EN OLE TEHNYT ITSEMURHAA VAAN ALOITTANUT UUDEN ELÄMÄN! TOIVONIEMI JA TISSIT!

No, oikeastaan liioittelin, koska ei elämäni ole täysin uusi. Olen edelleen 19 vuotta vanha ja minulla on edelleen Yö-niminen vaimo ja hiukset jotka saksalaisten mielestä ovat blondit ja Tiian mielestä ruskeat ja Tuksun mielestä varmasti lyhyet, ohuet ja epänaiselliset. Uutta on kuitenkin se että en enää asu Toppilassa vaan esim Toivoniemessä aivan Oulun keskustan hoodeilla. Kämppäni myös sijaitsee jokisuistossa eli meren rannalla eli elän aivan kuin Miamissa. Talo on todella hieno, siellä on 9 kerrosta ja valtava määrä kaikkea! Mummotkin ovat aivan ihania ja tervehtivät rapussa, en ymmärrä miksei Suomessa ole aina näin! :)

Yön kanssa olemme tulleet toimeen hyvin mikä ei oikeastaan ole ihme koska we're almost married and basically the same person niin kuin eräässä kännipäiväkirjassamme taitaa lukea. Pöllimme toistemme ruokia ja pidämme melko paljon bileitä ja etkoja, että saamme rahaa vessapaperiin. On kivaa ja taloudellisesti kannattavaa pyytää kavereita kylään, sosiaalinen elämä on kyllä todella tärkeä asia. Se auttaa pitämään kiinni elämässä ja estää tunnetusti hyppäämästä ikkunasta tai syömästä liikaa lääkkeitä. Alkoholin juomista se ei kyllä valitettavasti estä. Olen syysalkoholisoitunut melko hienosti, mutta se on niin mukavaa, että ihan sama. 2-kymppisenä kuitenkin kuuluu käydä juhlissa ja yökerhoissa, villasukkien ja seesteisen elämän aika on sitten myöhemmin!!

Seesteisestä elämästä puheenollen, Tuksu kirjoittaa viime blogissaan ettei kauniilla ja näyttävillä naisilla ole sellaiseen mahdollisuutta. Jos on hyvännäköinen ja itsevarma, niin miehet eivät halua. Sen sijaan vaatimattoman näköiset henkilöt hedelmöittyvät jatkuvasti, heidän miehensä ostelevat heille koteja yms. Itse kyllä päättelen tästä olevani todella näyttävä, jopa ns. pornahtava skandaaliblondi. ;)

Minultakin saa ostaa talvisaappaat 1000 eurolla!! Ne ovat mustat ja puolipitkät, todella seksikkäät. Kaupan päälle tulee ainejärjestöni viimevuotinen mieskalenteri, jossa on aivan upeita kuvia =)

Elämä on melko hienoa, kaikki läheiseni ovat minulle todella tärkeitä ja olen innoissani uusista projekteista. En tosin ole päässyt shoppailemaan, koska olen ollut ns. perse auki. Lauantaina minulla on kuitenkin iltapukujuhlat, joten elämä on myös täynnä glamouria. Ainoastaan järkyttävä ikävä etävaimoja kohtaan kalvaa mieltäni. Asuimme avovaimojeni kanssa kuitenkin yhdessä 10-kuukautta ja olimme todella läheisiä. En ikinä voinut kuvitella, että he olisivat pettäneet minua. Nyt Tiia ja Laura asuvat siellä Helsingissä ja Pinjakin kahden kilometrin päässä Välkkylässä, joskin onneksi aika paljon myös meillä. Avoliitto on kuitenkin ohi ja varsinkin pimenevinä syysiltoina tulee kyllä mietittyä, että entä jos. Kaikeksi onneksi vaimoni ilmeisesti aikovat tulla meille minun syntymäpäivä-juhlilleni marraskuussa, mikä olisi aivan loistavaa!

glamourterveisin (ei Toivoniemestä, vaan Linnanmaalta, huoh),
Veera

EI LÄHES LAINKAAN TISSEJÄ, MUTTA PALJON KULTTUURIA JA GLAMOURIA

Hei rakkaat lukijat! En olekaan koskaan aikaisemmin kirjoittanut upeaan blogiimme, mutta nyt tunsin siihen suorastaan pakottavaa tarvetta. Olen viettäny jo noin puolitoista vuorokautta kotimaamme kulttuurin, muodin ja kaiken glamourin kehdossa, eli Helsingissä (sehän on melkein niin kuin MIAMI!) Saavuin tänne eilen aamusella Valtion Rautateiden suopealla avustuksella osallistuakseni liiketalouden koulutusohjelman pääsykokeisiin Helsingin Kauppaoppilaitoksella. Koulu oli suuri ja kaunis, mutta sinne oli hieman vaikeata löytää. Onneksi hurmaava muusikkoystäväni Joonas (pitkät, vaaleat hiukset) on jo em. oppilaitoksessa ja avusti minua puhelimen välityksellä löytämään oikeaan paikkaan. Olisihan ollut hirveää myöhästyä niinkin arvostetun koulun pääsykoe ainoastaan surkean suuntavaistoni takia! Helsinki on niin suuri ja kaunis, että unohdin kokonaan tarkkailla ympäristöäni, kun keskityin katselemaan kaikkea aivan muuta, kuten lukuisia tissejä (kaiken kokoisia!), housuttomia naisia ja muodikkaita miehiä.
Pääsykoe osottautui hirvittävän vaikeaksi! Minusta tuntuu, että minua ei ehkä hyväksytä opiskelemaan tuohon kouluun, sillä muut kokeeseen osallistujat olivat erittäin fiksun ja ammattitaitoisen näköisiä, ja näyttivät paljon minua kokeneemmilta (ELI VANHOILTA!!).

Pääsykokeen lisäksi kävin eilen muistelemassa menneitä ja liikuin ympäri Helsinkiä joukkoliikennettä käyttäen. Ekologisuus ennen kaikkea! Ajattelin käydä Ateneumissa katsomassa Picasso-näyttelyn, mutta sitten aika ei riittänytkään siihen. Kenties menemme sinne huomenna ihanan tummatukkaisen ystäväni Valtterin kanssa. Eilen illalla vietin laatuaikaa isäni kanssa hänen kattohuoneistossaan Espoon parhaalla paikalla. Laitoin italialaista ruokaa, pitsaa ja pastaa! Lisäksi siemailimme hienostuneesti drinkkejä ja katselimme laatuviihdettä suuresta ja kalliista laajakuvatelevisiosta.

Entäs sitten tänään! Voi millainen päivä. Heräsin aamuvarhain ehtiäkseni kaunistautumaan päivän koitoksia varten. En ehtinyt kuivata hiuksiani, ja jouduin juoksemaan, jotta ehdin junaan, joka sitten vei minut Helsingin keskustaan. Siellä suuntasin heti uuteen lempikahvilaani (Tennispalatsin 2. kerroksessa sijaitseva Wayne's Coffee), jossa tilasin kupillisen Reilunkaupan kahvia ja lueskelin vaimoltani lainaamaa englanninkielistä klassikkokirjaa odottaessani kerrassaan jännittävää muusikkoystävääni Henriä (pitkä ruskea tukka [ja parta]). Olimme sopineet menevämme katsomaan merkittävää dokumenttielokuvaa suomalaisesta taitavasta, ikävä kyllä jo edesmenneestä, muusikosta Pekka Strengistä. Toteutimme suunnitelman, ja olin kerrassaan haltioissani elokuvasta. Se sisälsi Pekka Strengin koskettavaa progressiivista musiikkia, paljon PS:n sukulaisten ja ystävien haastatteluja ja lukuisia mielenkiintoisia faktoja muusikon aiemmin mysteeriksi jääneestä elämästä.
Elokuvan jälkeen kävimme nauttimassa lisää Reilunkaupan kahvia uudessa lempikahvilassani, jonka mukava ja kodikkaan lämmin tunnelma houkuttelee vierailemaan siellä yhä uudestaan. Kahvien jälkeen suuntasimme seuraavaan kulttuurikohteeseen, monipuoliseen levykauppaan nimeltä Keltainen Jäänsärkijä. Se oli juuri sellainen, kuin olen päiväunissani kuvitellut! Värikäs, rento, kovaääninen, täynnä mainoksia, muusikonnäköisiä ihmisiä ja mikä tärkeintä, LEVYJÄ! Sekä cd- että lp-levyjä. Olin haltioissani. Haahuilin levyhyllyjen välissä, katselin silmät pyöreinä kattoon asti ulottuvia hyllyrivistöjä, selasin läpi satoja ja taas satoja musiikkitallenteita, ja mukaani tarttuikin useampi kappale suosittujen artistien cd-levyjä. Levykauppavisiitin jälkeen suuntasimmekin jo ystäväni Henrin kanssa kohti Rautatientoria, josta jatkoimme matkaamme HKL:n bussilla numero 72. Minä matkasin Oulunkylään ja Henri jatkoi matkaansa kotiinsa Malmille.
Oulunkylä oli erittäin jännittävä! Älkääkä lukijat käsittäkö väärin, paikalla ei ole mitään tekemistä kotikaupunkini Oulun kanssa, vaikka nimi onkin hieman harhaanjohtava. Tapasin Oulunkylän glamourisella ostarilla ystäviäni, joita en ole tavannut kuukausiin. Jälleennäkeminen oli lämmin ja riemukas. Kävimme ruokaostoksilla, sain valita mitä ruokaa ostetaan, koska määränpäässämme paljastui, että ruuanlaittovuoro oli minulla. Kaupasta lähti mukaamme tietysti myös hieman alkoholia, jotta voisimme nauttia sitä sivistyneesti kuunnellessamme eturivin artistien kuumimpia hittejä tapaamispaikallamme, joka siis oli ystäväni JP:n (lyhyt, punainen tukka) valoisa kerrostalohuoneisto aivan ostarin läheisyydessä. Tapaaminen jäi kuitenkin melko pikaiseksi, koska halusin jo vetäytyä takaisin isäni hulppealle huoneistolle lepäämään.

Tämä merkintä näyttää venyvän hirvittävän pitkäksi, joten ehkäpä jatkan huomenna, tai viimeistään ylihuomenna tarinoimista ihmeellisestä Helsingistä. Loppuun voisin tiivistää kahden kuluneen päivän tapahtumia toteamalla, että olen oppinut paljon uutta ja tavannut aivan ihania ihmisiä! Toivon että seuraavat kaksi päivää ovat vähintäänkin yhtä mielenkiintoisia.

Lauantaina siis koittaa paluu Ouluun, kotiin vaimojen luokse. Ikävöin heitä hirvittävästi, mutta onneksi olemme kaikki tiedostavia, aikaamme seuraavia nuoria naisia, ja olemme voineet viestiä keskenämme hyvinkin aktiivisesti kuluneen muutaman vuorokauden aikana. He ovat kuulemma viettäneet hyvin idyllistä perhe-elämää Toppilan residenssissämme. Olen hieman kateellinen!
Nyt alan hiljalleen valmistautua huomiseen pääsykokeeseen ja illan kulttuuritapahtumiin, joissa tapaan lisää upeita pääkaupunkiseutulaisia ystäviäni.

Rakkaudella, Laura