Vietämme laatuaikaa vaimojen kesken Koskelantiellä. Pelasimme juuri glamourista "Toppilalaisen päiväkirja" -peliä ja saimme aikaan kahdeksan hienoa tarinaa.
"Lähisiwan kassapoika
ja Make "Rapsa" Tukiainen
hakkasivat mummon
SAUNASSA (!! jota Veera ei ole pessyt)
yöjuoksukauden avajaisiltana
koska eivät muutakaan voineet.
Mummot huusivat ikkunasta sisään: "Muistakaa ehkäisy!""
"Kakkapylly
ja Johanna Tukiaisen vasen tissi
piileskelivät kaapissa
pariisilaisen hotellin glamourisessa kattohuoneistossa
Kjell Westön synttärien aikaan
koska Laura pakotti.
Mummo sanoi siihen: "Nyt loppuu tuo yöllinen ramppaaminen!""
"Veeran alaston ruumis
ja Matti ja Mervi Nykänen
katosivat jälkeäkään jättämättä - vaatteet löytyivät parkkipaikalta
pilluralliautomaton päällä
samana yönä kuin heteroseksiä harrastettiin Koskelantien kommuunin saunassa
koska he pitävät siitä kovasti...
Ja kerrankin mummot eivät sanoneet yhtään mitään, vaan tyytyivät ainoastaan mulkoilemaan nuoria murhaavasti."
"Vaimot
ja BB-talon asukkaat
söivät kiellosta huolimatta aivan vitusti ruokaa
kirkonpenkillä
huomenna (HEH, HEH)
koska limusiininkuljettajalla ei ollut koskaan ollut minkäänlaisia käytöstapoja.
Mummot sanoivat: "Mennäänkö panemaan?""
"Viivi Pumpasen Hunks-mies
ja Jani Seurujärvi inttikavereineen
nukkuivat teltassa
koillishelsinkiläisessä kerrostalolähiössä
JUST NYT
koska Veera ei ollut saanut pitkään aikaan.
"Haluan mukaan", eräs mummo sanoi."
"Tiia Keltamäki
ja Johanna Tukiainen
saivat ensimmäisen (1.) varoituksen häiritsevät elämän johdosta
Koskelantie 56 A 8:ssa
kun taivaalta satoi pieniä lapsia
koska elämä on 666
ja tähän mummot reagoivat juoruilemalla päiväkahvien parissa: "Häiritsevää elämää, kerrassaan. Ei saa rauhassa edes pöksyjä tuulettaa!""
"Kanniaisen mummo
ja Maken eläinlääkäri
imuroivat banaanikärpäsiä
Onnelan naistenvessan keskimmäisen lavuaarin alla
tällä hetkellä
toistaiseksi mysteerinä pysyvistä syistä, joilla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä Johanna Tukiaisen kuoleman kanssa.
Anne Kanniainen huokaili myöhemmin papparakastajalleen: "Hankkisit sinäkin viagraa!""
"Jani Seurujärvi
ja Heinähattu ja Vilttitossu
pornotähteilivät
Koskelantien hippikommuunissa
viime kesän keskiviikkona
koska olivat nauttineet alkoholia.
"Kuinka herttaista!" mummot hykertelivät."
Nautimme kaikki suuresti omilla tavoillamme tästä illasta, koska Veera-vaimomme viuhahti! Minä missasin tämän glamourisen hetken, koska olin selin, mutta näin muiden vaimojen innostuksen- ja häkellyksensekaiset ilmeet. Tästä inspiroituneina keksimme alkaa pelaamaan glamourista peliämme.
Olen erittäin ylpeä vaimoistani Pinjasta ja Laurasta, koska he ovat oppineet arvostamaan Carcassonnea. Carcassonne on ehdottomasti maailman paras ja kehittävin peli. Suosittelen lämpimästi. Suosittelen myös kaikkia julkkisblogimme glamourisia vakiopanokävijöitämme liittymään kaljaa ja klamuuria -fanikerhoon facebookissa.
Tiia
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
666-ELÄMÄ, OSTOSTEEVEE JA TISSIT
Vaikka kotona Toppilassa on vietetty paljon glamour-elämää, välillä on alamäkiä meillä kaikilla. Olemme viettäneet 666-elämää. En tiedä mistä se alun perin lähti ensin liikkeelle, mutta olemme kaikki jollain tasolla syvällä suossa. En ala nyt vääristelemään omin sanoin muiden tunnetiloista, mutta minulle on hyvää vauhtia syntymässä jokatalvinen ahdistus. En käytä sanaa masennus, koska minua inhottaa kun sitä väärinkäytetään niin paljon ja minulla tulee siitä mieleen pitkäaikaisempi sairaus, ja minulla tämä ahdistus koskee vain noin neljäsosaa elämästäni, eli talvea.
Yleensä tämä vaivaa minua vain psyykkisesti; olen stressaantunut, itkeskelevä, pahalla tuulella (ikuinen PMS), väsynyt ja en kiinnostu mistään. Nyt tähän liittyy kuitenkin pitkäaikaista flunssaa ja heikottamista, väsymystä, ylenpalttista nukkumista (noin 14h/vuorokausi), motivaation puutetta ja kauheita raivostumiskohtauksia, sekä juopottelua. Olin koko syksyn terveenä. Juuri silloin kun paremmat ihmiset hakivat kauhuissaan sikainfluenssaan (jota uusi missimme Viivi Pumpanen luuli ydinpommiksi) rokotetta pitkissä rokotejonoissa, koska pelkäsivät menettävänsä työpaikkansa, läheisensä, mielenterveytensä ja kuolevansa ja koska olivat jo sairaana. Nyt olen kuitenkin ollut kipeänä noin joka toinen viikko, ja yrittänyt taas urheilla terveellä viikolla. Myös vaimoni ovat alkaneet urheilemaan, mikä on erittäin hienoa. On mukavaa saada Ouluhallille seuraa mittarimato- ja muihin leikkeihin.
Tein kännikaverivieraspäiväkirjaan pienen listan (noin 150 kohtaa) elämän 666-asioista. Listassa olivat muun muassa: ketsuppi, Svea-pipot, hämähäkit, jäätiköt, miehet, naiset, mummot, vanukkaat, se että kun haluaa laskea pulkalla niin pitää ensin kävellä mäen päälle, autokoulu, yläaste, Lauri Tähkä & Elonkerjuu, Salkkarit, se että jääkaappi ei täyty itestään, parisuhteutuneet ihmiset, se ettei Hunksit oo hyvännäköisiä, liettualaiset -93 mallit IRC-Galleriassa, vesimeloni ja liian uskonnolliset ihmiset.
Olen viettänyt apaattisia kotiaamupäiviä katsellen laajakuvakotiteatteristamme muun muassa venäläisiä draamakomediasarjoja ja ostosteeveetä. Tänään nukahdin ostosteeveen aikaan, kun sama imurimainos alkoi kolmatta kertaa. En väitä että mainos olisi huono, päin vastoin siivousmainoksissa on sitä jotain, mutta ne kestävät aika pitkään ja olen koko ajan hyvin väsynyt. Sitä paitsi Veeran imuriin verrattuna haluaisin mennä naimisiin tämän kyseisen imuriyksilön kanssa. Naimisiinmenosta tuli mieleeni eräs typerä teeveeohjelma, jota katsoin tänään. Siinä oli kaksi pariskuntaa, jotka suunnittelivat toistensa häät toisten vihjeiden perusteella. Kaikki naiset itkivät vuorotellen omalla vuorollaan nähdessään hääpukunsa, joista eivät pitäneet. En ikinä antaisi kenenkään muun valita minun hääpukua omasta puolestani!
Ruokavaliostani on myös kehittymässä turhan yksipuolinen. Käytännössä elän poretableteilla. Tai no, syön kyllä myös C-vitamiinitabletteja ja rautakapseleita. Välillä myös esim karkkia, suklaata, pitsaa, nuudeleita ja sipsejä. Veera myös epäili että saan 90% energiastani alkoholista. Haluaisin oppia pitämään ruuanlaitosta niin en aina olisi niin nälissäni. Oletteko muuten miettineet kuinka panna-verbiä käytetään usein laittaa-verbin sijasta? Voi panna oven kiinni, panna kennät jalkaan, laittaa auton roikkaan, entä ruuan laitto...? Entä tiesittekö lapsena miksi auto laitetaan roikkaan? Minulla ainakin oli varma tieto siitä: ettei auto karkaa! Koiratkin köytetään narun päähän.
Minulla on kyllä nyt taas niin sekava ja olo että taidan lopettaa tarinoinnin heti lyhyeen etten puhu itseäni omaan pussiin.
Tiia
Yleensä tämä vaivaa minua vain psyykkisesti; olen stressaantunut, itkeskelevä, pahalla tuulella (ikuinen PMS), väsynyt ja en kiinnostu mistään. Nyt tähän liittyy kuitenkin pitkäaikaista flunssaa ja heikottamista, väsymystä, ylenpalttista nukkumista (noin 14h/vuorokausi), motivaation puutetta ja kauheita raivostumiskohtauksia, sekä juopottelua. Olin koko syksyn terveenä. Juuri silloin kun paremmat ihmiset hakivat kauhuissaan sikainfluenssaan (jota uusi missimme Viivi Pumpanen luuli ydinpommiksi) rokotetta pitkissä rokotejonoissa, koska pelkäsivät menettävänsä työpaikkansa, läheisensä, mielenterveytensä ja kuolevansa ja koska olivat jo sairaana. Nyt olen kuitenkin ollut kipeänä noin joka toinen viikko, ja yrittänyt taas urheilla terveellä viikolla. Myös vaimoni ovat alkaneet urheilemaan, mikä on erittäin hienoa. On mukavaa saada Ouluhallille seuraa mittarimato- ja muihin leikkeihin.
Tein kännikaverivieraspäiväkirjaan pienen listan (noin 150 kohtaa) elämän 666-asioista. Listassa olivat muun muassa: ketsuppi, Svea-pipot, hämähäkit, jäätiköt, miehet, naiset, mummot, vanukkaat, se että kun haluaa laskea pulkalla niin pitää ensin kävellä mäen päälle, autokoulu, yläaste, Lauri Tähkä & Elonkerjuu, Salkkarit, se että jääkaappi ei täyty itestään, parisuhteutuneet ihmiset, se ettei Hunksit oo hyvännäköisiä, liettualaiset -93 mallit IRC-Galleriassa, vesimeloni ja liian uskonnolliset ihmiset.
Olen viettänyt apaattisia kotiaamupäiviä katsellen laajakuvakotiteatteristamme muun muassa venäläisiä draamakomediasarjoja ja ostosteeveetä. Tänään nukahdin ostosteeveen aikaan, kun sama imurimainos alkoi kolmatta kertaa. En väitä että mainos olisi huono, päin vastoin siivousmainoksissa on sitä jotain, mutta ne kestävät aika pitkään ja olen koko ajan hyvin väsynyt. Sitä paitsi Veeran imuriin verrattuna haluaisin mennä naimisiin tämän kyseisen imuriyksilön kanssa. Naimisiinmenosta tuli mieleeni eräs typerä teeveeohjelma, jota katsoin tänään. Siinä oli kaksi pariskuntaa, jotka suunnittelivat toistensa häät toisten vihjeiden perusteella. Kaikki naiset itkivät vuorotellen omalla vuorollaan nähdessään hääpukunsa, joista eivät pitäneet. En ikinä antaisi kenenkään muun valita minun hääpukua omasta puolestani!
Ruokavaliostani on myös kehittymässä turhan yksipuolinen. Käytännössä elän poretableteilla. Tai no, syön kyllä myös C-vitamiinitabletteja ja rautakapseleita. Välillä myös esim karkkia, suklaata, pitsaa, nuudeleita ja sipsejä. Veera myös epäili että saan 90% energiastani alkoholista. Haluaisin oppia pitämään ruuanlaitosta niin en aina olisi niin nälissäni. Oletteko muuten miettineet kuinka panna-verbiä käytetään usein laittaa-verbin sijasta? Voi panna oven kiinni, panna kennät jalkaan, laittaa auton roikkaan, entä ruuan laitto...? Entä tiesittekö lapsena miksi auto laitetaan roikkaan? Minulla ainakin oli varma tieto siitä: ettei auto karkaa! Koiratkin köytetään narun päähän.
Minulla on kyllä nyt taas niin sekava ja olo että taidan lopettaa tarinoinnin heti lyhyeen etten puhu itseäni omaan pussiin.
Tiia
maanantai 25. tammikuuta 2010
URHEILU VAMMAUTTI MINUT! TISS*
Moi oon Pinja. Olet ehkä kuullut huhua, että olen muuttanut Tiian ja Veeran kimppakivakämppään Toppilaan Lauran poismenon johdosta. Myönnän tiedon pitävän paikkansa. Olen viime aikoina ajatellut häntä kovasti, eritoten tänään, kun luin omalta Facebook-seinältäni, että hän on lukenut kokonaisen kirjan eilen! Olen Laurasta äärettömän ylpeä, sillä itse en ole pystynyt moiseen urotekoon sitten viime kevään, jolloin luin pääsykoepeedeeäffän! Vaikka opiskelen kirjastoalaa, heh heh. Voisi kuvitella, että minun pitäisi lukea koulussa kuin pieni homonaama, mutta tähän mennessä olen suorittanut loppuun vain kaikki tietokoneisiin liittyvät opintokakat, esim. tiedonhaun alkeet. Eli jos asiakas haluaisi etsiä Internetistä ja/tai muista lähteistä tissejä, voisin opastaa hänen käyttöönsä torsonkatkaisumenetelmät, joilla maksimoidaan löytyvien tissien määrä! Niitä ovat esim. tiss? ja tiss*, jotka ovat yleisiä monissa tietokannoissa.
Kävin tänään kouluni vuoksi ihailemassa Veeran oman pomon omia tissejä omilla silmilläni! Minusta hän oli glamourisen komea nainen! Pidän kovasti glamourisista naisista. Minusta onkin aivan jäätävän upeaa, että kaikki omat vaimoni ovat sellaisia! Pidän myös treenattua miesvartaloa jylhän raamikkaan komeana. Sopivan kokoiset ja hienon muotoiset lihakset vetoavat minuun. Tämä nyt ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi edelleen heteroseksuaalisesti rajoittunut henkilö, heh heh...;) Kateelliseksi minua ei silti voi sanoa, sillä osaan nykyään urheilla ja ostaa omat superman-kalsarini. Olen melkein tasapainoinen!!!
Tästä pääsemmekin semmoista aasinsiltaa, että aasi tuhero hukku, takaisin aiheeseen. Olen saanut tämän vuoden ensimmäisen urheiluvammani! Kaikki alkoi, kun menin aamulla kouluun. Koska bussi oli hidas, minun piti kävellä nopeasti pysäkiltä tunnille. Sain hiertymän oikeaan jalkaani, se oli aivan hirveää! Kyseisen Kulttuurin instituutiot -tunnin jälkeen meillä oli ruokatunti, jota jouduimme lyhentämään, jotta ehtisimme Kalevalle ajoissa! Sekin oli aivan hirveää, sillä tykkään kovasti nauttia kouluruoastani. Kun suoritimme siirtymän tuohon Pohjois-Suomen parhaimpaan painomusteen pyhäkköön, samaan oikeaan jalkaani tuli aivan oikea rakko! Meinasin alkaa itkeä, sillä se oli suorastaan kamalaa! Olin vielä niin tyhmä, että kävelin Kalevalta pääkirjastolle, jolloin rakko puhkesi ja glamouriseen Minni Hiiri -sukkaani tuli verta!!!! Onneksi minulla on varattuna psykologisia palveluita ensi viikolle, niin selviän ehkä hengissä.
Enää yksi tärkeä asia, sitten jatkan glamourista elämääni. Mielestäni väärä nainen kyllä voitti missikisat! Itse olin eniten ihastunut Susanna Turjaan, joka on blondimaisen tyrmäävä. Olin syvästi järkyttynyt Viivi Pumpasen voitosta, hänhän näyttää ihan jänikseltä eikä hänellä ollut kaipaamani karismaa! Hän oli kuin Bratz-nukke Barbien rinnalla! Itse muistutan enemmän ehkä prätkähiirtä tai rekkalepakkoa. Mutta nyt pitää mennä, heippa!
Kävin tänään kouluni vuoksi ihailemassa Veeran oman pomon omia tissejä omilla silmilläni! Minusta hän oli glamourisen komea nainen! Pidän kovasti glamourisista naisista. Minusta onkin aivan jäätävän upeaa, että kaikki omat vaimoni ovat sellaisia! Pidän myös treenattua miesvartaloa jylhän raamikkaan komeana. Sopivan kokoiset ja hienon muotoiset lihakset vetoavat minuun. Tämä nyt ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi edelleen heteroseksuaalisesti rajoittunut henkilö, heh heh...;) Kateelliseksi minua ei silti voi sanoa, sillä osaan nykyään urheilla ja ostaa omat superman-kalsarini. Olen melkein tasapainoinen!!!
Tästä pääsemmekin semmoista aasinsiltaa, että aasi tuhero hukku, takaisin aiheeseen. Olen saanut tämän vuoden ensimmäisen urheiluvammani! Kaikki alkoi, kun menin aamulla kouluun. Koska bussi oli hidas, minun piti kävellä nopeasti pysäkiltä tunnille. Sain hiertymän oikeaan jalkaani, se oli aivan hirveää! Kyseisen Kulttuurin instituutiot -tunnin jälkeen meillä oli ruokatunti, jota jouduimme lyhentämään, jotta ehtisimme Kalevalle ajoissa! Sekin oli aivan hirveää, sillä tykkään kovasti nauttia kouluruoastani. Kun suoritimme siirtymän tuohon Pohjois-Suomen parhaimpaan painomusteen pyhäkköön, samaan oikeaan jalkaani tuli aivan oikea rakko! Meinasin alkaa itkeä, sillä se oli suorastaan kamalaa! Olin vielä niin tyhmä, että kävelin Kalevalta pääkirjastolle, jolloin rakko puhkesi ja glamouriseen Minni Hiiri -sukkaani tuli verta!!!! Onneksi minulla on varattuna psykologisia palveluita ensi viikolle, niin selviän ehkä hengissä.
Enää yksi tärkeä asia, sitten jatkan glamourista elämääni. Mielestäni väärä nainen kyllä voitti missikisat! Itse olin eniten ihastunut Susanna Turjaan, joka on blondimaisen tyrmäävä. Olin syvästi järkyttynyt Viivi Pumpasen voitosta, hänhän näyttää ihan jänikseltä eikä hänellä ollut kaipaamani karismaa! Hän oli kuin Bratz-nukke Barbien rinnalla! Itse muistutan enemmän ehkä prätkähiirtä tai rekkalepakkoa. Mutta nyt pitää mennä, heippa!
perjantai 22. tammikuuta 2010
NÄIN OMAT TISSIT RÖNTGENKUVASSA!
YÖ TÄÄLLÄ HEI. Tulinpas tänne Toppilaan, sillä suuntaamme hetken kuluttua ystävämme Juuson (kadonneet hiukset, silti glamourinen ulkonäkö) residenssiin. Täällä on kotoisa tunnelma. Vaimot juo valkkaria ja jamesonia. Nyt viikonloppuna ajattelin juoda pitkästä aikaa alkoholia. Olen juonut koko vuonna yhteensä vain kolme kaljaa. Olisin juonut enemmänkin, mutta sairastuttuani vaaralliseen keuhkokuumeeseen ennen joulua olin kuoleman kielissä vielä tämän vuoden puolella.
Keuhkokuume oli järkyttävä kokemus. Kuumeiltuani ja yskittyäni keuhkojani ulos viisi päivää, äitini varasi minulle ajan yksityiselle lääkärille. Lääkärillä oli kamalaa, sillä heti alkuun minut lähetettiin verikokeisiin. Pelkään pistämistä hirvittävästi. Sen jälkeen kävin keuhkoröntgenissä. Tuli kamalan kylmä ilman paitaa, ja oli vaikea vetää keuhkot täyteen ilmaa, sillä alkoi heti yskittää. Pilasin ainakin yhden kuvan yskimällä, kun olisi pitänyt pysyä paikallaan.
Keuhkoröntgenin jälkeen menin takaisin lääkärin puheille. Paikalle saapui myös toinen lääkäri, mikä oli tosi hienoa, sillä olisin vaatinut toisen mielipiteen joka tapauksessa. Lääkärit puhuivat tisseistäni, nehän näkyivät röntgenkuvassa. Molemmat lääkärit olivat sitä mieltä, että minulla on keuhkokuume. Olin aivan järkyttynyt tuomiosta, mutta ei auttanut itku markkinoilla, kun minut lähetettiin oysiin.
Oysissa jouduin odottelemaan päivystyksessä aika kauan. Totesin tämän jälkikäteen, sairaalassa ajantajuni katosi kummasti. Istuskelin, tuijotin seinää ja nautin pillimehua. Välissä minulta otettiin lisää verta, mistä olin jälleen kauhuissani. Vasemmassa kädessäni on piileskelevät suonet, joten hoitaja joutui ottamaan verta uudelleen oikeasta kädestä, ja sain käteen hirvittävän mustelman.
Odoteltuani hetken lisää pääsin lääkärin puheille, ja minulle laitettiin kanyyli!!! Se oli AIVAN VITUN HIRRVEÄ KOKEMUS. Minulla on matala kipukynnys ja pelkäsin edelleen pistämistä, vaikka olinkin ehtinyt totuttautua siihen jo kahden verikokeen verran. Se lohdutti hieman, että kanyyli oli vaaleanpunainen. Olin silti aivan shokissa tunteja, enkä uskaltanut liikuttaa kättäni.
Kanyylin kautta minuun tiputettiin antibiootteja. Minun ei onneksi tarvinnut jäädä sairaalaan pidemmäksi aikaa, sillä ODL:n hoitajat suorittavat myös kotikäyntejä. Sain kolme kertaa päivässä suoneen antibiootteja, mikä oli aina melko kamalaa, sillä antibiootti oli kylmä mömmö jonka etenemisen pystyin tuntemaan suonissani. Yäk. Söin myös nappiantibiootteja monta päivää. Myöhemmin sain kuulla, että apteekissa apteekkityöntekijä oli kauhistellut antibioottien vahvuutta :O
Jouluaatonaattona kävi vittumaisesti, sillä käteni turposi ja soitin aivan paineessa ODLään. Hoitaja tuli meille ja otti kanyylin pois. Olin kauhuissani ja pelkäsin kuolevani. Pelkäsin kuolevani oikeastaan joka kerta, kun antibiootteja laitettiin suoneen, sillä ilkeä rakas veljeni oli muistuttanut, että kuolee, jos suoneen menee ilmaa. Tulipas pitkä lause. No joka tapauksessa sain seuraavana päivänä JOULULAHJAKSI uuden kanyylin <333 ja sen pistäminen oli jälleen AIVAN VITUN HIRRRVEÄÄÄÄÄ. JA TRAUMAATTISTA.
No, selvisin hengissä ja vaikka missasin kaikki joululoman bileet ja uudenvuoden bileet ja kaiken elämän, aion nyt taas alkaa bilettää. Ja se on aivan vitun hienoa se. Vaimomme Pinja välttelee nykyään v-sanan käyttöä, mutta hänen keksimänsä korvikkeet ovat aivan ällöjä.
Olohuoneesta on tullut kovin kaunis, sillä Tiia ja Pinja ovat koristelleet seinät Hunksien ja tissien kuvilla. Esteettistä! Nyt pitää mennä ostamaan kaljaa yms. Heippa rakkaat lukijat, pusuja ja haleja yms!!<333
ps. minun pitää mennä vielä uudestaan tis- siis keuhkoröntgeniin :((
Keuhkokuume oli järkyttävä kokemus. Kuumeiltuani ja yskittyäni keuhkojani ulos viisi päivää, äitini varasi minulle ajan yksityiselle lääkärille. Lääkärillä oli kamalaa, sillä heti alkuun minut lähetettiin verikokeisiin. Pelkään pistämistä hirvittävästi. Sen jälkeen kävin keuhkoröntgenissä. Tuli kamalan kylmä ilman paitaa, ja oli vaikea vetää keuhkot täyteen ilmaa, sillä alkoi heti yskittää. Pilasin ainakin yhden kuvan yskimällä, kun olisi pitänyt pysyä paikallaan.
Keuhkoröntgenin jälkeen menin takaisin lääkärin puheille. Paikalle saapui myös toinen lääkäri, mikä oli tosi hienoa, sillä olisin vaatinut toisen mielipiteen joka tapauksessa. Lääkärit puhuivat tisseistäni, nehän näkyivät röntgenkuvassa. Molemmat lääkärit olivat sitä mieltä, että minulla on keuhkokuume. Olin aivan järkyttynyt tuomiosta, mutta ei auttanut itku markkinoilla, kun minut lähetettiin oysiin.
Oysissa jouduin odottelemaan päivystyksessä aika kauan. Totesin tämän jälkikäteen, sairaalassa ajantajuni katosi kummasti. Istuskelin, tuijotin seinää ja nautin pillimehua. Välissä minulta otettiin lisää verta, mistä olin jälleen kauhuissani. Vasemmassa kädessäni on piileskelevät suonet, joten hoitaja joutui ottamaan verta uudelleen oikeasta kädestä, ja sain käteen hirvittävän mustelman.
Odoteltuani hetken lisää pääsin lääkärin puheille, ja minulle laitettiin kanyyli!!! Se oli AIVAN VITUN HIRRVEÄ KOKEMUS. Minulla on matala kipukynnys ja pelkäsin edelleen pistämistä, vaikka olinkin ehtinyt totuttautua siihen jo kahden verikokeen verran. Se lohdutti hieman, että kanyyli oli vaaleanpunainen. Olin silti aivan shokissa tunteja, enkä uskaltanut liikuttaa kättäni.
Kanyylin kautta minuun tiputettiin antibiootteja. Minun ei onneksi tarvinnut jäädä sairaalaan pidemmäksi aikaa, sillä ODL:n hoitajat suorittavat myös kotikäyntejä. Sain kolme kertaa päivässä suoneen antibiootteja, mikä oli aina melko kamalaa, sillä antibiootti oli kylmä mömmö jonka etenemisen pystyin tuntemaan suonissani. Yäk. Söin myös nappiantibiootteja monta päivää. Myöhemmin sain kuulla, että apteekissa apteekkityöntekijä oli kauhistellut antibioottien vahvuutta :O
Jouluaatonaattona kävi vittumaisesti, sillä käteni turposi ja soitin aivan paineessa ODLään. Hoitaja tuli meille ja otti kanyylin pois. Olin kauhuissani ja pelkäsin kuolevani. Pelkäsin kuolevani oikeastaan joka kerta, kun antibiootteja laitettiin suoneen, sillä ilkeä rakas veljeni oli muistuttanut, että kuolee, jos suoneen menee ilmaa. Tulipas pitkä lause. No joka tapauksessa sain seuraavana päivänä JOULULAHJAKSI uuden kanyylin <333 ja sen pistäminen oli jälleen AIVAN VITUN HIRRRVEÄÄÄÄÄ. JA TRAUMAATTISTA.
No, selvisin hengissä ja vaikka missasin kaikki joululoman bileet ja uudenvuoden bileet ja kaiken elämän, aion nyt taas alkaa bilettää. Ja se on aivan vitun hienoa se. Vaimomme Pinja välttelee nykyään v-sanan käyttöä, mutta hänen keksimänsä korvikkeet ovat aivan ällöjä.
Olohuoneesta on tullut kovin kaunis, sillä Tiia ja Pinja ovat koristelleet seinät Hunksien ja tissien kuvilla. Esteettistä! Nyt pitää mennä ostamaan kaljaa yms. Heippa rakkaat lukijat, pusuja ja haleja yms!!<333
ps. minun pitää mennä vielä uudestaan tis- siis keuhkoröntgeniin :((
lauantai 16. tammikuuta 2010
GLAMOURELÄMÄÄ JA TISSIT
Kuten glamouriseen elämäämme kuuluu, perjantai-iltaa vietettiin taas elitistisesti ja tyylikkäästi. En tarkoita että minä ja ystäväni olisimme parempia ihmisiä kuin muut, mutta meidän elämämme nyt vain sattuu olemaan täynnä glamouria ja yllätyksiä. Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, koska Jumala on luonut meidät ja olen viime aikoina lukenut Pinjan kanssa Raamattua niin tiedämme sen hyvin. Raamatussa neuvotaan esimerkiksi ettei portaita saa rakentaa alttarille. Raamatussa muutenkin on todella mielenkiintoisia tarinoita, suosittelen siihen syventymistä oman henkilökohtaisen kokemuksen kautta.
Koska glamourisen miehekäs Pinja-vaimoni ja kaunis ja ihana Veera-vaimoni viettävät alkoholitonta ja rauhallista elämää, lähdin tällä kertaa Yö-elämään ilman heitä. He olivat ihanien Yö-vaimoni ja Laura-vaimoni kanssa urheilemassa yhdessä, kun minä ja Lauri menimme ystävättäremme Ingan (tummat hiukset) tyylikkäisiin juhliin.
Nämä kyseiset glamour-juhlat olivat hieman erilaiset kuin ne, joissa yleensä käyn. Varsinkin ne olivat hyvin paljon erilaiset kuin juhlat, joita itse järjestän. Tämä johtui mahdollisesti siitä, että tämä kyseinen juhlapaikka oli täynnä alaikäisia ammattikoululaisia. En tarkoita että ammattikoulussa olisi jotain pahaa, mutta kyllähän kuka tahansa omilla aivoilla ajatteleva ja omilla silmillä katsova tajuaa, että kyllä ammattikoululaiset ovat erilaisia kuin lukiolaiset. En tietenkään halua yleistää mitään, mutta näin yleisesti ottaen. Ja minä taisin olla paikan vanhin. Minusta sekin oli merkillistä, koska yleensä olen tottunut siihen, että olen nuorimmasta päästä, koska minun syntymäpäiväni on marraskuussa. No, juhlat olivat ihan kivat, varsinkin sen jälkeen kun Lauri kävi hakemassa Lidlistä lisää juotavaa. Tutustuimme muun muassa Ylikiiminkiläisiin Taivalkoskella opiskeleviin pojankolleihin ja oikeaan saamelaiseen Green Dayn laulajan näköiseen henkilöön.
Oikeastaan menimme juhliin alun perin siksi, että Laurin glamourinen Veera-serkku (sama glamourinen nimi kuin ihanalla vaimollani!) täytti 18 vuotta. Tämän johdosta siirryimme myös tyylikkäästi limusiinilla (tai vastaavan amisauton takapenkillä) Heinäpäästä keskustaan suoraan erään paikallisen glamourisen yökerhon eteen. Portsari tarkisti mustakantisesta kirjasta nimemme ja pääsimme jonon (jossa oli tähän aikaan ainakin viisi henkilöä, huoh) ohi, ilmaiseksi ja saimme vielä glamouriset rannekorut, joilla sai juomat puoleen hintaan. Saimme myös pullollisen skumppaa ja glamouriset lasit. Illan aikana pääsimme myös käymään VIP-tiloissa kolmannessa kerroksessa. Näimme paljon glamourisia julkkisystäviämme ja vietimme ikimuistoisen illan. Kotiin pääsimme glamourisen ystävättäremme Heidin (tummat hiukset) kyydillä. Hän oli juuri saanut kortin mutta ajoi aivan hyvin!
Tiia
Koska glamourisen miehekäs Pinja-vaimoni ja kaunis ja ihana Veera-vaimoni viettävät alkoholitonta ja rauhallista elämää, lähdin tällä kertaa Yö-elämään ilman heitä. He olivat ihanien Yö-vaimoni ja Laura-vaimoni kanssa urheilemassa yhdessä, kun minä ja Lauri menimme ystävättäremme Ingan (tummat hiukset) tyylikkäisiin juhliin.
Nämä kyseiset glamour-juhlat olivat hieman erilaiset kuin ne, joissa yleensä käyn. Varsinkin ne olivat hyvin paljon erilaiset kuin juhlat, joita itse järjestän. Tämä johtui mahdollisesti siitä, että tämä kyseinen juhlapaikka oli täynnä alaikäisia ammattikoululaisia. En tarkoita että ammattikoulussa olisi jotain pahaa, mutta kyllähän kuka tahansa omilla aivoilla ajatteleva ja omilla silmillä katsova tajuaa, että kyllä ammattikoululaiset ovat erilaisia kuin lukiolaiset. En tietenkään halua yleistää mitään, mutta näin yleisesti ottaen. Ja minä taisin olla paikan vanhin. Minusta sekin oli merkillistä, koska yleensä olen tottunut siihen, että olen nuorimmasta päästä, koska minun syntymäpäiväni on marraskuussa. No, juhlat olivat ihan kivat, varsinkin sen jälkeen kun Lauri kävi hakemassa Lidlistä lisää juotavaa. Tutustuimme muun muassa Ylikiiminkiläisiin Taivalkoskella opiskeleviin pojankolleihin ja oikeaan saamelaiseen Green Dayn laulajan näköiseen henkilöön.
Oikeastaan menimme juhliin alun perin siksi, että Laurin glamourinen Veera-serkku (sama glamourinen nimi kuin ihanalla vaimollani!) täytti 18 vuotta. Tämän johdosta siirryimme myös tyylikkäästi limusiinilla (tai vastaavan amisauton takapenkillä) Heinäpäästä keskustaan suoraan erään paikallisen glamourisen yökerhon eteen. Portsari tarkisti mustakantisesta kirjasta nimemme ja pääsimme jonon (jossa oli tähän aikaan ainakin viisi henkilöä, huoh) ohi, ilmaiseksi ja saimme vielä glamouriset rannekorut, joilla sai juomat puoleen hintaan. Saimme myös pullollisen skumppaa ja glamouriset lasit. Illan aikana pääsimme myös käymään VIP-tiloissa kolmannessa kerroksessa. Näimme paljon glamourisia julkkisystäviämme ja vietimme ikimuistoisen illan. Kotiin pääsimme glamourisen ystävättäremme Heidin (tummat hiukset) kyydillä. Hän oli juuri saanut kortin mutta ajoi aivan hyvin!
Tiia
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
KUOLEMA, SAIRAUS JA TISSIT
Näin taas viime yönä unia, jotka varmasti yrittivät vihjailla minulle jotain oikeasta tosielämästä. Minun pitäisi keskustella unistani jonkun hengellisen henkilön kanssa, koska näen niitä niin paljon ja ne ovat niin selkeitä ja niissä on paljon voimakkaita tunteita. Esimerkiksi viime yönä heräsin siihen kun vitutti kun upposin johonkin suolampeen ja kuolin. Kyllähän kuka tahansa pahoittaisi mielensä tuossa tilanteessa. Heräsin karmeaan pääkipuun ja luulin hetken, että olen oikeasti kuolemassa. Tai ehkä tavallaan se olisi ollut helpottavaa, koska lisäksi olin jäässä ja hikinen ja nenäni oli täynnä omaa räkää.
Ehkä siis alan jo uskoa että olen kipeä. Tämä on todella tylsää, koska en millään malttaisi sairastaa nyt kun mestan eurotkin ovat palanneet. MUTTA IHANA POIKAYSTÄVÄNI LINTSASI JUURI KOULUSTA JA TULI TEKEMÄÄN MINULLE C-VITAMIINIJUOMAA, IHAN MINUN TAKIANI, JOTEN MENEN NYT JUOMAAN SITÄ!
Tiia
Ehkä siis alan jo uskoa että olen kipeä. Tämä on todella tylsää, koska en millään malttaisi sairastaa nyt kun mestan eurotkin ovat palanneet. MUTTA IHANA POIKAYSTÄVÄNI LINTSASI JUURI KOULUSTA JA TULI TEKEMÄÄN MINULLE C-VITAMIINIJUOMAA, IHAN MINUN TAKIANI, JOTEN MENEN NYT JUOMAAN SITÄ!
Tiia
tiistai 12. tammikuuta 2010
KULTTUURIA, NAAPUREITA JA TISSIT
Olimme eilen hyvin kultturelleja, koska katsoimme kolmea dokumenttia. Ensimmäinen kertoi kolmesta pariskunnasta: 16-vuotiaasta tytöstä joka oli raskaana 18-vuotiaalle pojalle, 17-vuotiaasta tytöstä joka odotti 48-vuotiaalle miehelle lasta (mies oli aikaisemmin istunut linnassa 8 kuukautta tämän tytön kidnappauksesta, he olivat kovin rakastuneita) sekä 40-vuotiaasta naisesta jolla oli lapsi 20-vuotiaan pojan kanssa. Tämänjälkeisessä dokumentissa perehdyttiin lihavien (noin 150 kiloisten) naisten synnyttämiseen ja raskausaikaan ja noin 7 kiloisina syntyneisiin lapsiin. Lopuksi yritin vielä kiinnostua dokumentista, joka käsitteli seksiaddiktia ruotsalaista miestennielijänaista, mutta se oli aika tylsä.
Samaan aikaan kun minä, Veera ja Lauri vietimme kyseistä rauhallista ja kehittävää koti-iltaa, Pinja-vaimo ja Laura-vaimo olivat kaupungilla humputtelemassa. Mestan eurot palaavat keskiviikoiksi ja torstaiksi! Tämä on todella iloinen uutinen opiskelijoiden ja työttömien rahabudjetille. Se ei ole kuitenkaan hyvä opiskelijoiden ja työttömien maksoille ja läksyille ja värityskirjojen värittelyille.
Olen ehkä tulossa kipeäksi. En kuitenkaan myönnä sitä vielä, koska on tylsää olla kipeä. Varsinkin kun on työtön ja värityskirjan parhaimmat kuvat on jo väritetty. Olen itse asiassa miettinyt, että hakisin töitä. En ehkä kuitenkaan hae, koska sitten minulla ei välttämättä olisi talvilomaa viikolla 10, enkä pääsisi Leville ryyp- lumilautailemaan ja hiihtämään. Olen myös suunnitellut glamourisen ystävättäreni Ellin (vaaleat hiukset) kanssa matkaa jonnekin lämpimään ja eksoottiseen ja hienostuneeseen paikkaan kun hänellä alkaa kesäloma maaliskuun lopussa.
Istun taas Veeran koneella, koska omani ei tykkää naapurin netistä ja mummosta. Mutta se on aivan oikeutettua ehkä, koska lainasin Veeralle poikaystävääni. Kaikki on vaimojen kesken yhteistä.
Minulla on ruokaa jääkaapissa. Alkoholia vain hyvin vähän. Se on merkillistä, koska yleensä jääkaappimme näyttää siltä, että täällä asuisi noin 5 miespuolista yliopisto-opiskelijaa (mahdollisesti koneteekkareita). Tai niinkuin Veera-vaimoni naispuoliset sukulaiset ajattelevat: "täällä vietetään railakaista opiskelijaelämää".
Naapurimme ovat niin kamalia (alakerran lapsi itkee usein keskellä päivää, mummot kyyläävät, jurot miehet eivät tervehdi, söpö salibandymailatyttö ei näyttäydy juuri koskaan), että olemme katselleet sopivia vuokra-asuntoja netistä, jos muuttaisimme huhtikuun alussa. Koskelantie 54:ssä oli sopiva ehdokas. Voisimme käydä katsomassa sitä.
Tiia
Samaan aikaan kun minä, Veera ja Lauri vietimme kyseistä rauhallista ja kehittävää koti-iltaa, Pinja-vaimo ja Laura-vaimo olivat kaupungilla humputtelemassa. Mestan eurot palaavat keskiviikoiksi ja torstaiksi! Tämä on todella iloinen uutinen opiskelijoiden ja työttömien rahabudjetille. Se ei ole kuitenkaan hyvä opiskelijoiden ja työttömien maksoille ja läksyille ja värityskirjojen värittelyille.
Olen ehkä tulossa kipeäksi. En kuitenkaan myönnä sitä vielä, koska on tylsää olla kipeä. Varsinkin kun on työtön ja värityskirjan parhaimmat kuvat on jo väritetty. Olen itse asiassa miettinyt, että hakisin töitä. En ehkä kuitenkaan hae, koska sitten minulla ei välttämättä olisi talvilomaa viikolla 10, enkä pääsisi Leville ryyp- lumilautailemaan ja hiihtämään. Olen myös suunnitellut glamourisen ystävättäreni Ellin (vaaleat hiukset) kanssa matkaa jonnekin lämpimään ja eksoottiseen ja hienostuneeseen paikkaan kun hänellä alkaa kesäloma maaliskuun lopussa.
Istun taas Veeran koneella, koska omani ei tykkää naapurin netistä ja mummosta. Mutta se on aivan oikeutettua ehkä, koska lainasin Veeralle poikaystävääni. Kaikki on vaimojen kesken yhteistä.
Minulla on ruokaa jääkaapissa. Alkoholia vain hyvin vähän. Se on merkillistä, koska yleensä jääkaappimme näyttää siltä, että täällä asuisi noin 5 miespuolista yliopisto-opiskelijaa (mahdollisesti koneteekkareita). Tai niinkuin Veera-vaimoni naispuoliset sukulaiset ajattelevat: "täällä vietetään railakaista opiskelijaelämää".
Naapurimme ovat niin kamalia (alakerran lapsi itkee usein keskellä päivää, mummot kyyläävät, jurot miehet eivät tervehdi, söpö salibandymailatyttö ei näyttäydy juuri koskaan), että olemme katselleet sopivia vuokra-asuntoja netistä, jos muuttaisimme huhtikuun alussa. Koskelantie 54:ssä oli sopiva ehdokas. Voisimme käydä katsomassa sitä.
Tiia
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Heräsin tuoreen vaimoni vierestä ja aurinko melkein paistaa!
Blogin päivittäminen on tosiaan viime aikoina kärsinyt, uskon sen johtuvan kaamoksesta. Pimeällä suomalaisten on vaikea tehdä mitään, koska masentaa. Tämän olemme todenneet myös Koskelantiellä. Meidän tekee mieli nukkua ja toisinaan käyttää alkoholia humalahakuisesti (yleensä ottaen, itse olen absolutisti). Mummot ovat kuitenkin saaneet olla rauhassa, sillä olemme nyttemmin nukkuneet kotona ja ryypänneet baareissa, emme toisinpäin.
Pimeässä ja kylmässä ihmisen ikävä toisen luo on myös suurimmillaan. Tämäkin ilmenee meillä hienosti: Tiia ja Lauri eivät jaksaneet lähteä eilen baariin, koska katsoivat suomalaista komediaa, Lauralla taas on jokin satumainen säätö. Itse heräsin juuri tuoreen vaimoni Pinjan vierestä. <3 Myös Yö on ollut paljon enemmän kiinni elämässä, hän kävi Yö-kylässä eilen ja olen vieraillut Kastellissakin hänen sairasvuoteellaan ja -tietokoneellaan nyt pari kertaa! Ihmisen ikävää toisaalle aiomme tyydyttää Yön kanssa lähtemällä kahden kuukauden päästä Berliiniin, mistä olemme varsin innoissamme. Pidämme matkalla mahdollisesti erilaisia teemapäiviä, esim. lapsipäivä, juutalaispäivä, homopäivä, muuripäivä, seksipäivä. Joka päivä on luonnollisesti kiva päivä, kuvauspäivä ja kaljapäivä.
Mutta palataksemme säähän. Tällä hetkellä, 10.1.2010 k LO 12:15 ulkona näkyy hitusia sinistä taivasta, valoa on melkein yhtä paljon kuin Yön kirkasvalolampussa ja PAKKASTA ON ENÄÄ VAIN 3,5 ASTETTA!!!! Tämä on superduperhienoa, sillä yliopisto alkaa huomenna, ja joutunen kävelemään. Erittäin glamourinen ystäväni Jenny joutui perjantaina -31 asteessa turvautumaan bussiin päästäkseen kouluun, hän ei sitä paitsi ole mikään nynny!
Toissapäivänä oli perjantai, joten vaimoni lähtivät baariin (itse menin Kirkkokankaalle mummini luokse). Tosin Yö ei lähtenyt, koska tekee yhä kuolemaa, eikä myöskään Pinja, joka teki kirjastotätitehtäviä. Tiia, Lauri, Laura ja Sampo sen sijaan lähtivät. Heillä oli ilmeisesti hauskaa, kunnes Laura meni hukkaan tuntikausiksi. Häntä etsittiin keskellä yötä joka paikasta monta tuntia. Pakkasta oli noin 25 astetta ja yö (vrk-aika) pimeä, joten se ei varmasti ollut hauskaa. Lopulta selvisi, että ex-vaimo oli päätynyt ilmeisesti bussin kuljettamana pikkuveljensä sohvalle nukkumaan ja oli onnellisesti siis elossa. En ihan tiedä yksityiskohtia. Voi juku joka tapauksessa!
Tämän jälkeen ei ole ihmekään, että minä ja Pinja saimme lähteä eilen baariin kolmisin Sampon kanssa, joka toimi kuskina. Tiia ja Lauri olivat liian väsyneitä ja Lauralla oli liian paha morkkis. Viihdyimme pari tuntia St. Michaelissa ystäväni Juhan seurassa, minkä jälkeen tulimme Sampon kyydissä kotiin juomaan kaljaa (Pinja yhden), syömään tortilloja, dataamaan ja muutenkin viettämään laatuaikaa. Pinja on jo varsin hyvin integroitunut Toppilaan, hän sanoi yöllä tykkäävänsä kovasti esim meidän lämpövoimalasta!
Olen keksinyt uuden tavan viettää laatuaikaa Maken kanssa. Koneeni on Maken häkin vieressä ja istun siinä dataamassa. Häkin kaltereiden väleistä Make voi sitten kurkistella, mitä äiti milloinkin tekee eli syö. Eilen syötin hänelle palan omenaa omasta omenastani. Herkkiä nämä lapsuusajat.
Myös oma pikkuveljeni Arvi 6 v. ja Pinjan oma pikkuveli Aato 2 v. tykkäävät Makesta aivan järkyttävästi! Arvi sanoo Makea läskipalleroksi, Aato taas amtteriksi. Molemmat vonkaavat jatkuvasti, että pääsisivät taas katsomaan Makea tänne. Tiian pikkusisko Sonja (kohta 16 v., voi sentään) ei vonkaa, mutta tulee varmaankin huolehtimaan Makesta, jos se elää kauemmin kuin meidän kommuuni. Hienoja sisaruksia meillä.
Pimeässä ja kylmässä ihmisen ikävä toisen luo on myös suurimmillaan. Tämäkin ilmenee meillä hienosti: Tiia ja Lauri eivät jaksaneet lähteä eilen baariin, koska katsoivat suomalaista komediaa, Lauralla taas on jokin satumainen säätö. Itse heräsin juuri tuoreen vaimoni Pinjan vierestä. <3 Myös Yö on ollut paljon enemmän kiinni elämässä, hän kävi Yö-kylässä eilen ja olen vieraillut Kastellissakin hänen sairasvuoteellaan ja -tietokoneellaan nyt pari kertaa! Ihmisen ikävää toisaalle aiomme tyydyttää Yön kanssa lähtemällä kahden kuukauden päästä Berliiniin, mistä olemme varsin innoissamme. Pidämme matkalla mahdollisesti erilaisia teemapäiviä, esim. lapsipäivä, juutalaispäivä, homopäivä, muuripäivä, seksipäivä. Joka päivä on luonnollisesti kiva päivä, kuvauspäivä ja kaljapäivä.
Mutta palataksemme säähän. Tällä hetkellä, 10.1.2010 k LO 12:15 ulkona näkyy hitusia sinistä taivasta, valoa on melkein yhtä paljon kuin Yön kirkasvalolampussa ja PAKKASTA ON ENÄÄ VAIN 3,5 ASTETTA!!!! Tämä on superduperhienoa, sillä yliopisto alkaa huomenna, ja joutunen kävelemään. Erittäin glamourinen ystäväni Jenny joutui perjantaina -31 asteessa turvautumaan bussiin päästäkseen kouluun, hän ei sitä paitsi ole mikään nynny!
Toissapäivänä oli perjantai, joten vaimoni lähtivät baariin (itse menin Kirkkokankaalle mummini luokse). Tosin Yö ei lähtenyt, koska tekee yhä kuolemaa, eikä myöskään Pinja, joka teki kirjastotätitehtäviä. Tiia, Lauri, Laura ja Sampo sen sijaan lähtivät. Heillä oli ilmeisesti hauskaa, kunnes Laura meni hukkaan tuntikausiksi. Häntä etsittiin keskellä yötä joka paikasta monta tuntia. Pakkasta oli noin 25 astetta ja yö (vrk-aika) pimeä, joten se ei varmasti ollut hauskaa. Lopulta selvisi, että ex-vaimo oli päätynyt ilmeisesti bussin kuljettamana pikkuveljensä sohvalle nukkumaan ja oli onnellisesti siis elossa. En ihan tiedä yksityiskohtia. Voi juku joka tapauksessa!
Tämän jälkeen ei ole ihmekään, että minä ja Pinja saimme lähteä eilen baariin kolmisin Sampon kanssa, joka toimi kuskina. Tiia ja Lauri olivat liian väsyneitä ja Lauralla oli liian paha morkkis. Viihdyimme pari tuntia St. Michaelissa ystäväni Juhan seurassa, minkä jälkeen tulimme Sampon kyydissä kotiin juomaan kaljaa (Pinja yhden), syömään tortilloja, dataamaan ja muutenkin viettämään laatuaikaa. Pinja on jo varsin hyvin integroitunut Toppilaan, hän sanoi yöllä tykkäävänsä kovasti esim meidän lämpövoimalasta!
Olen keksinyt uuden tavan viettää laatuaikaa Maken kanssa. Koneeni on Maken häkin vieressä ja istun siinä dataamassa. Häkin kaltereiden väleistä Make voi sitten kurkistella, mitä äiti milloinkin tekee eli syö. Eilen syötin hänelle palan omenaa omasta omenastani. Herkkiä nämä lapsuusajat.
Myös oma pikkuveljeni Arvi 6 v. ja Pinjan oma pikkuveli Aato 2 v. tykkäävät Makesta aivan järkyttävästi! Arvi sanoo Makea läskipalleroksi, Aato taas amtteriksi. Molemmat vonkaavat jatkuvasti, että pääsisivät taas katsomaan Makea tänne. Tiian pikkusisko Sonja (kohta 16 v., voi sentään) ei vonkaa, mutta tulee varmaankin huolehtimaan Makesta, jos se elää kauemmin kuin meidän kommuuni. Hienoja sisaruksia meillä.
torstai 7. tammikuuta 2010
UUSI VUOSI, UUDET KUJEET (JA TISSIT)
Kappas vain, glamourinen elämämme on niin glamourista ettei kukaan ehdi ikinä koskaan (varsinkaan Koskelantiellä) istumaan tietokoneensa ääressä ja näin ollen kirjoittaa elämästämme. Onneksi nämä pohjoisen arktiset olosuhteet (-30 astetta) suovat nyt sen, että en ole esimerkiksi hiihtämässä tai lenkillä, vaan voin hetkeksi istahtaa aivan rauhassa alas ja miettiä, mitä sitä on viime aikoina tullut tehtyä. Kerran meinasin jo lähteä hiihtämään, mutta tulin sitten järkiini. Illalla lähden mummojumppaan. Luulen, että pingviinitkin kuolevat kylmyyteen.
Olemme tehneet jokaiselle vaimolle oman kännipäiväkirjan keittiömme seinälle. Minun ja Veeran päiväkirjat ovat sellaisia, että jos olemme käyttäneet alkoholia, laitamme päivän kohdalle kauttaviivan (/) ja jos olemme juoneet humalahakuisesti (tai olemme muuten vain olleet humalassa), laitamme rastin (x). Laura merkitsee jokaisen päivän kohdalle annosten määrän (3, 4, 15..) ja Pinja laittaa rastin ruutuun jos on ollut joku päivä käyttämättä alkoholia.
Vuoden vaiheessa on siis tapahtunut virallinen vaimojen vaihto. Laura-vaimo on nyt virallisesti muuttanut Helsinkiin asumaan avopuolisonsa Henrin luokse. Käytännössä hän majailee vielä Koskelantiellä, koska hänellä on autokoulu kesken ja hän muuten vain rakastaa meitä kovasti. Pinja-vaimo on muuttanut Lauran huoneeseen. Meillä on nykyään leivänpaahdin ja kaksi mikroa, ei stereoita ja vähemmän tuoppeja. Meillä on myös köysi.
Yö-vaimo on ollut hyvin pitkään hyvin kipeä. Häntä ei tämän vuoksi ole juurikaan näkynyt. Hänellä on keuhkokuume. Kun hän paranee, hänkin tekee kännipäiväkirjan keittiön seinälle. Valtteri oli meillä muutaman päivän kylässä. Veimme hänet baariin maanantaina. Pidin Veera-vaimoni hiuksia kun hän oksensi Mestan vessassa. Voi juku.
Myös Venla on käynyt Suomessa. Hänen matkansa Lontoosta Tampereelle RyanAir-lentoyhtiöllä sujui hienosti. Koska Lontoossa oli satanut vähän lunta, kaikki oli mennyt aivan sekaisin. Lento oli viisi tuntia myöhässä ja kone oli laskeutunut Helsinkiin! Toivottavasti matka takaisin on sujunut vähintään yhtä upeasti.
Make sai joululahjaksi banaaniasian. Hän sai muutenkin paljon lahjoja, hän oli ollut erityisen kiltti. Make voi hyvin, ja melkein joka päivä muistamme, että hän on olemassa.
Tiia
Olemme tehneet jokaiselle vaimolle oman kännipäiväkirjan keittiömme seinälle. Minun ja Veeran päiväkirjat ovat sellaisia, että jos olemme käyttäneet alkoholia, laitamme päivän kohdalle kauttaviivan (/) ja jos olemme juoneet humalahakuisesti (tai olemme muuten vain olleet humalassa), laitamme rastin (x). Laura merkitsee jokaisen päivän kohdalle annosten määrän (3, 4, 15..) ja Pinja laittaa rastin ruutuun jos on ollut joku päivä käyttämättä alkoholia.
Vuoden vaiheessa on siis tapahtunut virallinen vaimojen vaihto. Laura-vaimo on nyt virallisesti muuttanut Helsinkiin asumaan avopuolisonsa Henrin luokse. Käytännössä hän majailee vielä Koskelantiellä, koska hänellä on autokoulu kesken ja hän muuten vain rakastaa meitä kovasti. Pinja-vaimo on muuttanut Lauran huoneeseen. Meillä on nykyään leivänpaahdin ja kaksi mikroa, ei stereoita ja vähemmän tuoppeja. Meillä on myös köysi.
Yö-vaimo on ollut hyvin pitkään hyvin kipeä. Häntä ei tämän vuoksi ole juurikaan näkynyt. Hänellä on keuhkokuume. Kun hän paranee, hänkin tekee kännipäiväkirjan keittiön seinälle. Valtteri oli meillä muutaman päivän kylässä. Veimme hänet baariin maanantaina. Pidin Veera-vaimoni hiuksia kun hän oksensi Mestan vessassa. Voi juku.
Myös Venla on käynyt Suomessa. Hänen matkansa Lontoosta Tampereelle RyanAir-lentoyhtiöllä sujui hienosti. Koska Lontoossa oli satanut vähän lunta, kaikki oli mennyt aivan sekaisin. Lento oli viisi tuntia myöhässä ja kone oli laskeutunut Helsinkiin! Toivottavasti matka takaisin on sujunut vähintään yhtä upeasti.
Make sai joululahjaksi banaaniasian. Hän sai muutenkin paljon lahjoja, hän oli ollut erityisen kiltti. Make voi hyvin, ja melkein joka päivä muistamme, että hän on olemassa.
Tiia
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)