sunnuntai 14. helmikuuta 2010

YSTÄVIÄ, LASKIAISPULLIA JA TISSIT

Hyviä laskiaispullia kaikille ystäville ja rakkaille lukijoillemme!

Tänään on ollut hyvin kaunis ja glamourinen ilma. Aurinko on paistanut täydellä terällä koko päivän ja on ollut hyvin keväistä. Pidän keväästä, koska se tarkoittaa, että talvi on ohi, ja kesä on tulossa. Nyt ei ehkä virallisesti ole kuitenkaan vielä kevät, mutta tänään oli hyvin keväistä. Kevät on minulle vähän kuin juustoa, jota siis käytämme vertauskuvallisesti tarkoittamaan asiaa, jota tavoittelemme. Olen kuin hiiri labyrintissä, kun löydän juuston (kevään) palaan aina sen luo, koska pidän siitä kovasti. Jos se yhtäkkiä katoaa, tulee talvista ja kylmää, menen sekaisin ja surustun. Mutta meitä on monenlaisia hiiriä. Toiset palaavat sitkeänä sissinä labyrinttiin etsimään uutta juustoa, toiset jäävät märehtimään vanhaan paikkaan eivätkä pääse elämässä eteen päin.

Tätä vertauskuvaa voi hyvin käyttää suoraan omaan elämään. Esimerkiksi ihmissuhteissa, kun luulee kaiken olevan hyvin ja yhtäkkiä juusto on vain poissa. Sitä ei voi vain ymmärtää kun kaikki katoaa aivan yhtäkkiä. Esimerkiksi kun Johanna Tukiaisen suhde hänen omaan mieheensä kariutui, koska oli se kammottava Kanerva-mediahässäkkä. Sitä ei voi vain tavallinen ihminen ymmärtää. Tuksulla on todella glamourinen vaalea tukka, jollaisen jokainen suomalainen nainen haluaisi, vaikka mitä väittäisivät.

Glamourinen Veera-vaimoni (ruskeat hiukset) on sairaana ja vuoteen oma. Olen hyvin pahoillaan hänen puolestaan. Tämän vuoksi missasimme glamouriset parinhakujuhlat viime keskiviikkona, ja myös tämän viikonlopun hän on vain pystynyt syömään, nukkumaan ja lukemaan. Minäkin olen lukenut kirjaa, jossa kerrotaan muun muassa mannerlaattojen liikkeistä, avaruuden kappaleista ja maailman synnystä.

Tässä taustalla glamourinen pikkusisareni Sonja (pitkät, vaaleahkot hiukset) ja hänen ystävättärensä katsovat Tyttö sinä olet tähti -elokuvaa. Minäkin olen nähnyt tämän kyseisen filmin, ja haluaisin vähän kertoa siitä. Minulla on vähän ristiriitainen suhtautuminen tarinan juoneen. Minusta on toisaalta kammottavaa, miten toinen mies vikittelee tasapainoisen ja kauniin, fiksun, parisuhteutuneen tytön itselleen. Sympatiat eivät kuitenkaan ole tytön poikaystävän puolella, koska hän vaikuttaa idiootilta, aivan liian omistushaluiselta ja määräilevältä elämänrajoittajalta. En ikinä kestäisi sellaista omassa elämässäni. Kaiken lisäksi pahisvikittelijähulttiomieheksi on valittu paljon viehättävämmän näköinen näyttelijä, kuin elämänrajoittajavitutusällötyspoikaystäväksi.

Ei muuta tällä kertaa, syökää pullaa ja halatkaa ystäviä.

Tiia

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti