PRAHA, TISSEJA JA GLAMOURIA

Glamouriset terveiset Prahasta! Mina ja Veera-vaimoni olemme lomailemassa taalla Tsekin paakaupungissa. Emme ole saanet sikainfluenssaa, joka olisi hyvin ikava ja vaarallinen taalla, silla emme saisi menna lentokentalle ja tulla takaisin Suomeen viela ensi viikolla.

Lahdimme matkaan keskiviikkoiltapaivana. Matkustimme junalla Oulusta Helsinkiin ihanan ystavani Janin (hiuksia ja vahan partaa) luokse. Torstaina lento Helsingista lahti klo 14.55. Meilla oli siis hyvin aikaa. Tai ainakin olisi ollut, jos olisimme osanneet menna bussilla oikeaan suuntaan. Loysimme siis itsemme ja toisemme jostain perseesta ja aikaa check-iniin oli noin 45 minuuttia. Soitin siis Janille, jonka IHANA JA GLAMOURINEN JA PARAS ystava Tomi TULI HAKEMAAN MEIDAT AUTOLLA POIS PERSEESTA JA VEI SUORAAN LENTOKENTALLE. Aikaakin jai ruhtinaaliset 8 minuuttia. Onneksi muistimme myos samana aamuna, etta meilla on koneen vaihto Wienissa, joten osasimme toimia sen mukaisesti. Veera epailee etta hanestakin on tullut blondi. Paasimme lopulta kuitenkin Prahaan ja kaikki oli hyvin.

Prahassa yovyimme ensimmaiseksi Veeran glamourisen ystavan, Fabienin (tummat hiukset), luona. Hanen hippikotinsa oli mahtava! Hanen lahes kaikki tavaransa oli loydetty kadulta tai saatu jostain. Meigankin nukkumapaikkamme olivat patja (jota han kaytti sohvana) ja jokin turkoosi hiukan sakkituolia muistuttava juttu (jossa Veera yritti nukkua, mutta kompi sitten minun viereeni yolla!). Viime yon olimme ja seuraavan yon olemme tallaisessa glamourisessa hostellissa, mutta loppuajaksi menemme taas Fabienin luo.

Eilen kavimme tutustumassa keskustaan. Shoppailimme hienostuneissa liikkeissa, paaasiallisesti ihaillen miesten boksereita (Veeralla on perversio niihin). Muutenkin viihdyimme paljon miestenosastoilla. Taalla on paljon halvempaa vaikka hinnat ovat suuremmat. 25 paikallista rahaa on n. 1 euro. Vaikka Veera kirjoitti matematiikasta L ja mina pitkan matematiikan, on meidan aina vaikeasti laskettava uudelleen kaikki hinnat. Loysimme osa-aikavaimollemme Yolle taydellisen glamourisen joululahjan! Han yllattyy varmasti. Olemme hankkineet myos jo osan vaimomme Lauran epajoululahjaa.

Illalla lahdimme etsimaan meidan arvollemme sopivaa yokerhoa. Moni paikka oli aivan taynna tai taynna kaikkia pervoja ihmisia! Loysimme kuitenkin viihtyisan kivan baarin, jossa olimme n. klo 21 ja viihdyimme siella valomerkkiin asti! Veera kertoi siella aidinkielenopiskeluvitsin, jonka oli kuullut. Se menee nain > Kannattaa yrittaa iskea baarista aidinkielenopiskelija, silla parhaassa tapauksessa nussitaan jo ennen pilkkua. HAHAHAHEHEHEHSHAHAHHSHADHAASADADSSDSSAAS

Joo.

Joimme siis yksi ja puoli kaljaa kumpikin, Veera vahan enemman ja mina vahan vahemman. Se meni omaan paahan. Taman jalkeen kavimme glamourisessa pitseeriassa syomassa. Se oli menossa kiinni, joten pitsa taytyi ottaa mukaan. Pitsarasia ylisti naiskauneutta jumalan nimissa. Siina oli tissit. Olemme muuten puhuneet paljon tisseista, koska kukaan ei katso meita poljasti, koska kukaan ei ymmarra. Luulemme, etta pitseeriamies huomasi meidan hiukan humaltuneen, koska lahtiessamme Veera ei meinannut saada ulko-ovea auki ja se jatka oikeesti REPES/HAJOS siina meidan takana. Hienoa. Keski-Euroopan ovet kylla yleensa aukeilevat aivan homosti ja vaariin suuntiin, koska olemme omilla vartaloillamme tormailleet niihin. Myos selvin omin pain.

Tanaan kavimme aluksi kirpputorilla. Fabien sanoi, etta loydamme sen valkoisen elefantin avulla. No, kylla, kirpputorin lahella oli paperi jossa oli n. 2cm kertaa 2cm kokoisia norsuja. Tehtava oli siis helppo nainkin blondeille suomalaisille. Taman jalkeen hortoilimme metrolla lahelle koysirataa. Kiipeilimme vuorta ylos, suunnistin hienosti ja oikoilimme jostai randompuskista ja olimme hukassa ja loysimme taas itsemme. Siella oli kaunista ja paljon kauniita lehtia. Paljon parempi ruska kuin kotimaassamme. Koysiradalla koimme kauhun hetkia. Meinasimme kuolla. Se oli jarkyttavaa ja traumaattista. Olimme siis sellaisessa kopissa n. 20 muun ihmisen kanssa. Elamamme pisimmat 60 metria moottoroidussa ajoneuvossa. Se nimittain pysahtyi keskella rataa. Kuului jotain tsekinkielista puhetta. Yhtakkia se rojahti noin metrin alaspain. Kopissa olevat lastenvaunut melkein mursivat vaimoni nenan. Kaikki olivat kauhuissaan, pieni poika itki (johtui ehka kylla siita etta han loi omalla kadellaan lastenvaunuja ja se sattui). Sitten radanvartta luoksemme kaveli haalaripukuinen korjausmies. (Huoh, nyt viela laitetaan mies rattiin, huokaili vaimoni). Paasimme kuitenkin palkahasta ja turvallisesti loppuun asti. Se oli hyva, koska minua pissatti kovasti. Veeran mielesta puhun paljon pissaamisesta, huoh.

Taman traumaattisen kokemuksen jalkeen menimme todella glamouriseen kahvilaan, jossa pelastin tarjoilijamiehen hyytavalta kylmyydelta ja viimalta. Han jai oven taakse ja mina avasin sen. Kavimme taman jalkeen ihailemassa Kaarlen siltaa, joka on todella kuuluisa, ja otimme kuvia myos hienosta kuuluisasta kellosta. Kavimme myos viinakaupassa, jossa viivyimme kauan, mutta emme voineet ostaa kaikkea, koska siella ei kaynyt Visa Elektron, mika on perseesta.

Halauksia ja suudelmia! Nahdaan ensi viikolla!

Rakkaudella, Tiia ja Veera