Olen viettänyt nyt useita viikkoja upeassa Välkkylän lukaalissani. Tänä aikana minulla on ollut kaksi kämppistä, joista jälkimmäinen ei vielä ole karannut. En kutsu heitä vaimoiksi, koska muutettuamme Toppilan vaimojeni kanssa erilleen en ole enää kokenut tarvetta sitoutua niin syvästi. Tai sitten se johtuu siitä, että nämä PSOASin järjestämät liitot ovat vain olleet, miten sen nyt parhaiten ilmaisisi, jännittäviä? Olen toki yrittänyt lieventää kohueroikävää hengailemalla Yön ja Veeran näköala-asunnossa ja juomalla Grandia. En samanaikaisesti vielä kumminkaan. Mutta siis! Koska eri asuinalueilla on erilaista asua, listaan nyt hyviä ja huonoja puolia asua Välkkylässä:
Hyvää:
- Turvallinen sijainti (Lähellä esim. palolaitos, poliisitalo, sairaala ja psykiatrian klinikka.)
- Kaikki tarvittava lähellä (Edellä mainitun Oussin lisäksi löytyy urheilupaikkaa, kauppaa, Alko ja apteekki, plus Ääsmarketin kylkeen avataan piakkoin vielä Subway!)
- Lyhyt koulumatka (Jos on ollut niin fiksu, että opiskelee uljaassa Oamkin Liiketalouden yksikössä, kuten allekirjoittanut.)
Huonoa:
- Lähellä esim. palolaitos, poliisitalo ja sairaala (En esim. ENÄÄ KOSKAAN vietä Qstock-viikonloppua kämpillä, kiitoshei. Tai perjantaita. Tai lauantaita. Eiku?)
- Markettien pillurallirata
- Liikaa tuttuja naapureina (Paitsi jos sokeri loppuu kesken leipomisen. (Ihan niinku koskaan leiposin muka.))
En jaksa keksiä enempää perusteluja. Jos joskus jaksan, niin teen listaa muistakin paikoista, olenhan asunut n. joka puolella Oulua.
Onneksi (ex-)vaimot ovat pyörineet kuvioissa mukana, muuten en kyllä jaksaisi. Tiia on omien sanojensa mukaan saanut asunnon ja opiskelupaikan Helsingistä, minkä takia häntä ei enää oikein näe, mutta onneksi on Facebook. En halua kuitenkaan puhua hänen ikävöimisestään, sillä hän on ollut poissa niin vähän aikaa, että jonkin sortin shokki lienee vielä kaikilla päällä.
Olen tottunut matalaan elintasoon ja sellaiseen elämäntyyliin, että kaikessa tarvitsee pihtailla. Olen sen vaimoillekin sanonut, että ryyppään mieluummin euroilla tai puistossa omia pussikaljoja kuin Onnelassa. Onhan se biologisestikin ymmärrettävää, että opiskelija haluaa turvata mieluummin halvan viinan taivaiden kuin moisten pintaliitopaikkojen toiminnan jatkumisen.
Haluan nyt kyllä hillitä juhlimista, sillä en tahdo olla kovin peeaa, ja koulukin alkaa kohta. Luulen, että siihen kannattaa panostaa enemmän, jotta kesä-2011 ei mene rästitöistä stressatessa niin kuin nyt. Joitakin asioita pitää silti juhlia: Veeran ja Yön tuparit ovat ensi lauantaina ja Tiian ja Lauran ja Laurin ja Iiron* tuparit syyskuussa. Omat tuparini ovat varmaan joskus kolmen vuoden päästä.
Unelmoin joskus, että kirjottaisin tänne samanlaisen CV:n kuin Tuksu, mutta se on näköjään jäänyt. Höhlä. Ehkä ensi kerralla.
t. Pinja
*En ole aivan varma, ketkä heistä seurustelevat keskenään. Kelan mukaan Tiia ja Iiro ovat puolisoita, kun taas Naamakaupan mukaan Tiia ja Lauri ovat parisuhteessa. Lauran ja Iiron mahdollisesta vispilänkaupasta olen kuullut lähinnä huhuja. Olen siis melkein vakuuttunut, että Tiia ja Laura ovat pariskunta, kuten myös Lauri ja Iiro. Mene ja tiedä.
(Ps. Minulla on uusi veli, joka saa piakkoin oman nimen! Isäni ei tosin innostunut ehdotuksestani nimetä hänet Tuttiritariksi. Mälsää.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste onnela. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste onnela. Näytä kaikki tekstit
maanantai 16. elokuuta 2010
keskiviikko 21. heinäkuuta 2010
HYVIÄ VINKKEJÄ OULUUN MATKAAVILLE!
Hyvää Tuksun nimipäivää kaikille!!
Olen saanut paljon kyselyjä facebookissa Oulusta ja sen erilaisista mahdollisuuksista varsinkin glamouriseen yöelämään liittyen.
Tässä vinkkejä Oulun yöelämään matkaaville:
Maanantaisin ehdoton suosikki on Hevimesta, koska siellä on eurot. Sinne kannattaa mennä jo heti klo 22 isolla porukalla ja juoda kilpaa kavereita pöydän alle. Jos haluaa sivistyneesti huijata itseään eli mennä "yksille", voi mennä esimerkiksi Kulumaan (ottavat sisälle vaikka olisit nainen ja sinulla on viikset ja sombrero!). Varma valinta kesäisenä päivänä on myös pussikaljoittelu torinrannassa OSYK:in huudeilla.
Tiistai on hyvä päivä viettää yöelämää missä päin Oulua tahansa, koska kukaan ei ole liikenteessä ja mikään paikka ei ole auki. Tämä on vähän surullista, koska tiistaihan on pikkuperjantai siinä missä keskiviikko on pikkulauantai. Yksi vaihtoehto on mennä yliopisto-opiskelijoiden keskelle Caioon (mikä tietenkin vaatii rohkeutta), mutta se on nyt remontissa 31.8. asti. Pussikaljoittelu totta kai onnistuu esimerkiksi Leeverissä tai Kiikelissä. Rohkeimmat voivat tutustua Timpan mestaan, mutta todennäköisesti se alkaa olla kuuden jälkeen jo täynnä keski-ikäisiä känniääliötä.
Keskiviikko on hyvä päivä lähteä liikkeelle. Halutessaan voi mennä Onnelaan, siellä ei ole juuri ketään, jos ei lasketa seinän vierellä kyylääviä keski-ikäisiä pervoja, jotka ilmeisesti asuvat siellä. Muu väestö on lähinnä liian vähiin vaatteisiin pukeutuneita tsirbuloita, joiden ikä on keskimäärin 17. Oikeasti hyvä valinta on Kaarlenholvi, jonne jopa pääsee ihan virallisestikin 18-vuotiaat näin arkisin. Ainakin jos jaksaa jonottaa tarpeeksi kauan 25 asteen pakkasessa eikä haasta riitaa kovin monen tsiksin kanssa. Siellä on hyvä tanssia ja monesti ihan opiskelijaystävälliset hinnat. Eräs portsari on todella natsi, joten ei kannata suututtaa sitä. Keskiviikko on myös hyvä päivä kiertää pienempiä kivoja baareja, esimerkiksi Otto K., Never Grow Old, Graali yms.
Torstaina Hevimestan eurot kutsuvat kanta-asiakkaitaan. Muuta vaihtoehtoa ei ole, jollei sitten halua mennä laulamaan Pepperiin karaokea tai lähteä Dixoniin ranskiksille. Jälkimmäisen lähettyvillä ei kannata liikkua yksin, eikä pelkässä naisseurassa. Suosittelen välttelemään tyyppejä, jotka kantavat asetta tai näyttävät muuten vain hyvin toppilalaisilta.
Perjantaina kaikki 15-18 vuotiaat ouluaistytsyt ottavat poitsufrendinsä mukaan ja menevät jonottamaan Onnelaan kuka kenenkin henkkareilla. Me muut yritämme joko hyvällä itseluottamuksella Kaarlenholviin toivoen että natsi-portsari ei ole töissä, tai menemme 45seen jos siellä ei ole liian kallista keikkaa. 45 on viihtyisä ja mukava yökerho hyvällä sijainnilla. Yksi vaihtoehto on pitää perjantaina vapaapäivä. Myös Yöhuikka on käymisen arvoinen paikka, se aukeaa vasta klo 23.
Lauantaisin on joskus Bar Becksukin auki, mutta ei aina. Ikärajat ovat Oulussa lauantaisin korkeimmillaan, mutta ei ole tavatonta mennä esimerkiksi Cabaretiin (k22) kahdeksantoistavuotiaana ilmaiseksi jonojen ohi, jos vain on niin VIP kuin me. Kantis on viihtyisä paikka, ja ainakin koulujen päättäjäisiltana siellä on paljon porukkaa, vaikka musiikki olikin silloin täyttä kuraa.
Sunnuntaina Cabaretiin on hyvä mennä, koska ikäraja on silloin 18 ja siellä on eurot. Tämän jälkeen on suositeltavaa mennä vielä leikkimään Ainolanpuistoon ja uimaan Tuiran rantaan.
Tervemenoa kokeilemaan!
Tiia
Olen saanut paljon kyselyjä facebookissa Oulusta ja sen erilaisista mahdollisuuksista varsinkin glamouriseen yöelämään liittyen.
Tässä vinkkejä Oulun yöelämään matkaaville:
Maanantaisin ehdoton suosikki on Hevimesta, koska siellä on eurot. Sinne kannattaa mennä jo heti klo 22 isolla porukalla ja juoda kilpaa kavereita pöydän alle. Jos haluaa sivistyneesti huijata itseään eli mennä "yksille", voi mennä esimerkiksi Kulumaan (ottavat sisälle vaikka olisit nainen ja sinulla on viikset ja sombrero!). Varma valinta kesäisenä päivänä on myös pussikaljoittelu torinrannassa OSYK:in huudeilla.
Tiistai on hyvä päivä viettää yöelämää missä päin Oulua tahansa, koska kukaan ei ole liikenteessä ja mikään paikka ei ole auki. Tämä on vähän surullista, koska tiistaihan on pikkuperjantai siinä missä keskiviikko on pikkulauantai. Yksi vaihtoehto on mennä yliopisto-opiskelijoiden keskelle Caioon (mikä tietenkin vaatii rohkeutta), mutta se on nyt remontissa 31.8. asti. Pussikaljoittelu totta kai onnistuu esimerkiksi Leeverissä tai Kiikelissä. Rohkeimmat voivat tutustua Timpan mestaan, mutta todennäköisesti se alkaa olla kuuden jälkeen jo täynnä keski-ikäisiä känniääliötä.
Keskiviikko on hyvä päivä lähteä liikkeelle. Halutessaan voi mennä Onnelaan, siellä ei ole juuri ketään, jos ei lasketa seinän vierellä kyylääviä keski-ikäisiä pervoja, jotka ilmeisesti asuvat siellä. Muu väestö on lähinnä liian vähiin vaatteisiin pukeutuneita tsirbuloita, joiden ikä on keskimäärin 17. Oikeasti hyvä valinta on Kaarlenholvi, jonne jopa pääsee ihan virallisestikin 18-vuotiaat näin arkisin. Ainakin jos jaksaa jonottaa tarpeeksi kauan 25 asteen pakkasessa eikä haasta riitaa kovin monen tsiksin kanssa. Siellä on hyvä tanssia ja monesti ihan opiskelijaystävälliset hinnat. Eräs portsari on todella natsi, joten ei kannata suututtaa sitä. Keskiviikko on myös hyvä päivä kiertää pienempiä kivoja baareja, esimerkiksi Otto K., Never Grow Old, Graali yms.
Torstaina Hevimestan eurot kutsuvat kanta-asiakkaitaan. Muuta vaihtoehtoa ei ole, jollei sitten halua mennä laulamaan Pepperiin karaokea tai lähteä Dixoniin ranskiksille. Jälkimmäisen lähettyvillä ei kannata liikkua yksin, eikä pelkässä naisseurassa. Suosittelen välttelemään tyyppejä, jotka kantavat asetta tai näyttävät muuten vain hyvin toppilalaisilta.
Perjantaina kaikki 15-18 vuotiaat ouluaistytsyt ottavat poitsufrendinsä mukaan ja menevät jonottamaan Onnelaan kuka kenenkin henkkareilla. Me muut yritämme joko hyvällä itseluottamuksella Kaarlenholviin toivoen että natsi-portsari ei ole töissä, tai menemme 45seen jos siellä ei ole liian kallista keikkaa. 45 on viihtyisä ja mukava yökerho hyvällä sijainnilla. Yksi vaihtoehto on pitää perjantaina vapaapäivä. Myös Yöhuikka on käymisen arvoinen paikka, se aukeaa vasta klo 23.
Lauantaisin on joskus Bar Becksukin auki, mutta ei aina. Ikärajat ovat Oulussa lauantaisin korkeimmillaan, mutta ei ole tavatonta mennä esimerkiksi Cabaretiin (k22) kahdeksantoistavuotiaana ilmaiseksi jonojen ohi, jos vain on niin VIP kuin me. Kantis on viihtyisä paikka, ja ainakin koulujen päättäjäisiltana siellä on paljon porukkaa, vaikka musiikki olikin silloin täyttä kuraa.
Sunnuntaina Cabaretiin on hyvä mennä, koska ikäraja on silloin 18 ja siellä on eurot. Tämän jälkeen on suositeltavaa mennä vielä leikkimään Ainolanpuistoon ja uimaan Tuiran rantaan.
Tervemenoa kokeilemaan!
Tiia
maanantai 3. toukokuuta 2010
TAUTISET KOHUVAIMOT JUHLIVAT JA NÄKIVÄT TISSEJÄ!
Veera tässä taas tosi pitkästä aikaa, moi vaan. Kirjoitan, koska Tiia käski. Käsky tuli tosi otolliseen aikaan, sillä minun pitää palauttaa n. 17 tunnin kuluttua 10-sivuinen essee, jota en ole tehnyt, mutta jonka aion tehdä, mikäli kuume ei taas nouse. Essee käsittelee erään Johannan kirjoituksia. Kyseessä eivät yllättäen ole Tuksun blogitekstit, vaan Johanna Korhosen kolumnit Hesarissa. Minusta molemmat Johannat ovat söpöjä ja erityisiä naisia, joilla on paljon mielipiteitä. :) Luulen, että heillä olisi paljon sanottavaa myös toisistaan.
Vappumme alkoi tosiaan hyvissä ajoin. Pinjan ja Yön kanssa aloitimme juhlimisen edellisen viikon lauantaina Becksussa. Ennen baariin lähtöä minä ja Yö saimme vuosisadan naisellisuuspuuskan ja esim. meikkasimme ja teimme tukalle juttuja, vaikka Pinja örisi vieressä. Olimme hieman huolissamme, että saamme turpiin (tämä oli molemmille eka kerta, heh) mutta näin ei käynyt, vaan oli aivan todella hauska ilta! Pitkät hiukseni vain herättivät hieman hämmennystä, minulta kysyttiin nimittäin kahdesti, mikä olen.
Seuraavana aamuna lähdimme Kirkkovenesoutuihin. Aurinko paistoi ja oli glamourista. Missasimme valitettavasti minun ja Yön opiskelukaverit, lähtö kun oli hieman myöhästynyt anonyymien henkilöiden krapulan vuoksi. Illalla menimme Fionaan ja sielläkin oli ihan kivaa, vaikka paikka oli omista mielistämme jokseenkin perseestä. Seurassamme liikkui myös Yön ja poikien joukkoon iskeytynyt, jännittävä henkilö, jota en ollut nähnyt aikaisemmin eivätkä hekään!
Viikko sitten maanantaina taas kävin piknikillä Adan (pitkät, punertavat hiukset). Piknikillä oli hieman kylmä, joten menimme Graaliin juomaan kaljaa ja Adan tilaamia, siistejä drinkkejä. Graali on hieno paikka maanantai-iltapäivänä. Joku jätkä tuli ilahtuneena kysymään minulta, olivatko päälläni olevat violetit haalarit Finanssin (taloustieteilijöitä, ällöö) ja missä tänään olisi bileet.
Tiistaina kävimme Reiveissä, niin kuin Tiia jo kertoikin. Aloitimme illan Päiväkännillä n. klo 15, mistä siirryimme Peppersiin (jossa oli jäätävää porukkaa, esim. spurguja ja karaokea laulavia kemistifukseja). Sieltä minä lähdin teatterille laulamaan juomalauluja muiden humanistien kanssa ja tytöt kotiin ehostautumaan sekä etkoilemaan lisää ennen Reivejä, jonne tsumbailin perässä joskus yhdeksän maissa. Matkalla huomasimme opiskelukavereideni kanssa mm., että on vaikeaa laulaa samalla kun pyöräilee, sillä happi loppuu kesken. Typerää. Tiistain ja keskiviikon bileistä en sitten jaksakaan kertoa enempää, koska niistä on tosi pitkä aika ja silleen. Heh heh.
Torstaina pidimme vaimoporukalla glamourisen oman välipäivän, jolloin söimme ruokaa, leivoimme kakun, pelasimme Afrikan tähteä (vitun tylsää ja Tiia voittaa aina), nautimme olkkarin glamourdiskopallotunnelmasta yms. Joimme myös hienostuneesti lasilliset punaviiniä. Tai siis ehkä kolmasosalasilliset. Kummitädiltäni saamani viinilasit ovat nimittäin aika isoja.
Rauhallisesti vietetty välipäivä kostautui, koska vappuaaton aamuna herätessäni olin vitun kuollut. Kurkkuun sattui eikä pystynyt puhumaan. Kaiken lisäksi Yökin oli herännyt tautisena! Myös Pinja oli vieläkin vähän kipeä. Tiia onneksi douppasi minut biletyskuntoon puoleenpäivään mennessä (Berocca-porejuomaa, c-vitaminia, kurkunpuudutustabletteja, teetä, hunajaa, Ibumaxia yms.) ja sitten lähdimme keskustaan. Eteisessä astuin muuten edellisenä päivänä selvinpäin rikkomani mukin minisirpaleeseen ja sain kantapäähäni ison, aggressiivisesti vuotavan haavan, jonka Tiia onneksi tukki Batman-laastarilla. Ei ihme, että vaimoni haki nyt keväällä esim. ensihoitajaksi. Hänellä on valtavasti lahjoja ja työkokemusta alalle.
Vappuaattona hiimailimme aluksi keskustassa, esim. Ainolassa, Stockalla, Subwaylla, kadunvaltauksessa, Lyseolla ja uudestaan Ainolassa. Tänä noin kahden tunnin aikana törmäsimme erääseen Juha-ystäväämme suunnilleen 40 kertaa. Näimme myös Pekan!! Se oli aivan helvetin jännittävää. Ylipäänsä tapasimme verrattain paljon ihmisiä, jotka olivat 1) vuoden ensimmäistä kertaa humalassa 2) eivät käyttäneet Facebookia. Kuinka eksoottista ja mukavaa. Kävimme myös Alkossa ja apteekissa, mikä oli mielestäni aika huvittava yhdistelmä. Apteekista ostin Bafucin-kurkkutabletteja, sillä kurkkuni oli edelleen vitun kipeä, ja myyjänainen toivotti minulle hauskaa vappua.
Tässä yhteydessä pitää myös mainita, että Ainolassa uittoja katsellessamme näimme myös ainakin kahdet tissit! Tiialla on tästä kuvallisia todisteitakin. Jotkut reippaat teekkaritytöt nimittäin pulahtivat vesiliukumäkeä alas ilman bikiniyläosan kiertämää. Näimme tietysti myös paljon alastomia miehiä, mutta se ei ollut kovin spessua. Asummehan Oulussa, jossa esimerkiksi useimpien Teekkaritalobileiden osanottajat järjestään unohtavat laittaa pyyhkeen päälle kun lähtevät saunasta.
Lopulta vakiinnuimme Ainolaan, jossa istuimme joidenkin opiskelijatyyppien kanssa ja nautimme glamourisesti esim. mehua, toista mehua, kaljaa, karpalolonkkua ja viiniä. Sieltä siirryimme eräisiin kotibileisiin (joissa aloin juoda viiniä vielä aggressiivisemmin, koska ääntä ei meinannut tulla yhtään ja sain eräältä toiselta flunssajuhlijalta tämän järkevän neuvon) ja sieltä toisiin, kälymme Tiian järjestämiin kotibileisiin, jossa äänentuotto-ongelmaa ei enää ollutkaan. Lähdimme sieltä lopulta kymmeneksi nelivitoseen, jossa ei kuitenkaan ollut ketään, paitsi aggressiivinen leipurijätkä joka lyöttäytyi seuraamme. Niinpä feidasimme kyseisen tyypin ja lähdimmekin jonottamaan Onnelaan.
Onnelan jono oli SAATANAN pitkä. En ole ikinä nähnyt yhtä pitkää jonoa. Seisoin siinä n. 15 minuuttia ja etenimme noin viisi metriä, mutta olimme edelleen kaukana esim. talon nurkasta. Jonottaminen sinne oli tosin kivempaa kuin vaikkapa Kaarleen jonottaminen penkkarien aikaan, koska oli n. 30 astetta lämpimämpää ja Yön glamourystävä Joni kivasti nesteytti meitä. Lopulta kuitenkin tympäännyin jonotukseen ja lähdin viettämään loppuiltaa Kantikseen muiden reippaiden opiskelijoiden kanssa. Kantis oli yllättävän glamourinen paikka, varsinkin kun ottaa huomioon, että olin kuvitellut sen enemmän Timpan mestan tapaiseksi. Tanssimme innokkaasti, kunnes kahdelta simahdin väsymykseen ja kurkkukipuun ja lähdin heivautumaan kotiin. Olin siis huono opiskelija, koska en jatkanut esim. Asematunnelin örinöihin ja Shamppanjamatineaan asti (eli yli yhdeksän aamulla), vaan ehkä ensi vuonna? Kotimatkalla tapasin Tiian, Yön ja Jonin ja kävelin Tiian kanssa koko matkan. Vaimo kertoi illan tapahtumista ja minä nyökyttelin, ravistelin päätä ja näytin peukkua.
Tällaista kommunikointia olen oikeastaan harrastanut siitä asti. Tänään tosin puhuin puhelimessa monta lausetta, kun kaunis ystäväni Ellu (vaaleat hiukset) soitti ja Tiia kävi viisi minuuttia kotona. Loppuosan päivästä olenkin nukkunut, datannut, syönyt Pirkka-nuudeleita (en ole addiktoitunut, mutta pidän niistä ja tulen surulliseksi ellen saa niitä), vältellyt esseetä ja lukenut kirjaa. Vähän on yksinäistä, sillä Pinja ja Yö tauteilevat jossain kuusessa vanhempiensa luona ja Tisbe välttelee kotia, ettei itse sairastu pahemmin. Huomenna ajattelin kuitenkin olla jo elävien kirjoissa. Tavallaan ei harmita, sillä kyllä vappu ja kaikki sen aikana kerätyt hienot kokemukset olivat tauteilun avoisia. Kuten vastikään kihlautunut Tuksu sanoisi, ihminen on 2-kymppinen vain kerran omassa elämässään, heh heh !! :)
Vappumme alkoi tosiaan hyvissä ajoin. Pinjan ja Yön kanssa aloitimme juhlimisen edellisen viikon lauantaina Becksussa. Ennen baariin lähtöä minä ja Yö saimme vuosisadan naisellisuuspuuskan ja esim. meikkasimme ja teimme tukalle juttuja, vaikka Pinja örisi vieressä. Olimme hieman huolissamme, että saamme turpiin (tämä oli molemmille eka kerta, heh) mutta näin ei käynyt, vaan oli aivan todella hauska ilta! Pitkät hiukseni vain herättivät hieman hämmennystä, minulta kysyttiin nimittäin kahdesti, mikä olen.
Seuraavana aamuna lähdimme Kirkkovenesoutuihin. Aurinko paistoi ja oli glamourista. Missasimme valitettavasti minun ja Yön opiskelukaverit, lähtö kun oli hieman myöhästynyt anonyymien henkilöiden krapulan vuoksi. Illalla menimme Fionaan ja sielläkin oli ihan kivaa, vaikka paikka oli omista mielistämme jokseenkin perseestä. Seurassamme liikkui myös Yön ja poikien joukkoon iskeytynyt, jännittävä henkilö, jota en ollut nähnyt aikaisemmin eivätkä hekään!
Viikko sitten maanantaina taas kävin piknikillä Adan (pitkät, punertavat hiukset). Piknikillä oli hieman kylmä, joten menimme Graaliin juomaan kaljaa ja Adan tilaamia, siistejä drinkkejä. Graali on hieno paikka maanantai-iltapäivänä. Joku jätkä tuli ilahtuneena kysymään minulta, olivatko päälläni olevat violetit haalarit Finanssin (taloustieteilijöitä, ällöö) ja missä tänään olisi bileet.
Tiistaina kävimme Reiveissä, niin kuin Tiia jo kertoikin. Aloitimme illan Päiväkännillä n. klo 15, mistä siirryimme Peppersiin (jossa oli jäätävää porukkaa, esim. spurguja ja karaokea laulavia kemistifukseja). Sieltä minä lähdin teatterille laulamaan juomalauluja muiden humanistien kanssa ja tytöt kotiin ehostautumaan sekä etkoilemaan lisää ennen Reivejä, jonne tsumbailin perässä joskus yhdeksän maissa. Matkalla huomasimme opiskelukavereideni kanssa mm., että on vaikeaa laulaa samalla kun pyöräilee, sillä happi loppuu kesken. Typerää. Tiistain ja keskiviikon bileistä en sitten jaksakaan kertoa enempää, koska niistä on tosi pitkä aika ja silleen. Heh heh.
Torstaina pidimme vaimoporukalla glamourisen oman välipäivän, jolloin söimme ruokaa, leivoimme kakun, pelasimme Afrikan tähteä (vitun tylsää ja Tiia voittaa aina), nautimme olkkarin glamourdiskopallotunnelmasta yms. Joimme myös hienostuneesti lasilliset punaviiniä. Tai siis ehkä kolmasosalasilliset. Kummitädiltäni saamani viinilasit ovat nimittäin aika isoja.
Rauhallisesti vietetty välipäivä kostautui, koska vappuaaton aamuna herätessäni olin vitun kuollut. Kurkkuun sattui eikä pystynyt puhumaan. Kaiken lisäksi Yökin oli herännyt tautisena! Myös Pinja oli vieläkin vähän kipeä. Tiia onneksi douppasi minut biletyskuntoon puoleenpäivään mennessä (Berocca-porejuomaa, c-vitaminia, kurkunpuudutustabletteja, teetä, hunajaa, Ibumaxia yms.) ja sitten lähdimme keskustaan. Eteisessä astuin muuten edellisenä päivänä selvinpäin rikkomani mukin minisirpaleeseen ja sain kantapäähäni ison, aggressiivisesti vuotavan haavan, jonka Tiia onneksi tukki Batman-laastarilla. Ei ihme, että vaimoni haki nyt keväällä esim. ensihoitajaksi. Hänellä on valtavasti lahjoja ja työkokemusta alalle.
Vappuaattona hiimailimme aluksi keskustassa, esim. Ainolassa, Stockalla, Subwaylla, kadunvaltauksessa, Lyseolla ja uudestaan Ainolassa. Tänä noin kahden tunnin aikana törmäsimme erääseen Juha-ystäväämme suunnilleen 40 kertaa. Näimme myös Pekan!! Se oli aivan helvetin jännittävää. Ylipäänsä tapasimme verrattain paljon ihmisiä, jotka olivat 1) vuoden ensimmäistä kertaa humalassa 2) eivät käyttäneet Facebookia. Kuinka eksoottista ja mukavaa. Kävimme myös Alkossa ja apteekissa, mikä oli mielestäni aika huvittava yhdistelmä. Apteekista ostin Bafucin-kurkkutabletteja, sillä kurkkuni oli edelleen vitun kipeä, ja myyjänainen toivotti minulle hauskaa vappua.
Tässä yhteydessä pitää myös mainita, että Ainolassa uittoja katsellessamme näimme myös ainakin kahdet tissit! Tiialla on tästä kuvallisia todisteitakin. Jotkut reippaat teekkaritytöt nimittäin pulahtivat vesiliukumäkeä alas ilman bikiniyläosan kiertämää. Näimme tietysti myös paljon alastomia miehiä, mutta se ei ollut kovin spessua. Asummehan Oulussa, jossa esimerkiksi useimpien Teekkaritalobileiden osanottajat järjestään unohtavat laittaa pyyhkeen päälle kun lähtevät saunasta.
Lopulta vakiinnuimme Ainolaan, jossa istuimme joidenkin opiskelijatyyppien kanssa ja nautimme glamourisesti esim. mehua, toista mehua, kaljaa, karpalolonkkua ja viiniä. Sieltä siirryimme eräisiin kotibileisiin (joissa aloin juoda viiniä vielä aggressiivisemmin, koska ääntä ei meinannut tulla yhtään ja sain eräältä toiselta flunssajuhlijalta tämän järkevän neuvon) ja sieltä toisiin, kälymme Tiian järjestämiin kotibileisiin, jossa äänentuotto-ongelmaa ei enää ollutkaan. Lähdimme sieltä lopulta kymmeneksi nelivitoseen, jossa ei kuitenkaan ollut ketään, paitsi aggressiivinen leipurijätkä joka lyöttäytyi seuraamme. Niinpä feidasimme kyseisen tyypin ja lähdimmekin jonottamaan Onnelaan.
Onnelan jono oli SAATANAN pitkä. En ole ikinä nähnyt yhtä pitkää jonoa. Seisoin siinä n. 15 minuuttia ja etenimme noin viisi metriä, mutta olimme edelleen kaukana esim. talon nurkasta. Jonottaminen sinne oli tosin kivempaa kuin vaikkapa Kaarleen jonottaminen penkkarien aikaan, koska oli n. 30 astetta lämpimämpää ja Yön glamourystävä Joni kivasti nesteytti meitä. Lopulta kuitenkin tympäännyin jonotukseen ja lähdin viettämään loppuiltaa Kantikseen muiden reippaiden opiskelijoiden kanssa. Kantis oli yllättävän glamourinen paikka, varsinkin kun ottaa huomioon, että olin kuvitellut sen enemmän Timpan mestan tapaiseksi. Tanssimme innokkaasti, kunnes kahdelta simahdin väsymykseen ja kurkkukipuun ja lähdin heivautumaan kotiin. Olin siis huono opiskelija, koska en jatkanut esim. Asematunnelin örinöihin ja Shamppanjamatineaan asti (eli yli yhdeksän aamulla), vaan ehkä ensi vuonna? Kotimatkalla tapasin Tiian, Yön ja Jonin ja kävelin Tiian kanssa koko matkan. Vaimo kertoi illan tapahtumista ja minä nyökyttelin, ravistelin päätä ja näytin peukkua.
Tällaista kommunikointia olen oikeastaan harrastanut siitä asti. Tänään tosin puhuin puhelimessa monta lausetta, kun kaunis ystäväni Ellu (vaaleat hiukset) soitti ja Tiia kävi viisi minuuttia kotona. Loppuosan päivästä olenkin nukkunut, datannut, syönyt Pirkka-nuudeleita (en ole addiktoitunut, mutta pidän niistä ja tulen surulliseksi ellen saa niitä), vältellyt esseetä ja lukenut kirjaa. Vähän on yksinäistä, sillä Pinja ja Yö tauteilevat jossain kuusessa vanhempiensa luona ja Tisbe välttelee kotia, ettei itse sairastu pahemmin. Huomenna ajattelin kuitenkin olla jo elävien kirjoissa. Tavallaan ei harmita, sillä kyllä vappu ja kaikki sen aikana kerätyt hienot kokemukset olivat tauteilun avoisia. Kuten vastikään kihlautunut Tuksu sanoisi, ihminen on 2-kymppinen vain kerran omassa elämässään, heh heh !! :)
maanantai 8. maaliskuuta 2010
KELA VAINOAA EDELLEEN! (tissit on kivoja.)
Nyt olen taas saanut lukuisia kirjeitä Kelalta joista suurin osa on jälleen ollut Kelan omaa keravalaista käytöstä! Minua harmittaa, etteivät he/hän/se/ne voi älytä, että kyllä minäkin asun jossain ja maksan siitä ilosta jopa vuokraa! En siis ole vielä ole saanut tältä kuulta asumislisiäni, koska Kelan mielestä oma vuokrasopimukseni päättyi 28.2., älkää kysykö miksi. Onneksi vaimoni eivät ole tulkinneet samoin, joten saan vielä pitää kattoa pääni päällä Koskelantien vaatimattomassa kattohuoneistossamme. Olen monesti Torikatua kävellessäni miettinyt, että sitten, kun omasta vuokrasopimuksestani aika jättää, laitan ikkunaan samanlaisen oranssin "VUOKRASOPIMUS PÄÄTTYY!!" -kyltin kuin mikä siinä Fratellin viereisessä kaupassa on. Se on mielestäni hienostuneen glamourinen neonvärineen! Itse tosin saatan toteuttaa suunnitelmani pinkillä taustalla, sillä haluan tuoda myös naisellista puoltani esille.
Koska Suomessa ei ole ollut pitkääääääään aikaan kunnon tekstiviestikohua (katsoin muuten äskön Popkult-ohjelmaa, jossa oli kohu aiheena, ja jota juontaa ihanuuksien ihanuus Silvia Modig, johon saatan olla, tai saatan olla olematta, syvästi julkkisihastunut!), ajattelin nyt aloittaa tällaisen julkaisusarjan, jossa julkaisen täysin ilman lupaa vaimoiltani saamiani tekstiviestejä! Tai ainakin nyt julkaisen muutaman. Samalla kerron hieman viestien taustoja, jottei niitä voisi väärinkäyttää, se olisi ihan järkyttävää ja tosi keravalaista!
Ensimmäinen viesti, se on rakkaalta Veera-vaimoltani:
"Mä en kyllä voi olla platonisesti rakastamatta sua näiden viestien jälkeen... Koita toipua krapulasta joskus. Norja muuten voitti, suomi hävis."
Tämän viestin siis sain 17.5.2009, koska olin Euroviisuhuumassani RUNOILLUT tulevalle vaimolleni tekstiviestein Becksusta! Kyllä, olen käynyt homobaarissa - vieläpä Euroviisuiltana! Lisäksi huomatkaa, että rakas suomen kielen opiskelijamme on kirjoittanut rakkaan isänmaamme nimen pienellä! Jos ei tästä synny lööppejä, niin ei mistään!
Seuraavan sain Lauralta lokakuun lopulla, mutta sitä voineen soveltaa mihin iltaan tahansa:
"Voi vitu ONNELA ! Vittuun sieltä !!!! Heti !"
Ei kommentoitavaa.
Lisäksi haluan vielä julkaista yhden säästämäni tekstiviestin, joka ei tosin ole vaimoltani, vaan vaimoni ex-vaimolta eli rakkaalta isosiskoltani, koska se käryää niin penteleesti!
"Liota herneitä yön yli. Keitä niitä pari tuntia. Kato ettei oo liikaa vettä. Tulee vetistä jos on."
Unohdin muuten mennä Siwwaan ostaan herneitä. Voi kakka.
Kyllä, tiedän, tämä oli täysin moraalitonta ja epäinhimillistä, mutta mielestäni Suomen kansalla on oikeus tietää, mistä minunkin puhelimessani keskustellaan silloin, kun aiheena eivät ole tissit tai puutarhanhoito! Nii kerta. Lisää ehkä ensi kerralla, minulla on vielä muutama mehukas viesti tallessa! (Avainsanoja yms.: "Kuppa", "raamatusta", "Paljon homoja!", "en tuu yöksi kotia", "Tykkään silti enemmän tuherosta.")
Tuherosta tuli mieleen, että käytän taas sitä v-sanaa liikaa arkipuheessani. Se on erittäin ruma ja keravalainen tapa, joten pyrin pääsemään siitä eroon. Tällä kertaa en ehkä korvaa sitä tuherolla, koska viimeksi vaimoista kuului kovaa protestia! Käytän ehkä römpsää, en tiedä. Olen muuten Tuksun kanssa yhtä mieltä siitä, että tässä maassa on huomattavasti paremman näköisiä naisia, kuin miehiä! Ja vaikka hän ei olekaan mikään yksinelävä sinkku uranainen, toisin kuin minä, joka samaistun kovasti Helle Kannilaan (voi teitä kirjastoalan ulkopuolisia henkilöitä, jotka juuri ette tunnistaneet nimeä, hän on jumalatar, tietäkääkin se!), huomaan itsekin välillä itsessäni läheisyyden kaipuunhakuisuutta! Se johtuu varmaan tästä keväästä ja koska sain tänään oman ikkunani jopa auki? Eka kerta on aina eka kerta.
Pinja
Koska Suomessa ei ole ollut pitkääääääään aikaan kunnon tekstiviestikohua (katsoin muuten äskön Popkult-ohjelmaa, jossa oli kohu aiheena, ja jota juontaa ihanuuksien ihanuus Silvia Modig, johon saatan olla, tai saatan olla olematta, syvästi julkkisihastunut!), ajattelin nyt aloittaa tällaisen julkaisusarjan, jossa julkaisen täysin ilman lupaa vaimoiltani saamiani tekstiviestejä! Tai ainakin nyt julkaisen muutaman. Samalla kerron hieman viestien taustoja, jottei niitä voisi väärinkäyttää, se olisi ihan järkyttävää ja tosi keravalaista!
Ensimmäinen viesti, se on rakkaalta Veera-vaimoltani:
"Mä en kyllä voi olla platonisesti rakastamatta sua näiden viestien jälkeen... Koita toipua krapulasta joskus. Norja muuten voitti, suomi hävis."
Tämän viestin siis sain 17.5.2009, koska olin Euroviisuhuumassani RUNOILLUT tulevalle vaimolleni tekstiviestein Becksusta! Kyllä, olen käynyt homobaarissa - vieläpä Euroviisuiltana! Lisäksi huomatkaa, että rakas suomen kielen opiskelijamme on kirjoittanut rakkaan isänmaamme nimen pienellä! Jos ei tästä synny lööppejä, niin ei mistään!
Seuraavan sain Lauralta lokakuun lopulla, mutta sitä voineen soveltaa mihin iltaan tahansa:
"Voi vitu ONNELA ! Vittuun sieltä !!!! Heti !"
Ei kommentoitavaa.
Lisäksi haluan vielä julkaista yhden säästämäni tekstiviestin, joka ei tosin ole vaimoltani, vaan vaimoni ex-vaimolta eli rakkaalta isosiskoltani, koska se käryää niin penteleesti!
"Liota herneitä yön yli. Keitä niitä pari tuntia. Kato ettei oo liikaa vettä. Tulee vetistä jos on."
Unohdin muuten mennä Siwwaan ostaan herneitä. Voi kakka.
Kyllä, tiedän, tämä oli täysin moraalitonta ja epäinhimillistä, mutta mielestäni Suomen kansalla on oikeus tietää, mistä minunkin puhelimessani keskustellaan silloin, kun aiheena eivät ole tissit tai puutarhanhoito! Nii kerta. Lisää ehkä ensi kerralla, minulla on vielä muutama mehukas viesti tallessa! (Avainsanoja yms.: "Kuppa", "raamatusta", "Paljon homoja!", "en tuu yöksi kotia", "Tykkään silti enemmän tuherosta.")
Tuherosta tuli mieleen, että käytän taas sitä v-sanaa liikaa arkipuheessani. Se on erittäin ruma ja keravalainen tapa, joten pyrin pääsemään siitä eroon. Tällä kertaa en ehkä korvaa sitä tuherolla, koska viimeksi vaimoista kuului kovaa protestia! Käytän ehkä römpsää, en tiedä. Olen muuten Tuksun kanssa yhtä mieltä siitä, että tässä maassa on huomattavasti paremman näköisiä naisia, kuin miehiä! Ja vaikka hän ei olekaan mikään yksinelävä sinkku uranainen, toisin kuin minä, joka samaistun kovasti Helle Kannilaan (voi teitä kirjastoalan ulkopuolisia henkilöitä, jotka juuri ette tunnistaneet nimeä, hän on jumalatar, tietäkääkin se!), huomaan itsekin välillä itsessäni läheisyyden kaipuunhakuisuutta! Se johtuu varmaan tästä keväästä ja koska sain tänään oman ikkunani jopa auki? Eka kerta on aina eka kerta.
Pinja
maanantai 8. helmikuuta 2010
ALKOHOLIA, PANNUKAKKUA JA TISSIT
Glamour-elämässämme on taas tapahtunut paljon! Viime torstai oli tavallisuudesta poikkeava. Laskin yhteen yksi ja kaksi kun kuulin, että lähes kaikilla omilla vaimoillani oli menoa! Pinja oli menossa glamouriseen Oulun Onnelaan (todella epätavallista häneltä) hakemaan haalarimerkkiä, Laura oli lähdössä yksille (todella normaalia hänelle, mutta yleensä yksi on enemmän kuin kaksi ja niin edelleen) ja glamourinen Veera-vaimoni oli lähdössä VIP-ihmisten sekasaunailtaan! Aloitin siis mielettömän shown facebookissa ja heti kohta Yö-vaimoni ja Jake (tummat hiukset) lupautuivat tulemaan Toppilaan vetämään sivistyneet ja glamouriset perseet. Tästä vielä mainittakoon, että puoli yhdeksän aikaan torstai-iltana olin Yön kanssa kahdestaan kotona kännissä pelaamassa Kärsäpeliä, jossa etenkin Yöllä oli suuren suuria vaikeuksia, koska kärsä meni aivan sekaisin! Lopulta yhdistimme kärsämme ja näin tuli tasapeli ja olimme onnellisia.
Viikonlopun vietimme raittiisti ja sivistyneesti, kuten kuka tahansa epätasapainoinen perhe. Glamourinen Hanna-ystävämme (ruskeat hiukset) tuli viikonlopuksi kylään hienostuneesta kylästä Ilmajoelta! Kaikkihan me tiedämme, että Ilmajoella sijaitsee glamourinen Koskenkorvan tehdas, heh heh.
Lauantaina juhlimme koko päivän aamusta iltaan minun omia nimipäiviäni! Tämän (ja lähes vanhentuneen maitoni) kunniaksi leivoimme Hannan ja Pinjan kanssa pannukakun! Se oli hyvin jännittävää. Pinja myös omin käsin pesi meidän saunan ja hajotti rikkinäisen lampun suojan. Myös äitini toi mariannen suklaakakkua, koska pidän siitä kovasti. Lauri oli myös leiponut "suklaakakun" joka muistutti hyvin paljon kyllä räjähtänyttä taikinakasaa. Se oli silti kaunis ajatus ja glamourinen yllätys. Katsoimme illalla Sinkkuelämää lähes koko perhe koolla.
Haluan myös kertoa, että viime viikolla minua tervehti rapussa mies, joka meni sitten omilla avaimillaan Kanniaisen mummon asuntoon! Jännittävää.
Tänä aamuna kävin taas perinteisellä maanantaihiihtoretkellä sukulaisten kanssa. Opettelin asiantuntijan opastuksella luisteluhiihtotyylejä. Se oli hyvin jännittävää, ja tunsin myös oman itseni täysin ammattilaiseksi. Tässä voisin lainata erästä glamourisen kaunista blondia naista: "on ihanaa kun on paljon lunta". Toisaalta hän on puhunut samassa kappaleessa kiinnostavasta Raamattu-koulusta, joten epäilen myös vähän lumen ihanuutta. Itse asiassa en itse henkilökohtaisesti pidä ollenkaan lumesta ja talvesta, saatika hiihtämisestä! Minulla on vain koko ajan kylmä ja tykkään paljon mieluummin juosta. Olin kuitenkin tänään taas maailman paras hiihtäjä, koska tein sitä.
Lisäsin julkkisblogimme blogilistaan, tervetuloa uudet lukijat! :)
Tiia
Viikonlopun vietimme raittiisti ja sivistyneesti, kuten kuka tahansa epätasapainoinen perhe. Glamourinen Hanna-ystävämme (ruskeat hiukset) tuli viikonlopuksi kylään hienostuneesta kylästä Ilmajoelta! Kaikkihan me tiedämme, että Ilmajoella sijaitsee glamourinen Koskenkorvan tehdas, heh heh.
Lauantaina juhlimme koko päivän aamusta iltaan minun omia nimipäiviäni! Tämän (ja lähes vanhentuneen maitoni) kunniaksi leivoimme Hannan ja Pinjan kanssa pannukakun! Se oli hyvin jännittävää. Pinja myös omin käsin pesi meidän saunan ja hajotti rikkinäisen lampun suojan. Myös äitini toi mariannen suklaakakkua, koska pidän siitä kovasti. Lauri oli myös leiponut "suklaakakun" joka muistutti hyvin paljon kyllä räjähtänyttä taikinakasaa. Se oli silti kaunis ajatus ja glamourinen yllätys. Katsoimme illalla Sinkkuelämää lähes koko perhe koolla.
Haluan myös kertoa, että viime viikolla minua tervehti rapussa mies, joka meni sitten omilla avaimillaan Kanniaisen mummon asuntoon! Jännittävää.
Tänä aamuna kävin taas perinteisellä maanantaihiihtoretkellä sukulaisten kanssa. Opettelin asiantuntijan opastuksella luisteluhiihtotyylejä. Se oli hyvin jännittävää, ja tunsin myös oman itseni täysin ammattilaiseksi. Tässä voisin lainata erästä glamourisen kaunista blondia naista: "on ihanaa kun on paljon lunta". Toisaalta hän on puhunut samassa kappaleessa kiinnostavasta Raamattu-koulusta, joten epäilen myös vähän lumen ihanuutta. Itse asiassa en itse henkilökohtaisesti pidä ollenkaan lumesta ja talvesta, saatika hiihtämisestä! Minulla on vain koko ajan kylmä ja tykkään paljon mieluummin juosta. Olin kuitenkin tänään taas maailman paras hiihtäjä, koska tein sitä.
Lisäsin julkkisblogimme blogilistaan, tervetuloa uudet lukijat! :)
Tiia
lauantai 5. joulukuuta 2009
BILETYSTÄ, MIEHIÄ JA TISSIT
Olemme vaimojen kanssa yhdessä ja erikseen huomanneet, että perjantait ovat ehkä glamourisimpia päiviä meidän omassa elämässä. Eilinen ei ollut poikkeus, vaan päin vastoin se oli hyvinkin glamourinen.
Illalla menimme (minä, Veera, Laura, Pinja, Yö) Juuson ylioppilasjuhliin. Juuso näytti todella glamouriselta puku päällä ja varsinkin lakki päässä. Siellä oli todella hieno tarjoilu. Veera halusi, että siitä kirjoitetaan tänne. Oli todella hyvää täytekakkua, ja oli myös voileipäkakkua ja glamourisia sydämenmuotoisia juusoleipä-leipäjuustoja ja paljon muuta. Myös kahvi oli hyvää. Juuson sukulaiset olivat hieman pelottavia, mutta hymyilimme söpösti niin ne eivät hyökänneet kimppuumme.
Tämän jälkeen menin pelaamaan säbää. Huomasin pukuhuoneessa, että minulla ei ollut lainkaan sukkia! Juuson juhlien takia glamourinen juhla-asuni sisälsi sukkahousut, enkä muistanut ottaa sukkia mukaan. Onneksi glamourisella ystävälläni Jussilla (vähän hiuksia) oli minulle sukat lainaan. Hän oli onnellinen, koska nyt sukkiin tulisi tytön hajua. Sukat olivat kokoa 40-42, ja revimme siitä paljon huumoria ennen pelin alkua (minun oma jalkani on 36-37). Pelaaminen oli vauhdikasta ja kivaa. Sain olla glamourisen ystäväni Ellin (vaaleat hiukset) kanssa samalla puolella ja pelasimme hyvin yhteen! Ellin kanssa koimme vaihtopenkillä (penkkiä ei kyllä ollut) traumaattisen hetken. Mutta koska elämässämme tapahtuu nykyään paljon kaikenlaista, en ollut niin syvästi järkyttynyt kuin olisin voinut. Nyt pidän teitä turhaan jännityksessä. Tämä on vain niin vaikea purkaa ulos. Näimme alastoman miehen!
Kun pääsin kotiin, menin heti laittautumaan kaupungillelähtöä varten. Laura ja Pinja olivat jo jonkinasteisessa nousussa, mutta Veera ja Yö vain makoilivat apaattisena pöytää vasten. Viehättävä ystävättäreni Ankku (tummat hiukset) kutsui meidät alottelemaan luokseen. Ajoin auton ystävämme Pekan (tummat hiukset) autopaikalle keskustaan ja kävelimme siitä Ankulle. Ankku ei ollut ihan vielä kotona, joten seisoimme pihalla rivissä, lauloimme virsiä ja vilkutimme etelään matkaaville junille.
Ankulla avasimme glamourisen viinipullon, jonka saimme syntymäpäivälahjaksi ystäviltämme Tuomolta (tummat hiukset) ja Juhanilta (oranssit hiukset). Avasin myös pari sidukkaa, jotka sain äidiltäni. Lauloimme muutaman biisiä Ankun uudelta Singstar SuomiPopilta, koska se on niin fantastinen. Olimme loistavia. Tämän jälkeen lähdimme keskustaa kohti. Pinja kantoi Ankkua osan matkasta, koska Ankulla oli niin glamouriset kengät, että niillä oli vaikea kävellä.
Matkalla löysimme Sannan (tummat hiukset), joka oli menossa Onnelaan. Minä ja Ankku lähdimme hänen mukaansa, koska Sannan pikkuveljen syntymäpäivien kunniaksi pääsimme ilmaiseksi jonojen ohi. Onnelassa oli teemana liikennevalot, joten asiaankuuluvasti olin pukeutunut mustaan mekkoon. Missasin myös makeat "vapaa", "ehkä" ja "varattu" tarrat, joita olisi alkuillasta saanut vielä narikasta. Narikan hinta oli noussut kahteen ja puoleen euroon! Sanna tiesi sen etukäteen, koska se vaihtui jo torstaina ja Sanna tietää tällaiset seurapiiriasiat. Onnelassa näkyi paljon tuttuja, esim Juhani ja hänen ystäviään, Elli ja hänen ystäviään sekä Joni, ja paljon lukioaikaisia ystäviämme.
Lähdimme sieltä puoli kahden aikaan. Ankku lähti kotiin, minä ja Sanna Otto K:hon etsimään vaimojani. Letkunpuistosta löysimme Juuson ystävineen ja he tulivat mukaamme. Tunnelma kyseisessä ravintolassa oli parempi kuin viimeksi käydessäni. Laura oli juonut paljon ja oli väsynyt. Myös Yö oli ilmeisesti hieman huonovointinen ja väsynyt. Päättelin siitä, että hän nojaili kovasti pöytään. Veera puhui paljon, oli varmaankin sopivassa humalassa. Pinjakin on vähän humalassa. Vaimojani oli ahdisteltu vessassa! Olin syvästi järkyttynyt tästä. Juuso joi jotain sinistä juomaa ja jotain minttu-lakritsi-kaakaojuomaa. Se oli ihan hyvää, vaikka yleensä en pidä maitoalkoholi-sekoituksesta.
Valomerkin jälkeen lähdimme ulos. Minä, Veera, Pinja ja Yö lämmittelimme Nukessa, mutta Laura jäi Markuksen (tummat hiukset) kanssa ulos tupakoimaan. Siinä viiden minuutin aikana sisällä päätimme, että lähdetään Pikkolo-grillille! Kyytimme oli tulossa puolen tunnin päästä. Menimme grillijonoon.
Puhuapälpätimme tuttuun tapaamme, kunnes taaksemme tuli kaksi miestä. He olivat kovassa humalassa, ja uskoivat kaiken mitä sanoimme. Pinja oli kova värittämään tarinaamme. Olimme Epätiia (minä), Magdaleena (Veera), Irmeli (Yö) ja Kalevi (Pinja). Pinja oli mies, ja sekin meni aivan täydestä. Minä ja Veera olimme lesboja, minulla on ollut 34 naista ja minulla ja Veeralla on ollut yhden yön juttu ja nykyään olemme kämppiksiä. Asuimme kaikki Utajärvellä. Yö oli hetero, mutta hän ei harrasta esiaviollista seksiä. Yön isä oli pappi. Pinjalla oli isompi kuin niillä miehillä. He olivat aika viihdyttäviä, vaikka minulla ei aina pitänyt oma pokka, varsinkaan kun minulla oli hikka. Pääsimme jonossa ehkä puoleen väliin kun Laura tuli ilmoittamaan että kyyti tuli. Lähdimme saman tien omin jaloin juoksemaan kohti Allin limusiinikyytiä. Sinne jäi grilli, ruuat ja miehet.
Tiia
Illalla menimme (minä, Veera, Laura, Pinja, Yö) Juuson ylioppilasjuhliin. Juuso näytti todella glamouriselta puku päällä ja varsinkin lakki päässä. Siellä oli todella hieno tarjoilu. Veera halusi, että siitä kirjoitetaan tänne. Oli todella hyvää täytekakkua, ja oli myös voileipäkakkua ja glamourisia sydämenmuotoisia juusoleipä-leipäjuustoja ja paljon muuta. Myös kahvi oli hyvää. Juuson sukulaiset olivat hieman pelottavia, mutta hymyilimme söpösti niin ne eivät hyökänneet kimppuumme.
Tämän jälkeen menin pelaamaan säbää. Huomasin pukuhuoneessa, että minulla ei ollut lainkaan sukkia! Juuson juhlien takia glamourinen juhla-asuni sisälsi sukkahousut, enkä muistanut ottaa sukkia mukaan. Onneksi glamourisella ystävälläni Jussilla (vähän hiuksia) oli minulle sukat lainaan. Hän oli onnellinen, koska nyt sukkiin tulisi tytön hajua. Sukat olivat kokoa 40-42, ja revimme siitä paljon huumoria ennen pelin alkua (minun oma jalkani on 36-37). Pelaaminen oli vauhdikasta ja kivaa. Sain olla glamourisen ystäväni Ellin (vaaleat hiukset) kanssa samalla puolella ja pelasimme hyvin yhteen! Ellin kanssa koimme vaihtopenkillä (penkkiä ei kyllä ollut) traumaattisen hetken. Mutta koska elämässämme tapahtuu nykyään paljon kaikenlaista, en ollut niin syvästi järkyttynyt kuin olisin voinut. Nyt pidän teitä turhaan jännityksessä. Tämä on vain niin vaikea purkaa ulos. Näimme alastoman miehen!
Kun pääsin kotiin, menin heti laittautumaan kaupungillelähtöä varten. Laura ja Pinja olivat jo jonkinasteisessa nousussa, mutta Veera ja Yö vain makoilivat apaattisena pöytää vasten. Viehättävä ystävättäreni Ankku (tummat hiukset) kutsui meidät alottelemaan luokseen. Ajoin auton ystävämme Pekan (tummat hiukset) autopaikalle keskustaan ja kävelimme siitä Ankulle. Ankku ei ollut ihan vielä kotona, joten seisoimme pihalla rivissä, lauloimme virsiä ja vilkutimme etelään matkaaville junille.
Ankulla avasimme glamourisen viinipullon, jonka saimme syntymäpäivälahjaksi ystäviltämme Tuomolta (tummat hiukset) ja Juhanilta (oranssit hiukset). Avasin myös pari sidukkaa, jotka sain äidiltäni. Lauloimme muutaman biisiä Ankun uudelta Singstar SuomiPopilta, koska se on niin fantastinen. Olimme loistavia. Tämän jälkeen lähdimme keskustaa kohti. Pinja kantoi Ankkua osan matkasta, koska Ankulla oli niin glamouriset kengät, että niillä oli vaikea kävellä.
Matkalla löysimme Sannan (tummat hiukset), joka oli menossa Onnelaan. Minä ja Ankku lähdimme hänen mukaansa, koska Sannan pikkuveljen syntymäpäivien kunniaksi pääsimme ilmaiseksi jonojen ohi. Onnelassa oli teemana liikennevalot, joten asiaankuuluvasti olin pukeutunut mustaan mekkoon. Missasin myös makeat "vapaa", "ehkä" ja "varattu" tarrat, joita olisi alkuillasta saanut vielä narikasta. Narikan hinta oli noussut kahteen ja puoleen euroon! Sanna tiesi sen etukäteen, koska se vaihtui jo torstaina ja Sanna tietää tällaiset seurapiiriasiat. Onnelassa näkyi paljon tuttuja, esim Juhani ja hänen ystäviään, Elli ja hänen ystäviään sekä Joni, ja paljon lukioaikaisia ystäviämme.
Lähdimme sieltä puoli kahden aikaan. Ankku lähti kotiin, minä ja Sanna Otto K:hon etsimään vaimojani. Letkunpuistosta löysimme Juuson ystävineen ja he tulivat mukaamme. Tunnelma kyseisessä ravintolassa oli parempi kuin viimeksi käydessäni. Laura oli juonut paljon ja oli väsynyt. Myös Yö oli ilmeisesti hieman huonovointinen ja väsynyt. Päättelin siitä, että hän nojaili kovasti pöytään. Veera puhui paljon, oli varmaankin sopivassa humalassa. Pinjakin on vähän humalassa. Vaimojani oli ahdisteltu vessassa! Olin syvästi järkyttynyt tästä. Juuso joi jotain sinistä juomaa ja jotain minttu-lakritsi-kaakaojuomaa. Se oli ihan hyvää, vaikka yleensä en pidä maitoalkoholi-sekoituksesta.
Valomerkin jälkeen lähdimme ulos. Minä, Veera, Pinja ja Yö lämmittelimme Nukessa, mutta Laura jäi Markuksen (tummat hiukset) kanssa ulos tupakoimaan. Siinä viiden minuutin aikana sisällä päätimme, että lähdetään Pikkolo-grillille! Kyytimme oli tulossa puolen tunnin päästä. Menimme grillijonoon.
Puhuapälpätimme tuttuun tapaamme, kunnes taaksemme tuli kaksi miestä. He olivat kovassa humalassa, ja uskoivat kaiken mitä sanoimme. Pinja oli kova värittämään tarinaamme. Olimme Epätiia (minä), Magdaleena (Veera), Irmeli (Yö) ja Kalevi (Pinja). Pinja oli mies, ja sekin meni aivan täydestä. Minä ja Veera olimme lesboja, minulla on ollut 34 naista ja minulla ja Veeralla on ollut yhden yön juttu ja nykyään olemme kämppiksiä. Asuimme kaikki Utajärvellä. Yö oli hetero, mutta hän ei harrasta esiaviollista seksiä. Yön isä oli pappi. Pinjalla oli isompi kuin niillä miehillä. He olivat aika viihdyttäviä, vaikka minulla ei aina pitänyt oma pokka, varsinkaan kun minulla oli hikka. Pääsimme jonossa ehkä puoleen väliin kun Laura tuli ilmoittamaan että kyyti tuli. Lähdimme saman tien omin jaloin juoksemaan kohti Allin limusiinikyytiä. Sinne jäi grilli, ruuat ja miehet.
Tiia
perjantai 23. lokakuuta 2009
PALJON TISSEJÄ, TUOKAA VIELÄ LISÄÄ!
Eilinen oli viehättävä päivä. Ystävättäreni Elli, vaaleat hiukset, oli pyytänyt Lauria ja minua ystäviensä kanssa yökerhoon. Minulla oli aamulla herätys töihin, joten siinä illan arvoimme että lähtisimmekö. Päätimme lähteä niin, että minä olisin kuskina. Siinä valmistauduimme ja lähdimme kohti keskustaa. Yökerhon ovella totesimme, että tässä kyseisessä yökerhossa on erikoisilta, ja siis sisäänpääsymaksu. Ja kuka nyt lähtee baariin ilman rahaa! Päätimme, että emme lainaa ystävältäni, vaan hyppäsimme autoni kyytiin ja ajoimme lähimmälle McDonaldsille tilaamaan pirtelöt.
Nyt kaunis ystäväni Ella, tummat hiukset, on luonani kylässä. Minä, hän ja ihana vaimoni Laura, tummat hiukset, siemailemme sivistyneesti alkoholia ja nautimme toistemme seurasta.
Täytyy jatkaa seurustelua, terveiset Miamista!
- Tiiasi
Nyt kaunis ystäväni Ella, tummat hiukset, on luonani kylässä. Minä, hän ja ihana vaimoni Laura, tummat hiukset, siemailemme sivistyneesti alkoholia ja nautimme toistemme seurasta.
Täytyy jatkaa seurustelua, terveiset Miamista!
- Tiiasi
lauantai 17. lokakuuta 2009
SUIHKUUMME OKSENNETTIIN ENKÄ VOI PESTÄ HIUKSIANI! TISSIT
Eilen juhlimme tupareitamme täällä palatsissamme. Kutsuvieraslista oli laadukas, ja juhlijat olivat hienostuneita ja glamourisia. Kaikki olivat pukeutuneet elegantisti ja siemailimme sivistyneesti alkoholittomia(kin) drinkkejä. Pelasimme kehittäviä seurapelejä (Yön kärsäpeli, Yö voitti) ja lauloimme kauniisti kuorossa (Singstar, n. 37-äänisesti).
Minua alkoi hieman väsyttää siinä kuuden jälkeen ja menin hetkeksi lepäämään. Sillä aikaa ihania vieraita oli saapunut lisää! Glamourista! Rakas Veera-vaimoni taisi siemaista yhden drinkin liikaa, koska kadotti rakkaan kännykkänsä. Olemme kaikki surun murtamia. Järjestämme hänelle muistotilaisuuden tänään klo 16.
Joku muukin taisi siemaista muutaman drinkkiä liikaa, koska en voi mennä suihkuun pesemään hiuksiani, koska jonkun palasia on viemäri täynnä! Onneksi olemme ennenkin joutuneet kokemaan kovia, ja selviämme tästäkin järkytyksestä ja voimme jatkaa elämäämme. Veera-vaimoni on laskeskellut ajokuntoaan, jotta voisimme lähteä vihannesostoksille. Mutta en tiedä voinko lähteä mukaan, koska en ole pessyt hiuksiani! Voisin tietenkin laittaa glamourisen ja elegantin päähineeni päähäni. Kyllä, näin teen!
Kävimme illalla myös glamourisessa yökerhossa Veeran, Tuomon ja Laurin kanssa. Myös viehättävä ystävättäreni Annaliisa (kauniit, tummat hiukset) tuli mukaamme. Tapasimme myös muita ystäviämme ja rupattelimme mukavia. Ihana nähdä kauniita tuttuja kasvoja pitkästä aikaa! Serkkuni Arttu oli myös juhlimassa, hän oli limusiininkuljettajana ystävilleen. Hienostunutta, meidän limusiinimme oli kai jäänyt jonnekin.
Peter Pan sulki juuri Veera-vaimoni liittymän. Sen voi kuulemma avata jos puhelin löytyy. Nokkelaa!
- Tiia
Minua alkoi hieman väsyttää siinä kuuden jälkeen ja menin hetkeksi lepäämään. Sillä aikaa ihania vieraita oli saapunut lisää! Glamourista! Rakas Veera-vaimoni taisi siemaista yhden drinkin liikaa, koska kadotti rakkaan kännykkänsä. Olemme kaikki surun murtamia. Järjestämme hänelle muistotilaisuuden tänään klo 16.
Joku muukin taisi siemaista muutaman drinkkiä liikaa, koska en voi mennä suihkuun pesemään hiuksiani, koska jonkun palasia on viemäri täynnä! Onneksi olemme ennenkin joutuneet kokemaan kovia, ja selviämme tästäkin järkytyksestä ja voimme jatkaa elämäämme. Veera-vaimoni on laskeskellut ajokuntoaan, jotta voisimme lähteä vihannesostoksille. Mutta en tiedä voinko lähteä mukaan, koska en ole pessyt hiuksiani! Voisin tietenkin laittaa glamourisen ja elegantin päähineeni päähäni. Kyllä, näin teen!
Kävimme illalla myös glamourisessa yökerhossa Veeran, Tuomon ja Laurin kanssa. Myös viehättävä ystävättäreni Annaliisa (kauniit, tummat hiukset) tuli mukaamme. Tapasimme myös muita ystäviämme ja rupattelimme mukavia. Ihana nähdä kauniita tuttuja kasvoja pitkästä aikaa! Serkkuni Arttu oli myös juhlimassa, hän oli limusiininkuljettajana ystävilleen. Hienostunutta, meidän limusiinimme oli kai jäänyt jonnekin.
Peter Pan sulki juuri Veera-vaimoni liittymän. Sen voi kuulemma avata jos puhelin löytyy. Nokkelaa!
- Tiia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)