Minä täytän huomenna pyöreät 21 vuotta! Enkä enää jaksa juhlia yhtään niin rankasti kuin sillon joskus nuorena 2-kymppisenä, oi niitä aikoja!! Sen sijaan minulle ehkä opetetaan huomenna miten lappeenrantalaiset vaihtaa autoon talvirenkaat, tämä on niin jännittävää!!
Kaikkea iloista ja ikävää on sattunut omassa glamour-maailmassamme! Rakas tyttäremme ja hamsterimme Make delas päivää ennen 2-vuotis synttäreitään 17.10.2011, lepää rauhassa Make! Kävimme sitten seuraavana yönä Laura-vaimon kanssa perus meiningein itävantaalaisittain hävittämässä yhden ruumiin metsään. Maken synttärijuhlat kyllä peruttiin tästä johdosta, se oli vähän harmi!
Pian tämän jälkeen elämäni matkailu-lois-pummina alkoi. Olen siis nykyään opiskelupaikaton, työtön ja asunnoton! Elämäni on hienompaa ja vapaampaa kuin pitkään aikaan! Kodittomana voi asua kaikkialla. Minulla on mukanani rinkka, jossa on kaikkea tarpeellista kiipeily- ja suunnistuskamoista biletysvaatteisiin.
Olen hankkinut uuden passin ja työviisumin Australiaan, lähtö sen kuin lähestyy!!
Vajaa kolme viikkoa sitten karkasin pariksi päiväksi Lappeenrantaan, muutin sieltä yhdeksi yöksi Kruununhakaan Hannalle, kunnes hän muutti Rovaniemelle, ja sieltä menin Töölöön Monan kommuuniin toisen kodittoman loiseläjän, Jounin, kanssa. Joimme paljon maitoplussaa, puhuimme glamourisista elämäntilanteistamme ja nautimme toisistamme lattialla makoillen ja räpäten! Sieltä menin sitten viikonlopuksi Ruotsiin, Mariannelundiin, päättämään suunnistuskisakauteni loistokkaasti ottamalla yöosuudella viestissä hylsyn. Meni vissiin vähän perhoslenkit sekasi, onneksi osaan hyvin ruotsia ja sain sitten sitä puhua niin.
Tulin takaisin Helsinkiin siis seuraavana maanantaina, ja lähdin liftaamaan Lappeenrantaan, koska en keksinyt oikein muutakaan ratkaisua, koska kaikki glamouriset ystäväni olivat töissä, niin reippaita kun ovatkaan! Olinkin Lappeenrannassa viikon verran. Tein ruokaa, tiskasin, pesin pyykkiä, kävin lenkillä ja yösuunnistamassa sekä tietenkin eksyin sähköpäiville, teekkaribileisiin, Iltatähti-nimiseen glamouriseen yökerhoon, jossa tutustuin mukavaan pellolaiseen Timoon, jonka naapurina ihana kaunis ystäväni Rita on ollut! Kyllä maailma on taas jälleen kerran ollut pieni. Maailman pienuudesta myös vielä se, että eräs päivä kun hiimailin yliopistolla, niin näin siellä sattumalta erään suunnistajapojan, jonka kanssa olin Puolassa leirillä keväällä! Villi-Santtu näytti hämmentyneeltä, mutta sellaista se elo Lappeenrannassa on!! Viikonloppuna olin vielä töissä perinteisillä Kekri-markkinoilla Lappeenrannan linnoituksella, siellä oli paljon hienoja ihmisiä!
Joku imatralainen Ismo toi minut seuraavana maanantaina onneksi Länsimäkeen Laura-vaimon hoiviin ja pääsin tiistaina aamulla journalismin pääsykokeisiin Pasilaan. Siellä näin paljon erinnäisiä tuttuja, muun muassa ihanan, glamourisen ystäväni Minnan (vaaleat hiukset), johon tutustuin kesällä Jurassic rockissa! Yritimme esittää täyspäisiä 10 minuutin ajan psykologin haastatteluissa, mutta on hyvin todennäköistä että he aavistelivat jotain.
Seuraavana päivänä joku Raija toi minut Jyväskylään, ja täällä sitä yhä ollaan! Raija oli hieno 48-vuotias nuorekas nainen, joka lupasi että saan lainata hänen Sörnäisten vara-asuntoaan jos haluan esimerkiksi mennä joskus kodittomana Helsinkiin ryyppäämään ystävieni kanssa! Kaikenlaiset suhteet ja niiden luominen ovat tärkeitä glamour-elämän ylläpitämiseen! Kyydissä oli myös mukava virolainen tyttö, joka tarjosi minulle tyttömäistä pientä glamour-tupakkaa, jossa luki vielä kauniilla fontilla "Glamour".
Illalla menin ihanien nykyisten jyväskyläläisten ystävättärieni Minnan (vaaleat hiukset) ja Lauran (tummat hiukset) kanssa tutustumaan jyväskyläläiseen yöelämään. Kävimme ensin ihanassa baarissa, jonka nimi oli Ruma. Se oli todella kaunis, ja siellä oli sauna (joka oli kyllä kylmä), ja siellä soi Risto! Hieman myöhemmin valuimme Bra-nimiseen yökerhoon, jonne Lauralla oli joku VIP-kortti, niin kuin glamourelämään kuuluu, ja siellä tapasin myös ystäväni Teemun (vaaleat hiukset), johon olin myös tutustunut niin ikään Jurassic rockissa.
Olen pelasimme Lauran kanssa raivokkaasti illalla Super Mario Bros. 3:sta 7. levelille asti, edes Salkkareita ei näkynyt välissä lätkän takia, joten mikään ei meitä hidastanut!! Näen pian vielä Minnan, ja joskus iltapäivällä lähden jonku tyypin kyydillä jatkamaan matkaa. Minulle on luvattu kyyti Kouvolaan, ja yritän sieltä sitten liftata Lappeenrantaan, koska siellä on kuulemma jotain happeninkiä. Huomenna juhlitaan sitten synttäreitä oikein urakalla, muistakaa ostaa minulle paljon lahjoja!!
Ps. Varsinaiset "42 = Veera ja Tiia" -juhlat vietetään 19.11. Oulussa Veeran luona! Lennän Ouluun ensi maanantaina 14.11., siellä sitten bileet jatkuu!
Rakkautta ja rankkaa juhlintaa
xoxo Tiia
Näytetään tekstit, joissa on tunniste helsinki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste helsinki. Näytä kaikki tekstit
perjantai 11. marraskuuta 2011
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
LUKSUSELÄMÄÄ ULKOMAILLA JA TISSIT
Sen lisäksi, että samaa koulua kanssani käy Salkkari- ja BB-tähtiä, sekä kuulusia muotibloggareita ja laulajia, niin minua opettaa mm. erään Kummeli-tähden vaimo ja Tiktakin Noora.
Menen tänään Helsingin Messukeskukseen Studia-messuille esittelemään kouluamme ja jakamaan avaimenperiä glamourisen ystäväni Monan (mustat hiukset) kanssa. Tulkaa hakemaan omanne, heh heh.
Perjantaina tiedossa on opiston Itsenäisyyspäiväjuhla, jossa on kunnon Linnanjuhlien tapaan opk:n hallituksen kättely ja tanssiaiset. Laitamme todella glamouriset iltapuvut yllemme ja vietämme luksuselämää kuten Miamin siskomme. Glamourmaailmani kunniaksi yritän järjestää jälkiruokapöytään suklaafonduen sekä shampanjavesiputouksia, mutta voi olla että rehtori kieltää sen.
Muutenkin tämä aika vuodesta on ollut ja tulee aina olemaan täynnä hienoja pikkujouluja ja glamour-tilaisuuksia. Perjantaina 3.12. on juhlat, sanoin lauantaina 4.12. Maanantaina 6.12. vietämme laatuaikaa ainakin Monan ja Jasun kanssa, sekä pelaamme ilmeisesti Linnanjuhlajuomapeliä (saa juoda aina kun tulee hieno mekko, ruma mekko, joku julkkis, joku kättelee, yms.) Tervetuloa mukaan! 10.12. yritämme päästä Tuksun pikkujoulukeikalle Kannelmäkeen ja 11.12. on ystävättäreni Huldan syntymäpäivätankotanssiaiset. Saatan lentää 18.12. Rovaniemelle ystäväni Sampon juhliin, mutta 17.12. minulla on täällä Helsingissä VIP-pikkujoulut joihin minun on pakko päästä! Sitten riennänkin jo pian Ouluun muihin juhliin!
Tämä Suomi tuntuu nyt niin kylmältä ja ankealta paikalta (Lappia lukuun ottamatta) että on olen suunnitellut ja toteuttanutkin paljon erinnäisiä ulkomaankeikkoja.
Olen nyt päättänyt lähteä ensi syyskuussa Australiaan ystävättärieni kanssa etsimään parempaa ja glamourisempaa elämää. Suurin pelkoni on paikalliset vitunkokoiset hämähäkit (oma henkilökohtainen araknofobia), mutta en ajatellut sen estää minua!
Olen myös suunnitellut matkaa Islantiin vaeltamisen merkeissä, haluan vaeltamaan ja Islanti olisi niin ihana ja kaunis...! Sitä paitsi haluaisin viettää laatuaikaa vuorilla ystävieni Ellun, Piriannan, Venlan ja Minnan kanssa. Se on vielä auki että lähtevätkö kaikki ja onko määränpää Islanti (sillä olemme puhuneet myös Alpeista ja Itä-Euroopasta, sekä Norjasta), mutta toivottavasti reissu saadaan aikaan!
Keväällä olisi tarkoitus mennä Lappiin katsomaan oikeita Lapin tonttuja ja opettaa Mona ja Jasu lumilautailemaan! Voisimme tehdä myös 26.2. retken Saariselälle Tuksun talvihäihin!
Mutta haluan vielä kertoa viimeviikonloppuisesta Tallinnan matkastani. Pidimme siis luokkaretken, jonne meidän luokaltamme osallistui kymmenen henkilöä (minä, Jasu, Mona, Jouni, Linda, Wille, Susa, Annilotta, Jaana ja Matkaopas). Reissu yhdisti kovasti meistä yhdeksää, joka oli yhden ansiota.
Meillä oli viisi aivan mahtavaa sviittiä! Huoneet olivat todella glamourisia: kaikilla oli hienot pornovalot ja ikkuna, josta ei nähnyt suinkaan ulos, vaan muihin huoneisiin! Totta kai pidimme yksityisiä ja vähemmän yksityisiä esiintymisiä toisillemme.
Meillä kaikilla on hyvin rikas olo, koska tallinnanraha ja sataset! Ostin glamourisia merkkituotteita, kuten kunnolliseen ulkomaanmatkailuun kuuluu (Hello Kitty -sukat ja Vans-tennarit).
Matkallamme viihdyimme paljon hotellissa, koska siellä on kivoja sänkyjä ja niissä oli kiva olla yhdessä. Jounilla oli oma maito mukana, ja koska sieltä ei saanut kunnollisia kananugetteja, niin he Monan kanssa päättivät ostaa kanapalleja, joissa oli jotain smägää sisällä! Merkillisiä nämä tallinnalaiset kanat!
Mona ei löytänyt virolaista poikaa jota olisi voinut pussata, vaikka hän kovasti huuteli ja yritti sitä etsiä. Onneksi me olimme lähellä ja antamassa tukea, "unconditional love", niin kuin sanotaan.
Minulle saa suunnitella glamourisen Barbie-tyylisen hääpuvun ja ottaa sitten yhteyttä facebookissa, kiitos! Myös halukkaat sponsorit mihin tahansa matkaani ja elämäni glamourisuuden kohotukseen liittyen saavat ottaa yhteyttä!
Ihanaa pikkujoulua kaikille! May all your dreams come true! pus!
xoxo Tiia
Menen tänään Helsingin Messukeskukseen Studia-messuille esittelemään kouluamme ja jakamaan avaimenperiä glamourisen ystäväni Monan (mustat hiukset) kanssa. Tulkaa hakemaan omanne, heh heh.
Perjantaina tiedossa on opiston Itsenäisyyspäiväjuhla, jossa on kunnon Linnanjuhlien tapaan opk:n hallituksen kättely ja tanssiaiset. Laitamme todella glamouriset iltapuvut yllemme ja vietämme luksuselämää kuten Miamin siskomme. Glamourmaailmani kunniaksi yritän järjestää jälkiruokapöytään suklaafonduen sekä shampanjavesiputouksia, mutta voi olla että rehtori kieltää sen.
Muutenkin tämä aika vuodesta on ollut ja tulee aina olemaan täynnä hienoja pikkujouluja ja glamour-tilaisuuksia. Perjantaina 3.12. on juhlat, sanoin lauantaina 4.12. Maanantaina 6.12. vietämme laatuaikaa ainakin Monan ja Jasun kanssa, sekä pelaamme ilmeisesti Linnanjuhlajuomapeliä (saa juoda aina kun tulee hieno mekko, ruma mekko, joku julkkis, joku kättelee, yms.) Tervetuloa mukaan! 10.12. yritämme päästä Tuksun pikkujoulukeikalle Kannelmäkeen ja 11.12. on ystävättäreni Huldan syntymäpäivätankotanssiaiset. Saatan lentää 18.12. Rovaniemelle ystäväni Sampon juhliin, mutta 17.12. minulla on täällä Helsingissä VIP-pikkujoulut joihin minun on pakko päästä! Sitten riennänkin jo pian Ouluun muihin juhliin!
Tämä Suomi tuntuu nyt niin kylmältä ja ankealta paikalta (Lappia lukuun ottamatta) että on olen suunnitellut ja toteuttanutkin paljon erinnäisiä ulkomaankeikkoja.
Olen nyt päättänyt lähteä ensi syyskuussa Australiaan ystävättärieni kanssa etsimään parempaa ja glamourisempaa elämää. Suurin pelkoni on paikalliset vitunkokoiset hämähäkit (oma henkilökohtainen araknofobia), mutta en ajatellut sen estää minua!
Olen myös suunnitellut matkaa Islantiin vaeltamisen merkeissä, haluan vaeltamaan ja Islanti olisi niin ihana ja kaunis...! Sitä paitsi haluaisin viettää laatuaikaa vuorilla ystävieni Ellun, Piriannan, Venlan ja Minnan kanssa. Se on vielä auki että lähtevätkö kaikki ja onko määränpää Islanti (sillä olemme puhuneet myös Alpeista ja Itä-Euroopasta, sekä Norjasta), mutta toivottavasti reissu saadaan aikaan!
Keväällä olisi tarkoitus mennä Lappiin katsomaan oikeita Lapin tonttuja ja opettaa Mona ja Jasu lumilautailemaan! Voisimme tehdä myös 26.2. retken Saariselälle Tuksun talvihäihin!
Mutta haluan vielä kertoa viimeviikonloppuisesta Tallinnan matkastani. Pidimme siis luokkaretken, jonne meidän luokaltamme osallistui kymmenen henkilöä (minä, Jasu, Mona, Jouni, Linda, Wille, Susa, Annilotta, Jaana ja Matkaopas). Reissu yhdisti kovasti meistä yhdeksää, joka oli yhden ansiota.
Meillä oli viisi aivan mahtavaa sviittiä! Huoneet olivat todella glamourisia: kaikilla oli hienot pornovalot ja ikkuna, josta ei nähnyt suinkaan ulos, vaan muihin huoneisiin! Totta kai pidimme yksityisiä ja vähemmän yksityisiä esiintymisiä toisillemme.
Meillä kaikilla on hyvin rikas olo, koska tallinnanraha ja sataset! Ostin glamourisia merkkituotteita, kuten kunnolliseen ulkomaanmatkailuun kuuluu (Hello Kitty -sukat ja Vans-tennarit).
Matkallamme viihdyimme paljon hotellissa, koska siellä on kivoja sänkyjä ja niissä oli kiva olla yhdessä. Jounilla oli oma maito mukana, ja koska sieltä ei saanut kunnollisia kananugetteja, niin he Monan kanssa päättivät ostaa kanapalleja, joissa oli jotain smägää sisällä! Merkillisiä nämä tallinnalaiset kanat!
Mona ei löytänyt virolaista poikaa jota olisi voinut pussata, vaikka hän kovasti huuteli ja yritti sitä etsiä. Onneksi me olimme lähellä ja antamassa tukea, "unconditional love", niin kuin sanotaan.
Minulle saa suunnitella glamourisen Barbie-tyylisen hääpuvun ja ottaa sitten yhteyttä facebookissa, kiitos! Myös halukkaat sponsorit mihin tahansa matkaani ja elämäni glamourisuuden kohotukseen liittyen saavat ottaa yhteyttä!
Ihanaa pikkujoulua kaikille! May all your dreams come true! pus!
xoxo Tiia
perjantai 12. marraskuuta 2010
HYVÄÄ 2-KYMPPIS SYNTYMÄ PÄIVÄÄ MINUILLE JA TISSIT!
Tänään juhlitaan minun omia glamour-syntymäpäiviä! VIP-kutsuvieraita on tulossa aina Oulusta asti! Minulla on nyt pienimuotoinen aamustressi, koska minun pitäisi taikoa opehuoneeseen tänään kakku, mutta minulla ei ole uunia. Minusta kyllä muut voisivat hommata sen kakun minulle, koska minulla on syntymäpäivä.
Kävin toissapäivänä hakemassa meille pöydän keittiöön, emme ole asuneet ilman sitä vielä edes neljää kuukautta. Se on nyt auton perällä, joku vahva kuten mies voisi tulla kantamaan sitä!
En ole miettinyt, että jos vaihtaisimme Maken nimeksi "Hello Kitty", vaikka sillä on pieni, litteä ja pyöreä naama.
Kävin viime lauantaina Helsingin Messukeskuksessa glamouristen ystävättärieni Monan (mustat hiukset) ja Jasun (ruskeat hiukset) kanssa Boardexpossa. Katsoimme Hunks-tanssioiden glamourshowta ja näimme ehkä myös joitain muita turhia julkkiksia, joku söpö Peetu-lumilautailija jakeli nimmereita. Emme löytäneet omaa nimmareidenjakelupöytäämme mistään, joten jätimme tällä kertaa väliin ja tyydyimme olemaan vain sivustakatsojia ja täytimme aikamme kuluksi jokainen noin 3-kymmentä arvontalipuketta. Kun tulokset tulevan, niin pääsemme ainakin Keniaan, Leville, Ylläkselle ja Saariselälle! Tulee lähtö kirjaimellisesti kuuseen!
Minulla oli tarkoituis lentää Rovaniemelle erotiikkamessuille, mutta tosiaan en lentänyt. Huh huh, siellä ei varmasti ole muita kuin glamourinen ystäväni Sampo (tummat hiukset) ja poroja...
Lauri on tällä hetkellä elämässäni sellainen Lapin tonttu (tonttu sanan varsinaisessa merkityksessä!). Jos olisin bimboblondi ja tyhjäpää niin elämäni olisi varmasti hienompaa ja glamourisempaa.
Mutta näin se aika vain rientää milloin mihinkin suuntaan! Joskus nuorena noin 19-vuotiaana kuvittelin vielä että nuoruus vain jatkuu ikuisesti ja sitä hillutaan Oulussa ja Helsingissä ympäriinsä erittäin rikkaiden miesten kanssa. Eipä ne miehet nyt niin älyttömän rikkaita...
Olen luonteeltani kauhean herkkä ja tunteellinen, eli minulla on herkkä psyyke, siksi voin sairastua helposti esim. alkoholismiin ja seksiriippuvuuteen.
Paljon onnea minuille!!
Tiia
Kävin toissapäivänä hakemassa meille pöydän keittiöön, emme ole asuneet ilman sitä vielä edes neljää kuukautta. Se on nyt auton perällä, joku vahva kuten mies voisi tulla kantamaan sitä!
En ole miettinyt, että jos vaihtaisimme Maken nimeksi "Hello Kitty", vaikka sillä on pieni, litteä ja pyöreä naama.
Kävin viime lauantaina Helsingin Messukeskuksessa glamouristen ystävättärieni Monan (mustat hiukset) ja Jasun (ruskeat hiukset) kanssa Boardexpossa. Katsoimme Hunks-tanssioiden glamourshowta ja näimme ehkä myös joitain muita turhia julkkiksia, joku söpö Peetu-lumilautailija jakeli nimmereita. Emme löytäneet omaa nimmareidenjakelupöytäämme mistään, joten jätimme tällä kertaa väliin ja tyydyimme olemaan vain sivustakatsojia ja täytimme aikamme kuluksi jokainen noin 3-kymmentä arvontalipuketta. Kun tulokset tulevan, niin pääsemme ainakin Keniaan, Leville, Ylläkselle ja Saariselälle! Tulee lähtö kirjaimellisesti kuuseen!
Minulla oli tarkoituis lentää Rovaniemelle erotiikkamessuille, mutta tosiaan en lentänyt. Huh huh, siellä ei varmasti ole muita kuin glamourinen ystäväni Sampo (tummat hiukset) ja poroja...
Lauri on tällä hetkellä elämässäni sellainen Lapin tonttu (tonttu sanan varsinaisessa merkityksessä!). Jos olisin bimboblondi ja tyhjäpää niin elämäni olisi varmasti hienompaa ja glamourisempaa.
Mutta näin se aika vain rientää milloin mihinkin suuntaan! Joskus nuorena noin 19-vuotiaana kuvittelin vielä että nuoruus vain jatkuu ikuisesti ja sitä hillutaan Oulussa ja Helsingissä ympäriinsä erittäin rikkaiden miesten kanssa. Eipä ne miehet nyt niin älyttömän rikkaita...
Olen luonteeltani kauhean herkkä ja tunteellinen, eli minulla on herkkä psyyke, siksi voin sairastua helposti esim. alkoholismiin ja seksiriippuvuuteen.
Paljon onnea minuille!!
Tiia
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
GLAMOURIA JA TISSEJÄ
Täällä Suomen Miamissa tottuu helposti kaikkeen ylellisyyteen, ja niimpä viime viikon torstaina päätinkin lentää Ouluun junamatkustamisen sijaan. Minun piti tulla takaisin jo sunnuntaina, mutta koska olen niin VIP, niin tulinkin vasta maanantaiaamuna ja sain 300 euron edestä lahjakortteja Blue1:lle. Olin siis Rokualla viettämässä rentouttavaa glamour-elämää ihanien ihmisten (vaikka minkä värisiä hiuksia) kanssa.
Tuparit lähestyvät hurjaa vauhtia, enää alle viikko! Omaksi henkilökohtaiseksi tavoitteekseni voisin ottaa, etten tällä kertaa käy kauneusunilla ennen jatkoille lähtöä. VIP-kutsuvieraita on tulossa ihan kiitettävästi, mutta majoitustarpeistaan on ilmoittanut hälyyttävän pieni määrä. Onneksi tänne glamour-kommuuniin mahtuu paljon. Jatkopaikaksi olemme kaavailleet jotain hienolta kuulostavaa paikkaa, jossa kukaan ei ole koskaan käynyt.
Niin kuin moni on varmastikin fb-profiilistani lukenut, alan kuulua jo hyvää vauhtia sisäpiireihin. Käytännössä juttelin viime viikolla Salkkari-Sampon (ruskeat hiukset) kanssa koulussa ja Iiwanajulman laulaja (ei kyllä juurikaan hiuksia) on mun kanssa samalla luokalla. Olen myös käynyt samaan aikaan vessassa Salkkari-Oonan (vaaleat rastat) kanssa. Tajusin myös eilen illalla, että erään aika suositun muotiblogin kirjoittaja on minun koulussa.
Perjantaina minun piti yhtäkkiä kesken koulupäivän mennä esittelemään koulunkäyntiavustajaopiskelua jollekin helsinkiläiselle opinto-ohjaajaryhmälle yhdessä glamourisen ystävättäreni Monan (mustat hiukset) kanssa (kuulumme Laajasalon opiston glamour-oppilaskunnan hallitukseen). Kerroin heille, että minun olisi oman oponi mielestä pitänyt keksiä ala jota haluan opiskella, kun minä itse henkilökohtaisesti taas olin sitä mieltä että haluan vain pois Oulusta. Kerroin myös, ettei minun tarvii ottaa opintolainaa eikä käydä töissä, koska olin viime keväänä työttömänä ja tienasin niin hyvin. Jostain syystä heillä vaikutti olevan aika hauskaa, mutta se kai oli tarkoituskin?
Elämämme glamourisuus kasvaa sata astetta kun tänään meille tulee pyykinpesukone! Olemme odottaneet tätä kuukausikaupalla. Ei kun kaikki nyt vain pyykkiä pesemään!!
Tiia
Tuparit lähestyvät hurjaa vauhtia, enää alle viikko! Omaksi henkilökohtaiseksi tavoitteekseni voisin ottaa, etten tällä kertaa käy kauneusunilla ennen jatkoille lähtöä. VIP-kutsuvieraita on tulossa ihan kiitettävästi, mutta majoitustarpeistaan on ilmoittanut hälyyttävän pieni määrä. Onneksi tänne glamour-kommuuniin mahtuu paljon. Jatkopaikaksi olemme kaavailleet jotain hienolta kuulostavaa paikkaa, jossa kukaan ei ole koskaan käynyt.
Niin kuin moni on varmastikin fb-profiilistani lukenut, alan kuulua jo hyvää vauhtia sisäpiireihin. Käytännössä juttelin viime viikolla Salkkari-Sampon (ruskeat hiukset) kanssa koulussa ja Iiwanajulman laulaja (ei kyllä juurikaan hiuksia) on mun kanssa samalla luokalla. Olen myös käynyt samaan aikaan vessassa Salkkari-Oonan (vaaleat rastat) kanssa. Tajusin myös eilen illalla, että erään aika suositun muotiblogin kirjoittaja on minun koulussa.
Perjantaina minun piti yhtäkkiä kesken koulupäivän mennä esittelemään koulunkäyntiavustajaopiskelua jollekin helsinkiläiselle opinto-ohjaajaryhmälle yhdessä glamourisen ystävättäreni Monan (mustat hiukset) kanssa (kuulumme Laajasalon opiston glamour-oppilaskunnan hallitukseen). Kerroin heille, että minun olisi oman oponi mielestä pitänyt keksiä ala jota haluan opiskella, kun minä itse henkilökohtaisesti taas olin sitä mieltä että haluan vain pois Oulusta. Kerroin myös, ettei minun tarvii ottaa opintolainaa eikä käydä töissä, koska olin viime keväänä työttömänä ja tienasin niin hyvin. Jostain syystä heillä vaikutti olevan aika hauskaa, mutta se kai oli tarkoituskin?
Elämämme glamourisuus kasvaa sata astetta kun tänään meille tulee pyykinpesukone! Olemme odottaneet tätä kuukausikaupalla. Ei kun kaikki nyt vain pyykkiä pesemään!!
Tiia
maanantai 30. elokuuta 2010
Pitkästä aikaa, BB ja TISSIT!
HEi!!!11 Kyllä vain, minä tässä, Laura. Omassa elämässäni melko harvoin saan otettua itseäni (omasta) niskasta kiinni ja oikeasti kirjoitettua asioita (asiallisesti) tähän blogiin. Voisin (jälleen kerran) luvata yrittää kovemmin jatkossa! Elämä on taas palannut takaisin vanhoille tutuille rakkaille glamourraiteilleen, kun rakas glamour-Tiia muutti takaisin minun luokseni! Tässä nykyisessä Koillis-Helsingin kommuunissamme asuu minun ja glamour-Tiian lisäksi jo muutama postaus sitten mainitut Lauri (vaaleanruskeat hiukset) ja Iiro (vastoin viimeisintä tiedotusta, VAALEAT hiukset) ja tietysti parhaus universumissa ja elämässä, eli Make (hamsterinväriset hiukset).
Minä kirjoitan todella mielelläni aina ja aivan kaikesta, mutta koska olen niin kova jaarittelemaan ja keskittymään oikeasti tärkeisiin asioihin, niin kirjoittelen aina kaikkialle muualle paitsi tähän upeaan julkkisblogiin. Olen oikea hömötiainen, kuten Muumipappa asian ilmaisisi. Noh, se siitä. Elämä Helsingissä on kyllä upeaa. Muutettuani tänne vuoden vaihteessa ikävöin aluksi aivan kaikkea, vaikka mielestäni olikin hyvä idea muuttaa pois Oulusta (vaikka se Google Translatorin mukaan onkin Suomean Miami!!). Kesän myötä kuitenkin aloin viihtyä täällä aivan mainiosti ja sillä tiellä vain edelleenkin ollaan. Olen hyvin ylpeä siitä, ettö olen onnistunut houkuttelemaan tähän loistavaan kaupunkiin myös kaksi oululaista ja yhden espoolaisen ihmisen. Helsinki vain on niin valo- ja vetovoimainen asuinpaikka, kuten sen asukkaistakin huomaa. Täällä asuu niin paljon julkkiksiakin, että eiköhän meistäkin jo kohta saada lukea Seiskan sivuilta, kun olemme jo päässeet niin hienosti mukaan sisäpiireihin. Vietämme lähes kaiken arvokkaan vapaa-aikamme juhlien parhaissa ja suosituimmissa helsinkiläisissä bilemestoissa eturivin julkisuushenkilöiden seurassa! Kunpa kaikki rakkaat ystävämme saisivat nauttia tälläisistä ylellisyyksistä.
Olemme täällä seuranneet henkeä pidättäen vuoden 2010 BB-kauden alkamista! Big Brother on todella nokkela formaatti (no daa, googlettakaa jos ette tajuu mikä on formaatti), joka antaa aivan tavallisillekin ihmisille mahdollisuuden muuttua hetkessä julkkiksiksi. Toisaalta joskus vähän vääränlaiset ihmiset, tämän vuoden BB:ssa loistaneen Marian (kaunis blondi) sanoin nobodyt, saavat tämän mahdollisuuden. Olen varma, että me, tämän blogin kirjoittajat siis, ja meidän kaikki upeat (julkkis)ystävämme olisimme aivan täydellisiä valintoja BB-asukkaiksi, sillä olemme kaikki niin tyylikkäitä ja meillä on paljon annettavaa Suomen ja oikeastaan koko maailman viihdeteollisuudelle. Varmasti esimerkiksi monet nuoret ottaisivat meidät oitis roolimalleikseen! Voisimme myös puuttua moniin yhteiskunnan epäkohtiin julkisuuden antaman vaikutusvallan avulla. Esimerkiksi voisimme ohjeistaa kaikkia nuoria ja vähän vanhempiakin naisia siitä, että on epäterveellistä lähteä ulos jatkuvasti ilman housuja takapuoli vilkkuen!! Ehkäpä ensi vuonna sitten, rakkaat lukijat, näettä mahdollisesti useammankin meistä edustamassa BB-talossa.
Olen hieman sairaana tällä hetkellä, joten en taida jaksaa kirjoittaa tällä erää paljoakaan enempää. Minun on saatava tänä yönä paljon unta, jotta paranen ja pääsen huomenna töihin! Vaikka olen ollut töissä vasta muutamia viikkoja, tuntuu kuin olisin tehnyt työtäni aina. Olen täysin omassa elementissäni. Työpaikkani on siis aivan Helsingin ydinkeskustassa sijaitseva yksi Suomen suosituimpia ravintoloita. Siellä käy jopa julkkiksia, ja tosi paljon ulkomaalaisia. On ihanaa työskenellä niin kansainvälisessä ja vilkkaassa ympäristössä, vähän kuin olisi oikeasti ulkomailla, vaikkapa Tukholmassa!
Rakkain glamourterveisin Laura
Minä kirjoitan todella mielelläni aina ja aivan kaikesta, mutta koska olen niin kova jaarittelemaan ja keskittymään oikeasti tärkeisiin asioihin, niin kirjoittelen aina kaikkialle muualle paitsi tähän upeaan julkkisblogiin. Olen oikea hömötiainen, kuten Muumipappa asian ilmaisisi. Noh, se siitä. Elämä Helsingissä on kyllä upeaa. Muutettuani tänne vuoden vaihteessa ikävöin aluksi aivan kaikkea, vaikka mielestäni olikin hyvä idea muuttaa pois Oulusta (vaikka se Google Translatorin mukaan onkin Suomean Miami!!). Kesän myötä kuitenkin aloin viihtyä täällä aivan mainiosti ja sillä tiellä vain edelleenkin ollaan. Olen hyvin ylpeä siitä, ettö olen onnistunut houkuttelemaan tähän loistavaan kaupunkiin myös kaksi oululaista ja yhden espoolaisen ihmisen. Helsinki vain on niin valo- ja vetovoimainen asuinpaikka, kuten sen asukkaistakin huomaa. Täällä asuu niin paljon julkkiksiakin, että eiköhän meistäkin jo kohta saada lukea Seiskan sivuilta, kun olemme jo päässeet niin hienosti mukaan sisäpiireihin. Vietämme lähes kaiken arvokkaan vapaa-aikamme juhlien parhaissa ja suosituimmissa helsinkiläisissä bilemestoissa eturivin julkisuushenkilöiden seurassa! Kunpa kaikki rakkaat ystävämme saisivat nauttia tälläisistä ylellisyyksistä.
Olemme täällä seuranneet henkeä pidättäen vuoden 2010 BB-kauden alkamista! Big Brother on todella nokkela formaatti (no daa, googlettakaa jos ette tajuu mikä on formaatti), joka antaa aivan tavallisillekin ihmisille mahdollisuuden muuttua hetkessä julkkiksiksi. Toisaalta joskus vähän vääränlaiset ihmiset, tämän vuoden BB:ssa loistaneen Marian (kaunis blondi) sanoin nobodyt, saavat tämän mahdollisuuden. Olen varma, että me, tämän blogin kirjoittajat siis, ja meidän kaikki upeat (julkkis)ystävämme olisimme aivan täydellisiä valintoja BB-asukkaiksi, sillä olemme kaikki niin tyylikkäitä ja meillä on paljon annettavaa Suomen ja oikeastaan koko maailman viihdeteollisuudelle. Varmasti esimerkiksi monet nuoret ottaisivat meidät oitis roolimalleikseen! Voisimme myös puuttua moniin yhteiskunnan epäkohtiin julkisuuden antaman vaikutusvallan avulla. Esimerkiksi voisimme ohjeistaa kaikkia nuoria ja vähän vanhempiakin naisia siitä, että on epäterveellistä lähteä ulos jatkuvasti ilman housuja takapuoli vilkkuen!! Ehkäpä ensi vuonna sitten, rakkaat lukijat, näettä mahdollisesti useammankin meistä edustamassa BB-talossa.
Olen hieman sairaana tällä hetkellä, joten en taida jaksaa kirjoittaa tällä erää paljoakaan enempää. Minun on saatava tänä yönä paljon unta, jotta paranen ja pääsen huomenna töihin! Vaikka olen ollut töissä vasta muutamia viikkoja, tuntuu kuin olisin tehnyt työtäni aina. Olen täysin omassa elementissäni. Työpaikkani on siis aivan Helsingin ydinkeskustassa sijaitseva yksi Suomen suosituimpia ravintoloita. Siellä käy jopa julkkiksia, ja tosi paljon ulkomaalaisia. On ihanaa työskenellä niin kansainvälisessä ja vilkkaassa ympäristössä, vähän kuin olisi oikeasti ulkomailla, vaikkapa Tukholmassa!
Rakkain glamourterveisin Laura
tiistai 17. elokuuta 2010
GLAMOUR-ELÄMÄÄ JA TISSEJÄ PIHLAJAMÄESSÄ.
Minä vaikutan nykyään myös Helsingissä, koska minulla tuli ikävä ex-vaimoani Lauraa (ruskeat hiukset) ja päätin muuttaa takaisin hänen luokseen. Olemme myös adoptoineet pari poika-lasta: Laurin (18 vuotta, ruskeat hiukset) ja Iiron (20 vuotta, ruskeat hiukset). Itse asiassa Kelan mukaan minä olen avoliitossa Iiron kanssa. Vaikka kuinka yritin selittää ettei asia ole näin, niin minua ei uskottu. En voinut edes vaihtaa avomiestäni Lauriksi, koska Kela ei uskonut että häntä olisi olemassa. Perhesuhteemme on myös hieman kieroutunut siltä osin, että Lauri ja Iiro ovat nyt tietenkin vähintäänkin isäpuolia Makelle (ruskeaa karvaa), koska asuvat hänen kanssaan.
Minulla alkoi eilen koulu. Minä olen amis. Opiston kristillisyydestä ja omasta kirkkoonkuulumattomuudestani huolimatta olen viihtynyt. Elämäni on täynnä glamouria, koska Salkkari-Oona (blondit rastat) on minun kanssa samassa koulussa, minä näin hänet omin henkilökohtaisin silmin. Minulla on myös paljon hienoja koulutovereita. Olemme jo opetelleet toistemme nimiä ja tärkeitä faktoja toisistamme (esim. kuka meistä on joskus laittanut nastan opettajan tuolille, ihastunut opettajaansa, lintsannut uskonnon tunteja yms.). Olen myös oppinut että pojat ovat tyttöjä aggressiivisempia hiekkalaatikolla ja kaikki koulunkäyntiavustajat ovat itse joskus luntanneet kokeessa.
Pihlajamäessä on arveluttavaa liikkua ostarilla alkuiltapäivällä, koska siellä on paljon miehiä. Ei siinä vielä mitään, olen joskus ennenkin nähnyt miehiä, mutta ne käyttävät alkoholia, tupakoivat ja viheltelevät perään! Aivan pöyristyttävää käytöstä omasta mielestäni.
Välillä tuntuu kuin olisi vieraassa maassa, ihmiset puhuvat aivan kummallisesti. Minä en ala kyllä ikinä menee dösäl Hertsikkaa tai juomaa bissee. Enkä ole vielä tavannut Tuksua. :/
Tiia
P.S. Tulkaa toki käymään kylässä, otamme rakkaat vieraat avosylin vastaan! Meillä on paljon tilaa ja nukkumapaikkoja. Muistakaa myös meidän glamour-tuparit syyskuussa!! (Tuparit Facebookissa)
Minulla alkoi eilen koulu. Minä olen amis. Opiston kristillisyydestä ja omasta kirkkoonkuulumattomuudestani huolimatta olen viihtynyt. Elämäni on täynnä glamouria, koska Salkkari-Oona (blondit rastat) on minun kanssa samassa koulussa, minä näin hänet omin henkilökohtaisin silmin. Minulla on myös paljon hienoja koulutovereita. Olemme jo opetelleet toistemme nimiä ja tärkeitä faktoja toisistamme (esim. kuka meistä on joskus laittanut nastan opettajan tuolille, ihastunut opettajaansa, lintsannut uskonnon tunteja yms.). Olen myös oppinut että pojat ovat tyttöjä aggressiivisempia hiekkalaatikolla ja kaikki koulunkäyntiavustajat ovat itse joskus luntanneet kokeessa.
Pihlajamäessä on arveluttavaa liikkua ostarilla alkuiltapäivällä, koska siellä on paljon miehiä. Ei siinä vielä mitään, olen joskus ennenkin nähnyt miehiä, mutta ne käyttävät alkoholia, tupakoivat ja viheltelevät perään! Aivan pöyristyttävää käytöstä omasta mielestäni.
Välillä tuntuu kuin olisi vieraassa maassa, ihmiset puhuvat aivan kummallisesti. Minä en ala kyllä ikinä menee dösäl Hertsikkaa tai juomaa bissee. Enkä ole vielä tavannut Tuksua. :/
Tiia
P.S. Tulkaa toki käymään kylässä, otamme rakkaat vieraat avosylin vastaan! Meillä on paljon tilaa ja nukkumapaikkoja. Muistakaa myös meidän glamour-tuparit syyskuussa!! (Tuparit Facebookissa)
tiistai 8. kesäkuuta 2010
ITKEN MIELUUMMIN AUTOSSA KUIN POLKUPYÖRÄN TARAKALLA JA TISSIT
Minä saan pian kaksi avomiestä ja yhden avovaimon. Minun tuleva avovaimoni Laura on myös minun entinen avovaimoni täältä Toppilasta. Minun toinen tuleva avomieheni on minun uusi facebook-kaverini Iiro, jota en ole vielä koskaan tavannut, mutta joka hyväksyi kaveripyyntöni varmasti houkuttelevan viestini vuoksi ("moi oon sun tuleva avovaimo =)"). Minun toinen avomieheni on minun oma henkilökohtainen poikaystäväni, joka voisi olla jopa tuleva aviomies jos ei olisi perunut saapumista häihimme, mutta joka oikeastaan saattaa tullakkin sinne koska ei menekään MM-katsastuksiin oman kipeän kylkilihasrepeämänsä takia, mutta me emme silti ole nyt kuitenkaan menossa oikeasti naimisiin, vaan pidämme vain glamouriset VIP-grillijuhlat, joista kerron kyllä sitten myöhemmin lisää!!!!
Tulevan avoeron johdosta yhteinen lapsemme Make muuttaa Helsinkiin minun ja Laura-äitinsä kanssa. Äidit Yö, Pinja ja Veera voivat hakea lapsensa joka toinen viikonloppu, niin kuin perinteisesti toimitaan tällaisissa tilanteissa. Pitää ottaa vielä selvää, että voiko hamstereita laittaa yksin kulkemaan junalla Helsinki-Oulu väliä. Itse asiassa kannattaa tarkistaa myös Helsinki-Kouvola -reitti, joka kulkisi Oulun kautta. Helsingistä Kouvolaan junalippu maksaa opiskelijoille vain 14 euroa ja jos ottaa pikajunavuoron, jolla on vaihto Oulussa, niin pääsee kätevästi halvemmalla tänne Pohjoisen Miamiin. Tästä tulikin mieleeni, että toivottavasti SLL lähettää minulle jäsenmaksulaskun myös nyt toisena välivuonna, että pääsen liikkumaan junalla.
Eilen kävimme pitkästä aikaa Mestan euroilla. Koska Lauri oli myöhässä, minulla tuli kiire tyhjentää oma Maggikseni glamourisessa Kiikelissä auringonlaskun sädehtiessä kauniisti. Älä opeta sorsaa uimaan taikka pingviiniä lentämään, niinhän siinä sitten kävikin että oma viini kilahti omaan päähän ja olihan se mukavaa. Puhuin Lauran turkkilaiselle "Öz"-ystävälle sujuvaa englantia ja oli hyvä idea juoda vielä lisää baariin päästyämme. Sitten minun nykyään jo yleinen ahdistus ja vitutus otti taas vallan ja ei siitä sen enempää. Tämä Öz-kaveri olikin jännä tapaus. Kukaan ei oikein tiennyt hänestä mitään, Laura vain aikoi ottaa avecin mukaan tullessaan tänne Helsingistä ja meillä oli erilaisia visioita salarakkaasta Lauran uuteen lemmikkiin, ja lopulta paljastui myös että Özin nimi ei suinkaan edes ollut Öz, vaan jotain ihan muuta? Hän oli kaiken kaikkiaan hyvin hauska ja glamourinen mieshenkilö, joka osasi sanoa hienosti "voi vittu!".
Tuksun ex-kihlattu Arto on hyväksynyt facebook-kaveripyyntöni ja pystyn nyt hyvin stalkkaamaan sekä hänen, että idolini Tuksun glamour-elämää. Olen hyvin kateellinen, koska Laura-vaimo on nähnyt Tuksun oikeassa elämässä! Ehkä minäkin sitten kun asun Helsingissä, joka on täynnä kaikenlaisia julkimoita. Huolehdin kyllä siitä, että pääsen sisäpiireihin ja elämäni on kaikin puolin glamourista. Siihen tarvitaan hienoja mekkoja, glitteriä ja asennetta!!
May all your dreams come true!!!!!!!!!!!
xoxo Tiia
Tulevan avoeron johdosta yhteinen lapsemme Make muuttaa Helsinkiin minun ja Laura-äitinsä kanssa. Äidit Yö, Pinja ja Veera voivat hakea lapsensa joka toinen viikonloppu, niin kuin perinteisesti toimitaan tällaisissa tilanteissa. Pitää ottaa vielä selvää, että voiko hamstereita laittaa yksin kulkemaan junalla Helsinki-Oulu väliä. Itse asiassa kannattaa tarkistaa myös Helsinki-Kouvola -reitti, joka kulkisi Oulun kautta. Helsingistä Kouvolaan junalippu maksaa opiskelijoille vain 14 euroa ja jos ottaa pikajunavuoron, jolla on vaihto Oulussa, niin pääsee kätevästi halvemmalla tänne Pohjoisen Miamiin. Tästä tulikin mieleeni, että toivottavasti SLL lähettää minulle jäsenmaksulaskun myös nyt toisena välivuonna, että pääsen liikkumaan junalla.
Eilen kävimme pitkästä aikaa Mestan euroilla. Koska Lauri oli myöhässä, minulla tuli kiire tyhjentää oma Maggikseni glamourisessa Kiikelissä auringonlaskun sädehtiessä kauniisti. Älä opeta sorsaa uimaan taikka pingviiniä lentämään, niinhän siinä sitten kävikin että oma viini kilahti omaan päähän ja olihan se mukavaa. Puhuin Lauran turkkilaiselle "Öz"-ystävälle sujuvaa englantia ja oli hyvä idea juoda vielä lisää baariin päästyämme. Sitten minun nykyään jo yleinen ahdistus ja vitutus otti taas vallan ja ei siitä sen enempää. Tämä Öz-kaveri olikin jännä tapaus. Kukaan ei oikein tiennyt hänestä mitään, Laura vain aikoi ottaa avecin mukaan tullessaan tänne Helsingistä ja meillä oli erilaisia visioita salarakkaasta Lauran uuteen lemmikkiin, ja lopulta paljastui myös että Özin nimi ei suinkaan edes ollut Öz, vaan jotain ihan muuta? Hän oli kaiken kaikkiaan hyvin hauska ja glamourinen mieshenkilö, joka osasi sanoa hienosti "voi vittu!".
Tuksun ex-kihlattu Arto on hyväksynyt facebook-kaveripyyntöni ja pystyn nyt hyvin stalkkaamaan sekä hänen, että idolini Tuksun glamour-elämää. Olen hyvin kateellinen, koska Laura-vaimo on nähnyt Tuksun oikeassa elämässä! Ehkä minäkin sitten kun asun Helsingissä, joka on täynnä kaikenlaisia julkimoita. Huolehdin kyllä siitä, että pääsen sisäpiireihin ja elämäni on kaikin puolin glamourista. Siihen tarvitaan hienoja mekkoja, glitteriä ja asennetta!!
May all your dreams come true!!!!!!!!!!!
xoxo Tiia
perjantai 16. huhtikuuta 2010
MEIDÄT HALUTAAN TELKKARIIN, KAUHUN HETKIÄ JA TISSIT
Sergelin Torgelilla koimme kauhun hetkiä, kun lokki kakkasi vain aavistuksen verran oikealle puolelleni, eli melkein meidän omien itsiemme päälle! Kyllä ruotsalaiset lintuset ovat välillä arvaamattomia!
Tukholmanreissun lopusta vielä sen verran, että terminaalissa tiedettiin meidän glamourisuudesta, joten meille annettiin B-luokan hytti, vaikka olimme varanneet ja maksaneet C-luokan hytin. Tämä kyseinen hytti oli tietenkin paljon glamourisempi kun ne autokannen alapuolella sijaitsevat kopperot, tämä nimittäin sijaitsi kannella yhdeksän, eli tax freen ja baarien yläpuolella. Lisäksi hyttiin kuului laajakuvatelevisio, kaappeja, paljon peilejä ja säälittävän pieni suihku. Tieto meistä oli kiirinyt myös Turkuun, sillä junalippujenmyyjäsetä halusi välttämättä laittaa meidät ykkösluokkaan istumaan, koska olemme niin glamourisia.
Junassa koin kauhun hetkiä, kun joku ulkomaalainen mieshenkilö tuli ahdistelemaan minua ja minun kaljojani! Hän olisi halunnut keskustella, mutta minä en halunnut keskustella hänen kanssaan muun muassa siksi, koska hän haisi pahalle ja oli kaikin tavoin hyvin epäilyttävä. Onneksi Pinja oli hyvä poikaystävä ja hääti hänet sinne missä pippuri kasvaa.
Mutta näin kotiin päästyämme olemme aloittaneet taas juhlimisen, olimme keskiviikkona Kaarlessa juhlimassa kesää glamouristen ystäviemme kanssa. Myös Laura-vaimo on Oulussa ja paikalla! Ilta venyi aamuun ja torstaipäivä oli kaikkien mielestä ratkiriemukas. Laura-vaimo jatkoi juhlintaa myös torstaina, ja jatkaa myös perjantaina, ja lauantaina.. Minun oma itseni keskittyy tasapainoisuuteen ja urheiluun koska pian täytyy avata kilpailukausi!
Meihin otettiin yhteyttä couchsurfing-profiilimme kautta: meitä halutaan kuvata irlantilaiseen tv-ohjelmaan! Tämä kyseinen irlantilainen seksikäs ja kaunis nainen oli tutustunut ja ihastunut profiiliimme ja kaikin puolin glamouriselta kuulostavaan elämäämme ja otti yhteyttä. Harmi vaan hän olisi tulossa kuvaamaan heinäkuussa, ja se on kiireistä aikaa meille kaikille, sitä paitsi saatan olla silloin jo Helsingissä. Elämässämme on niin paljon tällaisia hetkiä, että meillä on varaa karsia omien menojemme mukaan.
Helsingistä tai seudulta on vaikea löytää vuokrattavaa 5-6 huoneen omakotitaloa. Jos joku tietää jonkun niin kertokaa! Olemme perustamassa uutta kommuunia tulevien vaimojeni (Laura, Pirianna, Lauri, Valtteri ja Iiro) kanssa heinäkuun alusta.
Tiia
Tukholmanreissun lopusta vielä sen verran, että terminaalissa tiedettiin meidän glamourisuudesta, joten meille annettiin B-luokan hytti, vaikka olimme varanneet ja maksaneet C-luokan hytin. Tämä kyseinen hytti oli tietenkin paljon glamourisempi kun ne autokannen alapuolella sijaitsevat kopperot, tämä nimittäin sijaitsi kannella yhdeksän, eli tax freen ja baarien yläpuolella. Lisäksi hyttiin kuului laajakuvatelevisio, kaappeja, paljon peilejä ja säälittävän pieni suihku. Tieto meistä oli kiirinyt myös Turkuun, sillä junalippujenmyyjäsetä halusi välttämättä laittaa meidät ykkösluokkaan istumaan, koska olemme niin glamourisia.
Junassa koin kauhun hetkiä, kun joku ulkomaalainen mieshenkilö tuli ahdistelemaan minua ja minun kaljojani! Hän olisi halunnut keskustella, mutta minä en halunnut keskustella hänen kanssaan muun muassa siksi, koska hän haisi pahalle ja oli kaikin tavoin hyvin epäilyttävä. Onneksi Pinja oli hyvä poikaystävä ja hääti hänet sinne missä pippuri kasvaa.
Mutta näin kotiin päästyämme olemme aloittaneet taas juhlimisen, olimme keskiviikkona Kaarlessa juhlimassa kesää glamouristen ystäviemme kanssa. Myös Laura-vaimo on Oulussa ja paikalla! Ilta venyi aamuun ja torstaipäivä oli kaikkien mielestä ratkiriemukas. Laura-vaimo jatkoi juhlintaa myös torstaina, ja jatkaa myös perjantaina, ja lauantaina.. Minun oma itseni keskittyy tasapainoisuuteen ja urheiluun koska pian täytyy avata kilpailukausi!
Meihin otettiin yhteyttä couchsurfing-profiilimme kautta: meitä halutaan kuvata irlantilaiseen tv-ohjelmaan! Tämä kyseinen irlantilainen seksikäs ja kaunis nainen oli tutustunut ja ihastunut profiiliimme ja kaikin puolin glamouriselta kuulostavaan elämäämme ja otti yhteyttä. Harmi vaan hän olisi tulossa kuvaamaan heinäkuussa, ja se on kiireistä aikaa meille kaikille, sitä paitsi saatan olla silloin jo Helsingissä. Elämässämme on niin paljon tällaisia hetkiä, että meillä on varaa karsia omien menojemme mukaan.
Helsingistä tai seudulta on vaikea löytää vuokrattavaa 5-6 huoneen omakotitaloa. Jos joku tietää jonkun niin kertokaa! Olemme perustamassa uutta kommuunia tulevien vaimojeni (Laura, Pirianna, Lauri, Valtteri ja Iiro) kanssa heinäkuun alusta.
Tiia
maanantai 22. maaliskuuta 2010
GLAMOUR-VAIMOT TAAS ULKOMAILLA JA TISSIT
Glamour-elämään on tällä viikolla kuulunut muun muassa isojen pomojen piikkiin syömistä glamour-huoltoasemalla, glamour ystävätär-ex-vaimo Pirianna (tummat hiukset) Helsingistä, Suomen Miamista (tai vaikka Malmista), ja kauniin sään kunniaksi ex tempore -matka ulkomaille.
Perjantaina Pirianna tuli vierailulle tänne pohjoiseen ja hyiseen Ouluun. Minä, Yö, Pinja, Pirianna, Lauri, Vessu, Juspe ja Jani Seurujärvi menimme nelivitoseen (glamourinen ja tyylikäs yökerho) viettämään laatuaikaa toistemme seurassa. Tapasimme siellä paljon glamourisia ystäviämme ja pidimme hauskaa. Illan mittaan oli perinteisesti herero-, lesbo-, ja muuta draamaa, niin kuin villiin ja viriiliin elämäntyyliimme kuuluu. Minun omasta henkilökohtaisesta mielestäni liian tasapainoinen elämä on helvetin tylsää. Glamourinen Lärvi-Veera-vaimomme oli sitseillä, joten hän oli liian helvetin kännissä, tuli yöllä kotiin uupuneena ja oli kadottanut osan illan filmistä. Eli siis onnistuneet sitsit oli ollut!
Sunnuntaina herätessämme puolen päivän aikoihin totesimme, että on todella glamourinen sää, ja päätimme siltä seisomalta lähteä kevät-retkelle Nallikariin! Eipä aikaakaan kun olimme pakanneet kimpsut ja kampsut ja pullopussit, ja kirmasimme Siwaa kohti (minä ja Yö autolla, Pinja ja Veera kävelivät auton perässä, hyvä läppä, heh heh). Palautimme pullot (emme tukkineet pullonpalautusautomaattia!), ostimme evästä, otimme myös Pinjan ja Veeran auton kyytiin ja lähdimme. Nallikarissa näimme poroja ja söimme Jaffa-keksejä. Oli todella kaunista ja ihanaa. Kun saavuimme takaisin Toppilaan kahden aikaan, päätimme lähteä ulkomaille - Haaparantaan!
Kävimme vaihtamassa auton glamouriseksi Opeliksi, ja lähdimme kohti uusia seikkailuja. Kävimme Rajallassa syömässä ja nauramassa paikallisille teineille, Ikeassa ostamassa Veeralle glamour-lakanan, ja kahdessa ruokakaupassa jotta minulle löytyisi pinkkiä glamour-siideriä (2,25%). Ostimme myös muun muassa karkkia, näkkileipää ja tonnikalaa. Paluumatkalla leikimme radiolla, kerroimme auto-kauhutarinoita ja söimme karkkia.
Olemme myös pelanneet Kärsäpeliä, mutta emme ole katsoneet Evaa ja Adamia, koska Adam on niin retardi.
Tiia
Perjantaina Pirianna tuli vierailulle tänne pohjoiseen ja hyiseen Ouluun. Minä, Yö, Pinja, Pirianna, Lauri, Vessu, Juspe ja Jani Seurujärvi menimme nelivitoseen (glamourinen ja tyylikäs yökerho) viettämään laatuaikaa toistemme seurassa. Tapasimme siellä paljon glamourisia ystäviämme ja pidimme hauskaa. Illan mittaan oli perinteisesti herero-, lesbo-, ja muuta draamaa, niin kuin villiin ja viriiliin elämäntyyliimme kuuluu. Minun omasta henkilökohtaisesta mielestäni liian tasapainoinen elämä on helvetin tylsää. Glamourinen Lärvi-Veera-vaimomme oli sitseillä, joten hän oli liian helvetin kännissä, tuli yöllä kotiin uupuneena ja oli kadottanut osan illan filmistä. Eli siis onnistuneet sitsit oli ollut!
Sunnuntaina herätessämme puolen päivän aikoihin totesimme, että on todella glamourinen sää, ja päätimme siltä seisomalta lähteä kevät-retkelle Nallikariin! Eipä aikaakaan kun olimme pakanneet kimpsut ja kampsut ja pullopussit, ja kirmasimme Siwaa kohti (minä ja Yö autolla, Pinja ja Veera kävelivät auton perässä, hyvä läppä, heh heh). Palautimme pullot (emme tukkineet pullonpalautusautomaattia!), ostimme evästä, otimme myös Pinjan ja Veeran auton kyytiin ja lähdimme. Nallikarissa näimme poroja ja söimme Jaffa-keksejä. Oli todella kaunista ja ihanaa. Kun saavuimme takaisin Toppilaan kahden aikaan, päätimme lähteä ulkomaille - Haaparantaan!
Kävimme vaihtamassa auton glamouriseksi Opeliksi, ja lähdimme kohti uusia seikkailuja. Kävimme Rajallassa syömässä ja nauramassa paikallisille teineille, Ikeassa ostamassa Veeralle glamour-lakanan, ja kahdessa ruokakaupassa jotta minulle löytyisi pinkkiä glamour-siideriä (2,25%). Ostimme myös muun muassa karkkia, näkkileipää ja tonnikalaa. Paluumatkalla leikimme radiolla, kerroimme auto-kauhutarinoita ja söimme karkkia.
Olemme myös pelanneet Kärsäpeliä, mutta emme ole katsoneet Evaa ja Adamia, koska Adam on niin retardi.
Tiia
maanantai 15. maaliskuuta 2010
OHOI, PULLO ROMMIA JA TYNNYRILLINEN TISSEJÄ YLI LAIDAN.
Hei.
Ette voi uskoa millaisen ultimaattisen tylsyyden kouriin olenkaan joutunut, kun teen jotakin näinkin eksoottista, päivitän ex-kommuunin blogia!!! Täällä kirjoittelee siis nykyisin helsinkiläistynyt ex-vaimo Laura, joka haluaisi kertoa lukemattomia asioita uudesta ja myös vähän vanhasta elämästään, mutta ei oikein osaa pukea kaikkia glamourintäyteisiä seikkailujaan sanoiksi!
Muutin siis joulukuun 29. päivä Helsinkiin, mutta vietin kuitenkin koko tammikuun ja vielä helmikuun ensimmäisen viikonkin Oulun Toppilassa vaimojen hellässä huomassa juhlahumun keskellä. Nyt viisi viikkoa Helsingissä vietettyäni olen kuolemaisillani ikävään. Viime viikolla rakas pikkusiskoni ja rakas pikkuveljeni Oulusta vierailivat luonani, ja kun sunnuntaina saatoin heidät takaisin pohjoiseen matkaavalle junalle, oli hyvin lähellä, etten minäkin hypännyt junan kyytiin ja lähtenyt tapaamaan kaikkia kauniita ystäviäni edelliseen kotikaupunkiini. Hillitsin kuitenkin itseni, koska luulin, että minun olisi työskenneltävä tällä viikolla ahkerasti uudessa tyylikkäässä työpaikassani. Todellisuudessa esimieheni ovat hieman suuttuneita minulle, ja antoivat minulle tälle viikolle töitä vain kolmeksi päiväksi, joten olisin siis voinut mennä käymään Oulussa. HUOH, miehet.
Niin, mutta. Helsinki. Jo vain näiden viiden viikon aikana on ehtinyt sattua ja tapahtua yhtä jos toista. Suurimpia kriisejä lienee ollut kalliin ja huippumodernin läppärini näppäimistön toimintaongelmat, jotka ovat johtaneet mm. o-näppäimen vakavaan vajaatoimintaan. Lisäksi rahani ovat olleet erittäin tiukalla, ja olen melko varma, että olisin muutama viikko sitten kuollut nälkään, ellei eräs kaunis vaaleatukkainen ystäväni Itä-Suomesta olisi ystävällisesti lahjoittanut minulle paria kymppiä ja elleivät rakkaat ex-vaimoni Yö ja Veera olisi tuoneet minulle ruokakassia, joka sisälsi kaikkea ensiluokkaisen ravitsevaa, kuten makaronia ja ketsuppia, joiden sekoitus onkin nykyään lempiruokaani! Olin hyvin kateellinen, sillä he kävivät juuri Berliinissä, joka siis on SAKSASSA, joka siis on maailman siistein valtio! Tällä hetkellä olen hyvin onnellinen, koska kaksi saksaa puhuvaa ystävääni ovat taas ottaneet monen kuukauden hiljaisuuden jälkeen yhteyttä. He tosin asuvat Itävallassa, mutta sehän nyt on melkein sama asia kuin Saksa.
Minusta tuntuu, että tämä päivitys uhkaa karata pelkäksi jaaritteluksi, joten voisin tähän loppuun vain tiivistää muutamia uuden elämäni hyvin oleellisia muutoksia verrattuna vanhaan elämään Toppilassa. En käytä enää juuri lainkaan alkoholia. Viiden viikon aikana Helsingissä olen nauttinut viisi (5) lasillista valkoviiniä sivistyneesti hienojen itsetehtyjen gourmet-aterioiden lisukkeena sekä neljä (4) tuoppia olutta ja neljä (4) tölkkiä lonkeroa. En ole ollut kertaakaan edes humalassa, mikä on mielestäni aivan huima edistysaskel. Toisaalta, se saattaa kyllä olla myös vakava taantuma. En ole osannut päättää. Tämän hullutuksen lisäksi olen parantanut tapojani muutenkin huimasti. Olen hoitanut asiani Kelan ja koulujen kanssa kuntoon, sain hankittua työpaikan, nukun lähestulkoon säännöllisesti ja siivoan usein. Kaikki tuntuu niin erilaiselta täällä etelän auringossa.
Kuulemisiin,
rakkain terveisin ex-vaimo Laura
P.S. Ai niin, sellainen pikkujuttu vielä, että olen kai menossa naimisiin kesällä. Ja muutan uuteen glamourkommuuniin muutamien harvojen ja valittujen ystävieni kanssa viettämään entistä upeampaa seurapiirielämää.
Ette voi uskoa millaisen ultimaattisen tylsyyden kouriin olenkaan joutunut, kun teen jotakin näinkin eksoottista, päivitän ex-kommuunin blogia!!! Täällä kirjoittelee siis nykyisin helsinkiläistynyt ex-vaimo Laura, joka haluaisi kertoa lukemattomia asioita uudesta ja myös vähän vanhasta elämästään, mutta ei oikein osaa pukea kaikkia glamourintäyteisiä seikkailujaan sanoiksi!
Muutin siis joulukuun 29. päivä Helsinkiin, mutta vietin kuitenkin koko tammikuun ja vielä helmikuun ensimmäisen viikonkin Oulun Toppilassa vaimojen hellässä huomassa juhlahumun keskellä. Nyt viisi viikkoa Helsingissä vietettyäni olen kuolemaisillani ikävään. Viime viikolla rakas pikkusiskoni ja rakas pikkuveljeni Oulusta vierailivat luonani, ja kun sunnuntaina saatoin heidät takaisin pohjoiseen matkaavalle junalle, oli hyvin lähellä, etten minäkin hypännyt junan kyytiin ja lähtenyt tapaamaan kaikkia kauniita ystäviäni edelliseen kotikaupunkiini. Hillitsin kuitenkin itseni, koska luulin, että minun olisi työskenneltävä tällä viikolla ahkerasti uudessa tyylikkäässä työpaikassani. Todellisuudessa esimieheni ovat hieman suuttuneita minulle, ja antoivat minulle tälle viikolle töitä vain kolmeksi päiväksi, joten olisin siis voinut mennä käymään Oulussa. HUOH, miehet.
Niin, mutta. Helsinki. Jo vain näiden viiden viikon aikana on ehtinyt sattua ja tapahtua yhtä jos toista. Suurimpia kriisejä lienee ollut kalliin ja huippumodernin läppärini näppäimistön toimintaongelmat, jotka ovat johtaneet mm. o-näppäimen vakavaan vajaatoimintaan. Lisäksi rahani ovat olleet erittäin tiukalla, ja olen melko varma, että olisin muutama viikko sitten kuollut nälkään, ellei eräs kaunis vaaleatukkainen ystäväni Itä-Suomesta olisi ystävällisesti lahjoittanut minulle paria kymppiä ja elleivät rakkaat ex-vaimoni Yö ja Veera olisi tuoneet minulle ruokakassia, joka sisälsi kaikkea ensiluokkaisen ravitsevaa, kuten makaronia ja ketsuppia, joiden sekoitus onkin nykyään lempiruokaani! Olin hyvin kateellinen, sillä he kävivät juuri Berliinissä, joka siis on SAKSASSA, joka siis on maailman siistein valtio! Tällä hetkellä olen hyvin onnellinen, koska kaksi saksaa puhuvaa ystävääni ovat taas ottaneet monen kuukauden hiljaisuuden jälkeen yhteyttä. He tosin asuvat Itävallassa, mutta sehän nyt on melkein sama asia kuin Saksa.
Minusta tuntuu, että tämä päivitys uhkaa karata pelkäksi jaaritteluksi, joten voisin tähän loppuun vain tiivistää muutamia uuden elämäni hyvin oleellisia muutoksia verrattuna vanhaan elämään Toppilassa. En käytä enää juuri lainkaan alkoholia. Viiden viikon aikana Helsingissä olen nauttinut viisi (5) lasillista valkoviiniä sivistyneesti hienojen itsetehtyjen gourmet-aterioiden lisukkeena sekä neljä (4) tuoppia olutta ja neljä (4) tölkkiä lonkeroa. En ole ollut kertaakaan edes humalassa, mikä on mielestäni aivan huima edistysaskel. Toisaalta, se saattaa kyllä olla myös vakava taantuma. En ole osannut päättää. Tämän hullutuksen lisäksi olen parantanut tapojani muutenkin huimasti. Olen hoitanut asiani Kelan ja koulujen kanssa kuntoon, sain hankittua työpaikan, nukun lähestulkoon säännöllisesti ja siivoan usein. Kaikki tuntuu niin erilaiselta täällä etelän auringossa.
Kuulemisiin,
rakkain terveisin ex-vaimo Laura
P.S. Ai niin, sellainen pikkujuttu vielä, että olen kai menossa naimisiin kesällä. Ja muutan uuteen glamourkommuuniin muutamien harvojen ja valittujen ystävieni kanssa viettämään entistä upeampaa seurapiirielämää.
lauantai 19. joulukuuta 2009
KOHUVAIMOT BILETTIVÄT ILMAN HOUSUJA! TISSIT
Hei taas kaikki! Paljon halauksia ja suudelmia! Tulin tosiaan Helsinkiin vaimoni Tiian kanssa samalla puoli-ilmaisella yöjunalla. Ensimmäinen päivä sujui hyvin glamouristi yhden tunnin yöunien voimin ja töitä tehden. Deadlinet tunkivat päälle, pomoa oli vaikeasti tavoiteltava, yritimme turhaan päästä langattomaan nettiin Kampissa, kaiken huipuksi jouduin lukemaan glamouriselle haastateltavalleni Reetalle artikkelin ääneen puhelimessa Pasilan aseman lipunmyynnissä paikallisten kyyläpappojen tuijottaessa. Lopulta koneesta loppui akku, muistitikkua ei ollut, hermoni romahtivat ja se oli aivan kamalaa! Onneksi Tiia oli hyvin kärsivällinen ja rauhoittava. En myöskään lopulta saanut potkuja vaan päivän lisäaikaa. No, se työasioista, mutta pakko myöntää, että joinain hetkinä tuntuisi glamourimmalta myydä esimerkiksi Jumalan luomaa omaa vartaloa kuin omia aivoja.
Kamppiin tuli myös ihana ystävämme Jani, joka vei meidät kahville hienoon paikkaan, josta sai esim. KOFEIINIA!! Tämä teki minut hyvin onnelliseksi, sillä pidän kahvista varsin paljon, vaikkakaan en ole siihen koukussa. Etsimme ostoskeskuksesta epäjoululahjoja ja löysimmekin jotain. Viiden maissa lähdin mummolaan, tapasin hienoja sukulaisiani ja en oikein muista, mitä tein, koska olin vähän väsynyt. Sammuin puoli yhdeksän maissa, mikä varmaan huvitti myöhempään valvoneita serkkujani (4 kpl, syntyneet v. 1999-2005).
Eilisaamuna heräsin, tein työt loppuun ja lähdin Helsinkiin k LO 13,00 maissa. Tapasin jälleen Kampissa Tiian (blondi), Piriannan (tummat hiukset) ja rovaniemeläisen, Ilmajoella asuvan ja Helsingissä työssäoppivan ystävämme Hannan (myös tummat hiukset). Naiset nauroivat minulle ja esittivät nuivia, vaikka olin vain noin neljä tuntia myöhemmin liikkeellä kuin he. Puhuimme Laura-vaimolta saamastamme puhelusta, joka käsitteli isännöitsijältä tullutta kirjettä. Päätimme valittaa siitä, koska olemme viime aikoina koittaneet huomioida naapurit paremmin. Kirjeessä ei myöskään eritelty tarkemmin, milloin meiltä on valitettu kuuluneen meteliä. Olemme siis saattaneet saada niskoillemme naapureidenkin bileitä! Tämä ei jää tähän.
Eilen tutustuimme Helsingin yöhön Tiian, Piriannan ja oululaissynt. ystävämme Ollin (vähän vaaleahkoja hiuksia) kanssa. Minulle ja Tiialle kyseessä oli eka kerta! Olimme etukäteen hyvin jännittyneitä, mutta rentouduimme Pirin ihanassa asunnossa parhaamme mukaan. Riisuimme housut, joimme viiniä ja söimme sitruunan. Ai niin, saatoimme myös kumota pari shottia Piriannan tequilaa. Matkalla Ollin luo Etelä-Haagaan menevään bussiin Tiia naureskeli tequilan kihonneen omaan päähän, ja viisi minuuttia myöhemmin koin itse saman ilmiön.
Ollin luona istuimme nojatuoleissa ja tyhjensimme miehen glamourista baarikaappia (hänen omasta pyynnöstään). Keskustelimme esim. geriatriasta (Olli ja Piri) ja Oulun murteen ja pääkaupunkiseutulaisen aluepuhekielen eroista. Olli mm. kysyi, haluuttekste juoda bissee. Vastasin, että mää voin juua kalijaa. Olli sanoi myös, että "mää tekkiin duunii", mille repeilimme hienosti. Kielitieteily kännissä on hienoa. Matkalla Ollille Pirianna myös kertoi synnytyksistä, esim. että en luultavasti halua epiduraalipuudutusta. Muistiinpanoja bussista:
Tiia: Tequila nousi kyllä omaan päähän.
Piri: Synnyttäminen on positiivista kipua. Epiduraali yleensä pahentaa repeämisiä.
(Tiian käsialalla:) Veera harrastaa liikuntaa, minä en synnytä, olemme menossa Olli Haapalalle, Piri osaa synnyttää.
Tyylikästä!
Ollilta siirryimme Helsingin keskustaan ja baariin, glamouriselta nimeltään Ale Pub. Matkalla joimme bissee/kalijaa, minä ja Piri hurjan korkean lumivuoren päällä. Jonossa Olli kertoi, että sinne ei kuulemma mielellään päästetä mustaihoisia, koska joku somali oli joskus oksentanut siellä sohvalle (vähän hiuksia, haisee). Mielestäni tällä logiikalla Oulussa ei kyllä pitäisi päästää valkoisia miehiä yökerhoihin. Menimme silti sisälle, koska paikassa oli kuulemma halpaa ja Ollin mukaan hänen glamourisia ystäviään oli paikalla.
Ollin glamouriset ystävät olivat inttijätkiä nimeltä Niklas ja Petteri. Tanssimme välillä neljästään, välillä kuudestaan ja välillä muissa epämääräisissä muodostelmissa. Minä, Piri ja Tiia pelastimme toisiamme vuorotellen miehiltä ja osoitimme muutenkin keskinäistä rakkautta (kaunista, erivärisiä hiuksia sekaisin). Kuten Johanna Tukiainen kirjoittaa, Helsingissä kyllä todella arvostetaan pohjoisia blondeja! Edes blondius ja isot tissit eivät olleet illan edetessä välttämättömiä, kun etelän miehet juopuivat, vaan syntymäpaikka riitti. Okei, ei ihan kaikille (jätkä: "Mis sä asut?", Tiia: "Mää asun Oulussa", jätkä: "Öö, mä asun Eirassa", jätkä lähtee vetämään).
Kuulimme kohteliaisuuksia mm. omista hiuksista, nenästä (!!!!), silmistä ("mä oon ihan kusessa suhun, johtuukohan tää sun silmistä") ja ylipäätään kauneudesta (klassikko "olet todella kaunisssh"). Hieman ahdistavaa, onneksi meillä oli toisemme. Väitin ekaa kertaa elämässäni olevani Tiian tyttöystävä, mutta minua ei uskottu. Myöhemmin ilmeni, että meitä sitkeästi kiehnäävä punapaitainen jätkä (lyhyet tummat hiukset), jolle yritin esittää lesboa, seurasi meitä, koska vaimoni oli oman selkäni takana flirttaillut hänelle! Piriannan kanssa kommunikaatiomme pelasi sentään paremmin, ja leikimme toistemme henki- ja siveysvartijoita tarvittaessa.
Nyt olemme Pirin luona Kannelmäessä ja lähdemme kohta Kauniaisiin juomaan glögiä tätini perheen ja heidän 50-100 ystävänsä kanssa. Melko tasapainoista, voi juku! Huomenna menemme kai Suomenlinnaan ja tekemään lisää joulu_ostoksia. Odotan innolla!
Kamppiin tuli myös ihana ystävämme Jani, joka vei meidät kahville hienoon paikkaan, josta sai esim. KOFEIINIA!! Tämä teki minut hyvin onnelliseksi, sillä pidän kahvista varsin paljon, vaikkakaan en ole siihen koukussa. Etsimme ostoskeskuksesta epäjoululahjoja ja löysimmekin jotain. Viiden maissa lähdin mummolaan, tapasin hienoja sukulaisiani ja en oikein muista, mitä tein, koska olin vähän väsynyt. Sammuin puoli yhdeksän maissa, mikä varmaan huvitti myöhempään valvoneita serkkujani (4 kpl, syntyneet v. 1999-2005).
Eilisaamuna heräsin, tein työt loppuun ja lähdin Helsinkiin k LO 13,00 maissa. Tapasin jälleen Kampissa Tiian (blondi), Piriannan (tummat hiukset) ja rovaniemeläisen, Ilmajoella asuvan ja Helsingissä työssäoppivan ystävämme Hannan (myös tummat hiukset). Naiset nauroivat minulle ja esittivät nuivia, vaikka olin vain noin neljä tuntia myöhemmin liikkeellä kuin he. Puhuimme Laura-vaimolta saamastamme puhelusta, joka käsitteli isännöitsijältä tullutta kirjettä. Päätimme valittaa siitä, koska olemme viime aikoina koittaneet huomioida naapurit paremmin. Kirjeessä ei myöskään eritelty tarkemmin, milloin meiltä on valitettu kuuluneen meteliä. Olemme siis saattaneet saada niskoillemme naapureidenkin bileitä! Tämä ei jää tähän.
Eilen tutustuimme Helsingin yöhön Tiian, Piriannan ja oululaissynt. ystävämme Ollin (vähän vaaleahkoja hiuksia) kanssa. Minulle ja Tiialle kyseessä oli eka kerta! Olimme etukäteen hyvin jännittyneitä, mutta rentouduimme Pirin ihanassa asunnossa parhaamme mukaan. Riisuimme housut, joimme viiniä ja söimme sitruunan. Ai niin, saatoimme myös kumota pari shottia Piriannan tequilaa. Matkalla Ollin luo Etelä-Haagaan menevään bussiin Tiia naureskeli tequilan kihonneen omaan päähän, ja viisi minuuttia myöhemmin koin itse saman ilmiön.
Ollin luona istuimme nojatuoleissa ja tyhjensimme miehen glamourista baarikaappia (hänen omasta pyynnöstään). Keskustelimme esim. geriatriasta (Olli ja Piri) ja Oulun murteen ja pääkaupunkiseutulaisen aluepuhekielen eroista. Olli mm. kysyi, haluuttekste juoda bissee. Vastasin, että mää voin juua kalijaa. Olli sanoi myös, että "mää tekkiin duunii", mille repeilimme hienosti. Kielitieteily kännissä on hienoa. Matkalla Ollille Pirianna myös kertoi synnytyksistä, esim. että en luultavasti halua epiduraalipuudutusta. Muistiinpanoja bussista:
Tiia: Tequila nousi kyllä omaan päähän.
Piri: Synnyttäminen on positiivista kipua. Epiduraali yleensä pahentaa repeämisiä.
(Tiian käsialalla:) Veera harrastaa liikuntaa, minä en synnytä, olemme menossa Olli Haapalalle, Piri osaa synnyttää.
Tyylikästä!
Ollilta siirryimme Helsingin keskustaan ja baariin, glamouriselta nimeltään Ale Pub. Matkalla joimme bissee/kalijaa, minä ja Piri hurjan korkean lumivuoren päällä. Jonossa Olli kertoi, että sinne ei kuulemma mielellään päästetä mustaihoisia, koska joku somali oli joskus oksentanut siellä sohvalle (vähän hiuksia, haisee). Mielestäni tällä logiikalla Oulussa ei kyllä pitäisi päästää valkoisia miehiä yökerhoihin. Menimme silti sisälle, koska paikassa oli kuulemma halpaa ja Ollin mukaan hänen glamourisia ystäviään oli paikalla.
Ollin glamouriset ystävät olivat inttijätkiä nimeltä Niklas ja Petteri. Tanssimme välillä neljästään, välillä kuudestaan ja välillä muissa epämääräisissä muodostelmissa. Minä, Piri ja Tiia pelastimme toisiamme vuorotellen miehiltä ja osoitimme muutenkin keskinäistä rakkautta (kaunista, erivärisiä hiuksia sekaisin). Kuten Johanna Tukiainen kirjoittaa, Helsingissä kyllä todella arvostetaan pohjoisia blondeja! Edes blondius ja isot tissit eivät olleet illan edetessä välttämättömiä, kun etelän miehet juopuivat, vaan syntymäpaikka riitti. Okei, ei ihan kaikille (jätkä: "Mis sä asut?", Tiia: "Mää asun Oulussa", jätkä: "Öö, mä asun Eirassa", jätkä lähtee vetämään).
Kuulimme kohteliaisuuksia mm. omista hiuksista, nenästä (!!!!), silmistä ("mä oon ihan kusessa suhun, johtuukohan tää sun silmistä") ja ylipäätään kauneudesta (klassikko "olet todella kaunisssh"). Hieman ahdistavaa, onneksi meillä oli toisemme. Väitin ekaa kertaa elämässäni olevani Tiian tyttöystävä, mutta minua ei uskottu. Myöhemmin ilmeni, että meitä sitkeästi kiehnäävä punapaitainen jätkä (lyhyet tummat hiukset), jolle yritin esittää lesboa, seurasi meitä, koska vaimoni oli oman selkäni takana flirttaillut hänelle! Piriannan kanssa kommunikaatiomme pelasi sentään paremmin, ja leikimme toistemme henki- ja siveysvartijoita tarvittaessa.
Nyt olemme Pirin luona Kannelmäessä ja lähdemme kohta Kauniaisiin juomaan glögiä tätini perheen ja heidän 50-100 ystävänsä kanssa. Melko tasapainoista, voi juku! Huomenna menemme kai Suomenlinnaan ja tekemään lisää joulu_ostoksia. Odotan innolla!
perjantai 18. joulukuuta 2009
HELSINKI, KAUHUN HETKIÄ JUNASSA JA METROSSA JA KOTONA JA TISSIT.
Terveiset täältä Suomen Miamista, Helsingistä!
Meidän glamour-elämämme on todellakin täynnä jännitystä. Toissa yönä minä ja kaunis Veera-vaimoni (ruskeat hiukset) tulimme tänne Yö-junalla. Istuimme ykkösluokassa, koska siellä oli tilaa, leveämmät penkit, pistorasia ja koska olemme muutenkin niin ykkösluokkaa. Veera yritti tehdä töitä koko yön, minä yritin nukkua. Joskus keskellä yötä, mahdollisesti k LO 3,00 jälkeen heräsin siihen, että juna seisoi paikallaan keskellä ei-mitään ja kuulutettiin, että seisomme tässä tunnin, koska raide on rikki. Käänsin kylkeä. Myöhemmin heräsin uuteen kuulutukseen, jossa sanottiin, että juna on myöhässä kaksi tuntia ja kaksikymmentä minuuttia. Onneksi meillä ei ollut lentoja esimerkiksi Miamiin, olisimme voineet myöhästyä. Tästä tapahtumasta oli juttu Iltalehden sivuillakin.
Tämä oli hieno kokemus siksi, että edellisenä iltana olimme ystävämme Laurin (leikannut hiukset) kanssa pohtineet kaikki yhdessä porukalla, että voiko juna kulkea ilman raiteita, esimerkiksi Pudasjärvelle. Hienoa on myös se, että saamme junalipun hinnasta 50% takaisin, koska olimme yli kaksi tuntia myöhässä ja joulukuun alusta on tullut tällainen oikeus VR:n asiakkaille.
Tänään koimme kauhun hetkiä myös metrossa. Metromme oli myöhässä, koska edellisessä metrossa oli jokin ongelma, ja me jouduimme odottamaan. Rautatientorin metroasema on todella skeeri, koska metro ikään kuin aavemaisesti liukuu sen ohi. Olimme hyvin jännittyneitä ohittaessamme sitä.
Kamalin uutinen tuli kuitenkin kotoa, suoraan omasta kommuunistamme oman vaimon soittamana. Olemme saanet ensimmäisen varoituksen! Olen hyvin järkyttynyt, viime aikoina olemme olleet hyvinkin asiallisia ja vähä-äänisiä. Johtuukohan tämä Makesta? Onkohan Make liian kovaääninen? Maanantaina aion ottaa heti yhteyttä hallitukseen kirjallisesti ja vaatia selvitystä. Tämä ei jää tähän!
Olemme täällä matkallamme kokeneet myös hienoja hetkiä. Olen majoittunut ex-vaimoni Pirin (ruskeat hiukset) kotiin ja viettänyt aikaa hänen kanssaan. Veera asuu hänen omassa Mummolassaan hänen oman Mumminsa kanssa. Minäkin kävin siellä omin jaloin. Hänen Mummolansa on ihana, vanha, suuri puutalo, jossa on jännittäviä salahuoneita. Olemme nähneet myös glamourista ystäväämme Hannaa (ruskeat hiukset) ja Jania (hiuksia ja vähän partaa). Illalla olemme menossa paikallisiin yökerhoihin hienon ystävämme Ollin (ruskeat hiukset) kanssa. Hän varmasti tietää niistä paljon. Ensin menemme käymään hänen luonaan. Odotan sitä jännityksellä!
Suunnitelmissamme on myös matkamme aikana käydä ainakin Suomenlinnassa valokuvaamassa ja muutenkin retkeilemässä. Lisäksi minun pitäisi vielä löytää muutaman glamourista joulu_lahjaa. Laura-vaimollemme löysimme todella glamourisen syntymäpäivälahjan! Olen katsellut toisella omalla silmälläni myös talvikenkiä, mutta olen todella saamaton niiden ostossa.
Tiia
Meidän glamour-elämämme on todellakin täynnä jännitystä. Toissa yönä minä ja kaunis Veera-vaimoni (ruskeat hiukset) tulimme tänne Yö-junalla. Istuimme ykkösluokassa, koska siellä oli tilaa, leveämmät penkit, pistorasia ja koska olemme muutenkin niin ykkösluokkaa. Veera yritti tehdä töitä koko yön, minä yritin nukkua. Joskus keskellä yötä, mahdollisesti k LO 3,00 jälkeen heräsin siihen, että juna seisoi paikallaan keskellä ei-mitään ja kuulutettiin, että seisomme tässä tunnin, koska raide on rikki. Käänsin kylkeä. Myöhemmin heräsin uuteen kuulutukseen, jossa sanottiin, että juna on myöhässä kaksi tuntia ja kaksikymmentä minuuttia. Onneksi meillä ei ollut lentoja esimerkiksi Miamiin, olisimme voineet myöhästyä. Tästä tapahtumasta oli juttu Iltalehden sivuillakin.
Tämä oli hieno kokemus siksi, että edellisenä iltana olimme ystävämme Laurin (leikannut hiukset) kanssa pohtineet kaikki yhdessä porukalla, että voiko juna kulkea ilman raiteita, esimerkiksi Pudasjärvelle. Hienoa on myös se, että saamme junalipun hinnasta 50% takaisin, koska olimme yli kaksi tuntia myöhässä ja joulukuun alusta on tullut tällainen oikeus VR:n asiakkaille.
Tänään koimme kauhun hetkiä myös metrossa. Metromme oli myöhässä, koska edellisessä metrossa oli jokin ongelma, ja me jouduimme odottamaan. Rautatientorin metroasema on todella skeeri, koska metro ikään kuin aavemaisesti liukuu sen ohi. Olimme hyvin jännittyneitä ohittaessamme sitä.
Kamalin uutinen tuli kuitenkin kotoa, suoraan omasta kommuunistamme oman vaimon soittamana. Olemme saanet ensimmäisen varoituksen! Olen hyvin järkyttynyt, viime aikoina olemme olleet hyvinkin asiallisia ja vähä-äänisiä. Johtuukohan tämä Makesta? Onkohan Make liian kovaääninen? Maanantaina aion ottaa heti yhteyttä hallitukseen kirjallisesti ja vaatia selvitystä. Tämä ei jää tähän!
Olemme täällä matkallamme kokeneet myös hienoja hetkiä. Olen majoittunut ex-vaimoni Pirin (ruskeat hiukset) kotiin ja viettänyt aikaa hänen kanssaan. Veera asuu hänen omassa Mummolassaan hänen oman Mumminsa kanssa. Minäkin kävin siellä omin jaloin. Hänen Mummolansa on ihana, vanha, suuri puutalo, jossa on jännittäviä salahuoneita. Olemme nähneet myös glamourista ystäväämme Hannaa (ruskeat hiukset) ja Jania (hiuksia ja vähän partaa). Illalla olemme menossa paikallisiin yökerhoihin hienon ystävämme Ollin (ruskeat hiukset) kanssa. Hän varmasti tietää niistä paljon. Ensin menemme käymään hänen luonaan. Odotan sitä jännityksellä!
Suunnitelmissamme on myös matkamme aikana käydä ainakin Suomenlinnassa valokuvaamassa ja muutenkin retkeilemässä. Lisäksi minun pitäisi vielä löytää muutaman glamourista joulu_lahjaa. Laura-vaimollemme löysimme todella glamourisen syntymäpäivälahjan! Olen katsellut toisella omalla silmälläni myös talvikenkiä, mutta olen todella saamaton niiden ostossa.
Tiia
keskiviikko 4. marraskuuta 2009
TISSEJÄ JA RANKKAA JUHLIMISTA!
Anteeksi, ettemme ole kirjoittaneet blogiin piiiitkään aikaan. Elämässämme on tapahtunut niin paljon kaikkea glamourista! On ollut Halloween-juhlat, ensimmäiset pikkujoulut ja paljon uusia, jännittäviä ystäviä! On myös surullinen ja mieltä järkyttävä uutinen: Laura-vaimo aikoo muuttaa tammikuun alusta Suomen Miamiin, Helsinkiin. Helsinki on hieno ja kultturelli, onhan se Suomen pääkaupunki. Minäkin pidän siitä, haluaisin itsekin muuttaa sinne, koska siellä on lämpimämpää, enemmän glamourisia ihmisiä ja lenkkimaastoja. Nyt en ole uskaltanut käydä paljon lenkillä, koska olen pelännyt vilustuvani, ja haluan olla terve, koska lähden tänään Helsinkiin ja huomenna Prahaan Veera-vaimoni kanssa.
Prahassa aiomme viettää glamourista ja rentouttavaa elämää. Käymme paikallisissa yökerhoissa, tutustumme nähtävyyksiin ja paikallisiin ihmisiin, sekä valokuvaamme kaiken. Odotan sitä kuin kuuta nousevaa! Palaamme Suomen pääkaupunkiin, Helsinkiin, ensi viikon tiistaina 10. pvä marraskuuta ja tulemme illalla Ouluun. Minulla onkin sitten pian syntymäpäivä, täytän pyöreät 19 vuotta marraskuun 12. päivä! Silloin on lukiolaisten Kaamos-bileet Oulun Onnelassa, saatan lähteä sinne, jos mua huvittaa.
Haluan palata nyt muutamia päiviä ja hetkiä taakse päin lauantaihin, kun juhlimme Halloweenia. VIP-vierainamme oli lisäksemme Zach, Pinja, Aku, Lauri, Juhani, Tuomo, Jouni, Kossi 1, Kossi 2, Milla, Juspe, Mikko, Sampo, Juho, Jani, Sanna, Ankku, Sami, Mikael, Kepa, Leena, Inkku, Seve, Jaana, Toni, Kalle, 2 heidän aveciaan, Jani ja Paami. Meillä oli glamourinen kurpitsa, jolle olin askarrellut kauhistuttavat kasvot. Meillä oli muutenkin glamourisen karmivat koristeet. Keittiön katossamme oli jättimäinen tekohämähäkinseitti, jossa oli neljä tekohämähäkkiä. Myös postilaatikostamme pursusi hämähäkin seittiä. Olimme Veeran kanssa leiponeet maustekakun, johon tein hienoja marsipaanilehtiä. Leivoimme myös muffinsseja, joiden päällä oli karmivaa vihreää tahmaa. Mummojen mehuista teimme hyvää boolia. Halloween oli kaikin puolin onnistunut juhla.
Seuraava päivä, eli viime sunnuntai, meni Halloweenista toipumiseen ja pikkujoulujen suunnitteluun. Maanantaina nimittäin vietimme ensimmäiset pikkujoulut! Maanantai oli aivan hyvä päivä juhlia. VIP-vierainamme olivat Lauri, Juspe (sekä Polle), Eetu, Jukka, Joonas, Marko, Zach, Jussi, Pinja, Sanna, Ruut ja Mikko. Pelasimme Salkkari-juomapeliä ja söimme leipomiani joulutorttuja ja piparkakkuja. Oli meillä pari Tuksu-possuakin! Joimme myös paljon glögiä ja muita jouluisia juomia.
Otteita kännivieraskirjasta:
"Mä oon nähny ku Pinja on juonu vettä" -Veera
"Mä oon nähny ku Pinja on juonu kokista" -Laura
"Mä oon nähny ku Pinja ei oo juonu mitää" -Tiia
- Tiia
Prahassa aiomme viettää glamourista ja rentouttavaa elämää. Käymme paikallisissa yökerhoissa, tutustumme nähtävyyksiin ja paikallisiin ihmisiin, sekä valokuvaamme kaiken. Odotan sitä kuin kuuta nousevaa! Palaamme Suomen pääkaupunkiin, Helsinkiin, ensi viikon tiistaina 10. pvä marraskuuta ja tulemme illalla Ouluun. Minulla onkin sitten pian syntymäpäivä, täytän pyöreät 19 vuotta marraskuun 12. päivä! Silloin on lukiolaisten Kaamos-bileet Oulun Onnelassa, saatan lähteä sinne, jos mua huvittaa.
Haluan palata nyt muutamia päiviä ja hetkiä taakse päin lauantaihin, kun juhlimme Halloweenia. VIP-vierainamme oli lisäksemme Zach, Pinja, Aku, Lauri, Juhani, Tuomo, Jouni, Kossi 1, Kossi 2, Milla, Juspe, Mikko, Sampo, Juho, Jani, Sanna, Ankku, Sami, Mikael, Kepa, Leena, Inkku, Seve, Jaana, Toni, Kalle, 2 heidän aveciaan, Jani ja Paami. Meillä oli glamourinen kurpitsa, jolle olin askarrellut kauhistuttavat kasvot. Meillä oli muutenkin glamourisen karmivat koristeet. Keittiön katossamme oli jättimäinen tekohämähäkinseitti, jossa oli neljä tekohämähäkkiä. Myös postilaatikostamme pursusi hämähäkin seittiä. Olimme Veeran kanssa leiponeet maustekakun, johon tein hienoja marsipaanilehtiä. Leivoimme myös muffinsseja, joiden päällä oli karmivaa vihreää tahmaa. Mummojen mehuista teimme hyvää boolia. Halloween oli kaikin puolin onnistunut juhla.
Seuraava päivä, eli viime sunnuntai, meni Halloweenista toipumiseen ja pikkujoulujen suunnitteluun. Maanantaina nimittäin vietimme ensimmäiset pikkujoulut! Maanantai oli aivan hyvä päivä juhlia. VIP-vierainamme olivat Lauri, Juspe (sekä Polle), Eetu, Jukka, Joonas, Marko, Zach, Jussi, Pinja, Sanna, Ruut ja Mikko. Pelasimme Salkkari-juomapeliä ja söimme leipomiani joulutorttuja ja piparkakkuja. Oli meillä pari Tuksu-possuakin! Joimme myös paljon glögiä ja muita jouluisia juomia.
Otteita kännivieraskirjasta:
"Mä oon nähny ku Pinja on juonu vettä" -Veera
"Mä oon nähny ku Pinja on juonu kokista" -Laura
"Mä oon nähny ku Pinja ei oo juonu mitää" -Tiia
- Tiia
torstai 29. lokakuuta 2009
EI LÄHES LAINKAAN TISSEJÄ, MUTTA PALJON KULTTUURIA JA GLAMOURIA
Hei rakkaat lukijat! En olekaan koskaan aikaisemmin kirjoittanut upeaan blogiimme, mutta nyt tunsin siihen suorastaan pakottavaa tarvetta. Olen viettäny jo noin puolitoista vuorokautta kotimaamme kulttuurin, muodin ja kaiken glamourin kehdossa, eli Helsingissä (sehän on melkein niin kuin MIAMI!) Saavuin tänne eilen aamusella Valtion Rautateiden suopealla avustuksella osallistuakseni liiketalouden koulutusohjelman pääsykokeisiin Helsingin Kauppaoppilaitoksella. Koulu oli suuri ja kaunis, mutta sinne oli hieman vaikeata löytää. Onneksi hurmaava muusikkoystäväni Joonas (pitkät, vaaleat hiukset) on jo em. oppilaitoksessa ja avusti minua puhelimen välityksellä löytämään oikeaan paikkaan. Olisihan ollut hirveää myöhästyä niinkin arvostetun koulun pääsykoe ainoastaan surkean suuntavaistoni takia! Helsinki on niin suuri ja kaunis, että unohdin kokonaan tarkkailla ympäristöäni, kun keskityin katselemaan kaikkea aivan muuta, kuten lukuisia tissejä (kaiken kokoisia!), housuttomia naisia ja muodikkaita miehiä.
Pääsykoe osottautui hirvittävän vaikeaksi! Minusta tuntuu, että minua ei ehkä hyväksytä opiskelemaan tuohon kouluun, sillä muut kokeeseen osallistujat olivat erittäin fiksun ja ammattitaitoisen näköisiä, ja näyttivät paljon minua kokeneemmilta (ELI VANHOILTA!!).
Pääsykokeen lisäksi kävin eilen muistelemassa menneitä ja liikuin ympäri Helsinkiä joukkoliikennettä käyttäen. Ekologisuus ennen kaikkea! Ajattelin käydä Ateneumissa katsomassa Picasso-näyttelyn, mutta sitten aika ei riittänytkään siihen. Kenties menemme sinne huomenna ihanan tummatukkaisen ystäväni Valtterin kanssa. Eilen illalla vietin laatuaikaa isäni kanssa hänen kattohuoneistossaan Espoon parhaalla paikalla. Laitoin italialaista ruokaa, pitsaa ja pastaa! Lisäksi siemailimme hienostuneesti drinkkejä ja katselimme laatuviihdettä suuresta ja kalliista laajakuvatelevisiosta.
Entäs sitten tänään! Voi millainen päivä. Heräsin aamuvarhain ehtiäkseni kaunistautumaan päivän koitoksia varten. En ehtinyt kuivata hiuksiani, ja jouduin juoksemaan, jotta ehdin junaan, joka sitten vei minut Helsingin keskustaan. Siellä suuntasin heti uuteen lempikahvilaani (Tennispalatsin 2. kerroksessa sijaitseva Wayne's Coffee), jossa tilasin kupillisen Reilunkaupan kahvia ja lueskelin vaimoltani lainaamaa englanninkielistä klassikkokirjaa odottaessani kerrassaan jännittävää muusikkoystävääni Henriä (pitkä ruskea tukka [ja parta]). Olimme sopineet menevämme katsomaan merkittävää dokumenttielokuvaa suomalaisesta taitavasta, ikävä kyllä jo edesmenneestä, muusikosta Pekka Strengistä. Toteutimme suunnitelman, ja olin kerrassaan haltioissani elokuvasta. Se sisälsi Pekka Strengin koskettavaa progressiivista musiikkia, paljon PS:n sukulaisten ja ystävien haastatteluja ja lukuisia mielenkiintoisia faktoja muusikon aiemmin mysteeriksi jääneestä elämästä.
Elokuvan jälkeen kävimme nauttimassa lisää Reilunkaupan kahvia uudessa lempikahvilassani, jonka mukava ja kodikkaan lämmin tunnelma houkuttelee vierailemaan siellä yhä uudestaan. Kahvien jälkeen suuntasimme seuraavaan kulttuurikohteeseen, monipuoliseen levykauppaan nimeltä Keltainen Jäänsärkijä. Se oli juuri sellainen, kuin olen päiväunissani kuvitellut! Värikäs, rento, kovaääninen, täynnä mainoksia, muusikonnäköisiä ihmisiä ja mikä tärkeintä, LEVYJÄ! Sekä cd- että lp-levyjä. Olin haltioissani. Haahuilin levyhyllyjen välissä, katselin silmät pyöreinä kattoon asti ulottuvia hyllyrivistöjä, selasin läpi satoja ja taas satoja musiikkitallenteita, ja mukaani tarttuikin useampi kappale suosittujen artistien cd-levyjä. Levykauppavisiitin jälkeen suuntasimmekin jo ystäväni Henrin kanssa kohti Rautatientoria, josta jatkoimme matkaamme HKL:n bussilla numero 72. Minä matkasin Oulunkylään ja Henri jatkoi matkaansa kotiinsa Malmille.
Oulunkylä oli erittäin jännittävä! Älkääkä lukijat käsittäkö väärin, paikalla ei ole mitään tekemistä kotikaupunkini Oulun kanssa, vaikka nimi onkin hieman harhaanjohtava. Tapasin Oulunkylän glamourisella ostarilla ystäviäni, joita en ole tavannut kuukausiin. Jälleennäkeminen oli lämmin ja riemukas. Kävimme ruokaostoksilla, sain valita mitä ruokaa ostetaan, koska määränpäässämme paljastui, että ruuanlaittovuoro oli minulla. Kaupasta lähti mukaamme tietysti myös hieman alkoholia, jotta voisimme nauttia sitä sivistyneesti kuunnellessamme eturivin artistien kuumimpia hittejä tapaamispaikallamme, joka siis oli ystäväni JP:n (lyhyt, punainen tukka) valoisa kerrostalohuoneisto aivan ostarin läheisyydessä. Tapaaminen jäi kuitenkin melko pikaiseksi, koska halusin jo vetäytyä takaisin isäni hulppealle huoneistolle lepäämään.
Tämä merkintä näyttää venyvän hirvittävän pitkäksi, joten ehkäpä jatkan huomenna, tai viimeistään ylihuomenna tarinoimista ihmeellisestä Helsingistä. Loppuun voisin tiivistää kahden kuluneen päivän tapahtumia toteamalla, että olen oppinut paljon uutta ja tavannut aivan ihania ihmisiä! Toivon että seuraavat kaksi päivää ovat vähintäänkin yhtä mielenkiintoisia.
Lauantaina siis koittaa paluu Ouluun, kotiin vaimojen luokse. Ikävöin heitä hirvittävästi, mutta onneksi olemme kaikki tiedostavia, aikaamme seuraavia nuoria naisia, ja olemme voineet viestiä keskenämme hyvinkin aktiivisesti kuluneen muutaman vuorokauden aikana. He ovat kuulemma viettäneet hyvin idyllistä perhe-elämää Toppilan residenssissämme. Olen hieman kateellinen!
Nyt alan hiljalleen valmistautua huomiseen pääsykokeeseen ja illan kulttuuritapahtumiin, joissa tapaan lisää upeita pääkaupunkiseutulaisia ystäviäni.
Rakkaudella, Laura
Pääsykoe osottautui hirvittävän vaikeaksi! Minusta tuntuu, että minua ei ehkä hyväksytä opiskelemaan tuohon kouluun, sillä muut kokeeseen osallistujat olivat erittäin fiksun ja ammattitaitoisen näköisiä, ja näyttivät paljon minua kokeneemmilta (ELI VANHOILTA!!).
Pääsykokeen lisäksi kävin eilen muistelemassa menneitä ja liikuin ympäri Helsinkiä joukkoliikennettä käyttäen. Ekologisuus ennen kaikkea! Ajattelin käydä Ateneumissa katsomassa Picasso-näyttelyn, mutta sitten aika ei riittänytkään siihen. Kenties menemme sinne huomenna ihanan tummatukkaisen ystäväni Valtterin kanssa. Eilen illalla vietin laatuaikaa isäni kanssa hänen kattohuoneistossaan Espoon parhaalla paikalla. Laitoin italialaista ruokaa, pitsaa ja pastaa! Lisäksi siemailimme hienostuneesti drinkkejä ja katselimme laatuviihdettä suuresta ja kalliista laajakuvatelevisiosta.
Entäs sitten tänään! Voi millainen päivä. Heräsin aamuvarhain ehtiäkseni kaunistautumaan päivän koitoksia varten. En ehtinyt kuivata hiuksiani, ja jouduin juoksemaan, jotta ehdin junaan, joka sitten vei minut Helsingin keskustaan. Siellä suuntasin heti uuteen lempikahvilaani (Tennispalatsin 2. kerroksessa sijaitseva Wayne's Coffee), jossa tilasin kupillisen Reilunkaupan kahvia ja lueskelin vaimoltani lainaamaa englanninkielistä klassikkokirjaa odottaessani kerrassaan jännittävää muusikkoystävääni Henriä (pitkä ruskea tukka [ja parta]). Olimme sopineet menevämme katsomaan merkittävää dokumenttielokuvaa suomalaisesta taitavasta, ikävä kyllä jo edesmenneestä, muusikosta Pekka Strengistä. Toteutimme suunnitelman, ja olin kerrassaan haltioissani elokuvasta. Se sisälsi Pekka Strengin koskettavaa progressiivista musiikkia, paljon PS:n sukulaisten ja ystävien haastatteluja ja lukuisia mielenkiintoisia faktoja muusikon aiemmin mysteeriksi jääneestä elämästä.
Elokuvan jälkeen kävimme nauttimassa lisää Reilunkaupan kahvia uudessa lempikahvilassani, jonka mukava ja kodikkaan lämmin tunnelma houkuttelee vierailemaan siellä yhä uudestaan. Kahvien jälkeen suuntasimme seuraavaan kulttuurikohteeseen, monipuoliseen levykauppaan nimeltä Keltainen Jäänsärkijä. Se oli juuri sellainen, kuin olen päiväunissani kuvitellut! Värikäs, rento, kovaääninen, täynnä mainoksia, muusikonnäköisiä ihmisiä ja mikä tärkeintä, LEVYJÄ! Sekä cd- että lp-levyjä. Olin haltioissani. Haahuilin levyhyllyjen välissä, katselin silmät pyöreinä kattoon asti ulottuvia hyllyrivistöjä, selasin läpi satoja ja taas satoja musiikkitallenteita, ja mukaani tarttuikin useampi kappale suosittujen artistien cd-levyjä. Levykauppavisiitin jälkeen suuntasimmekin jo ystäväni Henrin kanssa kohti Rautatientoria, josta jatkoimme matkaamme HKL:n bussilla numero 72. Minä matkasin Oulunkylään ja Henri jatkoi matkaansa kotiinsa Malmille.
Oulunkylä oli erittäin jännittävä! Älkääkä lukijat käsittäkö väärin, paikalla ei ole mitään tekemistä kotikaupunkini Oulun kanssa, vaikka nimi onkin hieman harhaanjohtava. Tapasin Oulunkylän glamourisella ostarilla ystäviäni, joita en ole tavannut kuukausiin. Jälleennäkeminen oli lämmin ja riemukas. Kävimme ruokaostoksilla, sain valita mitä ruokaa ostetaan, koska määränpäässämme paljastui, että ruuanlaittovuoro oli minulla. Kaupasta lähti mukaamme tietysti myös hieman alkoholia, jotta voisimme nauttia sitä sivistyneesti kuunnellessamme eturivin artistien kuumimpia hittejä tapaamispaikallamme, joka siis oli ystäväni JP:n (lyhyt, punainen tukka) valoisa kerrostalohuoneisto aivan ostarin läheisyydessä. Tapaaminen jäi kuitenkin melko pikaiseksi, koska halusin jo vetäytyä takaisin isäni hulppealle huoneistolle lepäämään.
Tämä merkintä näyttää venyvän hirvittävän pitkäksi, joten ehkäpä jatkan huomenna, tai viimeistään ylihuomenna tarinoimista ihmeellisestä Helsingistä. Loppuun voisin tiivistää kahden kuluneen päivän tapahtumia toteamalla, että olen oppinut paljon uutta ja tavannut aivan ihania ihmisiä! Toivon että seuraavat kaksi päivää ovat vähintäänkin yhtä mielenkiintoisia.
Lauantaina siis koittaa paluu Ouluun, kotiin vaimojen luokse. Ikävöin heitä hirvittävästi, mutta onneksi olemme kaikki tiedostavia, aikaamme seuraavia nuoria naisia, ja olemme voineet viestiä keskenämme hyvinkin aktiivisesti kuluneen muutaman vuorokauden aikana. He ovat kuulemma viettäneet hyvin idyllistä perhe-elämää Toppilan residenssissämme. Olen hieman kateellinen!
Nyt alan hiljalleen valmistautua huomiseen pääsykokeeseen ja illan kulttuuritapahtumiin, joissa tapaan lisää upeita pääkaupunkiseutulaisia ystäviäni.
Rakkaudella, Laura
torstai 22. lokakuuta 2009
LÄHDEN GLAMOURMATKALLE BRUNETTEYSTÄVÄNI KANSSA!
Tervehdys kaikki fanini täältä etelästä! Olen nyt Helsingissä viehättävän tummahiuksisen ystäväni Piriannan luksusasunnossa. Se sijaitsee Kannelmäessä, joka on tosi nuorekasta ja menevää aluetta, bongasin tätini limusiinikyydillä tullessani jo erilaisia yökerhoja ja italialaisia pizzaravintoloita. Syötiin just loistava hippi-iltapala (luomuspelttipuuroa, reilun kaupan ruokosokeria, lisäaineetonta luomuvattuhilloa, addiktoivia juustoriisikakkuja <3) ja valmistaudutaan henkisesti siihen, että laiva rapakon yli lähtee 10 tunnin päästä.
Etelässä on ollut kivaa, olen mm. tavannut mun serkkuja, leikittänyt kissaa, leikkinyt ite kotia ("mää oon sun vauva, mää en oo vielä syntyny", "mikä on istukka") ja yrittänyt lukea sitä jotain juttua, mitä opiskelen. Tapasin myös eilen mun kaunista, kirkkonummelaista Hilkka-ystävätärtä (tummanvaaleat, tuuheat, hieman kihartuvat hiukset). Oli kivaa! Kävelimme Kauniaisten asemalta sukuni lukaalille, keskustelimme pitkään, ja tutustutin Hilkan Tuksun blogiin. Lopuksi katselimme tissejä Seiskan nettisivuilta. Hieno ilta! Yritin tehdä Hilkasta myös blogimme lukijaa, saa nähdä onnistuinko. Hilkka lupasi tulla meille kylään, ja hän aikoo muuttaa poikaystävänsä kanssa Ouluun ensi vuonna.
Aiotaan herätä Pirin kanssa huomenna 5.45, eli noin kahdeksan tunnin päästä. Ei vielä tiietä, mitä aiotaan tehdä
(Piri sanoo: - Mua on alkanut ahistaa se, kun pitää aina ajatella, millaiset alusvaatteet laittaa kouluun)
huomenna. Luultavasti ainakin syödä ja juoda ja kävellä! Odotan meidän etelänlomaa innolla, vaikka Tallinnassa ei tähän vuodenaikaan kuulemma rusketukaan. Ainakin pääsee haistelemaan mannereurooppalaisia tuulia, muutkin naiset pukeutuvat naisellisemmin ja glamourisemmin, ja ennen kaikkea valoisa aika on 40 minuuttia pidempi kuin Oulussa eli mitään melankoliaa ei varmasti esiinny! Palataan ehkä vielä asiaan Itämeren Miamista!
rakkain terveisin Veera
ps: ai niin, ja on mulla ikävä teitä! Yritän olla tuhoamatta maksaani.
Runosuoneni ei syki voimakkaasti. On erittäin epämukavaa niinä aamuina kun täytyy ajatella alusvaatteitaan. Omistan erilaisia alusvaatteita. Joinain päivinä vietän aikaa todella seksikkäässä hoitajan asussa joka on valkoinen. Itsetunnolleni on tosi tärkeää että alusvaatteeni sointuvat tuohon hyvin naiselliseen asukokonaisuuteen!
Olen oppinut tänään uuden asian! Häpyluut ovat liittyneet toisiinsa rustoliitoksella. Naisilla tuo häpyliitos löyhtyy synnytyksen lähestyessä. Olen myös oppinut että raskauden aikana naisista tulee superihmisiä joilla kaikki toimii loistavasti! Tissitkin kasvavat, mahdollisesti usean kuppikoon verran. Kurssikaverini tissit kasvavat koulupäivienkin aikana huomattavasti koska hän imettää. Tissit ovat päivittäinen puheenaihe koulussani.
Pidän hyvin paljon koulustani. Tulemme opettelemaan kuinka tehdään sisätutkimuksia. Harjoittelimme aiemmin toistemme pesemistä. Minua ei olisi haitannut jos olisin ollut alasti kyseisessä tilanteessa. Olemme myös keskustelleet miesten tavoista suorittaa alapesunsa. En osaa vielä ajaa partaa.
Aina välillä käytävillä sydäntäni sykähdyttää pelastajaopiskelijat! Heitä on koulussamme monta! He ovat kaikki nuoria, pitkiä, komeita ja erittäin lihaksikkaita ja maskuliinisia! Joskus heillä on tummansiniset ja joskus valkoiset vaatteet. Näkisin huoneeni lattialla mieluummin tumman sinistä kuin valkoista kangasta ;)
Olen menossa huomenna glamouriselle etelänmatkalle kauniin, vaaleahkon ystävättäreni Veeran kanssa! Aiomme syödä erittäin glamourisissa eri kulttuureita edustavissa ravintoloissa. Nukumme tasokkaassa majoitusliikkeessä jossa järjestetään juhlia, epäilemättä meidän kunniaksemme! Kohdemaamme on kuulemma tasokas viininjakelumaa. Voimme siemailla sivistyneesti useita hienoja viinejä!
Rakkaudella, Pirianna
Etelässä on ollut kivaa, olen mm. tavannut mun serkkuja, leikittänyt kissaa, leikkinyt ite kotia ("mää oon sun vauva, mää en oo vielä syntyny", "mikä on istukka") ja yrittänyt lukea sitä jotain juttua, mitä opiskelen. Tapasin myös eilen mun kaunista, kirkkonummelaista Hilkka-ystävätärtä (tummanvaaleat, tuuheat, hieman kihartuvat hiukset). Oli kivaa! Kävelimme Kauniaisten asemalta sukuni lukaalille, keskustelimme pitkään, ja tutustutin Hilkan Tuksun blogiin. Lopuksi katselimme tissejä Seiskan nettisivuilta. Hieno ilta! Yritin tehdä Hilkasta myös blogimme lukijaa, saa nähdä onnistuinko. Hilkka lupasi tulla meille kylään, ja hän aikoo muuttaa poikaystävänsä kanssa Ouluun ensi vuonna.
Aiotaan herätä Pirin kanssa huomenna 5.45, eli noin kahdeksan tunnin päästä. Ei vielä tiietä, mitä aiotaan tehdä
(Piri sanoo: - Mua on alkanut ahistaa se, kun pitää aina ajatella, millaiset alusvaatteet laittaa kouluun)
huomenna. Luultavasti ainakin syödä ja juoda ja kävellä! Odotan meidän etelänlomaa innolla, vaikka Tallinnassa ei tähän vuodenaikaan kuulemma rusketukaan. Ainakin pääsee haistelemaan mannereurooppalaisia tuulia, muutkin naiset pukeutuvat naisellisemmin ja glamourisemmin, ja ennen kaikkea valoisa aika on 40 minuuttia pidempi kuin Oulussa eli mitään melankoliaa ei varmasti esiinny! Palataan ehkä vielä asiaan Itämeren Miamista!
rakkain terveisin Veera
ps: ai niin, ja on mulla ikävä teitä! Yritän olla tuhoamatta maksaani.
Runosuoneni ei syki voimakkaasti. On erittäin epämukavaa niinä aamuina kun täytyy ajatella alusvaatteitaan. Omistan erilaisia alusvaatteita. Joinain päivinä vietän aikaa todella seksikkäässä hoitajan asussa joka on valkoinen. Itsetunnolleni on tosi tärkeää että alusvaatteeni sointuvat tuohon hyvin naiselliseen asukokonaisuuteen!
Olen oppinut tänään uuden asian! Häpyluut ovat liittyneet toisiinsa rustoliitoksella. Naisilla tuo häpyliitos löyhtyy synnytyksen lähestyessä. Olen myös oppinut että raskauden aikana naisista tulee superihmisiä joilla kaikki toimii loistavasti! Tissitkin kasvavat, mahdollisesti usean kuppikoon verran. Kurssikaverini tissit kasvavat koulupäivienkin aikana huomattavasti koska hän imettää. Tissit ovat päivittäinen puheenaihe koulussani.
Pidän hyvin paljon koulustani. Tulemme opettelemaan kuinka tehdään sisätutkimuksia. Harjoittelimme aiemmin toistemme pesemistä. Minua ei olisi haitannut jos olisin ollut alasti kyseisessä tilanteessa. Olemme myös keskustelleet miesten tavoista suorittaa alapesunsa. En osaa vielä ajaa partaa.
Aina välillä käytävillä sydäntäni sykähdyttää pelastajaopiskelijat! Heitä on koulussamme monta! He ovat kaikki nuoria, pitkiä, komeita ja erittäin lihaksikkaita ja maskuliinisia! Joskus heillä on tummansiniset ja joskus valkoiset vaatteet. Näkisin huoneeni lattialla mieluummin tumman sinistä kuin valkoista kangasta ;)
Olen menossa huomenna glamouriselle etelänmatkalle kauniin, vaaleahkon ystävättäreni Veeran kanssa! Aiomme syödä erittäin glamourisissa eri kulttuureita edustavissa ravintoloissa. Nukumme tasokkaassa majoitusliikkeessä jossa järjestetään juhlia, epäilemättä meidän kunniaksemme! Kohdemaamme on kuulemma tasokas viininjakelumaa. Voimme siemailla sivistyneesti useita hienoja viinejä!
Rakkaudella, Pirianna
tiistai 20. lokakuuta 2009
JÄNNITTÄVÄ TISSITÖN PÄIVÄ!
Tänään oli hyvin jännittävä päivä! Olen ollut pari yötä jumissa Kuivasjärvellä seksikkään miespuolisen ystäväni luona. Tänään hän saattoi minut kotiini Toppilaan. Matkalla kävimme ostamassa irtokarkkeja viehättävästä Euromarketista. Joku hienostunut nuoripari irvaili meille, koska yritimme tähdätä tiettyyn määrään ja pussitimme loppuvaiheessa karkkeja yksitellen. Kun pääsimme kotiovelle, oli mummo meidän kanssamme samaan aikaan ovella. Hän tervehti ja kysyi, olemmeko kenties talon asukkaita. Myönsimme. Hän vaikutti ihan ystävälliseltä, sanoi että taloon on muuttanut uusia tyttöjä, eikä vielä tunne heitä. Kaunis tummahiuksinen Laura-vaimoni oli kotona ja avauduimme hänelle heti.
Kun olin käynyt suihkussa ja laittautunut glamouriksi, lähdimme Laurin kanssa kohti keskustaa. Hän kävi hankkimassa VR:n opiskelijatodistuksen, koska on lähdössä huomenna Vessun (maskuliininen ja hienostunut, miehekäs serkkuni, tummat hiukset) kanssa Helsinkiin Porcupine Treen keikalle. Tämän jälkeen kävimme romanttisesti istuskelemassa hienostuneesti ikkunapaikalla McDonaldsissa, tilasin suklaapirtelön. Se oli romanttista ja jännittävää. Näimme kaupungissa sattumalta myös viehättäviä ystäviäni Elliä (vaaleat hiukset) ja Eveliinaa (tummat hiukset). He olivat menossa elokuviin katsomaan jotain sivistynyttä ja glamourista elokuvaa.
Tällä hetkellä olen kylässä vanhempieni luona. Äitini oli laittanut ruokaa ja illallistin heidän kanssaan. Oikeastaan illallistin yksin, koska äiti lähti lenkille, isä kauppaan ja pikkusisareni Sonja (tummat hiukset) oli facebookissa. Kun olin syönyt, Sonja opetti minua soittamaan viulua. Olemme kumpikin olleet ala-asteella musiikkiluokalla ja soittaneet silloin viulua noin neljä vuotta. Nyt en ole kuitenkaan lähes seitsemään vuoteen soittanut. Viulu on hienostunut instrumentti. Minun pitäisi harjoitella, jotta uskallan lähteä suunnistusseurani pikkujouluihin. Olen kuulemma luvannut viime vuonna, että soitan tänä vuonna. Perätön väite mielestäni.
- Tiia
Kun olin käynyt suihkussa ja laittautunut glamouriksi, lähdimme Laurin kanssa kohti keskustaa. Hän kävi hankkimassa VR:n opiskelijatodistuksen, koska on lähdössä huomenna Vessun (maskuliininen ja hienostunut, miehekäs serkkuni, tummat hiukset) kanssa Helsinkiin Porcupine Treen keikalle. Tämän jälkeen kävimme romanttisesti istuskelemassa hienostuneesti ikkunapaikalla McDonaldsissa, tilasin suklaapirtelön. Se oli romanttista ja jännittävää. Näimme kaupungissa sattumalta myös viehättäviä ystäviäni Elliä (vaaleat hiukset) ja Eveliinaa (tummat hiukset). He olivat menossa elokuviin katsomaan jotain sivistynyttä ja glamourista elokuvaa.
Tällä hetkellä olen kylässä vanhempieni luona. Äitini oli laittanut ruokaa ja illallistin heidän kanssaan. Oikeastaan illallistin yksin, koska äiti lähti lenkille, isä kauppaan ja pikkusisareni Sonja (tummat hiukset) oli facebookissa. Kun olin syönyt, Sonja opetti minua soittamaan viulua. Olemme kumpikin olleet ala-asteella musiikkiluokalla ja soittaneet silloin viulua noin neljä vuotta. Nyt en ole kuitenkaan lähes seitsemään vuoteen soittanut. Viulu on hienostunut instrumentti. Minun pitäisi harjoitella, jotta uskallan lähteä suunnistusseurani pikkujouluihin. Olen kuulemma luvannut viime vuonna, että soitan tänä vuonna. Perätön väite mielestäni.
- Tiia
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
JÄTÄN VAIMONI JA NIIDEN TISSIT!
Lähden huomenna 15.50 junalla Etelä-Suomeen muutamaksi päiväksi tapaamaan sukulaisiani ennen kuin suuntaan viikonlopuksi Tallinnaan viehättävän tumman ystävättäreni Pirin kanssa. Ihan kiva, paitsi että to do -lista on taas niin pitkä, että sen kirjoittaminen paperille vaati muutaman sademetsän kaatamista ja lievää irvistelyä. Erityisesti ilahduttaa päästä SOITTAMAAN löytötavaratoimistoon kadonneesta puhelimesta (ja soittaa muutenki miljoonaan paikkaan miljoonasta eri asiasta, wuttuduu).
En myöskään tiiä, miten aion pärjätä viikon ilman Tiiaa, Lauraa ja Yötä! Vierotusoireita tulee varmasti, onneks voi lähettää postikortteja ja ehkä tekstareitakin, sikäli kuin joskus vielä tulen omistamaan kännykän. Musta itsenäisyyttä ja individualismia korostetaan Suomessa liikaa, ei sais olla noloa sanoa, että kaipaa muita ihmisiä eikä vain aina porhalla kompetentisti ympäriinsä. Ihanan ystäväni Elinan kanssa (se asuu nykyään Uudessa-Seelannissa, harrastamme siis enää yhdessä lähinnä transglobaalista ikävöimistä) totesimmekin aikoja sitten, että tietty läheisriippuvaisuus on ihan tervettä.
Mutta hui, on kiva nähdä taas etäsukulaisia ja kauniita pääkaupunkiseutulaisia ystäviä! Myös glamourista Tallinnan-reissua odotan innolla. Aiomme Piriannan kanssa käydä hienoissa paikoissa, haistella mannereurooppalaisia kaupunkivirtauksia ja ulkoilla ahkerasti niin päivin kuin öisin (tietysti tyylillä). Harmi, etten ole vielä niin hyvä fennisti, että osaisin eestiä! Pakko tehdä viimeistään parin vuoden päästä uusi reissu, tai ehkä jo aiemmin. Nautimme suuresti täällä Toppilassa asumisesta, pois on silti aina todella hienoa päästä. Laura ja komea kanadalainen nuorimies Zach (hän on Suomessa Rotaryn kautta harjoittamassa kulttuurivaihtoa ja tutustui jo tupareissamme esimerkiksi tsekkiläisiin juomiin!) selasivat juuri kaksi tuntia karttakirjaa keittiön pöydän ääressä ja kävimme kiinnostavia keskusteluja siitä, minne haluaisimme mennä. Päätimme, että kaikkialle. Mielestäni meidän tulisi saada oma tosi-tv-matkaohjelma, jossa soutaisimme ja junailisimme ympäri maailmaa ja kaikki kuvattaisiin! Tällä voisi olla menestystä, onhan blogimmekin todella luettu. Ohjelma olisi Madventures-tyylinen sillä erotuksella, että meitä olisi enemmän ja olisimme keskimäärin kielitaitoisempia, fiksumpia, hyvännäköisempiä, hauskempia ja naisia! Naiset eivät mielestäni televisiossa juuri koskaan tee mitään jännää, huoh mitä roolimalleja pikkulapsille.
Nyt ehkä isken to do -listani kimppuun ja kuskaan rakkaan Laura-vaimoni limusiinilla Laanilaan palauttamaan juhlia varten lainattua viihde-elektroniikkaa. Kenties kuulette minusta vielä livenä suoraan Miamista!
En myöskään tiiä, miten aion pärjätä viikon ilman Tiiaa, Lauraa ja Yötä! Vierotusoireita tulee varmasti, onneks voi lähettää postikortteja ja ehkä tekstareitakin, sikäli kuin joskus vielä tulen omistamaan kännykän. Musta itsenäisyyttä ja individualismia korostetaan Suomessa liikaa, ei sais olla noloa sanoa, että kaipaa muita ihmisiä eikä vain aina porhalla kompetentisti ympäriinsä. Ihanan ystäväni Elinan kanssa (se asuu nykyään Uudessa-Seelannissa, harrastamme siis enää yhdessä lähinnä transglobaalista ikävöimistä) totesimmekin aikoja sitten, että tietty läheisriippuvaisuus on ihan tervettä.
Mutta hui, on kiva nähdä taas etäsukulaisia ja kauniita pääkaupunkiseutulaisia ystäviä! Myös glamourista Tallinnan-reissua odotan innolla. Aiomme Piriannan kanssa käydä hienoissa paikoissa, haistella mannereurooppalaisia kaupunkivirtauksia ja ulkoilla ahkerasti niin päivin kuin öisin (tietysti tyylillä). Harmi, etten ole vielä niin hyvä fennisti, että osaisin eestiä! Pakko tehdä viimeistään parin vuoden päästä uusi reissu, tai ehkä jo aiemmin. Nautimme suuresti täällä Toppilassa asumisesta, pois on silti aina todella hienoa päästä. Laura ja komea kanadalainen nuorimies Zach (hän on Suomessa Rotaryn kautta harjoittamassa kulttuurivaihtoa ja tutustui jo tupareissamme esimerkiksi tsekkiläisiin juomiin!) selasivat juuri kaksi tuntia karttakirjaa keittiön pöydän ääressä ja kävimme kiinnostavia keskusteluja siitä, minne haluaisimme mennä. Päätimme, että kaikkialle. Mielestäni meidän tulisi saada oma tosi-tv-matkaohjelma, jossa soutaisimme ja junailisimme ympäri maailmaa ja kaikki kuvattaisiin! Tällä voisi olla menestystä, onhan blogimmekin todella luettu. Ohjelma olisi Madventures-tyylinen sillä erotuksella, että meitä olisi enemmän ja olisimme keskimäärin kielitaitoisempia, fiksumpia, hyvännäköisempiä, hauskempia ja naisia! Naiset eivät mielestäni televisiossa juuri koskaan tee mitään jännää, huoh mitä roolimalleja pikkulapsille.
Nyt ehkä isken to do -listani kimppuun ja kuskaan rakkaan Laura-vaimoni limusiinilla Laanilaan palauttamaan juhlia varten lainattua viihde-elektroniikkaa. Kenties kuulette minusta vielä livenä suoraan Miamista!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)