Vaikka glamourisessa elämässämme tapahtuu paljon, niin ehdimme pelastamaan maailmaa. Kävimme siis luovuttamassa verta. Tai itseasiaasa allekirjoittanut pääsi luovuttamaan, mutta muutkin vaimot olivat tasapuolisesti yhtä paljon mukana yrittämässä.
Minä itse henkilökohtaisesti olin varsin kokenut verenluovuttaja, koska olin ennenkin yrittänyt luovuttaa verta. Tämä tapahtui viime joulukuussa, mutta oma suoneni meni tukkoon kesken luovutuksen, joka täytyi keskeyttää. Muut olivat ensikertalaisia ja tulivat, koska heille luvattiin kangaskassi ja sairaan hyvää ja glamourista kaakaota.
Minä menin ensimmäisenä makaamaan sängylle, ja toimenpide lähti hyvin käyntiin. Minusta oli kiva katsoa kun neula pistettiin omaan käsivarteeni ja veri liikkui omasta vartalostani pussiin. Minua vastapäätä makaamaan asetettu Yö sen sijaan vaikutti hiukan hermostuneelta tuijottaessaan kattoa ja hymyilleensä häiriintyneesti. Pian Pinjakin haahuili Yön viereen kalpeana kuin kummitus. En ihan tarkalleen seurannut tilannetta, mutta hetken kuluttua Yö ja Pinja vaihtoivat sänkyjä, ilmeisesti koska Yön käsivarresta ei saatu verta ja täytyi ottaa toisesta kädestä. Pinja paljasti tässä vaiheessa, että Veeran hemoglobiini ei ollut riittänyt luovutukseen, vaan hänet määrättiin ruisleipä- ja appelsiinimehukuurille.
Minun vereni pussitettiin loppuun ja menin Veeran luokse syömään kolmioleipiä ja juomaan omaa lempikaakaotani. Pian Pinja ja Yökin saapuivat. Pinjan verenluovutus oli keskeytetty, koska suoni katosi ja Yön veret valuivat lattialle eivätkä pussiin. Minä olin siis ainoa, joka sai täyden pussin verta, Yö sai siteet kumpaankin kyynärtaipeeseensa, Pinja sai puoli pussia verta ja Veera reiän sormenpäähänsä.
Olimme tämän jälkeen varmasti koomisia mutustellessamme pyöreän pöydän ympärillä pullaa ja kolmioleipiä kuin mitkäkin pyöreän pyödän ritarit.
Tiia
Ajatus oli silti täydellinen ja onneksi edes teistä yhdestä saatiin lopulta sitä verta!
VastaaPoistaJatkakaa samaan malliin!