Nyt olen taas saanut lukuisia kirjeitä Kelalta joista suurin osa on jälleen ollut Kelan omaa keravalaista käytöstä! Minua harmittaa, etteivät he/hän/se/ne voi älytä, että kyllä minäkin asun jossain ja maksan siitä ilosta jopa vuokraa! En siis ole vielä ole saanut tältä kuulta asumislisiäni, koska Kelan mielestä oma vuokrasopimukseni päättyi 28.2., älkää kysykö miksi. Onneksi vaimoni eivät ole tulkinneet samoin, joten saan vielä pitää kattoa pääni päällä Koskelantien vaatimattomassa kattohuoneistossamme. Olen monesti Torikatua kävellessäni miettinyt, että sitten, kun omasta vuokrasopimuksestani aika jättää, laitan ikkunaan samanlaisen oranssin "VUOKRASOPIMUS PÄÄTTYY!!" -kyltin kuin mikä siinä Fratellin viereisessä kaupassa on. Se on mielestäni hienostuneen glamourinen neonvärineen! Itse tosin saatan toteuttaa suunnitelmani pinkillä taustalla, sillä haluan tuoda myös naisellista puoltani esille.
Koska Suomessa ei ole ollut pitkääääääään aikaan kunnon tekstiviestikohua (katsoin muuten äskön Popkult-ohjelmaa, jossa oli kohu aiheena, ja jota juontaa ihanuuksien ihanuus Silvia Modig, johon saatan olla, tai saatan olla olematta, syvästi julkkisihastunut!), ajattelin nyt aloittaa tällaisen julkaisusarjan, jossa julkaisen täysin ilman lupaa vaimoiltani saamiani tekstiviestejä! Tai ainakin nyt julkaisen muutaman. Samalla kerron hieman viestien taustoja, jottei niitä voisi väärinkäyttää, se olisi ihan järkyttävää ja tosi keravalaista!
Ensimmäinen viesti, se on rakkaalta Veera-vaimoltani:
"Mä en kyllä voi olla platonisesti rakastamatta sua näiden viestien jälkeen... Koita toipua krapulasta joskus. Norja muuten voitti, suomi hävis."
Tämän viestin siis sain 17.5.2009, koska olin Euroviisuhuumassani RUNOILLUT tulevalle vaimolleni tekstiviestein Becksusta! Kyllä, olen käynyt homobaarissa - vieläpä Euroviisuiltana! Lisäksi huomatkaa, että rakas suomen kielen opiskelijamme on kirjoittanut rakkaan isänmaamme nimen pienellä! Jos ei tästä synny lööppejä, niin ei mistään!
Seuraavan sain Lauralta lokakuun lopulla, mutta sitä voineen soveltaa mihin iltaan tahansa:
"Voi vitu ONNELA ! Vittuun sieltä !!!! Heti !"
Ei kommentoitavaa.
Lisäksi haluan vielä julkaista yhden säästämäni tekstiviestin, joka ei tosin ole vaimoltani, vaan vaimoni ex-vaimolta eli rakkaalta isosiskoltani, koska se käryää niin penteleesti!
"Liota herneitä yön yli. Keitä niitä pari tuntia. Kato ettei oo liikaa vettä. Tulee vetistä jos on."
Unohdin muuten mennä Siwwaan ostaan herneitä. Voi kakka.
Kyllä, tiedän, tämä oli täysin moraalitonta ja epäinhimillistä, mutta mielestäni Suomen kansalla on oikeus tietää, mistä minunkin puhelimessani keskustellaan silloin, kun aiheena eivät ole tissit tai puutarhanhoito! Nii kerta. Lisää ehkä ensi kerralla, minulla on vielä muutama mehukas viesti tallessa! (Avainsanoja yms.: "Kuppa", "raamatusta", "Paljon homoja!", "en tuu yöksi kotia", "Tykkään silti enemmän tuherosta.")
Tuherosta tuli mieleen, että käytän taas sitä v-sanaa liikaa arkipuheessani. Se on erittäin ruma ja keravalainen tapa, joten pyrin pääsemään siitä eroon. Tällä kertaa en ehkä korvaa sitä tuherolla, koska viimeksi vaimoista kuului kovaa protestia! Käytän ehkä römpsää, en tiedä. Olen muuten Tuksun kanssa yhtä mieltä siitä, että tässä maassa on huomattavasti paremman näköisiä naisia, kuin miehiä! Ja vaikka hän ei olekaan mikään yksinelävä sinkku uranainen, toisin kuin minä, joka samaistun kovasti Helle Kannilaan (voi teitä kirjastoalan ulkopuolisia henkilöitä, jotka juuri ette tunnistaneet nimeä, hän on jumalatar, tietäkääkin se!), huomaan itsekin välillä itsessäni läheisyyden kaipuunhakuisuutta! Se johtuu varmaan tästä keväästä ja koska sain tänään oman ikkunani jopa auki? Eka kerta on aina eka kerta.
Pinja
Näytetään tekstit, joissa on tunniste piri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste piri. Näytä kaikki tekstit
maanantai 8. maaliskuuta 2010
perjantai 25. joulukuuta 2009
JOULUPUKKI JA TISSIT
Elämässämme tapahtuu nykyään niin paljon, että emme ehdi kertoa kaikista seikkailuistamme. Kun palasimme Ouluun rakkaan ystäväni Pirin (tummat hiukset) kanssa, oli junamatka taas jännittävä. Vaunuumme tuli Ylivieskasta matkaliputon, kossupullollinen mieshenkilö, joka oli kovasti juovuksissa. Hän tarkisti jokaisen matkustajan, ettei kenelläkään ole piilopulloja. Tästä järkyttyneenä hain konduktöörin paikalle, enhän voi sietää alkoholisoituneita ihmisiä! He keskustelivat vilkkaasti Oulaisiin asti, jolloin tämä kyseinen matkustaja poistui junasta.
Kävin seuraavana päivänä Oulun keskustassa ja näin neljä glamourista Ö-pipoa, sekä paljon Helsingistä Ouluun rantautuneita erittäin noloja helsingin kansallispipoina paremmin tunnettuja Svea-pipoja!
Keskiviikkona oli glamourisen ja rakkaan vaimoni Lauran (tummat hiukset) syntymäpäivä! Laura täytti pyöreät 18 vuotta, ja saavutti siis täysi-ikäisyyden. Myös komea ystäväni Sampo (tummat hiukset) juhli syntymistään, hänellä vuosia on kertynyt jo 20! Laura oli leiponut meille neljä pitsaa, sekä raakoja ja kuivia muffinsseja. Hän on niin näppärä! Hänellä kävi paljon glamourisia syntymäpäivävieraita. Illalla ennen hiljaisuutta (n k LO 21,25) lähdimme kaupunkiin jatkamaan juhlimista. Ruut ja pojat (Lauri, Sampo, Jani Ikonen ja Jani Seurujärvi) menivät autolla ja minä, Laura, Aino ja Pinja menimme bussilla (teki mieli kirjoittaa dösällä?!).
Olimme sopineet treffit poikien kanssa St. Michaeliin, mutta kun saavuimme paikalle, eivät pojat olleet siellä. Yritin soittaa Laurille, mutta hän ei vastannut. Sitten soitin Sampolle, joka sanoi että he ovat Erotic clubilla! (tai oikeastaan sen kohdalla kävelemässä). Siirryimme kuitenkin heti pian Neveriin heti pian poikien saavuttua. Olimme siellä hetken aikaa, ja siirryimme Hevimestaan Vessun ja Artun saavuttua. Aino lähti kotiin.
Aloitimme joulun vieton siis glamourisesti mestassa puolitoistaeuroilla. Olimme enemmän ja vähemmän humaltuneita (Lauri enemmän). Hauskinta tässä oli, että minä olin menossa yöksi vanhempieni luokse, kuten myös Vessu ja Arttu, sekä Sampo ja Jani Ikonen. Myös äidilläni ja siskollani Sonjalla (tummat hiukset) oli hauskaa, kun Lauri tuli meille oks- nukkumaan. Hän oli hyvin puhelias yöllä, vaikkakin välillä myös kovin huonovointinen. Laura ja Jani Seurujärvi menivät kahdestaan Toppilaan!!
Jouluaattona Vessu ja Arttu vanhempineen tulivat meille jouluruokailemaan. Vessu, Arttu ja Lauri tykkäsivät istua, mutta ruoka maistui yllättävän hyvin. Illalla minä söin vielä toisen jouluaterian Laurin isän naisystävän ja hänen vanhempiensa kanssa. Näin myös ihkaoikean Joulupukin!
Tiia
Kävin seuraavana päivänä Oulun keskustassa ja näin neljä glamourista Ö-pipoa, sekä paljon Helsingistä Ouluun rantautuneita erittäin noloja helsingin kansallispipoina paremmin tunnettuja Svea-pipoja!
Keskiviikkona oli glamourisen ja rakkaan vaimoni Lauran (tummat hiukset) syntymäpäivä! Laura täytti pyöreät 18 vuotta, ja saavutti siis täysi-ikäisyyden. Myös komea ystäväni Sampo (tummat hiukset) juhli syntymistään, hänellä vuosia on kertynyt jo 20! Laura oli leiponut meille neljä pitsaa, sekä raakoja ja kuivia muffinsseja. Hän on niin näppärä! Hänellä kävi paljon glamourisia syntymäpäivävieraita. Illalla ennen hiljaisuutta (n k LO 21,25) lähdimme kaupunkiin jatkamaan juhlimista. Ruut ja pojat (Lauri, Sampo, Jani Ikonen ja Jani Seurujärvi) menivät autolla ja minä, Laura, Aino ja Pinja menimme bussilla (teki mieli kirjoittaa dösällä?!).
Olimme sopineet treffit poikien kanssa St. Michaeliin, mutta kun saavuimme paikalle, eivät pojat olleet siellä. Yritin soittaa Laurille, mutta hän ei vastannut. Sitten soitin Sampolle, joka sanoi että he ovat Erotic clubilla! (tai oikeastaan sen kohdalla kävelemässä). Siirryimme kuitenkin heti pian Neveriin heti pian poikien saavuttua. Olimme siellä hetken aikaa, ja siirryimme Hevimestaan Vessun ja Artun saavuttua. Aino lähti kotiin.
Aloitimme joulun vieton siis glamourisesti mestassa puolitoistaeuroilla. Olimme enemmän ja vähemmän humaltuneita (Lauri enemmän). Hauskinta tässä oli, että minä olin menossa yöksi vanhempieni luokse, kuten myös Vessu ja Arttu, sekä Sampo ja Jani Ikonen. Myös äidilläni ja siskollani Sonjalla (tummat hiukset) oli hauskaa, kun Lauri tuli meille oks- nukkumaan. Hän oli hyvin puhelias yöllä, vaikkakin välillä myös kovin huonovointinen. Laura ja Jani Seurujärvi menivät kahdestaan Toppilaan!!
Jouluaattona Vessu ja Arttu vanhempineen tulivat meille jouluruokailemaan. Vessu, Arttu ja Lauri tykkäsivät istua, mutta ruoka maistui yllättävän hyvin. Illalla minä söin vielä toisen jouluaterian Laurin isän naisystävän ja hänen vanhempiensa kanssa. Näin myös ihkaoikean Joulupukin!
Tiia
lauantai 19. joulukuuta 2009
KOHUVAIMOT BILETTIVÄT ILMAN HOUSUJA! TISSIT
Hei taas kaikki! Paljon halauksia ja suudelmia! Tulin tosiaan Helsinkiin vaimoni Tiian kanssa samalla puoli-ilmaisella yöjunalla. Ensimmäinen päivä sujui hyvin glamouristi yhden tunnin yöunien voimin ja töitä tehden. Deadlinet tunkivat päälle, pomoa oli vaikeasti tavoiteltava, yritimme turhaan päästä langattomaan nettiin Kampissa, kaiken huipuksi jouduin lukemaan glamouriselle haastateltavalleni Reetalle artikkelin ääneen puhelimessa Pasilan aseman lipunmyynnissä paikallisten kyyläpappojen tuijottaessa. Lopulta koneesta loppui akku, muistitikkua ei ollut, hermoni romahtivat ja se oli aivan kamalaa! Onneksi Tiia oli hyvin kärsivällinen ja rauhoittava. En myöskään lopulta saanut potkuja vaan päivän lisäaikaa. No, se työasioista, mutta pakko myöntää, että joinain hetkinä tuntuisi glamourimmalta myydä esimerkiksi Jumalan luomaa omaa vartaloa kuin omia aivoja.
Kamppiin tuli myös ihana ystävämme Jani, joka vei meidät kahville hienoon paikkaan, josta sai esim. KOFEIINIA!! Tämä teki minut hyvin onnelliseksi, sillä pidän kahvista varsin paljon, vaikkakaan en ole siihen koukussa. Etsimme ostoskeskuksesta epäjoululahjoja ja löysimmekin jotain. Viiden maissa lähdin mummolaan, tapasin hienoja sukulaisiani ja en oikein muista, mitä tein, koska olin vähän väsynyt. Sammuin puoli yhdeksän maissa, mikä varmaan huvitti myöhempään valvoneita serkkujani (4 kpl, syntyneet v. 1999-2005).
Eilisaamuna heräsin, tein työt loppuun ja lähdin Helsinkiin k LO 13,00 maissa. Tapasin jälleen Kampissa Tiian (blondi), Piriannan (tummat hiukset) ja rovaniemeläisen, Ilmajoella asuvan ja Helsingissä työssäoppivan ystävämme Hannan (myös tummat hiukset). Naiset nauroivat minulle ja esittivät nuivia, vaikka olin vain noin neljä tuntia myöhemmin liikkeellä kuin he. Puhuimme Laura-vaimolta saamastamme puhelusta, joka käsitteli isännöitsijältä tullutta kirjettä. Päätimme valittaa siitä, koska olemme viime aikoina koittaneet huomioida naapurit paremmin. Kirjeessä ei myöskään eritelty tarkemmin, milloin meiltä on valitettu kuuluneen meteliä. Olemme siis saattaneet saada niskoillemme naapureidenkin bileitä! Tämä ei jää tähän.
Eilen tutustuimme Helsingin yöhön Tiian, Piriannan ja oululaissynt. ystävämme Ollin (vähän vaaleahkoja hiuksia) kanssa. Minulle ja Tiialle kyseessä oli eka kerta! Olimme etukäteen hyvin jännittyneitä, mutta rentouduimme Pirin ihanassa asunnossa parhaamme mukaan. Riisuimme housut, joimme viiniä ja söimme sitruunan. Ai niin, saatoimme myös kumota pari shottia Piriannan tequilaa. Matkalla Ollin luo Etelä-Haagaan menevään bussiin Tiia naureskeli tequilan kihonneen omaan päähän, ja viisi minuuttia myöhemmin koin itse saman ilmiön.
Ollin luona istuimme nojatuoleissa ja tyhjensimme miehen glamourista baarikaappia (hänen omasta pyynnöstään). Keskustelimme esim. geriatriasta (Olli ja Piri) ja Oulun murteen ja pääkaupunkiseutulaisen aluepuhekielen eroista. Olli mm. kysyi, haluuttekste juoda bissee. Vastasin, että mää voin juua kalijaa. Olli sanoi myös, että "mää tekkiin duunii", mille repeilimme hienosti. Kielitieteily kännissä on hienoa. Matkalla Ollille Pirianna myös kertoi synnytyksistä, esim. että en luultavasti halua epiduraalipuudutusta. Muistiinpanoja bussista:
Tiia: Tequila nousi kyllä omaan päähän.
Piri: Synnyttäminen on positiivista kipua. Epiduraali yleensä pahentaa repeämisiä.
(Tiian käsialalla:) Veera harrastaa liikuntaa, minä en synnytä, olemme menossa Olli Haapalalle, Piri osaa synnyttää.
Tyylikästä!
Ollilta siirryimme Helsingin keskustaan ja baariin, glamouriselta nimeltään Ale Pub. Matkalla joimme bissee/kalijaa, minä ja Piri hurjan korkean lumivuoren päällä. Jonossa Olli kertoi, että sinne ei kuulemma mielellään päästetä mustaihoisia, koska joku somali oli joskus oksentanut siellä sohvalle (vähän hiuksia, haisee). Mielestäni tällä logiikalla Oulussa ei kyllä pitäisi päästää valkoisia miehiä yökerhoihin. Menimme silti sisälle, koska paikassa oli kuulemma halpaa ja Ollin mukaan hänen glamourisia ystäviään oli paikalla.
Ollin glamouriset ystävät olivat inttijätkiä nimeltä Niklas ja Petteri. Tanssimme välillä neljästään, välillä kuudestaan ja välillä muissa epämääräisissä muodostelmissa. Minä, Piri ja Tiia pelastimme toisiamme vuorotellen miehiltä ja osoitimme muutenkin keskinäistä rakkautta (kaunista, erivärisiä hiuksia sekaisin). Kuten Johanna Tukiainen kirjoittaa, Helsingissä kyllä todella arvostetaan pohjoisia blondeja! Edes blondius ja isot tissit eivät olleet illan edetessä välttämättömiä, kun etelän miehet juopuivat, vaan syntymäpaikka riitti. Okei, ei ihan kaikille (jätkä: "Mis sä asut?", Tiia: "Mää asun Oulussa", jätkä: "Öö, mä asun Eirassa", jätkä lähtee vetämään).
Kuulimme kohteliaisuuksia mm. omista hiuksista, nenästä (!!!!), silmistä ("mä oon ihan kusessa suhun, johtuukohan tää sun silmistä") ja ylipäätään kauneudesta (klassikko "olet todella kaunisssh"). Hieman ahdistavaa, onneksi meillä oli toisemme. Väitin ekaa kertaa elämässäni olevani Tiian tyttöystävä, mutta minua ei uskottu. Myöhemmin ilmeni, että meitä sitkeästi kiehnäävä punapaitainen jätkä (lyhyet tummat hiukset), jolle yritin esittää lesboa, seurasi meitä, koska vaimoni oli oman selkäni takana flirttaillut hänelle! Piriannan kanssa kommunikaatiomme pelasi sentään paremmin, ja leikimme toistemme henki- ja siveysvartijoita tarvittaessa.
Nyt olemme Pirin luona Kannelmäessä ja lähdemme kohta Kauniaisiin juomaan glögiä tätini perheen ja heidän 50-100 ystävänsä kanssa. Melko tasapainoista, voi juku! Huomenna menemme kai Suomenlinnaan ja tekemään lisää joulu_ostoksia. Odotan innolla!
Kamppiin tuli myös ihana ystävämme Jani, joka vei meidät kahville hienoon paikkaan, josta sai esim. KOFEIINIA!! Tämä teki minut hyvin onnelliseksi, sillä pidän kahvista varsin paljon, vaikkakaan en ole siihen koukussa. Etsimme ostoskeskuksesta epäjoululahjoja ja löysimmekin jotain. Viiden maissa lähdin mummolaan, tapasin hienoja sukulaisiani ja en oikein muista, mitä tein, koska olin vähän väsynyt. Sammuin puoli yhdeksän maissa, mikä varmaan huvitti myöhempään valvoneita serkkujani (4 kpl, syntyneet v. 1999-2005).
Eilisaamuna heräsin, tein työt loppuun ja lähdin Helsinkiin k LO 13,00 maissa. Tapasin jälleen Kampissa Tiian (blondi), Piriannan (tummat hiukset) ja rovaniemeläisen, Ilmajoella asuvan ja Helsingissä työssäoppivan ystävämme Hannan (myös tummat hiukset). Naiset nauroivat minulle ja esittivät nuivia, vaikka olin vain noin neljä tuntia myöhemmin liikkeellä kuin he. Puhuimme Laura-vaimolta saamastamme puhelusta, joka käsitteli isännöitsijältä tullutta kirjettä. Päätimme valittaa siitä, koska olemme viime aikoina koittaneet huomioida naapurit paremmin. Kirjeessä ei myöskään eritelty tarkemmin, milloin meiltä on valitettu kuuluneen meteliä. Olemme siis saattaneet saada niskoillemme naapureidenkin bileitä! Tämä ei jää tähän.
Eilen tutustuimme Helsingin yöhön Tiian, Piriannan ja oululaissynt. ystävämme Ollin (vähän vaaleahkoja hiuksia) kanssa. Minulle ja Tiialle kyseessä oli eka kerta! Olimme etukäteen hyvin jännittyneitä, mutta rentouduimme Pirin ihanassa asunnossa parhaamme mukaan. Riisuimme housut, joimme viiniä ja söimme sitruunan. Ai niin, saatoimme myös kumota pari shottia Piriannan tequilaa. Matkalla Ollin luo Etelä-Haagaan menevään bussiin Tiia naureskeli tequilan kihonneen omaan päähän, ja viisi minuuttia myöhemmin koin itse saman ilmiön.
Ollin luona istuimme nojatuoleissa ja tyhjensimme miehen glamourista baarikaappia (hänen omasta pyynnöstään). Keskustelimme esim. geriatriasta (Olli ja Piri) ja Oulun murteen ja pääkaupunkiseutulaisen aluepuhekielen eroista. Olli mm. kysyi, haluuttekste juoda bissee. Vastasin, että mää voin juua kalijaa. Olli sanoi myös, että "mää tekkiin duunii", mille repeilimme hienosti. Kielitieteily kännissä on hienoa. Matkalla Ollille Pirianna myös kertoi synnytyksistä, esim. että en luultavasti halua epiduraalipuudutusta. Muistiinpanoja bussista:
Tiia: Tequila nousi kyllä omaan päähän.
Piri: Synnyttäminen on positiivista kipua. Epiduraali yleensä pahentaa repeämisiä.
(Tiian käsialalla:) Veera harrastaa liikuntaa, minä en synnytä, olemme menossa Olli Haapalalle, Piri osaa synnyttää.
Tyylikästä!
Ollilta siirryimme Helsingin keskustaan ja baariin, glamouriselta nimeltään Ale Pub. Matkalla joimme bissee/kalijaa, minä ja Piri hurjan korkean lumivuoren päällä. Jonossa Olli kertoi, että sinne ei kuulemma mielellään päästetä mustaihoisia, koska joku somali oli joskus oksentanut siellä sohvalle (vähän hiuksia, haisee). Mielestäni tällä logiikalla Oulussa ei kyllä pitäisi päästää valkoisia miehiä yökerhoihin. Menimme silti sisälle, koska paikassa oli kuulemma halpaa ja Ollin mukaan hänen glamourisia ystäviään oli paikalla.
Ollin glamouriset ystävät olivat inttijätkiä nimeltä Niklas ja Petteri. Tanssimme välillä neljästään, välillä kuudestaan ja välillä muissa epämääräisissä muodostelmissa. Minä, Piri ja Tiia pelastimme toisiamme vuorotellen miehiltä ja osoitimme muutenkin keskinäistä rakkautta (kaunista, erivärisiä hiuksia sekaisin). Kuten Johanna Tukiainen kirjoittaa, Helsingissä kyllä todella arvostetaan pohjoisia blondeja! Edes blondius ja isot tissit eivät olleet illan edetessä välttämättömiä, kun etelän miehet juopuivat, vaan syntymäpaikka riitti. Okei, ei ihan kaikille (jätkä: "Mis sä asut?", Tiia: "Mää asun Oulussa", jätkä: "Öö, mä asun Eirassa", jätkä lähtee vetämään).
Kuulimme kohteliaisuuksia mm. omista hiuksista, nenästä (!!!!), silmistä ("mä oon ihan kusessa suhun, johtuukohan tää sun silmistä") ja ylipäätään kauneudesta (klassikko "olet todella kaunisssh"). Hieman ahdistavaa, onneksi meillä oli toisemme. Väitin ekaa kertaa elämässäni olevani Tiian tyttöystävä, mutta minua ei uskottu. Myöhemmin ilmeni, että meitä sitkeästi kiehnäävä punapaitainen jätkä (lyhyet tummat hiukset), jolle yritin esittää lesboa, seurasi meitä, koska vaimoni oli oman selkäni takana flirttaillut hänelle! Piriannan kanssa kommunikaatiomme pelasi sentään paremmin, ja leikimme toistemme henki- ja siveysvartijoita tarvittaessa.
Nyt olemme Pirin luona Kannelmäessä ja lähdemme kohta Kauniaisiin juomaan glögiä tätini perheen ja heidän 50-100 ystävänsä kanssa. Melko tasapainoista, voi juku! Huomenna menemme kai Suomenlinnaan ja tekemään lisää joulu_ostoksia. Odotan innolla!
perjantai 18. joulukuuta 2009
HELSINKI, KAUHUN HETKIÄ JUNASSA JA METROSSA JA KOTONA JA TISSIT.
Terveiset täältä Suomen Miamista, Helsingistä!
Meidän glamour-elämämme on todellakin täynnä jännitystä. Toissa yönä minä ja kaunis Veera-vaimoni (ruskeat hiukset) tulimme tänne Yö-junalla. Istuimme ykkösluokassa, koska siellä oli tilaa, leveämmät penkit, pistorasia ja koska olemme muutenkin niin ykkösluokkaa. Veera yritti tehdä töitä koko yön, minä yritin nukkua. Joskus keskellä yötä, mahdollisesti k LO 3,00 jälkeen heräsin siihen, että juna seisoi paikallaan keskellä ei-mitään ja kuulutettiin, että seisomme tässä tunnin, koska raide on rikki. Käänsin kylkeä. Myöhemmin heräsin uuteen kuulutukseen, jossa sanottiin, että juna on myöhässä kaksi tuntia ja kaksikymmentä minuuttia. Onneksi meillä ei ollut lentoja esimerkiksi Miamiin, olisimme voineet myöhästyä. Tästä tapahtumasta oli juttu Iltalehden sivuillakin.
Tämä oli hieno kokemus siksi, että edellisenä iltana olimme ystävämme Laurin (leikannut hiukset) kanssa pohtineet kaikki yhdessä porukalla, että voiko juna kulkea ilman raiteita, esimerkiksi Pudasjärvelle. Hienoa on myös se, että saamme junalipun hinnasta 50% takaisin, koska olimme yli kaksi tuntia myöhässä ja joulukuun alusta on tullut tällainen oikeus VR:n asiakkaille.
Tänään koimme kauhun hetkiä myös metrossa. Metromme oli myöhässä, koska edellisessä metrossa oli jokin ongelma, ja me jouduimme odottamaan. Rautatientorin metroasema on todella skeeri, koska metro ikään kuin aavemaisesti liukuu sen ohi. Olimme hyvin jännittyneitä ohittaessamme sitä.
Kamalin uutinen tuli kuitenkin kotoa, suoraan omasta kommuunistamme oman vaimon soittamana. Olemme saanet ensimmäisen varoituksen! Olen hyvin järkyttynyt, viime aikoina olemme olleet hyvinkin asiallisia ja vähä-äänisiä. Johtuukohan tämä Makesta? Onkohan Make liian kovaääninen? Maanantaina aion ottaa heti yhteyttä hallitukseen kirjallisesti ja vaatia selvitystä. Tämä ei jää tähän!
Olemme täällä matkallamme kokeneet myös hienoja hetkiä. Olen majoittunut ex-vaimoni Pirin (ruskeat hiukset) kotiin ja viettänyt aikaa hänen kanssaan. Veera asuu hänen omassa Mummolassaan hänen oman Mumminsa kanssa. Minäkin kävin siellä omin jaloin. Hänen Mummolansa on ihana, vanha, suuri puutalo, jossa on jännittäviä salahuoneita. Olemme nähneet myös glamourista ystäväämme Hannaa (ruskeat hiukset) ja Jania (hiuksia ja vähän partaa). Illalla olemme menossa paikallisiin yökerhoihin hienon ystävämme Ollin (ruskeat hiukset) kanssa. Hän varmasti tietää niistä paljon. Ensin menemme käymään hänen luonaan. Odotan sitä jännityksellä!
Suunnitelmissamme on myös matkamme aikana käydä ainakin Suomenlinnassa valokuvaamassa ja muutenkin retkeilemässä. Lisäksi minun pitäisi vielä löytää muutaman glamourista joulu_lahjaa. Laura-vaimollemme löysimme todella glamourisen syntymäpäivälahjan! Olen katsellut toisella omalla silmälläni myös talvikenkiä, mutta olen todella saamaton niiden ostossa.
Tiia
Meidän glamour-elämämme on todellakin täynnä jännitystä. Toissa yönä minä ja kaunis Veera-vaimoni (ruskeat hiukset) tulimme tänne Yö-junalla. Istuimme ykkösluokassa, koska siellä oli tilaa, leveämmät penkit, pistorasia ja koska olemme muutenkin niin ykkösluokkaa. Veera yritti tehdä töitä koko yön, minä yritin nukkua. Joskus keskellä yötä, mahdollisesti k LO 3,00 jälkeen heräsin siihen, että juna seisoi paikallaan keskellä ei-mitään ja kuulutettiin, että seisomme tässä tunnin, koska raide on rikki. Käänsin kylkeä. Myöhemmin heräsin uuteen kuulutukseen, jossa sanottiin, että juna on myöhässä kaksi tuntia ja kaksikymmentä minuuttia. Onneksi meillä ei ollut lentoja esimerkiksi Miamiin, olisimme voineet myöhästyä. Tästä tapahtumasta oli juttu Iltalehden sivuillakin.
Tämä oli hieno kokemus siksi, että edellisenä iltana olimme ystävämme Laurin (leikannut hiukset) kanssa pohtineet kaikki yhdessä porukalla, että voiko juna kulkea ilman raiteita, esimerkiksi Pudasjärvelle. Hienoa on myös se, että saamme junalipun hinnasta 50% takaisin, koska olimme yli kaksi tuntia myöhässä ja joulukuun alusta on tullut tällainen oikeus VR:n asiakkaille.
Tänään koimme kauhun hetkiä myös metrossa. Metromme oli myöhässä, koska edellisessä metrossa oli jokin ongelma, ja me jouduimme odottamaan. Rautatientorin metroasema on todella skeeri, koska metro ikään kuin aavemaisesti liukuu sen ohi. Olimme hyvin jännittyneitä ohittaessamme sitä.
Kamalin uutinen tuli kuitenkin kotoa, suoraan omasta kommuunistamme oman vaimon soittamana. Olemme saanet ensimmäisen varoituksen! Olen hyvin järkyttynyt, viime aikoina olemme olleet hyvinkin asiallisia ja vähä-äänisiä. Johtuukohan tämä Makesta? Onkohan Make liian kovaääninen? Maanantaina aion ottaa heti yhteyttä hallitukseen kirjallisesti ja vaatia selvitystä. Tämä ei jää tähän!
Olemme täällä matkallamme kokeneet myös hienoja hetkiä. Olen majoittunut ex-vaimoni Pirin (ruskeat hiukset) kotiin ja viettänyt aikaa hänen kanssaan. Veera asuu hänen omassa Mummolassaan hänen oman Mumminsa kanssa. Minäkin kävin siellä omin jaloin. Hänen Mummolansa on ihana, vanha, suuri puutalo, jossa on jännittäviä salahuoneita. Olemme nähneet myös glamourista ystäväämme Hannaa (ruskeat hiukset) ja Jania (hiuksia ja vähän partaa). Illalla olemme menossa paikallisiin yökerhoihin hienon ystävämme Ollin (ruskeat hiukset) kanssa. Hän varmasti tietää niistä paljon. Ensin menemme käymään hänen luonaan. Odotan sitä jännityksellä!
Suunnitelmissamme on myös matkamme aikana käydä ainakin Suomenlinnassa valokuvaamassa ja muutenkin retkeilemässä. Lisäksi minun pitäisi vielä löytää muutaman glamourista joulu_lahjaa. Laura-vaimollemme löysimme todella glamourisen syntymäpäivälahjan! Olen katsellut toisella omalla silmälläni myös talvikenkiä, mutta olen todella saamaton niiden ostossa.
Tiia
torstai 22. lokakuuta 2009
LÄHDEN GLAMOURMATKALLE BRUNETTEYSTÄVÄNI KANSSA!
Tervehdys kaikki fanini täältä etelästä! Olen nyt Helsingissä viehättävän tummahiuksisen ystäväni Piriannan luksusasunnossa. Se sijaitsee Kannelmäessä, joka on tosi nuorekasta ja menevää aluetta, bongasin tätini limusiinikyydillä tullessani jo erilaisia yökerhoja ja italialaisia pizzaravintoloita. Syötiin just loistava hippi-iltapala (luomuspelttipuuroa, reilun kaupan ruokosokeria, lisäaineetonta luomuvattuhilloa, addiktoivia juustoriisikakkuja <3) ja valmistaudutaan henkisesti siihen, että laiva rapakon yli lähtee 10 tunnin päästä.
Etelässä on ollut kivaa, olen mm. tavannut mun serkkuja, leikittänyt kissaa, leikkinyt ite kotia ("mää oon sun vauva, mää en oo vielä syntyny", "mikä on istukka") ja yrittänyt lukea sitä jotain juttua, mitä opiskelen. Tapasin myös eilen mun kaunista, kirkkonummelaista Hilkka-ystävätärtä (tummanvaaleat, tuuheat, hieman kihartuvat hiukset). Oli kivaa! Kävelimme Kauniaisten asemalta sukuni lukaalille, keskustelimme pitkään, ja tutustutin Hilkan Tuksun blogiin. Lopuksi katselimme tissejä Seiskan nettisivuilta. Hieno ilta! Yritin tehdä Hilkasta myös blogimme lukijaa, saa nähdä onnistuinko. Hilkka lupasi tulla meille kylään, ja hän aikoo muuttaa poikaystävänsä kanssa Ouluun ensi vuonna.
Aiotaan herätä Pirin kanssa huomenna 5.45, eli noin kahdeksan tunnin päästä. Ei vielä tiietä, mitä aiotaan tehdä
(Piri sanoo: - Mua on alkanut ahistaa se, kun pitää aina ajatella, millaiset alusvaatteet laittaa kouluun)
huomenna. Luultavasti ainakin syödä ja juoda ja kävellä! Odotan meidän etelänlomaa innolla, vaikka Tallinnassa ei tähän vuodenaikaan kuulemma rusketukaan. Ainakin pääsee haistelemaan mannereurooppalaisia tuulia, muutkin naiset pukeutuvat naisellisemmin ja glamourisemmin, ja ennen kaikkea valoisa aika on 40 minuuttia pidempi kuin Oulussa eli mitään melankoliaa ei varmasti esiinny! Palataan ehkä vielä asiaan Itämeren Miamista!
rakkain terveisin Veera
ps: ai niin, ja on mulla ikävä teitä! Yritän olla tuhoamatta maksaani.
Runosuoneni ei syki voimakkaasti. On erittäin epämukavaa niinä aamuina kun täytyy ajatella alusvaatteitaan. Omistan erilaisia alusvaatteita. Joinain päivinä vietän aikaa todella seksikkäässä hoitajan asussa joka on valkoinen. Itsetunnolleni on tosi tärkeää että alusvaatteeni sointuvat tuohon hyvin naiselliseen asukokonaisuuteen!
Olen oppinut tänään uuden asian! Häpyluut ovat liittyneet toisiinsa rustoliitoksella. Naisilla tuo häpyliitos löyhtyy synnytyksen lähestyessä. Olen myös oppinut että raskauden aikana naisista tulee superihmisiä joilla kaikki toimii loistavasti! Tissitkin kasvavat, mahdollisesti usean kuppikoon verran. Kurssikaverini tissit kasvavat koulupäivienkin aikana huomattavasti koska hän imettää. Tissit ovat päivittäinen puheenaihe koulussani.
Pidän hyvin paljon koulustani. Tulemme opettelemaan kuinka tehdään sisätutkimuksia. Harjoittelimme aiemmin toistemme pesemistä. Minua ei olisi haitannut jos olisin ollut alasti kyseisessä tilanteessa. Olemme myös keskustelleet miesten tavoista suorittaa alapesunsa. En osaa vielä ajaa partaa.
Aina välillä käytävillä sydäntäni sykähdyttää pelastajaopiskelijat! Heitä on koulussamme monta! He ovat kaikki nuoria, pitkiä, komeita ja erittäin lihaksikkaita ja maskuliinisia! Joskus heillä on tummansiniset ja joskus valkoiset vaatteet. Näkisin huoneeni lattialla mieluummin tumman sinistä kuin valkoista kangasta ;)
Olen menossa huomenna glamouriselle etelänmatkalle kauniin, vaaleahkon ystävättäreni Veeran kanssa! Aiomme syödä erittäin glamourisissa eri kulttuureita edustavissa ravintoloissa. Nukumme tasokkaassa majoitusliikkeessä jossa järjestetään juhlia, epäilemättä meidän kunniaksemme! Kohdemaamme on kuulemma tasokas viininjakelumaa. Voimme siemailla sivistyneesti useita hienoja viinejä!
Rakkaudella, Pirianna
Etelässä on ollut kivaa, olen mm. tavannut mun serkkuja, leikittänyt kissaa, leikkinyt ite kotia ("mää oon sun vauva, mää en oo vielä syntyny", "mikä on istukka") ja yrittänyt lukea sitä jotain juttua, mitä opiskelen. Tapasin myös eilen mun kaunista, kirkkonummelaista Hilkka-ystävätärtä (tummanvaaleat, tuuheat, hieman kihartuvat hiukset). Oli kivaa! Kävelimme Kauniaisten asemalta sukuni lukaalille, keskustelimme pitkään, ja tutustutin Hilkan Tuksun blogiin. Lopuksi katselimme tissejä Seiskan nettisivuilta. Hieno ilta! Yritin tehdä Hilkasta myös blogimme lukijaa, saa nähdä onnistuinko. Hilkka lupasi tulla meille kylään, ja hän aikoo muuttaa poikaystävänsä kanssa Ouluun ensi vuonna.
Aiotaan herätä Pirin kanssa huomenna 5.45, eli noin kahdeksan tunnin päästä. Ei vielä tiietä, mitä aiotaan tehdä
(Piri sanoo: - Mua on alkanut ahistaa se, kun pitää aina ajatella, millaiset alusvaatteet laittaa kouluun)
huomenna. Luultavasti ainakin syödä ja juoda ja kävellä! Odotan meidän etelänlomaa innolla, vaikka Tallinnassa ei tähän vuodenaikaan kuulemma rusketukaan. Ainakin pääsee haistelemaan mannereurooppalaisia tuulia, muutkin naiset pukeutuvat naisellisemmin ja glamourisemmin, ja ennen kaikkea valoisa aika on 40 minuuttia pidempi kuin Oulussa eli mitään melankoliaa ei varmasti esiinny! Palataan ehkä vielä asiaan Itämeren Miamista!
rakkain terveisin Veera
ps: ai niin, ja on mulla ikävä teitä! Yritän olla tuhoamatta maksaani.
Runosuoneni ei syki voimakkaasti. On erittäin epämukavaa niinä aamuina kun täytyy ajatella alusvaatteitaan. Omistan erilaisia alusvaatteita. Joinain päivinä vietän aikaa todella seksikkäässä hoitajan asussa joka on valkoinen. Itsetunnolleni on tosi tärkeää että alusvaatteeni sointuvat tuohon hyvin naiselliseen asukokonaisuuteen!
Olen oppinut tänään uuden asian! Häpyluut ovat liittyneet toisiinsa rustoliitoksella. Naisilla tuo häpyliitos löyhtyy synnytyksen lähestyessä. Olen myös oppinut että raskauden aikana naisista tulee superihmisiä joilla kaikki toimii loistavasti! Tissitkin kasvavat, mahdollisesti usean kuppikoon verran. Kurssikaverini tissit kasvavat koulupäivienkin aikana huomattavasti koska hän imettää. Tissit ovat päivittäinen puheenaihe koulussani.
Pidän hyvin paljon koulustani. Tulemme opettelemaan kuinka tehdään sisätutkimuksia. Harjoittelimme aiemmin toistemme pesemistä. Minua ei olisi haitannut jos olisin ollut alasti kyseisessä tilanteessa. Olemme myös keskustelleet miesten tavoista suorittaa alapesunsa. En osaa vielä ajaa partaa.
Aina välillä käytävillä sydäntäni sykähdyttää pelastajaopiskelijat! Heitä on koulussamme monta! He ovat kaikki nuoria, pitkiä, komeita ja erittäin lihaksikkaita ja maskuliinisia! Joskus heillä on tummansiniset ja joskus valkoiset vaatteet. Näkisin huoneeni lattialla mieluummin tumman sinistä kuin valkoista kangasta ;)
Olen menossa huomenna glamouriselle etelänmatkalle kauniin, vaaleahkon ystävättäreni Veeran kanssa! Aiomme syödä erittäin glamourisissa eri kulttuureita edustavissa ravintoloissa. Nukumme tasokkaassa majoitusliikkeessä jossa järjestetään juhlia, epäilemättä meidän kunniaksemme! Kohdemaamme on kuulemma tasokas viininjakelumaa. Voimme siemailla sivistyneesti useita hienoja viinejä!
Rakkaudella, Pirianna
sunnuntai 18. lokakuuta 2009
JÄTÄN VAIMONI JA NIIDEN TISSIT!
Lähden huomenna 15.50 junalla Etelä-Suomeen muutamaksi päiväksi tapaamaan sukulaisiani ennen kuin suuntaan viikonlopuksi Tallinnaan viehättävän tumman ystävättäreni Pirin kanssa. Ihan kiva, paitsi että to do -lista on taas niin pitkä, että sen kirjoittaminen paperille vaati muutaman sademetsän kaatamista ja lievää irvistelyä. Erityisesti ilahduttaa päästä SOITTAMAAN löytötavaratoimistoon kadonneesta puhelimesta (ja soittaa muutenki miljoonaan paikkaan miljoonasta eri asiasta, wuttuduu).
En myöskään tiiä, miten aion pärjätä viikon ilman Tiiaa, Lauraa ja Yötä! Vierotusoireita tulee varmasti, onneks voi lähettää postikortteja ja ehkä tekstareitakin, sikäli kuin joskus vielä tulen omistamaan kännykän. Musta itsenäisyyttä ja individualismia korostetaan Suomessa liikaa, ei sais olla noloa sanoa, että kaipaa muita ihmisiä eikä vain aina porhalla kompetentisti ympäriinsä. Ihanan ystäväni Elinan kanssa (se asuu nykyään Uudessa-Seelannissa, harrastamme siis enää yhdessä lähinnä transglobaalista ikävöimistä) totesimmekin aikoja sitten, että tietty läheisriippuvaisuus on ihan tervettä.
Mutta hui, on kiva nähdä taas etäsukulaisia ja kauniita pääkaupunkiseutulaisia ystäviä! Myös glamourista Tallinnan-reissua odotan innolla. Aiomme Piriannan kanssa käydä hienoissa paikoissa, haistella mannereurooppalaisia kaupunkivirtauksia ja ulkoilla ahkerasti niin päivin kuin öisin (tietysti tyylillä). Harmi, etten ole vielä niin hyvä fennisti, että osaisin eestiä! Pakko tehdä viimeistään parin vuoden päästä uusi reissu, tai ehkä jo aiemmin. Nautimme suuresti täällä Toppilassa asumisesta, pois on silti aina todella hienoa päästä. Laura ja komea kanadalainen nuorimies Zach (hän on Suomessa Rotaryn kautta harjoittamassa kulttuurivaihtoa ja tutustui jo tupareissamme esimerkiksi tsekkiläisiin juomiin!) selasivat juuri kaksi tuntia karttakirjaa keittiön pöydän ääressä ja kävimme kiinnostavia keskusteluja siitä, minne haluaisimme mennä. Päätimme, että kaikkialle. Mielestäni meidän tulisi saada oma tosi-tv-matkaohjelma, jossa soutaisimme ja junailisimme ympäri maailmaa ja kaikki kuvattaisiin! Tällä voisi olla menestystä, onhan blogimmekin todella luettu. Ohjelma olisi Madventures-tyylinen sillä erotuksella, että meitä olisi enemmän ja olisimme keskimäärin kielitaitoisempia, fiksumpia, hyvännäköisempiä, hauskempia ja naisia! Naiset eivät mielestäni televisiossa juuri koskaan tee mitään jännää, huoh mitä roolimalleja pikkulapsille.
Nyt ehkä isken to do -listani kimppuun ja kuskaan rakkaan Laura-vaimoni limusiinilla Laanilaan palauttamaan juhlia varten lainattua viihde-elektroniikkaa. Kenties kuulette minusta vielä livenä suoraan Miamista!
En myöskään tiiä, miten aion pärjätä viikon ilman Tiiaa, Lauraa ja Yötä! Vierotusoireita tulee varmasti, onneks voi lähettää postikortteja ja ehkä tekstareitakin, sikäli kuin joskus vielä tulen omistamaan kännykän. Musta itsenäisyyttä ja individualismia korostetaan Suomessa liikaa, ei sais olla noloa sanoa, että kaipaa muita ihmisiä eikä vain aina porhalla kompetentisti ympäriinsä. Ihanan ystäväni Elinan kanssa (se asuu nykyään Uudessa-Seelannissa, harrastamme siis enää yhdessä lähinnä transglobaalista ikävöimistä) totesimmekin aikoja sitten, että tietty läheisriippuvaisuus on ihan tervettä.
Mutta hui, on kiva nähdä taas etäsukulaisia ja kauniita pääkaupunkiseutulaisia ystäviä! Myös glamourista Tallinnan-reissua odotan innolla. Aiomme Piriannan kanssa käydä hienoissa paikoissa, haistella mannereurooppalaisia kaupunkivirtauksia ja ulkoilla ahkerasti niin päivin kuin öisin (tietysti tyylillä). Harmi, etten ole vielä niin hyvä fennisti, että osaisin eestiä! Pakko tehdä viimeistään parin vuoden päästä uusi reissu, tai ehkä jo aiemmin. Nautimme suuresti täällä Toppilassa asumisesta, pois on silti aina todella hienoa päästä. Laura ja komea kanadalainen nuorimies Zach (hän on Suomessa Rotaryn kautta harjoittamassa kulttuurivaihtoa ja tutustui jo tupareissamme esimerkiksi tsekkiläisiin juomiin!) selasivat juuri kaksi tuntia karttakirjaa keittiön pöydän ääressä ja kävimme kiinnostavia keskusteluja siitä, minne haluaisimme mennä. Päätimme, että kaikkialle. Mielestäni meidän tulisi saada oma tosi-tv-matkaohjelma, jossa soutaisimme ja junailisimme ympäri maailmaa ja kaikki kuvattaisiin! Tällä voisi olla menestystä, onhan blogimmekin todella luettu. Ohjelma olisi Madventures-tyylinen sillä erotuksella, että meitä olisi enemmän ja olisimme keskimäärin kielitaitoisempia, fiksumpia, hyvännäköisempiä, hauskempia ja naisia! Naiset eivät mielestäni televisiossa juuri koskaan tee mitään jännää, huoh mitä roolimalleja pikkulapsille.
Nyt ehkä isken to do -listani kimppuun ja kuskaan rakkaan Laura-vaimoni limusiinilla Laanilaan palauttamaan juhlia varten lainattua viihde-elektroniikkaa. Kenties kuulette minusta vielä livenä suoraan Miamista!
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
Glögiä, ei tissejä
Meillä on tänään oikeasti glögiä, se on todella glamourista! Yritimme keskittyä hieman myös opiskeluun, mutta turhaan. Fonetiikkaa, huoh. Tenttiki on vasta keskiviikkona ja luettavaa vaivaiset 250 sivua + luentomateriaalit. Sen sijaan kävin bodaamalla karkottamassa Britney Spears -ilmiötä.
Juodaan kahvia. En kuulemma osaa kirjoittaa tuksumaisesti. Olen liian koherentti. Ehkä jopa älyllinen. Tällä hetkellä muistutan Kari Hotakaista. Tämä siksi, että kirjoitan lähinnä päälauseita. Olen lisäksi lihonut ja miehistynyt viime aikoina suhteessa pre-toppila-olemukseeni. Harrin kaavion mukaan sijoitun kielenkäytössäni kohtaan "maalainen (kielt.), maskuliininen, reipas, mutkaton, suora". Käytän nimittäin svaavokkaalia ja ylleisgeminaatiota. Vaimon mukaan ei pitäisi kirjoittaa kieliopista. Siispä olen hiljaa.
t. Veera
Ilta Toppilassa. Piti lukea, mutta siitä ei tullut kakkaakaan, niinku ei koko viikonloppuna. Pohdin kuumeisesti, miksi synnyttävien naisten sisäreisiä pitää pestä ja tulin siihen tulokseen etten tiiä yhtään mitä synnytyksessä tapahtuu. En oo oman syntymiseni jälkeen ollut koskaan synnytyksessä. Enkä hautajaisissa. Yläasteella meille tosin näytettiin synnytysvideo. En muista uskalsinko katsoa. Hautajaisissa olisin voinut käydä muutama viikko sitten, mutta silloin olin kaikesta bilettämisestä niin väsynyt ja aivokuollut ettei pystynyt.
Saa nähdä olenko samassa tilassa taas ensi viikon jälkeen. Tisusuti on tiistaina ja tuparit kestävät koko viikonlopun. Suunnittelin ryyppääväni perjantaina enemmän kuin lauantaina, sillä sunnuntai-aamuna minun täytyy ehtiä junaaan joka vie minut glamourlomalle. Veera on mulle velkaa muistamisen. Ja Laura vissiin myös. Ainakin kaksi. Olen kuitenkin jalomielinen vaimo enkä vaadi vaimoja olemaan juomatta! En myöskään aio lyödä heitä vaikka olisinkin aggressiivinen kännissä ja vaikka minulla olisi kauhea melanooma johon olisin kuolemaisillani. Joka tapauksessa tämä yli viikon kestänyt juomattomuus on saanut minut hyvin levottomaksi. Himoitsen alkoholia koko ajan ja tekisi mieli olla perjantaina ns naamat (homonaamat, huom.)
May all my dreams come true = taivaasta tippuu viinaa just nyt ja yliopisto räjähtää. Ja synkeä talvi menee pois. En kestä kun talvi levittää melankoliaa ja kalpeutta.
Viinan sijasta juomme kahvia. Ennustus: en nuku tai nukun tosi vähän ensiyönä ja olen huomenna taas ylihilpeä. Alhainen kofeiininsietokyky!
Veera venyttelee lattialla. Hän alkoi venytellä kovin äkillisesti. Laura-vaimo iloitsee Saksaan menosta.
Veera sanoi että multa syntyy tekstiä. Sillä itsellään oli writer's block. Yritin esittää Veeralle teoriaani Tuksu-flowsta ja osoittaa veeran viimeksi kirjoittamasta lauseesta monta kohtaa, johon tarttua ja joista kirjottaa lisää. Veera ei ole ehkä vielä löytänyt sisäistä Tuksuaan. Se on kuitenkin ihan sisäisestä mentaliteetista ja ajattelumaailmasta kiinni.
<3 Yö
PS otsikon selitys: lukijoiden pyynnöstä olemme päättäneet lopettaa ns. false advertisingin. Tämä blogipostaus EI SISÄLLÄ TISSEJÄ. Emme kuitenkaan väitä, etteivätkö tissit joskus tulevaisuudessa liittyisi blogimme sisältöön olennaisesti. Stay tuned.
Juodaan kahvia. En kuulemma osaa kirjoittaa tuksumaisesti. Olen liian koherentti. Ehkä jopa älyllinen. Tällä hetkellä muistutan Kari Hotakaista. Tämä siksi, että kirjoitan lähinnä päälauseita. Olen lisäksi lihonut ja miehistynyt viime aikoina suhteessa pre-toppila-olemukseeni. Harrin kaavion mukaan sijoitun kielenkäytössäni kohtaan "maalainen (kielt.), maskuliininen, reipas, mutkaton, suora". Käytän nimittäin svaavokkaalia ja ylleisgeminaatiota. Vaimon mukaan ei pitäisi kirjoittaa kieliopista. Siispä olen hiljaa.
t. Veera
Ilta Toppilassa. Piti lukea, mutta siitä ei tullut kakkaakaan, niinku ei koko viikonloppuna. Pohdin kuumeisesti, miksi synnyttävien naisten sisäreisiä pitää pestä ja tulin siihen tulokseen etten tiiä yhtään mitä synnytyksessä tapahtuu. En oo oman syntymiseni jälkeen ollut koskaan synnytyksessä. Enkä hautajaisissa. Yläasteella meille tosin näytettiin synnytysvideo. En muista uskalsinko katsoa. Hautajaisissa olisin voinut käydä muutama viikko sitten, mutta silloin olin kaikesta bilettämisestä niin väsynyt ja aivokuollut ettei pystynyt.
Saa nähdä olenko samassa tilassa taas ensi viikon jälkeen. Tisusuti on tiistaina ja tuparit kestävät koko viikonlopun. Suunnittelin ryyppääväni perjantaina enemmän kuin lauantaina, sillä sunnuntai-aamuna minun täytyy ehtiä junaaan joka vie minut glamourlomalle. Veera on mulle velkaa muistamisen. Ja Laura vissiin myös. Ainakin kaksi. Olen kuitenkin jalomielinen vaimo enkä vaadi vaimoja olemaan juomatta! En myöskään aio lyödä heitä vaikka olisinkin aggressiivinen kännissä ja vaikka minulla olisi kauhea melanooma johon olisin kuolemaisillani. Joka tapauksessa tämä yli viikon kestänyt juomattomuus on saanut minut hyvin levottomaksi. Himoitsen alkoholia koko ajan ja tekisi mieli olla perjantaina ns naamat (homonaamat, huom.)
May all my dreams come true = taivaasta tippuu viinaa just nyt ja yliopisto räjähtää. Ja synkeä talvi menee pois. En kestä kun talvi levittää melankoliaa ja kalpeutta.
Viinan sijasta juomme kahvia. Ennustus: en nuku tai nukun tosi vähän ensiyönä ja olen huomenna taas ylihilpeä. Alhainen kofeiininsietokyky!
Veera venyttelee lattialla. Hän alkoi venytellä kovin äkillisesti. Laura-vaimo iloitsee Saksaan menosta.
Veera sanoi että multa syntyy tekstiä. Sillä itsellään oli writer's block. Yritin esittää Veeralle teoriaani Tuksu-flowsta ja osoittaa veeran viimeksi kirjoittamasta lauseesta monta kohtaa, johon tarttua ja joista kirjottaa lisää. Veera ei ole ehkä vielä löytänyt sisäistä Tuksuaan. Se on kuitenkin ihan sisäisestä mentaliteetista ja ajattelumaailmasta kiinni.
<3 Yö
PS otsikon selitys: lukijoiden pyynnöstä olemme päättäneet lopettaa ns. false advertisingin. Tämä blogipostaus EI SISÄLLÄ TISSEJÄ. Emme kuitenkaan väitä, etteivätkö tissit joskus tulevaisuudessa liittyisi blogimme sisältöön olennaisesti. Stay tuned.
lauantai 10. lokakuuta 2009
Glögiä ja tissejä!
Oikeastaan otsikko on harhaanjohtava, koska Yö taisi unohtaa glögin Kastelliin. :) Toppilassa on nyt vain mehutiivistettä, jaffaa, punkkua, kaljaa, salmaria, tsekkiviinaa ja me. Juomista ei kuitenkaan ole hirveästi iloa, sillä Oulussa ei tapahdu tänään yhtään mittään! Hehkeämpää olisi asua vaikka Tukholmassa tai Miamissa! :(
Yö innostui, kun tapasi päiväkirjamme viikon tauon jälkeen ja kirjoitti heti sekunnissa puolitoista sivua!
En saanut printattua yleisen kielitieteen tenttimateriaaleja, koska yliopiston ovet oli lauantaina puoli kuudelta kiinni. Oletetaanko, että opiskelijoilla on joku elämä?! Suomen kilpailukyky kärsii, huoh.
Minulla oli eilen jäätävän tylsä ilta yksin tyhjässä omakotitalossa, koska vanhemmat passittivat koiravahdiksi. Saatiin sentään maksettua Pirin kans vihdoin matkaliput ja hostelli Tallinnaan! Hostelli- ja matkakuluja about 48 euroa, huisia <3 plus ne junaliput täältä periferiasta Helsinkiin ja takas.
t. Veera
Armotonta kakkaa. Tulin tänne pitkän tauon jälkeen, yksi asia piti muistaa, ja sen unohdin. Huoh. Pohdimme kuumeisesti, saisiko glögiä teboililta tai kioskilta. Rakas pikkuveljeni muuten kutsui pentuna glögiä plökiksi. Aww. Eilen kävimme ostamassa hänelle xylofonin. Tunkeilimme äidin kanssa juhon soittoluokkaan, missä mauri parhaillaan soitteli, ja nathan antoi meille xylofonin. Nyt kotona on olo auvoisa kun Juho pimputtelee. Varsinkin kivaa taustamusiikkia tenttiin luvulle. Ensi viikolla siis yleisen kielitieteen tentti. Kiva juttu että se on tisusuti-bileiden jälkeen. Ennustus: Menen tenttiin edelleen kännissä ja vastaan jokaiseen kysymykseen TISSIT. Nimen kohdalle kirjoitan homonaama. Jep jep. Näin tulee käymään. Laura kuulemma sanoi, että me saadaan Veeran kanssa kutsua toisiamme edelleen homonaamoiksi. Kiva juttu, sillä tätä ei ole helppo lopettaa, olen ihan addiktoitunut tähän tapaan. Olen myös koukussa facebookiin, se häiritsi päivääni töissä eilen kun piti koko ajan salaa juosta koneella. Ja käyn koko ajan kännykällä facebookissa, toivottavasti ei tule kamala puhelinlasku, se olisi aivan kamalaa. Kännykkäni on ihanan vaaleanpunainen ja pieni, mutta viime aikoina se on hieman reistaillut.
Tähän blogiin on todella miellyttävää kirjoittaa, kun saan olla epäkoherentti. Epäkoherenttius pitää yleensä peittää elämän muilla osa-alueilla, esimerkiksi keskusteluissa pitäisi yrittää tuottaa järjellisiä lauseita ettei keskustelukumppani putoa kärryiltä. Se ei ole minulle helppoa, mutta olen vain pohtinut että tämä on niitä elämän haasteita ja kuten ystäväni miamissa sanovat, always do your best.
<3 Yö
Yö innostui, kun tapasi päiväkirjamme viikon tauon jälkeen ja kirjoitti heti sekunnissa puolitoista sivua!
En saanut printattua yleisen kielitieteen tenttimateriaaleja, koska yliopiston ovet oli lauantaina puoli kuudelta kiinni. Oletetaanko, että opiskelijoilla on joku elämä?! Suomen kilpailukyky kärsii, huoh.
Minulla oli eilen jäätävän tylsä ilta yksin tyhjässä omakotitalossa, koska vanhemmat passittivat koiravahdiksi. Saatiin sentään maksettua Pirin kans vihdoin matkaliput ja hostelli Tallinnaan! Hostelli- ja matkakuluja about 48 euroa, huisia <3 plus ne junaliput täältä periferiasta Helsinkiin ja takas.
t. Veera
Armotonta kakkaa. Tulin tänne pitkän tauon jälkeen, yksi asia piti muistaa, ja sen unohdin. Huoh. Pohdimme kuumeisesti, saisiko glögiä teboililta tai kioskilta. Rakas pikkuveljeni muuten kutsui pentuna glögiä plökiksi. Aww. Eilen kävimme ostamassa hänelle xylofonin. Tunkeilimme äidin kanssa juhon soittoluokkaan, missä mauri parhaillaan soitteli, ja nathan antoi meille xylofonin. Nyt kotona on olo auvoisa kun Juho pimputtelee. Varsinkin kivaa taustamusiikkia tenttiin luvulle. Ensi viikolla siis yleisen kielitieteen tentti. Kiva juttu että se on tisusuti-bileiden jälkeen. Ennustus: Menen tenttiin edelleen kännissä ja vastaan jokaiseen kysymykseen TISSIT. Nimen kohdalle kirjoitan homonaama. Jep jep. Näin tulee käymään. Laura kuulemma sanoi, että me saadaan Veeran kanssa kutsua toisiamme edelleen homonaamoiksi. Kiva juttu, sillä tätä ei ole helppo lopettaa, olen ihan addiktoitunut tähän tapaan. Olen myös koukussa facebookiin, se häiritsi päivääni töissä eilen kun piti koko ajan salaa juosta koneella. Ja käyn koko ajan kännykällä facebookissa, toivottavasti ei tule kamala puhelinlasku, se olisi aivan kamalaa. Kännykkäni on ihanan vaaleanpunainen ja pieni, mutta viime aikoina se on hieman reistaillut.
Tähän blogiin on todella miellyttävää kirjoittaa, kun saan olla epäkoherentti. Epäkoherenttius pitää yleensä peittää elämän muilla osa-alueilla, esimerkiksi keskusteluissa pitäisi yrittää tuottaa järjellisiä lauseita ettei keskustelukumppani putoa kärryiltä. Se ei ole minulle helppoa, mutta olen vain pohtinut että tämä on niitä elämän haasteita ja kuten ystäväni miamissa sanovat, always do your best.
<3 Yö
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)