GLAMOURINEN VAIMO-MATKA TUKHOLMAAN TULOSSA, PALJON TISSEJÄ.

Terppaleiskis, glamour-elämä on jälleen ollut niin glamourista, että kilpaa olemme kirjoitelleet elämämme tapahtumia ylös ja ympäri. Ja kappas vain, tässä sitä taas ollaan. Siis niin todella keravalaista.

Me (Tiia, Pinja, Veera ja Yö) olemme lähdössä torstaina vaimo-matkalle Tukholmaan. Tukholma on glamourinen ja elegantti pleissi. Majoitumme aivan keskustassa sijaitsevaan vähintäänkin viiden tähden hotelliin, jossa pidämme uskomattomia hotellibileitä. Aiomme myös käydä hienostuneissa yökerhoissa, emme missään pintaliitopaikoissa. Alkoholia nautimme tunnetusti ainoastaan harkiten ja sivistyneesti. Tutustumme paikalliseen väestöön ja kulttuurieroihin, mahdollisesti hankimme uusia ystäviä ja uudet sensuellit tissit tai huulet. Rakennekynsiä en voi hankkia, koska ne häiritsevät kiipeilyharrastustani.

Pääsiäinen oli ja meni. Lempijuhla omasta mielestä, saa niin paljon munaa kun haluaa, heh heh... ;) Toivottavasti kaikki saivat iloa irti tästä suuresta munajuhlasta. Minä ainakin sain, vaikka en menestynytkään Tiimarin munakilpailussa! Aivan pöyristyttävää ja rahvaanomaista, etten saanut tarpeeksi ääniä. Ehkä kuitenkin toivun tästä ystävieni ja Jumalan voimalla. Katsoin muuten suomalaisen elokuvan "Kielletty hedelmä", johon samaistuin kovasti. Suosittelen lämpimästi kaikille joilla on omakohtaisia kokemuksia Jumalasta. Muistan yhden tapahtuman kuin eilisen päivän omasta lapsuudestani. Kahdeksanvuotiaana paras ystäväni kysyi minulta, että uskonko Jumalaan. Kielsin uskoni, joten hän sanoi etten pääse taivaaseen. Onneksi elämäni on kuin maanpäällinen taivas.

Haluan vielä palata parin viikon päähän, kun koimme kauhun hetkiä baarista tullessamme. Glamourinen vaaleahiuksinen vaimoni Yö liukastui liukkaalla alustalla oululaisen glamourisen yökerhon edessä, kaatui ja kolautti päänsä kiviseinään. Tästä hyvästä häntä käytettiin päivystyksessä, huomasimme että kommuuniimme mahtuu ainakin yhdeksän nukkumaan (jos otetaan käyttöön patjat ja kääpiökännisohva) ja nukuin ainoastaan kaksi tuntia, jonka jälkeen menin keittämään puuroa partiolaisille. Kyllä elämämme on täynnä jännitystä!

On kummallista, että oma painoni ei ole noussut mitenkään vaikka olen syönyt paljon erilaisia lääkkeitä, esimerkiksi rautakapselit ja poretabletit (c-vitamiini). Olen kuullut monilta naispuolisilta kavereiltani, että jotku asiat saattavat alkaa lihottamaan, esimerkiksi pitsa, hampurilaiset, tupakointi, alkoholi, liikunnan puute... Onneksi en tupakoi. Minusta se on niin inhottavaa, kun joku haisee tupakalle. Siitä voisi tulla myös vieroitusoireita. Vähän niin kun kahvista tai Carcassonnesta. Alkoholi ei aiheuta minulle riippuvuutta. Minä vain pidän siitä, ja minulle tulee paha mieli jos en saa sitä. Nyt emme ole kyllä käyttäneet alkoholia. Siihen on syy. Huomenna menemme koko konkkaronkka luovuttamaan verta omista ruumiistamme jotta pelastaisimme maailman.

Eilen meillä oli tyttöjen ilta. Paikalla olivat Tiia, Veera, Pinja, Yö, Ellu, Jenny, Ada ja Lauri. Ellu on todella glamourinen, koska Aasian-matkallaan hän on hankkinut hiustenpidennyksiä! Jokaisella itseään kunnioittavalla naisella tulisi olla sellaiset, koska ne ovat sensuellit ja kauniit. Uusia tissejä tai huulia hän ei ollut (vielä) hankkinut. Keskustelimme fiksuista ja tärkeistä aiheista, kuten politiikka, lääketiede, opiskelut, oikeustiede, lihaksikkaat miehet ja Hunks-tanssijat. Tulimme siihen tulokseen, ettemme halua omalla miehellämme olevan isompia tissejä kuin omalla itsellämme. Minusta se on tärkeä huomio.

Olen nyt vierailemassa omien vanhempieni luona. Täällä on niin turvallinen olo kun on paljon ruokaa ja toimiva netti. Toin lapseni Maken tänne hoitoon Tukholman-matkamme takia. Makesta on tullut todella ketterä ja lihava. Rakastamme häntä.

Olen myös käynyt Sannan glamourisilla syntymäpäiväjuhlilla sekä nähnyt Juuso ja Jani Seurujärven (he viettävät nykyään merkillisen paljon aikaa yhdessä). Lisäksi olen menettänyt facebook-kaverin, toiset meistä useamman. Miten joku on voinutkin poistaa oman tunnuksensa? Miten hän nyt pysyy elämässä mukana? Kuinka voimme enää stalkata? Elämä on täynnä yllätyksiä. May all your dreams come true. Pus.

Tiia

JÄTÄN VAIMONI JA NIIDEN TISSIT!

Lähden huomenna 15.50 junalla Etelä-Suomeen muutamaksi päiväksi tapaamaan sukulaisiani ennen kuin suuntaan viikonlopuksi Tallinnaan viehättävän tumman ystävättäreni Pirin kanssa. Ihan kiva, paitsi että to do -lista on taas niin pitkä, että sen kirjoittaminen paperille vaati muutaman sademetsän kaatamista ja lievää irvistelyä. Erityisesti ilahduttaa päästä SOITTAMAAN löytötavaratoimistoon kadonneesta puhelimesta (ja soittaa muutenki miljoonaan paikkaan miljoonasta eri asiasta, wuttuduu).

En myöskään tiiä, miten aion pärjätä viikon ilman Tiiaa, Lauraa ja Yötä! Vierotusoireita tulee varmasti, onneks voi lähettää postikortteja ja ehkä tekstareitakin, sikäli kuin joskus vielä tulen omistamaan kännykän. Musta itsenäisyyttä ja individualismia korostetaan Suomessa liikaa, ei sais olla noloa sanoa, että kaipaa muita ihmisiä eikä vain aina porhalla kompetentisti ympäriinsä. Ihanan ystäväni Elinan kanssa (se asuu nykyään Uudessa-Seelannissa, harrastamme siis enää yhdessä lähinnä transglobaalista ikävöimistä) totesimmekin aikoja sitten, että tietty läheisriippuvaisuus on ihan tervettä.

Mutta hui, on kiva nähdä taas etäsukulaisia ja kauniita pääkaupunkiseutulaisia ystäviä! Myös glamourista Tallinnan-reissua odotan innolla. Aiomme Piriannan kanssa käydä hienoissa paikoissa, haistella mannereurooppalaisia kaupunkivirtauksia ja ulkoilla ahkerasti niin päivin kuin öisin (tietysti tyylillä). Harmi, etten ole vielä niin hyvä fennisti, että osaisin eestiä! Pakko tehdä viimeistään parin vuoden päästä uusi reissu, tai ehkä jo aiemmin. Nautimme suuresti täällä Toppilassa asumisesta, pois on silti aina todella hienoa päästä. Laura ja komea kanadalainen nuorimies Zach (hän on Suomessa Rotaryn kautta harjoittamassa kulttuurivaihtoa ja tutustui jo tupareissamme esimerkiksi tsekkiläisiin juomiin!) selasivat juuri kaksi tuntia karttakirjaa keittiön pöydän ääressä ja kävimme kiinnostavia keskusteluja siitä, minne haluaisimme mennä. Päätimme, että kaikkialle. Mielestäni meidän tulisi saada oma tosi-tv-matkaohjelma, jossa soutaisimme ja junailisimme ympäri maailmaa ja kaikki kuvattaisiin! Tällä voisi olla menestystä, onhan blogimmekin todella luettu. Ohjelma olisi Madventures-tyylinen sillä erotuksella, että meitä olisi enemmän ja olisimme keskimäärin kielitaitoisempia, fiksumpia, hyvännäköisempiä, hauskempia ja naisia! Naiset eivät mielestäni televisiossa juuri koskaan tee mitään jännää, huoh mitä roolimalleja pikkulapsille.

Nyt ehkä isken to do -listani kimppuun ja kuskaan rakkaan Laura-vaimoni limusiinilla Laanilaan palauttamaan juhlia varten lainattua viihde-elektroniikkaa. Kenties kuulette minusta vielä livenä suoraan Miamista!