Olen viettänyt nyt useita viikkoja upeassa Välkkylän lukaalissani. Tänä aikana minulla on ollut kaksi kämppistä, joista jälkimmäinen ei vielä ole karannut. En kutsu heitä vaimoiksi, koska muutettuamme Toppilan vaimojeni kanssa erilleen en ole enää kokenut tarvetta sitoutua niin syvästi. Tai sitten se johtuu siitä, että nämä PSOASin järjestämät liitot ovat vain olleet, miten sen nyt parhaiten ilmaisisi, jännittäviä? Olen toki yrittänyt lieventää kohueroikävää hengailemalla Yön ja Veeran näköala-asunnossa ja juomalla Grandia. En samanaikaisesti vielä kumminkaan. Mutta siis! Koska eri asuinalueilla on erilaista asua, listaan nyt hyviä ja huonoja puolia asua Välkkylässä:
Hyvää:
- Turvallinen sijainti (Lähellä esim. palolaitos, poliisitalo, sairaala ja psykiatrian klinikka.)
- Kaikki tarvittava lähellä (Edellä mainitun Oussin lisäksi löytyy urheilupaikkaa, kauppaa, Alko ja apteekki, plus Ääsmarketin kylkeen avataan piakkoin vielä Subway!)
- Lyhyt koulumatka (Jos on ollut niin fiksu, että opiskelee uljaassa Oamkin Liiketalouden yksikössä, kuten allekirjoittanut.)
Huonoa:
- Lähellä esim. palolaitos, poliisitalo ja sairaala (En esim. ENÄÄ KOSKAAN vietä Qstock-viikonloppua kämpillä, kiitoshei. Tai perjantaita. Tai lauantaita. Eiku?)
- Markettien pillurallirata
- Liikaa tuttuja naapureina (Paitsi jos sokeri loppuu kesken leipomisen. (Ihan niinku koskaan leiposin muka.))
En jaksa keksiä enempää perusteluja. Jos joskus jaksan, niin teen listaa muistakin paikoista, olenhan asunut n. joka puolella Oulua.
Onneksi (ex-)vaimot ovat pyörineet kuvioissa mukana, muuten en kyllä jaksaisi. Tiia on omien sanojensa mukaan saanut asunnon ja opiskelupaikan Helsingistä, minkä takia häntä ei enää oikein näe, mutta onneksi on Facebook. En halua kuitenkaan puhua hänen ikävöimisestään, sillä hän on ollut poissa niin vähän aikaa, että jonkin sortin shokki lienee vielä kaikilla päällä.
Olen tottunut matalaan elintasoon ja sellaiseen elämäntyyliin, että kaikessa tarvitsee pihtailla. Olen sen vaimoillekin sanonut, että ryyppään mieluummin euroilla tai puistossa omia pussikaljoja kuin Onnelassa. Onhan se biologisestikin ymmärrettävää, että opiskelija haluaa turvata mieluummin halvan viinan taivaiden kuin moisten pintaliitopaikkojen toiminnan jatkumisen.
Haluan nyt kyllä hillitä juhlimista, sillä en tahdo olla kovin peeaa, ja koulukin alkaa kohta. Luulen, että siihen kannattaa panostaa enemmän, jotta kesä-2011 ei mene rästitöistä stressatessa niin kuin nyt. Joitakin asioita pitää silti juhlia: Veeran ja Yön tuparit ovat ensi lauantaina ja Tiian ja Lauran ja Laurin ja Iiron* tuparit syyskuussa. Omat tuparini ovat varmaan joskus kolmen vuoden päästä.
Unelmoin joskus, että kirjottaisin tänne samanlaisen CV:n kuin Tuksu, mutta se on näköjään jäänyt. Höhlä. Ehkä ensi kerralla.
t. Pinja
*En ole aivan varma, ketkä heistä seurustelevat keskenään. Kelan mukaan Tiia ja Iiro ovat puolisoita, kun taas Naamakaupan mukaan Tiia ja Lauri ovat parisuhteessa. Lauran ja Iiron mahdollisesta vispilänkaupasta olen kuullut lähinnä huhuja. Olen siis melkein vakuuttunut, että Tiia ja Laura ovat pariskunta, kuten myös Lauri ja Iiro. Mene ja tiedä.
(Ps. Minulla on uusi veli, joka saa piakkoin oman nimen! Isäni ei tosin innostunut ehdotuksestani nimetä hänet Tuttiritariksi. Mälsää.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti