Lukijoitten pyynnöstä lupauduin päivittämään glamour-blogiamme, joten täältä pesee! Emme viettäneet tipatonta tammikuuta, mutta tekstitöntä näköjään kyllä. Suuret pahoittelut kaikille, jotka ovat vesi kielellä uutta päivitystä odottaneet!
Allekirjoittanut on viime aikoina erikoistunut lähinnä ruoka- ja sisustusblogien seuraamiseen, ja kaikissa glamour-blogeissahan monesti näytetään kuvia, mitä gourmet-aterioita on tullut syötyä, niin ajattelin itse siirtyä samalle linjalle, koska olen ns. läski ja pidän ruoasta. Valitettavasti en ole herkkuaterioista ottanut kuvia, mutta otin kyllä sunnuntaina kuvan lautasesta, jonka olin tyhjentänyt saatanan kokoisesta kebab ranskalaisilla, riisillä ja salaatilla -annoksesta. Tosin sekin kuva on uudessa kännykässäni, enkä osaa sitä tänne blogiin siirtää, koska en ole lukenut kännykän käyttöohjeita, joten joudutte pärjäämään ilman.
Mutta siis! Tässähän on nyt käynyt niin, että viime viikolla minä ja Yö kävimme Helsingissä, koska Hurts ja vaimot ja etelä ja rakkaus. Olimme jo etukäteen suunnitelleet keskittyvämme matkalla ns. pikaruokavalioon, koska Oulussa täytyy jatkuvasti laihuttaa huoh. Ke-su-matkallamme kerkesin itse syödä mm. 2 Arizona-ateriaa, mega-aterian, kokonaisen subin, 1/3 pitsaa ja edellämainitun kebab-kasan. Nälkä ei ole vieläkään palautunut omaan elämääni, vaikka kolme päivää olen syönyt kuin mallit konsanaan.
Torstaina tai joskus shoppailimme ja söimme yhdessä juustoja. Se oli herkkää ja ihanaa! Tämä siis toki sen jälkeen kun nimeltämainitsemattomat vaimot olivat tilanneet ja syöneet pitsat, koska pelkkä juustojen nauttiminenhan voisi laihuttaa tai jotai, eiku? Kuvia todistusaineistoksi voi udella vaikka Tiialta. Olen muuten syvästi rakastunut Katrin pokkaan, koska hän tilasi Laurille Erotica-pitsan.
Ei toki tarvitse huolestua! Kyllä matkalla tuli viinaakin nautittua. Esim. Katrin tupareissa, jonne veimme hänelle vibraattorin lahjaksi. Kannattaa aina varoa mitä pyytää, koska meillä on haluja ja resursseja toteuttaa toivomuksia! Tuparit olivat ilmeisesti juuri viinan ja vibraattorin takia niin onnistuneet, että niistä pidetään jatko-osa (tähän liittyy ehkä melkein-Salkkari-Olli ja sairaanhoitaja-asu, mut ei siitä vielä enempää!). Itse en sinne pääse vissiin huoh, mut elämä jatkuu ja silleen. Toivon kovasti pääseväni kolmansiin tupareihin, joissa pitää kuulemma lahjoa anaaliplugilla tai jottain. En haluaisi yleistää, mutta yleisesti ottaen Itiksen Hot Lips on naisen paras shoppailupaikka.
En tietenkään nyt jaksa kertoa kaikesta glamourista, jota tässä reilun kuukauden blogihiljaisuuden aikana on tapahtunut, mutta voin vannoa, että tylsää ei ainakaan ole ollut! Jospa joku vaikka kertoisi lisää esim. uudenvuodenmenoista vielä tässä kuussa, se olisi hienoa.
Rakkain terveisin
Pinja
Ps. Otsikko viittaa siihen, että sain omalta henkilökohtaiselta tyttöystävältäni kupan joululahjaksi.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkustaminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkustaminen. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
maanantai 8. maaliskuuta 2010
Glamourmatkailaiset Berliinissä, mukana menossa tissit
Terveisiä upeasta Berliinistä! Täällä olemme vihdoin lomailleet jo muutaman päivän, vaikka perille pääsy olikin hieman vaikeaa. Oulun päässä minä, Yö, pääsin juna-asemalle helposti, sillä huristelin sinne yksin tilataksilla eli limusiinilla. Fiksu vaimoni Veera taas päätti ajatella ympäristöä, ja valitsi bussin.
Helsingissä taas oli ongelmia. Upea ystävämme Pirianna, jonka luona olimme kyläilleet, piirsi meille kartan, jonka avulla löytäisimme lentoasemalle. Otimme ensin junan Vantaankoskelle, ja se tulikin ajallaan. Junamatkan jälkeen luin karttaa, ja ohjastin meidät bussipysäkille. Mutta kappas vain, odottamaamme bussia ei näkynyt kolmen vartin jälkeenkään. Eikä sitä toistakaan bussia, jonka piti aikataulujen mukaan mennä lentokentälle. Olimme pöyristyneitä, ja astuimme lopulta randomiin bussiin, jonka piti ajaa lentokentän suuntaan.
Valitettavasti bussikuskimme ei puhunut kovin hyvin suomea. Hän kuitenkin ohjasti meidät pois oikealla pysäkillä. Olimme nyt melko lähellä lentokenttää, mutta soitimme taksin loppumatkaksi. Taksikeskuksen muija oli vitun nuiva minulle puhelimessa, mutta taksinkuljettaja oli oikein herttainen. Hän kertoi meille Andorran matkoistaan.
Veera tässä nyt, moi. Yön käsien pitää levätä. Kirjoitamme tätä blogia aivan jäätävässä kiireessä, sillä olemme ostaneet hostellista vain tunnin nettiaikaa, ja sitä pitää käyttää muuhunkin. Kaiken huipuksi saksalaisessa vitun näppiksessä z on siinä missä normaalisti y. Tosi ärszttävää, sillä matkustan Yön eli Zön kanssa.
Pääsimme sitten lentokentältä ihan onnellisesti perille suoraan Berliiniin. Mitään välilaskua esim. Wieniin ei siis tällä kertaa tullut vastaan. Muutenkin kaikki meni hzvin, ja vastaan kentällä meitä tuli glamourinen ystävämme Sonja, joka kiikutti meidät julkisilla hostelliimme Friedrichshainiin (glamourinen, graffitinen ja kuulemma myös trendikäs ja cool kaupunginosa Itä-Berliinissä, ei älyttömän kaukana Alexanderplatzista). Sonja mzös kertoi kaikkea kivaa Berliinistä, jonka lähellä on ollut au pairina jo monta kuukautta.
Olemme täällä kokeneet mm. helvetisti shoppailua (esim. valtavia pömpelikauppakeskuksia, keskustojen kauppoja ja random maailman siistein indie-t-paita-kauppa). Olemme näissä kaupoissa nähneet todella glamourisia vaatteita, joita Tuksukin varmasti arvostaisi.
Veeran kädet väsyivät, Yö jatkaa jihuu. Kävimme mzös keskitzsleirillä. Se oli vitun kauheaa. Masennuin jo sinne mennessä, sillä zmpärillä oli masentavia peltoja ja metsiä, jotka näzttivät aivan samalta kuin blairwitch projectissa. Keskitzsleirillä katselimme monta näzttelzä. Ne vetivät aika hiljaiseksi. Takaisin tullessa junassa minua eivät piristäneet edes 15-vuotiaat brittiläiset goottiernut, jotka keskustelivat lukuisista parisuhteistaan.
Hostellille päästzämme aloimme piristzä hieman nautittuamme olutta. Sitä ennen olimme zrittäneet piristää itseämme intialaisella ruualla, joka oli kzllä hzvin jees. Olut oli tosi hzvää. Sen etiketissä oli fransiskaanimunkin kuva, mutta veera luuli sitä karhuksi. Hän on niin hzvä ajattelemaan abstraktisti.
Täällä matkaillessamme olen muutenkin tullut siihen tulokseen, että veera on hzvin älzkäs. Aluksi muistutinkin häntä siitä usein. Itse veera sanoi minua monesti idiootiksi. Hzvin mieltä zlentävää. Täztzz kuitenkin huomauttaa, että veeralla on välillä pieniä ongelmia käztännön asioissa, kuten kartan lukeminen, hostellihuoneen avainkorttien ja sämpzlöiden säilzttäminen. Lisäksi veera unohti tänään kassillisen suklaata pukukoppiin. Itse en koskaan pzstzisi moiseen. Kirjoittaa Zö ja alkaa vetää suklaata. Huoh. Pääosin zö on kuitenkin tosi mieltä zlentäävää matkaseuraa, joka ei jatkuvasti muistuta Asperger-neroudestani. Osasin tänään sitä paitsi lukea karttaa oikein tosi monta korttelia (tämä ei päättznzt siihen, että esim. kävelimme jokeen tai ulos kaupungista, vaan oikeas s-bahnasema LÖYTYI) ja muutenkin olen ollut vitun pätevä esim. metrossa zms elämässä.
Nyt meidän pitää lopettaa, koska nettiaikaa on jäljellä enää n 20 min ja pitää vielä selvittää esim homomuseon aukioloja, ehkä bailausasioita zms. Toistaiseksi parhaat bileet meillä on ollut glamourisessa pimkie-kaupassa (kirjotin eka museo, tä), jossa tuli jäätäviä onnela-biisejä samalla kun olimme zhdessä pukukopissa ja väszneitä.
Paljon pusuja ja haleja kaikille Suomeen, kaunistautukaa ja bilettäkää, toivovat
zö ja veera
Helsingissä taas oli ongelmia. Upea ystävämme Pirianna, jonka luona olimme kyläilleet, piirsi meille kartan, jonka avulla löytäisimme lentoasemalle. Otimme ensin junan Vantaankoskelle, ja se tulikin ajallaan. Junamatkan jälkeen luin karttaa, ja ohjastin meidät bussipysäkille. Mutta kappas vain, odottamaamme bussia ei näkynyt kolmen vartin jälkeenkään. Eikä sitä toistakaan bussia, jonka piti aikataulujen mukaan mennä lentokentälle. Olimme pöyristyneitä, ja astuimme lopulta randomiin bussiin, jonka piti ajaa lentokentän suuntaan.
Valitettavasti bussikuskimme ei puhunut kovin hyvin suomea. Hän kuitenkin ohjasti meidät pois oikealla pysäkillä. Olimme nyt melko lähellä lentokenttää, mutta soitimme taksin loppumatkaksi. Taksikeskuksen muija oli vitun nuiva minulle puhelimessa, mutta taksinkuljettaja oli oikein herttainen. Hän kertoi meille Andorran matkoistaan.
Veera tässä nyt, moi. Yön käsien pitää levätä. Kirjoitamme tätä blogia aivan jäätävässä kiireessä, sillä olemme ostaneet hostellista vain tunnin nettiaikaa, ja sitä pitää käyttää muuhunkin. Kaiken huipuksi saksalaisessa vitun näppiksessä z on siinä missä normaalisti y. Tosi ärszttävää, sillä matkustan Yön eli Zön kanssa.
Pääsimme sitten lentokentältä ihan onnellisesti perille suoraan Berliiniin. Mitään välilaskua esim. Wieniin ei siis tällä kertaa tullut vastaan. Muutenkin kaikki meni hzvin, ja vastaan kentällä meitä tuli glamourinen ystävämme Sonja, joka kiikutti meidät julkisilla hostelliimme Friedrichshainiin (glamourinen, graffitinen ja kuulemma myös trendikäs ja cool kaupunginosa Itä-Berliinissä, ei älyttömän kaukana Alexanderplatzista). Sonja mzös kertoi kaikkea kivaa Berliinistä, jonka lähellä on ollut au pairina jo monta kuukautta.
Olemme täällä kokeneet mm. helvetisti shoppailua (esim. valtavia pömpelikauppakeskuksia, keskustojen kauppoja ja random maailman siistein indie-t-paita-kauppa). Olemme näissä kaupoissa nähneet todella glamourisia vaatteita, joita Tuksukin varmasti arvostaisi.
Veeran kädet väsyivät, Yö jatkaa jihuu. Kävimme mzös keskitzsleirillä. Se oli vitun kauheaa. Masennuin jo sinne mennessä, sillä zmpärillä oli masentavia peltoja ja metsiä, jotka näzttivät aivan samalta kuin blairwitch projectissa. Keskitzsleirillä katselimme monta näzttelzä. Ne vetivät aika hiljaiseksi. Takaisin tullessa junassa minua eivät piristäneet edes 15-vuotiaat brittiläiset goottiernut, jotka keskustelivat lukuisista parisuhteistaan.
Hostellille päästzämme aloimme piristzä hieman nautittuamme olutta. Sitä ennen olimme zrittäneet piristää itseämme intialaisella ruualla, joka oli kzllä hzvin jees. Olut oli tosi hzvää. Sen etiketissä oli fransiskaanimunkin kuva, mutta veera luuli sitä karhuksi. Hän on niin hzvä ajattelemaan abstraktisti.
Täällä matkaillessamme olen muutenkin tullut siihen tulokseen, että veera on hzvin älzkäs. Aluksi muistutinkin häntä siitä usein. Itse veera sanoi minua monesti idiootiksi. Hzvin mieltä zlentävää. Täztzz kuitenkin huomauttaa, että veeralla on välillä pieniä ongelmia käztännön asioissa, kuten kartan lukeminen, hostellihuoneen avainkorttien ja sämpzlöiden säilzttäminen. Lisäksi veera unohti tänään kassillisen suklaata pukukoppiin. Itse en koskaan pzstzisi moiseen. Kirjoittaa Zö ja alkaa vetää suklaata. Huoh. Pääosin zö on kuitenkin tosi mieltä zlentäävää matkaseuraa, joka ei jatkuvasti muistuta Asperger-neroudestani. Osasin tänään sitä paitsi lukea karttaa oikein tosi monta korttelia (tämä ei päättznzt siihen, että esim. kävelimme jokeen tai ulos kaupungista, vaan oikeas s-bahnasema LÖYTYI) ja muutenkin olen ollut vitun pätevä esim. metrossa zms elämässä.
Nyt meidän pitää lopettaa, koska nettiaikaa on jäljellä enää n 20 min ja pitää vielä selvittää esim homomuseon aukioloja, ehkä bailausasioita zms. Toistaiseksi parhaat bileet meillä on ollut glamourisessa pimkie-kaupassa (kirjotin eka museo, tä), jossa tuli jäätäviä onnela-biisejä samalla kun olimme zhdessä pukukopissa ja väszneitä.
Paljon pusuja ja haleja kaikille Suomeen, kaunistautukaa ja bilettäkää, toivovat
zö ja veera
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Heräsin tuoreen vaimoni vierestä ja aurinko melkein paistaa!
Blogin päivittäminen on tosiaan viime aikoina kärsinyt, uskon sen johtuvan kaamoksesta. Pimeällä suomalaisten on vaikea tehdä mitään, koska masentaa. Tämän olemme todenneet myös Koskelantiellä. Meidän tekee mieli nukkua ja toisinaan käyttää alkoholia humalahakuisesti (yleensä ottaen, itse olen absolutisti). Mummot ovat kuitenkin saaneet olla rauhassa, sillä olemme nyttemmin nukkuneet kotona ja ryypänneet baareissa, emme toisinpäin.
Pimeässä ja kylmässä ihmisen ikävä toisen luo on myös suurimmillaan. Tämäkin ilmenee meillä hienosti: Tiia ja Lauri eivät jaksaneet lähteä eilen baariin, koska katsoivat suomalaista komediaa, Lauralla taas on jokin satumainen säätö. Itse heräsin juuri tuoreen vaimoni Pinjan vierestä. <3 Myös Yö on ollut paljon enemmän kiinni elämässä, hän kävi Yö-kylässä eilen ja olen vieraillut Kastellissakin hänen sairasvuoteellaan ja -tietokoneellaan nyt pari kertaa! Ihmisen ikävää toisaalle aiomme tyydyttää Yön kanssa lähtemällä kahden kuukauden päästä Berliiniin, mistä olemme varsin innoissamme. Pidämme matkalla mahdollisesti erilaisia teemapäiviä, esim. lapsipäivä, juutalaispäivä, homopäivä, muuripäivä, seksipäivä. Joka päivä on luonnollisesti kiva päivä, kuvauspäivä ja kaljapäivä.
Mutta palataksemme säähän. Tällä hetkellä, 10.1.2010 k LO 12:15 ulkona näkyy hitusia sinistä taivasta, valoa on melkein yhtä paljon kuin Yön kirkasvalolampussa ja PAKKASTA ON ENÄÄ VAIN 3,5 ASTETTA!!!! Tämä on superduperhienoa, sillä yliopisto alkaa huomenna, ja joutunen kävelemään. Erittäin glamourinen ystäväni Jenny joutui perjantaina -31 asteessa turvautumaan bussiin päästäkseen kouluun, hän ei sitä paitsi ole mikään nynny!
Toissapäivänä oli perjantai, joten vaimoni lähtivät baariin (itse menin Kirkkokankaalle mummini luokse). Tosin Yö ei lähtenyt, koska tekee yhä kuolemaa, eikä myöskään Pinja, joka teki kirjastotätitehtäviä. Tiia, Lauri, Laura ja Sampo sen sijaan lähtivät. Heillä oli ilmeisesti hauskaa, kunnes Laura meni hukkaan tuntikausiksi. Häntä etsittiin keskellä yötä joka paikasta monta tuntia. Pakkasta oli noin 25 astetta ja yö (vrk-aika) pimeä, joten se ei varmasti ollut hauskaa. Lopulta selvisi, että ex-vaimo oli päätynyt ilmeisesti bussin kuljettamana pikkuveljensä sohvalle nukkumaan ja oli onnellisesti siis elossa. En ihan tiedä yksityiskohtia. Voi juku joka tapauksessa!
Tämän jälkeen ei ole ihmekään, että minä ja Pinja saimme lähteä eilen baariin kolmisin Sampon kanssa, joka toimi kuskina. Tiia ja Lauri olivat liian väsyneitä ja Lauralla oli liian paha morkkis. Viihdyimme pari tuntia St. Michaelissa ystäväni Juhan seurassa, minkä jälkeen tulimme Sampon kyydissä kotiin juomaan kaljaa (Pinja yhden), syömään tortilloja, dataamaan ja muutenkin viettämään laatuaikaa. Pinja on jo varsin hyvin integroitunut Toppilaan, hän sanoi yöllä tykkäävänsä kovasti esim meidän lämpövoimalasta!
Olen keksinyt uuden tavan viettää laatuaikaa Maken kanssa. Koneeni on Maken häkin vieressä ja istun siinä dataamassa. Häkin kaltereiden väleistä Make voi sitten kurkistella, mitä äiti milloinkin tekee eli syö. Eilen syötin hänelle palan omenaa omasta omenastani. Herkkiä nämä lapsuusajat.
Myös oma pikkuveljeni Arvi 6 v. ja Pinjan oma pikkuveli Aato 2 v. tykkäävät Makesta aivan järkyttävästi! Arvi sanoo Makea läskipalleroksi, Aato taas amtteriksi. Molemmat vonkaavat jatkuvasti, että pääsisivät taas katsomaan Makea tänne. Tiian pikkusisko Sonja (kohta 16 v., voi sentään) ei vonkaa, mutta tulee varmaankin huolehtimaan Makesta, jos se elää kauemmin kuin meidän kommuuni. Hienoja sisaruksia meillä.
Pimeässä ja kylmässä ihmisen ikävä toisen luo on myös suurimmillaan. Tämäkin ilmenee meillä hienosti: Tiia ja Lauri eivät jaksaneet lähteä eilen baariin, koska katsoivat suomalaista komediaa, Lauralla taas on jokin satumainen säätö. Itse heräsin juuri tuoreen vaimoni Pinjan vierestä. <3 Myös Yö on ollut paljon enemmän kiinni elämässä, hän kävi Yö-kylässä eilen ja olen vieraillut Kastellissakin hänen sairasvuoteellaan ja -tietokoneellaan nyt pari kertaa! Ihmisen ikävää toisaalle aiomme tyydyttää Yön kanssa lähtemällä kahden kuukauden päästä Berliiniin, mistä olemme varsin innoissamme. Pidämme matkalla mahdollisesti erilaisia teemapäiviä, esim. lapsipäivä, juutalaispäivä, homopäivä, muuripäivä, seksipäivä. Joka päivä on luonnollisesti kiva päivä, kuvauspäivä ja kaljapäivä.
Mutta palataksemme säähän. Tällä hetkellä, 10.1.2010 k LO 12:15 ulkona näkyy hitusia sinistä taivasta, valoa on melkein yhtä paljon kuin Yön kirkasvalolampussa ja PAKKASTA ON ENÄÄ VAIN 3,5 ASTETTA!!!! Tämä on superduperhienoa, sillä yliopisto alkaa huomenna, ja joutunen kävelemään. Erittäin glamourinen ystäväni Jenny joutui perjantaina -31 asteessa turvautumaan bussiin päästäkseen kouluun, hän ei sitä paitsi ole mikään nynny!
Toissapäivänä oli perjantai, joten vaimoni lähtivät baariin (itse menin Kirkkokankaalle mummini luokse). Tosin Yö ei lähtenyt, koska tekee yhä kuolemaa, eikä myöskään Pinja, joka teki kirjastotätitehtäviä. Tiia, Lauri, Laura ja Sampo sen sijaan lähtivät. Heillä oli ilmeisesti hauskaa, kunnes Laura meni hukkaan tuntikausiksi. Häntä etsittiin keskellä yötä joka paikasta monta tuntia. Pakkasta oli noin 25 astetta ja yö (vrk-aika) pimeä, joten se ei varmasti ollut hauskaa. Lopulta selvisi, että ex-vaimo oli päätynyt ilmeisesti bussin kuljettamana pikkuveljensä sohvalle nukkumaan ja oli onnellisesti siis elossa. En ihan tiedä yksityiskohtia. Voi juku joka tapauksessa!
Tämän jälkeen ei ole ihmekään, että minä ja Pinja saimme lähteä eilen baariin kolmisin Sampon kanssa, joka toimi kuskina. Tiia ja Lauri olivat liian väsyneitä ja Lauralla oli liian paha morkkis. Viihdyimme pari tuntia St. Michaelissa ystäväni Juhan seurassa, minkä jälkeen tulimme Sampon kyydissä kotiin juomaan kaljaa (Pinja yhden), syömään tortilloja, dataamaan ja muutenkin viettämään laatuaikaa. Pinja on jo varsin hyvin integroitunut Toppilaan, hän sanoi yöllä tykkäävänsä kovasti esim meidän lämpövoimalasta!
Olen keksinyt uuden tavan viettää laatuaikaa Maken kanssa. Koneeni on Maken häkin vieressä ja istun siinä dataamassa. Häkin kaltereiden väleistä Make voi sitten kurkistella, mitä äiti milloinkin tekee eli syö. Eilen syötin hänelle palan omenaa omasta omenastani. Herkkiä nämä lapsuusajat.
Myös oma pikkuveljeni Arvi 6 v. ja Pinjan oma pikkuveli Aato 2 v. tykkäävät Makesta aivan järkyttävästi! Arvi sanoo Makea läskipalleroksi, Aato taas amtteriksi. Molemmat vonkaavat jatkuvasti, että pääsisivät taas katsomaan Makea tänne. Tiian pikkusisko Sonja (kohta 16 v., voi sentään) ei vonkaa, mutta tulee varmaankin huolehtimaan Makesta, jos se elää kauemmin kuin meidän kommuuni. Hienoja sisaruksia meillä.
perjantai 18. joulukuuta 2009
HELSINKI, KAUHUN HETKIÄ JUNASSA JA METROSSA JA KOTONA JA TISSIT.
Terveiset täältä Suomen Miamista, Helsingistä!
Meidän glamour-elämämme on todellakin täynnä jännitystä. Toissa yönä minä ja kaunis Veera-vaimoni (ruskeat hiukset) tulimme tänne Yö-junalla. Istuimme ykkösluokassa, koska siellä oli tilaa, leveämmät penkit, pistorasia ja koska olemme muutenkin niin ykkösluokkaa. Veera yritti tehdä töitä koko yön, minä yritin nukkua. Joskus keskellä yötä, mahdollisesti k LO 3,00 jälkeen heräsin siihen, että juna seisoi paikallaan keskellä ei-mitään ja kuulutettiin, että seisomme tässä tunnin, koska raide on rikki. Käänsin kylkeä. Myöhemmin heräsin uuteen kuulutukseen, jossa sanottiin, että juna on myöhässä kaksi tuntia ja kaksikymmentä minuuttia. Onneksi meillä ei ollut lentoja esimerkiksi Miamiin, olisimme voineet myöhästyä. Tästä tapahtumasta oli juttu Iltalehden sivuillakin.
Tämä oli hieno kokemus siksi, että edellisenä iltana olimme ystävämme Laurin (leikannut hiukset) kanssa pohtineet kaikki yhdessä porukalla, että voiko juna kulkea ilman raiteita, esimerkiksi Pudasjärvelle. Hienoa on myös se, että saamme junalipun hinnasta 50% takaisin, koska olimme yli kaksi tuntia myöhässä ja joulukuun alusta on tullut tällainen oikeus VR:n asiakkaille.
Tänään koimme kauhun hetkiä myös metrossa. Metromme oli myöhässä, koska edellisessä metrossa oli jokin ongelma, ja me jouduimme odottamaan. Rautatientorin metroasema on todella skeeri, koska metro ikään kuin aavemaisesti liukuu sen ohi. Olimme hyvin jännittyneitä ohittaessamme sitä.
Kamalin uutinen tuli kuitenkin kotoa, suoraan omasta kommuunistamme oman vaimon soittamana. Olemme saanet ensimmäisen varoituksen! Olen hyvin järkyttynyt, viime aikoina olemme olleet hyvinkin asiallisia ja vähä-äänisiä. Johtuukohan tämä Makesta? Onkohan Make liian kovaääninen? Maanantaina aion ottaa heti yhteyttä hallitukseen kirjallisesti ja vaatia selvitystä. Tämä ei jää tähän!
Olemme täällä matkallamme kokeneet myös hienoja hetkiä. Olen majoittunut ex-vaimoni Pirin (ruskeat hiukset) kotiin ja viettänyt aikaa hänen kanssaan. Veera asuu hänen omassa Mummolassaan hänen oman Mumminsa kanssa. Minäkin kävin siellä omin jaloin. Hänen Mummolansa on ihana, vanha, suuri puutalo, jossa on jännittäviä salahuoneita. Olemme nähneet myös glamourista ystäväämme Hannaa (ruskeat hiukset) ja Jania (hiuksia ja vähän partaa). Illalla olemme menossa paikallisiin yökerhoihin hienon ystävämme Ollin (ruskeat hiukset) kanssa. Hän varmasti tietää niistä paljon. Ensin menemme käymään hänen luonaan. Odotan sitä jännityksellä!
Suunnitelmissamme on myös matkamme aikana käydä ainakin Suomenlinnassa valokuvaamassa ja muutenkin retkeilemässä. Lisäksi minun pitäisi vielä löytää muutaman glamourista joulu_lahjaa. Laura-vaimollemme löysimme todella glamourisen syntymäpäivälahjan! Olen katsellut toisella omalla silmälläni myös talvikenkiä, mutta olen todella saamaton niiden ostossa.
Tiia
Meidän glamour-elämämme on todellakin täynnä jännitystä. Toissa yönä minä ja kaunis Veera-vaimoni (ruskeat hiukset) tulimme tänne Yö-junalla. Istuimme ykkösluokassa, koska siellä oli tilaa, leveämmät penkit, pistorasia ja koska olemme muutenkin niin ykkösluokkaa. Veera yritti tehdä töitä koko yön, minä yritin nukkua. Joskus keskellä yötä, mahdollisesti k LO 3,00 jälkeen heräsin siihen, että juna seisoi paikallaan keskellä ei-mitään ja kuulutettiin, että seisomme tässä tunnin, koska raide on rikki. Käänsin kylkeä. Myöhemmin heräsin uuteen kuulutukseen, jossa sanottiin, että juna on myöhässä kaksi tuntia ja kaksikymmentä minuuttia. Onneksi meillä ei ollut lentoja esimerkiksi Miamiin, olisimme voineet myöhästyä. Tästä tapahtumasta oli juttu Iltalehden sivuillakin.
Tämä oli hieno kokemus siksi, että edellisenä iltana olimme ystävämme Laurin (leikannut hiukset) kanssa pohtineet kaikki yhdessä porukalla, että voiko juna kulkea ilman raiteita, esimerkiksi Pudasjärvelle. Hienoa on myös se, että saamme junalipun hinnasta 50% takaisin, koska olimme yli kaksi tuntia myöhässä ja joulukuun alusta on tullut tällainen oikeus VR:n asiakkaille.
Tänään koimme kauhun hetkiä myös metrossa. Metromme oli myöhässä, koska edellisessä metrossa oli jokin ongelma, ja me jouduimme odottamaan. Rautatientorin metroasema on todella skeeri, koska metro ikään kuin aavemaisesti liukuu sen ohi. Olimme hyvin jännittyneitä ohittaessamme sitä.
Kamalin uutinen tuli kuitenkin kotoa, suoraan omasta kommuunistamme oman vaimon soittamana. Olemme saanet ensimmäisen varoituksen! Olen hyvin järkyttynyt, viime aikoina olemme olleet hyvinkin asiallisia ja vähä-äänisiä. Johtuukohan tämä Makesta? Onkohan Make liian kovaääninen? Maanantaina aion ottaa heti yhteyttä hallitukseen kirjallisesti ja vaatia selvitystä. Tämä ei jää tähän!
Olemme täällä matkallamme kokeneet myös hienoja hetkiä. Olen majoittunut ex-vaimoni Pirin (ruskeat hiukset) kotiin ja viettänyt aikaa hänen kanssaan. Veera asuu hänen omassa Mummolassaan hänen oman Mumminsa kanssa. Minäkin kävin siellä omin jaloin. Hänen Mummolansa on ihana, vanha, suuri puutalo, jossa on jännittäviä salahuoneita. Olemme nähneet myös glamourista ystäväämme Hannaa (ruskeat hiukset) ja Jania (hiuksia ja vähän partaa). Illalla olemme menossa paikallisiin yökerhoihin hienon ystävämme Ollin (ruskeat hiukset) kanssa. Hän varmasti tietää niistä paljon. Ensin menemme käymään hänen luonaan. Odotan sitä jännityksellä!
Suunnitelmissamme on myös matkamme aikana käydä ainakin Suomenlinnassa valokuvaamassa ja muutenkin retkeilemässä. Lisäksi minun pitäisi vielä löytää muutaman glamourista joulu_lahjaa. Laura-vaimollemme löysimme todella glamourisen syntymäpäivälahjan! Olen katsellut toisella omalla silmälläni myös talvikenkiä, mutta olen todella saamaton niiden ostossa.
Tiia
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
JÄTÄN VAIMONI JA NIIDEN TISSIT!
Lähden huomenna 15.50 junalla Etelä-Suomeen muutamaksi päiväksi tapaamaan sukulaisiani ennen kuin suuntaan viikonlopuksi Tallinnaan viehättävän tumman ystävättäreni Pirin kanssa. Ihan kiva, paitsi että to do -lista on taas niin pitkä, että sen kirjoittaminen paperille vaati muutaman sademetsän kaatamista ja lievää irvistelyä. Erityisesti ilahduttaa päästä SOITTAMAAN löytötavaratoimistoon kadonneesta puhelimesta (ja soittaa muutenki miljoonaan paikkaan miljoonasta eri asiasta, wuttuduu).
En myöskään tiiä, miten aion pärjätä viikon ilman Tiiaa, Lauraa ja Yötä! Vierotusoireita tulee varmasti, onneks voi lähettää postikortteja ja ehkä tekstareitakin, sikäli kuin joskus vielä tulen omistamaan kännykän. Musta itsenäisyyttä ja individualismia korostetaan Suomessa liikaa, ei sais olla noloa sanoa, että kaipaa muita ihmisiä eikä vain aina porhalla kompetentisti ympäriinsä. Ihanan ystäväni Elinan kanssa (se asuu nykyään Uudessa-Seelannissa, harrastamme siis enää yhdessä lähinnä transglobaalista ikävöimistä) totesimmekin aikoja sitten, että tietty läheisriippuvaisuus on ihan tervettä.
Mutta hui, on kiva nähdä taas etäsukulaisia ja kauniita pääkaupunkiseutulaisia ystäviä! Myös glamourista Tallinnan-reissua odotan innolla. Aiomme Piriannan kanssa käydä hienoissa paikoissa, haistella mannereurooppalaisia kaupunkivirtauksia ja ulkoilla ahkerasti niin päivin kuin öisin (tietysti tyylillä). Harmi, etten ole vielä niin hyvä fennisti, että osaisin eestiä! Pakko tehdä viimeistään parin vuoden päästä uusi reissu, tai ehkä jo aiemmin. Nautimme suuresti täällä Toppilassa asumisesta, pois on silti aina todella hienoa päästä. Laura ja komea kanadalainen nuorimies Zach (hän on Suomessa Rotaryn kautta harjoittamassa kulttuurivaihtoa ja tutustui jo tupareissamme esimerkiksi tsekkiläisiin juomiin!) selasivat juuri kaksi tuntia karttakirjaa keittiön pöydän ääressä ja kävimme kiinnostavia keskusteluja siitä, minne haluaisimme mennä. Päätimme, että kaikkialle. Mielestäni meidän tulisi saada oma tosi-tv-matkaohjelma, jossa soutaisimme ja junailisimme ympäri maailmaa ja kaikki kuvattaisiin! Tällä voisi olla menestystä, onhan blogimmekin todella luettu. Ohjelma olisi Madventures-tyylinen sillä erotuksella, että meitä olisi enemmän ja olisimme keskimäärin kielitaitoisempia, fiksumpia, hyvännäköisempiä, hauskempia ja naisia! Naiset eivät mielestäni televisiossa juuri koskaan tee mitään jännää, huoh mitä roolimalleja pikkulapsille.
Nyt ehkä isken to do -listani kimppuun ja kuskaan rakkaan Laura-vaimoni limusiinilla Laanilaan palauttamaan juhlia varten lainattua viihde-elektroniikkaa. Kenties kuulette minusta vielä livenä suoraan Miamista!
En myöskään tiiä, miten aion pärjätä viikon ilman Tiiaa, Lauraa ja Yötä! Vierotusoireita tulee varmasti, onneks voi lähettää postikortteja ja ehkä tekstareitakin, sikäli kuin joskus vielä tulen omistamaan kännykän. Musta itsenäisyyttä ja individualismia korostetaan Suomessa liikaa, ei sais olla noloa sanoa, että kaipaa muita ihmisiä eikä vain aina porhalla kompetentisti ympäriinsä. Ihanan ystäväni Elinan kanssa (se asuu nykyään Uudessa-Seelannissa, harrastamme siis enää yhdessä lähinnä transglobaalista ikävöimistä) totesimmekin aikoja sitten, että tietty läheisriippuvaisuus on ihan tervettä.
Mutta hui, on kiva nähdä taas etäsukulaisia ja kauniita pääkaupunkiseutulaisia ystäviä! Myös glamourista Tallinnan-reissua odotan innolla. Aiomme Piriannan kanssa käydä hienoissa paikoissa, haistella mannereurooppalaisia kaupunkivirtauksia ja ulkoilla ahkerasti niin päivin kuin öisin (tietysti tyylillä). Harmi, etten ole vielä niin hyvä fennisti, että osaisin eestiä! Pakko tehdä viimeistään parin vuoden päästä uusi reissu, tai ehkä jo aiemmin. Nautimme suuresti täällä Toppilassa asumisesta, pois on silti aina todella hienoa päästä. Laura ja komea kanadalainen nuorimies Zach (hän on Suomessa Rotaryn kautta harjoittamassa kulttuurivaihtoa ja tutustui jo tupareissamme esimerkiksi tsekkiläisiin juomiin!) selasivat juuri kaksi tuntia karttakirjaa keittiön pöydän ääressä ja kävimme kiinnostavia keskusteluja siitä, minne haluaisimme mennä. Päätimme, että kaikkialle. Mielestäni meidän tulisi saada oma tosi-tv-matkaohjelma, jossa soutaisimme ja junailisimme ympäri maailmaa ja kaikki kuvattaisiin! Tällä voisi olla menestystä, onhan blogimmekin todella luettu. Ohjelma olisi Madventures-tyylinen sillä erotuksella, että meitä olisi enemmän ja olisimme keskimäärin kielitaitoisempia, fiksumpia, hyvännäköisempiä, hauskempia ja naisia! Naiset eivät mielestäni televisiossa juuri koskaan tee mitään jännää, huoh mitä roolimalleja pikkulapsille.
Nyt ehkä isken to do -listani kimppuun ja kuskaan rakkaan Laura-vaimoni limusiinilla Laanilaan palauttamaan juhlia varten lainattua viihde-elektroniikkaa. Kenties kuulette minusta vielä livenä suoraan Miamista!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)