Näytetään tekstit, joissa on tunniste elli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elli. Näytä kaikki tekstit

tiistai 12. tammikuuta 2010

KULTTUURIA, NAAPUREITA JA TISSIT

Olimme eilen hyvin kultturelleja, koska katsoimme kolmea dokumenttia. Ensimmäinen kertoi kolmesta pariskunnasta: 16-vuotiaasta tytöstä joka oli raskaana 18-vuotiaalle pojalle, 17-vuotiaasta tytöstä joka odotti 48-vuotiaalle miehelle lasta (mies oli aikaisemmin istunut linnassa 8 kuukautta tämän tytön kidnappauksesta, he olivat kovin rakastuneita) sekä 40-vuotiaasta naisesta jolla oli lapsi 20-vuotiaan pojan kanssa. Tämänjälkeisessä dokumentissa perehdyttiin lihavien (noin 150 kiloisten) naisten synnyttämiseen ja raskausaikaan ja noin 7 kiloisina syntyneisiin lapsiin. Lopuksi yritin vielä kiinnostua dokumentista, joka käsitteli seksiaddiktia ruotsalaista miestennielijänaista, mutta se oli aika tylsä.

Samaan aikaan kun minä, Veera ja Lauri vietimme kyseistä rauhallista ja kehittävää koti-iltaa, Pinja-vaimo ja Laura-vaimo olivat kaupungilla humputtelemassa. Mestan eurot palaavat keskiviikoiksi ja torstaiksi! Tämä on todella iloinen uutinen opiskelijoiden ja työttömien rahabudjetille. Se ei ole kuitenkaan hyvä opiskelijoiden ja työttömien maksoille ja läksyille ja värityskirjojen värittelyille.

Olen ehkä tulossa kipeäksi. En kuitenkaan myönnä sitä vielä, koska on tylsää olla kipeä. Varsinkin kun on työtön ja värityskirjan parhaimmat kuvat on jo väritetty. Olen itse asiassa miettinyt, että hakisin töitä. En ehkä kuitenkaan hae, koska sitten minulla ei välttämättä olisi talvilomaa viikolla 10, enkä pääsisi Leville ryyp- lumilautailemaan ja hiihtämään. Olen myös suunnitellut glamourisen ystävättäreni Ellin (vaaleat hiukset) kanssa matkaa jonnekin lämpimään ja eksoottiseen ja hienostuneeseen paikkaan kun hänellä alkaa kesäloma maaliskuun lopussa.

Istun taas Veeran koneella, koska omani ei tykkää naapurin netistä ja mummosta. Mutta se on aivan oikeutettua ehkä, koska lainasin Veeralle poikaystävääni. Kaikki on vaimojen kesken yhteistä.

Minulla on ruokaa jääkaapissa. Alkoholia vain hyvin vähän. Se on merkillistä, koska yleensä jääkaappimme näyttää siltä, että täällä asuisi noin 5 miespuolista yliopisto-opiskelijaa (mahdollisesti koneteekkareita). Tai niinkuin Veera-vaimoni naispuoliset sukulaiset ajattelevat: "täällä vietetään railakaista opiskelijaelämää".

Naapurimme ovat niin kamalia (alakerran lapsi itkee usein keskellä päivää, mummot kyyläävät, jurot miehet eivät tervehdi, söpö salibandymailatyttö ei näyttäydy juuri koskaan), että olemme katselleet sopivia vuokra-asuntoja netistä, jos muuttaisimme huhtikuun alussa. Koskelantie 54:ssä oli sopiva ehdokas. Voisimme käydä katsomassa sitä.

Tiia

lauantai 5. joulukuuta 2009

BILETYSTÄ, MIEHIÄ JA TISSIT

Olemme vaimojen kanssa yhdessä ja erikseen huomanneet, että perjantait ovat ehkä glamourisimpia päiviä meidän omassa elämässä. Eilinen ei ollut poikkeus, vaan päin vastoin se oli hyvinkin glamourinen.

Illalla menimme (minä, Veera, Laura, Pinja, Yö) Juuson ylioppilasjuhliin. Juuso näytti todella glamouriselta puku päällä ja varsinkin lakki päässä. Siellä oli todella hieno tarjoilu. Veera halusi, että siitä kirjoitetaan tänne. Oli todella hyvää täytekakkua, ja oli myös voileipäkakkua ja glamourisia sydämenmuotoisia juusoleipä-leipäjuustoja ja paljon muuta. Myös kahvi oli hyvää. Juuson sukulaiset olivat hieman pelottavia, mutta hymyilimme söpösti niin ne eivät hyökänneet kimppuumme.

Tämän jälkeen menin pelaamaan säbää. Huomasin pukuhuoneessa, että minulla ei ollut lainkaan sukkia! Juuson juhlien takia glamourinen juhla-asuni sisälsi sukkahousut, enkä muistanut ottaa sukkia mukaan. Onneksi glamourisella ystävälläni Jussilla (vähän hiuksia) oli minulle sukat lainaan. Hän oli onnellinen, koska nyt sukkiin tulisi tytön hajua. Sukat olivat kokoa 40-42, ja revimme siitä paljon huumoria ennen pelin alkua (minun oma jalkani on 36-37). Pelaaminen oli vauhdikasta ja kivaa. Sain olla glamourisen ystäväni Ellin (vaaleat hiukset) kanssa samalla puolella ja pelasimme hyvin yhteen! Ellin kanssa koimme vaihtopenkillä (penkkiä ei kyllä ollut) traumaattisen hetken. Mutta koska elämässämme tapahtuu nykyään paljon kaikenlaista, en ollut niin syvästi järkyttynyt kuin olisin voinut. Nyt pidän teitä turhaan jännityksessä. Tämä on vain niin vaikea purkaa ulos. Näimme alastoman miehen!

Kun pääsin kotiin, menin heti laittautumaan kaupungillelähtöä varten. Laura ja Pinja olivat jo jonkinasteisessa nousussa, mutta Veera ja Yö vain makoilivat apaattisena pöytää vasten. Viehättävä ystävättäreni Ankku (tummat hiukset) kutsui meidät alottelemaan luokseen. Ajoin auton ystävämme Pekan (tummat hiukset) autopaikalle keskustaan ja kävelimme siitä Ankulle. Ankku ei ollut ihan vielä kotona, joten seisoimme pihalla rivissä, lauloimme virsiä ja vilkutimme etelään matkaaville junille.

Ankulla avasimme glamourisen viinipullon, jonka saimme syntymäpäivälahjaksi ystäviltämme Tuomolta (tummat hiukset) ja Juhanilta (oranssit hiukset). Avasin myös pari sidukkaa, jotka sain äidiltäni. Lauloimme muutaman biisiä Ankun uudelta Singstar SuomiPopilta, koska se on niin fantastinen. Olimme loistavia. Tämän jälkeen lähdimme keskustaa kohti. Pinja kantoi Ankkua osan matkasta, koska Ankulla oli niin glamouriset kengät, että niillä oli vaikea kävellä.

Matkalla löysimme Sannan (tummat hiukset), joka oli menossa Onnelaan. Minä ja Ankku lähdimme hänen mukaansa, koska Sannan pikkuveljen syntymäpäivien kunniaksi pääsimme ilmaiseksi jonojen ohi. Onnelassa oli teemana liikennevalot, joten asiaankuuluvasti olin pukeutunut mustaan mekkoon. Missasin myös makeat "vapaa", "ehkä" ja "varattu" tarrat, joita olisi alkuillasta saanut vielä narikasta. Narikan hinta oli noussut kahteen ja puoleen euroon! Sanna tiesi sen etukäteen, koska se vaihtui jo torstaina ja Sanna tietää tällaiset seurapiiriasiat. Onnelassa näkyi paljon tuttuja, esim Juhani ja hänen ystäviään, Elli ja hänen ystäviään sekä Joni, ja paljon lukioaikaisia ystäviämme.

Lähdimme sieltä puoli kahden aikaan. Ankku lähti kotiin, minä ja Sanna Otto K:hon etsimään vaimojani. Letkunpuistosta löysimme Juuson ystävineen ja he tulivat mukaamme. Tunnelma kyseisessä ravintolassa oli parempi kuin viimeksi käydessäni. Laura oli juonut paljon ja oli väsynyt. Myös Yö oli ilmeisesti hieman huonovointinen ja väsynyt. Päättelin siitä, että hän nojaili kovasti pöytään. Veera puhui paljon, oli varmaankin sopivassa humalassa. Pinjakin on vähän humalassa. Vaimojani oli ahdisteltu vessassa! Olin syvästi järkyttynyt tästä. Juuso joi jotain sinistä juomaa ja jotain minttu-lakritsi-kaakaojuomaa. Se oli ihan hyvää, vaikka yleensä en pidä maitoalkoholi-sekoituksesta.

Valomerkin jälkeen lähdimme ulos. Minä, Veera, Pinja ja Yö lämmittelimme Nukessa, mutta Laura jäi Markuksen (tummat hiukset) kanssa ulos tupakoimaan. Siinä viiden minuutin aikana sisällä päätimme, että lähdetään Pikkolo-grillille! Kyytimme oli tulossa puolen tunnin päästä. Menimme grillijonoon.

Puhuapälpätimme tuttuun tapaamme, kunnes taaksemme tuli kaksi miestä. He olivat kovassa humalassa, ja uskoivat kaiken mitä sanoimme. Pinja oli kova värittämään tarinaamme. Olimme Epätiia (minä), Magdaleena (Veera), Irmeli (Yö) ja Kalevi (Pinja). Pinja oli mies, ja sekin meni aivan täydestä. Minä ja Veera olimme lesboja, minulla on ollut 34 naista ja minulla ja Veeralla on ollut yhden yön juttu ja nykyään olemme kämppiksiä. Asuimme kaikki Utajärvellä. Yö oli hetero, mutta hän ei harrasta esiaviollista seksiä. Yön isä oli pappi. Pinjalla oli isompi kuin niillä miehillä. He olivat aika viihdyttäviä, vaikka minulla ei aina pitänyt oma pokka, varsinkaan kun minulla oli hikka. Pääsimme jonossa ehkä puoleen väliin kun Laura tuli ilmoittamaan että kyyti tuli. Lähdimme saman tien omin jaloin juoksemaan kohti Allin limusiinikyytiä. Sinne jäi grilli, ruuat ja miehet.

Tiia

perjantai 23. lokakuuta 2009

PALJON TISSEJÄ, TUOKAA VIELÄ LISÄÄ!

Eilinen oli viehättävä päivä. Ystävättäreni Elli, vaaleat hiukset, oli pyytänyt Lauria ja minua ystäviensä kanssa yökerhoon. Minulla oli aamulla herätys töihin, joten siinä illan arvoimme että lähtisimmekö. Päätimme lähteä niin, että minä olisin kuskina. Siinä valmistauduimme ja lähdimme kohti keskustaa. Yökerhon ovella totesimme, että tässä kyseisessä yökerhossa on erikoisilta, ja siis sisäänpääsymaksu. Ja kuka nyt lähtee baariin ilman rahaa! Päätimme, että emme lainaa ystävältäni, vaan hyppäsimme autoni kyytiin ja ajoimme lähimmälle McDonaldsille tilaamaan pirtelöt.

Nyt kaunis ystäväni Ella, tummat hiukset, on luonani kylässä. Minä, hän ja ihana vaimoni Laura, tummat hiukset, siemailemme sivistyneesti alkoholia ja nautimme toistemme seurasta.

Täytyy jatkaa seurustelua, terveiset Miamista!

- Tiiasi

tiistai 20. lokakuuta 2009

JÄNNITTÄVÄ TISSITÖN PÄIVÄ!

Tänään oli hyvin jännittävä päivä! Olen ollut pari yötä jumissa Kuivasjärvellä seksikkään miespuolisen ystäväni luona. Tänään hän saattoi minut kotiini Toppilaan. Matkalla kävimme ostamassa irtokarkkeja viehättävästä Euromarketista. Joku hienostunut nuoripari irvaili meille, koska yritimme tähdätä tiettyyn määrään ja pussitimme loppuvaiheessa karkkeja yksitellen. Kun pääsimme kotiovelle, oli mummo meidän kanssamme samaan aikaan ovella. Hän tervehti ja kysyi, olemmeko kenties talon asukkaita. Myönsimme. Hän vaikutti ihan ystävälliseltä, sanoi että taloon on muuttanut uusia tyttöjä, eikä vielä tunne heitä. Kaunis tummahiuksinen Laura-vaimoni oli kotona ja avauduimme hänelle heti.

Kun olin käynyt suihkussa ja laittautunut glamouriksi, lähdimme Laurin kanssa kohti keskustaa. Hän kävi hankkimassa VR:n opiskelijatodistuksen, koska on lähdössä huomenna Vessun (maskuliininen ja hienostunut, miehekäs serkkuni, tummat hiukset) kanssa Helsinkiin Porcupine Treen keikalle. Tämän jälkeen kävimme romanttisesti istuskelemassa hienostuneesti ikkunapaikalla McDonaldsissa, tilasin suklaapirtelön. Se oli romanttista ja jännittävää. Näimme kaupungissa sattumalta myös viehättäviä ystäviäni Elliä (vaaleat hiukset) ja Eveliinaa (tummat hiukset). He olivat menossa elokuviin katsomaan jotain sivistynyttä ja glamourista elokuvaa.

Tällä hetkellä olen kylässä vanhempieni luona. Äitini oli laittanut ruokaa ja illallistin heidän kanssaan. Oikeastaan illallistin yksin, koska äiti lähti lenkille, isä kauppaan ja pikkusisareni Sonja (tummat hiukset) oli facebookissa. Kun olin syönyt, Sonja opetti minua soittamaan viulua. Olemme kumpikin olleet ala-asteella musiikkiluokalla ja soittaneet silloin viulua noin neljä vuotta. Nyt en ole kuitenkaan lähes seitsemään vuoteen soittanut. Viulu on hienostunut instrumentti. Minun pitäisi harjoitella, jotta uskallan lähteä suunnistusseurani pikkujouluihin. Olen kuulemma luvannut viime vuonna, että soitan tänä vuonna. Perätön väite mielestäni.

- Tiia