimme vielä reiveihin Teekkaritalolle. Laitoimme Yön kanssa glamour-meikit omiin kasvoihimme ja etsimme sopivia asuja suuresta vaatevalikoimastamme. Neonkeltaiset suunnistushousuni miellyttivät kovasti Yötä, mutta hän tyytyi silti haalareihin. Matkalla eivät pysyneet kaikki muumit laaksossa, tai ainakaan Pinja ei pysynyt alamäessä Yön tarakalla, vaan tipahti ojaan ja satutti oman tissinsä! Onneksi Pinjan kalja (1 kpl) pysyi ehjänä. Paikalle saapuessamme huomasimme, että joku muukin oli tehnyt samanlaisen ratkaisun haalareiden suhteen! Suuren maailman meininkiin kuuluu tietenkin, että me olimme silti kaikista glamourisimpia.
Olen huomannut että painoni on noussut sitten seitsemännen luokan. Ainakin kaksi kiloa. En tiedä mistä se johtuu, en käytä masennuslääkkeitä, minulla ei ole ollut malariaa eikä todettu vajaatoimintaa omassa kilpirauhasessani. Luulen tämän johtuvan Britney Spears -ilmiöstä. Olen aina syvästi järkyttynyt kun painoani kysytään esimerkiksi verenluovutuksessa tai suksia ostaessa. Minusta on ilkeämielistä udella naisen omaa painoa! Onneksi eräs kuuluisa nainen on sanonut kannustavasti: "Jos haukutaan "läskiksi" voi aina ajatella, että voi laihduttaa. Rumat ihmiset eivät sen sijaan voi tehdä oikein mitään ulkonäölleen."
Tiia
perjantai 16. huhtikuuta 2010
MEIDÄT HALUTAAN TELKKARIIN, KAUHUN HETKIÄ JA TISSIT
Sergelin Torgelilla koimme kauhun hetkiä, kun lokki kakkasi vain aavistuksen verran oikealle puolelleni, eli melkein meidän omien itsiemme päälle! Kyllä ruotsalaiset lintuset ovat välillä arvaamattomia!
Tukholmanreissun lopusta vielä sen verran, että terminaalissa tiedettiin meidän glamourisuudesta, joten meille annettiin B-luokan hytti, vaikka olimme varanneet ja maksaneet C-luokan hytin. Tämä kyseinen hytti oli tietenkin paljon glamourisempi kun ne autokannen alapuolella sijaitsevat kopperot, tämä nimittäin sijaitsi kannella yhdeksän, eli tax freen ja baarien yläpuolella. Lisäksi hyttiin kuului laajakuvatelevisio, kaappeja, paljon peilejä ja säälittävän pieni suihku. Tieto meistä oli kiirinyt myös Turkuun, sillä junalippujenmyyjäsetä halusi välttämättä laittaa meidät ykkösluokkaan istumaan, koska olemme niin glamourisia.
Junassa koin kauhun hetkiä, kun joku ulkomaalainen mieshenkilö tuli ahdistelemaan minua ja minun kaljojani! Hän olisi halunnut keskustella, mutta minä en halunnut keskustella hänen kanssaan muun muassa siksi, koska hän haisi pahalle ja oli kaikin tavoin hyvin epäilyttävä. Onneksi Pinja oli hyvä poikaystävä ja hääti hänet sinne missä pippuri kasvaa.
Mutta näin kotiin päästyämme olemme aloittaneet taas juhlimisen, olimme keskiviikkona Kaarlessa juhlimassa kesää glamouristen ystäviemme kanssa. Myös Laura-vaimo on Oulussa ja paikalla! Ilta venyi aamuun ja torstaipäivä oli kaikkien mielestä ratkiriemukas. Laura-vaimo jatkoi juhlintaa myös torstaina, ja jatkaa myös perjantaina, ja lauantaina.. Minun oma itseni keskittyy tasapainoisuuteen ja urheiluun koska pian täytyy avata kilpailukausi!
Meihin otettiin yhteyttä couchsurfing-profiilimme kautta: meitä halutaan kuvata irlantilaiseen tv-ohjelmaan! Tämä kyseinen irlantilainen seksikäs ja kaunis nainen oli tutustunut ja ihastunut profiiliimme ja kaikin puolin glamouriselta kuulostavaan elämäämme ja otti yhteyttä. Harmi vaan hän olisi tulossa kuvaamaan heinäkuussa, ja se on kiireistä aikaa meille kaikille, sitä paitsi saatan olla silloin jo Helsingissä. Elämässämme on niin paljon tällaisia hetkiä, että meillä on varaa karsia omien menojemme mukaan.
Helsingistä tai seudulta on vaikea löytää vuokrattavaa 5-6 huoneen omakotitaloa. Jos joku tietää jonkun niin kertokaa! Olemme perustamassa uutta kommuunia tulevien vaimojeni (Laura, Pirianna, Lauri, Valtteri ja Iiro) kanssa heinäkuun alusta.
Tiia
Tukholmanreissun lopusta vielä sen verran, että terminaalissa tiedettiin meidän glamourisuudesta, joten meille annettiin B-luokan hytti, vaikka olimme varanneet ja maksaneet C-luokan hytin. Tämä kyseinen hytti oli tietenkin paljon glamourisempi kun ne autokannen alapuolella sijaitsevat kopperot, tämä nimittäin sijaitsi kannella yhdeksän, eli tax freen ja baarien yläpuolella. Lisäksi hyttiin kuului laajakuvatelevisio, kaappeja, paljon peilejä ja säälittävän pieni suihku. Tieto meistä oli kiirinyt myös Turkuun, sillä junalippujenmyyjäsetä halusi välttämättä laittaa meidät ykkösluokkaan istumaan, koska olemme niin glamourisia.
Junassa koin kauhun hetkiä, kun joku ulkomaalainen mieshenkilö tuli ahdistelemaan minua ja minun kaljojani! Hän olisi halunnut keskustella, mutta minä en halunnut keskustella hänen kanssaan muun muassa siksi, koska hän haisi pahalle ja oli kaikin tavoin hyvin epäilyttävä. Onneksi Pinja oli hyvä poikaystävä ja hääti hänet sinne missä pippuri kasvaa.
Mutta näin kotiin päästyämme olemme aloittaneet taas juhlimisen, olimme keskiviikkona Kaarlessa juhlimassa kesää glamouristen ystäviemme kanssa. Myös Laura-vaimo on Oulussa ja paikalla! Ilta venyi aamuun ja torstaipäivä oli kaikkien mielestä ratkiriemukas. Laura-vaimo jatkoi juhlintaa myös torstaina, ja jatkaa myös perjantaina, ja lauantaina.. Minun oma itseni keskittyy tasapainoisuuteen ja urheiluun koska pian täytyy avata kilpailukausi!
Meihin otettiin yhteyttä couchsurfing-profiilimme kautta: meitä halutaan kuvata irlantilaiseen tv-ohjelmaan! Tämä kyseinen irlantilainen seksikäs ja kaunis nainen oli tutustunut ja ihastunut profiiliimme ja kaikin puolin glamouriselta kuulostavaan elämäämme ja otti yhteyttä. Harmi vaan hän olisi tulossa kuvaamaan heinäkuussa, ja se on kiireistä aikaa meille kaikille, sitä paitsi saatan olla silloin jo Helsingissä. Elämässämme on niin paljon tällaisia hetkiä, että meillä on varaa karsia omien menojemme mukaan.
Helsingistä tai seudulta on vaikea löytää vuokrattavaa 5-6 huoneen omakotitaloa. Jos joku tietää jonkun niin kertokaa! Olemme perustamassa uutta kommuunia tulevien vaimojeni (Laura, Pirianna, Lauri, Valtteri ja Iiro) kanssa heinäkuun alusta.
Tiia
lauantai 10. huhtikuuta 2010
ETSITÄÄN TUKSUN TISSEJÄ TUKHOLMASTA.
Huoh hei, Pinja täällä terve. Vaimo on ääliö. Hän oli hienosti saanut viime blogitekstissään suunnilleen kaikki itseäni koskevat faktat väärin! a) En haahuillut ympäriinsä kuin kummitus. Vein vain kirkkaanpunaisen hupparini naulakkoon, HUOH. b) Oma suoneni ei karannut. Se päätti vuotaa. Minkä vuoksi oma käteni on suurelta alalta nyt violetinkirjava. Huoh. Tosi hieno silti. Oma käsi siis. Ja vaimokin on ihan hyvä.
MUTTA! Olemme siis Tukholmassa nyt. Vaimot Tiia+Veera+Yö lähtivät jokin aika sitten kohti ylihinnoiteltua ja -ikäistettyä mutta glamourista yöelämää, itse jäin hotellille, koska oma pää. Lupailin jollekin vaimolle, että päivittäisin, joten päivitän jotain. Unohdan luultavasti noin kaikki hienot tapahtumat, mutta antakaa anteeksi. Anteeksi ei muuten kuulu vastata sanaan moi, se on opittu ainakin tällä reissulla. Terveisiä Veera-vaimolle.
Niin siis joo. Lähdimme joskus torstaina varmaan (siitä on kulunut jo ikuisuus) joskus hirveän aikaisin paikallista aikaa aamulla (eli ennen puoltapäivää) junalla kohti Turkua. Junassa itse henkilökohtaisesti yritin keskittyä kaikkiin terveisiin harrastuksiin, kuten lukkiin Twilightia ja pelasin Lemmingsiä. Lemmings on maailman hienoin peli, mutta vaimot ovat idiootteja, kun haukkuvat sitä. He eivät ymmärrä, että oma lapsuuteni oli n. maailman paras juuri Lemmingsin takia. Ja sen historiallisen pelin, jossa sai nuijia nuijalla jotain lohikäärmeitä päähän. Tiia hauskuutti heti alkumatkasta ainakin omaa itseäni kertomalla tarinan, jossa joku oli hakenut nopeasti pitsaa ilmeisesti Tampereelta junanvaihdon yhteydessä. Tästä suivaantuneena Jumala päätti sotkeutua elämiimme. Oman muistini mukaan ensimmäiseltä pysäkiltä, eli Ylivieskasta lol, kyytiin nousi mukula+äiti+isä, joilla saatanoilla oli kaksi saatanan pitsaa mukana. Vitutusaste nousi ilmeisesti kaikilla suhteellisen korkealle. Itse selvisin ruisleivällä ja banaanilla hienosti Tampereelle saakka, jolloin vaihdoimme junaa. Vaihtoon kuului luonnollisesti vr-mäistä myöhästelydramatiikkaa.
Jälkimmäisessä junassa pitsavitutus unohtui. Jaa miksikö? No, ne vitun pissistytöt (n. 7, yhen nimi oli Jessica, sen vitun laukusta tippu vettä omaan päähäni saatana), jotka sattuivat samassa vaunussa olemaan (ne saatanat oli eka yrittäny pölliä meiän paikat saatana!), avasivat omat siideritölkit n. heti junan lähdettyä. Kuten myös välioven takana olevat pässit. Meillähän EI yleisistä ennakkoluuloista huolimatta tietenkään ollut yhtään alkoholia mukana. Oma vitutusaste löysi uusia ulottuvuuksia viimeistään siinä vaiheessa, kun tytöt keskustelivat salkkareitten viimeisimmistä juonenkäänteistä, eli kenen vierestä Niko oli herännyt eli ne on niin in lööv. Itse olen joskus omassa henkilökohtaisessa elämässäni herännyt semmoistenkin ihmisten vierestä, joihin en ole syvästi rakastunut. Mutta se olenkin vain minä. Vituttaa muuten ku ei saa/voi/kannata/haluta ryypätä, by the fucking way.
Saavuimme terminaaliinkin ihan oikeesti. Laivaanpääsyä odotellessa meihin piti silmäpeliä eräs nuori mies lippalakissaan! Itse pidin tilannetta lähinnä omituisena. Törmäsimme häneen myöhemmin, kun yritimme etsiä tietä ulos omasta hytistämme, joka saattoi tai saattoi olla sijaitsematta autokannen alla lol. Vielä myöhemmin hän tuli samalle tanssilattialle, jolloin aivan itse uskalsin kysyä herran nimeä. Terveisiä E(e)milille.
Laivan tanssilattiat olivat luku erikseen. Aina kun menimme tanssimaan, ympäriltä kuului "NAISIA!!!"-karjaisu ja jo seuraavan biisin soidessa ympärillä oli vähintään pari mutta yleensä jokaiselle oma ja pari ekstraa itseään alfaurokseksi luulevaa mieskänniääliötä. Itse tein lähempää tuttavuutta vain erään ruotsalaisen Danielin kanssa. Suurin osa mieskänniääliöistä oli ilmeisesti juuri armeijasta selvinneitä poikia. Heillä oli "Ohi on 270" -lappuja, huoh. Samoja lappuja näkyi Tukholmassakin perjantainakin, SUPERHUOH. Yleensä ulkomailla suomen kauniin kielen kuuleminen tuntuu lohdulliselta ja mukavalta, täällä se tuottaa monesti vain (myötä)häpeää. Olen huomannut.
Saavuimme Tukholmaan siis perjantaina aamulla vähän kuuden jälkeen paikallista aikaa oman muistini mukaan. Koska jokaiseen matkaan kuuluu hankkia ylimääräistä dramatiikkaa, oma satamamme oli omasta mielestä eri paikassa kuin missä se kartan mukaan oli. Emme kuitenkaan pienistä epävarmoista hetkistä huolimatta joutuneet hukkaan, sillä mm. omat ja Tiiankin kartanlukutaidot ovat erinomaiset. Glamouraamiaisen söimme 7-Elevenissä, mikä on ehkä hienointa ikinä. Koska Tukholma on turhan lähellä Suomea (vrt. Suomikänniääliöt), ja suuren maailman tyyliin pitää olla globaaleja, saimme sään suoraan Lontoosta. En muista nähneeni aurinkoa tällä reissulla vielä kertaakaan. Huoh. Hotelliintumista odotellessamme yritimme hankaloittaa elämää ääliömäisen maihinnousuajan lisäksi muilla mielikuvitusta vaativilla tempuilla. Esimerkiksi kävelimme ihan vitusti, kannoimme omia ihan vitusti painavia matkatavaroitamme ja kävimme syömässä Subwayssä. Itselleni se oli toinen kerta koko elämäni aikana. Eka kerta oli Torniossa, kun kävimme Haaparannalla, ja sekin oli aivan hirveää. Vaimojen mielestä olin valmis seuraavalle levelille, eli kielikynnyksen ylittämiseen. En tiedä, miten Veera ja Yö pärjäsivät, mutta oma ja Tiian suoritukset olivat kehumatta huippuluokkaa. Itse selvisin puhtaasti englannilla, mutta rakas Tiia-vaimoni käytti jopa ruotsia! Olen hänestä niin ylpeä.
Tähän väliin nukuimme mm. päiväunet ja yöunet, mutta en jaksa tylsistyttää niillä. Ja söimme glamourisen aamupalan.
Seuraavana päivänä, eli tänään, lähdimme joskus ihan hirveän aikaisin paikallista aikaa (esim. ennen puoltapäivää) shoppailemaan. Vaimot ostivat mm. Cheap Monday -merkkisä farkkuhousuja. Itselleni tulee omaan mieleeni niistä vain Sturm und Drangin laulaja ja Annika (nimenomaan tuossa järjestyksessä, terveisiä Annikalle). Totesin, että Tukholman shoppailtavissa kaupoissa on surkea poikaystäväpenkkitilanne, mutta ainakin Topshopissa oli sohva. Vaimot raahasivat minut sinne tänään katsomaan, oliko valikoima vaihtunut sitten eilisen. Ei muuten ollut. Itse istuinkin heti kärkeen poikaystäväsohvalle, johon pian istuuntui toinenkin poikaystävä! Olin hiukan kateellinen, koska hän oli varustautunut kirjalla, ja oma (tai siis lainattu) Twilightini oli jäänyt hotellille. Ehkä hänkin oli hiukan kateellinen, kun joutui jäämään yksin odottamaan tyttö- tai poikaystäväänsä, kun omat vaimoni (3 kpl, kaikki jumalattoman kauniita, viisaita ja ns. pantavia ja silleen) tulivat hakemaan omaa minua.
Shoppailun keskellä tekkiin aivan oman syrjähypyn, kun akat menivät kirpparikierrokselle. Minä itse menin kirjastoon, olenhan kirjastoalan opiskelija ja tulevaisuus. Ensin menin kansainväliseen kirjastoon, mikä oli orgastinen paikka. Sieltä menin naapurirakennukseen eli Stadsbiblioteketiin. Siellä meinasin kuolla omasta onnesta. Voisin käyttää koko loppuelämäni paikan kuvailemiseen, mutta en jaksa, eikä vaimotkaan oikein ymmärrä kirjastoseksuaalisuutta, joten enpä kerro. Googlen kuvahaulla löytyy kuvia. Itse olen varsin haka tiedonhakija, ainakin jos saan käyttää Tiia-vaimon kykyjä hyväkseni. Olen hänestä erittäin ylpeä.
Vaimot tulivat juuri takaisin baarista, ei kuulemma ollut tarpeeksi glamourista paikkaa. Kello on 00.03 paikallista aikaa, huoh. Pitää varmaan lopettaa. Ensi kerralla lisää tai silleen.
MUTTA! Olemme siis Tukholmassa nyt. Vaimot Tiia+Veera+Yö lähtivät jokin aika sitten kohti ylihinnoiteltua ja -ikäistettyä mutta glamourista yöelämää, itse jäin hotellille, koska oma pää. Lupailin jollekin vaimolle, että päivittäisin, joten päivitän jotain. Unohdan luultavasti noin kaikki hienot tapahtumat, mutta antakaa anteeksi. Anteeksi ei muuten kuulu vastata sanaan moi, se on opittu ainakin tällä reissulla. Terveisiä Veera-vaimolle.
Niin siis joo. Lähdimme joskus torstaina varmaan (siitä on kulunut jo ikuisuus) joskus hirveän aikaisin paikallista aikaa aamulla (eli ennen puoltapäivää) junalla kohti Turkua. Junassa itse henkilökohtaisesti yritin keskittyä kaikkiin terveisiin harrastuksiin, kuten lukkiin Twilightia ja pelasin Lemmingsiä. Lemmings on maailman hienoin peli, mutta vaimot ovat idiootteja, kun haukkuvat sitä. He eivät ymmärrä, että oma lapsuuteni oli n. maailman paras juuri Lemmingsin takia. Ja sen historiallisen pelin, jossa sai nuijia nuijalla jotain lohikäärmeitä päähän. Tiia hauskuutti heti alkumatkasta ainakin omaa itseäni kertomalla tarinan, jossa joku oli hakenut nopeasti pitsaa ilmeisesti Tampereelta junanvaihdon yhteydessä. Tästä suivaantuneena Jumala päätti sotkeutua elämiimme. Oman muistini mukaan ensimmäiseltä pysäkiltä, eli Ylivieskasta lol, kyytiin nousi mukula+äiti+isä, joilla saatanoilla oli kaksi saatanan pitsaa mukana. Vitutusaste nousi ilmeisesti kaikilla suhteellisen korkealle. Itse selvisin ruisleivällä ja banaanilla hienosti Tampereelle saakka, jolloin vaihdoimme junaa. Vaihtoon kuului luonnollisesti vr-mäistä myöhästelydramatiikkaa.
Jälkimmäisessä junassa pitsavitutus unohtui. Jaa miksikö? No, ne vitun pissistytöt (n. 7, yhen nimi oli Jessica, sen vitun laukusta tippu vettä omaan päähäni saatana), jotka sattuivat samassa vaunussa olemaan (ne saatanat oli eka yrittäny pölliä meiän paikat saatana!), avasivat omat siideritölkit n. heti junan lähdettyä. Kuten myös välioven takana olevat pässit. Meillähän EI yleisistä ennakkoluuloista huolimatta tietenkään ollut yhtään alkoholia mukana. Oma vitutusaste löysi uusia ulottuvuuksia viimeistään siinä vaiheessa, kun tytöt keskustelivat salkkareitten viimeisimmistä juonenkäänteistä, eli kenen vierestä Niko oli herännyt eli ne on niin in lööv. Itse olen joskus omassa henkilökohtaisessa elämässäni herännyt semmoistenkin ihmisten vierestä, joihin en ole syvästi rakastunut. Mutta se olenkin vain minä. Vituttaa muuten ku ei saa/voi/kannata/haluta ryypätä, by the fucking way.
Saavuimme terminaaliinkin ihan oikeesti. Laivaanpääsyä odotellessa meihin piti silmäpeliä eräs nuori mies lippalakissaan! Itse pidin tilannetta lähinnä omituisena. Törmäsimme häneen myöhemmin, kun yritimme etsiä tietä ulos omasta hytistämme, joka saattoi tai saattoi olla sijaitsematta autokannen alla lol. Vielä myöhemmin hän tuli samalle tanssilattialle, jolloin aivan itse uskalsin kysyä herran nimeä. Terveisiä E(e)milille.
Laivan tanssilattiat olivat luku erikseen. Aina kun menimme tanssimaan, ympäriltä kuului "NAISIA!!!"-karjaisu ja jo seuraavan biisin soidessa ympärillä oli vähintään pari mutta yleensä jokaiselle oma ja pari ekstraa itseään alfaurokseksi luulevaa mieskänniääliötä. Itse tein lähempää tuttavuutta vain erään ruotsalaisen Danielin kanssa. Suurin osa mieskänniääliöistä oli ilmeisesti juuri armeijasta selvinneitä poikia. Heillä oli "Ohi on 270" -lappuja, huoh. Samoja lappuja näkyi Tukholmassakin perjantainakin, SUPERHUOH. Yleensä ulkomailla suomen kauniin kielen kuuleminen tuntuu lohdulliselta ja mukavalta, täällä se tuottaa monesti vain (myötä)häpeää. Olen huomannut.
Saavuimme Tukholmaan siis perjantaina aamulla vähän kuuden jälkeen paikallista aikaa oman muistini mukaan. Koska jokaiseen matkaan kuuluu hankkia ylimääräistä dramatiikkaa, oma satamamme oli omasta mielestä eri paikassa kuin missä se kartan mukaan oli. Emme kuitenkaan pienistä epävarmoista hetkistä huolimatta joutuneet hukkaan, sillä mm. omat ja Tiiankin kartanlukutaidot ovat erinomaiset. Glamouraamiaisen söimme 7-Elevenissä, mikä on ehkä hienointa ikinä. Koska Tukholma on turhan lähellä Suomea (vrt. Suomikänniääliöt), ja suuren maailman tyyliin pitää olla globaaleja, saimme sään suoraan Lontoosta. En muista nähneeni aurinkoa tällä reissulla vielä kertaakaan. Huoh. Hotelliintumista odotellessamme yritimme hankaloittaa elämää ääliömäisen maihinnousuajan lisäksi muilla mielikuvitusta vaativilla tempuilla. Esimerkiksi kävelimme ihan vitusti, kannoimme omia ihan vitusti painavia matkatavaroitamme ja kävimme syömässä Subwayssä. Itselleni se oli toinen kerta koko elämäni aikana. Eka kerta oli Torniossa, kun kävimme Haaparannalla, ja sekin oli aivan hirveää. Vaimojen mielestä olin valmis seuraavalle levelille, eli kielikynnyksen ylittämiseen. En tiedä, miten Veera ja Yö pärjäsivät, mutta oma ja Tiian suoritukset olivat kehumatta huippuluokkaa. Itse selvisin puhtaasti englannilla, mutta rakas Tiia-vaimoni käytti jopa ruotsia! Olen hänestä niin ylpeä.
Tähän väliin nukuimme mm. päiväunet ja yöunet, mutta en jaksa tylsistyttää niillä. Ja söimme glamourisen aamupalan.
Seuraavana päivänä, eli tänään, lähdimme joskus ihan hirveän aikaisin paikallista aikaa (esim. ennen puoltapäivää) shoppailemaan. Vaimot ostivat mm. Cheap Monday -merkkisä farkkuhousuja. Itselleni tulee omaan mieleeni niistä vain Sturm und Drangin laulaja ja Annika (nimenomaan tuossa järjestyksessä, terveisiä Annikalle). Totesin, että Tukholman shoppailtavissa kaupoissa on surkea poikaystäväpenkkitilanne, mutta ainakin Topshopissa oli sohva. Vaimot raahasivat minut sinne tänään katsomaan, oliko valikoima vaihtunut sitten eilisen. Ei muuten ollut. Itse istuinkin heti kärkeen poikaystäväsohvalle, johon pian istuuntui toinenkin poikaystävä! Olin hiukan kateellinen, koska hän oli varustautunut kirjalla, ja oma (tai siis lainattu) Twilightini oli jäänyt hotellille. Ehkä hänkin oli hiukan kateellinen, kun joutui jäämään yksin odottamaan tyttö- tai poikaystäväänsä, kun omat vaimoni (3 kpl, kaikki jumalattoman kauniita, viisaita ja ns. pantavia ja silleen) tulivat hakemaan omaa minua.
Shoppailun keskellä tekkiin aivan oman syrjähypyn, kun akat menivät kirpparikierrokselle. Minä itse menin kirjastoon, olenhan kirjastoalan opiskelija ja tulevaisuus. Ensin menin kansainväliseen kirjastoon, mikä oli orgastinen paikka. Sieltä menin naapurirakennukseen eli Stadsbiblioteketiin. Siellä meinasin kuolla omasta onnesta. Voisin käyttää koko loppuelämäni paikan kuvailemiseen, mutta en jaksa, eikä vaimotkaan oikein ymmärrä kirjastoseksuaalisuutta, joten enpä kerro. Googlen kuvahaulla löytyy kuvia. Itse olen varsin haka tiedonhakija, ainakin jos saan käyttää Tiia-vaimon kykyjä hyväkseni. Olen hänestä erittäin ylpeä.
Vaimot tulivat juuri takaisin baarista, ei kuulemma ollut tarpeeksi glamourista paikkaa. Kello on 00.03 paikallista aikaa, huoh. Pitää varmaan lopettaa. Ensi kerralla lisää tai silleen.
torstai 8. huhtikuuta 2010
VAIMOT MENETTIVÄT VERTA! TISSIT!
Vaikka glamourisessa elämässämme tapahtuu paljon, niin ehdimme pelastamaan maailmaa. Kävimme siis luovuttamassa verta. Tai itseasiaasa allekirjoittanut pääsi luovuttamaan, mutta muutkin vaimot olivat tasapuolisesti yhtä paljon mukana yrittämässä.
Minä itse henkilökohtaisesti olin varsin kokenut verenluovuttaja, koska olin ennenkin yrittänyt luovuttaa verta. Tämä tapahtui viime joulukuussa, mutta oma suoneni meni tukkoon kesken luovutuksen, joka täytyi keskeyttää. Muut olivat ensikertalaisia ja tulivat, koska heille luvattiin kangaskassi ja sairaan hyvää ja glamourista kaakaota.
Minä menin ensimmäisenä makaamaan sängylle, ja toimenpide lähti hyvin käyntiin. Minusta oli kiva katsoa kun neula pistettiin omaan käsivarteeni ja veri liikkui omasta vartalostani pussiin. Minua vastapäätä makaamaan asetettu Yö sen sijaan vaikutti hiukan hermostuneelta tuijottaessaan kattoa ja hymyilleensä häiriintyneesti. Pian Pinjakin haahuili Yön viereen kalpeana kuin kummitus. En ihan tarkalleen seurannut tilannetta, mutta hetken kuluttua Yö ja Pinja vaihtoivat sänkyjä, ilmeisesti koska Yön käsivarresta ei saatu verta ja täytyi ottaa toisesta kädestä. Pinja paljasti tässä vaiheessa, että Veeran hemoglobiini ei ollut riittänyt luovutukseen, vaan hänet määrättiin ruisleipä- ja appelsiinimehukuurille.
Minun vereni pussitettiin loppuun ja menin Veeran luokse syömään kolmioleipiä ja juomaan omaa lempikaakaotani. Pian Pinja ja Yökin saapuivat. Pinjan verenluovutus oli keskeytetty, koska suoni katosi ja Yön veret valuivat lattialle eivätkä pussiin. Minä olin siis ainoa, joka sai täyden pussin verta, Yö sai siteet kumpaankin kyynärtaipeeseensa, Pinja sai puoli pussia verta ja Veera reiän sormenpäähänsä.
Olimme tämän jälkeen varmasti koomisia mutustellessamme pyöreän pöydän ympärillä pullaa ja kolmioleipiä kuin mitkäkin pyöreän pyödän ritarit.
Tiia
Minä itse henkilökohtaisesti olin varsin kokenut verenluovuttaja, koska olin ennenkin yrittänyt luovuttaa verta. Tämä tapahtui viime joulukuussa, mutta oma suoneni meni tukkoon kesken luovutuksen, joka täytyi keskeyttää. Muut olivat ensikertalaisia ja tulivat, koska heille luvattiin kangaskassi ja sairaan hyvää ja glamourista kaakaota.
Minä menin ensimmäisenä makaamaan sängylle, ja toimenpide lähti hyvin käyntiin. Minusta oli kiva katsoa kun neula pistettiin omaan käsivarteeni ja veri liikkui omasta vartalostani pussiin. Minua vastapäätä makaamaan asetettu Yö sen sijaan vaikutti hiukan hermostuneelta tuijottaessaan kattoa ja hymyilleensä häiriintyneesti. Pian Pinjakin haahuili Yön viereen kalpeana kuin kummitus. En ihan tarkalleen seurannut tilannetta, mutta hetken kuluttua Yö ja Pinja vaihtoivat sänkyjä, ilmeisesti koska Yön käsivarresta ei saatu verta ja täytyi ottaa toisesta kädestä. Pinja paljasti tässä vaiheessa, että Veeran hemoglobiini ei ollut riittänyt luovutukseen, vaan hänet määrättiin ruisleipä- ja appelsiinimehukuurille.
Minun vereni pussitettiin loppuun ja menin Veeran luokse syömään kolmioleipiä ja juomaan omaa lempikaakaotani. Pian Pinja ja Yökin saapuivat. Pinjan verenluovutus oli keskeytetty, koska suoni katosi ja Yön veret valuivat lattialle eivätkä pussiin. Minä olin siis ainoa, joka sai täyden pussin verta, Yö sai siteet kumpaankin kyynärtaipeeseensa, Pinja sai puoli pussia verta ja Veera reiän sormenpäähänsä.
Olimme tämän jälkeen varmasti koomisia mutustellessamme pyöreän pöydän ympärillä pullaa ja kolmioleipiä kuin mitkäkin pyöreän pyödän ritarit.
Tiia
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
GLAMOURINEN VAIMO-MATKA TUKHOLMAAN TULOSSA, PALJON TISSEJÄ.
Terppaleiskis, glamour-elämä on jälleen ollut niin glamourista, että kilpaa olemme kirjoitelleet elämämme tapahtumia ylös ja ympäri. Ja kappas vain, tässä sitä taas ollaan. Siis niin todella keravalaista.
Me (Tiia, Pinja, Veera ja Yö) olemme lähdössä torstaina vaimo-matkalle Tukholmaan. Tukholma on glamourinen ja elegantti pleissi. Majoitumme aivan keskustassa sijaitsevaan vähintäänkin viiden tähden hotelliin, jossa pidämme uskomattomia hotellibileitä. Aiomme myös käydä hienostuneissa yökerhoissa, emme missään pintaliitopaikoissa. Alkoholia nautimme tunnetusti ainoastaan harkiten ja sivistyneesti. Tutustumme paikalliseen väestöön ja kulttuurieroihin, mahdollisesti hankimme uusia ystäviä ja uudet sensuellit tissit tai huulet. Rakennekynsiä en voi hankkia, koska ne häiritsevät kiipeilyharrastustani.
Pääsiäinen oli ja meni. Lempijuhla omasta mielestä, saa niin paljon munaa kun haluaa, heh heh... ;) Toivottavasti kaikki saivat iloa irti tästä suuresta munajuhlasta. Minä ainakin sain, vaikka en menestynytkään Tiimarin munakilpailussa! Aivan pöyristyttävää ja rahvaanomaista, etten saanut tarpeeksi ääniä. Ehkä kuitenkin toivun tästä ystävieni ja Jumalan voimalla. Katsoin muuten suomalaisen elokuvan "Kielletty hedelmä", johon samaistuin kovasti. Suosittelen lämpimästi kaikille joilla on omakohtaisia kokemuksia Jumalasta. Muistan yhden tapahtuman kuin eilisen päivän omasta lapsuudestani. Kahdeksanvuotiaana paras ystäväni kysyi minulta, että uskonko Jumalaan. Kielsin uskoni, joten hän sanoi etten pääse taivaaseen. Onneksi elämäni on kuin maanpäällinen taivas.
Haluan vielä palata parin viikon päähän, kun koimme kauhun hetkiä baarista tullessamme. Glamourinen vaaleahiuksinen vaimoni Yö liukastui liukkaalla alustalla oululaisen glamourisen yökerhon edessä, kaatui ja kolautti päänsä kiviseinään. Tästä hyvästä häntä käytettiin päivystyksessä, huomasimme että kommuuniimme mahtuu ainakin yhdeksän nukkumaan (jos otetaan käyttöön patjat ja kääpiökännisohva) ja nukuin ainoastaan kaksi tuntia, jonka jälkeen menin keittämään puuroa partiolaisille. Kyllä elämämme on täynnä jännitystä!
On kummallista, että oma painoni ei ole noussut mitenkään vaikka olen syönyt paljon erilaisia lääkkeitä, esimerkiksi rautakapselit ja poretabletit (c-vitamiini). Olen kuullut monilta naispuolisilta kavereiltani, että jotku asiat saattavat alkaa lihottamaan, esimerkiksi pitsa, hampurilaiset, tupakointi, alkoholi, liikunnan puute... Onneksi en tupakoi. Minusta se on niin inhottavaa, kun joku haisee tupakalle. Siitä voisi tulla myös vieroitusoireita. Vähän niin kun kahvista tai Carcassonnesta. Alkoholi ei aiheuta minulle riippuvuutta. Minä vain pidän siitä, ja minulle tulee paha mieli jos en saa sitä. Nyt emme ole kyllä käyttäneet alkoholia. Siihen on syy. Huomenna menemme koko konkkaronkka luovuttamaan verta omista ruumiistamme jotta pelastaisimme maailman.
Eilen meillä oli tyttöjen ilta. Paikalla olivat Tiia, Veera, Pinja, Yö, Ellu, Jenny, Ada ja Lauri. Ellu on todella glamourinen, koska Aasian-matkallaan hän on hankkinut hiustenpidennyksiä! Jokaisella itseään kunnioittavalla naisella tulisi olla sellaiset, koska ne ovat sensuellit ja kauniit. Uusia tissejä tai huulia hän ei ollut (vielä) hankkinut. Keskustelimme fiksuista ja tärkeistä aiheista, kuten politiikka, lääketiede, opiskelut, oikeustiede, lihaksikkaat miehet ja Hunks-tanssijat. Tulimme siihen tulokseen, ettemme halua omalla miehellämme olevan isompia tissejä kuin omalla itsellämme. Minusta se on tärkeä huomio.
Olen nyt vierailemassa omien vanhempieni luona. Täällä on niin turvallinen olo kun on paljon ruokaa ja toimiva netti. Toin lapseni Maken tänne hoitoon Tukholman-matkamme takia. Makesta on tullut todella ketterä ja lihava. Rakastamme häntä.
Olen myös käynyt Sannan glamourisilla syntymäpäiväjuhlilla sekä nähnyt Juuso ja Jani Seurujärven (he viettävät nykyään merkillisen paljon aikaa yhdessä). Lisäksi olen menettänyt facebook-kaverin, toiset meistä useamman. Miten joku on voinutkin poistaa oman tunnuksensa? Miten hän nyt pysyy elämässä mukana? Kuinka voimme enää stalkata? Elämä on täynnä yllätyksiä. May all your dreams come true. Pus.
Tiia
Me (Tiia, Pinja, Veera ja Yö) olemme lähdössä torstaina vaimo-matkalle Tukholmaan. Tukholma on glamourinen ja elegantti pleissi. Majoitumme aivan keskustassa sijaitsevaan vähintäänkin viiden tähden hotelliin, jossa pidämme uskomattomia hotellibileitä. Aiomme myös käydä hienostuneissa yökerhoissa, emme missään pintaliitopaikoissa. Alkoholia nautimme tunnetusti ainoastaan harkiten ja sivistyneesti. Tutustumme paikalliseen väestöön ja kulttuurieroihin, mahdollisesti hankimme uusia ystäviä ja uudet sensuellit tissit tai huulet. Rakennekynsiä en voi hankkia, koska ne häiritsevät kiipeilyharrastustani.
Pääsiäinen oli ja meni. Lempijuhla omasta mielestä, saa niin paljon munaa kun haluaa, heh heh... ;) Toivottavasti kaikki saivat iloa irti tästä suuresta munajuhlasta. Minä ainakin sain, vaikka en menestynytkään Tiimarin munakilpailussa! Aivan pöyristyttävää ja rahvaanomaista, etten saanut tarpeeksi ääniä. Ehkä kuitenkin toivun tästä ystävieni ja Jumalan voimalla. Katsoin muuten suomalaisen elokuvan "Kielletty hedelmä", johon samaistuin kovasti. Suosittelen lämpimästi kaikille joilla on omakohtaisia kokemuksia Jumalasta. Muistan yhden tapahtuman kuin eilisen päivän omasta lapsuudestani. Kahdeksanvuotiaana paras ystäväni kysyi minulta, että uskonko Jumalaan. Kielsin uskoni, joten hän sanoi etten pääse taivaaseen. Onneksi elämäni on kuin maanpäällinen taivas.
Haluan vielä palata parin viikon päähän, kun koimme kauhun hetkiä baarista tullessamme. Glamourinen vaaleahiuksinen vaimoni Yö liukastui liukkaalla alustalla oululaisen glamourisen yökerhon edessä, kaatui ja kolautti päänsä kiviseinään. Tästä hyvästä häntä käytettiin päivystyksessä, huomasimme että kommuuniimme mahtuu ainakin yhdeksän nukkumaan (jos otetaan käyttöön patjat ja kääpiökännisohva) ja nukuin ainoastaan kaksi tuntia, jonka jälkeen menin keittämään puuroa partiolaisille. Kyllä elämämme on täynnä jännitystä!
On kummallista, että oma painoni ei ole noussut mitenkään vaikka olen syönyt paljon erilaisia lääkkeitä, esimerkiksi rautakapselit ja poretabletit (c-vitamiini). Olen kuullut monilta naispuolisilta kavereiltani, että jotku asiat saattavat alkaa lihottamaan, esimerkiksi pitsa, hampurilaiset, tupakointi, alkoholi, liikunnan puute... Onneksi en tupakoi. Minusta se on niin inhottavaa, kun joku haisee tupakalle. Siitä voisi tulla myös vieroitusoireita. Vähän niin kun kahvista tai Carcassonnesta. Alkoholi ei aiheuta minulle riippuvuutta. Minä vain pidän siitä, ja minulle tulee paha mieli jos en saa sitä. Nyt emme ole kyllä käyttäneet alkoholia. Siihen on syy. Huomenna menemme koko konkkaronkka luovuttamaan verta omista ruumiistamme jotta pelastaisimme maailman.
Eilen meillä oli tyttöjen ilta. Paikalla olivat Tiia, Veera, Pinja, Yö, Ellu, Jenny, Ada ja Lauri. Ellu on todella glamourinen, koska Aasian-matkallaan hän on hankkinut hiustenpidennyksiä! Jokaisella itseään kunnioittavalla naisella tulisi olla sellaiset, koska ne ovat sensuellit ja kauniit. Uusia tissejä tai huulia hän ei ollut (vielä) hankkinut. Keskustelimme fiksuista ja tärkeistä aiheista, kuten politiikka, lääketiede, opiskelut, oikeustiede, lihaksikkaat miehet ja Hunks-tanssijat. Tulimme siihen tulokseen, ettemme halua omalla miehellämme olevan isompia tissejä kuin omalla itsellämme. Minusta se on tärkeä huomio.
Olen nyt vierailemassa omien vanhempieni luona. Täällä on niin turvallinen olo kun on paljon ruokaa ja toimiva netti. Toin lapseni Maken tänne hoitoon Tukholman-matkamme takia. Makesta on tullut todella ketterä ja lihava. Rakastamme häntä.
Olen myös käynyt Sannan glamourisilla syntymäpäiväjuhlilla sekä nähnyt Juuso ja Jani Seurujärven (he viettävät nykyään merkillisen paljon aikaa yhdessä). Lisäksi olen menettänyt facebook-kaverin, toiset meistä useamman. Miten joku on voinutkin poistaa oman tunnuksensa? Miten hän nyt pysyy elämässä mukana? Kuinka voimme enää stalkata? Elämä on täynnä yllätyksiä. May all your dreams come true. Pus.
Tiia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)