JÄTÄN VAIMONI JA NIIDEN TISSIT!

Lähden huomenna 15.50 junalla Etelä-Suomeen muutamaksi päiväksi tapaamaan sukulaisiani ennen kuin suuntaan viikonlopuksi Tallinnaan viehättävän tumman ystävättäreni Pirin kanssa. Ihan kiva, paitsi että to do -lista on taas niin pitkä, että sen kirjoittaminen paperille vaati muutaman sademetsän kaatamista ja lievää irvistelyä. Erityisesti ilahduttaa päästä SOITTAMAAN löytötavaratoimistoon kadonneesta puhelimesta (ja soittaa muutenki miljoonaan paikkaan miljoonasta eri asiasta, wuttuduu).

En myöskään tiiä, miten aion pärjätä viikon ilman Tiiaa, Lauraa ja Yötä! Vierotusoireita tulee varmasti, onneks voi lähettää postikortteja ja ehkä tekstareitakin, sikäli kuin joskus vielä tulen omistamaan kännykän. Musta itsenäisyyttä ja individualismia korostetaan Suomessa liikaa, ei sais olla noloa sanoa, että kaipaa muita ihmisiä eikä vain aina porhalla kompetentisti ympäriinsä. Ihanan ystäväni Elinan kanssa (se asuu nykyään Uudessa-Seelannissa, harrastamme siis enää yhdessä lähinnä transglobaalista ikävöimistä) totesimmekin aikoja sitten, että tietty läheisriippuvaisuus on ihan tervettä.

Mutta hui, on kiva nähdä taas etäsukulaisia ja kauniita pääkaupunkiseutulaisia ystäviä! Myös glamourista Tallinnan-reissua odotan innolla. Aiomme Piriannan kanssa käydä hienoissa paikoissa, haistella mannereurooppalaisia kaupunkivirtauksia ja ulkoilla ahkerasti niin päivin kuin öisin (tietysti tyylillä). Harmi, etten ole vielä niin hyvä fennisti, että osaisin eestiä! Pakko tehdä viimeistään parin vuoden päästä uusi reissu, tai ehkä jo aiemmin. Nautimme suuresti täällä Toppilassa asumisesta, pois on silti aina todella hienoa päästä. Laura ja komea kanadalainen nuorimies Zach (hän on Suomessa Rotaryn kautta harjoittamassa kulttuurivaihtoa ja tutustui jo tupareissamme esimerkiksi tsekkiläisiin juomiin!) selasivat juuri kaksi tuntia karttakirjaa keittiön pöydän ääressä ja kävimme kiinnostavia keskusteluja siitä, minne haluaisimme mennä. Päätimme, että kaikkialle. Mielestäni meidän tulisi saada oma tosi-tv-matkaohjelma, jossa soutaisimme ja junailisimme ympäri maailmaa ja kaikki kuvattaisiin! Tällä voisi olla menestystä, onhan blogimmekin todella luettu. Ohjelma olisi Madventures-tyylinen sillä erotuksella, että meitä olisi enemmän ja olisimme keskimäärin kielitaitoisempia, fiksumpia, hyvännäköisempiä, hauskempia ja naisia! Naiset eivät mielestäni televisiossa juuri koskaan tee mitään jännää, huoh mitä roolimalleja pikkulapsille.

Nyt ehkä isken to do -listani kimppuun ja kuskaan rakkaan Laura-vaimoni limusiinilla Laanilaan palauttamaan juhlia varten lainattua viihde-elektroniikkaa. Kenties kuulette minusta vielä livenä suoraan Miamista!