NÄIN OMAT TISSIT RÖNTGENKUVASSA!

YÖ TÄÄLLÄ HEI. Tulinpas tänne Toppilaan, sillä suuntaamme hetken kuluttua ystävämme Juuson (kadonneet hiukset, silti glamourinen ulkonäkö) residenssiin. Täällä on kotoisa tunnelma. Vaimot juo valkkaria ja jamesonia. Nyt viikonloppuna ajattelin juoda pitkästä aikaa alkoholia. Olen juonut koko vuonna yhteensä vain kolme kaljaa. Olisin juonut enemmänkin, mutta sairastuttuani vaaralliseen keuhkokuumeeseen ennen joulua olin kuoleman kielissä vielä tämän vuoden puolella.

Keuhkokuume oli järkyttävä kokemus. Kuumeiltuani ja yskittyäni keuhkojani ulos viisi päivää, äitini varasi minulle ajan yksityiselle lääkärille. Lääkärillä oli kamalaa, sillä heti alkuun minut lähetettiin verikokeisiin. Pelkään pistämistä hirvittävästi. Sen jälkeen kävin keuhkoröntgenissä. Tuli kamalan kylmä ilman paitaa, ja oli vaikea vetää keuhkot täyteen ilmaa, sillä alkoi heti yskittää. Pilasin ainakin yhden kuvan yskimällä, kun olisi pitänyt pysyä paikallaan.
Keuhkoröntgenin jälkeen menin takaisin lääkärin puheille. Paikalle saapui myös toinen lääkäri, mikä oli tosi hienoa, sillä olisin vaatinut toisen mielipiteen joka tapauksessa. Lääkärit puhuivat tisseistäni, nehän näkyivät röntgenkuvassa. Molemmat lääkärit olivat sitä mieltä, että minulla on keuhkokuume. Olin aivan järkyttynyt tuomiosta, mutta ei auttanut itku markkinoilla, kun minut lähetettiin oysiin.

Oysissa jouduin odottelemaan päivystyksessä aika kauan. Totesin tämän jälkikäteen, sairaalassa ajantajuni katosi kummasti. Istuskelin, tuijotin seinää ja nautin pillimehua. Välissä minulta otettiin lisää verta, mistä olin jälleen kauhuissani. Vasemmassa kädessäni on piileskelevät suonet, joten hoitaja joutui ottamaan verta uudelleen oikeasta kädestä, ja sain käteen hirvittävän mustelman.

Odoteltuani hetken lisää pääsin lääkärin puheille, ja minulle laitettiin kanyyli!!! Se oli AIVAN VITUN HIRRVEÄ KOKEMUS. Minulla on matala kipukynnys ja pelkäsin edelleen pistämistä, vaikka olinkin ehtinyt totuttautua siihen jo kahden verikokeen verran. Se lohdutti hieman, että kanyyli oli vaaleanpunainen. Olin silti aivan shokissa tunteja, enkä uskaltanut liikuttaa kättäni.

Kanyylin kautta minuun tiputettiin antibiootteja. Minun ei onneksi tarvinnut jäädä sairaalaan pidemmäksi aikaa, sillä ODL:n hoitajat suorittavat myös kotikäyntejä. Sain kolme kertaa päivässä suoneen antibiootteja, mikä oli aina melko kamalaa, sillä antibiootti oli kylmä mömmö jonka etenemisen pystyin tuntemaan suonissani. Yäk. Söin myös nappiantibiootteja monta päivää. Myöhemmin sain kuulla, että apteekissa apteekkityöntekijä oli kauhistellut antibioottien vahvuutta :O

Jouluaatonaattona kävi vittumaisesti, sillä käteni turposi ja soitin aivan paineessa ODLään. Hoitaja tuli meille ja otti kanyylin pois. Olin kauhuissani ja pelkäsin kuolevani. Pelkäsin kuolevani oikeastaan joka kerta, kun antibiootteja laitettiin suoneen, sillä ilkeä rakas veljeni oli muistuttanut, että kuolee, jos suoneen menee ilmaa. Tulipas pitkä lause. No joka tapauksessa sain seuraavana päivänä JOULULAHJAKSI uuden kanyylin <333 ja sen pistäminen oli jälleen AIVAN VITUN HIRRRVEÄÄÄÄÄ. JA TRAUMAATTISTA.

No, selvisin hengissä ja vaikka missasin kaikki joululoman bileet ja uudenvuoden bileet ja kaiken elämän, aion nyt taas alkaa bilettää. Ja se on aivan vitun hienoa se. Vaimomme Pinja välttelee nykyään v-sanan käyttöä, mutta hänen keksimänsä korvikkeet ovat aivan ällöjä.

Olohuoneesta on tullut kovin kaunis, sillä Tiia ja Pinja ovat koristelleet seinät Hunksien ja tissien kuvilla. Esteettistä! Nyt pitää mennä ostamaan kaljaa yms. Heippa rakkaat lukijat, pusuja ja haleja yms!!<333

ps. minun pitää mennä vielä uudestaan tis- siis keuhkoröntgeniin :((

Hiustenkuivaaja, ei tissejä.

Eilen illalla vietimme rauhaisaa koti-iltaa vaimojen kanssa. Mukana oli totta kai Laura-vaimoni jännittävä ystävä Valtteri, joka siis asuu meillä nyt muutamia päiviä. Ihanaa! Katselimme suuresta laajakuvatelevisiostamme yhdessä romanttista ja hyvin hienostunutta elokuvaa, joka kuitenkin sai mielemme syvästi järkkymään. Kaiken kokemamme jälkeenkin uskon, että onneksi me emme olleet eksyneenä metsässä, sillä olisimme voineet saada lisää pysyviä traumoja. Naapureillamme oli bileet. Kurkimme yhdessä postilaatikostamme kun heillä oli ovi auki ja miehiä sammalsi jotain epämääräistä ja pelottavaa. Sitten valot menivät päälle ja säikähdimme! Siinäkin oli jännitystä.

Illan kauhun hetkien jälkeen rakkaat vaimoni Veera ja Yö tulivat sänkyyni nukkumaan. Kyllä on hienoa saada olla sängyssä kahden vaimon kanssa. Minulla oli vapaapäivä, mutta Veera lähti aamulla aikaisin Yliopistolle, hän on niin tunnollinen opiskelija. Myös Yö karkasi kymmenen aikaan, samalla kun minä itsekin heräilin.

Kyllä Laura-vaimoni on sitten uskomattoman lahjakas! Hänelle tuli kutsu myös tradenomin koulutukseen! Olen kertakaikkisen ylpeä hänestä, jokainen oppilaitos haluaa hänet siipiensä suojaan. En malta odottaa että toiset vaimoni tulisivat kotiin ja saisimme kertoa tämän ilouutisen. Totta kai voisin sanoa siitä esimerkiksi facebookissa, sen avulla voi helposti olla yhteydessä läheisimpiin ystäviin. Laura on huolissaan nyt Kalevaa lukiessaan kaljamainosten vähäisyydestä. Siinä on aihe joka puhuttaa enemmänkin! Miksi kaljaa mainostetaan niin vähän? Me voisimme vaikuttaa tähän yhteiskunnan epäkohtaan, koska olemme nuoria, fiksuja ja kauniita. Samalla voisimme ottaa selvää, miksi taloyhtiömme pihalla on tiessä sellasia lommoja, että päissään kotiin tullessa voi loukata itsensä! Kuinka vastuutonta.

Valtteri on meillä ainoa joka käyttää hiustenkuivaajaa ?!

- Tiia