Blogin päivittäminen on tosiaan viime aikoina kärsinyt, uskon sen johtuvan kaamoksesta. Pimeällä suomalaisten on vaikea tehdä mitään, koska masentaa. Tämän olemme todenneet myös Koskelantiellä. Meidän tekee mieli nukkua ja toisinaan käyttää alkoholia humalahakuisesti (yleensä ottaen, itse olen absolutisti). Mummot ovat kuitenkin saaneet olla rauhassa, sillä olemme nyttemmin nukkuneet kotona ja ryypänneet baareissa, emme toisinpäin.
Pimeässä ja kylmässä ihmisen ikävä toisen luo on myös suurimmillaan. Tämäkin ilmenee meillä hienosti: Tiia ja Lauri eivät jaksaneet lähteä eilen baariin, koska katsoivat suomalaista komediaa, Lauralla taas on jokin satumainen säätö. Itse heräsin juuri tuoreen vaimoni Pinjan vierestä. <3 Myös Yö on ollut paljon enemmän kiinni elämässä, hän kävi Yö-kylässä eilen ja olen vieraillut Kastellissakin hänen sairasvuoteellaan ja -tietokoneellaan nyt pari kertaa! Ihmisen ikävää toisaalle aiomme tyydyttää Yön kanssa lähtemällä kahden kuukauden päästä Berliiniin, mistä olemme varsin innoissamme. Pidämme matkalla mahdollisesti erilaisia teemapäiviä, esim. lapsipäivä, juutalaispäivä, homopäivä, muuripäivä, seksipäivä. Joka päivä on luonnollisesti kiva päivä, kuvauspäivä ja kaljapäivä.
Mutta palataksemme säähän. Tällä hetkellä, 10.1.2010 k LO 12:15 ulkona näkyy hitusia sinistä taivasta, valoa on melkein yhtä paljon kuin Yön kirkasvalolampussa ja PAKKASTA ON ENÄÄ VAIN 3,5 ASTETTA!!!! Tämä on superduperhienoa, sillä yliopisto alkaa huomenna, ja joutunen kävelemään. Erittäin glamourinen ystäväni Jenny joutui perjantaina -31 asteessa turvautumaan bussiin päästäkseen kouluun, hän ei sitä paitsi ole mikään nynny!
Toissapäivänä oli perjantai, joten vaimoni lähtivät baariin (itse menin Kirkkokankaalle mummini luokse). Tosin Yö ei lähtenyt, koska tekee yhä kuolemaa, eikä myöskään Pinja, joka teki kirjastotätitehtäviä. Tiia, Lauri, Laura ja Sampo sen sijaan lähtivät. Heillä oli ilmeisesti hauskaa, kunnes Laura meni hukkaan tuntikausiksi. Häntä etsittiin keskellä yötä joka paikasta monta tuntia. Pakkasta oli noin 25 astetta ja yö (vrk-aika) pimeä, joten se ei varmasti ollut hauskaa. Lopulta selvisi, että ex-vaimo oli päätynyt ilmeisesti bussin kuljettamana pikkuveljensä sohvalle nukkumaan ja oli onnellisesti siis elossa. En ihan tiedä yksityiskohtia. Voi juku joka tapauksessa!
Tämän jälkeen ei ole ihmekään, että minä ja Pinja saimme lähteä eilen baariin kolmisin Sampon kanssa, joka toimi kuskina. Tiia ja Lauri olivat liian väsyneitä ja Lauralla oli liian paha morkkis. Viihdyimme pari tuntia St. Michaelissa ystäväni Juhan seurassa, minkä jälkeen tulimme Sampon kyydissä kotiin juomaan kaljaa (Pinja yhden), syömään tortilloja, dataamaan ja muutenkin viettämään laatuaikaa. Pinja on jo varsin hyvin integroitunut Toppilaan, hän sanoi yöllä tykkäävänsä kovasti esim meidän lämpövoimalasta!
Olen keksinyt uuden tavan viettää laatuaikaa Maken kanssa. Koneeni on Maken häkin vieressä ja istun siinä dataamassa. Häkin kaltereiden väleistä Make voi sitten kurkistella, mitä äiti milloinkin tekee eli syö. Eilen syötin hänelle palan omenaa omasta omenastani. Herkkiä nämä lapsuusajat.
Myös oma pikkuveljeni Arvi 6 v. ja Pinjan oma pikkuveli Aato 2 v. tykkäävät Makesta aivan järkyttävästi! Arvi sanoo Makea läskipalleroksi, Aato taas amtteriksi. Molemmat vonkaavat jatkuvasti, että pääsisivät taas katsomaan Makea tänne. Tiian pikkusisko Sonja (kohta 16 v., voi sentään) ei vonkaa, mutta tulee varmaankin huolehtimaan Makesta, jos se elää kauemmin kuin meidän kommuuni. Hienoja sisaruksia meillä.
Aato <3
VastaaPoista